Punastuttava chorizokeitto

Olemme edelleen Gienissä, mikä hoppu tässä, kun on kiva leirialue. Teimme tänäänkin pyöräretken, tällä kertaa länteen päin. Katsoimme aamulla sääennusteita ja valitsimme sen, jonka mukaan ei pitänyt tulla yhtään sadetta. Tällä kertaa paikkaansa pitikin se, jonka mukaan sataisi. Kastuimme jonkun verran, mutta ei se mitään, aurinko alkoi paistaa palattuamme ja varusteet ovat jo kuivaneet. Pyöräilimme noin 32 km ja matkalla näimme kolme kirkkoa ja kaksi vesitornia. (en taaskaan saa tasattua tämän ensimmäisen kappaleen off linessä kirjoitettuja rivejä, murr)

Päivällisenä oli tänään omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen chorizokeitto ja chorizohan nostaa Espanja-tasot tappiin. Kävimme iltapäivällä leirialueen viereisessä vihanneskaupassa, jonne voi tilata aamuisin myös leivät. Ostimme vähän vihanneksia keittoa varten, esimerkiksi niin vähän pinaattia, että kaupan setä antoi sen ilmaiseksi.

Perunoita valitsin kolme ja käytin keittoon yhden ja vihreitä pitkiä papuja ostin kourallisen ja niitä jäi vielä puolet. Pitää käyttää nekin pian pois. Keitto onnistui oikein hyvin, se lämmitti niin, että posket olivat punaiset ainakin puoli tuntia. 

Posket punastuttava espanjalainen makkarakeitto

• 200 g chorizoa
• oliiviöljyä
• neljännes punaista paprikaa
• kahdeksasosa vihreää paprikaa
• 1 suurehko peruna
• 1 keltainen tomaatti
• 2 pientä keltasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• puoli kourallista pitkiä vihreitä papuja
• kourallinen suuria pinaatinlehtiä
• vettä liemeksi
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Leikkasin chorizon viipaleisiin, perunan, paprikapalat ja tomaatin kuutioiksi, trimmasin pavut ja viipaloin sipulit ja valkosipulin. Leikkelin suuret pinaatinlehdet vähän pienemmiksi. Paistoin ensin chorizoviipaleita pannulla muutaman minuutin ja kumosin ne kattilaan. Pannulle jäi hyvin öljyä makkarasta, mutta lisäsin tilkan oliiviöljyä pannulle ja paistelin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ennen kuin kumosin ne kattilaan chorizopalojen kaveriksi. Laitoin pannulle seuraavaksi peruna- ja paprikakuutiot ja kuullotin niitä muutaman minuutin ja lisäsin ne kattilaan. Nyt pannu jäi virattomaksi ja nostin kattilan Campingazin liekille. Kaadoin kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyivät ja nostin keiton kiehumaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua lisäsin kattilaan tomaattipyrettä, vähän suolaa ja paljon pippuria. Tästä viiden minuutin kuluttua lisäsin kattilaan pavut, tomaattikuutiot ja lopuksi vielä pinaatit. 

Annoin keiton kypsyä vielä viisi minuuttia ja kokeilin onko peruna kypsää. Kun se oli parahultaista, laitoin liekin pois kattilan alta ja annoin keiton hautua kattilan jälkilämmössä vielä muutamia minuutteja. Tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja runsaasti pimentonia. Annoksiin vielä revimme basilikan lehtiä ja tupsautimme hieman pimentonia. Olipa tosiaan lämmittävää keittoa, olisi ollut omiaan kylmettyneille sateesta kastuneille pyöräilijöille, mutta meitä ei palellut ja aurinkokin paistoi. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli tasamaaluonteinen ja lopussa siellä ajettiin kuin sunnuntailenkillä. Voittajaksi ajoi Geoffrey Soupe ja kokonaiskilpailua johtaa vielä Lenny Martinez, kiva että hän pystyi pitämään paidan. Huomenna sitten taas kiivetään vuorille ja lasketaan niiltä alas. 

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

• 2 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 pientä keltasipulia
• 2 pientä punasipulia
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 2 pientä keltaista suippopaprikaa
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 4 pientä chorizomakkaraa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista babypinaattia
• tuoretta persiljaa
• manchegoa raastettuna

Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.

La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena. 

Kotiruokaviikon torstai – makkarakeitto

Tällä viikolla CampaKeittiössä on kotiruokaviikko. Maanantaina söimme silakkalaatikkoa, tiistaina hernekeittoa, eilen kalapullia ja tänään meillä oli makkarakeittopäivä. Tämänkertaisen makkarakeiton salaisuus on leberkäse. Vaikka mikä salaisuus se on, kun sen kerron heti kättelyssä, korjaan kyynärkopautuksessa? Leberkäse ei ole Suomessa kovin tunnettu valmiste, mutta Lidlin Saksa-teemapäiviltä sitä osui silmään ja siirtyi ostoskärryyn. Leberkäse ei ole maksaa eikä juustoa, vaan eräänlaista vuokamakkaraa. Olemme syöneet sitä ammoisina aikoina  eteläisen Saksan kaupungeissa pikaruokana, tukeva siivu leberkäseä vehnäsämpylän välissä ja jopa jaksaa taas shoppailla. Sitä voisi sanoa myös sanoa nimellä germaaninen paksuliha. Paksuliha on perheessä käytetty nimitys lauantaimakkarasta, joka oli lasten herkku heidän ollessaan pieniä. Mummin luona he saivat tuota herkkua, jolla ei olen sen suurempaa tekemistä lihan kanssa, kuten tiedämme, mutta pitää sitä olla mummin luona saatavia herkkuja, eikö vaan? Yritin tehdä keittoa kaksi annosta, mutta neljähän sitä tietysti tuli. 

Kotiruokaviikon makkarakeitto neljälle

• 200 g leberkäseä
• 2 porkkanaa
• 3 perunaa
• puolikas lanttu
• 1 nauris
• pätkä kesäkurpitsaa
• kourallinen punaisia linssejä
• kourallinen varsisellerisilppua pakastimesta
• kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl kasvisfondia
• vettä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• 2 laakerinlehteä
• persiljaa

Kuorin perunat, lantun, nauriin ja porkkanat ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan. Silppusin kevätsipulit. Kuumensin pannun ja laitoin sille pikkuisen oliiviöljyä. Kuullotin ensin pannulla hetkisen kasviksia (kevätsipulia ja sellerinvarsisilppua lukuunottamatta) ja siirsin ne kattilaan. Leikkasin leberkäsen paloihin (pakkauksessa oli kolme paksua viipaletta leberkäseä) ja käytin paloja myös pannulla ottamassa hieman paistopintaa ennen kuin kaadoin ne keittokattilaan. 

Lisäsin kattilaan sellerinvarsipalat ja vettä (+kasvifondin) sen verran, että ainekset peittyivät. Laitoin mukaan laakerinlehdet ja tomaattimurskan, linssit ja pippuria myllystä. En laittanut vielä suolaa, annoin leberkäsen ensin luovuttaa suolaa liemeen. Keitto kypsyi miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Maistelin ja lisäsin vähän suolaa. Lautaselle lisäsin tuoretta persiljaa. 

Lisänä meillä oli eilisen tähdemuusista paistetut perunaleipäset, niitä söimme aamiaisellakin. Tuli oikein käteväemäntäolo, kun muistin niitä tehdä. Tällä kertaa lisäsin taikinaan myös ohrajauhoa vehnäjauhon lisäksi ja se teki hyvää maulle. Kotiruokaviikon osa 4/7 suoritettu. Ja tässä kohtaa suorittaminen on kivaa. 

Tähdenlentoleipäset (4 kpl)

• noin 3 kauhallista eilistä perunamuusia
• 1 kauhallinen ohrajauhoa
• 1 kauhallinen vehnäjauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Sekoitin kaikki ainekset pehmeäksi taikinaksi ja jaoin sen neljään osaan jauhotetulle leivinpaperille. Taputtelin taikinan jauhoisin sormin vähän alle sentin paksuisiksi leipäsiksi ja pistelin niitä kalapiikillä. Paistoin rieskoja noin 20 minuuttia, kunnes niissä oli mukava paistopinta. 

Makkarakeittoa ja muutama päätös

Viime päivinä median kuluttamiseni on mennyt aivan ylitse, tuntuu etten muuta teekään kuin selaan eri lähteitä ja foorumeita rauhattomana. Tein itselleni muutaman säännön, joitten myötä toivon saavani hieman mielenmalttia. 

1. Lopetan iltapäivälehtien nettiversioiden lukemisen kokonaan. (paperisia en ole sitten Dianan kuoleman ostanutkaan ja lukenut) Luen parempia medioita. 
2. En osallistu nettikeskusteluihin, joissa pääasiaksi nousevat pikkumaiset riidat ja jonkun oma napa, edes omani. 
3. Lopetan myöskin pätemisen ja pyytämättä neuvomisen. (vaikeaa, mutta yritän)
4. Luen joka päivä jotakin hyvää ja mukavaa, vaikkapa Austenia, se toimii lääkkeenä moneen vaivaan.
5. Kuuntelen joka päivä jonkun levyn hyllystäni, laitan oikean fyysisen levyn soittimeen ja istahdan kuuntelemaan. 
6. Teen joka päivä ruokaa, tai jos teen kerralla enemmän, myöskin syömme ne tähdenlennot. Ruokaa ei haaskata.

Päivällisenä meillä oli eilen makkarakeittoa, jonka valmistin hallituksen tiedotustilaisuuden alkua odotellessamme. Tilaisuuden alku venyi ja keitto ehti valmiiksi emmekä jaksaneet odottaa, vaan otimme lopulta lautaselliset tv:n ääreen ja täpärästi vältimme kielten polttamisen, kun oikein keskityimme.

Tiedotustilaisuusmakkarakeitto

• 1,5 l vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 pientä makkaraa
• 8 pienehköä perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 pyöreä kesäkurpitsa
• 2 pientä suippopaprikaa
• 1 pieni tetra kikherneitä
• pussinpohja (noin kourallinen) pakasteherneitä
• kourallinen punaisia linssejä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 3 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• jauhettua paprikaa

Kuumensin veden kattilassa kiehuvaksi ja lisäsin siihen kasvisfondin. Kuorin ja pilkoin perunat ja porkkanat, samoin leikkasin paloiksi paprikat ja kesäkurpitsan. Laitoin kasvikset kattilaan kypsymään. Leikkasin makkarat paloiksi ja paistoin niitä hetkisen kuumalla pannulla ja kippasin nekin kattilaan. Sinne pääsivät vielä valutetut kikherneet, pakasteherneet ja linssit. Maustoin keiton suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä, paprikajauheella ja laakerinlehdillä. Keitto hautui noin tunnin verran pienellä teholla ja kyllä sillä nälkä siirtyi. Loput syömme tänään, varoimme ottamasta kaikkia makkarasattumia eilisille lautasellisille. 

Hallituksen tiedotustilaisuus olikin sitten sen verran tanakkaa tavaraa, että oli hyvä, että ruoka oli jo vatsassa. Olisi voinut ruokahalu siirrähtää tuonnemmas silkasta hämmennyksestä. 

Pussinpohjakeitto

Uuden vuoden alussa tuntuu usein, että on tarpeen vähentää varastoja ruokakaapeissa ja pakastimissa. Eilen söimme keittoa, johon meni vaikka mitä, monta pakkausta ja pussia meni kierrätykseen ja tuloksena oli lämmittävä, sakea keitto. Kattilallisesta olisi syönyt neljäkin nälkäistä, mutta me söimme keiton tänään loppuun työlounaana.

Makkarakeitto neljälle

• 5 pienehköä bratwurstia
• 5 perunaa
• 2 punasipulia
• nokare voita
• noin 20 kirsikkatomaattia (keltaisia, punaisia ja soikeita punaisia)
• valkoisia papuja 
• punaisia linssejä
• pussinpohja pientä pastaa
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 0,25 l kanalientä
• vettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• smetanaa
• tuoretta oreganoa

Aloitin keittämällä papuja. En ollut tullut liottaneeksi kuivia valkoisia papuja, joten keitin ne painekattilassa. Se nopeuttaa kypsymistä oleellisesti. Keitin huuhdeltuja kuivia papuja runsaassa vedessä noin 20 minuuttia ja avasin sitten painekattilan kannen. Pavut olivat kypsiä, jätin ne lautaselle jäähtymään. 

Leikkasin makkarat pieniksi paloiksi ja paistoin niitä hetkisen pannulla voissa. Sulatin samalla liemikalikan kattilassa. Lisäsin kevyesti paistetut makkarapalat kattilaan. Käytin sitten pannulla pieniksi kuutioiksi leikatut perunat ja paloiksi leikatut sipulit. Kaadoin kummatkin kattilaan ja lisäsin sinne tomaattimurskan, tomaattipyreen, pastan, pavut, linssit, kirsikkatomaatit puolikkaina ja maustoin suolalla, pippurilla ja chilillä. Lisäsin vettä noin tomaattipurkillisen. Annoin keiton kypsyä puolisen tuntia. Keitosta tuli aika sakeaa, juuri sellaista kuin halusinkin. Annoksen päälle laitoin lusikallisen smetanaa ja pari oksaa tuoretta oreganoa. 

Raakamakkaraminestrone

Kun ulkona on kylmä, kuuma keitto sopii päivällisruoaksi oikein hyvin. Ei nyt kauhean kylmää kyllä ollut, mutta sen verran, että poskia nipisteli sisälle tullessa. Siispä keittokattila tulelle. Aineksina oli sitä sun tätä jääkaapista ja paketti Lidlistä ostettuja jouluraakamakkaroita. Oletan ettei joulu tässä ole erityisen raaka, vain ne makkarat. 

Minestrone raakamakkarapallukoilla 2-3 hengelle

• 4 pienehköä jouluisesti (?) maustettua raakamakkaraa
• nokare voita
• loraus oliiviöljyä
• pieni tetra paseerattua tomaattia
• vettä 1,5 tomaattitetrallista
• pieni tetra suuria valkoisia papuja
• holautus punaisia linssejä purkista
• 1 suuri porkkana
• 2 kevätsipulia
• 6 tai 8 punaista kirsikkatomaattia
• 3 pientä paprikaa, punainen, keltainen ja oranssi
• pussinpohja olemattoman pientä kirjainten muotoista pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa (jonka unohdin, aina minä unohdan jotain!)

Kuori ensin porkkana ja leikkaa se ohuiksi kolikoiksi, silppua sipuli, puolita tomaatit ja leikkaa paprikat muutamaan viipaleeseen. Huuhtele pavut ja huljuta linssejä kylmässä vedessä. Kippaa kaikki nämä ainekset kattilaan öljytilkan kanssa ja kuullottele hetkinen. Lisää mukaan paseerattu tomaatti, vesi ja sekoita. 

Sulata voi pannulla ja purista raakamakkara muutamassa pallukassa pannulle paistumaan ja pyörittele niitä pannulla vähän aikaa, jotta ne saavat hieman paistopintaa. Kokonaan niiden ei tarvitse kypsyä tässä vaiheessa. Kumoa makkarapallukat kattilaan, lisää pasta, sekoita ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla, monenlaiset yrtit sopivat tähän myös. Meillä ei ollut nyt juuri kuin persiljaa ja senkin unohdin. Lisää vettä, jos ruoasta meinaa muodostua pata, sekoita pohjia myöten, etteivät linssit ja pasta tartu kattilan pohjaan. Mausta lisää, jos tarpeen. 

Kun kaikki on kypsää, syö ja varaa nenäliinoja pöytään. Nenä ihan varmasti vuotaa kuuman keittokulhon äärellä. Makkaroissa taisi olla ainakin kanelia mausteena, pakkaus oli jo ehtinyt kierrätykseen, niin etten voinut tarkistaa, mutta hyvää oli!

Ja minä kun aina luulin - siskonmakkarakeitto

persilja haluaa vaan kasvaa ja kasvaa

Olen kaksi kertaa elämässäni ostanut siskonmakkaroita. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1988, kun asuin ensimmäisessä omassa kodissani ja halusin opetella ruoanlaittoa. Olimme kumpikin sisareni kanssa saaneet äidiltämme keittokirjan, jonka nimi oli Kotiruokaa kahdelle. Siinä oli helppoja ohjeita arkisiin ruokiin, myös muutamia aterialle fataaleja painovirheitä. Jos sattui olemaan hyvin tarkasti ohjeita noudattava henkilö, kuten vaikka sisareni tuohon aikaan, saattoi nakkikastikkeen sijaan saada aikaan nakkikakun, kun joutui paniikissa säätämään. Olen tainnut kertoa jutun ennenkin, anteeksi sisko. 

Minä jänistin tuolloin siskonmakkaroiden kanssa, en ollut tajunnut kouluvuosina lukemattomia siskonmakkarakeittolautasellisia tyhjentäessäni, että siskonmakkara on raakamakkara. Minua suorastaan vistotti tuolloisella olemattomalla keittiökokemuksellani koskeakaan noihin olminakkeihin. En osannut kuvitella miten saisin sieviä makkarapallosia keittooni, joka jäi lopulta tekemättä. Onneksi harjoittelin tuolloin yksin kodinperustamistani, kukaan muu ei jäänyt ilman ateriaa. Sen lisäksi, että olin pelkuri, laitoin makkarat roskikseen, sillä kompostoinnista en ollut vielä kuullutkaan, tuskin muustakaan kierrättämisestä. Tuona päivänä taisi syntyä ensimmäinen keittiöpeikkoni.

Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin ostin taas siskonmakkaroita. Sain myös selville, ettei kyse ole ollenkaan siskon makkaroista, vaan sana on alunperin ranskalaista alkuperää (saucisse, joka tarkoittaa yleisesti ruokamakkaraa) saksan ja ruotsin kielien kautta. On hyvä oppia uutta, korjata vääriä mielikuvia ja viimeinkin ottaa  olminakista kiinni ja pusertaa sitä keittoon. Älkää vaan sanoko, että te kaikki muut olette aina tienneet, ettei kyse ole siskosta.

Viime aikoina siskonmakkarakeittoa on näkynyt tutuissa blogeissa siellä täällä, mutta varsinaisena kimmokkeena toimi Sillä sipuli-blogin Instagram-kuva keittolautasesta. Kuva jäi mieleeni ja sen mukaan tein tänään päivälliseksi elämäni ensimmäisen siskonmakkarakeiton, tietysti omin virityksini.

Väärinkäsityskeittoa eli siskonmakkarakeitto 4-6 henkilölle

• 1 l lihalientä
• 8 siskonmakkaraa
• nokare voita
• 8 kiinteämaltoista perunaa
• 3 porkkanaa
• 1 tetra valkoisia suuria papuja
• 5 cm pätkä purjoa
• 5 pienehköä lehtikaalin lehtykäistä silppuna (saisi olla enemmänkin)
• suolaa ja pippuria
• persiljaa

Sulatin liemikalikan ja kuorin perunat ja porkkanat. Pilkoin perunat ja porkkanat pienenpuoleisiin paloihin ja purjon ohuiksi kiekoiksi ja kippasin ne liemikattilaan kypsymään. Kuumensin pannun ja sulatin sillä nokareen voita. Rohkaisin mieleni ja tartuin siskonmakkaroihin ja puristin niiden kuorta niin, että makkaramassaa pullahti palloina pannulle. Paistoin makkarapallosia hetkisen aikaa. Kun perunat ja porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin  pavut, lehtikaalin ja makkarapalat kattilaan. Maustoin keiton suolalla, pippurilla ja persiljalla, annoin sen kypsyä vielä muutaman minuutin ja tarkastin kaikkien ainesten kypsyyden. Helppo, nopea, hyvä arkikeitto. Uskallan varmasti uudelleenkin. Mutta on minun myönnettävä, että vieläkin minua vistotti käsitellä sitä velttoa, kalpeaa makkaraa.

Kuumottava makkarakeitto

Flunssa tuntuu asettuneen taas liiankin taloksi, eikä ruoka silloin maistu kovin hyvin. Tänään tein keittoa, johon keräsin kaikenlaista kaapeista Hävikistä herkuksi-teemalla ja maustoin keittoa niin, että siitä tuli tavallistakin lämmittävämpi.

Sitäsuntätä-tyyppinen makkarakeitto

• 2 pienehköä mietoa chorizoa (eivät olleet espanjalaisia, olivat ihan mietoja, lasten chorizoja siis)
• 10 eiliseltä tähteeksi jäänyttä pientä lihapullaa
• 1 porkkana
• 4 kevätsipulia
• 3 keskikokoista perunaa
• 1 tetra suuria valkoisia papuja
• 0,5 dl punaisia linssejä (lisäsin listaan myöhemmin, postatessa unohdin, että laitoin niitäkin)
• 1 dl olemattoman pientä kukanmuotoista pastaa
• 3 pientä suippoa, aavistuksen nahistunutta paprikaa 
• 2 pikkuista tomaattia
• 4 pienehköä lehtikaalilehteä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• chilirouhetta
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta timjamia ja persiljaa
• vettä liemeksi
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä

Leikkasin makkarat noin puolen sentin viipaleiksi ja puolitin lihapullat. Kuorin porkkanan ja perunat ja leikkasin ne viipaleiksi ja suikaleiksi kypsymisen nopeuttamiseksi. Kumosin pavut siivilään, huuhtelin ja jätin odottamaan. Silppusin sipulin ja lehtikaalin, samoin yrtit. Viipaloin paprikat ja tomaatit. 

Laitoin paistinpannun kuumenemaan jo ainesten silppuamisvaiheessa ja sille hieman voita ja öljyä. Samoin laitoin kattilan tulelle ja siihen noin litran vettä vedenkeittimen kautta Jamie-tyyliin. Kun pannu oli kuuma lisäsin sille makkara- ja lihapullapalat. Paistelin niitä hetkisen ja kippasin kattilaan. Laitoin sitten pannulle vuorostaan sipulin, peruna- ja porkkanaviipaleet ja pyöräytin niitäkin kuumassa ennen kuin lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin ja maustoin chilillä, pimentonilla ja pippurilla. 

Kun ainekset alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan punaiset linssit, pavut, pikkuiruisen pastan, lehtikaalin, tomaattiviipaleet ja tomaattipyreen. Annoin keitoin kiehua maltillisesti, kunnes pasta oli kypsää (lisää hieman vettä, jos liemi käy vähiin). Minun pastani oli niin olematonta, että se kypsyi parissa minuutissa. Tarkistin mausteet ja lisäsin suolaa, pippuria ja pimentonia. Jätin keiton hautumaan jälkilämmölle siksi aikaa, että ehdin kattaa pöydän ottaa annoskuvan. Lisäsin syömäni annoksen päälle vielä tuoretta timjamia ja varmaan aavistus manchegoraastettakin olisi sopinut tähän hyvin. Keitto oli hyvin maukasta ja niin vatsaa kuin sieluakin lämmittävää. Arvelen huomisten tähdenlentojen olevan vielä parempaa, kuten hyville keitoille usein käy. Tämä ruoka oli myös hyvin nopea, se oli valmista puolessa tunnissa.