Bibimbap

Bibimbap on suosittu korealainen ruokalaji, johon saa pyttipannun tapaan upotettua yhtä jos toista, sitä varten ei juurikaan tarvitse lähteä käymään kaupassa. Taas yksi tähdenlentoja hyödyntävä ruoka, ne ovat yleisiä korealaisessa keittiössä. Söimme Antin kanssa elämämme ensimmäiset annokset bibimbapia Bremenissä jokunen viikko sitten ja tykkäsimme kovin. Siinä annoksessa oli käytetty jauhelihaa proteiinina. 

Nyt tein bibimbapia korealaisen huippukokouksen toisen päivän aterialle. Ohjeena käytin Korean Bapsang-blogin ohjetta tonnikala-bibimbapista. Minulla oli nyt varastoissani tavallista enemmän erilaisia vihanneksia ja kasviksia mistä valita, mutta tämä ruoka syntyy vähistäkin aineksista. 

Bibimbap tonnikalalla kahdelle

• 1,5 dl pyöreää sushiriisiä
• vettä riisin kypsentämiseen
• 1 japanilainen hennon violetti pitkulainen munakoiso
• 2 porkkanaa (1 oranssi ja 1 päältä violetti, sisältä oranssi)
• 2 herkkusientä
• 1 suuri lehti punaista kiinankaalta
• öljyä paistamiseen
• kimchiä (minkä unohdin)
• 1 topakka kevätsipuli, sellainen rapea ja hyvin säilyvä
• 5 cm pätkä kurkkua
• 1 rkl miriniä
• 1 tölkki hyvälaatuista öljyyn säilöttyä tonnikalaa (ostan sitä Lidlistä)
• 2 kananmunaa
• suolaa
• seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Kastike

• 2 rkl gochujang-chilitahnaa
• 2 rkl vettä 
• 1 tl sokeria
• 1 tl seesaminsiemenöljyä 
• 1 tl riisiviinietikkaa 
• 0,5 tl valkosipulimurskaa

Valmistelimme ateriaa jo hyvissä ajoin, sillä Rakuten Viki-suoratoistopalvelu alkoi tökkiä ja meidän täytyi pitää tauko Hyde Jekyll Me-sarjan katsomisesta. Se alkoi juuri tuolloin olla jännittävässä vaiheessa, myös sarjan ensimmäinen suudelma oli nähty, jo ennen kymmenettä jaksoa, mikä on hyvä saavutus korealaiselle sarjalle. 

Pilkoin vihannekset ja sienet valmiiksi, porkkanat tulitikkumaisiksi ohuksi tikuiksi, sienet viipaleiksi, kiinankaali suikaleiksi ja sipuli silpuksi. Munakoison kanssa olin kahden vaiheilla, en ollut aiemmin käyttänyt japanilaista munakoisoa, mutta leikkasin sen sitten muutaman sentin pätkiin ja ne ohuiksi viipaleiksi. Kurkkua viipaloin ja sekoitin niihin miriniä, seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Huuhdoin riisin ja jätin sen likoamaan riisinkeittimen kulhoon. Kimchin unohdin. Jos olisin sen muistanut, sitä olisi voinut leikellä pieniin paloihin. Siskoni tekemä kimchi on aika kipakkaa ja siinä on suolaa sen verran, että muun suolan lisäämisen kanssa pitää olla varovainen. Minäkin tahdon kokeilla kimchin valmistamista. Sisko sekoitti punaisen kastikkeen valmiiksi odottamaan. 

Jätimme valmistellut ainekset odottamaan ja palasimme telkkarin ääreen. Koska Rakuten Viki edelleen kiukutteli, oli varmaan kuumentunut kaikesta käytöstä, siirryimme Netflixin pariin ja aloitimme sieltä uudelleen sarjan nimeltä Romance is a Bonus Book. Aloitimme sitä syyskuun huippukokouksessa, jonka päätöslauselmassa mainittiin, että kyseistä sarjaa tulee jatkaa ennen vuoden vaihdetta, tai mörökölli meidät vieköön. En silloin syyskuussa ehtinyt vielä ihan hirveästi kiinnostua tästä sarjasta, mutta kyllä se nyt alkoi maistua. Siinä kolmekymppinen eronnut nainen koittaa päästä taas kotiäitivuosien jälkeen työelämään ja onhan niissä ihmissuhteissakin kiemuransa. Jälleen kaikki päähenkilöt ovat sieviä kuin sika pienenä, mutta tässä sarjassa elämässä on raadollisuuttakin. Alla oleva kuva ei kyllä anna siitä merkkiäkään, se on myönnettävä. 

Päivän kääntyessä iltapäiväksi, kävin laittamassa jaksojen välissä riisin kypsymään ja kun alkoi tuntua vatsassa kurinaa, pidimme pitemmän tauon sarjasta ja valmistelin ruoan loppuun. Bibimbapin voi valmistaa joko suoraan annoskulhoihin tai isompaan kuumuutta kestävään astiaan, jolloin voi tavoitella riisin pohjaan rapeutta vähän samaan tapaan kuin paellaa tehdessä. Jos olisin edes hitusen kiinnostunut korealaisesta keittiöstä, minulla olisi tietysti oikeanlaisia kivikulhoja, joissa bibimbap tehdään kaasuliekillä alusta loppuun suoraan annoksiksi. Mutta enhän minä ole, vai oliko se niin, etten ole vielä ehtinyt sellaisia kulhoja hommata. 

Nostin pöytägrillin esille ja asetin sille jo edellispäivänä käytetyn kuparisen suorareunaisen pannun, voitelin sen öljyllä. Lusikoin kypsän riisin keittimestä pannuun ja tasoittelin pinnan. Riisiä olisi riittänyt vähän vähemmänkin, jopa desi kuivaa riisiä olisi piisannut. Niin pienen määrän kyllä voisi kypsentää kattilassakin. Tai siinä malliston pienimmässä matkakeittimessämme.

Käytin sienet, porkkanat ja munakoisot vuorotellen öljyssä pannulla, porkkanoihin sai jäädä vähän purtavaa, sieniä ja munakoisoa paistoin hieman pitempään. Nostelin ne toiselle pannulle (joo tiskiä tuli) miedolle lämmölle kannen alle odottamaan viimeistelyä. Näin en sekoittanut niitä toisiinsa vielä tässä vaiheessa. Viimeiseksi paistoin pannulla kaksi kananmunaa toiselta puoleltaan, päältä keltuainen sai jäädä hieman valuvaksi. 

Kun kaikki ainekset olivat valmiina, laitoin riisipannun alle kaasuliekin ja siitä alkoi heti kuulua sopivaa rapsetta, toivoin etten kuitenkaan polttaisi riisiä pohjaan. Nostelin kaikkia aineksia riisin päälle omiksi pikku kasoikseen siten, että annos olisi hyvin jaettavissa, porkkanaa, sieniä, munakoisoa, rapeaa kurkkua, kiinankaalia, tonnikalaa purkista (valmiiksi valutettua) ja pinnalle kananmunat, seesaminsiemeniä, seesaminsiemenöljyä, kevätsipulisilppua ja punaista kastiketta. 

Nostelimme sitten annoskuppeihin kaikkia aineksia ja mikä tärkeintä, sötkötimme kaikki syömäpuikoilla sekaisin, se on bibimbapissa tärkeää, sitä ei närpitä erillisinä komponentteina vaan kaikki vaan ronskisti sekaisin. Ja kun tikuilla ei enää jaksa värkätä, otetaan lusikka apuun. Riisin pohjalle ei ehtinyt oikein muodostua rapeutta, sillä olin pelokas polttaminen suhteen, mutta muuten kaikki oli aivan mahtavan hyvää, kastike sopivan tulista, mutta pikkuisen makeaa. Riisiä jäi hieman, siksi seuraavaa kertaa varten täytyy muistaa vähentää riisin määrää. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Aterian jälkeen jatkoimme kokouksen esityslistan mukaisessa järjestyksessä k-draamaa niin kauan kuin silmät pysyivät auki. Romance is a Bonus Book pääsi hyvin vauhtiin, siinä on vielä katsottavaa 11 tai 12 jaksoa ja Hyde Jekyll Me on loppulauselmaa vaille valmis, vain kolme jaksoa tähteenä. Tänään torstaina huippukokous päättyy ja seuraava laitetaan suunnitteluun. Onnea on läheinen sisar näin aikuisina. 

Mustikkapiirakka melkein Rick Steinin ohjeella

Ilahduin valtavasti, kun Yleltä alkoi uusi Rick Steinin Ranska-aiheinen sarja. Edellisen kerran hän kierteli ja kokkaili siellä noin 15 vuotta sitten, joten nyt oli aikakin tehdä uusi kiertue. Pidän kovasti Steinin ruoanlaittotavasta ja siitä miten hän kulkiessaan ei tee numeroa itsestään, ei elostele eikä mässäile, ottaa huomioon kuvausryhmänsä eikä ole tehty sokerista, vaan jatkaa matkaa vaikka alkaakin sataa. Se onnistuu englantilaisilta hyvin, he eivät ole sääherkkiä. 

Olemme käyneet kahdessa Steinin ravintolassa, kesällä 2015 Cornwallissa ja seuraavana vuonna Winchesterissä ja kumpikin olivat kivoja kokemuksia. Ei liian fiiniä, mutta kumminkin hyvää, laadukasta ruokaa. Sitä Stein valmistaa tv-sarjoissaankin, sitä katsoessa vesi herahtaa kielelle ja tulee tunne, että tuota osaisin itsekin tehdä. Se on kiva tunne. Toisessa nyt Areenassa nähtävillä olevassa jaksossa hän valmistaa mustikkapiirakan ja minusta on kivaa, kun hän sanoo kutakuinkin, ettei ole mikään taitava leipuri, mutta tämän hän saa tehtyä. Sellaista sympaattista otetta. 

Tein viime viikolla lohi-parsapiirakan, jonka pohjataikina oli vähän liian iso. Olin lukenut, että taikina säilyy kyllä hyvin tiiviissä astiassa muutamia päiviä ja laitoin silloin palloksi keräämäni taikinanlopun jääkaappiin ja käytin sen eilen makeaan piirakkaan. Taikina sopii siihenkin hyvin, sillä se ei ole sen enempää suolainen kuin makeakaan. Olen nyt oppinut vähän jo sitä, miten hyvä taikina tehdään, ei liian paksua, eikä rasvaista, helppoa leikata. 

Olin tosi tyytyväinen tämän quichen pohjaan ja sitä taikinaa jäi vähän tähteeksi. 

Pieni mustikkapiirakka Rick Steinin vinkein

• noin tennispallon kokoinen pallero piirakkataikinaa (ohje sama kuin tässä postauksessa)
• 1 dl mantelijauhetta
• 2 dl pakastemustikoita
• 1 purkki kermaviiliä
• 0,5 dl tomusokeria
• 1 kananmuna
• 1 tl vaniljatahnaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja kauli jääkaappikylmä taikina ohueksi pyöryläksi, vähän isommaksi kuin vuoka, jota aiot käyttää. Minä käytin pientä irtopohjaista alumiinivuokaa, jonka halkaisija on noin 18 cm. Nosta ohueksi kaulittu taikina vuoan päälle ja painele varovaisesti vuoan pohjalle ja reunoille, käytä ylimeneviä roippeita paikkaukseen, mikäli taikinaan tulee reikiä. Pistele taikinaa haarukan piikeillä tai vaikka kalapiikillä, jottei pohja nousisi epätasaisesti. 

Laitan taikinan päälle palanen leivinpaperia ja sen päälle paistopainoja (pieniä keraamisia palleroita tai kuivia herneitä tai riisiä) ja esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. 

Nosta vuoka pois uunista ja siirrä paistopainot pois leivinpaperin avulla. Sirottele pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi mantelijauhe ja sen päälle jäiset mustikat. Paista taas 10-15 minuuttia. 

Sekoita keskenään tasaiseksi massaksi kermaviili (Rickin ohjeessa kerma, mutta minulla oli kermaviiliä liiaksi), kananmuna, vaniljatahna ja tomusokeri. 

Ota vuoka taas pois uunista ja kaada yllämainittu massa mustikoiden päälle. Paista vielä 25-35 minuuttia, kunnes pinta on lähes hyytynyt ja kauniin värinen. Minulla piirakka oli pari minuuttia liian pitkään, mutta leikimme, että sen pitikin tummua noin. 

Maistui hyvältä vaniljajäätelön kanssa, parin millin paksuinen pohja säilyi ehjänä, oli helppo leikata, ei ollut liian makeaa ja muutenkin oli ihan loistava piiras. Ulkona satoi vuorotellen lunta, rakeita, vettä ja räntää, mutta sisällä lautasella oli palanen kesää. Tuskin maltan odottaa Rickin matkan seuraavaa osaa. 

Ihan kuin Le Bureaussa – porkkanaraaste

Erittäin myöhäsyntyisesti kiinnostuimme kesällä ranskalaisesta tv-sarjasta Le Bureau. Olemmekin katsoneet jo useita kausia Areenasta käydessämme huoltotauoilla kotona pienten CampaReissujen väleissä. Heti kun aloitimme katsoa sarjaa, varoin lukemasta siitä mistään mitään, ettei sarja spoilautuisi, joten älkää missään nimessä kertoko siitä yhtään mitään, pientäkään yksityiskohtaa, olkaa niin kilttejä! 

Vaikka sarja on paikoin hyvinkin rankka ja surullinen, on se myös käsittääkseni erittäin ranskalainen, siis ihmisten käytöstapojen, eleitten, vaatetuksen ja ajatusmaailman osalta. Minusta on hienoa seurata, miten ihmisten väliset suhteet kehittyvät, ottavat takapakkia tai askeleen eteenpäin, ovat samalla niin muodollisia, mutta silti lämpimiä. 

Olen pitänyt hyvin paljon siitä, miten sarjassa kuvataan lounastamista ja ylipäätään syömistä. Kun ihmiset ovat "toimistolla", he käyvät syömässä kanttiinissa. Kuka mitäkin, kuka mihinkin aikaan. Joku haukkaa sämpyläänsä työpöydän ääressä, jos ei ole aikaa kipaista kanttiiniin, tai jos ei sinne juuri haluakaan mennä. Eräällä hahmolla on erikoisia, vähemmän ranskalaisia eväitä kuten sushihampurilaisia. Joku juo aina pussiteetä, toinen ottaa automaatista kahvia, juuri niitä rutiineja joita meillä kaikilla muodostuu töissä. 

Se mitä agenteilla ja muilla tyypeillä on lautasillaan on hyvin kiinnostavaa. Usein heillä näyttäisi olevan jotain kalaa tai kanaa ja iso keko pitkiä papuja lisäkkeenä. Se, että ranskalaisilla olisi aina töissäkin normaalit ruokajuomat ei siis pidä paikkaansa, viiniä ei näy, vaan laseissa on vettä. Ja tv-sarjahan tietysti kertoo absoluuttisen totuuden. 

Tässä vaiheessa pääsen jo päivän postauksen pääasiaan, eli porkkanaraasteeseen. Sitä näkyy erittäin usein Le Bureau-sarjan lounastarjottimilla. Etenkin Marie-Jeanne ottaa sitä usein, tosin tarkasti muisteltuna, en ole ihan varma olenko nähnyt hänen varsinaisesti haarukoivan sitä. 

Mutta silti. Ranskalaiset pitävät porkkanaraasteesta, tai ainakin heillä on sitä tarjolla lounaspaikoissa ja koulun ruokaloissa. Siksi meilläkin oli tänään päivällisen lisäkkeenä ranskalaista porkkanaraastetta. Toinen syy on se, että meillä oli  kotona erittäin hyviä kaupanpäällisporkkanoita, joita saimme Kansainvälisiltä Ruokamarkkinoilta ostaessamme sodankyläläisiä kaskinauriita kilon pussin. Todella kansainvälistä. Voisi kuvitella, ettei porkkanaraasteeseen nyt erityisempää ohjetta tarvita, mutta kyllä minä tarvitsin! Otin sen täältä ja olin iloinen, että ruokalajille oli hieno ja pitkä ranskankielinen nimikin. 

Ranskalainen porkkanaraaste hunajavinaigrettellä

• 2 porkkanaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl dijonsinappia
• ripaus suolaa
• 1 tl hunajaa
• tuoretta persiljaa silppuna

Raastoin porkkanat ilmavaksi raasteeksi, jollaista tulee erinomaisella raastimellamme, siinä saa olla tarkkana, ettei tule ilmavaa sormiraastettakin. Sekoitin vinaigretten ainekset yhteen ja kaadoin porkkanaraasteen päälle. Sekoitin ja annoin maustua parisen tuntia. Söimme tätä kauniinväristä, mehevää raastetta päivällisellä kanan kaverina.

Tour de Francen kahdettatoista etappia luonnehdittiin Le Tour-lehdessämme nimellä "hilly", eli on jo mäkeäkin, muttei vuoria, on tasaistakin, muttei vai sitä. Eiliseen vielä palatakseni, niin Peter Sagan tosiaan sai penaltya siitä päällä puskemisesta loppukirissä. Hänet pudotettiin pääjoukon viimeiseksi ja häneltä otettiin pois rutkasti pistekilpailun pisteitä, joten hänen osaltaan vihreän paidan saaminen lienee nyt melkoisen vaikeaa. Haastattelussa hän sanoi, että näin nyt kävi, tuli hieman tyrittyä, mutta ei siinä sen kummempaa. Se on hyvä, ettei hän mussuta myöhemmin eikä syyttele muita.

Tänään voittajaksi ajoi Marc Hirschi, nuori sveitsiläinen, joka oli jo muutama etappi sitten lähellä voittoa. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa keltapaidassa. Huominen etappi on sitten vuoriluonteinen.

Karmean hauska Fargo

Tätä miestä vastaan ei uskaltaisi kävellä edes päivävaloisalla kadulla

Ahmaisimme eilen ja toissapäivänä Fargo-sarjan kolmestaan ja maistuipa hyvältä! Emme ole pitkään aikaan katsoneet noin hyvää tv-sarjaa. Eikä sitä saattanut säästellä, vaan katsoimme kaikki 10 jaksoa niin nopeasti kuin vain ehdimme. Pidämme kyllä Fargosta elokuvanakin, mutta sarja oli vieläkin parempi. Kakkoskautta odotellen ja ykköskautta lämpimästi suositellen, jos vain pidätte vähän karmeista tv-ohjelmista, erinomaisesta näyttelemisestä ja hyytävästä talvesta!