Näin tehdään perinne – toistetaan vanhaa, kun ei keksitä uutta

Tänään on monella tapaa merkityksellinen päivä. Teen siitä oikein luettelon. Tärkeysjärjestyksessä ylhäältä alaspäin, ettei kenenkään tarvitse miettiä sitä. 

Miksi nyt on tärkeä päivä

1. Meillä on perhepäivälliset. Niitä ei ole tänä vuonna ollut liikaa, olemme säilyneet kaikki terveinä, 2/5 on tähän mennessä käynyt koronatestissä, onneksi negatiivisin vastauksin. On ilo saada nuoret tänne meille pöytämme ääreen syömään, nauramaan, puhumaan kaikki kaikille, sitä simultaanikapasiteetin ilotulitusta!
2. On isänpäivä. Vaikka lapset ovat aikuisia, on silti hienoa kokoontua isän luokse, mikäli mahdollista. 
3. La Vuelta loppuu ja CampaSimpukan kymmenes kolmeosainen ruokahaaste päättyy. Vielä kun voittajakin on eilisen jännittävän viimeisen merkittävän etapin jälkeen mieluisa, niin en voisi olla iloisempi. 
4. USA sai uuden presidentin. Sehän varmistui jo viime yön aikana, mutta kuuntelin Bidenin ja Harrisin puheet nyt aamulla ja viimein uskalsin uskoa. Hyvin tässä kävi. 

Mites nyt suu pannaan?

Niinpä meillä on siis syytä juhlaan. Huomasin, että päivällisen pääruoka on ollut jo kahtena edellisenä kertana vastaavana ruokahaasteiden päätöspäivänä suuri vadillinen salaattia lastattuna kaikenlaisella hyvällä ja koska en nyt keksinyt muutakaan, niin päätinkin, että tämähän on myös perinne. Problem solved! Tällä kertaa kala oli itse savustettua. En laita tästä jättisalaatista sen enempiä ohjeita tähän, kuvasta kyllä näkee. Olen niin iloisella mielellä ja tekee mieli vain lauleskella ja pyörähdellä. 

Olen tehnyt churroja jokaisena blogivuonna ja melkein jokaisena vuonna päätöspäivänä. Jonain vuonna olin töissä, joten churroilua piti aikaistaa. Yleensä se päivä on kuitenkin ollut syyskuussa ja olen tehnyt niitä ulkona grillin sivupolttimolla. Nyt La Vuelta päättyy poikkeuksellisesti vasta marraskuussa ja valoisa aika niin vähissä, joten tällä kertaa paistoin churrot sisällä. Käytin samaa ohjetta kuin aikaisemminkin, tätä. Mukana oli myös vihreitä kuulia, mansikoita ja vadelmia. 

La Vueltan vihoviimeinen, 18. etappi ajettiin seremoniallisena Madridin tienoilla ja loppukierrokset keskustassa. Kokonaiskilpailun kärkeä ei enää haastettu, vaan Primoz Roglicin ykköspaikka oli varmistettu ja toisen sijan piti eilen hurjan yrityksen tehnyt Richard Carapaz. Massakirin ykkösenä maaliin ajoi ja etapin voitti Pascal Ackermann!

Nyt loppuu siis CampaSimpukan melkoinen puristus, kaikki kolme Grand Touria on kokattu läpi enemmän tai vähemmän pieteetillä. Siitä olen iloinen, että jokaiselle etappipäivälle tuli postauksensa. Tästä alkaa haastevapaa ja saamme syödä mitä haluamme. 

Primoz on kova jätkä

Perhepäivällinen

Vaikkei La Vuelta vielä tänään päättynytkään, meillä oli churropäivä.  Varsinaisena ruokana meillä oli suuri salaatti vadilla, jolle keräsin kaikenlaista herkkua. Samantapaista meillä oli viime vuonnakin, mikäli kuvia on uskominen. 

Jättimäinen salaatti viidelle

• erilaisia salaatinlehtiä suuri kulhollinen
• yhden sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• 3 avomaan kurkkua
• pieniä tomaatteja noin 15-20 kpl
• 3 avokadoa
• 1/4 vesimelonia
• 5 retiisiä ohuina  viipaleina
• 4 kananmunaa
• suuri savustettu lohifile

Keitä kananmunat ja viilennä ne. Kerää salaattien lehdet kulhoon ja sekoita kastike (sitruunamehu, sitruunankuori, oliiviöljy, suola, pippuri ja tilli). Kaada kastike salaatinlehtien päälle ja sekoittele se salaattiin tasaisesti. Levittele salaatit laakealle vadille. 

Kuori avomaan kurkut ja leikkaa ne viipaleiksi, samoin tomaatit puolikkaiksi. Viipaloi retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Halkaise avokadot ja toivo parasta. Minulla oli tänään hyvä avokadopäivä, kaikki kolme olivat täydellisiä. Leikkaa kuoresta kuopaistut puolikkaat viipaleiksi. Samoin leikkaa meloni kolmion muotoisiksi paloiksi ja irrottele lohi isohkoina paloina nahkastaan. Kuori keitetyt kananmunat ja leikkaa ne munaleikkurilla lohkoihin.

Somista tarjoiluvadin reunat melonipaloilla ja kokoa muut ainekset omina kekoinaan vadille, lohi keskelle ja muut ainekset ympärille. Koristele tillin hipuilla. Lisänä meillä oli paistettuja perunoita ja kotimaista maissia muutamiin paloihin pätkäistynä. 

Jälkiruokana olivat vuotuiset churrot. Tänä vuonna en etsinyt mitään erityistä uutta taikinaan, vaan menin perusohjeellani. Sen laitan heti muistiin, ettei kannata käyttää sitä isoa tyllaa, jonka nyt valitsin, se ei soveltunut tähän hommaan parhaiten. Pursotinpussitkaan eivät olleet yhtä hyviä kuin jo loppuneet takanat isot pussit, pitää etsiä parempia.

Churrot viidelle

Taikina

• 1 appelsiinin mehu + kuori raastettuna + vettä niin paljon, että nestettä on 2,5 dl
• 100 g laktoositonta voita
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa

Lisäksi

• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokerin ja kanelin sekoitusta

Kastikkeet + muut

• 2 levyä Brunbergin laktoositonta vaaleaa suklaata
• 1 rkl appelsiinin makuista konjakkia
• purkki valmista valkosuklaakastiketta
• vadelmia
• mansikoita

Raasta appelsiininkuori kattilaan ja purista appelsiinin mehu mitta-astiaan. Lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä 2.5 dl. Kaada neste kattilaan ja lisää sinne voi, suolaripaus ja vaniljatahna. Kuumenna seos kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Lisää mukaan vehnäjauhot ja sekoita nuolijalla kiinteäksi palloksi. Anna pallon hieman jäähtyä. Noin 5-10 minuutin kuluttua lisää kananmunat taikinaan yksi kerrallaan rivakasti nuolijalla sekoittaen. Kun taikina on tasaista, kaavi se tukevaan pursotinpussiin, johon olet laittanut pussinsulkijan tyllan yläpuolelle. Tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Sulje pussin suu solmulla tai leveällä pussinsulkijalla. Minä suosin pussinsulkijaa, koska pussi on helppo kiertää sulkijan ympärille ja saada sisältö tarkkaan käytettyä. 

Taikina voi odotella useitakin tunteja jääkaapissa, mutta ota se huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista tai ainakin siksi aikaa, kun öljy kuumenee. Ennen kuin alat paistaa churroja, valmistele paistoasema. Laita yhdelle laakealle lautaselle talouspaperiarkkeja, tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Toiselle lautaselle laita sokerin ja kanelin seosta. Ota esille vielä kolmas astia, jonka voit peittää, siinä pidetään valmiit churrot pysymässä lämpiminä. 

Paistamiseen tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan, reikäkauhan, sakset ja lämpömittarin. Pidä lähellä astian kansi siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan, mutta kunhan vahdit öljyn kuumuutta, ei rasvapalon vaara ole suuri. Jos teet paistohomman sisällä, pidä liesituuletin pois päältä tai aivan pienellä. Minä teen friteeraushommat aina sään salliessa ulkona grillin sivupolttimolla. Patakintaat on myös hyvä pitää lähettyvillä. Kuumenna öljy padassa tai kattilassa 170 asteeseen. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussi vasempaan käteesi (mikäli olet oikeakätinen) ja ota pussinsulkija tyllan yläpuolelta pois. Ala pursottaa taikinaa lähellä öljyn pintaa ja kun sopiva pätkä on pusertunut esille, ota sakset oikeaan käteesi ja leikkaa taikina poikki. Apukokkikin voi olla kätevä olla, toinen puristaa taikinaa ja toinen leikkaa. Paista padan koosta riippuen 4-6 churroa kerrallaan. Churrot kypsyvät muutamassa minuutissa, kääntele niitä reikäkauhalla ja kun niiden väri on tasaisen kullanruskea, nosta ne talouspaperilla peitetylle lautaselle. Jätä hieman jäähtymään ja laita lisää churroja paistumaan. 

Kun uudet ovat padassa, kierittele jäähtymässä olevat kanelisokerissa ja nostele valmiit sokeroidut churrot vatiin, jonka voit peittää kannella tai foliolla. Paista näin koko taikina loppuun asti. Tästä taikinasta tuli tällä kertaa noin 25 churroa. Tyllani ei ollut tosiaan kaikkein paras valinta, churroista tuli aika paksuja.

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen hieman likööriä, konjakkia tai jotain muuta hyvää, mikäli haluat. Pelkkä sula suklaakin on hyvä kastike. Meillä oli myös kaapista löytynyt savipurkillinen valmista valkosuklaakastiketta, jonka kuumensin vesihauteessa purkkeineen päivineen ja sekoitin tasaiseksi. Sekin oli hyvää. 

Asettelin churrot keoksi vadille ja reunoille nostelin rasiallisen mansikoita ja vadelmia, kumpiakin löytyy vielä hyvinä kotimaisina. Kastoimme churroja ja marjoja suklaakastikkeissa ja hetken päästä vati oli tyhjä. Ensi vuonna uudestaan!

La Vueltassa oli eilen kirimiesten lempietappi, jonka ihan lopussa oli ikävä kolari, mutta voittaja siihenkin löydettiin, ykkösenä maaliin tuli Sam Bennett, kokonaiskilpailun terävin kärki pysyi samana. Tänään oli sitten vuorossa ankara vuoritaisto, jossa saatiin uusi hymyilevä voittaja, amerikkalainen Sepp Kuss. Ai että oli ilo nähdä hänen voittavan. Primoz Roglic vahvisti johtoaan ja toisena on tanakasti Alejandro Valverde. Nairo Quintanan ajo näytti aika lannistuneelta, hän on viidentenä viiden minuutin päässä kärjestä. Huomennakin on rankka vuorietappi ennen tiistaista lepopäivää. 

Chicken cordon bleuhko ja vähän Jane Austenia

Eilen sain päätökseen mittavan Austen-maratonini. En siihen ryhtyessäni tiennyt, että se on niin valtavan suuri urakka, ajattelin että eisolekukattoa. Talvella katsoimme nuorison kanssa kaikki Harry Potterit viikonlopun aikana ja se tuntui jo takalistossa, mutta tämä oli jotain paljon suurempaa. Etenkin kun tässä juttu ei varsinaisesti edennyt kaiken aikaa, vaan katsoin samojen kirjojen filmatisointeja yhä uudelleen. Olisi pitänyt hieman miettiä järjestystä paremmin, edetä vaikka kirjojen julkaisujärjestyksessä. Joka tapauksessa eilen illalla kahdeksan aikaan tuli täyteen suunnilleen 63 tuntia Austenia viikon aikana ja olin täysin valmis nukkumaan, ehkä edellisyön työvuorokin hieman painoi silmiä. En nähnyt yhtään unta poskiparroista enkä hihkunut unissani, että make haste! 

Maratonin edetessä tein hämmästyttävän monta ruokaa itselleni, en yleensä yksin ollessani saa tehtyä mitään ruokaa. Nyt jotenkin tuntui, että maraton vaati tankkaamista, joskin joinakin päivinä toteutin aikuisuutta syömällä kakkua aamiaisella tai skippaamalla pääruoan ja syömällä pelkästään jälkiruokaa. Paistoin elämäni parhaan pihvin ja sommittelin perunakukkasen. 

Eilen kävin yövuorosta tullessani kaupassa ja ostin päivällistarpeet. Ajattelin taas, että eisolekukattoa ne loputkin, mutta olihan sitä katsomista viimeiselle päivällekin kuitenkin noin kymmenen tuntia. Ajattelin jo viimeisen Ylpeyden ja ennakkoluulon puolivälissä, etten jaksa kumminkaan tehdä ruokaa. Mutta minulla kuitenkin oli nälkä. Ja siitähän päästään yli helpoiten tekemällä ruokaa. 

Chicken cordon bleu ja tarpeelliset hökeet

• 1 pulska broilerin rintafile
• 1 viipale kinkkua
• 1 viipale viskicheddaria
• 2 lehteä basilikaa
• nokare voita ja liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• pankomuruja (+ raastettua parmesaania, mutta sen unohdin)
• vehnäjauhoja
• timjamia
• 1 avokado
• 1 pallo mozzarellaa 
• 1 veriappelsiini
• mansikoita
• kirsikkatomaatteja
• kurkkua
• pinaatinlehtiä
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria (taas) 

Koska minulla oli nälkä, tein annoksesta liian suuren yhdelle, puolikas avokado ja puolikas pallo mozzarellaa olisi riittänyt, muita aineksia oli sopivasti. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja valmistelin broilerinrinnan. Leikkasin siihen taskun ja sijoitin sinne palan kinkkua, juustoa ja basilikan lehdet.  Suljin taskun cocktailtikuilla. Sekoitin vehnäjauhoihin (vajaa desi, niitä on oltava enemmän kuin varsinaisesti kuluu, että leivitys onnistuu) suolaa, pippuria ja tuoreita timjaminlehtiä. Pyöritin kanapalaa maustetuissa jauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Minun on tarkoitus raastaa niiden joukkoon parmesaania, mutta näköjään unohdin. 

Kuumensin pannua ja sillä voita ja oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma ja voin kuohu laskenut, laitoin leivitetyn kanapalan pannulle. Paistoin sitä joka puolelta sen verran, että pinnasta tuli nätin värinen. Nostin sen peltilautasella uuniin kypsymään loppuun. 

Kanan kypsyessä valmistelin muut ainekset. Halkaisin avokadon (tällä kertaa olin onnistunut ostamaan sopivan kypsän) ja leikkasin viipaleiksi. Samoin leikkasin appelsiinin kuorettomaksi ja viipaleisiin, joilla täytin mozzarellapallon. Sisustin lautasen pinaatinlehdillä ja asettelin sille tomaatit, kurkkuviipaleet, mansikat, avokadon ja appelsiinimozzarellan kehän muotoon niin, että keskelle jäi tila chicken cordon bleulle. Sekoitin vielä appelsiinimehusta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista pienen kastikkeen salaattiosalle. 

Kun kana oli ollut uunissa noin kymmenen minuuttia, mittasin palan sisälämmön, se ei ollut vielä tarpeeksi, joten jatkoin paistamista. Uudelleen noin viiden minuutin päästä sisälämpö oli noussut 75 asteeseen, joka olikin juuri sopiva. Poistin cocktailtikut, leikkasin kanapalan viipaleisiin ja nostin annoksen keskelle. Oli hyvää, mutta oli liian paljon, onneksi ei ollut jälkiruokaa! 

Tänään Yksin Kotona-teemaviikko päättyy ja pääsen taas tekemään ruokaa kahdelle. En ehkä vilkaisekaan hetkeen Jane Austen-hyllyyni, mutta työmatkalla kyllä jatkan Mansfield Parkin kuuntelemista äänikirjana, Juliet Stevenson on juuri pääsemässä siihen, kun Mr Bertram saapuu Antigualta ja kotoisan teatteriseurueen suunnitelmat menevät mönkään. Olen jo hankkinut seuraavaksi kuunneltavaksi Emman ja Persuasionin. 

Viittä vaille kesä – salaattia terassilla

Tänään voisi ajatella olevan toukokuun viimeinen viikko, mutta kalenterista on pakko uskoa, että huhtikuu tässä vasta on lopuillaan. Keskustassa koivuissa on jo hiirenkorvat! Takapihan terassillamme tarkeni tänään syödä ensimmäisen kerran paljain jaloin, kun piti kiirettä, ettei aurinko ehtinyt naapurin kuusien taakse.

Salaatti kaikilla herkuilla

• 1 ruukku rapeaa salaattia
• 1 pieni kurkku
• 20 kirsikkatomaattia
• 1 nippu vihreää parsaa
• 1 avokado 
• 1 pieni punainen suippopaprika
• 200 g lämminsavulohta
• 2 kananmunaa
• tilkka etikkaa uppomunien keittoveteen
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• oliiviöljyä
• sitruunamehua

Kiehauta suuressa kattilassa vettä ja lirauta sinne tilkka etikkaa. Jätä kannen alle poreilemaan miedosti. Napsauta parsoista kuivakka osa vartta pois ja höyrytä parsat kevyesti, muutama minuutti vain, niin saa jäädä purtavaa. Ripauta päälle hieman suolaa ja pippuria.

Revi salaatti kulhoon paloiksi ja lisää sinne kurkku viipaleina, tomaatit puolitettuina ja paprika suikaleina. Sekoita ainekset salaatiksi. Halkaise avokado, poista siemenpallukka ja kuopaise sisus lusikalla pois. Leikkaa puolikkaat viipaleiksi. 

Sekoita oliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta ja pippurista pieni salaattikastike, sitä ei tarvita kuin pari kolme ruokalusikallista. Sekoita kastike salaattiin, pyöräyttele lusikalla kastike jokapuolelle salaattia. Annostele salaatti lautasille. 

Ota savulohipalasta nahka pois ja leikkaa pala kahteen annoskappaleeseen, nosta palat salaattikekojen päälle. Laita toiselle reunalle kalaa höyrytetyt parsat ja toiselle avokadoviipaleet. 

Nosta vesi kattilassa uudelleen kiehumaan ja riko kananmunat kuppeihin valmiiksi. Pyöräytä kauhalla kiehuva vesi pyörteeseen ja laske rikotut kananmunat veteen kypsymään. Auta hieman kauhalla valkuaisia keltuaisten ympärille, mutta ainakin minun uppomunistani valkuaiset karkasivat aikalailla omille teilleen. Anna kananmunien kypsyä pari kolme minuuttia. Nosta munat talouspaperiarkin päälle hetkeksi ja kun vesi on imeytynyt paperiin, nosta uppomunat annoksiin kalapalojen päälle. Koristele tillillä ja pyöräytä päälle vielä hieman pippuria ja oliiviöljyä etenkin parsan ja avokadon päälle. 

Kuivagazpacho

Olen tänä vuonna #spanishfoodchallengen aikana kokeillut kyllästymiseen (teidän, ei meidän) asti gazpachoja. Yhdestä tuli kyllä omalla luvalla sanoen hieman vauvanruokamaista, mutta menköön. Vihreä gazpacho oli oikein hienostunutta ja vesimeloninen raikasta.  Tänään kokeilin ns. kuivagazpachoa, samoista aineksista tehtyä salaattia ja tälläsin sen avokadon puolikkaisiin. Idean otin täältä blogista, postaus on jo vuodelta 2009. Se on silti oikein toimiva ja kiva. Suosittelen. 

Kuivagazpacho avokadoveneessä kahdelle

• 1 sopivan kypsä avokado
• 2 punaista kirsikkatomaattia
• 2 keltaista kirsikkatomaattia
• 1 pienenpieni punainen paprika
• 1 tosipieni keltainen parkika
• 1 pieni avomaankurkku
• 1 pieni uudensadon sipuli varsineen
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 2 suurta salaatinlehteä
• persiljaa

Laita lautasille suuret salaatinlehdet alustaksi avokadoveneille. Leikkaa kypsä avokado puoliksi ja poista siemenpallukka. Ota sopivankokoisella lusikalla avokadon "liha" yhtenä kuopaisuna kuoresta ja laita puolikkaat lautasille salaatinlehtien päälle. Tiputa muutama tippa sitruunamehua ja oliiviöljyä puolikkaisiin ja mausta niitä pikkuisen suolalla ja pippurilla. 

Leikkaa tomaatit, kurkku ja paprikat ihan pieniksi kuutioiksi ja sipuli renkaiksi. Sekoita ne kupissa ja mausta sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Lusikoi tätä täytettä avokadoveneisiin, saa mennä vähän ylikin, ei se niin nokonuukaa. Kaada vielä vähän oliiviöljyä päälle ja koristele persiljatupsuilla. Söimme kuivagazpachot avokadoveneissä savustettujen ahventen kanssa. Niistä myöhemmin, onnistuivat sivumennen sanoen todella hyvin. 

La Vueltan 18. etappi oli luonteeltaan kaksijakoinen. Suurin osa siitä oli tasamaan rynnistystä ja lopussa seisoi kauhia mäki. Ehdimme katsomaan loppunousua päivällisen jälkeen. Se oli jännittävää katsoa ja voittajaksi ajoi Thibout Pinot. Simon Yates oli etapin toinen ja hänenkin ajonsa oli leikittelevän helpon näköistä. Hän johtaa yhä vakuuttavammin kokonaiskilpailua. Alejandro Valverde on edelleen toisena, mutta ero on nyt 1 minuutti 38 sekuntia. Nairon jalat ovat jääneet ilmeisesti kotimanteereelle yhdessä itseluottamuksen kanssa. 

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

Anne 52 Weeks of Deliciousness-blogista oli tehnyt tosi houkuttelevaa mansikka-halloumisalaattia pari päivää sitten ja minun oli tarkoitus tehdä sitä eilen. Unohdin vain ostaa avokadoja, enkä viitsinyt enää kääntyä puolivälistä kauppaan uudelleen. Tänään saavuin yövuorosta kaupan kautta ja ostin avokadoja, kerrankin sopivan kypsiä. Se ilahdutti. Anne oli soveltanut Parhaita ruokahetkiä-kirjan ohjetta ja soveltamaan minäkin päädyin. Olin nimittäin käyttänyt kaikki loput sitrukset päivän sangriaan. 

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

• 1 paketti halloumia
• oliiviöljyä
• 3 avokadoa
• mansikoita
• vadelmia
• basilikaa

Kastike

• oliiviöljyä
• limoncelloa
• pippuria

Leikkaa halloumi viipaleiksi ja paista ne pannulla tilkassa oliiviöljyä. Puolita avokadot, irrota kivet ja leikkaa toivonmukaan sopivan kypsä vihreä sisus viipaleiksi. Puolita mansikat ja varaa runsaasti basilikan lehtiä. Sekoita mansikat, vadelmat ja avokadoviipaleet kevyesti ja lisää mukaan paistetut halloumipalat ja basilika. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lurittele salaatin päälle. 

Limoncello paikkasi sitruuna- tai limenmehua ihan hyvin, jätin alkuperäisohjeen hunajan pois. Pidimme tästä kesäisestä salaatista oikein paljon, kerrankin tein sopivan annoksen kahdelle, jaksoimme helteestä huolimatta kaiken. 

Nyt tätä naputellessani huomaan, että tästähän tuli samalla yksi osa #suurikeittokirjahaastetta, sillä tuossa olohuoneen pöydällä kirjapinossa on juuri tämä samainen Parhaita ruokahetkiä-kirja! Sain sen Sillä Sipulin väeltä tuliaisiksi, kun he kävivät meillä viime kuussa. En ollut vielä tutustunut kirjaan paremmin, mutta tämän ohjeen perusteella teen sen mitä pikimmiten. Tämä on Ku-ite-tekee-Minnan viime kesänä aloittaman keittokirjahaasteen 25. osa minun osaltani ja vielä on varmaan 100 kirjaa kahlaamatta. Onneksi haasteella ei ole takarajaa. Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. 

Arvonta, Giro d'Italia ja ihana salaatti savulohelle

CampaSimpukan 7-vuotissyntymäpäivän kunniaksi arvoimme tänään kaikkien osallistuneiden kesken pääpalkintona Ella Kannisen uusimman kirjan Ellan matkassa – Etelä-Italia. Onnekkaaksi osui tällä kertaa Anniina! Olen ottanut Anniinaan yhteyttä ja lähetän kirjan hänelle mitä pikimmiten. Päivi Hintsasen ruoka-aiheisia miniprinttejä arvoimme kahdelletoista muulle ja nekin lähtevät matkaan sitä mukaa, kun saan osoitetietoja.

Minulla oli kolmen päivän työviikko, jonka jälkeen pää humisee varmasti vielä ylihuomennakin, sen verran kiirettä piti. Kun pääsin kotiin, oli lohi matkalla savustimeen ja nopsasti etsin jotain italialaista salaatti-ideaa. Foodgawkeriin laitettu sopiva haku tuotti kiva tuloksen, jonka sitten laitoinkin meille lohen kaveriksi. Pienensin ohjetta mielinmäärin. 

Italialainen salaatti kahdelle

• 1 suuri pihvitomaattia
• 1 hoikka kurkku
• 1 messevä avokado
• 1 pienehkö punasipuli
• suolaa
• pippuria
• sokeria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 rkl punaviinietikkaa
• basilikaa
• oreganoa

Leikkasin tomaatin ja kurkun paloiksi, samoin avokadon. Sekoitin ne keskenään ja maustoin suola- ja sokeriripauksella sekä pippurilla. Revin mukaan suuria basilikan lehtiä. Kastikkeeksi sotkin keskenään oliiviöljyn ja punaviinietikan ja maustoin ne oreganolla, suolalla ja pippurilla. Alkuperäisohjeen valkosipulin jätin kainouksissani pois. Sekoitin kastikkeen salaattiin ja söimme tämän mukavan maukkaan lisäkkeen savustetun lohen kaverina. 

Giro d'Italian viides etappi ajettiin Sisiliassa vaihtelevassa maastossa, reitillä oli mittaa 153 km. Se voittajaksi leivottiin Enrico Battaglin, josta en ole koskaan kuullutkaan, mutta ihan kova äijä hän varmaan on. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa mahtavalla sekunnin marginaalilla Rohan Dennis. Huomenna lisää!

Pieni pino hyvää makua

Tänään aamiaiselle tein hauskat kananmunaleivät, joista leipä puuttui. Otin vinkkiä täältä ja soveltelin sitten hieman. En kertakaikkiaan voi olla tekemättä niin. 

Aamiaiskeot kahdelle

• 4 kananmunaa
• voita paistamiseen
• 2 pekoniviipaletta
• 1 avokado
• puolikas tomaatti
• tuoretta korianteria
• suolaa ja pippuria
• limen mehua
• avokadoöljyä
• tarjoiluun pakastimesta 2 englantilaista muffinia paahtimen kautta ja voilla sipaistuina

Otin esille Opan seitsenkoloisen pannun, josta en tiedä mihin tarkoitukseen se varsinaisesti on tarkoitettu, mutta minä olen paistanut siinä ainakin blinejä. Leikkasin pekoniviipaleet kolmeen palaan. Tein pienen pikaguacamolen, johon tuli haarukalla muussattu avokado, tomaatinpuolikas kuutioina, suolaa, pippuria, avokadoöljyä, korianteria ja limen mehua. 

Laitoin Opan kolmeen koloseen kaksi pekonipalasta kuhunkin ja laitoin liekin pannun alle. Muihin neljään koloon sipaisin hieman voita ja kun pannu alkoi olla kuuma ja pekoni sihisi lupaavasti, rikoin neljä kananmunaa vapaisiin koloihin. Rikoin keltuaisen haarukalla. Paistoin kananmunat kummaltakin puolelta ja samaan aikaan pekoni paistui rapeaksi. 

Nostin lautaselle ensin yhden pyöreän kananmunakiekon, siihen päälle kolme palasta pekonia ja pari lusikallista guacamolea. Kanneksi nostin toisen kananmunakiekon. Koska mieleni teki kuitenkin muutakin haukattavaa ja jotain millä pyyhkiä lautanen, käytin pakastimesta löytyneitä englantilaisten muffineitten puolikkaita paahtimessa ja sipaisin niille vähän voita. Aika samojen paheitten äärillä siis taas, mutta varmastihan tuo guacamole on niin terveellistä, etten saa moitteita?

Perunalohkotaivas

Näin muutama päivä sitten Hannelen instassa kuvan perunalohkoista kaikilla herkuilla ja aloin välittömästi hinkua sellaista lounaaksi itselleni. Tänään aamulla postaus oli luettavissa, vaikka olin jo valmis pelkän kuvan perusteella apinoimaan ruokaa. Äsken söin lounaani ja se oli kyllä parasta aikoihin mitä on ollut CampaKeittiön lautasella! Hannele oli inspiroitunut Hannan postauksesta ja hän puolestaan oli ottanut ohjeen Anu Braskin kirjasta Vegaanimättöä. On hauskaa, miten ideat ja ohjeet kiertävät ja jokainen hieman muuntaa ohjetta omiin tarpeisiinsa. Vaikka kaipaan kovasti TOP100 ruokablogit-sivustoa, onneksi sentään tuttujen blogaanien postaukset vielä löytää. Uusiin blogeihin ei niin hyvin tunnu löytävän. Oletteko huomanneet samaa?

Minä en tehnyt tätä ruokaa vegaanisena, sillä minulla oli virolaista kestomakkaraa, jota olen napsinut ohuina viipaleina suolanhimoihin. Nyt makkaraa oli jäljellä enää pieni pätkä ja tahdoin sitä mukaan perunataivaaseeni. 

Perunataivas kaikilla herkuilla yhdelle

• oliiviöljyä
• 3-4 pienehköä perunaa
• 1 punasipuli
• pieni pätkä kestomakkaraa (salamityyppistä)
• suolaa ja pippuria
• 1 avokado
• 1 suuri tomaatti
• 1 lime
• tuoretta korianteria
• parmesaania

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja pesin perunat. Leikkasin ne pieniksi veneiksi, samoin kuoritun punasipulin. Makkaran leikkasin noin puolen sentin viipaleisiin ja ne puolikuiksi. Sekoitin perunoihin ja sipuleihin hieman oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria uunivuoassa. Toiseen päähän nostin makkarapuolikuut, niille varoin laittamasta suolaa ja öljyäkin. Paistoin perunoita ja muita hökeitä noin 30 minuuttia. Siinä ajassa perunat saivat rapeutta ja mukavasti väriä, sipuli paahtui pehmeäksi ja makkara rapsakaksi. 

Paistamisen aikana leikkasin tomaatin ohuehkoiksi suikaleiksi ja avokadon viipaleiksi. Limen leikkelin lohkoihin. Otin melkein kaikki loput korianterit ikkunalla olevasti kotoisasta kosteikosta. Pitää muistaa ostaa uusi ruukku, korianteri on nyt suosikkiyrttini timjamin rinnalla. 

Kun perunat olivat valmiit, sommittelin niitä lautaselle sipulin, rapeitten makkarapalojen, tomaattilohkojen ja avokadon kanssa. Päälle pyöräytin hieman pippuria, etenkin avokadolle ja lopuksi vielä korianteria ja limelohkoja. Hannele ja Hanna tekivät omiin versiohinsa juustokastiketta, mutta minulla ei ollut oikein sopivia aineksia siihen, joten raastoin vain pinnalle melkein läpinäkyvän ohuita parmesaanikiharoita. Ai, että oli hyvää! Pystyin säästämään hieman itselleni yövuoroevääksi. 

Tänään on hyvä päivä, eikä edes siivoaminen ole sitä pilannut. 

Dutch Babies ystävänpäivän aamuun

Olen tehnyt pari kertaa Dutch Babies-pannukakkuja ja siinä samalla tulee tehneeksi Yorkshire puddingin myös. Niin samanlainen on koostumus, mutta luultavasti tästä nyt joku pahastuu. Tänä aamuna meillä oli kahdenlaisin täyttein tätä rapean kuohkeaa pannukakkua, joka tällä kertaa ei edes lätsähtänyt pettymyksellisesti. 

Dutch Babies-taikina

• 2 dl maitoa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 3 rkl voita pannuille

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin uunin kestävät pannut kuumenemaan sinne heti alusta asti. Minulla oli siis käytössä kaksi Opan valurautaista blinipannua ja pienehkö vanha valurautainen paistinpannu, kaikissa niissä on suorat reunat, mikä on hyväksi tämänkaltaisen taikinan kanssa, sillä pyöristetty reuna edesauttaa valmiin pannukakun lätsähtämistä. 

Uunin kuumetessa valmistin taikina, se on yksinkertainen homma. Sekoitetaan vain maito, jauhot ja kanamunat tasaiseksi taikinaksi, eikä muutama pieni jauhopaakkukaan haittaa. Kun uuni oli kuumentunut, nostin pannut varovasti kuumuutta kestävälle alustalle ja lusikoin niille hieman voita, pienemmille pannuille vähemmän kuin suuremmalle. Kääntelin pannuja patakintain verhotuin näpein niin, että voita tarttui reunoillekin mahdollisimman ylös. Kaadoin sitten taikina pannuille, sitä tulee tämän kokoisesta taikinasta noin sentin paksuinen kerros. Nostin pannut takaisin uuniin ja paistoin noin 20 minuuttia. Noin vartin kohdalla pannukakut aloittivat hurjan nousun kohti uunin kattoa ja muodostivat mielikuvituksellisia vuorimaisemia. Kun pinta alkoi olla ruskettunut, kokeilein paistinlastalla, irtoaako pannukakku hyvin pannusta. Näin tapahtui ja nostin pannut uunista. 

Minä tein isomman pannukakun suolaisin täyttein ja pienemmät kaksi makein täyttein. Täytteet valmistelin osin jo ennen pannukakkujen paistamista ja viimeistelin kun pannarit olivat uunissa.

Suolaiset täytteet

• 1 tomaatti fileroituna
• 1 pieni punainen paprika (tosi pieni)
• 1 pieni keltainen paprika (ei koolla pilattu sekään)
• 1 pieni liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• puolikas avokado
• 2 viiriäisen munaa
• 2 viipaletta pekonia

Jo aamusta aikaisin paahdoin uunissa pienessä vuoassa tomaatin ja paprikat viipaleina, maustoin niitä hieman suolalla ja pippurilla. Ne olivat uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia ja jätin ne sitten vuokaan jäähtymään. Pannukakkujen paistuessa viipaloin avokadopuolikkaan ja paistoin pekoniviipaleet ja viiriäisen munat pannulla. Kun pannukakku oli valmis, ladoin täytteet sille elegantisti ja rouhaisin vielä päälle pippuria myllystä. 

Makeat täytteet

• 1 veriappelsiini
• 2 rkl voita
• 3 rkl sokeria
• tomusokeria
• vaniljajäätelöä

Leikkasin veriappelsiinista ohuita viipaleita, noin 2 milliä paksuja ja paistoin niitä pannulla voin, sokerin ja appelsiinin lopusta puristetun mehun seoksessa noin puoli tuntia miedolla lämmöllä. Viipaleet karamellisoituivat oivasti. Kun pannarit olivat valmiit, asetin appelsiiniviipaleita pannukakun kainaloon, sirotin päälle tomusokeria ja viimeistelin sisustuksen vaniljajäätelöllä. Emme kyllä jaksaneet syödä näin paljon, tämä määrä olisi riittänyt hyvin kolmelle tai neljälle. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, sillä tämä kyllä kuuluu sinne. 

Petite tender perjantaina

Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

• 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• Saint Agur-sinihomejuustoa
• jotain valkohomejuustoa
• cheddaria
• saksanpähkinöitä
• avokadoa
• hunajaa ja chilihiutaleita
• granaattiomenan siemeniä
• sipuliherkkua

Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 

Tämän vuoden jäälyhtymuotia

90 sekunnin salaatti

Pyysin töissä ollessani Antti keittämään valmiiksi kolme kananmunaa, niin saisin päivällisen valmiiksi 90 sekunnissa. Kyllä se oli vähän liioittelua, tai ehkä vähättelyä, sillä siinä meni ainakin viisi minuuttia, mutta nopeasti ruoka oli valmista ja pääsimme syömään vartissa siitä, kun tulin kotiin. Toki Antti olisi tehnyt ruoan valmiiksikin, mutta halusin itse sommitella salaatin, sillä minulla oli visio siitä, miltä ruoan pitäisi näyttää.

Lohisalaatti kahdelle

• 1 pieni pussi babypinaattia
• 3 keitettyä kananmunaa
• 200 g savustettua lohta
• 1 avokado
• palanen punaista, keltaista ja oranssia paprikaa
• vadelmia
• oliiviöljyä
• tryffelisuolaa
• pippuria
• sitruunamehua ja muutama viipale

Levitin pinaatit tarjoiluvadille ja siihen päälle omina osioinaan paprikat ja avokado viipaleiksi leikattuina, lohi isoina suupaloina, kananmunat lohkoina ja lopuksi muutama vadelma ja sitruunaviipale. Pyöräytin avokadon päälle hieman pippuria ja kanamunan päälle tryffelisuolaa. Avokado sai päälleen myös muutaman tipan oliiviöljyä. Mitään sopivaa yrttiä ei nyt ollut saatavilla. Söimme ihastuttavan salaatin patongin ja kylmän valkoviinin kanssa. Nyt alkoi minun viikonloppuni!

Ennen työvuoroa aamiaista

Ehdimme syödä yhdessä aamiaista 2-4 kertaa viikossa, tänään oli yksi niistä aamuista. Useimmiten emme syö lämmintä aamiaista, mutta sunnuntaihin se sopii hyvin. Vuorossa oli egg in the nest. Se on paahtoleipä, tai meillä briossi, johon tehdään stanssilla reikä, jossa paistetaan kananmuna. Lisäksi meillä oli avokadoa ja pekonia. 

Egg in the nest kahdelle

• 2 paksuhkoa palaa paahtoleipää, briossia tai muuta mieluista leipää, saa olla terveellistäkin
• 1 rkl voita
• 2 kananmunaa
• puolikas avokado viipaleina
• 2 viipaletta paksua englantilaistyyppistä pekonia
• suolaa ja pippuria

Leikkaa leivästä kaksi viipaletta ja tee niiden keskelle stannilla tai jollain pyöreällä astialla reikä. Voi se olla jonkun muunkin vuotoinen kuin pyöreä, käytä jotain piparimuottia, jos haluat. Kuumenna voi pannulla ja laita leipäpalat pannulle paistumaan, samoin pyöreät hukkapalat. Riko kananmuna leivän reikään ja paista muutama minuutti miedolla lämmöllä. Jos pannulle mahtuu, paista kaksi viipaletta pekonia leipien vierelle. Muutoin käytä toista pannua. Leikkaa avokado halki ja ota puolet pois kuoresta lusikalla, leikkaa puolikas viipaleiksi. Jos et käytä toista puolta heti, jätä siemenpallukka paikalleen ja laita puolikas heti rasiassa jääkaappiin, käytä vuorokauden kuluessa. 

Kun kananmuna alkaa hyytyä, kippaa leipä toiselle puolelleen. Nosta leipä lautaselle, lisää päälle pyöreä hukkapala, avokadoviipaleita ja pekonisiivu. Nauti vain vähäisellä huonolla omallatunnolla, onhan annoksessa avokadoa. 

Erittäin leväperäistä salaatin valmistamista

Nyt kaikki CampaKeittiön kikkailut on kikkailtu tältä vuodelta, ei enää sirkulaattoria eikä vakumointia, ei sifonia,  ei painekattilointia tai haudutuspatoja. Big Green Eggkin on hautautunut lumeen. Ei liekitetä, ei friteerata, ei kääritä mitään levään, ei tehdä kakkua riisinkeittimessä eikä jahdata keittiöpeikkoja. 

Tämän vuoden viimeiseksi ruokajutuksi tulee tähdenlento. Kerään niitä CampaSimpukan yläreunan Tähdenlennot-välilehdelle. Sieltä voi vilkuilla mitä kaikkea meillä nyhjätään tyhjästä tai hävikin välttämisen nimissä kutsutaan päivälliseksi. Jos olet sitä mieltä, että Cobb-salaatti on tasan yhdenlainen ilman mitään virittelyitä, en suosittele lukemisen jatkamista. 

Vuoden viimeistä ateriaa tehdessäni tein pienimuotoisen ratsian jääkaappiin. Menin perä edellä puuhun, päätin tehdä salaatin johon tunkisin sitä sun tätä ja sanoa sitä sitten rohkeasti Cobb-salaatiksi. Vähän erilaiseksi, mutta kumminkin Cobb-salaatiksi. Kuka minua siitä vetää tilille? Ei kukaan. Voisin minä sanoa aikaansaannostani kalkkuna-fetasalaatiksikin, mutta Cobb-salaatti kuulostaa paremmalta. Paria ainesta salaattini huusi, joten kävin erittäin pikaisesti kaupassa, vaikkei minun enää tänä vuonna pitänyt. Salaatinkastikkeen ohjeen otin täältä, sillä pitää minun jossain asiassa olla tottelevainenkin. Yleensä en edes tee salaatille kastiketta, ellei pientä oliiviöljyn ja sitruunamehun pippuroitua seosta sanota sellaiseksi. Oikeastaan sanotaan, joten perun puheeni. 

Cobb-salaatti (ei sovellu puritaaneille)

• kalkkunaa
• keitettyjä viiriäisen munia
• salaatinlehtiä
• avokadoa
• maissia
• papusekoitusta
• pekonia
• fetaa
• tomaatteja
• kurkkua
• timjamia

Salaatin kastike josta ei pitäisi tulla sanomista

• 0,5 dl avokadoöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 rkl liraus sitruunamehua
• 1 rkl vettä
• 1 pieni valkosipulinkynsi
• 0,5 rkl Worcestershire-kastiketta
• 0,5 rkl Dijon-sinappia
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• ripaus pippuria

Kuten lupasin, ei kikkailua. Vain salaattiin tulevien ainesten pilkkomista ja sommittelua vadille.  Kalkkuna salaattiin oli peräisin sous vide-kypsennetystä fileestä. Halusin saada vuoden viimeisen #jotainpyöreää-kuvan instagramiin, joten tarjoiluastiaksi valikoitui uusi puinen vati, jonka ostimme Höyrygallerian Emalipuu-kaupasta.

Salaatin kastikkeen pienensin lähdeblogin määristä noin puoleen. Sekoitin kastikkeen lasipurkissa ravistellen ja lurittelimme kastiketta oman maun mukaan annoksiimme, ettei salaatti vety liikaa. Kyllä tällä pystyi odottelemaan vuoden vaihtumista.