CampaReissu1/2025 viikko 12

Viikko 12 alkoi ja sijainti oli edelleen Veulettes-sur-Mer.

Torstai 26.6.2025 päivä 78

Aamulla kysyimme toisiltamme, että oliko se unta vai varasimmeko illalla laivaliput kotiinpäin. Ei se ollut unta.

Juuri siksi A kävi maksamassa tänne leirialueelle kolme yötä lisää. #kunontuotaaikaa

Hän muuten erehtyi kerran kertomaan kuinka lujaa on ajanut pyörälläni ja asetin hänelle henkilökohtaisen nopeusrajoituksen. Ilmeisesti hän noudattaakin sitä.

Tänään näkyi ensimmäisen kerran vanhanaikaisia peltisiä kastelukannuja @marijalava tykkää niistä.

Kirkot olivat vähän huonosti auki, mutta yhdessä oli Jeanne d'Arc.

Lähituottajien itsepalvelumyymälässä oli monenlaisia tuotteita myynnissä.

Sirkukseen emme olisi ehtineetkään, näytökset olivat jo huhtikuussa.

Pellava on jo paikoin leikkuukunnossa.

Eräässä lähikaupungissa oli melkein avaruuskappeli.

Päivällisenä oli raclettea, koska oli juustoa valmiina ja sopiva leipäkin.

Perjantai 27.6.2025 päivä 79

Tänään meillä on ollut taas kiva päivä, mistä näitä oikein riittää? Olimme säästäväisiä, emmekä ostaneet 1,40€ hintaista patonkia vaan söimme eilisen raclettepäivällisen leivän loput. #kuihienooseon

Välillä tihuutteli vettä, maltoimme odottaa noin yhteentoista, sää kirkastui ja lähdimme tarkistamaan kylän kirkon. Se oli viime vuonna remontissa ja siellä oli ihan mahtavan pölyiset ja homeiset "virsukirjat", ne jäivät mieleen.

Ennen kirkkoa katsoimme kylän kirjaston, josta arvelen, että @annakamarainen keksii jotain kaunista sanottavaa. Ihmettelin, että kuinka se on näin viikonloppuna auki, sisältä kuului avoimesta ikkunasta madameitten puhetta. Mutta onkin ollut perjantai aamusta asti.

Kirkon remontti on edistynyt, koko etupuoli ja kellotorni on valmiina, hieno puhdas kiviseinä melkein koko kirkon ympäri. Töitä tehtiin vielä yhdellä kulmalla.

Ovikin oli auki ja menimme sisälle. Virsukirjat oli viety pois ja koko sisäpuoli oli siivottu. Innokkaita seurakuntalaisia (oletan) oli siivoamassa ja korjailemassa paikkoja. Kellotkin ovat soineet ahkerasti, voin kuvitella kirkon olevan jo ainakin jossain määrin käytössä. Poissa kaikki lika ja pöly ja eikä siellä haissut homekaan.

Hautausmaalla ei ollut kastelukannuja, mikä aiheutti pettymyksen, ei edes mehukanistereita. Ehkä remontti on syönyt kaikki seurakunnan varat.

Kävelimme sitten kylän ylintä katua rantaan, ohi pienen leipä- ja jäätelökaupan ja kasinon. Viime syyskuussa katsoimme, ettei leipäkauppa ole ollut auki ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta silloin sesonki olikin ohitse. Kasino oli #ferme, säästyipä rahamme.

Kuljimme noin kilometrin mittaisen rantakadun ja katsoimme mitkä kahvilat olivat auki ja mitkä kiinni. Yksi kala- ja äyriäismyyjä oli yhdessä kojussa tarjoamassa tuotteitaan.

Kiipesimme rinteelle jossa on sodan aikaisia bunkkereita ja palasimme takaisin leirille.

Siivouspäivä ja grillivartaita, siinä loppupäivän ohjelma. Olimme siirtäneet siivousta jo melko pitkään, koska ei ollut hotsittanut.

Pakko myöntää, että Lindtin suklaapupujen kultasydämet eivät ole kultaa.

Lauantai 28.6.2025 päivä 80

Tämän päivän pyöräretkellä oli taas paljon mieluista katsottavaa, en tiedä voimmeko koskaan katsoa liikaa kirkkoja tai kastelukannuja. Ainakaan vielä kiintiö ei tunnu olevan edes puolitäysi.

Erässä kylässä oli valokuvien näyttely seinissä, aidoissa ja liikkeiden ikkunoissa. Osassa oli saman henkilön kasvot puoliksi lapsena ja puoliksi aikuisena, joissakin on vain aikuisena kahtena puolikkaana. Noita oli paljon enemmänkin kuin tähän kollaasiin mahtui. Liekö ollut koko kylän väki.

Seuraavassa on kuvia linnasta, joka on ollut Itävallan keisarinna Sissin kesäasunto, nyt se toimii hotellina. Mutta eipä olisi heti uskonut, että Sissin möksä on täällä Normandian rannikolla.

Seuraavassa kuvassa on melkein kaikki päivän kirkot. Muutama oli aukikin.

Virsukirjoja (lakkaan laittamasta sitaatit, sillä nyt jo "kaikki" tietävät mistä sana virsukirja meillä tulee) oli kahdessa hienossa telineessä.

Päivän Jeanne d'Arcit. Olen nyt aivan glimmeröitynyt niihin.

Tässä on osa päivän kannuista ja kanistereista.

Alla on ranskalainen vaalimainos, tai ainakin poliittinen juliste. Jostain syystä tuon puolueen julisteet haalistuvat todella nopeasti niin, että kuvissa on pian vaalien jälkeen sininaamaisia poliitikkoja. Useimmiten näitä julisteita näkee siltojen pylväissä ja sähkökaapeissa eivätkä ne näytä sitten millään kynsimisellä lähtevän irti. Hihkaisemme aina sellaisen nähdessämme, että Strumffi!

Muut mainosjulisteet eivät haalistu niin nopeasti, erään kylän mairien ilmoitustaululla on tämmöisiä.

Lähikirkossa oli ilmeisesti tänään häät, siksi siellä eilen varmaan siivottiin ja häärättiin. Puolenpäivän tienoilla alkoi kuulua autojen torvien tööttäilyä, muita torviääniä ja huutoa oikein kunnolla (kirkko on noin 300 m päässä) ja noin kahden tunnin päästä sama uudelleen, ehkä oli toiset häät.

Leirialueella on rauhaisaa, naapurit vaihtuvat päivittäin, me pysymme vielä pari yötä.

Sunnuntai 29.6.2025 päivä 81

Viimeinen päivä Veulettes-sur-Merissä, aamu valkeni sumuisena ja kun meistä toinenkin oli herännyt, ehdotin aamukävelyä rantabulevardille. Voisimme ostaa leivän pikkukaupasta (olin katsonut aukioloajan kaikkitievästä ei-koskaan-erehtyvästä Googlesta) eikä tarvitsisi odottaa varttia vaille kymmeneen leipäauton saapumista. Toinen suostui. Lämpötila oli noin 20 astetta, pilvi matalalla ja näkyvyys merelle heikohko. Ihmisiä oli jo liikkeellä, mutta kauppa oli sitten kumminkin kiinni. Ilmoitus kaupan ikkunassa kelpasi meille syyksi. Ehkä ne eiliset metelit kirkon suunnasta selittyivät tällä.

Kadun varressa oli vihanneskauppias virittelemässä myyntipöytiään ja ostimme häneltä ohuita sipulinvarsia, maksoivat 50 senttiä. Pitäisi opetella lukuja ranskaksi. Osaan kyllä, jos joku maksaa 99 senttiä tai euroa tai tuhatta, mutta aika harvoin sellainen hinta osuu kohdalle.

Leivän saimme siitä pienestä leipomon kaupasta, jonka luulimme viime syksynä sulkeutuneen ikiajoiksi. Patonki maksoi 1,35€. Monenlaisia leivoksia ja kakkujakin olisi ollut tarjolla, mutta ne jätimme ostamatta.

Ostokset matkasivat leirille vuoden 2015 CampaMiitin kassissa, se on suosikkikestokassini edelleen.

Aamiaisen syömme nyt ulkona aina, kun ei sada vettä (ja jos on markiisi, saa sataakin) ja fleeseellä ja villasukilla tarkenee. Nyt ei tarvittu takkia eikä sukkaa.

Antti kävi tarkistamassa miten jyrkänteellä laiduntavat lehmät voivat, ne näkyivät toissapäivänä toisen laidan jyrkänteeltä bunkkereilta. Ne olivat ihan että jees.

Kylän kyltti oli yhdestä suunnasta lähestyttäessä käännetty ylösalaisin.

Antti näki myös tapahtuman, johon liittyi erikoisesti toisiinsa kytketyt kultsinpennut ja ilmeisesti samaan perheeseen kuuluva pikkutyttö. Koikkulit kaatoivat välissään olevalla remmillä tytön useita kertoja nurin, mutta hän nousi reippaasti ylös. Viimeisessä kuvassa isäoletettukin hieman pitää jöötä. Myöhemmin näimme saman perheen leikkikentällä. Koiranpennuista oli loppunut lataus, makasivat kiipeilytelineen alla potslojo, mutta tytössä oli vielä virtaa.

Päivällisellä viimeiset pakastimen aarteet, jjapaguri, mandut ja kimchi. Huomenna ruokakauppaan.

Nyt pitäisi keksiä jotain näkemistä tai tekemistä matkalle Dunkerqueen, sinne on matkaa vain noin kolmen tunnin verran ja leirialueelle pääsee vasta kello 16. Maanantaina museot ovat yleisesti ottaen kiinni, mutta ehkä näemme jonkun kirkon, jossa näkisimme Jeanne d'Arcin, hautausmaan kastelukannuineen tai vesitornin. Pari jättimarkettiakin kelpaisi. Viisainta on toki olla lähtemättä liikkeelle kovin varhain.

Maanantai 30.6.2025 päivä 82

Tältä päivältä ei ole paljon kuvia, matkustimme Veulettes-sur-Meristä Dunkerqueen, kilometrejä kertyi noin 280. Olimme hyvin tottelemattomia, jätimme kymmeniä kertoja ajamatta navin ohjeiden mukaan. Minua huvittaisi, jos laitteessa olisi laskuri räknäämässä uudelleen laskennat ja kun vaikka 50 kertaa tulisi täyteen, laite sanoisi, että no suunnistakaa sitten itse, miksi edes kysytte mitään. Tai jotain vähemmän sivistynyttä. Oikein kyllästyneellä äänellä. Ajelimme punaisia teitä ja naviparka koitti paimentaa meitä kaikenmaailman kinttupolkuja pitkin. Emme mene enää lankaan. Vesitorneja tietysti näkyi paljon, osa ehkä sellaisia, jotka olemme katsoneet aiemminkin. Osa reitistä on tuttua parin vuoden takaa, kohta tarkistan paperikartalta, johon piirrän summittaisen reittimme jokaiselta ajopäivältä.

Myös kirkkoja oli lähellä ja kaukana, ei oikein ole niin pientä kylää Ranskassa, etteikö siellä kirkkoa olisi.

Matkalla kävimme aikaa kuluttaaksemme kolmessa ruokakaupassa, varustimme jääkaapin muutamaksi päiväksi. Punaisten teidän varsilta on helppo valita keskikokoinen marketti eikä kestä kauan palata reitille. Kun lähestyimme Dunkerqueta alkoi näkyä viitteitä siitä, että Tour de Francen etappeja ajetaan täällä päin viikon kuluttua. Kisa alkaa ensi lauantaina ja seuraavana maanantaina etappi päättyy Dunkerqueen. Silloin me olemme jo varmaan ainakin Alankohollannissa.

Tänään oli lämmin sää, sisämaassa Abbevillen tienoilla mittari näytti 33 astetta, mutta täällä meren äärellä iltapäivällä oli 27 astetta ja nyt enää noin 24. Katsoimme sääkarttoja ja Loiren laaksossa ja Champagnen alueella on ollut hurjan kuumaa tänään, noin 40 astetta ja huomenna ehkä vielä kuumempaa. Onneksi emme ole siellä.

Tänne seudulla on huomenna luvassa 30 astetta, mutta sinne viilennee parinkympin tienoille. Lämpimän sään vuoksi söimme melko kevyesti, erittäin hyvät valmiina ostetut kanavartaat ja greippiä grillattuina, tomaattia, mansikkaa ja mozzarella sivukkeina.

Tiistai 1.7.2025 päivä 83

Sääennusteen mukaan tänään oli luvassa kuuma päivä, korkeimmillaan 31 astetta. Siltä se näyttikin, kun aurinko kunnolla nousi. Lämpötila nousi tunnissa noin 10 astetta ja sitten hitaammin vielä vähän lisää. Antti lähti minun pyörälläni ajelemaan ja katsomaan, olisiko ensi viikon Tour de France-tapahtumista jo jotain merkkejä, mainoksia tai julisteita näkyvillä.

Minä pysyin ilmastoidussa autossa, tuolloin ei vielä tuullut ja ilma oli polttavan kuuma tässä hiekkapohjaisella kentällä. Tällä leirialueella ei ole toimivaa nettiä, tai meiltä on tieto siitä pimitetty. Kesäkuun mobiilidataa on vielä jäljellä, se nollautuu näin kuun ekana päivänä myöhemmin illalla tai vasta huomenna. Niinpä olen sivistänyt itseäni tositv:n ja muitten tärkeiden uutisten parissa. Antti näki jonkun verran Tour-mainontaa, mutta säästän ne kuvat tuleviin Tour-postauksiin, CampaSimpukan ranskalaisen ruokahaasteen ajalle.

Muraalejakin tässä kaupungissa on, löysimme tänään sivuston, jolta niitä on paikallistettavissa. Sattumalta söpö siilikuva osuin Antin reitille.

Toisen maailmansodan aikaisten sotilasuhrien suuri hautausmaa oli aiemmilla kerroilla jäänyt meiltä huomaamatta, eilen ajoimme saapuessamme sen ohitse. Antti kävi katsomassa sen tänään ja siellä oli kyllä ristiä ristin perään niin paljon, että huokaisuttaa. Kastelukannut olivat hienoja ja ne oli hyvässä telineessä. Myös tavallinen hautausmaa samassa yhteydessä oli valtava.

Alla on Circus Zavattan mainos, niillä on oikein Nouveau Spectacle tiedossa. Minulla tuli tuosta punanenästä mieleen erän suomalainen poliitikko. Olisiko kesätöissä täällä? Julisteessa ei näy eläimiä, joten se voi olla ihan eläimetön sirkus, mikä olisi hieno juttu.

Sään kanssa tuntui, että iltapäivän alussa, että leirialue kiehuu ja kohta palaa, mutta savunhaju tuli vain lukuisilta grillauspisteiltä, joissa ranskalaiset luvan kanssa valmistivat lounasta.

Yhtäkkiä alkoi tuulla, ensin mantereelta ja sitten mereltä ja lämpötila laski 25 asteeseen. Nyt ulkona on oikein miellyttävää ja jatkoimme täällä oleskelua vielä yhdellä vuorokaudella, matka jatkuu vasta perjantaina.

Keskiviikko 2.7.2025 päivä 84

Nyt ei ole helteistä enää tietoakaan, aamulla ja pitkälle puolille päivin oli sumua. Kävimme leivännoutoreissulla mutkan rannalla ja siellä näkyvyys oli kilometrin luokkaa. Lämmintä oli noin 20 astetta, mikä tuntui todella kivalta.

Päivän pyöräretki suuntautui Belgiaan, De Pannen kaupunkiin, matkaa oli leiriltä noin 16 km. Siellä oli paljon kirkkoja, esimerkiksi tämä linnoitukselta näyttävä.

Siellä oli myös hotelli, joka varmasti saisi Keskisen Veken kateelliseksi, niin pramea hotelli, jolla on hassu nimi, Plopsa.

Vesitornikin näkyi, #chateaudeau joka ei ollut kauhean kaunis.

Kastelukannut ovat ilmeisen hupaa tavaraa Belgiassa, nämä oli lukittu ostoskärrylukoilla telineeseen sotilashautausmaan portin pielessä. Kaupungissa on useita todella suuria hautausmaita, niin siviili- kuin sotilashaudoille.

Paluumatkalla pyörä osui tienvarren pöheikköön, koska oli väistettävä rinnakkain ajavia vastaantulijoita. Joku kasvi kiertyi takavaihtajaan ja sitä piti jokunen hetki kiskoa irti.

Nyt illalla kävimme syömässä tutussa simpukkaravintolassa. Antti varasi eilen lounasaikaan meille sinne pöydän, suosittu paikka, varaus on hyvä olla. Minä tapojeni orjana söin perinteiset kerma-valkoviinisimpukat ja Antti rohkelikkona Dijon-sinappiset. Olivatpa ne hyviä, mutta koskaan en jaksa syödä kuin max puolet annoksesta. Jälkiruokana oli cremebrulee ja kahvi.

Paluumatkalla leirille kävelimme hieman eri katuja, tutun Carrefourin vieritse. Huomasimme, että siinähän on vieressä kirkko! Tuollainen viimeisen kuvan lieriöistä koottu. Olemme kulkeneet siitä ohi monta kertaa, mutta eipä ole sattunut silmään tätä ennen.

Kohta aurinko laskee ja tuuli on tyyntynyt. Telkkarista tulee Jurassic Park, huomattavan hienostunutta ranskaksi. Huomenna vielä täällä ja perjantaina matka jatkuu. Tähän päättyy CampaReissun viikko 12.