Pasta e patate – lisää cucina poveraa

Päivän italialaiskokkaus oli nopea, helppo ja ennen kaikkea edullinen, pastaa ja perunaa, eli pasta e patate. Se kuuluu Italian talonpoikaiseen ruokakulttuuriin, jossa vähistä aineksista tehdään maistuvaa ruokaa edullisesti. Tämä sopi taas todella hyvin matkakokkaamiseen, tiskiä tuli vähän tavallista enemmän, kun en optimoinut keittämistä ja paistamista samaan kattilaan. 

Pasta e patate kahdelle

• 2 viipaletta pekonia silputtuna
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tomaattikastikefondipala (en muista mikä niiden oikea nimi on, semmoinen tiiviste hyvin maistuvaa tomaattikastiketta)
• 2 pienehköä perunaa kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl 8 minuutin keittoajan pastaa
• 1 dl 3 minuutin keittoajan pastaa
• pastankeittovettä
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesaania
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Luin tästä ruoasta monia ohjeita, niissä korostettiin, että tähän voi laittaa melkein mitä vain, vaikka minkälaista pastaa, montaa erilaista, eikä mikään lihatuote ole tarpeen, mutta jos jotain sattuu sopivasti olemaan, niin mikä ettei. Minulla oli juuri pari pekoniviipaletta, jotka olikin jo hyvä käyttää pois. 

Aloitin laittamalla kattilan kaasuliekille ja kun kattila oli hieman kuumentunut, kumosin sille pekonipalat, sipulin ja valkosipulin. Paistelin niitä muutaman minuuttin ja seuraavaksi lisäsin mukaan perunakuutiot ja tilkan oliiviöljyä. Paistelin niitäkin. Lisäsin mukaan sen tomaattifondin ja kun se oli liuennut aineksiin, nostin kattilan pois liedeltä odottamaan kannen alle.  

Nostin pastakattilan vesineen liedelle ja kun vesi kiehui, pudottelin sinne ensin pitemmän keittoajan vaativan pastan ja muutaman minuutin kuluttua pikaisemman pastan. Annoin niiden kiehua noin kolme minuuttia ja vaihdoin sitten pastakattilan sivuun ja palautin perunakattilan liekille. Kauhoin pastakattilasta keittovettä noin pari desiä perunapalojen ja muitten hökeitten päälle ja sekoittelin. Laitoin kannen päälle ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Tarkistin välillä, ettei liemi pääse kiehumaan kokonaan pois. Lisäsin välillä pienen kauhallisen pastankeittovettä. Lisäsin mukaan myös tomaattipyreen ja sekoittelin taas. 

Kun perunapalat alkoivat olla kypsät kauhoin pastat toisesta kattilasta mukaan ja lisäsin sen verran pastankeittovettä, että ainekset olivat ikäänkuin sakeassa keitossa. Annoin ruoan vielä kypsyä muutaman minuutin, että liemi keittyi kokoon ja niin, että sekä perunat että pastat olivat kokonaan kypsiä. Maustoin ruoan suolalla ja pippurilla ja annoksien päälle  tuli vielä yrttejä ja parmesaania. Oikein oivallinen ruoka!

Giro d'Italian yhdeksäs etappi päättyi Sienaan ja sen voitti Wout van Aert. Tämä oli hänelle ensimmäien Giro-etapin voitto, mutta taitaa olla myös kyseessä hänen ensimmäinen Gironsa. Pinkkipaidan saavutti itselleen Isaac Del Toro ja suosikkini Primoz Roglic putosi yli kahden minuutin päähän kärjestä. Huomenna on kisassa toinen lepopäivä ja tiistaina homma jatkuu pitkällä aika-ajolla. 

Vaikuttaa siltä, että Saumurissa ei ole koko paikkakunnalla kunnolla toimivaa internettiä  millään konstein. Ei toimi leirialueen netti, ei 4G-liittymäni kautta eikä 5G-liittymäni kautta. Kuvien siirto postaukseen alkaa tökkiä niin, että ranskapatti taas kasvaa otsaan. Mutta toisaalta, tässä ei ole mitään uutta. Näin on ollut joka kerta, joka ikinen kerta. Niinpä postaukseen tulee max yksi kuva, jos sekään onnistuu. No, taisin saada kaksi kuvaa puserrettua postaukseen ja se saa riittää. 

Nyt niitä gnoccheja – Henkan Italia-kirjan neuvoin

Minulla oli tässä pari päivää sitten ongelma, en meinannut osata päättää söisimmekö pastaa vai gnoccheja, silloin pasta voitti. Nyt oli sitten gnocchien vuoro. Olin ottanut kuvan Henkan Italia-kirjan sivusta ja siitä lunttasin miten ruoka tehdään. Ei tarvinut koko kirjaa kuskata Ranskaan asti. 

Gnocchit pancetan ja herneiden kera

• 500 g pakkaus valmiina perunagnoccheja
• vettä gnocchien keittämiseen
• 1 rkl voita
• 50 g pancettaa kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni uuden sadon sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1,5 dl pakasteherneitä
• tuoretta persiljaa (minttua oli ohjeessa mutta sitä miellä ei ollut)
• raastettua parmesaania
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kiehautin kattilassa vettä gnoccheja varten ja keitin niitä noin 3-4 minuuttia. Kaadoin ne siivilään ja siitä takaisin kattilaan odottamaan, lisäsin mukaan pienen nokareen voita, että sain sen pakkauksen kulumaan loppuun. Arvelin sen auttavan, etteivät gnocchit tartu toisiinsa sinä aikana, kun odottavat pannulle pääsyä. 

Nostin kattilan kaasulieden viereen odottamaan kannella peitettynä ja siirsin liedelle paistinpannun. Sille kumosin pancettakuutiot, sipulin ja valkosipulin. Paistelin niitä muutamia minuutteja. Lisäsin mukaan herneet. Seuraavaksi kumosin pannulle gnocchit ja sekoittelin varovasti. Tässä vaiheessa retkilieden kaasupanos loppui, mutta se on helppo vaihtaa lennosta. Tämä oli nyt toinen loppuun kulunut pullo ja reissussa on kuudes viikko menossa. 

Lisäsin ruokaan vielä hieman öljyä ja kuumuutta pannun alle, että gnocchit saivat kivaa paistopintaa. Lopuksi vielä päälle parmesaania, suolaa ja pippuria, sekä persiljaa. Gnocchit olivat todella hyviä, pehmeitä sisältä mutta paistopinta mukava. Jos olisi ollut jotain kalaa tai lihaa kaverina, gnoccheja olisi ollut liikaa, mutta pieni määrä pancettaa ja 500 g pakkaus gnoccheja oli kahdelle sopiva määrä. 

Giro d'Italian kahdeksannella etapilla vaihtui taas pinkin paidan omistaja. Etapin nopein oli minulle aiemmin tuntematon Lucas Plapp ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Diego Ulissi. Hän johtaa nyt toisena olevaa Lorenzo Fortunatoa 12 sekunnilla ja Primoz Roglicia 17 sekunnilla. Huomenna on vielä ajopäivä ja maanantaina huilataan. 

Markkinoilta lautaselle – arancinit

Perjantaisin ja sunnuntaisin Amboisessa on markkinat, nyt perjantaina ilmeisesti hieman pienempinä kuin sunnuntaina. Tosin noin suuria markkinoita en useinkaan näe kuin tämän päiväiset. Aamiaisen jälkeen kävelimme Loiren yli ja siitä sitten oikealle kohti kunnallista parkkipaikkaa ja olimmekin jo perille. 

Minulla oli ajatus tämän päivän ruoasta, mutta se muuttui markkinoilla. Satuimme saman myyjän kojulle kuin toukokuussa 2023. Muistan meidän ostaneen häneltä silloin tuorepastaa, oikein hyvää mutta aika kallista. Nyt hoksasin, että hänellä oli kylmätiskissä arancineja ja ajattelin, että nytpä luistelen päivällisen kanssa ja ostamme niitä mukaan. Arancinit olivat suuria, joten ostimme vain kaksi, ne maksoivat 3,25€/kpl, joten eivät ihan halpoja nekään. Toisessa oli tomaatti-mozzarellatäyte, toisessa munaokoiso+muut kasvikset. 

Muuten ostimme uuden rosmariinin, reissun alussa ostettu rosmariini ei tykännyt olla tien päällä. Rosmariini on muuten täälläkin päin Eurooppaa paljon kalliimpi yrtti kuin monet muut. Suomessakin sen hinta nousi muutama vuosi sitten monta euroa ja tämä ostamamme maksoi noin 3,50€. Sinne se sopeutui persiljan ja basilikan seuraan. 

Ainoa kokkaamiseni oli tänään se, että otin jääkaapista arancinit ja laitoin ne airfryerin koriin, jossa kuumensin niitä noin 20 minuuttia 140 asteessa. Mittasin sisälämpötilaa pariin kertaan. Kun se oli noin 65 astetta, nostin ne lautasille ja lusikoin viereen eilen E Leclercistä ostamaamme salaattia, jonka kannessa luki Piemonte, Italiaan viittaa sekin. Se oli perunasalaattia, jossa oli myös kananmunaa ja kinkkua. Yhden suuren arancinin kanssa 100 g piemontelaista tuhtia perunasötkötystä oli aivan riittävä ateria. Puolitimme tietysti arancinit voidaksemme maistaa kumpaakin täytevaihtoehtoa. Olivat aivan mahtavan hyvät arancinit, olen satavarma, että riisin keltainen väri oli peräisin sahramista, sillä se maistuikin selvästi. Huomenna sitten kokkaan taas itse. 

Tämän päivän kuvista ei ole paljon palkintoja odotettavissa, joskaan eipä paljon muutenkaan kuvistani, mutta nähtävissä on nyt kumminkin miltä kunnollinen arancini näyttää. Nämäkin kaksi kappaletta olivat erimuotoisia, toinen selvästi suipompi, mutta ei se mitään haittaa. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli nousuun päättyvä. Katsoimme sitä leirialueen wifillä, eikä tökkinyt yhtään niin paljon kuin eilen. Voittajaksi ajoi Juan Ayuso ja koska Mads Pedersen ilmeisesti tarkoituksellisesti luopui pinkkipaidasta, se pukee huomenna päälleen Primoz Roglic. En nyt sitten tiedä, että mikä tässä oli ideana, vai oliko kyse oikeasta hyytymisestä, mutta nyt meillä on minun suosikkini johdossa. 

Artisokka-sitruunapasta Mari Moilasen tölkkiruokatapaan

Otin jo helmikuussa kuvia mieluisien italialaisten keittokirjojeni resepteistä sillä ajatuksella, että voisin käyttää niitä Giro-haasteen aikana. Myös Mari Moilasen Tölkkiruokaa sopi teemaan hyvin, sillä kirjan ohjeet ovat erittäin hyviä matkakokkailuun. Vilkaisin kuvia aamulla ja koska meillä oli tulossa kauppapäivä, valitsin kuvan Marin kirjan artisokka-sitruunapastasta. Kaikkea muuta meillä jo olikin, muttei artisokan sydämiä. 

Kaupassa sitten tulkkasimme purkkeja, tarkoitus oli käyttää veteen säilöttyjä ja niitä löytyikin. Mutta olisivat ne voineet olla öljyynkin säilöttyjä, kun vaan olisin valuttanut ne hyvin. Mutta parempi näin, ei tullut öljyjätettä kierrätettäväksi. Jälleen hieman soveltelin, että sain aikaan kaksi sopivaa annosta. 

Artisokka-sitruunapasta kahdelle

• spagettia kahdelle sopiva määrä (noin semmoinen nippu, joka meni etusormeni ja peukalon hankaan, muttei mitenkään ylenpalttisesti, koitan keittää pastaa sopivasti, eikä aina liikaa)
• vettä ja suolaa pastan keittoon 
• tölkki artisokan sydämiä veteen säilöttyinä, tämä oli peltipurkki jossa 9 sydäntä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria pienet ripaukset
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• 2 rkl voita
• 1 dl pastankeittovettä
• suolaa ja pippuria kastikkeeseen
• lisää sitruunamehua viimeistelyyn
• noin tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna
• tuoretta persiljaa

Aloitin avaamalla artisokkapurkin, minä mitään avannut, Antti avasi ja kaatoi säilöntäliemen pois. Kuivasin sokkia paperilla ja leikkasin ne puolikkaiksi. Luritin niille hieman oliiviöljyä ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippuria myllystä. Nostelin palaset airfryeriin pienessä alumiinivuoassa ja paahdoin niitä 180 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ne alkoivat saada hieman rusketusta reunoihinsa. Jätin airfryerin korin koneeseen odottamaan. Antti raastoi parmesaania kuppiin odottamaan.

Kiehautin pastaveden ja suolasin sen tanakasti, kyseessä oli nopeaa pastaa, vain kolmen minuutin keittoajan vaativaa. Laitoin pastan kiehumaan ja kahden minuutin kuluttua nostin kattilan pois kaasuliedeltä odottamaan. Minulla oli käytössä vain yksi polttimo, joten en kaatanut pastasta keittovettä vielä pois. 

Nostin paistinpannun kaasuliekille ja sulatin sillä ison nokareen voita, raastoin mukaan sitruunan kuoren ja puristin mehun. Kun seos alkoi kiehua, sekoittelin sitä ja lisäsin vielä muutaman kauhallisen pastankeittovettä. Maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Antti kaatoi pastan siivilään ja kippasin sen sitten pannulle, sekoittelin. Nostelin artisokkapalat pastan päälle ja lopuksi mukaan vielä parmesaani ja persilja. 

Siis miten hyvää ja yksinkertaista ruokaa! Eikä ollut liian vähän eikä liian paljon. Minulla on vielä muitakin Marin ohjeita kuvina mukana, vielä on jäljellä 15 etappia Giro d'Italiassa ja jokaisena tarvitaan italialaista ruokaa. 

Girossa olikin tapahtumarikas päivä, etappi oli koko kisan pisin ja sen aikana tapahtui ikäviä kaatumisia,  kolareita ja keskeyttämisiä, joiden vuoksi etappi pysäytettiinkin vähäksi aikaa. Se saatiin kuitenkin ajettua loppuun ja Kaden Groves oli sen nopein. Kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tapahtunut muutoksia, Mads Pedersen johtaa edelleen ja Primoz Roglic on toisena 17 sekunnin päässä. 

CampaReissu1/2025 viikko 5

Viides reissuviikko alkoi Epernayssa, jonne olemme tehneet ensimmäisen reissujymähdyksen. Tämä on niin kiva paikka, eikä maksa kauheasti.

Minulla on ollut tänään nollapäivä, olen tiskannut astiat kaksi kertaa ja ollut mukana muutossa, mutten ole poistunut leirialueelta.

Meidän piti jostain syystä vaihtaa tonttia alueella, vaikkei täällä meidän käsityksen mukaan ole mahdollistakaan varata tiettyä paikkaa. Eipä siitä ollut isoa vaivaa rullata markiisia, siirtää auto kujan toiselle puolelle ja nostella tuolit ja pöytä uuteen paikkaan.

Antti kävi pyörälenkillä Marne-joen toisella puolella Hautvillersissa. Siellä oli hieno kirkko ja Dom Perignonin patsas ja hauta. Sain niistä kuvat ja saatoin merkitä ne meidän omaan karttaamme.

Tänään on juhlittu toisen maailmansodan voiton vuosipäivää täällä Ranskassa, presidentti Macron pitää puhetta ja muutamia veteraanejakin näyttää olevan vielä paikalla juhlallisuuksissa.

Leirialue on aika täynnä, meidän edelliselle paikallemme on tullut belgialaisia. Sää on hieman eilistä lämpimämpi, muttei tässä kesästä oikein voi vielä puhua. Emme jatka matkaa vielä huomennakaan, mutta suunnitelmia olisi syytä tehdä. Minne tästä suunnistammekaan. Emme ainakaan kohti Pariisia.

Allaolevassa kuvassa on meidän oman karttamme melkein koko Ranska. Pariisilla on melkoinen turvavyöhyke, emme ole käyneet kovinkaan lähellä vaikka olemme olleet Ranskassa vuodesta 2022 asti kaksi kertaa vuodessa 4-7 viikkoa kerrallaan. Nyt on seitsemäs matka koronan jälkeen, kun pääsimme aloittamaan kunnolla ulkomaille reissaamisen.

Paavikin on valittu, onneksi siitä ilmoittava savu ei ollut oranssi.

Perjantai 9.5.2025 päivä 30

Herranen aika, olemme olleet jo 30 päivää reissussa!

Tänään kävelimme taas keskustaan samppanjalle, eihän sitä muutakaan voi, kun näillä kulmilla olemme. Maistelimme puoliksi kuusi eri samppanjaa, pienet kaadot. Oli tosi kiva hetki aurinkoisella sisäpihalla, ei ollut kylmä eikä kuuma ja juomat olivat taivaallisia.

Leirille palattuamme aloimme katsoa Giro d'Italian ensimmäistä etappia. Se näkyikin leirialueen netillä ihan kohtuullisesti. En yhtään vielä tiedä keitä on mukana eikä tuo Albaniakaan kovin tuttu paikka ole, kolme ensimmäistä etappia ajetaan siellä.

Tänään alkoi CampaSimpukan viidestoista #italianfoodchallenge ja tein meille perunamunakkaan. Siitä ei jäänyt lapsille kerrottavaa, koska söimme sen kokonaan.

Olemme maksaneet laskun tästä leiripaikasta, tälle tuli hintaa 26€/vrk, mikä on oikein kohtuullinen. Sähköä piisaa, vettä saa helposti, tiskipaikka on mainio. Viime vuonna uusitut wc ja suihkut ovat hyvät, paitsi että suihkuissa vesi kastelee koko kopin, sen pukuhuoneosankin.

Viime vuonna oli remontin jälkeen aivan yli-innokas siivoaja, joka käytti tunteja sanitilojen siivoamiseen ja kävijöitten estelyyn, se oli melkein koomista. Nyt siivous on ollut asiallista, perusteellista, mutta suihkuun ja pissalle pääsee, kun on tarpeen.

Aloitimme uuden podcastin kuuntelun, Heikki Heiskasen tarinoita Venäjältä. Hänellä on todella hyvä ääni ja ymmärrys. Ensi perjantaina uusi jakso Areenassa.

Huomenna matka jatkuu mahdollisesti jonnekin jokivarteen.

Lauantai 10.5.2025 päivä 31

Alkoi olla jo uhkaavasti tilanne, että CampaAdria kasvattaisi juuret Epernayn kunnallisen leirialueen tontille. Olimme tosin ennaltaehkäisseet moista vaihtamalla eri tontille kolmen yön jälkeen. Syytä emme oikein tulleet tietämään, miksi se oli tarpeellista.

Tänä aamuna lähdimme jatkamaan matkaa ja koska se tuntui hyvältä ajatukselta, ajelimme Gieniin. Ei ole suuri salaisuus, että olemme olleet täälläkin aiemmin, tämä on niin kiva kaupunki ja leirialue on hyvä myös.

Ennen matkan varsinaista aloittamista, kävimme tarkastamassa Epernayn lounaisreunan E Leclercin, siellä emme olleet käyneet aikaisemmin. Oli todella hieno ja varmaan melko uusi marketti. Parkkialueelle oli puomit estämään korkeiden ajoneuvojen saapumisen, mutta ne olivat ainakin näin lauantaiaamuna auki. Pysäköimme kuitenkin jonkun toisen liikkeen pihaan, sillä sinne ei ollut puomia ja se oli tänään kiinni. Marketin vieressä oli meille uusi kauppatuttavuus, Picard. Se myy pakastetuotteita, osui silmiimme karttaa selatessa. Emme olleet varmoja onko se kuluttajille suunnattu kauppa vai suuria pakkauksia myyvä tukku, mutta se oli ensimainittu ja olipa kyllä siisti ja hyvä kauppa. Nyt ei ollut auton pakastimessa tilaa kuin vähän, joten ostimme vain yhden pienen pakkauksen kalaa. Jatkossa kyllä käymme tuon ketjun kaupoissa.

Kirkkoja ja vesitorneja, niitä oli tietysti paljon, joitakin olen varmaan kuvannut lennosta aiemminkin. Aina kun saavutaan pieneen ranskalaiseen kaupunkiin, tie vie mairien (kunnantalo) ja kirkon vierestä, kun yhden niistä näkee, on toinenkin aivan lähellä.

Olimme valinneet meille reitin, joka vei pienempiä teitä ensin Seinen ylitse, sitten Yonne-joen ja lopuksi vielä Loiren. Ajoimme vain pienen pätkän moottoritietä ohittaaksemme reitin suurimman kaupungin Sensin. Kaikki tiet olivat hyviä, riittävän leveitä eikä liikennettä ollut juuri ollenkaan.

Välillä kyltitykset ovat hieman hankalia, teiden numerot vaihtuvat nopsaan, kyltit voivat olla hyvin eri ikäisiä. Mutta äkkiä niihin tottuu taas.

Leirialueella on rauhaisaa, parsapastaa on syöty. Edessä muutama Gien-päivä.

Jostain syystä en saa tämän päivän tekstin rivejä tasattua, pahoittelen. 

Sunnuntai 11..5.2025 päivä 32

Gien ei ole asukasluvultaan suurensuuri, joku lähde mainitsee luvun 14 000. Olemme täällä nyt viidettä kertaa ja silti löytyy uutta katsottavaa, kun perkaa karttaa ja kävelee päätään käännellen.

Aamupalan jälkeen jätimme tuhmasti tiskit tiskaamatta ja lähdimme kävellen kylille. Jo eilen jokivarressa oli massiivinen määrä Gerdarmerien autoja parkissa ja tänään ne olivat yhä siellä. Ehkä santarmeilla (eikä police ja gendarmerie ole täällä eri asiat?) oli joku liikuntaviikonloppu, pari tyyppiä oli kaikkine kilkkeineen autovahdissa ja somettelemassa, muutamia näkyi siviililiikuntavärmeissä tallailemassa. Mikä oli homman nimi, se jäi arvoitukseksi, mutta sanoimme autovahdeille bonjour.

Kaupungilta löytyi monenlaista katsottavaa, kun vain astui korttelin pari sivuun, oli vesitornia, patsasta, museon näyttelyn julistetta ja sen sellaista. Menimme uudelleen Gienin linnan museoon, kävimme siellä varmaan kesällä 2022, mutta tuo Playmobil-näyttelun juliste houkutteli meidät uudelleen paikalle. Se olikin kiva näyttely.

Kirkkoon emme menneet, sillä oli juuri sunnuntain messun aika, kellot soivat kirkon vieressä niin kovaa, että korvat meinasivat pudota.

Mediatheque/bibliotheque eli kirjasto löytyi, mutta oli tukevasti kiinni. Eikä aukeakaan ennen kuin joskus ensi viikolla, on auki vain muutamana päivänä viikossa. Mikä lie sakset täälläkin leikanneet.

Ydinleipomo näyttää olevan voimissaan edelleen, se on tuolla joen varressa Gienin ja Surry-sur-Loiren välissä, Surrykin on meille tuttu kaupunki.

Päivälliseksi meillä oli italialaista versiota yleisvälimerellisestä shakshukasta, ai että oli hyvää. Mutta olisin voinut himmata kananmunien määrässä. Nyt ei tarvitse ruokaa ennen ensi kertaa.

Leirialue on melko tyhjä, täällä on vähän pyörällä liikkuvia telttailijoita, alankohollanitilaisia ja me. Aiomme viipyä vielä pari kolme päivää. Huomenna menemme lautaskaupoille.

Maanantai 12.5.2025 päivä 33

Aamusella katsoimme säätietoja ja lukitsimme sen, jonka lupasi kaunista säätä. Meillä oli tiedossa hauska päiväohjelma, johon kuului kirkko ja hautausmaa, astiakauppa ja ruokakauppa. Eikö kuulosta lystiltä? Kävelimme Loiren ylittävän sillan ylitse samaan tapaan kuin eilen, eli tossua toisen eteen ja kiipesimme kirkonmäelle. Oli kyllä enemmän portaita ylöspäin kuin eilen alaspäin, olen ihan varma. Kirkkoon pääsi sisälle ja katselimme sitä hetkisen.

Tuo kirkko tuhoitui toisessa maailmansodassa kellotornia lukuunottamatta vuonna 1940 samoin kuin noin 400 muuta rakennusta Gienissä saksalaisten hyökkäyksessä, joka tarkoitus oli tuhota myös Loiren ylittävä silta. Pommitukset sytyttivät valtaisat tulipalot ja sen vuoksi suuri määrä taloja tuhoutui, myös toinen kaupungin kirkoista. Vain tämä, jossa tänään kävimme, jälleenrakennettiin 1950-luvulla. Olinkin ihmetellyt, miksei tämän kokoisessa kaupungissa ole kuin yksi suuri kirkko. Seuraavaksi kävelimme yläkaupungilla hautausmaalle, sen vieressä on myös käänteiskaunis vesitorni. Mikä parasta, hautausmaalla oli kastelukannuja! Ne oli lukittu kuten ostoskärryt kaupoissa.

Ennen hautausmaata osuimme katsomaan pienen Fatiman kappelin.

Gienin posliinitehdas on tuttu paikka, menimme sinne tänään taas. Halusimme ostaa kaksi syvää lautasta ja tämmöiset kuin alla olevassa kuvassa valitsimme tällä kertaa. Nyt ne ovat pakattuna kotimatkaa varten tiettyyn paikkaan autossa, juuri sopivaan lokeroon, johon mahtuu kaksi lautasta.

Paluumatkalla kävimme hieman ruokakaupassa ja jokirantaan tullessamme huomasimme, että CampaAdria näkyy juuri sopivasti vastarannalla leirialueella. Matkaa sinne sillan kautta oli noin 2 km.

Aika pian paluumme jälkeen raukesi säälukitus ja alkoi sataa, ei kuitenkaan paljon. Olemme viettäneet Giro-vapaapäivää paistaen Picard-pakastekaupasta ostetut kalafileet, ne olivat oikein hyvät, mutteivat ihan halvat. Viivymme vielä pari päivää täällä, keskiviikko on markkinapäivä ja A voi ostaa pieniä #ulkojuusto ja, joita ei voi syödä sisätiloissa. Edelleen on alueella väljää, ei tule saniteeteissa ruuhkaa, vaikka puolet tiloista on pois pelistä ilmeisesti remontin vuoksi.

Tiistai 13.5.2025 päivä 34

Tällä Poilly-lez-Gienissä sijaitsevalla leirialueella ei ole omaa leipäpalvelua.

Kadun toisella puolella on kuitenkin kauppa, jossa tämä päivittäinen tarve täyttyy. Aiemmilla kerroilla siellä on ollut iltapäivisin (päiväpaussin jälkeen) lista, johon on kirjoitettu mitä haluaa muutaman tuotteen valikoimasta tilata seuraavaksi aamuksi. Nyt sellaista listaa ei ole ollut nähtävillä, mutta joku leipomo on toimittanut sinne patonkeja ja niitä on sieltä voinut käydä ostamassa.

Tänä sumuisena aamuna Antti meni sinne sitten tarkoituksenaan ostaa taas patonki. Jonkun ajan päästä hän laittoi viestiä, että voi vähän kestää, sillä leipomon auto on tulossa joko viiden minuutin tai viiden tunnin kuluttua, ihan varmaksi hän ei ollut ymmärtänyt, yhteistä kieltä ei ollut hänen, myyjän eikä muiden asiakkaiden kesken.

Siinä odotellessaan hän otti kuvia tuosta pienestä lähikaupasta, se on ilmeisesti jonkunlainen kooperatiivin kauppa, jonne tuotteita toimitetaan lähettyvilläköltä (ei ole typo, vaan koitin keksiä sopivan epämääräistävän sanan).

Olemme aikaisemmillakin kerroilla ihailleet miten tuotteet on aseteltu esille, miten runsasta on ja monipuolista. Mutta aika kallista. Kerran tosin koitimme ostaa sieltä pinaattia, mutta silloinen myyjä ei huolinut rahaa niistä, koska olin laittanut pussiin niin vähän pinaattia.

Noin puolen tunnin kuluttua se leipäauto oli käynyt ja Antti sai ostettua patongin. Odotteluaika oli hyvin käytetty ja sain monta kuvaa valikoimista ja esillepanosta.

Tämän päivän ohjelmana noin muuten on ollut Antin pyörälenkki ja minun oleilu. Kohta alkaa Giro d'Italian neljännen etapin katselu ja päivällisen valmistelu. Se on tosin totaalisen väärä aika päivästä, eihän täällä ihmiset ole vielä ehtineet lounastakaan syödä tai ainakaan tiskata sen jälkeen.

Mutta valmistella voi, aurinko paistaa, tuulahtelee hieman, on oikein mukava tunnelma.

Keskiviikko 14.5.2025 päivä 35

Tänään kävimme tämän reissun ensimmäisillä markkinoilla, jotka ovat Gienissä keskiviikkoaamuisin Loiren ylittävän sillan pielessä pienehköllä kolmion mallisella aukiolla. Mahdollisesti kaupungissa on jotkut toisetkin markkinat toisena viikonpäivänä, mutta emme ole niille osuneet.

Meillä oli siinä mielessä ihmeellinen päivä, että kaikki aiotut asiat onnistuivat, mikä ei ole mitenkään tavallista Ranskassa. Kävimme apteekissa ostamassa mainoksen uhreina tiettyä kantapäidenpehmitysvaahtoa, saimme ostettua postimerkkejä ilman läkähtymistä postitoimiston pitkässä jonossa, kirjastokin oli auki, saimme kurkattua sinne sisälle.

Ja mikä tärkeintä Antti sai ostettua markkinoilta ulkojuustoja. Ne eivät olleet edes kalliita, mutta vakuutan, että ne haisevat voimakkaasti, joten ne ovat nyt tiiviissä rasioissa ja muovipusseissa.

Antti kävi vähän ajelemalla minun "sähkövastusteisella" pyörälläni (karavaanikirpparilla oli kerran siten nimetty pyörä kaupan, sana jäi heti käyttöön) Loiren vartta itäänpäin ja näki niin vesitornin kuin kirkonkin. Ja kirkko olikin sitten astetta hienompi sisältä.

 

Päivällisenä meillä oli italialaista pastakeittoa, joka oli todella hyvää, vaikka näyttää hyvin vaatimattomalta. Siitä on oma Giro-postauksensa jo tälle päivälle tämän postauksen jälkeen.

Viides reissuviikko tuli näin päätökseensä ja huomenna matka taas jatkuu, suunnitelmat ovat valmiina ja varauskin leirialueelle tehty muutamaksi tulevaksi päiväksi.