Riekkumista tiedossa Jyväskylän Kesässä ja GT syreenimehulla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Saimme ennen juhannusta yhteydenoton Jyväskylän Kesästä, meille ja muutamille muille jyväskyläläisille blogeille tehtiin ehdotus osallistua tähän oman kaupunkimme kesäiseen tapahtumaan. Saisimme liput muutamaan tapahtumaan ja kirjoittaisimme niistä sen minkä kirjoittaisimme, kehuautomaateiksi meitä ei oltu virittämässä. Avajaiskonserttiin ei kuulema olisi ilmaislippuja enää todennäköisesti saatavilla, mutta meillä sattuivat juuri sinne liput olemaan jo valmiina, ostimme ne jo helmikuussa Vaasasta. Indujesman & Joo esittää klassisen musiikin ja stand up-komiikan yhdistelmää, tämä kuulostaa kiinnostavalta! Muuta ohjelmaa tutkailemme tänään ja esitämme lipputoiveemme, sitten jää nähtäväksi toteutuvatko toiveemme. Jyväskylän Kesässä on myös ilmaistapahtumia, joissa voi käydä lompakkoa rasittamatta. 

Jim Bachorin taidetta Jyväskylän kaduissa

Meillä tehtiin tänään erittäin hyvä iltapäivädrinkki, uusi suosikkini GT. Pienen maku- ja värivivahteen sille toi syreenimehu, jollaista valmistin juhannuksen aikana. Ehdin juuri ja juuri kerätä tarpeeksi kukkia ennen kuin niiden aika oli kokonaan ohitse. Toivoin hieman lilampaa sävyä, mehusta tuli melkoisen punaista, mutta hyvää se on! Vinkit mehuun on koottu Kivistössä- ja sauvajyvänen-blogeista.

Syreenimehu

• iso kattilallinen syreeninkukkia
• 500 g sokeria
• 1 l vettä
• 1 sitruuna
• 15 g sitruunahappoa

Kerää kukkia suureen vatiin ja pese ne kylmällä vedellä, että mahdolliset ötökät ja siitepölyt lähtevät pois. Riivi kukat varsista ja jätä ne valumaan. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan, lisää sinne sitruuna ohuiksi viipaleiksi leikattuna. Kiehauta vesi niin, että sokeri liukenee veteen kokonaan. Kumoa riivityt kukat kattilaan, painele niitä veteen ja sekoita mukaan sitruunahappo. Jäähdytä ja pidä peitettynä jääkaapissa kaksi vuorokautta. Siivilöi kukat pois ja valuta mehu vielä kahvisuodattimen läpi, että kaikki hitulit jäävät haaviin. Pullota steriiliin pulloon tai puhtaaseen purkkiin, jos haluat pakastaa mehun. Käytä 1:6 tiivistettä veteen tai kuten me, pikkuinen dash mehua gin toniciin. Tosi hyvää mehua, tuoksuu ihanalta, vaikken saanutkaan toivomaani väriä aikaan.

Älä tee samaa virhettä kahta kertaa peräkkäin

Campakeittiön mehuasema in full action!

Tänään olemme pitäneet mehuasemaa terassillamme, se on mieluisa satotoimi minullekin. Poimin marjoja vähän pitkin hampain, mutta kun ne on poimittu, teen mielelläni höyrymehua litroittain. Putsasimme pensaat mustista ja valkoisista viinimarjoista, sekä osan punaisista, karviaiset ovat vielä vaiheessa. Keittiöremontin jälkeen mehumaijani ei toiminut enää induktiolla, joten mehutouhut tehdään ulkona grillin sivupolttimolla ja se on viisasta senkin vuoksi, että viisi litraa kuumaa mehua terassin lattialla on huomattavasti vähemmän kelju juttu, kuin keittiön lattialla. Jos siis sattuisi lipsahtamaan. Koputan puuta. 

Mehutoimien ohella kokeilimme toistamiseen uuden hiiligrillimme käyttämistä. Siihen viittaa otsikon lausahde. Sen heitti ilmoille entinen pomomme 90-luvun lopun huumavuosina, jolloin yhtenään kävimme erinäisten kalliiden konsulttien järjestämissä hengenkohotustilaisuuksissa, jopa päivärahaperusteisilla komennuksilla aina isolla kirkolla asti. Siellä tämä esimies loihe lausumaan, kun puhe oli turvallisuuskulttuurista ja tulevaisuushorisontin missioista ja visioista, ettei pidä tehdä samaa virhettä kahta kertaa peräkkäin. Me tietysti omaksuimme tämän isällisen neuvon heti ja talletimme sen syvälle sydämiimme ikuisesti. On siis tehtävä joku uusi virhe väliin, ennen kuin sen ensimmäisen voi toistaa. 

savumerkkejä

Tänään toteutimme teemaa kokeilemalla uutta mahdollista virhettä, eli hiiliä Weberiimme, koska briketit eivät  alkaneet  yhteistyöhön  oikeastaan ollenkaan.  Kun ruoka-aika lähestyi,  Kammenpyörittäjä  täytti hiilien ja  brikettien   nopsasytytys-lieriön summamutikassa valituilla hiilillä, ostimme siis  muutamaa eri merkkiä. Pari sytytyspalaa alle ja liekkiä perään ja pian meillä  olikin savuavat hiilet, onneksi savu meni poispäin   minusta.  Ihan  pian hiilet  kyllä  alkoivat  hehkua ja  kymmenisen  minuutin  jälkeen Kammenpyörittäjä  kippasi  ne grillin  hiiliritilälle. Taas pientä sisustustointa  hiilien  suhteen  ja kantta päälle, ilmanottoaukkojen säätöä, kurkistelua ja lämpömittarin tuijottelua.  Nyt sentään lämpötila  nousi yli kahteen sataan nopeasti ja  ensimmäisenä   tulille pääsivät  esikeitetyt maissipalat  ja  hetken  päästä pienet sisäfilepihvit. (tässä kappaleessa sössin jotenkin rivien tasauksen, enkä osaa korjata sitä)

Tällä kertaa saimme ruoat kypsiksi ihan onnistuneesti, mutta ei tässä vieläkään mitään riemun kärrynpyörää heitetä, ei tullut sellaista oikeaa hiilloksen tunnelmaa ruokaan. Ehkä olimme hiilloksen kanssa hieman hätäisiä. Laitoimme fileen ohkaisen ja paksun pään ruokailun ajaksi grilliin viettämään leppoisaa iltahetkeä ja niistä tuli kyllä ruokahalua herättävämmän näköisiä, kuin sinänsä aivan pätevistä pihveistämme. Huomenna kehittelen niistä jotain tähdenlentoa. Edelleen otamme vastaan isällisiä ja äidillisiä ja kaikkia muitakin neuvoja pellegrilleilystä!

Siinä ne nyt lämmittelee, kuumemmassa kuin eilen!

Kolmas Nainen eilen