Viileä melonikeitto

Vaikka helteet ovat nyt ilmeisesti tältä vuodelta hikoiltu, oli meillä vielä yksi espanjalainen viileä keitto. Suurin syy sen tekemiseen oli se, että cantaloupe oli vadissa ja se tuoksui jo siltä, että käyttäkää tai viekää kohta kompostiin. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja opin, että ruoan nimi on salmojero de melón con jambón, kun halusin käyttää pois myös pienen pakkauksen serranonkinkkua. Juuri ennen pientä reissua oli hyvä käyttää sitä sun tätä pientä pois. 

Melonikeittoa ja kinkkua kahdelle

• kourallinen kirsikkatomaatteja (viimeiset pihan viljelmien tällä erää kypsistä)
• 5 cm pala eilistä patonkia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 cantaloupe-meloni paloiksi leikattuna (säästin 8 kuutiota koristeluun)
• 4 viipaletta serranonkinkkua

Keräsin blenderin kannuun kirsikkatomaatit, leipäpalan pienempiin paloihin leikeltynä, kuoritun valkosipulinkynnen ja melonipalat. Kone teki töitänsä hetken ja maustoin sitten keiton sherryviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin vielä kunnon lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin vielä koneella minuutin verran. Kaadoin keiton jääkaappiin mahtuvaan kannuun viilenemään. 

Käärin säästämieni melonipalojen ympärille palaset serranonkinkkua ja pistin palat tapastikkuihin, kaksi palaa/tikku. Tarjoilun hetkellä sekoitin keittoa ensin kannussa, melonikeitot tahtovat hieman jähmettyä viileässä. Sitten kaadoin syviin annoskuppeihin keittoa ja nostin päälle keittoon kupin reunoille kaksi tikkua kinkku-melonia. Muutama tippa oliiviöljyä vielä koristeeksi keiton päälle ja pieni kierto pippurimyllystä. 

La Vuelta alkaa olla lopussa, viimeinen vuorietappi ajettiin tänään. Kauniissa säässä ajettu parisataa kilometrinen reitti kulki pohjoisen Espanjan maisemissa. Irtiottoja oli monenlaista ja loppukilometreillä melkoista taktikointia ja etten sanoisi sekoilua. Etapin ykkösenä maaliin ajoi upeasti ja yllättävästi uransa ensimmäiseen voittoon Clément Champoussin. Olipa hauska ja hyvä loppu! Primoz Roglic tuli maaliin toisena ja johtaa tietysti kokonaiskilpailua ennen huomista päätösetappia, joka on 34 km aika-ajo päättyen Santiago de Compostelaan, minun lempparikaupunkiini.

Viileä valkopapukeitto

Ihastuin kuviin papukeitosta Spain on A Fork-blogissa, samanlaisia keittoja olen nähnyt muittenkin blogeissa. Tein tänään meille kulholliset tätä ihanaa sileää keittoa. Se on nopea ja helppo valmistaa ja sen voi tehdä edellispäivänä jääkaappiin. 

Sileän viileä papukeitto kahdelle

• 1 tetra kypsiä valkoisia papuja (tölkin paino 380 g, josta papua 230 g)
• 2 dl kasvislientä
• pieni loraus kermaa (oma lisäykseni)
• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 1rkl oliiviöljyä
• 1 tl sherryviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Koristeluun

• ihan pikkuisia tomaatteja puolikkaina
• keltaista paprikaa pikkukuutioina
• 1 uuden sadon oikein hoikka sipuli varsineen (harmi, ettei ollut punasipulia, käytin kaiken eilen)
• muutama tippa oliiviöljyä
• tuoretta persiljaa

Laitoin mixerin kannuun valutetut kypsät pavut, noin puolet varaamastani liemestä, raastetun valkosipulin, etikan ja oliiviöljyn. Kone mikseröi seoksesta tasaista keittoa muutamassa minuutissa, maistelin ja laitoin mukaan suolaa ja pippuria ja ihan vähän kermaa. Sekoitin taas. Kaadoin keiton kannuun ja laitoin jääkaappiin. Lientä ei mennyt ihan kahta desiä, halusin sen verran paksun rakenteen keittoon, etteivät koristeet uppoaisi siihen kokonaan. 

Leikkelin kaikki koristevihannekset paloiksi ja kuutioiksi. Kun oli aika syödä, kaadoin keiton tasan kahteen pieneen espanjalaiseen savikuppiin ja asettelin koristeita keiton pinnalle. Lopuksi vielä hieman persiljaa ja muutama tippa oliiviöljyä. Lisänä meillä oli pari palaa paahdettua patonkia, jotka oli maustettu pimentonilla ja manchegoviipaleilla. Keitto oli tosi hyvä kesäinen ruoka, vaikkei ollutkaan hellepäivä. Pidimme kumpikin tästä papukeitosta ja kerrankin tein tasan kaksi sopivan kokoista annosta. 

La Vueltassa oli tänään ankara koitos, paha vuorietappi, jonka aikana satoi välillä aika rankastikin. Odd Christian Eiking ei enää pystynyt pitämään punaista paitaa itsellään, mutta hienosti norjalainen johti kyllä kisaa monta päivää! Nyt Primoz Roglic otti johtopaikan takaisin itselleen, voitti etapin ja jatkaa punaisessa paidassa huomenna. Ilokseni Sepp Küss ajoi toiseksi. 

Vichyssoise niin kuin se pitää olla

Kuumaan säähän sopii kylmä keitto. Olen tehnyt purjo-perunakeittoa toisena blogivuonna, mutta silloin jänistin ja tarjoilin sen lämpimänä. Väitän siinä postauksessa, että meillä oli niin nälkä, ettemme muka jaksaneet odottaa keiton viilenemistä. Tekosyy! Nyt tein kuten se pitääkin ja tarjoilin keiton niin viileänä kuin mahdollista. Keitto valmistui jo päivällä ja kotiintulopuuhien aikana sain sen  melko kylmäksi ja kylläpä se maistui illan viiletessä ja auringon painuessa naapurin kuusien taakse. 

Tämä annos riittää hyvin kahdelle pääruoaksi tai neljälle alkukeitoksi. Lisäksi askaroin noin 8 vuotta jälkijunassa purjotuhkaa, sillä purjoista ei keittoon käytetä kuin valkoiset osat ja ostamani purjot olivat yli puolet mitaltaan jo vihreitä. Nykyään purjotuhkaa tai muitakaan vihannestuhkia ei juurikaan enää näy, mutta voihan sitä tulla oikein kunnolla aallonharjan perässäkin. 

Vichyssoise purjotuhkalla

• 2 töpäkkää purjoa
• 4 suurehkoa jauhoista perunaa
• 0,5 l kanalientä
• 0,5 l vettä
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• oliiviöljyä

Leikkaa ensin purjoista kannat pois ja trimmaa vihreät osat. Leikkaa valkoiset osat pitkittäin halki ja pese mahdolliset hiekat. Tee sama vihreille osille. Laitan uuni kuumenemaan 220 asteeseen ja asettele vihreät osat mahdollisimman irti toisistaan leivinpaperille pellille ja laita pelti uuniin. Tarkastele mustumisprosessia, tarkoitus on saada purjo mustumaan, mutta ei nyt ihan karrelle kumminkaan. 

Siinä purjon mustuessa uunissa tee keittopohja. Kuori perunat ja leikkaa ne paloiksi, samoin leikkaa purjon valkoiset osat muutamiin paloihin. Kuumenna kattilassa kanaliemi ja vesi ja lisää perunat ja purjot kypsymään. 

Kun uunipurjot alkavat olla tummia, ota pelti tarkasteltavaksi, poimi pois ne, jotka ovat jo kärähdyspisteessä ja palauta uuniin ne, jotka eivät ole vielä niin done. Kun kaikki purjot ovat tummanruskeita, jätä ne pellille jäähtymään. 

Soseuta kattilassa kypsennetyt purjot ja perunat blenderissä kanaliemen kanssa tasaiseksi keitoksi, minulla meni koko liemi, mutta laita sitä osissa, ettei tule liian plitkua. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada keitto astiaan, joka mahtuu jääkaappiin tai voi laittaa jääpaloilla viilennettyyn veteen. Viilennä keitto kylmäksi. 

Kerää lähes hiiltyneet purjot pussiin ja puristele niitä mahdollisimman pieniksi paloiksi. Tarkoitus olisi saada ihan ohutta pölyä aikaan. Käytä tiheää siivilää, jonka läpi tahkoat purjosilppua tai tee kuten minä. Laitoin silpun Bamixin minileikkuriin ja surruuttelin kunnes tuloksena oli melko hienojakoista tuhkapölyä. Laita tuhka tiiviiseen purkkiin ja annostele sitä vaikka voin päälle tai keiton päälle. Me teimme molemmat. 

Tarjolle asettaessa laita keittoon muutama pieni jääpala, jotka voi sitten nostaa pois, kun ruokailu alkaa, ne tekevät vielä kylmempää keitosta. Minä laitoin hieman purjotuhkaa, oliiviöljyä ja tuoretta persiljaa  koristeeksi. Höyläsin vielä kylmästä voista ohuita kiehkuroita, joille ripotin suolakiteitä ja purjotuhkaa. Leipänä meillä oli Herkkulauantai-leipomon vaalea hapanjuurileipä.

Tour de Francessa oli aivan mahtava etappi. Ehdimme katsoa sen lopun oikein pieteetillä ja kerrankin on helppo muistaa lopputulos. Tadej Pogacar, Jonas Vingegaard ja Richard Carapaz olivat lopun nousussa kolmeen pekkaan ja Carapaz oli melkoinen komeljanttari, esitti väsynyttä eikä vetänyt lainkaan. Minä olin hänelle ihan närkästynyt, sillä epäilin hänen salailevan voimiaan ja tekevän iskun lopussa. Niin hän tekikin, mutta onneksi Tadej ja Jonas kuitenkin pistivät kampoihin ja jättivät hänet lopulta kolmanneksi, sille sijalle, jolla hän oli roikkunutkin monta kilometriä mukamas liian väsyneenä. Tadej Pogacar saavutti sen, mitä hän halusi, voitti etapin Tour de Francessa keltaisessa paidassa ja Jonas Vingegaard Tourin ensikertalaisena on jo näyttänyt, mikä hän on miehiään. Todella jännittävä etapin loppu. Eikä Carapaz pääse suosiooni tämän jälkeen ihan helpolla.

Täydellinen hellepäivän kylmä tomaattikeitto

Muutama päivä meni tässä töiden parissa sen verran tiiviisti, ettei ollut aikaa ruoanlaitolle, eikä oikein syömisellekään. Tänään aikaa taas oli ja mikäpä paremmin sopisi kuumaan kesäpäivään kuin jääpaloilla viilennetty ranskalainen tomaattikeitto. Tämä saattaa muistuttaa espanjalaista kylmää tomaattikeittoa, mutta kyllähän maailmaan soppia mahtuu. Otin vinkkiä tästä ohjeesta, mutta muuntelin sitä hieman.

Kylmä ranskalainen tomaattikeitto

• 3 suurta tomaattia
• 1 punainen suippopaprika
• 2 uuden sadon punasipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl tomaattimehua
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• 1 rkl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• runsaasti tuoretta ranskalaista rakuunaa
• 2 pientä kiekkoa yrttistä tuorejuustoa tarjoiluun

Alkuperäisohjeessa oli mukana myös leipämurua, mutta minä unohdin sen kohdan kokonaan. Ei se haitannut. Laitoin kaikki ainekset suolaa, pippuria ja tuorejuustoa lukuunottamatta kannuun ja käytin sauvasekoitinta ainesten soseuttamiseen. Kun keitto oli melkoisen tasaista, maustoin sitä suolalla ja pippurilla, kunnes maku oli kohdallaan. Laitoin keiton lasipulloon ja lasipullon suureen astiaan, joka on tavallisesti kukkaruukun suojaruukkuna. Tuuppasin pullon ympärille niin paljon pieniä jääpaloja kuin sain mahtumaan. Keitto kylmeni nopeasti. Annoksien päälle leikkasin tuorejuustokiekot ja ripotin viimeiset rakuunalehdet. Keitto oli virkistävää ja valkosipuli heräsi henkiin tomaatin ja oliiviöljyn syleilyssä.

Tour de Francen 17. etappi oli mäkinen, se sijoittui jo Alppien juurelle, muttei vielä sentään kiivetty vuorille. Niiden vuoro on kolmella seuraavalla etapilla. Ranskassa on edelleen todella lämmintä, ajajat hikoilivat melkein 40 asteen lämmöissä. Etapin voittoon ajoi Matteo Trentin, hän oli mukana alusta asti suuressa hatkassa, mutta pudotti muut matkastaan. Julian Alaphilippe johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja alkaa tuntua, että saattaa hän kestääkin johdossa Pariisiin asti. Mutta pitää nyt malttaa odottaa miten Alpeilla käy. 

Gazpachohulluna – keltainen versio

Töiden takia en ehtinyt tehdä isompia kokkauksia tänään, mutta tein kuitenkin aamulla alkuruokakeiton jääkaappiin asettumaan. Se oli heti tekemisen jälkeen aika kauniin keltainen, mutta muutti väriään hieman päivän aikana. Mutta maku ei mennyt ainakaan pahempaan suuntaan. Emme lopulta syöneet mitään pääruokaa, vain tämän keiton, sillä ruokailu meni melko myöhään. 

Keltainen gazpacho

• 2 nektariinia
• 2 litteää persikkaa
• puolikas pienehköä cantaloupe-melonia
• yksi pieni omena
• muutamia vihreitä rypäleitä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin hedelmät paloihin ja laitoin ne kaikki blenderiin. Käytin laitetta täydellä teholla noin minuutin ja laitoin sitten pienimmän tehon. Kaadoin kannen kurkistusluukusta mukaan oliiviöljyä emulgoitumaan. Käytin konetta vielä pari kolme minuuttia. Maustoin keiton suolalla ja pippurilla ja kaadoin koko sopan jääkaappiin mahtuvaan kannuun. Tarjolle laittaessani luritin keiton pinnalle hieman oliiviöljyä ja leikkasin pienestä omenasta muutaman ohuen viipaleen koristeeksi. Ollapa taas helteinen päivä, niin olisi kyllä hyvä keitto! Ja oli näin vähemmän kuumanakin päivänä. Saa nähdä mitä versioita vielä kokeilen. 

Katsoin La Vueltan 12. etappia loppupäästä parikymmentä kilometriä. Nyt ajettiin minulle mieluisassa osassa Espanjaa, eli pohjoisessa. Voittoon ajoi Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa nyt sitten Jesus Herrada. Huomenna on sitten vuorossa oikea vuorietappi.

Vihreä gazpacho ilonpäivän alkuruoaksi

Tänään minulla oli töissä päivä, ettei sellaista tule enää. Suoritin viimeisen kerran ammatissani vaadittavan kielikokeen ja vaikka minulla ei ollut mitään oikeaa syytä epäillä selviänkö puhtain paperein, minua kumminkin jännitti. Pärjäsin oikein hyvin, samoin kaikki muutkin meistä kauniisti sanottuna työpaikan dream teamista (lue:käänteisnuorimmat), kaikille tuli kielitaidon puolesta jatkoaikaa vuosikaupalla. Kielikokeen jälkeen harjoittelimme alkusammutusta, mikä on aina paikallaan, on hyvä muistuttaa mieliin miten sammutuspeittoa ja sammutinpulloja käytetäänkään. On hienoa, että työpaikalla huolehditaan tämmöisistäkin asioista. 

Kotona oli sitten ohjelmassa flank steakin grillaamista ja tomaatti-sipulisalaatin valmistaminen, mutta ennen pääruokaa söimme jo aamulla pikaisesti valmistelemani alkuruoan, vihreän gazpachon. Luin ohjeita muutamasta paikasta, mutten nimeä lähdettä erityisemmin, sillä käytin niin omaa kuin asiakkaankin päätä. 

Vihreä gazpacho kahdelle

• 4 avomaankurkkua
• 2 uuden sadon sipulia varsineen
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• muutama vihreä rypäle
• tuoretta timjamia

Tein keiton aamulla jo jäähtymään jääkaappiin ja vähän niinkuin unohdin siitä valkosipulin ja kesäkurren, joita olin siihen ajatellut laittaa. Mutta ei se mitään. Osaanhan sentään tarpeeksi englantia. 

Laitoin blenderin kannuun kurkut ja sipulit paloina ja suurruuttelin menemään, kunnes seos oli tasaista. Pienensin tehoa ja kaadoin kannun kurkistusluukusta hieman suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Annoin koneen käydä pari kolme minuuttia, että öljy emulgoitui ja keitosta tuli kermaista. Maistelin hieman ja lisäsin vähän pippuria. Kaadoin keiton tiiviisti suljettavaan kannuun ja laitoin sen jääkaappiin työpäivän ajaksi. 

Iltapäivällä sekoittelin keittoa ja maistelin, se oli muhevoitunut jääkaapissa kivasti. Kaadoin keittoa pieniin espanjalaisiin annoskuppeihin ja lisäsin päälle muutaman oksan timjamia, makeita espanjalaisia rypäleitä puolikkaina ja hieman oliiviöljyä ja pippuria. Keitto maistui taivaalliselle, makea rypälesattumat sopivat keittoon todella hyvin! Vihreä versio tästä keitosta oli oikein mainio. 

La Vueltan 11. etappi oli luonteeltaan "hilly", eli mäkinen. Pakko myöntää, että kisan seuraaminen jäi minulla hieman vähälle kaikessa iloisuudessani, mutta lopussa satoi vettä melko sikana (pardon my French)  ja etapin voittoon ajoi kumminkin Alessandro de Marchi ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Huomenna on taas mäkinen etappi. Saa nähdä mitä silloin tapahtuu. 

Taloon tuli uusi polkupyörä, ei tosin Wilier

Vesimelonigazpacho

Viime kesänä olimme Espanjassa katsomassa La Vueltaa, mitä häiritsi kyllä hieman sen, että olimme kumpikin kamalassa flunssassa ja sää oli niin kuuma. Muutamana päivänä emme jaksaneet syödä mitään, joimme vain marketin tomaattikeittoa. Ainoa mikä maistui yhtään hedelmien lisäksi.  

Eilen juhlittiin läksiäisiä ja tein tänään tähdenlennoista tapastyyppiset leivät, joiden kaveriksi surautin raikasta vesimelonigazpachoa, sillä minulla oli jemmassa vielä pienen vesimelonin puolikas odottamassa käyttöä. Ohjeen löysin Cilantro&Citronella-blogista. Pienensin hieman ohjetta sen mukaan, miten paljon vesimelonia oli. Keittoa tuli litran verran. Olen tehnyt gazpachoa päivälleen seitsemän vuotta sitten blogin ensimmäisenä kesänä. Jo olikin aika uusia ja varioida. 

Vesimelonigazpacho 

• 450 g vesimelonia (paino ilman kuorta)
• 2 suurta pihvitomaattia
• 1 pieni omena
• puolikas pienehköä kurkkua
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 pieni sipuli (meillä ei ollut!)
• 1 pieni punainen paprika
• 1 pieni keltainen paprika
• 1 rkl cavaetikkaa (mikä vain etikka käy, tai ehkä ei pyykkietikka) 
• 0,5-1 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa

Aloita leikkaamalla melonista kuori pois ja pilko hedelmä isohkoihin kuutioihin. Samoin leikkaa tomaateista kannan kovempi kohta pois ja lohko ne. Kuori valkosipuli ja leikkaa kurkku muutamaan palaan, jätä pieni palanen koristelua varten. Poista paprikoista kanta ja siemenet, jätä paprikaakin pikkuisen koristeluun. Poista omenasta kara. Laita kaikki ainekset blenderiin, lisää mukaan etikka ja ripaus suolaa ja pippuria. Anna koneen suristella. Ohjeessa keitto siivilöitiin, mutta minä en viitsinyt. Jos vesimelonissa olisi ollut mustat kovemmat siemenet, niiden blenderissä rikkoutuneet palat olisin varmaan siivilöinyt pois. 

Pienennä blenderin teho pienimmälle ja otan kannesta pois se pienempi tulppa, jos siinä sellainen on. Se minkä kautta voi lisätä käynnissä olevaan blenderiin aineksi. Lisää sitä kautta oliiviöljyä ja käytä konetta kolmisen minuuttia, öljy emulgoituu keittoon tehden rakenteesta pehmeän samettisen. Mausta suolalla ja pippurilla vielä jos tarpeen. Viilennä keitto oikein kylmäksi. 

Ennen tarjoilua silppua vielä kurkkua ja paprikaa ihan pieniksi kuutioiksi ja lusikoi niitä annoksen päälle, lisää mukaan vielä pikkuinen oksa basilikaa, muutama tippa oliiviöljyä ja kierros pippurimyllystä. 

Tänään pääsimme katsomaan La Vueltan eilisen etapin vaiheet, kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo Málagassa. Sen nopein oli Rohan Dennis. Hän lähti tänään päivän etapille kuuden sekunnin johtoasemassa. Tänään ajatettu toinen etappi olikin sitten jo 165 km mittainen. Ovat muuten La Tasamaan etapista muotoutui minimassakiriloppuinen, vaikka päättyikin loivaan nousuun. Kymmenennen kerran Vueltassa etappivoittoon ajoi "elämästä pitkään nauttinut" (kuten Peter Selin sanoi) Alejandro Valverde. Michal Kwiatkowski siirtyi johtajan punaiseen paitaan. 

Vueltan sivujen tekijät käyneet jonkun ATK-kurssin, nyt alkavat verkkosivut olla sellaiset, joista löytääkin jotain ja jotka toimivat! Maaliintulosta on vasta muutama minuutti, olen valmis julkaisemaan postauksen ja nyt jo alkaa tulla tuloksia verkkosivulle, hienoa! Kunhan vielä ovat oikein, niin jopa olen tyytyväinen.

Kylmä mantelinen ja valkosipulinen keitto - Ajo Blanco

La Vuelta, vuoden viimeinen suuri ympäriajo pyörähti eilen käyntiin joukkueaika-ajolla. Meillä oli vähän kiireisempi päivä, emmekä ehtineet katsoa etapin lähetystä. Tänään on kiire ohitse ja olotila on mukavan rento ja mieli hyvä. Katsoimme perjantaina joukkueiden esittelyt, enkä sen perusteella osaa sanoa vielä, kuka voisi olla suosikkini. Ehkäpä Nairo Quintana. 

Eilen meillä oli tarjolla erilaisia tapaksia, joista omaksi suosikikseni nousi kylmä valkoinen mantelikeitto, jonka ohjeen näin ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten Rick Steinin Espanja-sarjassa. Nyt otin ohjeen keittoon Spanish Recipes by Núria-blogista. Tein keittoa kaksinkertaisen annoksen, joka riitti hyvin tapaspöytään pieninä shotteina isommallekin porukalle. Päivällisen alkuruoka-annoksen kokoisina alkuperäinen ohje (jonka kirjaan tähän) riittää neljälle.

Ajo Blanco - kylmä mantelikeitto

• 100 g eilistä valkoista leipää (ilman värikkäämpiä reunoja)
• tilkka vettä leipien kostuttamiseen
• 100 g kuorittuja manteleita
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl oliiviöljyä
• 0,5 l kylmää vichyä
• 0,3 dl jerez-etikkaa (minä käytin sherryviinietikkaa)
• koristeluun parasta oliiviöljyä
• suolaa

Kuori valkosipulinkynnet ja käytä niitä kiehuvassa vedessä muutamia sekunteja, jäähdytä ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Mittaa oliiviöljy pieneen kattilaan ja kuumenna keskiteholla. Lisää valkosipulinkynnet öljyyn kypsymään muutamaksi minuutiksi, varo polttamasta niitä. Jätä öljy jäähtymään. Leikkaa leivästä kuoret pois, mikäli ne ovat kovin ruskeita. Kaada vesitilkka leipäpaloille ja anna niiden kostua, puristele leipää ja pieni sitä hieman. 

Kasaa kaikki aineet tehosekoittajan kulhoon (tämä annos, vähän yli puoli litraa, mahtuu useimpien sekoitinten kannuun kerrallaan, minä tein oman kaksinkertaisen annokseni kahdessa erässä), pehmennyt leipämassa, mantelit, oliiviöljy ja sen mukana valkosipuli, etikka ja vichyvesi. Suurruuttele keitto tasaiseksi ja jos haluat keitosta oikein sileää, siivilöi keitto vielä tiheän siivilän läpi. Älä kokeile keiton valuttamista juustokankaan läpi, älä ainakaan kaksinkertaisen, se ei toimi. Maistele keittoa ja lisää suolaa sen verran, että etikan maku taittuu ja valkosipuli pääsee valloilleen, ilman suolaa etikka hallitsee keiton makua. Kylmennä keitto jääkaapissa ja tarjoa oikein kylmänä muutamin oliiviöljytipoin koristettuna. 

Olemme nyt katsoneet tallenteen joukkueaika-ajosta. Reitti oli enemmän kuin kummallinen aallonmurtajalta lähdöstä vanerilevyjen päälle asetettuun maaliin. Onneksi reitti oli lyhyt ja ilmeisesti sen riskaabelit kohdat eivät koituneet kenenkään ajajan matkaa keskeyttäviksi. Aika-ajon selvitti nopeiten BMC ja ykköstilaan pitää hallussaan Peter Velits. Tämän päivän etapin, ensimmäisen maantiepätkän lähetys alkaa pian ja pääsemme heti mukaan siihen, sillä eiliset juhlat on korjattu pois ja viimeisetkin lasit tiskattu ja aseteltu paikalleen kaappeihin.

Gazpachoa helteiden toivossa

Kylmän tomaattikeiton sanotaan sopivan erityisesti helteisiin päiviin ja sääennusteet lupaavat lämmintä säätä viikonlopuksi, joten riittävän läheltä liippaa! Valmistin keittoa aivan summamutikkamäärillä, sen mukaan mitä kotoa löytyi, suunnilleen näin

Gazpacho

• noin 40 kirsikkatomaattia
• 2 pientä punaista paprikaa
• 1 iso kasvihuonekurkkku (kiitos ystävä!)
• 2 valkosipulinkynttä
• ripaus sokeria
• 1 pieni keltasipuli
• basilikaa
• paahdettuja macadamia-pähkinöitä (pinjansiemenet olivat lopussa)
• edellispäivän patongin kanta
• oliiviöljyä
• sherryviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Aloitin kalttaamalla tomaatit, riipaisin jokaiseen pienen ristiviillon terävällä veitsellä ja upotin ne  muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Kuuman kylvyn jälkeen tomaatit oli helppo kuoria, senkun plumpsautteli punaiset pallerot kulhoon kuorten jäädessä käsiin. Kuorin kurkun, halkaisin sen ja raaputin siemenet pois, pilkoin kurkun paloiksi. Paprikoista otin pois valkoiset osat ja siemenet ja paloittelin nekin pienehköihin paloihin. Sipuli ja valkosipuli pääsivät niin ikään kuoristaan. Parhaan päivänsä nähneen leivänpalan halkaisin ja rapsuttelin sisäosan kuppiin ja kaadoin vähän tomaatinkalttausvettä päälle, hetken kuluttua leipä oli sopivaa lämmintä tahnaa, puristin siitä vähän vettä pois siivilän avulla.

Ammoisina aikoina gazpacho on hierretty isossa morttelissa, mutta sellaisen ja viitseliäisyyden puutteessa tein, kuten espanjalaisetkin nykyään tekevät, eli laitoin ensin paprikapalat vesitilkan kanssa tehosekoittimeen ja annoin terän laulaa hetkisen. Sitten perään muita aineita sherryviinietikkaan asti. Kun keiton koostumus oli halutun paksuinen, maistelin ja maustelin suolalla, pippurilla, sherryviinietikkatipalla, kuminaakin monessa ohjeessa oli. Minä en siitä pidä kovin paljon, joten sen jätin pois. Näillä määrillä keittoa tuli litran verran. Kaadoin keiton kannuun ja viilensin sitä jääkaapissa niin kauan, kuin maltoimme antaa sen siellä olla.