Tomaatti-tonnikalakastike riisin kera

Olemme yhä Luxemburgissa ja päivän espanjalaisuus on tomaatti-tonnikalakastike riisille, ohje on tuttuakin tutummasta Spain on A Fork-blogista. Tämä on todella helppo ja nopea ruoka, pisin aika menee siitä, että riisi kypsyy. 

Tomaatti-tonnikalakastike kahdelle

• 1,5 dl raakaa riisiä
• 2,5 dl vettä riisinkeittimeen
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni purkki paseerattua tomaattia
• 1 dl valkoviiniä
• 4 eriväristä kirsikkatomaattia
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• jotain tuoretta yrttiä (jäi väliin, sillä satoi juuri ja yrtit olivat takatallissa turvassa)

Laitoin malliston pienimpään riisinkeittimeen 1,5 dl riisiä kypsymään 2,5 dl vettä. Leikkasin sipulin, valkosipulin ja tomaatit suikaleiksi, viipaleiksi ja kuutioiksi. Avasin tonnikalapurkin ja valutin siitä suosiolla tulevan öljyn pannulle ja lisäksi vielä 1 rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin sipuleita muutaman minuutin ja lisäsin mukaan tomaattikuutiot ja viinin. Kun viini oli kiehunut noin puoleen, lisäsin paseeratun tomaatin ja sekoittelin. Maustoin suolalla, pimentonilla ja pippurilla. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että riisikin oli kypsää. Pienellä riisinkeittimellä se ottaa kaikkiaan noin vartin. 

Annoksiin olisi ollut kiva laittaa vähän persiljaa, mutta tosiaan yrtit olivat sade-evakossa, mutta ilmankin pärjättiin. Kuva ei tästä ruoasta ole kaksinen, muttei se haittaa. 

La Vueltassa oli vuorietappi, joka näytettiin alusta loppuun. Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Juan Ayuso. Minulle jäi epäselväksi minkä takia hän pisti maaliviivalla sormet korviinsa, mitä hän ei halunnut kuulla. Norjalainen Torstein Træein jatkaa punapaidassa, Jonas Vingegaard on toisena 2min33sek perässä. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi, voi olla, ettei paita vaihda omistajaa silloinkaan. 

Chorizopasta

Mikäpä olisi varmempi merkki espanjalaisuudesta kuin chorizo? Ainakin minulle se kelpaa, tänään tein erittäin nopean ja helpon pasta-aterian, johon sattumoisin sain käytettyä useamman retkiruoka-aineksen loppuun. Kotoa asti oli mukana pätkä chorizoa, edellisreissulta pastapussin pohjat ja toiselta pasta-aterialta tällä reissulla puolikas purkki tomaattista pastakastiketta. Tässä ei tarvita kuin vähän aikaa ja syömisen jälkeen kunnolla kuumaa vettä tiskaukseen. 

Chorizopastaa kahdelle

• noin 150 g kuivapastaa
• vettä + suolaa keittämiseen
• 15 cm pätkä chorizoa
• puolikas lasitölkki tomaattista pastakastiketta (noin 2 dl)
• 1 dl punaviiniä
• pippuria
• basilikaa
• parmesaania

Viritimme keittiön ulos CampaAdrian viereen, toiselle kaasukeittimelle pastavesi kuumenemaan ja toiselle pieneen kattilaan ensin chorizo viipaleiksi leikattuna. Kun palat olivat hieman paistuneet molemmin puolin, lisäsin niiden päälle tomaattikastikkeen. Olin lisännyt purkkiin desin verran punaviiniä ja hölskyttänyt ne sekaisin. Jätin kastikkeen kiehumaan hyvin miedolla lämmöllä, sillä retkikeittimen kaasupanos oli jo edellisellä keittokerralla muka ihan lopussa, ei loppunut vieläkään. 

Kun pasta oli kiehunut pussin ohjeen mukaan 8 minuuttia, Antti kaatoi veden pois ja kumosi pastat kastikekattilaan. Sekoittelin ja jaoin ruoan lautasille. Annosten päälle vielä pippuria, parmesaania ja basilikaa. Tosi usein keitän pastaa liikaa, tulee mieleen että pitäisikö vähän vielä lisätä. Nyt oli juuri sopivasti. Niin kai, kun pussi meni loppuun. 

La Vueltassa oli melko lyhyt etappi, 134,5 km. Ehdimme katsoa siitä noin 70 viimeistä kilometriä. Välillä näytti siltä, että kohta sataa, mutta onneksi ei. Nopein oli David Gaudu. Hän oli etapin ja hyvityssekuntien jälkeen samalla kokonaisajalla kuin kisaa johtava Jonas Vingegaard, mutta mutkikkaan aika- ja sijoitusvertailun turvin Jonas sai pitää punaisen johtajan paidan. Huominen etappi on sitten Medium Mountains-tyyppinen ja sillä on mittaa yli 200 km. 

Lihapullia ja spaghettia

Tällä leirialueella on jopa komposti, joten sinne päätyivät nämä.

Tänään alkoi Giron viimeinen viikko, sunnuntaina kisa päättyy ja voimme ruksata tämän vuoden Italia-haasteen läpikäydyksi. Meillä oli tonttipäivä, kävimme vain jännittävällä ostosmatkalla Lidlissä ja sitten katsoimme tabletilta raatelevaa vuorietappia monta kymmentä kilometriä. Kuukausi lähenee loppuaan ja kohta saamme seuraavan kuukauden mobiilidatat käyttöömme. 

Päivän ruokana oli spaghettia ja lihapullakastiketta. Aivan tarkalleen ottaen söimme sitä kyllä eilen, vaikka oli lepopäivä. Syödä kumminkin piti, eikä se nyt niin nokonuukaa ole, ettei tämän päivän ruoasta sittenkaan ole kyse. Olin valinnut sunnuntaina marketista meille valmiiksi pyöriteltyjä lihapullia ja tuumin, että varmaan meillä löytyy ainekset tomaattisen kastikkeeseen. Olisin voinut ostaa purkin valmista kastikettakin, mutta onneksi en ostanut, sillä kastike onnistui todella hyvin ja erittäin vähistä aineksista. 

Tomaattinen lihapullakastike spaghetti

• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni tetra tomaattimurskaa
• 1 dl punaviiniä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua basilikaa
• 15 raakaa lihapullaa
• tuoretta basilikaa ja lehtipersiljaa
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulin ja silppusin ne. Kuullotin niitä kattilassa oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Lisäsin mukaan punaviinin, tomaattimurskan ja -pyreen, kuivattua basilikaa ja hieman suolaa ja pippuria. En muistanut tarkastella lihapullapakkausta, että onko pullissa suolaa ja muita mausteita. Oli niissä varmaan. 

Keittelin sitten kastikepohjaa vartin verran ja nostelin raa’at lihapullat kastikkeeseen, arvelin ettei pintapaistaminen ole tarpeen. Lihapullat kypsyivät hyvin kastikkeessa, josta tuli mukavan sakeaa ja maistuvaa. Pippuria lisäsimme annoksiin vielä, mutta suolaa ei tarvittu. Spaghettia tuli vähän liian paljon, mutta saimmepa kunnolla vatsat täyteen. Annoksiin raastoimme vielä vähän parmesaania pinnalle. 

Tänään siis Girossa ajettiin vuorilla ja olikin todella jännittävä etappi, olin toiveikas, että Primoz Roglic jo ottaisi voiton, muttei hänellä ollut tänään jalkoja tarpeeksi. Voiton vei João Almeida ja toisena maaliviivan ylitti Geraint Thomas, hän otti pinkin paidan takaisin itselleen ja jatkaa siinä huomenna. Primoz Roglic jäi jonkun verran, muttei hänenkään pelinsä ole vielä pelattu. 

Luin netistä, että kisan keskeyttämään joutunutta Remco Evenepoulia ei nähdä tämän vuoden muissa suurissa ympäriajoissa. Katsotaan, että koronasta toipumisaika Touriin nähden on liian lyhyt, eikä hänen ole järkevää lähteä Vueltaan, sillä hän voitti sen viime vuonna ja jostain syystä uusinnan kokeileminen ei sovi joko hänen tai tallin suunnitelmiin. Toinen uutinen on se, että ikiaikainen suosikkini Mark Cavendish lopettaa uransa, tämä on viimeinen Giro, jonka hän ajaa. Ilmeisesti hän kuitenkin ajaa kauden loppuun Astanassa, mikä ei ole tainnut olla kovin hyvä talli hänelle, muttei parempaakaan ollut tarjolla. 

Eilen kävimme panssarivaunumuseossa, joka oli hämmästyksekseni kiinnostava paikka. 

PS. tänään söimme pizzaa, Antti haki samasta paikasta kuin pari viikkoa sitten, olivat niin hyvät pizzat, ettemme voineet vastustaa kiusausta. 

La falsa trippa – leikkimahalaukkua

Nukuimme viime yönä oikein jättipitkät unet, 11 tuntia. Suuren osan yötä koitin ratkaista unessa ongelmaa siitä, mitä italialaista me söisimme tänään, kun Giro d'Italia jatkui kolmannelle viikolleen. Hyvin usein saan unessa ruokaideoita ja toteutankin niitä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta viime yönä se ei onnistunut. Seikkailin unissani entisten työkavereitteni kanssa jossain kesäleirityyppisesti, toki tein siellä kollegoille ruokaa. 

Meistä kumpikaan ei ole kovin koskaan innostunut ajatuksesta syödä mahalaukkua. Mutta tänään söimme, tosin vain leikisti. Selasin aamiaisen aikana Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjaani ja siellähän oli tämä vekkuli ohje valetrippasta. Olin merkinnyt sen jo kotona kokeiltavaksi, mutta olin ehtinyt jo unohtaa sen. Täydellinen mobileruoka, helppo ja nopea valmistaa eikä tarvinnut ostaa kuin lisää kananmunia, kaikkea muuta löytyikin mobilepantrysta. Ostin muuten niin suuria kananmunia, etteivät ne mahtuneet matkarasian koloihin. Herranen aika, munatkin ovat Ruotsissa suurempia!

Kirjan kirjoittaja Vittorio Gianni kertoo mitä trippa on. Se tarkoittaa nautaeläimen mahalaukkua useita tunteja keitettynä ja sen jälkeen suikaloituna tomaattikastikkeessa tarjottuna. Ei kuulosta minusta ollenkaan houkuttelevalta. Ei Antinkaan. Muistelimme, että Helmut Kohl tykkäsi mahalaukusta. Tämä Vittorion trippato (eli trippan tyyliin suikaloitu raaka-aine tomaattikastikkeessa) oli heti sellainen, mitä tahdoin kokeilla. Vähän sovelsin aineksissa, varsiselleriä ei ollut varastossa enkä halunnut ostaa suurta nippua yhden varren takia. 

La falsa trippa – eli trippato eli jekkuruoka

Tomaattikastike

• pieni tölkki tomaattimurskaa
• 1 kevätsipuli silputtuna 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa
• suolaa ja pippuria

Munakas

• 3 kananmunaa (joista kaksi suomalaista tavallista kananmunaa ja yksi large ruotsalainen)
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen (ei mainuttu ohjeessa, mutta käytin maalaisjärkeäni)

Tarjoiluun

• persiljaa ja basilikaa vielä vähän
• kevätsipulin varren vihrein osa silppuna
• raastettua parmesaania

Laitoin tomaattimurskan kattilaan ja lisäsin sinne yrtti- ja sipulisilppua. En kuullottanut sipulia, se on niin keväistä nyt, ettei tarvitse erikseen kypsentämistä. Jätin kastikkeen kiehumaan maltillisesti ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Rikoin kolme kananmunaa pieneen kannuun ja lisäsin sinne vehnäjauhon ja maidon, sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Kuumenin paistinpannun ja sillä nokareen voita. Paistoin neljä pientä, ohutta munakasta, tästä määrästä tuli sopivasti juuri neljä kappaletta. Pinosin ne odottamaan viimeisenkin valmistumista. 

Antin vaativa tehtävä oli raastaa parmesaania ja hän suoriutui siitä oivallisesti. Kun kaikki munakkaat olivat valmiit, leikkasin ne noin 1-2 sentin suikaleiksi ja sekoitin ne tomaattikastikkeeseen. Kauhoin valetrippan kastikkeineen lautasille, ripotin loput yrtit ja sipulit päälle ja aivan päällimmäiseksi parmesaania. 

Tämä oli todella hauska ruoka, jollei olisi tiennyt, että kyseessä on munakas tomaattikastikkeessa, olisin ollut helposti hieman vastahakoinen maistamaan. Enkä vieläkään viehäty ajatuksesta syödä mahalaukkua. 

Giro d'Italian kuudestoista etappi oli melkein lopussa, kun pääsimme lähetyksen pariin. Voittajaksi suoriutui Jan Hirt, joka on osallistunut monta kertaa Giroon aikaisemminkin, mutta tämä oli hänen ensimmäinen etappivoittonsa tässä kisassa. Richard Carapazin johto rosapaidassa on vain kolme sekuntia toisena olevaan Jai Hindleyhyn. Huomenna on taas vuorietappi, saa nähdä ehdimmekö nähdä siitä paljon, sillä huomisellekin on katsottavana aika monta kirkkoa. 

Tähdenlentotyyppinen pastavuoka

Söimme tässä eräänä päivänä lihapullia ja spagettia. Vaikka kuinka olimme reippaita, jäi puolet lihapullista tähteeksi. Tein niistä myöhemmin pastavuokaruoan, joka oli aika hauska. 

Lihapullavuoka

Punainen kastike

• 6 isoa lihapullaa pienessä määrässä tomaattikastiketta
• 2 dl paseerattua tomaattia
• 0,5 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria

Valkoinen kastike

• 2 rkl voita
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• 1 dl raastettua parmesania ja vähän vuoan päälle 
• suolaa ja pippuria
• muskottipähkinää

Muuta tarvittavaa

• 200 g pastaa
• oliiviöljyä vuoan voiteluun

1. Aloitin keittämällä sitä pastaa, mitä oli sopivasti pakkauksenpohjallinen, noin 200 g lyhyttä pastaputkea. 
2. Laitoin tähdekastikkeen lihapullineen kattilaan ja pienin isot pehmeät lihapullat noin kuuteen pienempään palaan. Lisäsin mukaan paseerattua tomaattia ja punaviiniä. Nostin seoksen kiehumaan miedolla lämmöllä siksi aikaa, että tein valkoisen kastikkeen. 
3. Sulatin toisessa kattilassa voin ja sekoitin siihen vehnäjauhot. Paistoin jauho-voiseosta pari minuuttia, mutta varoin ruskistamasta sitä. Lisäsin maidon muutamassa erässä ja sekoitin koko ajan. Kastike suurustui ja kypsensin sitä muutaman minuutin. Maustoin kastikkeen muskottipähkinällä, suolalla, pippurilla ja parmesaanilla. 
4. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja voitelin oliiviöljyllä pienenpuoleisen uunivuoan.
5. Sekoitin kypsän pastan tomaattilihapullakastikkeeseen ja kaavin seoksen vuokaan. 
6. Kaadoin valkoisen kastikkeen pastan päälle ja tasoittelin pinnan. Raastoin pinnalle hieman parmesaania. 
7. Paistoin vuokaa uunissa kunnes pinta oli kauniin värinen, noin 40 minuuttia. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kahdeksas etappi Napolissa ja sen ympäristössä, tämä oli kierrosajotyyppinen etappi, samaa reittiä useampaan kertaan. Tuollaista olisi mukava katsoa paikanpäällä. Neljän ajajan hatka piti loppuun asti, vaikka vähältä piti, että heidät olisi ajettu kiinni.  Ykkösenä maaliviivan ylitti  Thomas de Gendt. Juan Pedro Lopez ei anna pinkkipaitaa kenellekään, vaan jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten kunnon vuorietapin vuoro ennen toista lepopäivää. 

Viimehetken tärkeitä toimia - tomaattikastiketta painekattilassa

Ennen kuin pääsee matkalle, täytyy valmistella. Täytyy pakata ja täytyy järjestellä koti siihen kuntoon, ettei sinne jääville jää minnekään ikäviä yllätyksiä, etenkään jääkaappiin. Helpompaa on silloin, kun kukaan ei jää kotiin. Jääkaapin alasajo on useamman viikon homma, mutta silti hallittavissa. Nyt tilanne oli toinen, viime viikon juhlien raaka-aineita oli vielä jonkin verran käyttämättöminä, eivätkä ne näyttele kotimiehen ruokavaliossa suurinta osaa. Siispä tämä kätevä emäntä keitteli hyvissä ajoin (neljä tuntia ennen lähtöä) kattilallisen tomaattikastiketta pakastettavaksi. Painekattila, rakas höyrypannuni oli enemmän kuin tarpeen.

Viimetipan tomaattikastike painekattilassa

• noin 1,5 kg erilaisia tomaatteja
• 1 punainen suippopaprika (onkohan niitä edes muun värisinä?)
• 4 punasipulia
• 3 suurta sellerinvartta (loput pilkottuna pakastimeen)
• 4 porkkanaa 
• siideriviinietikkapullon loput, noin 0,5 dl (punaviinin puutteessa, kai se käy?)
• suolaa ja pippuria
• (ripaus sokeria olisi ollut paikallaan)
• vettä
• oliiviöljyä

Halkaisin tomaatit ja poistin isoimmista kannat, pilkoin sipulit, paprikan ja sellerin varret, raastoin porkkanat. Kaadoin hyvän lorauksen oliiviöljyä painekattilan pohjalle ja kuumensin sitä hieman. Kaadoin kaikki ainekset pilkkomisjärjestyksessä kattilaan ja lisäsin sinne etikan, suolaa ja pippuria. Samoin kaadoin mukaan vettä sen verran, että ainekset juuri lilluivat liemessä. Sitten kansi päälle ja täyttä faartia. Olen oppinut, että kattila pitää äkkiä saada riittävälle teholle, että paine nousee. Siispä induktio täysille ja parissa minuutissa kattilan merkkitappi nousi kahteen valkoiseen raitaan, jolloin pienensin tehoa kattilan alla noin kakkoselle. Sillä paine pysyi noin puolessatoista raidassa. Luin kauan sitten jostain kotimaiseta blogista, että heillä oli ollut ongelmia tomaattikastikkeen keittämisessä, se oli tahtonut palaa pohjaan. Sen välttämisen toivossa laitoin oliiviöljyä reilusti.

Noin tunnin keittämisen jälkeen päästin höyryt kattilasta ja tutkailin varovasti, oliko pohjaanpalamista tapahtunut. Ei ollut merkkiäkään pohjaanpalamisesta, nestettä oli ilmeisesti sopivasti. Minun oli tarkoitus hakea ulkoa tuoreita yrttejä ja lisätä ne valmiiseen kastikkeeseen, mutta unohdin ne, joten täytyy muistaa sitten kastiketta käyttäessäni lisätä niitä.  Nostin paineen kattilassa vielä puoleksi tunniksi. Surruutin sitten kastikkeen Bamixilla tasaiseksi ja jäähdytin sitä laittamalla kattilan altaaseen kylmään veteen ennen kuin kauhoin kastikkeen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin rasiat minuksi huolellisesti ja lykkäsin pakastimeen.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Ei mitään järkeä - tomaattikastike

sukat kastuu!

Meille oli kinostunut tomaatteja liikaa, ei mitään järkeä. Jouduin laittamaan kompostiin muutamia haljenneita ja huonoksi menneitä ja päätin, että kunnollisille yksilöille pitää keksiä jotain pikaista käyttöä. Löysin ennalta tutusta Cogollos de Agua-blogista tomaattikastikkeen ohjeen, joten ei kun kastikehommiin heti töiden jälkeen! Minulla oli melkein kaksi kiloa tomaatteja, mutta laitan ainesmäärät alkuperäisen ohjeen mukaan.

Espanjalainen tomaattikastike

• 1 kg tomaatteja
• 1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 70 ml oliiviöljyä
• 1 tl sokeria
• 1 tl suolaa

Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota siinä valkosipulia ja sipulia. Lisää halkaistut tomaatit, suola ja sokeri kasariin ja sekoittele. Anna kastikkeen kiehua noin tunnin verran, tarkista välillä, etteivät tomaatit pala kasarin pohjaan kiinni ja painele tomaatteja murskaksi kauhalla. Maistele välillä ja lisää sokeria, jos kastike on liian väkevää. Painele tomaattimurska tiheän kartiosiivilän lävitse pienempään kattilaan, avita hommaa sauvasekoittimella. Hetkessä siivilään jäävät pieneksi menneet tomaatinkuoret ja kattilassa on oranssinen sileä kastike. Jos haluat, keitä sitä vielä kasaan tai purkita heti steriloimiisi purkkeihin. Kastikkeessa on hyvä ja syvä tomaatin maku. 

Minä en keittänyt omaa kastikettani enää juurikaan kokoon. Kahdesta kilosta tomaatteja tuli yksi litran purkki ja toiseen pienempään purkkiin noin pari desiä kastiketta. Vaikka se onkin oikein hyvää ja tullen käyttämään kastikkeen piakkoin, en kyllä näe viisaaksi ihan työkseen alkaa keitellä tomaattikastiketta. Sen verran hyviä tomaattituotteita on kaupoissakin saatavilla. Sitten ehkä olisi eri asia, jos tomaatteja olisi omassa kasvihuoneessa aivan tulvaksi asti. Menköön tämä kokeilu kahden tunnisteen alle: "espanjalainen" Vueltan vuoksi ja "no tulipa tehtyä" sillä tosiaan tulipa tehtyä. 

Vueltan neljäs etappi on parhaillaan menossa, mutta lähetys Eurosportilla ei ole vielä alkanut. Eilisen, kolmannen etapin voittoon ylsi Michael Matthews ja hän myös ajaa johtajan punaisessa paidassa. Neljän sekunnin päässä on Nairo Quintana. Tänään minullakin on aikaa katsoa lähetystä ja päästä kunnolla selville kisan tilanteesta.