Fromage Fort

Kävimme aamulla Tampereella Tulintorin kauppakeskuksen Boulangerie Marcossa, se avautuikin ranskalaisittain varhain, jo kello 07.30. Ostimme hapanjuurileivän ja patongin. Eiväthän ne halpoja ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Kotiin tultuamme tein meille nopeat uunissa paistetut juustoleivät, ohjeen nimi on Fromage Fort ja otin sen täältä. 

Fromage Fort

• erilaisia juustojen loppuja, comtea, gruyèreä, parmesaania, punakittijuustoa, brietä, tuhkajuovajuustoa yhteensä noin 150 g
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkasin veitsellä erilaisten juustojen loput pienehköihin kuutioihin ja keräsin ne blenderin kannuun, kaadoin mukaan ensin puolisen desiä viiniä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Laitoin blenderin töihin ensin pulsella ja sitten yhtäsoittoa siksi aikaa, että juustoista muodostui tahna. Lisäsin vielä hieman viiniä ja pippuria ja jatkoin seloittamista. Kun massa oli melkoisen tasaista ja aika paksua, kaavin sen lasiseen säilytysrasiaan. 

Leikkasin hapanjuurileivästä neljä viipaletta ja levitin niille juustotahnaa, tästä määrästä kului noin puolet. Loput laitoin jääkaapin kylmimpään osaan tiiviillä kannella suljettuna. Paistoin leipiä uunissa leivinpaperin päällä pellillä noin 15 minuuttia, kunnes juusto oli osaksi imeytynyt leipään ja osaksi saanut kivoja paistopilkkuja. 

Kiersin vielä pippuria kuumien leipien päälle ja nyt jälkeenpäin mietin, että juustomassaan olisi sopinut hyvin pieni tilkka Kirschwasseria, sitä viinaa jota laitetaan juustofonduen terävöittäjäksi. Ehkä teen lisäyksen loppumassaan huomenna, kun paistan vielä yhdet leivät meille airfryerissä. 

Tour de Francessa oli taas vuorossa vuorietappi. Ehdimme katsoa siitä tallenteena loput 20 km. Vaikka Richard Carapaz ei ole suosikkilistallani, en nyt murjota, vaikka hän voittikin etapin. Nyt hänkin liittyi siihen porukkaan ajajia, jotka ovat kaikki voittaneet etapin kaikissa kolmessa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Tadej Pogacar. Enää on jäljellä neljä etappia ja toivon, että Tadej pitää pintansa. 

Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Varsinaiset keräilyerät – Jotain maukasta-kaalilaatikon mukaelma

Olemme olleet nyt muutaman päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.

Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois. 

Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan

• 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
• 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
• 650 g painava suippokaali silputtuna
• 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
• 3 rkl valkoviinietikkaa
• 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa) 
• suolaa ja pippuria
• kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
• 1 tl chilirouhetta
• 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan) 
• tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput) 

Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle. 

Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa? 

Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran. 

Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin  pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11. 

Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea. 

Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Pikkuiset piiraat – pierogit

CampaSimpukan ensimmäisenä kesänä tein elämäni ensimmäiset pierogit, jotka näyttivät nyt kuvissa aika säälittävän söpöiltä. Mutta ei se haittaa. Tänään tein taas pierogeja ja fuskasin sen verran, että käytin tekemiseen muottia. Mutta ei sekään haittaa. Minulla oli piirasmuotit jo monta vuotta sitten, mutta olen joko laittanut ne talteen tai kiertoon. Viime Viron reissulla hoksasin marketissa sopivia muotteja ja ostin sellaiset. Vielä ei ole toteutunut se, että hukassa oleva esine löytyy heti, kun uusi on hankittu. Ostamassani pakkauksessa on neljä erikokoista muottia, joista toiseksi pienintä käytin tänään. Allaolevasta kuvasta se kyseinen muotti juuri puuttuu, sillä se oli tiskissä. 

Etsin ohjeen ikiaikaisesta suosikistani foodgawkerista ja sydäntäni elähdytti ihanasti ohje, joka alkaa sillä, että tähdenlentokeiton sattumat käytetään pierogien täytteeksi, kun kukaan ei enää halua syödä keittoa kolmantena päivänä. Taste is yours-blogi näytti muutenkin kivalta. Meillä oli eilen haudutuspadassa kypsennettyjä broilerin koipireisiä ja niistä jäi yksi tähteeksi, se sopi oikein hyvin tämänpäiväisen päivälliseen. 

Tein taikinan neljän hengen ohjeen mukaan, sillä arvelin haluavani samantien askarrella pierogeja pakastimeenkin toiselle aterialle. Sovelsin hieman ohjetta, sillä siinä mainittu vesimäärä ei riittänyt (saattoi johtua jauhoista) ja laitoin myös yhden kananmunan, joita monissa ohjeissa käytettiin taikinaan. 

Pierogitaikina (28 kpl toiseksi pienimmällä muotilla)

• 500 g vehnäjauhoja
• 1 tl suolaa 
• 3 dl (ohjeessa 2 dl) lähes kiehuvaa vettä
• 0,6 dl kasviöljyä 
• 1 kananmuna

Laitoin yleiskoneen kulhoon vehnäjauhot, öljyn, suolan ja kananmunan. Kiehautin veden ja jätin sen viilenemään noin viideksi minuutiksi. Odotellessani laitoin täytteen perunat höyryttymään ja otin muut ainekset esille. 

Kun vesi oli hieman viilentynyt, laitoin yleiskoneen taikinakoukulla pienimmälle teholle ja kaadoin kuumaa vettä ensin sen kaksi desiä, mikä oli ohjeen määrä. Kun kone oli tehnyt hommia noin viisi minuuttia, lisäsin kuumaa vettä vielä vähän, sillä taikina ei lähtenyt ollenkaan muotoutumaan. Nyt toimi, noin viidessä minuutissa kulhossa oli lämmin, joustava taikina, jonka peittelin odottamaan kaulitsemista.

Pierogien täyte (summamutikassa juuri sopiva määrä)

• 4 pientä perunaa kypsiksi höyrytettyinä
• kevätsipulin vihreitä varsia (vaalea osa oli ehtinyt mennä huonoksi)
• 1 kypsä broilerin koipireisilihat pienittynä
• 30 g palanen gruyèreä raastettuna
• suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä

Monissa ohjeissa oli täytevaihtoehtoina peruna-juustotäyte ja erilaiset lihatäytteet, minäpä näppäränä yhdistin ne. Ehkä siitä joku puolalainen mummo pahastuisi, mutta luotan siihen, että hän saa tietää asiasta mitään. 

Puristin kypsät perunat perunapuristimella hiutaleiksi ja sekoitin niihin silputut kevätsipulinvarret, broilerisilpun ja juuston. Maustoin seosta suolalla ja pippurilla ja lisäsin hieman öljyä. Mausteita olisi saanut olla enemmänkin, näin jälkiviisaana tiedän. 

Pierogien valmistaminen

Otin ensin puolet vielä lämpimästä, joustavasta taikinasta ja peittelin toisen puolen odottamaan. Kaulitsin erittäin kauniisti käyttäytyvän taikinan kevyesti jauhotetulla alustalla, vieläkin ohuemmaksi olisin voinut kaulita, taas jälkiviisautta. 

Otin muotin alapuolella pyöreitä palasin taikinasta ja asetin pyörylän kerrallaan muotin päälipuolelle, jossa on pieni syvennys täytteelle. Laitoin täytettä runsaan teelusikallisen keskelle, kostutin reunat veteen kastetulla sormenpäällä ja käänsin muotin reunat saranoillaan vastakkain, puristin. Kun avasin muoti, oli siinä sievä valmis pierogi, joka irtosi muotista aivan helposti. 

Jollain ilveellä taikina ja täyte loppuivat aivan yhtä aikaa. En alkanut pieniä pyörylöitten välisiä paloja kaulita enää uudeksi levyksi, ne menivät kompostiin. Laitoin heti 12 kpl pierogia pakastamista varten leivinpaperin päälle alumiinivuokaan ja joka kirjoitin kanteen, mitä pakkauksessa on. 

Pierogien kypsentäminen

Tein kypsentämisen kahdella tapaa. Kahdeksan kappaletta laitoin airfryeriin kypsymään. Voitelin pierogit kananmunalla, mutta öljy olisi voinut olla parempi. Kypsensin näitä versioita 180 asteessa ensin 8 minuuttia ja sitten vielä 6 minuuttia. Nämä pierogit olivat rapean puoleisia pinnaltaan, ikäänkuin pullamaisia. Täytehän oli kypsää joka tapauksessa, joten siitä ei tarvinnut huolia. 

Toiset kahdeksan pierogia kypsensin kaksiosaisesti ensin keittämällä ja sitten paistamalla. Kiehautin suuren kattilallisen suolattua vettä ja laskin pierogit veteen kypsymään. Laitoin ajastimeen 8 minuuttia, mutta jo kuuden minuutin kohdalla kaikki pierogit olivat ehjinä kiehuvan veden pinnalla, joten nostin ne lautaselle. 

Kuumensin pannulla nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä ja nostin pierogit pannulle. Paistoin niitä muutaman minuutin kummaltakin kyljeltä. 

Annokseen nostin kummallekin neljä airfryer-versiota ja neljä keitä-paista-versiota. Luritin pannulta voin ja öljyn seoksen päälle ja lusikoin keskelle virolaista hapukōōriä, joka on hyvin samanlaista kuin suomalainen kermaviili. Ripaus pippuria, juustoraastetta ja vähän basilikaa (ruohosipuli olisi ollut kivempi). 

Pidimme enemmän keitä-paista-versiosta ja joka tapauksessa olisin voinut kaulita taikinan ohuemmaksi, etenkin, kun se oli niin hyväkäytöksistä. Täyte saisi myös olla voimakkaammin maustettua. Mutta hauska ruoka ja kokeilu. Ehkä taas vuonna 2033 teen pierogeja. 

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

• 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
• 1 sitruunan mehu
• 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
• runsaasti pimentonia
• iso loraus oliiviöljyä
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• kuivattua appelsiinimurua

Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 

La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan. 

Lohi-pinaattitäytteinen nokkospannarirulla

Eilen tein liikaa nokkoslettutaikinaa ja lohirilletteä. Niistä piti tänään hankkiutua eroon, sillä seuraava campareissu lähestyy. Jatkoin hieman lettutaikinaa ja tein siitä pannukakun, jonka täytin pinaatilla ja lohirillettellä. 

Tähdenlentopannarirulla

Pannukakku

• 3 dl eilistä nokkospannukakkutaikinaa
• 3 rkl sulatettua voita (jäi eilen lettujen paistosta)
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria

Sekoitin kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja kaadoin sen leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paistoin pannukakkua 225 asteessa noin 20 minuuttia. Taikina kupli oikein mehevästi, melkein säikähdin, kun vilkaisin uuniin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen, että mitä uunissani kasvaa! 

Kun pannukakun pinta oli mukavan ruskettunut ja paistoaikaa oli kulunut noin 20 minuuttia, nostin pannarin pois uunista ja kumosin sen toiselle leivinpaperille jäähtymään.

Täyte

• noin 200 g eilistä lohirilletteä
• muutama kourallinen babypinaatinlehtiä
• noin 3-4 rkl karpaloita (niitäkin jäi eiliseltä)

Kun pannukakku oli jäähtynyt, levitin lohirilletten tasaisesti pannarin pinnalle ja siihen päälle sen verran pinaatinlehtiä kuin sopuisasti mahtui. Käärin levyn rullalle ja laitoin leivinpaperin suojissa jääkaappiin odottamaan ruokailuaikaa. 

Koristeeksi

• 1 pienehkö avomaankurkku
• tilliä
• oliiviöljyä
• pippuria

Otin pannarirullan jääkaapista ja avasin sen kääröstä pitkän malliselle vadille. Kuorin avomaankurkun niin, että siihen jäi ohuita raitoja kuorta. Viipaloin kurkun mandoliinin ohuimmalla asetuksella todella ohuiksi viipaleiksi. Sommittelin kurkkuviipaleet rullan päälle, sekä tilliä, oliiviöljyä ja pippuria. Vadin reunoille leikkasin pieniä vesimelonipaloja ja murustelin fetaa. Rullan sisällä olevat karpalot olivat oivia pieniä makupommeja. 

Tähdenlentoteemainen savulohi-perunasalaatti

Tässä residenssissä ei ole suurensuuria vapputunnelmia, jopa munkit jäivät leipomatta. Päivälliseksi söimme muutaman edellisen päivän ruokien loppuja tähdenlentona, lopputulos oli parempaa kuin aiemmat teelmät. Siian ja kirjolohen mätiä oli kumpaakin pikkuisen, savulohta eiliseltä ja samoin keitin perunoita tarkoituksella liikaa eiliselle aterialle. Näistä sommittelin aika hyvän setin, jota emme kylläkään sitäkään jaksaneet syödä loppuun, joten huomennakaan ei tehdä uutta ruokaa. 

Savulohi-perunasalaatti liian monelle (ainakin 3-4:lle)

• noin 300 g lämminsavulohta
• 8 eilen keitettyä pienenpuoleista perunaa
• 8 kirsikkatomaattia
• 2 kevätsipulia varsineen
• 1 rkl pieniä kapriksia
• 1 prk smetanaa
• 2 rkl kirjolohen mätiä
• 1 rkl siian mätiä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Smetanakastiketta oli eiliseltä jäljellä juuri sopivasti. Se oli oikein yksinkertainen juttu, sekoitin smetanaan silputtua kevätsipulia ja molemmat mätilaadut, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Leikkasin perunat suupalakokoon ja puolitin hieman nahistuneet kirsikkatomaatit, nekin olivat omiaan tähän ruokaan. Yhdistin kulhossa smetanakastikkeen, perunapalat, tomaatit ja sekoittelin. Paloittelin savulohen mukaan ja sekoitin sekin varovaisesti mukaan. Maustoin pienillä kapriksilla, pippurilla ja koristelin kevätsipulisilpulla ja yrteillä. Tarjolle laitoin vielä puolikkaan pienen melonin paloina, sekin oli aivan passelissa kunnossa, mutta ei olisi montaa päivää enää voinut odottaa syömistä. Paahdoin pari viipaletta vaaleaa leipää ja leikkasin ne pieniksi kolmioiksi lähinnä koristeiksi, mutta oli niillä kiva pyyhkiä kastikkeen loput lautaselta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään keräilyerä-henkisiä postauksia. 

Hävikin partaalta lautaselle

Tänään meillä oli sellaista ruokaa, jota voi sanoa todellakin toteuttaneen hävikistä herkuksi-teemaa. Jääkaapissa oli pussillinen tortellineja, joitten viimeinen käyttöpäivä ei ollut eilen, eikä edes toissapäivänä. Avasin pussin ja kääntelin kaikki sen varalta, että niissä näyttäisi olevan jotain vikaa. Ei ollut. Mozzarellapallokin oli sillä rajalla, että oli jo kiire käyttää, pizzakastiketilkka odotti purkissa pikaista käyttämistä. Kurkkasin miten Koki ja potit-blogin Hannele tekikään  tortellinivuokaansa ja tein melkein samalla lailla. 

Tortellinivuoka hävikin torjumiseen

• 500 g pussi possunlihatäytteisiä tuorepastatortellineja
• pienen pizzakastikepurkin jämät
• sen verran punaviiniä kuin yllämainittuun pizzakastikepurkkiin mahtui täyttämään sen
• 1 säilykepurkki tomaattimurskaa
• 1 pallo mozzarellaa
• pippuria
• basilikaa
• sileälehtistä persiljaa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Otin esille keraamisen vuoan, johon arvelin tämän ruoan mahtuvan. Levittelin tortellinit vuokaan. Tarkastin, ettei niissä ollut mitään vikaa, sillä päivämäärä oli tosiaan hieman livahtanut ylitse, en kerro kuinka paljon. Pastaa ei tässä tarvitse kypsentää ensin erikseen, vaan tuorepasta saa riittävästi kosteutta uunissa kypsyessään tomaattikastikkeesta. 

Sekoitin kulhossa pizzakastikkeen loput ja viinin. Viiniä oli noin 2 dl, ehkä vähän vähemmänkin, mutta sainpa purkinpohjan jääkaapista pois. Sekoitin mukaan tölkillisen tomaattimurskaa ja maustoin seosta pippurilla. Kaadoin kastikkeen vuokaan tortellinien päälle ja kääntelin pastaa niin, että se sai hyvän kastikekylvyn. 

Revin mozzarellapallon ja levittelin palat vuokaan tasaisesti, ripottelin päälle vielä basilikaa ja persiljaa, tasoittelin nuolijalla, jotta pasta olisi kastikkeessa kunnolla. 

Ennen uunia

Paistoin vuokaa noin 20-30 minuuttia, en ottanut aikaa. Kun pinta näytti hyvältä ja tikulla pistäen pasta tuntui kypsältä, nostin vuoan pois uunista. Annoin sen jäähtyä kymmenkunta minuuttia, sen aikaa kuin yksi shoot out-ottelu kestää (on menossa hieno ja hauska turnaus nyt Eurosportilla). Emme polttaneet kieltämme, olimme riittävän varovaisia. Annoksesta jäi puolet pakastettavaksi, eli tästä olisi syönyt neljä henkilöä oikein hyvin.

Uunin jälkeen

Elokuvien maailmamme oli tänään animaatioinen. Ensin katsoimme Tim Burtonin Corpse Briden (2005). Se on hämmästyttävä elokuva, kaunis ja kiehtova. En olisi ennen ensimmäistä katsomiskertaa uskonut, että voisin pitää siitä. Mutta pidin, pidän! Ihana! Tämä ei tietenkään ole mikään pikkulasten elokuva. 

Toinen katsomamme elokuva oli The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011. Olemme kumpikin kasvaneet niin Tinttejä kuin Asterixejakin lukien ja molempia on katsottu animaatioinakin. Tämä kymmenen vuoden takainen Tintti-animaatio on kuulema (luin interwebsistä) liikkeenkaappauksella toteutettu, mitä se sitten tarkoittaakaan. Katsoimme tämän silloin aikoinaan poikien kanssa ja hämmästyksekseni pidin siitä silloin ja niin pidin vieläkin, samoin Antti. Oli oikein hauska elokuvakaksikko tänään. Näiden jälkeen siirryimme shoot out-turnauksen pariin loppuillaksi. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Mamma Mia! 2008

Moulin Rouge 2001

Ratatouille (Rottatouille) 2007

Madagascar 2005

Der Untergang (Perikato) 2004

Rear Window (Takaikkuna) 1954

Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016

Corpse Bride 2005

The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011

Espanjalaisen chorizopaimenen piiras

Tämän ruoan söimme jo alkuviikosta, jemmasin sen tämän päivän postausta varten, kun emme olleet kotona syömässä. Otsikko on luonnollisesti höpötystä, mutten muutakaan keksinyt, mutta näin lopussa ei enää olla niin tarkkoja, eihän?

Espanjalaisen chorizopaimenen piiras

• 8 keskikokoista perunaa
• 5 rkl sulatettua voita (2 rkl muusiin, 1 rkl vuoan voiteluun ja 2 rkl ruoan päälle)
• 1 dl maitoa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria
• noin 3 dl aiemmin tekemääni kanachorizopataa

Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin, kypsensin perunat höyryssä. Odotellessani sulatin voin pienessä kattilassa ja voitelin keraamisen espanjalaisen vuoan hyvin. Levitin vuoan pohjalle tähdelennot edellisen päivän nyhtökanapadasta, se peitti pohjan juuri sopivasti. 

Kun perunat olivat kypsiä, pusersin ne perunahiutaleiksi ja sekoitin mukaan voita, maitoa, kananmunan, suolaa ja pippuria. Muusista sai tulla melko löysää, mutta pursotettavaa. Maistelin, että on tarpeeksi suolaa ja pippuria.

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Lusikoin muusin paksuun pursotinpussiin, johon oli laittanut suuren tähtityllan. Pursotin perunamuusitähtösiä kanapadan pinnalle, muusia oli justiinsa sopiva määrä, harvoin menee näin tasan näin summamutikkamäärillä. Lurittelin pinnalle pikkuisen sulaa voita ja paistoin vuokaa noin 35 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin väristä. Tämä kanaruoka lämmitti yhtä mukavasti kuin riisin kanssa syötynä ja muusi oli juuri sopivan rapsakkaa, muttei kuivanutta. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikistä herkuksi-teemaisia postauksia. Taitaa siellä joku tämän tapainen jo ollakin, mutta vielä mahtuu!

La Vuelta alkaa olla lopuillaan, samoin CampaSimpukan kymmenes kolmeosainen ruokahaaste. Olin hyvin epäileväinen miten sen kanssa selviäisin, mutta ihan hyvin tämä on mennyt. Muutama melko viitteellinen osuus on jokaisella kolmanneksella ollut, mutta joka päivälle on silti riittänyt postaus ja muutama uusi ruokakokeilu on ollut, siinä missä revisited-osastoakin. Pyöräilyt ovat olleet kaikki kiinnostavia, eikä vähiten tämä kauden Grand Tourien päätösosuus. 

Tänään oli 16. etappi, jolla oli mittaa 162 km ja ehdin kotiin siinä vaiheessa, kun jäljellä oli vain kuusi kilometriä. Siinä vaiheessa ajettiin ihan tasamaalla, mutta nousujakin oli matkan varrella ollut. Hatkassa ollut Rémi Cavagna ajettiin aivan lopussa kiinni ja etappivoitto valui käsistä. Lopusta tuli jonkunsortin massakiri, vaikka ihan pääjoukoksi tuota ei ehkä voi sanoa. Magnus Cort Nielsen voitti etapin ja toiseksi tullut Primoz Roglic jatkaa punaisessa paidassa. Vaikka hän tuli samalla ajalla maaliin Richard Carapazin kanssa, hän lisäsi eroa kuudella sekunnilla hyvityssekuntien muodossa ja johtaa nyt 45 sekunnilla. 

Ranskalaiset kana-sipulivoileivät

Eilen emme siis syöneet sitä kanaruokaa, jonka postasin, vaan toista, jossa ei ollut ranskalaisuutta nimeksikään. Siitä jäi kuitenkin kanaa sen verran, että jatkojalostin sen tänään ranskalaisiksi täytetyiksi leiviksi ja jopa sopii taas teemaan! Ohjeen leipiin otin täältä ja tein sitten sinne päin. 

Ranskalaiset täytetyt kana-sipulileivät

• vaaleaa valkosipulileipää halkaistuna
• pikkuisen pehmeää voita
• 4 kypsää broilerin sisäfilepalaa tähdepalana 
• voimakasta cheddaria 2-3 mm viipaleina
• 6 pientä uuden sadon keltasipulia
• 1 punasipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta
• aiolia
• tuoretta persiljaa

Jos sinulla ei ole valmiina kypsiä broileripaloja, ne voi nopsasti marinoida ja paistaa pannulla tai uunissa. Voit myös käyttää mieluista leikkelettä, vaikka kalkkunaa. Leikkasin broileripalat oikein ohuiksi viipaleiksi. Samoin silppusin sipulit. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sille silputut sipulit ja sokerin. Sekoittelin ja haudutin sipuleita puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Sipulit karamellisoituivat huumaavan tuoksuisiksi. Leikkasin juuston viipaleiksi.

Kun oli aika koota leivät, leikkasin leivän kahteen palaan, jotka halkaisin vielä puoliksi. Leipä oli kaupasta ostettua mukavan valkosipulista, melko pehmeää leipää. Kuumensin uunin 200 asteeseen. 

Laitoin liedelle parilapannun ja sutikoin leivän puolikkaille hieman voita. Kun parilapannu oli kuuma, laitoin leivät ensin sille voipuoli alaspäin ja painoin lastalla leipiä hieman litteämmiksi. Parin minuutin päästä käänsin leivät toisinpäin ja paahdoin kansipuoliakin. 

Otin uunipellille kaksi isohkoa palaa foliota valmiiksi ja niille pienemmät palat leivinpaperia. Nostin kummallekin palalle leivänpuolikkaat, alapuolet. Siihen päälle sommittelin ensin ohuita kanaviipaleita ja juustoa, jonka päälle karamellisoitunutta sipulia. Nostin kansipalat päälle ja käärin leivät kevyesti leivinpaperiin ja folioon ja laitoin ne uuniin noin 10 minuutiksi. 

Avasin paketit ja nostin kantta sen verran, että levitin leiville hieman valmisaiolia ja persiljaa ja laitoin kansileivän takaisin päälle. Kääräisin leivät kuvioituun käärepaperiin ja söimme leivät kuumina ranskalaisen omenasiiderin kanssa. Vähän piti olla lisärättiä, sillä suunpyyhintää riitti. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeinen, eli 19. etappi oli luonteeltaan tasamaaetappi.  Massakiriä siitä ei tullut, vaan jo aiemmin yhden etapin voittanut Søren Kragh Andersen repäisi itsensä viimeisen kymmenen kilometrin tienoilla irti hatkasta ja meni menojaan. Kokonaiskilpailun tilanteeseen ei tullut muutoksia, Primoz Roglic lähtee huomenna henkilökohtaiseen aika-ajoon johtoasemasta.

Tarte Flambée revisited

Tänään menin hieman oikaisten ja hävikistä toivottavasti herkuksi-mentaliteetilla, sillä varastoissani oli yhtä jos toista käyttörajojensa reunalla. Kyseessä oli Alsacen alueella tuttu tarte flambée, johon voi laittaa mitä nyt sattuu löytymään, mutta pääasia on, ettei siihen tule tomaattikastiketta. Tai jos tulisi, pitäisi nimeä miettiä uudelleen. Käytin myös valmistaikinan, sillä senkin päivämäärä alkoi kolkutella. Säästin säilykepurkissa olevan tomaattikastikkeen jääkaappiin myöhempiä pizzoja varten. 

Tarte Flambée soveltuvin osin

• 1 Lidlin valmis pizzataikinarulla
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli 1 pieni kesäkurpitsa
• muutama viipale chorizoa kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni purkki smetanaa

Tähän kuuluisi tulla pekonia ja ranskankermaa, mutta koska minulla oli käytettävänä smetanaa ja chorizoa, niin käytin ne pois. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin taikinan leivinpaperin päälle, kaulitsin sitä hieman ohuemmaksi. 

Viipaloin kesäkurpitsan ja sipulin mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi ja leikkasin chorizoviipaleet kuutioiksi. Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle hieman kypsymään. Laitoin ne sitten lautaselle odottamaan ja käytin sipulisilppua ja chorizokuutioita myös pannulla pari minuuttia. 

Levitin smetanan pizzataikinalle tasaisesti ja siihen päälle kesäkurpitsaviipaleet, sipulit ja chorizot. Paistoin flambéeta noin 15 minuuttia, kunnes reunat olivat kauniin ruskeat. 

Uunin jälkeen hieman pippuria myllystä ja sovellettu flambée kävi hyvin kaupaksi. Hävikistä herkuksi ainakin vähän ranskalaiseen tapaan, eikö vaan?

Tour de Francen 11. etappi oli myöskin tasamaan etappi. Caleb Ewan ajoi ykkösenä maaliin kiivaassa loppukirissä. Peter Sagan käytti hieman kyseenalaisia keinoja juuri ennen maaliviivaa ja jää nähtäväksi tuleeko siitä isompaa sanomista, vai saako hän pitää toisen sijansa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. 

Kierrätys kunniaan

Koska en ole campakeittiössä nyt, oli meillä päivän ruokaosuus jo aamiaisella. En nyt tiedä mikä tässä varsinaisesti olisi ranskalaista, muuten kuin että käytin siihen eilisen ruoan tähdenlennot. Olin oikeastaan ihan tyytyväinen tähän tekeleeseeni, vaikken heti usko, että sellaista tulisi valmistettua toiste.

Kesäkurpitsa-kinkkupiiras

• 2 levyä lehtitaikinaa
• 2 kauhallista eilistä kesäkurpitsapaistosta
• 2 viipaletta kinkkua
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaa
• pieni pala parmesaania raastettuna
• persiljaa ja basilikaa

Sulatin kaksi levyä lehtitaikinaa, sellaista joista tulee kaksi joulutorttua. Kun ne olivat sulaneet, kaulitsin niitä hieman leveämmiksi ja ohuemmiksi ja sommittelin ne irtopohjaisen pitkänmallisen vuoan pohjalle. Olin laittanut vuokaan palan leivinpaperia siltä varalta, että piirakka tarttuisi vuokaan. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Sekoitin eilisen ruoanlopun sekaan kaksi kananmunaa, silpuksi leikatun kinkun, lorauksen kermaa ja kaavin seoksen pohjan päälle. Raastoin pinnalle parmesaania ja paistoin piirakkaa noin 45 minuuttia, kunnes pinta ei ollut enää kostea vaan kauniin ruskea. Ei hassumpi kierrätys.

Eilen oli sekava Tour de France-päivä. Sääolosuhteiden vuoksi keskeytetylle etapille ei lopulta julistettu lainkaan voittajaa, mutta kokonaiskilpailun kärkeen nousi nuori kolumbialainen, Egan Bernal ja hän pudotti kaksi viikkoa keltapaidassa ajaneen Julian Alaphilippen tuolloin toiselle sijalle. 

Tänään piti olla viimeinen rankka vuorietappi, mutta sääennusteiden vuoksi sekin lyheni rutkasti ja siitä tuli lopulta vain 59 km mittainen nousuvoittoinen pätkä, jolta siltäkään ei jännitystä puuttunut. En ehtinyt kunnolla katsoa lähetystä, mutta aivan lopun kylläkin ja ilokseni voittoon ajoi Vincenzo Nibali, Messinan haiksi kutsuttu italialainen. Egan Bernal varmisti kokonaiskilpailun voiton (mikäli siis huominen seremoniallinen päätösetappikin sujuu niin, että hän pääsee maaliin). Ikävä kyllä ranskalaisten toivo saada ranskalainen voittaja ei nyt toteudu, Julian Alaphilippe putosi tänään sen verran, ettei hän nouse millekään palkintokorokkeista vaan jää viidenneksi. Lopullisten palkintojenjaon vuoro on kuitenkin vasta huomenna Pariisissa.

Tänään oli muuten Hesarissa kiva juttu Peter Selinistä, Eurosportin pyöräilyselostajasta. Lukekaa jos kiinnostaa tietää lisää tuosta armoitetusta puhekoneesta ja ammattipyöräilyn tietopankista. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, esimerkiksi poronpaisti ja loma

Loman viimeinen päivä, miksi sen pitää tulla niin nopeasti? Antti auttoi torjumaan pientä viimeisen lomapäivän ankeutta katsomalla kanssani loppuun erittäin hyvän islantilaisen Loukussa-sarjan toisen tuotantokauden. Sitä voi suositella, mikäli tahtoo katsoa jotain muuta kuin Frendejä tai Simpsoneita. Areenasta löytyy. 

Sarjan saatua hyvän päätöksen, laitoimme pienen tähdenlentotyyppisen päivällisen. Siihen tuli eilisen poronpaistin loput ja muutakin pientä sitä sun tätää, kuten kaksi perunaa kuutioina paistettuna ja kirpeiksi sattumiksi puolukoita. 

Poronpaistia pastasalaatissa

• noin 200 g grillattua poronpaistiviipaleita vielä ohuemmiksi suikaleiksi leikattuina
• vähäsen puolukoita
• pari keitettyä perunaa kuutioiksi leikattuina ja paistettuina
• eilisestä salaatista poimitut kurkkupalat pikkukuutioina
• samasta salaatista nektariinilohkot kuutioiksi leikattuina (salaatinlehdet laitoin kompostiin, ne olivat nahistuneita)
• 200 g kuivapastaa
• 1 tetra kypsiä kikherneitä
• 1 punainen kesäsipuli
• 1 tavallinen kesäsipuli
• kolmannekset punaisesta, keltaisesta ja oranssista paprikasta
• puolikas keskikokoisesta kesäkurpitsasta
• muutama kirsikkatomaatti
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• puolikkaan appelsiinin mehu
• puolikkaan limen mehu

Hirveän pitkä ainesosaluettelo! Mutta tähän tuli siis vähän sitä ja tätä, mitä oli viikonlopulta jäänyt tähteeksi. Paistin olin leikannut jo eilen ohuiksi viipaleiksi ja ne leikkasin suikaleiksi. Salaatista poimin pois salaatinlehdet ja silppusin kurkun ja nektariinin kuutioiksi, samoin pari tähdeperunaa. Perunakuutiot paistoin oliiviöljyssä rapeiksi. Paistin kanssa tarjolla olleet puolukatkin säästin. Sipulit leikkasin ohuiksi kiekoiksi. 

Leikkasin paprikoista kolmannekset ja ne suikaleiksi, samoin puolikkaan kesäkurren. Ne asettelimme savustimen kalatelineeseen, samoin muutaman kirsikkatomaatin (tellinkiin saa hyvin pienet kalat kyljittäin, mutta se sopii hyvin vihannestenkin savustamiseen). Antti laittoi vihannekset sähkösavustimeen noin 20 minuutiksi. 

Keitin pastan ja kumosin kypsät kierremakaronit kulhoon, lisäsin sinne huuhdellut kikherneet, sipulit, paistisuikaleet, puolukat, kurkun ja nektariinin sekä oliiviöljyä ja sitrusmehut. Maustoin suolalla ja pippurilla, sekoittelin hyvin. Kun vihannekset olivat savustuneet kevyesti, leikkasin ne pienempiin paloihin. Kaadoin salaatin laakealle lautaselle ja kumosin savustetut vihannekset päälle. En kyllä tajua, minkä verran luulin meidän jaksavan syödä, mutta tulipa samalla työlounas huomiselle. Hyvää hävikkiruokaa. Savustetuista vihanneksista parhaita olivat paprikat, kesäkurpitsa ei  niinkään saanut lisäarvoa savustuksesta. 

Koska päivän tunnelma on ollut apea loman loppumisen tähden, pidimme tunnelmaa yllä katsomalla HBO:n Chernobyl-sarjan yhtä kyytiä. Olipa sekin hyvä! Nyt on hyvä käydä nukkumaan ja aamulla herätä aitoon arkeen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikkiruoka-aiheisia postauksiamme.