Pannulla paahdetut ruusukaalit Giron päätöspäivänä

Voi millainen päivä meillä on ollut. Meidän piti mennä kävelylle Juno Beachia pitkin länteen päin, mutta muutimmekin suunnitelmamme ja kävelimme itään ja kävimme naapurikylässä syömässä sinisimpukoita rantaravintolassa (Ranskassa ei ilmeisesti olla niin nokonuukia sen kanssa, että sinisimpukoita tarjoillaan vain niinä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain). Olivat aivan erinomaiset simpukat, minulla sienillä ja sipulilla, Antilla roquefort-juustolla. 

Lounaan jälkeen kävimme hienossa Juno Beach Centre-museossa, joka keskittyi kanadalaisten panokseen suuressa maihinnousussa. Olipa kyllä upea museo ja luvalla sanoen ehkä juuri siksi, ettei se ollut ranskalainen. Oppaina ja työntekijöinä oli kanadalaisia nuoria, jotka puhuivat kanadaa englantia ja ranskaa ja kaikki oli juuri niin hyvin englanniksi ja ranskaksi luettavissa, että oksat pois. Viivyimme melkoisen kauan museossa, lippu maksoi 7,5 €/hlö, mikä oli oikein edullinen hinta. Lopun vartin mittainen elokuvakooste maihinnoususta pisti kyllä roskan silmään. 

Ranskalaiset sääennusteet ovat olleet todella luotettavia siinä mielessä, että juuri koskaan sää ei ole sitä, mitä "luvataan". Tänään piti olla aurinkoista aamusta asti, mutta oli pilvistä ja jopa merisumuista. Iltaa kohden sää kirkastui, mutta tuuli on ollut todella navakka koko päivän. Onneksi CampaAdria on meille tuulensuojana. Laitoimme markiisin pois yöksi, sillä pahimmat puuskat ovat melkoisia. 

Koska söimme lounasta, ei päivällisellä ollut kovakaan kiire, laitoin vihoviimeisen Italia-ruoan, kun Giro d'Italian päätösetappi oli ohitse. Olin ostanut eilen 12 ruusukaalia ja tein niistä italialaisen sivukkeen, mutta en nyt oikeasti tiedä kuinka italialaisen sekään oli. Viimeisenä päivänä ei nipoteta! Otin ohjeen googlaamalla "italian brussels sprouts" ja suurinpiirtein tein erään ohjeen mukaan. 

Pannulla paahdetut ihan älyttömän italialaiset ruusukaalit

• 12 ruusukaalia
• vettä esikeittämiseen
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• raastettua parmesaania

Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja irrotin uloimmat lehdet. Leikkasin kaalit puolikkaiksi. Kiehautin paistinpannulla muutaman desin vettä (taas säästi tiskiä, enkä käyttänyt kattilaa esikeittämiseen) ja laitoin ruusukaalipuolikkaat kiehuvaan veteen. Kolmen minuutin kuluttua kaadoin kaalit lävikköön ja laitoin pannun takaisin kaasuliedelle. Kun vesi oli kuivahtanut pois pannusta, laitoin sille voin ja oliiviöljyn. 

Kun pannu oli taas kuuma, kaadoin ruusukaalit pannulle ja kääntelin kaikki leikkuupinta alaspäin. Paistoin niitä noin 8 minuuttia ja sitten käänsin niiden kylkeä. Siinä odottellessa raastoin hieman parmesaania ja leikkasin persiljaa mobileyrtistöstä. 

Kun kaalit olivat saanet kauniin paistopinnan, jaoin ne lautasille, ripottelin päälle suolaa, pippuria, persiljaa ja parmesaania. Kaverina lautasilla oli myös kaksi säilykesardiiniä/annos (oliivimaustettuja) ja muutama mansikka ja vähän fetaa. Meillä alkaa olla ruokavarastot aika vähissä, mutta ei se haittaa. Italiahaaste on taas ohitse ja voidaan ostaa mitä ruokatarvikkeita tykätään ja syödä mitä halutaan! (oikeasti siis tehdään koko ajan niin, vuotuiset ruokahaasteet ovat edelleen kiva juttu)

Giro d'Italia ei olisi voinut paremmin päättyä. Luin jo aamulla netistä, että Geraint Thomas oli onnitellut Primoz Roglicia oikein sydämellisesti voitosta ja tämän päivän seremoniallinen etappi kokonaiskilpailun tilanne ei tietenkään muuttunut. Eilen haaveilin siitä, että Mark Cavendish voittaisi viimeisen Gironsa viimeisen etapin ja hän piru vie teki sen! Olen vieläkin aivan fiiliksissä. Ja oli niin mahtavaa nähdä, miten oman tallin kaverit, omat maanmiehet ja kaikki muutkin onnittelivat Markia voiton jälkeen. Hän jos kukaan ansaitsi Giron päätösetapin voiton juuri nyt. Tästä alkaa CampaKeittiön haastevapaa aika siihen asti, että Tour de France alkaa heinäkuussa.

Juuri nyt netti ei toimi juuri ollenkaan millään inkkeellä, hyvä jos saan tekstin julkaistua. Kuvia sitten myöhemmin, jos se onnistuu joskus jossain. Ranskanpatti saattaa hieman osoittaa nousemisen merkkejä, mutta taistelen sitä vastaan. 

Pastaa ja parsakaalia Italian eforttina

Nettiyhteys on yhä kortilla, kirjoitan nopean postauksen päivän ruoasta. Sen lisäksi kerron, että jätimme Loiren laakson taaksemme ja tulimme Normandiaan, Juno Beachille. Eikä tässä vielä kaikki, tulimme jopa erille leirialueelle kuin viime vuonna. Kui hienoo se on? Viime vuonna olimme noin 3-5 kilometrin päässä olevalla alueella ja sinne olisimme suunnanneet, jollei tämä alue oli tärpännyt. 

Päivällisenä meillä oli toiseksi viimeinen pinnistykseni italialaisen ruoan parissa tälle keväälle, eli pastaa parsakaalin kanssa. Ohjeen mukaan olisi pitänyt olla orchette-pastaa, sitä pientä korvalehden muotoista, mutta en minä sitä varten alkanut ostaa uutta pastapussia, vaan käytin loppuun pienen simpukanmuotoisen pastan pussin loput. Olin todella tehokas ja kätevä emäntä tänään, säästin jopa keitinvettä. Olen siitä todella ylpeä.

Pastaa ja parsakaalia kahdelle sekä possunkyljykset

• 300 g parsakaalin nuppuja
• 0,5 l vettä
• 2,5 dl kuivaa pientä simpukkapastaa
• suolaa pastan keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl murskattua valkosipulia
• muutama hitunen chilihiutaleita
• 1 dl raastettua parmesaania
• pippuria
• tuoretta persiljaa
• 2 pienehköä luutonta possunkyljystä
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl armanjakkia

Halusin säästää tiskiä ja sitä montako kattilaa tai pannua minulla olisi tulilla. Tein siis näin: 

1. leikkasin parsakaalin nuput irti varsistaan
2. kiehautin vokkipannussa puolisen litraa vettä
3. esikeitin parsakaalinuput vedessä ja kaadoin nuput siivilään, mutta säästin veden
4. laitoin nuput foliovuokaan ja kannen päälle
5. palautin veden vokkiin ja lisäsin veteen suolaa
6. kun vesi taas kiehui, laitoin pastat kypsymään, noin 9 minuuttia
7. pastan kiehuessa otin esille valkosipulimurskan, chilihiutaleet ja raastoin parmesaanin
8. samaan aikaan paistoin paistinpannulla kaksi somaa possunkyljystä voissa, maustoin ne suolalla ja pippurilla ja kaadoin mukaan pari rkl armanjakkia
9. kun pasta oli kypsää, kaadoin sen siivilään ja palautin vokkipannun liekin päälle
10. lisäsin pannulle oliiviöljyä, valkosipulimurskan ja chilihiutaleet
11. kaadoin mukaan foliosta parsakaalinuput ja sekoittelin hetken
12. lisäsin mukaan pastan ja sekoitin, maustoin vielä parmesaanilla, pippurilla ja persiljassa
13. samaan aikaan possun kyljyksen olivat valmiita ja kokosin annoksen
14. oli hyvää

Giro d'Italiassa ei olisi voinut paremmin käydä (minun suosikkilaskuissani). Hirvittävä ylämäkiaika-ajo teki tehtävänsä ja vaikka Primoz Roglicilla oli huono hetkensä ja ketju hyppäsi tien töyssyssä pois paikaltaan, hän pystyi ajamaan niin kovaa, että hän ohitti kokonaistilanteessa Geraint Thomasin, jonka aika-ajo ei sujunut niin hyvin kuin mahdollista. Huomenna siis seremonialliseen päätösetappiin Primoz Roglic lähtee johtajan pinkissä paidassa, toisena on Geraint Thomas ja ihan hänen kannoillaan pari sekuntia perässä Joāo Almeida. Kärjen järjestystä ei huomenna enää uhata, mutta tietysti kirimiehillä on vielä toiveita etapin voittoon. Ehkäpä Mark Cavendish pystyy voittamaan etapin vielä viimeisessä Girossaan. En tykkäisi huonoa. 

Roman Saltimbocca

Nyt on perjantai ja taas Ranskassa on alkamassa pitkä viikonloppu, sillä täällä ensi maanantai on pyhäpäivä, toinen helluntaipäivä. En tiedä milloin se on Suomessa ollut pyhäpäivä tai onko  ollutkaan. Olimme hyvissä ajoin laskeskelleet päiviä ja päättäneet, että perjantaina jatkamme matkaa. Oli todella kivat päivät Saumurissa, se on juuri sopivan kokoinen kaupunki Loiren rannalla, on silta, on rantabaari, on leirialue saaressa, on creperie ja on boulangerie. Ja Lidl. Mutta minnekään ei reissulla kannata juuria kasvattaa, vaan jatkaa matkaa sillä hetkellä, kun on vielä kivaa ja kaikki hyvin. 

Halusimme kuitenkin pysyä vielä Loiren varrella ja kokeilla jotain meille uutta paikkaa. Viime vuonna Toursin ohitus ei mennyt ihan mallikkaasti, jouduimme väärässä kohtaa kapealle saarelle eikä siellä sitten ollut pelastavia siltoja eikä edes liikenneympyröitä ja päädyimme aivan liian likelle Toursin keskustaa. Tämän halusimme nyt välttää ja suunnitelma oli aamiaisen jälkeen valmiina. 

Poikkesimme Saumurin Intermarche Hyperiin, joka on luvalla sanoen ihan piip iso kauppa. Muistin, että sieltä ostimme vuonna 2014 paistinpannun, jonka viime vuonna hylkäsimme ostettuamme uuden pannun Alankomaista. Muistin myös, että pilasin hyvät nahkakenkäni, kun satoi kuin piip piipistä. Joskus jotain asioita on hyvä muistaa, mutta joitakin voisi myös unohtaa. Sinänsä kauppa ei tänään näyttänyt mitenkään erityisen tutulta, kun siellä kävimme. Ja kuulkaa, emme löytäneet sellaisesta Seppälän Prisma x 4 kokoisesta kaupasta vessapaperia. Onneksi sitä sentään on vielä pari rullaa jäljellä. Mutta oikeasti, missä on Saumurin Intermarchen wc-paperiosasto? Kertokaa jos tiedätte. 

Meillä oli aikomus ajaa punaisia teitä motarimaksuja vältellen, mutta sen piip ison hypermarketin pihassa teimmekin uusintapäätöksen ajaa motaria, sillä ei se voisi niin paljon maksaa ja muita hyviä ajatuksia. Eikä se kyllä maksanutkaan, eikä liikennettä ollut hirveästi. Ajoimme melkein kuten auton GPS tahtoi, paitsi siinä kohtaa, kun se alkoi opastella kohti Toursin keskustaa. Menimme Sari-navigaattorin mukaan periferiqueta (kehätie savoksi) pitkin kohti Toursin lentoasemaa ja sen kohdalta ysikymppinen vasempaan, tai oikeammin kiertoliittymän kolmannesta erkanemiskaistasta takaisin Loiren rantaan ja kohti Vouvrayn kylää. 

Vouvraysta olimme katsoneet valmiiksi kivan leirialueen ja juuri kun tulimme viimeiseen risteykseen huomasimme, että täällähän me viime vuonna koitimme löytää Auchan-ruokakauppaa, mutta sinne oli mahdoton päästä tulosuunnastamme. Jotkut kohdat maailmasta jäävät kummallisesti mieleen, vaikkei sitä tiedäkään. 

Leirialue löytyi ja pääsimme sinne jo ennen puoltapäivää, vaikka nettisivun mukaan pitäisi päästä vasta klo 14 eteenpäin. Mutta saimme sähköpaikan vain yhdeksi yöksi, jonka tähden sitten jatkammekin matkaa huomenna. Tämä on tosi sympaattinen pieni leirialue, vain 40 paikkaa, kivat saniteettitilat ja tiskipaikat, leirialuekirjasto ja kaikki. Otimme samantien pyörät esille ja lähdimme kohti Toursia, sillä halusimme nähdä siellä oleva katedraalin. Ajoimme ensin Loiren toiselle puolelle minun taidoilleni vähän liian isoa tietä ja suuria liikenneympyröitä, mutta joen ylityksen jälkeen oli hyvä pyöräväylä Toursiin asti. Kävimme katsomassa ison kirkon ja iso se olikin. Palasimme leirille joen toista puolta, jolloin olimme heti Toursissa oikealla puolella jokea eikä tarvinnut ajaa liian isoa tietä liian autoliikenteen seassa. 

Vouvrayssa kävimme iltapäivällä kävellen maistamassa viiniä Cave de Vouvrayn kooperatiivin myymälässä. Taas oli tosi kiva tapahtuma, muutama tilkka viiniä, jutustelua, alueen viinitaloista oppimista. Tuollaiset jutut ovat tosi hauskoja ja mieleenjääviä. 

Nyt on jo alkuilta, päivällinen on syötä ja tiskit tiskattu. Söimme tänään Roman Saltimboccaa. Olin jo ostamassa ohutta kanafilettä sitä varten, mutta hei, mehän olemme ranskassa ja ruokalajiin kuuluvaa vasikkaa on saatavilla joka ruokakaupassa. Niin olikin siinä aamuisessa hypermarketissa. Ei se ihan halpaa ollut, 178 g maksoi 5,34€. Se oli valmiiksi kaksi ohueksi leikattua viipaletta, ei tullut mitään hävikkiä.

Roman Saltimbocca

• 2 ohutta viipaletta vasikkaa (en tiedä mitä leikkuuta)
• 2 viipaletta parmankinkkua
• pippuria
• kuivattua salviaa (kun ei tuoretta löydymistään)
• 2 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Ripotin hieman pippuria vasikkaviipaleille ja asetin niiden päälle viipaleet parmankinkkua. Kiinnitin kinkun vasikkaan pitkällä cocktailtikulla. Ripottelin kinkun päälle paljon kuivattua salviaa. Sulatin pannulla pari rkl voita ja paistoin vasikkaviipaleita voissa ensin noin viisi minuuttia alapuolelta ja sitten toiset viisi minuuttia kinkkupuolelta. Käänsin vielä viipaleitten kylkeä ja kaadoin pannulle desin verran valkoviiniä, jossa lihaviipaleet saivat kypsyä vielä sen aikaa, että viini kiehui kokoon. 

Lisänä meillä oli loput Noirmoutierin perunat ja kaksi varastoissa ässehtinyttä porkkanaa. Keitin ne kypsiksi ja Antti maustoi voilla, suolalla, pippurilla ja persiljalla. 

Giro d’Italiassa oli viimeinen vuorietappi ja katsoimme sitä lopusta hetken aikaa. Santiago Buitrago ajoi ekana maaliin ja kokonaiskilpailua johtaa yhä Geraint Thomas. Primoz Roglic on toisena 26 sekuntia perässä ja Joāo Almeida on 59 sekuntia Geraintia perässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on ylämäkeen, sen jälkeen on enää seremoniallinen päätösetappi, joka päättyy sunnuntaina Roomaan. Huomenna vielä punnitaan kärjen voimat, sillä aika-ajo ylämäkeen ei ole kaikille, tuskin kenellekään herkkua. 

 

Penne alla Vodka

Tänään postaus on lyhyt ja ytimekäs, sillä mobiilidatakiintiöni on ylittymässä. Söimme päivälliseksi pienen annoksen pastaa vodkakastikkeella. Olen aikaisemminkin tehnyt pasta alla vodkaa, mutta silloin tein sen haudutuspadassa ja siihen tuli aimo loraus vodkaa. Nyt oli kyse nopeasti pastaruoasta ja maltillisesta määrästä viinaa.

Penne alla Vodka

• 3 dl kuivaa pennepastaa
• 1 l reippaasti suolattua keitinvettä
• 50 g pancettamurusia
• 2 rkl kermaa
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl vodkaa
• pippuria
• kuivattua ja tuoretta basilikaa (lehtipersilja olisi ollut sopivampaa, mutta sitä ei nyt juuri ollut)

Keitin pastan hyvin suolatussa vedessä ja pastan kypsyessä paistoin pannulla ensin pancettamurusia muutaman minuutin. Lisäsin sitten pannulle kerman, tomaattipyreen, pippuria, kuivatun basilikan ja sekoittelin. Kun pasta alkoi olla melkein kypsää, lisäsin pannulle vielä lorauksen vodkaa ja jälleen sekoitin. Kaadoin kypsän pastan pannulle ja taas sekoitin. Jaoin ruoan annoskuppeihin ja revin päälle vielä hieman tuoretta basilikaa. Tämä on kyllä jännä ruoka, vodka maistuu ovelasti, ei liikaa eikä terävästi, vaan ovelasti. Oli juuri sopiva annos, sillä tavallisuudesta poiketen olimme syöneet päivemmällä välipalaakin, eikä nälkä ollut kovin suuri. 

Girossa oli toiseksi viimeinen vuorietappi, jonka loppua katsoimme. Voittajaksi ajoi Filippo Zana päihittäen kahden miehen hatkassa Thibaut Pinot'n. Kokonaiskilpailussa Geraint Thomas johtaa edelleen, mutta Primoz Roglic nousi kakkoseksi ja Joāo Almeida jätettiin kolmanneksi. Huomenna ajetaan taas vuorilla. 

Zucchinifrittata

Olen aiemminkin maininnut, että sääennusteet Ranskassa ovat melko viitteellisiä, eilen oli ilmiselvästi tämän päivän sää ja tänään eilisen. Sen kun hoksaa, niin pärjää ihan hyvin. Meillä oli päivän ohjelmana mennä katsomaan pari kirkkoa Saumurissa ja käydä pienempien viinintuottajien yhteismyyntipaikassa. Kävimme siellä viime kesänäkin. Tällä kertaa töissä oli nuori nainen, joka osasi englantia yhtä hyvin kuin me ranskaa, mutta yhteistuumin ymmärsimme toisiamme riittävästi. Maistoimme tilkat muutamaa viiniä ja ostimme kolme pulloa kotiin vietäväksi. 

Kirkoista löysimme yhden ja toinen olikin ilmeisesti luostari, sen sisäpihalla näkyi munkkeja ja varmaan siellä oli koulukin, sillä lapsia oli runsaasti välitunnilla. Tällä saarella, jossa leirialue on, on myös yksi kirkko, jonka löysimme, kunhan riittävästi kiersimme kortteleita, se on tällä erää varmaan ihan kokonaan kiinni, sillä se oli rakennusaidattu.  

Matkalla kävimme myös NOZ-ketjun liikkeessä. Se on käsittääkseni semmoinen ketju, joka myy erilaisia loppueriä erinäisistä kaupoista eikä kauppa mitenkään houkutteleva ollut, oli todellakin monenlaista tavaraa sikin sokin. Meitä nauratti suomalaiset pienpainimo-oluet, joita oli ainakin paria erilaista. Mistä ne sinne olivat kulkeutuneet, sitä emme tiedä. 

Päivän italialaisruokana meillä oli zucchinifrittata, eli suomeksi kesäkurpitsamukanas (suunnilleen). Sen kanssa lautasella oli viimeinen kotoa tuotu raaka-aine (huom Nanna, ei tarvitse olla peloissaan) palanen lohta. Se oli pakastettu tähän aamuun asti. 

Kesäkurpitsafrittata kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi mandoliiniseerattuna
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria

Kuumensin paistinpannulla voita ja oliiviöljyä ja levittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan noin kymmeneksi minuutiksi, hieman siirtelin niitä aika ajoin. Maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Rikoin kananmunat kannuun ja vatkasin ne kevyesti. Kaadoin kananmunat pannulle kesäkurreviipaleitten päälle ja jätin massan kypsymään pienellä liekillä noin  5  minuutiksi. Kallistelin pannua välillä, että kanamuna pääsi kypsymään kaikkialta. Noin viiden minuutin kuluttua käänsin frittatan leveällä lastalla ja paistoin toistakin puolta noin viisi minuuttia. Valutin frittatan lautaselle jäähtymään. Sen voi tarjoilla kuumana, huoneenlämpöisenä tai kylmänä.

Lohipala oli noin 300 g painoinen, ruodottomaksi nypitty, mutta nahka oli. Leikkasin kalan ohuiksi suikaleiksi nahkaa myöten ja sommittelin ne ruusun muotoon ja pistin niihin puiset varrastikut pitämään ruusut kasassa. Maustoin ne suolalla, pippurilla ja tillillä ja paistoin molemmin puolin frittatapannulla siihen jääneessä öljyn ja voin sekoituksessa. Ruusut pysyivät koossa, otimme tikut pois vasta lautasella. Lisänä oli vielä mozzarellaa ja mansikoita. 

Giro d’Italian tämänpäiväinen etappi oli kirimiesten suosikki, loivaa alamäkeä ja tasaista koko 195 km matka. Nopein oli Alberto Daniese, eikä Mark Cavendishillä ollut mahdollisuuksia voittaa, hän jäi kirissä pahoin jälkeen. Kokonaiskilpailussa Geraint Thomas on ykkösenä ja toisena Joāo Almeida 18 senkuntia perässä ja Primoz Roglic on sitten kolmantena 29 sekuntia Geraintia jäljessä. Ei ole enää montaa etappia jäljellä.

Lihapullia ja spaghettia

Tällä leirialueella on jopa komposti, joten sinne päätyivät nämä.

Tänään alkoi Giron viimeinen viikko, sunnuntaina kisa päättyy ja voimme ruksata tämän vuoden Italia-haasteen läpikäydyksi. Meillä oli tonttipäivä, kävimme vain jännittävällä ostosmatkalla Lidlissä ja sitten katsoimme tabletilta raatelevaa vuorietappia monta kymmentä kilometriä. Kuukausi lähenee loppuaan ja kohta saamme seuraavan kuukauden mobiilidatat käyttöömme. 

Päivän ruokana oli spaghettia ja lihapullakastiketta. Aivan tarkalleen ottaen söimme sitä kyllä eilen, vaikka oli lepopäivä. Syödä kumminkin piti, eikä se nyt niin nokonuukaa ole, ettei tämän päivän ruoasta sittenkaan ole kyse. Olin valinnut sunnuntaina marketista meille valmiiksi pyöriteltyjä lihapullia ja tuumin, että varmaan meillä löytyy ainekset tomaattisen kastikkeeseen. Olisin voinut ostaa purkin valmista kastikettakin, mutta onneksi en ostanut, sillä kastike onnistui todella hyvin ja erittäin vähistä aineksista. 

Tomaattinen lihapullakastike spaghetti

• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni tetra tomaattimurskaa
• 1 dl punaviiniä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua basilikaa
• 15 raakaa lihapullaa
• tuoretta basilikaa ja lehtipersiljaa
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulin ja silppusin ne. Kuullotin niitä kattilassa oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Lisäsin mukaan punaviinin, tomaattimurskan ja -pyreen, kuivattua basilikaa ja hieman suolaa ja pippuria. En muistanut tarkastella lihapullapakkausta, että onko pullissa suolaa ja muita mausteita. Oli niissä varmaan. 

Keittelin sitten kastikepohjaa vartin verran ja nostelin raa’at lihapullat kastikkeeseen, arvelin ettei pintapaistaminen ole tarpeen. Lihapullat kypsyivät hyvin kastikkeessa, josta tuli mukavan sakeaa ja maistuvaa. Pippuria lisäsimme annoksiin vielä, mutta suolaa ei tarvittu. Spaghettia tuli vähän liian paljon, mutta saimmepa kunnolla vatsat täyteen. Annoksiin raastoimme vielä vähän parmesaania pinnalle. 

Tänään siis Girossa ajettiin vuorilla ja olikin todella jännittävä etappi, olin toiveikas, että Primoz Roglic jo ottaisi voiton, muttei hänellä ollut tänään jalkoja tarpeeksi. Voiton vei João Almeida ja toisena maaliviivan ylitti Geraint Thomas, hän otti pinkin paidan takaisin itselleen ja jatkaa siinä huomenna. Primoz Roglic jäi jonkun verran, muttei hänenkään pelinsä ole vielä pelattu. 

Luin netistä, että kisan keskeyttämään joutunutta Remco Evenepoulia ei nähdä tämän vuoden muissa suurissa ympäriajoissa. Katsotaan, että koronasta toipumisaika Touriin nähden on liian lyhyt, eikä hänen ole järkevää lähteä Vueltaan, sillä hän voitti sen viime vuonna ja jostain syystä uusinnan kokeileminen ei sovi joko hänen tai tallin suunnitelmiin. Toinen uutinen on se, että ikiaikainen suosikkini Mark Cavendish lopettaa uransa, tämä on viimeinen Giro, jonka hän ajaa. Ilmeisesti hän kuitenkin ajaa kauden loppuun Astanassa, mikä ei ole tainnut olla kovin hyvä talli hänelle, muttei parempaakaan ollut tarjolla. 

Eilen kävimme panssarivaunumuseossa, joka oli hämmästyksekseni kiinnostava paikka. 

PS. tänään söimme pizzaa, Antti haki samasta paikasta kuin pari viikkoa sitten, olivat niin hyvät pizzat, ettemme voineet vastustaa kiusausta. 

Muistojen arkistoista – valmisgnoccheja

Sunnuntai Ranskassa on sujunut leppoisasti, lähdimme Noirmoutierin saarelta jo ennen kello yhdeksää emmekä joutuneet mihinkään lomaruuhkiin, joista eilen tv:ssä varoiteltiin. Ajoimme punaisia maksuttomia teitä ja Antti kiersi rattia varmaan kahdessa sadassa kiertoliittymässä. Se on kyllä sanottava, että ranskalainen tapa vilkuttaa vasemmalle ympyrässä kunnes on aikeissa poistua ja sitten vilkuttaa oikealle on oikein toimiva ja informatiivinen. (en tiedä miksi tämä kappale tulee harvemmalla tekstillä kuin muut, varmaan johtuu atk:sta)

Eilen mietimme sitä, minne päin suuntaisimme ja illan kähmyssä lähes sovussa saimme ajatuksen, että mitä jos menisimme Saumuriin. Emmehän ole olleet siellä kuin kolme kertaa alle vuoden aikana ja viimeksi tässä kuussa. Joten sinne siis. Tulimme tuttuakin tutummalle leirialueelle ja koska juuri oli työntekijöiden tuikitärkeä lounastauko, odotimme portilla tunteroisen. Antti meni hyvissä ajoin respan jonoon ja neuvoin unohtamaan tavalliset kohteliaisuudet, kuten naiset ensin ovista jne. Pari naista kuitenkin jyräsi hänet ja etuili jonossa. 

Saumurin leirialue on kyllä kiva, saimme nyt paremman paikan kuin viimeksi ja voimme oman halumme mukaan nauttia joko varjosta tai auringonpaisteesta. Nettiä muka on, muttei sitä ole sen enempää kuin edellisilläkään kerroilla. Pitelen otsaani ranskanpatin varalta. 

Tänään meillä oli päivällisellä sellaista, josta en tässä postauksessa kerro, sen sijaan kerron viime viikon maanantain ateriastamme, silloin oli Giron ensimmäinen lepopäivä. Söimme silloin hauskat kanafileet, jotka näyttävät kuvassa joltain grillatulta ravulta ja lisänä olivat italialaisena effortina kaupan gnocchit. Olivat muuten tosi hyvä einestuotteeksi. Keitin niitä ensin kolmisen minuuttia, kunnes kaikki pallukat kelluivat keitinveden pinnalla ja sitten käytin niitä pannulla voissa ja maustoin timjamilla, suolalla ja pippurilla. Kanassa ei ollut mitään erityistä italialaista, joten en ala sellaisesta höpötellä. 

Huomenna Girossa on toinen lepopäivä. Tästä tuli sairastumisten kolhima Giro, monta kymmentä ajajaa on joutunut keskeyttämään, useat koronan takia. Tänään voittajaksi ajoi Brandon McNulty ja eilen pinkkipaidan itselleen hommannut Bruno Armirail pitään paidan edelleen lepopäivän ylikin. Tiistaina karavaani jatkaa matkaa ja Giron kolmas ja viimeinen viikko alkaa. 

Parsarisottoa ja leirialuekyttäämistä

 

Tänään katsoimme heti aamusta pontevia pakkausoperaatioita, kun mökkinaapurit sommittelivat lähtöä. Vähän minusta näytti oudolta, että autojen peräkontit olivat aivan piukkaan täynnä lähtiessäkin. Luulisi, että jotain olisi syötykin. Sitten ihmettelimme, että mitä nuo nyt tuossa tupakoivat (virtuaalisesti), mikseivät lähde, kun näyttäisi olevan valmista. Tulossa oli kuitenkin vielä leirialueen matroonan tekemä mökkitarkastus. Siinä kohden selvästi miehet luikkivat kauemmas ja jättivät tarkastuksen seuraamisen madameille. 

Aamuisen leirialuekyttäämisen jälkeen lähdimme pyöräajelulle saaren suurimpaan kaupunkiin. Viime syyskuun lopussa teimme samankaltaisen retken, emmekä nähneet montaa muuta pyöräilijää, nyt heitä oli sadoittain, ellei tuhansittain. Kapeilla pyöräteillä isoina porukkoina leveästi ajelevat ryhmät olivat vähän harmillisia, muttei toki mitään ranskanpattia aiheuttavaa. Eihän sitä parane valittaa turisteista, kun itsekin on turisti. Ostimme matkalla kojusta viitosella perunoita, niitä saaren kuuluisia, muttei sentään niitä kaikkein kuuluisimpia, jotka maksavat todella paljon. 

Pyöräretken lopulla poikkesimme taas mereneläville, tällä kertaa samaan paikkaan kuin viime syksynä. Jos eilen oli todella hyvät syötävät, niin nyt oli erinomaiset. Antti arveli, että saattaa nyt pärjätä ostereitta jonkun aikaa. 

Päivällisenä meillä oli tänään parsarisottoa, sillä risotto tämän kevään Italia-haasteesta vielä puuttuikin. Antti osti aamulla nipun vihreää parsaa lähimmästä kaupasta ja muut ainekset meillä olikin. Risottoon en enää tarvitse ohjetta, sen osaan jo tehdä ulkomuistista. Näin sen tänään tein:

Parsarisotto kahdelle

• 8 tankoa vihreää parsaa
• 1 uuden sadon sipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 l vettä lientä varten
• 2 rkl kanafondia lientä varten
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaania raastettuna
• suolaa ja pippuria

Ensin kuorin ohuelti parsat ja leikkasin varret kapeiksi viipaleiksi nuppuihin asti. Silppusin sipulin ja raastoin juuston. Kiehautin kattilassa lientä varten vettä ja esikeitin parsojen nuppuja pari minuuttia, laitoin ne sitten kannelliseen astiaan odottamaan. Lisäsin keitinveteen fondin ja säädin liekin kattilan alla pienelle niin, että liemi kiehui hyvin miedosti. 

Kuumensin toisessa kattilassa öljyä ja kuullotin siinä sipulia kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan riisin ja sekoittelin. Varoin polttamasta riisiä. Kumosin kattilaan viinin ja sekoitin taas, sekoittaminen on risotossa avainasemassa. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä toisesta kattilasta kauhallinen kerrallaan. Koko ajan sekoitin riisiä ja katsoin toisella silmällä tabletilta Giron neljännentoista etapin loppua. 

Maistelin riisiä välillä ja kun siinä alkoi olla sopivanlainen purutuntuma, ei liian kova, muttei mössöinenkään, lisäsin mukaan parsanvarsiviipaleet ja vielä kauhallisen lientä. Kun se oli imeytynyt risottoon, lisäsin mukaan voin ja parmesaanin paria pikkuhyppysellistä lukuunottamatta, ne säästi annosten päälle. Taas sekoitin ja maistelin, maustoin suolalla ja pippurilla. Käyttämäni ranskalainen voi on aika suolaista, joten lisää suolaa tarvittiin vain pieni ripaus. 

Jaoin risoton annosastioihin, nostelin päälle kumpaankin neljä esikypsennettyä, lämpimänä pidettyä parsanuppua, loput parmesaaniraasteet ja vielä vähän pippuria. Oli muuten rakenteeltaan aivan just eikä melkein tämä risotto, tiedä vaikka Gordonkin olisi syönyt, jos olisi sattunut paikalle. 

Giro d’Italiassa oli siis neljästoista etappi ja siinä tehtiin paidanvaihto-operaatio. Jo toisen etapin tässä kisassa onnistui voittamaan nuori Nico Dentz ja pääjoukon oltua ilmeisen löperö, sai pinkin paidan itselleen Bruno Armirail, toisena on alle kahden minuutin päässä Geraint Thomas ja kolmantena Geraintista kahden sekunnin päässä Primoz Roglic. Ilmeisesti kyse oli tarkoituksellisesta paidan luovutuksesta, ajatellaan, että ottakoon nyt päiväksi tuon ja olkoon tänään muodollisuuksissa kaksi tuntia pitempään, kun itse pääsee jo lepäämään. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on maanantaina toinen lepopäivä.