CampaReissu2/2024 viikko 9

Reissun yhdeksäs viikko kului vielä  melkein kokonaan Ranskassa. Mutta kotimatkalta tämä silti alkoi vahvasti maistua. 

Tiistai 24.9.2024 päivä 57

Tänään emme ole poistuneet tontilta respaa ja saniteettitiloja kauemmas. Leipäautokin tuli aivan meidän kohdalle, vähän kuhmuisen auton perästä myytiin kasseista patonkeja, croissanteja ja makeita leivonnaisia.

Välillä on satanut aika paljon, mutta auton alla oleva betoni rauhoittaa mieltä. Ei ole pelkoa jäädä jumiin.

Kokosin tähän postaukseen muutamat #campakollaasit sillä paljonkaan uutta kuvamateriaalia ei ole tänään tullut.

Meillä on muutamia vakiojuttuja, joita tykkäämme hoksia matkojen varsilla. Näitä ovat esimerkiksi tienvarsikirjastot, kirkot, seinämaalaukset, vesitornit ja polkupyörät (omat ja muitten).

Joka päivä pitää syödä, ruokakollaasissa on tämän reissun syömisiä, suurin osa itse tehtyjä, koska #nuukuus.

Tällä reissulla oli ajatus muistaa viimein ottaa kuva jokaisesta leiripaikasta laitettavaksi oman googlekartan paikkamerkkiin. No, eipä ole muistettu joka paikasta ottaa kuvaa ja vaikka olisi muistettukin, ne näyttävät niin samoilta, ettei niistä paljon informaatioa irtoa. Markiisia on käytetty aika paljon, muttei enää nyt loppumatkasta, kerran pari myös ohjaamon ikkunoiden sisäpeittoja oikein kuumalla säällä. Ne kyllä auttoivat lämmönsäätelyssä, mutta vaikeuttivat leirintäkyttäämistä.

Tällä alueella netti toimii aika hyvin vuoteen kohdalla, paremmin kuin pöydän ääressä. Joten mikä sen mukavampaa kuin katsoa amerikkalaisia vaaleihin liittyviä keskusteluohjelmia vuoteessa kone tyynyn ja vatsan päällä vinollaan. Pitäisi olla reilu ja katsoa jotain "sen toisen puolenkin" kantoja, mutta enpä taida viitsiä.

Keskiviikko 25.9.2024 päivä 57

Minulla on ollut tänään krapulapäivä, #amerikanvaalikrapulapäivä . Neljä ja kahdeksan vuotta sitten koin kauheita hetkiä aiheen parissa ja nyt olen mässäillyt talk show ja - videoiden maailmassa, koska kohtuullinen netti. Ottakaa salasanat pois minulta, etten joudu vielä pahempaan kierteeseen.

Jokatapauksessa, entinen presidentti ilmestyi uniini viime yönä (kiitos kaikkien niiden videoiden) ja jouduin yrittämään hänen pelastamistaan pulasta, soittamaan hänen vaimolleen, joka ei vastannut. Mutta kivaa sentään, että joskus soittaminen unessa onnistuu, vaikkei kohde vastaisikaan.

Oikeassa elämässä kävimme oikein kivalla kävelyllä rantakadulla, kumpaankin suuntaan näytti hienolta ja kuten kuvista näkyy, ei ollut kauheaa ruuhkaa. Laskuveden aikaan ranta näytti aika eriltä, kuin edelliskatsannolla nousuveden aikaan.

Kapteeni Didier Duthoit Fouga Magisterillä menetti surmansa vuonna 1967 ja sai muistolaatan ja vissiin kadunnimenkin. Tuolloin minä olin reipas vuoden vanha tytteröinen.

Vähän tulin höynäytetyksi pikkukaupassa. Luulin, että oli jonkun paikallisen hotellin vanhoja astioita myynnissä ja ostin kaksi lautasta. Hemmetti, niiden pohjaan oli painettuna nettiosoitekin. Mitä tästä opimme? Ota silmälasit mukaan, jos haluat tietää milloin sinua höpläytetään. Mutta lautaset on kivat, en vain olisi halunnut maksaa niistä niin paljon.

Päivällinen koostui leikkeleistä ja juustoista, koristeena myös hieman rypäleitä ja hedelmiä. Nekin syötiin.

Torstai 26.9.2024 päivä 59

Tänään on ollut monta erilaista säätä, erittäin kovaa tuulta, erilaisia sadekuuroja, aurinko on paistanut, mutta lunta ei ole satanut, se on pakko myöntää. Anttikävi kävelyretkellä katsomassa WWII:n aikaisia saksalaisia bunkkereita kylän itälaidan kalkkikivikalliolla. Sinne oli hienot opasteet, joissa ei lukenut yhtään mitään. Mutta kyllä sinne perille löysi tuollaista pusikkopolkua pitkin.

Meillä oli jo lukkoonlyödyt päivällissuunnitelmat, oli tarkoitus syödä omista varastoista löytyvää ruokaa, mutta paluumatkalla Antti havaitsi, että rantabulevardin ravintolathan ovat auki. Ne joilla oli pari päivää ollut täysin hiljaista. Niinpä muutimme minkä päätimme ja menimme syömään sinisimpukoita.

Olivat hyviä, Antin valitsemat voilla ja persiljalla olivat parempia kuin minun kermaisessa liemessä. Nyt tuli ruksittua sekin ruokamielitekokohta eikä meidän ole enää pakko mennä Dunkerqueen tällä matkalla. Siellä on kyllä mahtava simpukkaravintola, mutta nyt voimme jättää sen väliin. Ai niin, mitähän minä tein sillä välin, kun Antti käveli pitkin kalliorinteitä? Katsoin lisää USA:n vaaleihin liittyviä videoita, enkä ole vieläkään yhtään kyllästynyt.

Perjantai 27.9.2024 päivä 60

Syksyn edetessä jossain kohtaa tulee vastaan säiden huononeminen. Alkaa olla tuulista, sataa vettä, valoisa aika lyhenee. Kesä on ohitse. Ei sille mitään voi. Tämä on nyt kolmas syksyinen matkamme peräkkäisinä vuosina ja joka kerta olemme palanneet kotiin hieman aikaisemmin. Vuonna 2022 olimme kotona vasta aivan lokakuun lopussa ja silloin viimeiset päivät olivat kyllä lähes tylsiä. Aurinko laski paljon ennen kuin oli minun nukkumaanmenoaikani. Leirialueet olivat suureksi osaksi jo kiinni ja nähtävyyksien aukioloajat olivat tyyppiä kahdestatoista puoleenpäivään, jos aukenivat lainkaan. Viime vuonna palasimme lokakuun puolivälissä ja nyt viikkoa sitäkin aikaisemmin. Melkein vaikea uskoa, että eilen istuimme auringonpaisteessa merenrannan ravintolassa syömässä sinisimpukoita. Pian sen jälkeen alkoi tuulla maalta merelle päin niin, että auto huojui tuulessa. Satoi moneen otteeseen rankasti. Tänään sama juttu, paitsi että tuulensuunta kääntyi 180 astetta ja nyt tuulee mereltä päin. Emme ole lähteneet tontilta saniteettitiloja ja tiskipaikkaa pitemmälle. Syy miksemme ole jatkaneet matkaa on se, että sää on nyt aika huono suuressa osassa Eurooppaa. CampaAdrian alla on hyvä betonialusta ja koska aikaa vielä on, on ihan hyvä poltella jäitä paikassa, jossa ei ole vaaraa upota vettyneisiin nurmikoihin. Jatkosuunnitelmat ovat kuitenkin valmiit, aamulla lähdemme kohti Saksaa, mutta viivymme vielä 1-2 yötä Ranskassa ehtiäksemme tehdä tarpeellisia ostoksia. Sunnuntaista täytyy muistaa, etteivät kaupat ole laajalti auki Ranskassa, mutta hieman Saksaa paremmin. Päivällisenä meillä oli korealainen nuudeli-mandukulho, johon keräsin erinäisiä CampaPantryn aarteita. Tässä kylässä ei ole kunnollista kauppaa, joten varastot ovat hyvät olla olemassa. Kimchiäkin oli vielä ja sojua!

Lauantai 28.9.2024 päivä 61

Nyt ei enää auttanut itku markkinoilla, oli lähdettävä eteenpäin ja onhan se nyt ihan järkevääkin. Laivamatka lähestyy. Veulettes-sur-Mer jäi kirjoihimme ihanana paikkana, pikkuisena merenrantakaupunkina, jonka ainoa puute oli kunnollisen kaupan puuttuminen. Heti liikkeelle lähdettyämme alkoi kirkkoja putkahdella joka kylässä ja toisessa kuvassa näkyi oikein hieno ruma rakennus, en ole vielä ehtinyt ottaa selkoa mikä se on.

Välillä satoi vettä ja oli melko pimeää, piti ajovalojakin käyttää.

Kävimme Amiensin eteläpuolella kaupoissa, suuressa Auchanissa oli melko hieno kalatiski (kuva 5). Emme vaan koskaan oikein tohtiudu ostamaan niistä mitään, vaikka ö-ö-menetelmällä sekin kyllä onnistuisi.

Kirkkojen lisäksi oli tarjolla vesitorneja, tuollainen hieno siniraidallinen pallerokin (kuva 6).

Yleensä Ranskassa haluamme mennä pois päin Pariisista, tässä kuvassa 7 oli viimeinen kerta, kun vielä opastukset neuvoivat kohti pääkaupunkia. Me jatkoimme pois päin. Tai voihan se olla, että vielä huomennakin pääsisi Pariisia kohti.

Meillä oli ajatus mennä Cambraihin leirialueelle, olimme siellä kesällä 2022 katsottuamme Tour de Francea. Sinne mennessä tuli vastaan joku vähän isompi maatalousvekotin, mietimme jo, että pääsemmekö osallistumaan mielenilmaisuun. Mutta ei, tuo oli vain nyt lähtenyt kylille sillä kulkuneuvolla, joka oli pihassa lähimpänä.

Leirialueelle ei ollut menemistä, se oli tupaten täynnä ja sen lisäksi nurmitontit näyttivät siltä, että niistä lähtiessä pitäisi pyytää joku maajussi apuun, sen verran oli mutaa näkyvillä. Niinpä etsin meille salamannopeasti Camping Car Park-ketjun paikan paikasta, jonka nimi alkaa A:lla ja päättyy x-kirjaimeen. Arleux. Tässä on jonkunlainen kunnallisen leirialueen ja matkaparkin puoliväkinäinen kihlaus, saimme ihan hyvän sorapaikan ja aidan takana on mökkejä ja ikiparkkeeraajia. Saniteetit ovat käytössä ja pesukoneautomaatti samanlainen kuin markettien pihalla. Vrk maksaa 13,49€. Vesitornikolmikko matkan varrella ilahdutti kovin.

Viimeisessä kuvassa Lidlistä ostettuja sipuleita, ovat todella hyviä ihan viimeiseen saakka, vien niitä kotiin ihan intona.

Sunnuntai 29.9.2024 päivä 62

Ranska jäi taakse. Nyyh. Aamulla autossa oli viileää, ellei kylmää. Olimme unohtaneet kattoikkunan auki, ei tuullut eikä satanut mitään, joten viileä ilma pääsi sisälle. Lähdimme ostamaan leipää kylän keskustasta, mutta #whatthemerde leipomo oli kiinni! Siitä lannistumatta katsoimme kylän kirkon.

Löysimme postilaatikon (kuva 2), johon pudotimme nipun kortteja, joihin oli kirjoitettu rakastettujen ihmisten (ja vähän muidenkin) osoitteet ja nuoleskeltu viimeiset postimerkit. Sinne putosivat "muut suunnat"-lokeroon, joka on mahdollisesti sama lokero kuin se "paikalliset kohteet".

Lähdimme liikkeelle ilman aamiaista, mikä voi olla Ranskassa jopa laitonta. Kävimme ensimmäisessä reitillä olleessa sunnuntaisin auki olevassa marketissa ja sen jälkeen melko pian löytyi motarin varressa levähdyspaikka, jossa saatoimme syödä vihoviimeisen ranskalaisen patongin. Se oli lähes uskonnollinen hetki. Kuva 3 on erityisesti omistettu @annakamarainen tuo betonikaunistus motarin varrella sopinee kouvola-teemaan?

Vähän oli vaikeuksia saada karttakirjojen reittien päitä osumaan yhteen, koska oletin meidän pääsevän suoraan Ranskasta Saksaan. Siinä välillä oli yksi pikkuinen maa nimeltä Belgia. Kun otimme esiin Benelux-kartan alkoi ns. lyyti kirjoittaa. Kirkkoja, vesitorneja #businessasusual

Saksan rajalla ei ollut sitten yhtään mitään tiukennettua rajavalvontaa, joka alkoi noin viikko sitten. Me ajoimme ihan tyynesti Belgiasta Saksaan motaria pitkin. Melkein oli passit jo kädessä valmiiksi. No ei ollut. Tulimme iltapäivällä Aachenin tuttuun WoMoon. 23€/vrk, aivan mahtavat sanit, on pyykkikoneet (lisämaksusta), sähköt ja netti (kaupungin yleinen netti). 46 paikkaa, 2 vrk saa olla (ehkä ruinaamalla enemmän). Hyvä sora-alusta. Vieressä urheilualueet, joten viikonloppuisin metakkaa. Omituisia urheiluhulluja nuo saksalaiset. Jälkiruokana meillä oli kahvit ja #caneléle joihin tutustuimme ensimmäisen kerran kiitos @maricadaut ja @hilihe ❤️

Maanantai 30.9.2024 päivä 63

Kävimme tänään kahdella eri kävelyretkellä. Ensin kävelimme parin kilometrin matkan keskustaan. Olimme katsoneet sääennusteita ja kuvittelimme ehtivämme hyvin käydä keskustassa ennen kuin alkaa sataa. Melkein heti alkoi ripotella, onneksi oli sateenvarjot mukana. Kävimme suuressa tuomiokirkossa, siellä kuvaamisesta pitää maksaa 1 €. Viimeksi kävimme siellä keväällä, joten jätimme nyt kuvat ottamatta. Katselimme vain hienoa kirkkoa tovin. Halusin käydä kirjakaupassa ja osuimmekin erittäin upeaan kirjakauppaan. Siinä on neljä kerrosta ja kirjat todellakin olivat pääosassa, vaikka monenmoista muutakin sälää oli kaupan. Löysin uuden matkapäiväkirjan, taas erilaisen kuin edelliset. Kuva alla on patsas lukevasta naisesta kirjakaupan edustalla. Oikein sopiva.

Sitten asioimme nahkahousukaupassa. Jestas, että oli paljon nahkahousuja ja dirndleitä!

Palasimme leirille ja katselin googlekarttaa. Olin luullut löytäneeni jo kaikki kaupungin kävelyetäisyydellä olevat kirkot, mutta ei sinne päinkään. Hyvin nopeasti löysin 7 kirkkoa lisää ja yksi niistä alle kilometrin päässä. Siitä kuvat alla.

Kävelimme sadekuurojen välissä katsomassa senkin kirkon pois.

Viimeisenä Ranskan päivänä ostimme laatikollisen tomaatteja, aivan ihania! Niin hyvän makuisia ja kauniin värisiä. Söimme tänään päivällisen sivukkeina kaksi näistä kaunokaisista.

Huomenna matka jatkuu. Tämä matkaparkki (WoMo) on todella hyvä paikka ja on hyvä, että viipymiselle on laitettu kahden vuorokauden maksimi. Nettikin toimii kohtuudella ja kaikki on siistiä. Viikon kuluttua viimeistään täytyy olla Lyypekissä, joten ainakin yksi koukkaus vielä pois Saksasta on suunnitelmissa.

CampaReissu2/2024 viikko 8

Kahdeksannen reissuviikon  vietimme vielä Normandiassa, sillä Ranskan edullinen hintataso ja hissuksiin hiljenevät leirialueet sopivat meille mitä parhaiten. 

Tiistai 17.9.2024 päivä 50

Nyt sitä ollaan taas oltu tien päällä puolen sataa päivää. Aamulla meri alkoi näyttää hieman myrskyisältä. Kunnanmiehet kävivät laittamassa rannan muuriin puisia roiskusuojia.

Meillä oli ajatus ajella vain lyhyt matka, noin 120 km ja jäädä Lion-sur-Mer - nimiseen kaupunkiin maihinnousurannikolle.

Matkalla näkyi vesitorneja ja kirkkoja. Kaupassa näkyi isojen poikien pakastepizzoja, olisikohan niitä edes myyty meille🤔

Olimme perillä joko liian myöhään tai liian aikaisin, riippuu siitä mistä roikkuu. Leirialueen respan lounastauko oli vaatimattomat 3 tuntia ja sen jälkeen voisi kuvitella olevan taas intoa puhkuen tulossa töihin.

Me odottelimme meiksi äärettömän kärsivällisesti lähettyvillä, kävimme ruokakaupassa ja söimme juustokakkua välipalaksi. Vieressä oli lätäkössä suuri lauma sorsia, joita Antti sai päähänsä ruokkia kuivilla patongin paloilla. Linnut adoptoivat hänet heti isäkseen, taapersivat perässä roskikselle ja takaisin.

Palasimme leirialueelle noin klo 15.05. Ajoimme portille, koska muutakaan odotuspaikkaa ei ollut. Juuri meitä ennen tullut asiakas oli päästetty portista (joku muu työntekijä oli ollut joustava) ja respan madame hiiltyi totaalisesti ja haukkui sekä asiakkaan, että työkaverin. Onneksi emme tulleet yhtään aikaisemmin, sillä haukut päivässä ei ole kivaa.

Mutta leirialue on kiva, ihan rannan tuntumassa. Sanit vähän iäkkäät, ORM, mutta ei se mitään. Tämä pikkukaupunki on tosi kiva.

Muina leiriläisinä on alkuasukkaita, brittejä, alankohollantilaisia ja me. Täällä viivymme 2-3 yötä. Ehkä huomenna uskallamme kysyä respan madamelta WiFin salasanaa. Ehkä emme.

Ps. Sain kaupasta pinon tarrapaketteja, kun luulin pyytäväni kuittia. Paketeissa on kivoja tarroja, eläimiä, liistraan niitä sopiviin paikkoihin.

Keskiviikko 18.9.2024 päivä 51

Koko yön markiisi paukkui ja pelkäsin, että ihan justiinsa se irtoaa kiinnikkeistään ja rikkoo kaiken ympäriltään, tekee reiän auton kylkeen, hajottaa ilmastointilaitteen ja aurinkopaneelin. Mutta ei, se pysyi paikallaan. Ensi yönä en halua kuulla markiisin pauketta. Se on rullattu koteloonsa ja siellä se saa olla, kunnes tuuli on tyyntynyt.

Kävimme kävelyllä kylillä heti aamulla, meri velloi melko hurjana rantakadulle asti, piti ihan suojata kameraa, ettei suolavesi osu linssiin. Rantakadulla oli oiva kummitustalo, tuollaisen voisin ehkä ottaa perinnöksi.

Kauppakadulla oli hienosti kuvia vanhalta ajalta sen aikaisista taloista ja saatoimme vertailla nykyhetkeä, aika paljon taloja on yhä jäljellä.

Kirkko oli siellä missä pitikin, ovella oli kyltti jossa luvattiin, että päivittäin kirkko aukeaa klo 9. Klo 9.38 henkilö saapui paikalle ja avasi oven, kävimme sytyttämässä kynttilän ystävien muistoksi.

Lähikaupassa oli Jane Austenin kirja myynnissä. Ilmeisesti se ei ole Rusinat ja tunteet, vaikka melkein osaan tarpeeksi ranskaa. Muutenkaan ostokset eivät olleet ihan niin perusjuttuja aamulla klo 10.

Torstai 19.9.2024 päivä 52

Kukaan ei voi väittää, etteikö meillä olisi hauskoja harrastuksia. Heti aamupalan jälkeen lähdimme kävelyretkelle katsomaan yhtä protestanttista temppeliä vähän matkan päähän (niin se oli googlekartassa nimetty) ja hautausmaata. Oli todella mukavaa.

Hautausmaalla ei ollut kunnollisia kastelukannuja, mutta oli kuitenkin vanha vesipumppu ja kanistereita kastelua varten.

Antti kävi pyörälenkillä ja melkein joutui hihan yli menevään laivaan. Pelastui sillä, ettei ollut passia mukana. Olen ollut kaukaa viisas ja pitänyt passin jemmassa jo pitkään.

Jossain kohtaa oli näkynyt niin ruma kirkko, että se melkein oli kaunis.

Tämä toinen olikin kaunis oikeastikin.

Päivälliseksi tein meille ruokaa, joka on aivan ensimmäisiä, joita olen koskaan oppinut tekemään. Eli katkarapupastaa.

Tämä Lion-sur-Merin leirialue Oasis on sitten mainio paikka. Pikkukaupunki on oikein viehättävä, meri on tuossa aivan aidan takana, alueelta pääsee helposti rantabulevardille. Merenkäynti on ollut nyt muutaman päivän aikamoista, viimeisen kuvan mies ja koira ovat ilmiselvästi tottuneet kävelyretkillään väistelemään loiskuavia aaltoja, pikkupärskeet eivät kumpaakaan haitanneet.

Huomennakaan emme vielä malta lähteä jatkamaan matkaa.

Perjantai 20.9.2024 päivä 53

Olemme hieman jymähtäneet paikoillamme, ei millään vielä raskisi lähteä enempää kotia kohti, kun ei ole vielä pakko. Lion-sur-Mer siis edelleen sijaintina.

Tänään piti olla kaunis aurinkoinen sää ja kappas vaan, niin on ollutkin. Iltasella voi olla joku ukkoskuuro tiedossa, mutta päivän paistoi aurinko hienosti. Lämmintäkin on ollut noin 20 astetta, vaikka tuulee yhä melko navakasti. Huomiselle on luvassa jonkunlaiset markkinat tai Fête, kuten kuvan julisteessa sanotaan. Olemme ymmärtävinämme, että rannan lähellä aukiolla on jotain paikallistuotteita myynnissä ja sinne suuntaamme huomenna.

Kävelimme aamulla pitkin rantaa ja ihailimme merta ja rannan hienoja taloja. Jokainen niistä on omanlaisensa, ei kahta samanlaista.

Antti näki pyörälenkillä seniorikansalaisten beach partyn, ilmeisesti oli kyseessä rantasynttärit. Meno oli kuulema oikein mukavan näköistä.

Totta kai kirkkoja ja kappeleita näkyi reitillä.

Leirialueella on vaihtuvuutta aika paljon, näin iltaa kohden tontit täyttyvät, koirat haukkuvat ja lokit kirkuvat.

Me varauduimme jo ukkoskuuroon, kalusteet alumiinipöytää lukuunottamatta on kerätty pois ja kasvit nostettu pöydälle, etteivät likaannu, jos vettä sataa paljonkin kerralla ja hiekkaa roiskuu purkkeihin.

Melko synkkiä pilviä kerääntyy meren puolelta taivaalle, ei se ole ihan mahdotonta, että kohta rytisee. Silloin kattoikkunat ja ovi kiinni, sisällä on turvallista ja mukavaa.

Lauantai 21.2024 päivä 54

Välillä hoksaa, miten pohjoismaisia me olemme. Eilen olimme katsoneet, että läheisellä aukiolla on jonkunlainen paikallisjuhla klo 10-19. Ja mitä tekee fennoskandinaavinen ihminen? Menee paikalle klo 10.08. Ja ihmettelee, etteihän täällä ole vielä mitään. Oli siellä kyllä jo muutamia kojuja pysytytetty ja asia, joka sai minun kieroutuneen iloiseksi. Siellä oli yhdessä kojussa sellaiset hienot crepejen paistolevyt, paksua terästä ja kaikki. Ja niin vain madameilla oli ensimmäinen crepe juuri paistumassa eikä se onnistunut yhtään sen enempää kuin meikäläiset lettukestien ekat paistot. Crepeä raaputettiin pois pieninä paloina ja kun kävelimme ohitse, söivät paistajat niitä toiselta puolelta palaneinta crepepaloja muina madameina. Ihan niin kuin itsekin syön salaa sen ekan epäonnistuneen letun. Antti lähti sitten pyörälenkille ja katsoi puolestani kaksi vesitornia ja kolme kirkkoa, se on hyvin huomaavaista, tässä kuvasarjassa on yksi #chateaudeau ja yksi #eglise . Matkalla hän näki myös Pegasus-sillan replikan.

Aiemmilta reissuilta tuttu Cirque Zavattan mainos osui taas silmiin, enkä kyllä ilokseni huomaa siinä mitään eläinten kuvia. Ehkä heillä on tosiaan vain klovni, tanssija ja kaksi rekkaa ohjelmistossaan. Ja klovnin naaman vieressä ehkä kynsisientä sairastava isovarvas. Ei kovin houkuttelevaa.

Iltapäivällä kävimme uudelleen katsomassa sitä paikallisjuhlaa, eikä se kauhean paljon vilkkaampi nytkään ollut. Ei ollut mitään houkuttelevia ruokakojujakaan. Crepemadamet olivat kyllä päässet jyvälle hommasta, heillä oli iso pino paistettuna. Hienoja paikallisvanhoja asuja näimme kansantanssijoilla, päähineet näyttivät siltä, että niihin on viritetty keittiöpyyhkeet kuivumaan. Hetkisen näimme kansantanssia, oli aika rauhallista menoa.

Rantabaarit olivat täynnä, melkein menimme syömään simpukoita, mutta nuukailimme edelleen, kävimme vain lasillisilla uimavalvojan tornin vieressä. Ihmisiä oli uimassa ja melomassa (vaikkei kuvassa nyt ketään näykään), väkeä oli paljon liikkeellä. Ihana lauantai.

Jatkamme pysähtyneisyyden tilaamme vielä maanantaihin, silloin on kaksi viikkoa siihen, että pitäisi alkaa olla jollei jo Lyypekissä, niin ainakin Bremenissä.

Sunnuntai 22.9.2024 päivä 55

Tänään minulla on ollut vähän sellainen lomaa lomasta päivä. Piti olla ihan hyvä sää, mutta sadetta on tullut muutamaan otteeseen. Katsoin Areenasta sarjan Tappava yölento, oli ihan jännittävä, tosin kiemuroita oli vähän liiaksi kyllä. Ensimmäisessä kuvassa on tämän hetkinen matkapäiväkirja, aloitin sen tämän reissun alussa ja nyt se alkaa olla jo melko pulskassa kunnossa. Kirjoitan aina yhdelle aukeamalle saman majoituspaikan tapahtumat. Liimailen aukeamalle kuitteja ja pääsylippuja sekä muita muistoja kultakin paikalta.

Aamiaiselle tein meille wanna-be-mcmuffinit, eikä niissä ollut kyllä mitään vikaa, olivat juuri kuten esikuvansa.

Antti kävi pyörälenkillä sateitten välissä Caenin kaupungissa. Olemme ajelleet sen ympäri monelta puolelta, muttemme käyneet keskustasta. Nyt hän katsoi monta monituista kirkkoa ja muutakin kiinnostavaa. Menemme joskus yhdessä katsomaan niitä kahdella silmäparilla.

Päivällissunnitelmana oli tehdä tortilloja, aineksetkin olivat valmiina, mutta ukkoskuuro muutti suunnitelmat sisäkokkailuksi. Pakastin alkaa olla melko tyhjä, siellä on vain pussi herneitä ja pussi manduja, joista mandut tein meille päivälliseksi. Olivat oikein hyviä. Myös vähän kimchiä oli jäljellä.

Huomenna matka jatkuu, ainakin viikon olemme vielä Ranskassa, ei täältä malta lähteä pois ennen kuin on ihan pakko.

Maanantai 23.9.2024 päivä 56

Aamulla nytkähdimme liikkeelle kuuden yön jumituksen ja muutaman hirveän kaatosateen jälkeen Lion-sur-Merin leirialueen mutatontilta. Onneksi takanamme ollut tontti oli tyhjä, saatoimme ottaa sieltä lisätilaa kääntymiseen. Jostain syystä ajattelimme, että maanantaiaamu olisi hiljainen liikenteessä, saisimme auton hyvin parkkiin yhden ruman ja yhden hienon kirkon äärelle. Liikkeellä oli oikea jätteenkuljetusarmeija, roskakuskit joka tiellä tehokkaasti töissä. #kunnanmiehet leikkasivat pensaita ja nurmikoita ja tohottivat puhaltimilla roskia niin maan perusteellisesti, että mietimme olemmeko tietämättämme siirtyneetkin jo Saksaan. Näin kuitenkin ruman ja hienon kirkon, joten siltä kantilta kaikki hyvin. Myös yhden sotilashautausmaan pääsin näkemään ja siinähän sitä jo on hauskuutta yhdelle aamulle.

Sitten ajelimme Caenin pohjoista ohitustietä kohti Pariisia. Yleensä yritämme aina ajaa poispäin Pariisista. Nyt vähän matkaa kuitenkin kohti ja sitten Seinen yli, tämäkin silta oli remontissa, Fulli-maksu onnistui hyvin. Aiemmin olemme maksaneet kolikoilla.

Suunta oli kohti Veulettes-sur-Mer-nimistä pikkukaupunkia. Olen jo niin pitkällä opinnoissani, että älyän sur-Merin meinaavan jotta "meren rannalla". Hoksasin eilen täältä kunnallisen leirialueen, joka on aivan loistava paikka, autolle on betonilaatta ja jalan alle nurmikko, siistiä on kuin sairaalassa ja hinta edullinen. Nettikään ei maksa lisää ja siihen nähden se on ok.

Kävimme katsomassa kylän kirkon heti saavuttuamme, mitä sitä nyt muutakaan tekisi. Kirkko on remontissa, sinne pääsi kyllä sisälle ja virsikirjat dokumentoitua, näyttivät olevan hieman pölyssä ja/tai homeessa.

 

Kirkon viereltä lähti kuntoportaat tai #staircasetoheaven en mennyt katsomaan kummasta oli kyse.

Tarkastimme myös rantabulevardin, se sai meiltä 5/5. Mahtava ranta, kalkkikivikalliot kylän molemmissa päissä (ovat ehkä olleet ennen kylää). Sotamuistomerkkejäkin näkyi.

Leirillä teimme päivälliseksi tortilloja, niitä joita piti olla jo eilen. Halvin guacamole a k a ektoplasma jätti toivomisen varaa, mutta muuten pystyi syömään.

Kahdeksas viikko on lopussa ja vielä on kaksi viikkoa siihen, kun viimeistään täytyy olla satamassa Saksassa.