Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

Tänään on alkanut tuntua siltä, että todellakin CampaReissu2026 on lopuillaan, laivahan lähtee jo muutaman päivän kuluttua. Tuo aamuyölle sijoittuva laivanlähtö on omiaan menemään päässä hieman sekaisin. Kerran olimme vähällä myöhästyä, olla vuorokautta liian myöhään satamassa ja tänä vuonna olin hetkisen sitä mieltä, että menisimme satamaan jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Nyt asia on kuitenkin selvä kuin pläkki, huomenna on vielä täysi Lyypekki-päivä ja sitten on se hirveän pitkä päivä, jonka päätteeksi menemme satamaan ja matka Suomeen alkaa kahden aikaan yöllä. Laivayhtiössä ollaan varmaan tottuneita asiakkaisiin, jotka ovat joko myöhässä tai etuajassa kaikkien oikeassa ajassa olevien lisäksi. Laivayhtiö kyllä muistuttaa oikeasta lähtöpäivästä noin viikkoa ennen h-hetkeä.

Eilen La vueltassa ei huomaavaisesti ajettu lainkaan meidän siirtymäpäivämme takia, mutta tänään taas oli täysi meno päällä. Valitsin meille päivän espanjalaisuudeksi Spain on A Fork-blogin tonnikalamunakkaan. Koska meillä on menossa varastojen alasajo, jotain ohjeessa ollutta puuttui ja lisäsin jotain toista, mutta hyvä siitä tuli. Ohje olisi huutanut tomaatin sijaan paprikaa, mutta paprikaa ei ollut ja tomaattia oli tähteenä, joten siksi muutos ohjeeseen. 

Munakas oli päivällisen sivuke, tarkoitus oli paistaa muutama pieni kanavarras, jotka ostimme Jumbosta Alankohollannista. Enpä kovin hyvin ollut pakkausta lukenut, nehän olivatkin katkarapuvartaita, mutta nehän passasivat tonnikalamunakkaan pariksi vielä kanaa paremmin.

Tortilla Murciana con Atún – murcialainen tonnikalamunakas

• puolikas punasipuli silputtuna (eiliseltä jäänyt)
• puolikas tomaatti kuutioiksi leikattuna(samoin eiliseltä)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tölkki tonnikalaa vedessä valutettuna ja haarukalla pienittynä
• 3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl juustoraastetta (pussin loput kuleksimasta)
• pippuria ja suolaa (soulaa ei paljon, tonnikala oli yllättävän suolaista, onneksi maistoin)
• kuivattua rakuunaa (sitä kallista, jonka ostin Ranskasta ja joka on hyvää)
• tuoretta persiljaa

Kuumenin pienellä paistinpannulla oliiviöljyä ja kun pannu alkoi olla kuuma, lisäsin sille ensin sipulin, sekoittelin ja paistelin pari kolme minuuttia. Sitten lisäsin tomaattikuutiot ja valkosipulimurskan (se räiskyy pannulla, muuten tykkäisin tuosta Pirkka-tuotteesta) ja paistoin vielä muutaman minuutin. Viimeisenä lisäsin pannulle pienityn tonnikalan, sekoittelin ja laitoin pannun alta liekin pois ja päälle kannen. 

Kun paistinpannun seos oli hieman jäähtynyt, kumosin sen kulhoon kevyesti vatkattujen kananmunien päälle, maustoin seoksen pippurilla, ripauksella suolaa ja rakuunalla ja sekoitin. Kuumensin pannua uudelleen, lisää öljyä ei tarvittu, mutta jos pannu olisi ollut vähemmän öljyinen, olisin lisännyt pikkuisen oliiviöljyä. 

Kaadoin koko munakasmassan pannulle ja laitoin liekin pannun alla niin pienelle kuin pystyi. Kansi päälle ja hidasta kypsytystä noin 6-8 minuuttia, munakas oli aika paksu. Kun keskusta alkoi hyytyä päältä, käänsin munakkaan. Se onnistui lastalla ihan hyvin, koska pannun halkaisija ei ole kovin suuri. Isommalla pannulla paistaessani olisin varmaan tarvinnut lautasta kääntöavuksi. Paistoin vielä alapuolta hetkisen kannen alla ja sitten munakkaan saikin jo luisuttaa tarjoilulautaselle. Olipa mehevä ja maistuva sivuke tämä. Toisella pannulla paistoin nopeasti ne epäkanavartaat, jotka olivatkin rapuvartaita.

La Vueltan 10. etappi oli hilly-tyyppinen ja pinnistämällä saimme itsemme kiinnostumaan siitä näin Tadejn keskeytettyä. Olihan se taas ihan kiinnostava ja voittajaksi ajoi Bastian Tronchon, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Enric Mas on kokonaiskilpailun johdossa ja toisena Primoz Roglic. Huomenna minulla on vielä mahdollisuus tehdä jotain espanjalaista ruokaa, jos vain keksin jotain, mutta sitten tulee muutama päivä taukoa kotimatkan viimeisen vaiheen, laivamatkan ja Suomessa ajamisen ja kotiinsaapumisen tähden. Viimeiselle viikolle sitten taas koitan tormakoitua aiheen pariin. 

Espanjalainen chorizopasta

Kirjoitan tätä alkua jo päivällä, ruoka on tehty ja syöty, tiskit tiskattu. Pyöräily on menossa vielä, jatkan postausta illalla ja lisään tilannetiedot sitten. Ihan kuin joku niitä tarvitsisi varsinaisesti minulta.

Tänään on ollut mukava päivä Bremenissä, tosin kesä tuntuu kadonneen jonnekin. Lämmintä on kyllä vielä melkein 20 astetta, mutta pilvi on paksu, tuntuu hämärältä ja tuulee reippaasti. Toivomme, ettei sada tänään enää, sillä menemme illalla katsomaan jalkapalloa. Kyseessä on Werder Bremenin naisten joukkueen peli. Olimme viime vuonna miesten pelissä ja se oli minusta vähän stressaavaa eikä kovin kivaa, sillä istuimme vierasjoukkueen päädyn kulmassa, oli kova meteli koko ajan ja savuja, eikä niiltä paikoilta nähnyt varsinaisesti mitään. Nyt menemme pienemmälle kentälle, eikä naisten peleissä ole ihan niin rankkaa fanimenoa muutenkaan. Antti oli kerran katsomassa naisten peliä, joten hän tietää. 

Päivän espanjalaisruoan ohje on peräisin täältä, lähinnä pantryperusteisistä syistä. Sää ei suosinut ulkona kokkaamista ja tein ruoan kokonaan sisällä kaasuliedellä. Ja pasta kelpaa meille aina. Ohjeessa käytettiin tomaattimurskaa, mutta varastoissani oleva tetra oli mielestäni liian suuri, joten käytin tuoreita kirsikkatomaatteja. 

Chorizo-pekonipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä kierrepastaa (kolmen minuutin keittoajalla)
• vettä + suolaa pastan keittämiseen
• noin 12-13 cm pätkä chorizoa puolen cm viipaleiksi leikattuna
• 50 g ranskalaista pekonisuikaletta (lardonia)
• 1 kevätsipuli silputtuna
• 15 kirsikkatomaattia puolikkaiksi leikattuna
• pippuria
• tuoretta persiljaa

Laitoin veden kiehumaan kattilaan ja toiselle liekille pienen paistinpannun. Kun pannu oli hieman kuumentunut, nostelin sille ensin lardonit, sekoittelin ja kun niistä alkoi rasva irrota, lisäsin mukaan chorizoviipaleet ja sipulin. Paistelin näitä aineksia viitisen minuuttia, jonka jälkeen pekoni oli rapeaa, chorizosta irtosi makua ja leikkuupinta rapeutua, sipuli kypsyä. Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja kaadoin pastan kypsymään. 

Kaadoin pannulle vielä tomaatinpuolikkaat ja laitoin kannen pannun päälle. Tässä tomaatit hautuivat mukavasti, mutta varsinaista kastiketta ei muodostunut, kuten olisi tomaattimurskasta tullut. Maustoin pippurilla. Kun pasta oli kypsää, Antti kävi kaatamassa veden pois ja sekoitin kattilassa pannulta ainekset pastaan. Pannu on niin pieni, ettei pasta olisi siihen mahtunut. 

Maistelin ja lisäsin vielä hieman pippuria, mutta suolaa tämä ei tarvinnut, kiitos makkaran ja pekonin. Emme laittaneet mitään juustoraastettakaan annoksiin, vain hieman tuoretta persiljaa, joka on ottanut lempiyrtin paikan minun suussani. 

La Vueltan 9. etappi oli luonteeltaan vuoristoinen. Eilisen mielialan mahalaskun jälkeen koitan taas kiinnostua kisasta niiden ajajien tähden, jotka ovat vielä mukana. Ilmeisesti Tadej ei loukkaantunut mitenkään kauhean vakavasti, vaikka paikattavaa ja ehkä leikattavaakin löytyy. Mutta hän toipuu ja palaa vielä kisoihin ainakin ensi vuonna. 

No niin, nyt on jalkapallot katsottu, kotijoukkue voitti 2–0. Ja katsoimme myös La Vueltan etapin lopun nyt tallenteelta. Sepä olikin jännittävää, Enric Mas lopulta voitti etapin, nuorten kilpailun johtaja Oscar Onley tuli toiseksi ja Primoz Roglic kolmanneksi. Kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa niin ollen Enric Mas ja Primoz on toisena ja tiedä vaikka tässä vielä kävisi ennustukseni mukaan, kun Tadej poistui kuvasta, eikä Sepp Küss ole kärjen tahdissa. Ehkä sitten Primoz vielä voittaa koko homman. Huomenna on lepopäivä ja meillä viimeinen Saksan siirtymä, kun ajelemme Lyypekkiin. 

Tosi espanjalainen papusalaatti

Tänään minulla oli todella vähän ideoita päivän espanjalaisuuteen ja tein sen tähden pienen papusalaatin, joka tulee espanjalaiseksi pelkällä sanomisella. Niinpä tähän ei ole mitään lähdettä, vaan se on omasta tai asiakkaan päästä. 

Pieni papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia suuria papuja
• 1 keväsipuli silppuna
• 1 pieni (siis tosi pieni, Saksassa sanotaan vissiin napostelukurkuiksi) kurkku kuutioina
• 6 kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 6 vihreää kivetöntä oliivia puolikkaiksi leikattuna
• 1 rkl chilimaustettua pizza-öljyä (yleistä Ranskassa, ravintoloissakin pizzan päälle luriteltavana tuotteena)
• 1 rkl sitruunamehua
• ripaus pippuria
• tuoretta persiljaa tai basilikaa (mutta unohdin)

Valutin pavut ja huuhtelin vedellä. Sekoitin kaikki muut ainekset mukaan ja siinä se olikin sivukesalaatti valmiina. Aterialla oli myös eilen Alankohollannista Jumbo-kaupasta ostetut valmiit kanaleikkeet. Jumbo on lempikauppamme siinä maassa. 

La Vueltassa oli surullinen päivä, asetuimme juuri katsomaan lähetystä, kun tapahtui kolari, jossa Tadej Pogacar kaatui ja loukkasi pahasti itsensä, ilmeisesti meni ainakin solisluu ja hän joutui keskeyttämään kisan. Ei hänen loukkaantumisensa ja keskeyttämisensä ole tietenkään sen suurempi ikävä juttu kuin kenenkään muunkaan, mutta kisa sai heti aivan toisen luonteen. 

Tänään voittoon ajoi Bryan Coquard ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Enric Mas. Vähän meni mieli alakuloiseksi, mutta pitää tosiaan muistaa, että kisan tekevät he, jotka ovat siinä mukana, eikä Tadej loukkaantunut tällä tietoa hirveän pahasti. On reilua katsoa kisa loppuun asti kaikkien niiden vuoksi, jotka ovat vielä ajamassa. 

Tostadas de Pan con Miel – espanjalaiset köyhät ritarit hunajalla

Päivän espanjalaisuus ruokapöydässämme olivat köyhät ritarit hunajalla, ohjeen otin täältä. Tein näitä kolme kappaletta kummallekin, joten pienensin ohjetta noin puoleen. Kanelitankoa ei CampaAdrian mobilekeittiön varastoista löytynyt, joten ne jäivät pois. Jauhettua kanelia olisi ollut, mutten halunnut nyt sitä laittaa. Samoin kokonaista sitruunaa ei ollut, joten veistin mandariinista kuorta tuomaan sitruksen makua. 

Espanjalaiset köyhät ritarit hunajalla

• 2 dl maitoa
• muutama mandariinin kuoripala
• 2 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• 2 rkl voita
• 6 parin sentin viipaletta eilistä patonkia
• juoksevaa hunajaa
• muutama mintun lehti

Mittasin maidon kannuun ja lisäsin mukaan mandariinin kuoripalat ja sokerin. Kuumensin maidon melko kuumaksi, muttei sitä tarvitse kiehumaan saada. Jätin maidon maustumaan ja jäähtymään. Leikkasin patongista palat, rikoin kananmunan laakeaan kuppiin ja vatkasin sen haarukalla kevyesti. Kuumensin pannulla voita ja kastoin leipäpalat ensin maitoon ja sitten kananmunaan. Kun voi alkoi kuohua pannulla, pienensin hieman lämpöä ja nostin leipäpalat pannulle paistumaan. Kuusi palaa sopi juuri hyvin pannulle. 

Paistoin paloja kummaltakin puolelta noin viisi minuuttia. Nostin palat lautaselle ja lurittelin päälle hieman hunajaa ja revin pinnalle vielä mintunlehtiä. Olipa hyvä jälkiruoka, lisänä oli vielä marjoja ja kermavaahtoa. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli jännä katsottava, ehdimme sen pariin, kun maaliin oli noin 50 km. Tänään oli norjalaisten päivä, voittajaksi ajoi Andreas Leknessund ja toiseksi Tobias Johannessen. Tadej Pogacar johtaa kokonaiskilpailua. 

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia tapaksena

Eilinen puolikuntoisuus hoitui 13 tunnin yöunilla ja täydellisellä lepopäivällä. Nyt olemme valmiit huomenna jatkamaan kotimatkaa. Päivällistä markkeerasi kesäkurpitsatapas, johon ohjeen otin täältä. Hieman käytin muunteluvapauksiani, sillä minähän voin tehdä niin.

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia

• 1,5 pientä kesäkurpitsaa 1 cm viipaleisiin leikattuna (tuli 15 viipaletta)
• suolaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 kevätsipuli silputtuna (lisäykseni ohjeeseen, eikä ollut paha lisäys)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1+1+1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ihan vähän manchegoraastetta

Koska ruokahalu ei ole kummallakaan suurimmillaan (lämpötilasyistä), tein päivällisestä pienen. Suolasin kesäkurpitsaviipaleet molemmin puolin ja jätin ne lautaselle itkemään. Lohdutin niitä kyllä välillä sanomalla, että kohta minä teidät paistan. 

Siinä odotellessa silppusin persiljan ja sipulin ja sekoitin niihin valkosipulimurskan. Yleensä käytän reissuillakin tuoretta valkosipulia, mutta nyt on ollut niin kuuma kesä, että tuoreet eivät kestä ja olen  käyttänyt Pirkka-murskaa. Sekoitin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä (1. lusikallinen)

Kuumensin paistinpannulla pienen lorauksen oliiivöljyä (2. lusikallinen) ja paistelin persilja-sipuli-valkosipuliseosta pari minuuttia.  Kaavin seoksen kuppiin odottamaan.

Kun kesäkurreviipaleet olivat saaneet tunteensa tasattua, huuhtelin niistä suolat pois ja kuivasin ne paperilla. Kuumensin pannun uudelleen ja käytin viimeisen kolmesta oliiviöljylusikallisesta ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan, niitä oli juuri niin monta kuin keskikokoiselle mobilepannulle mahtui. Paistoin viipaleita ensin noin 4 minuuttia alapuolelta ja sitten toiset 4 minuuttia toiselta puoleltaan. 

Nostelin viipaleet lautaselle paperin päälle, että niissä ollut ylimääräinen öljy imeytyisi pois. Annostelin viipaleet lautasille ja kiersin hieman pippuria päälle ja lopuksi vielä raastettua manchegoa. Lautasella oli myös muutama ohut espanjalaisen leikkelevalikoiman viipale ja patonkia. 

La Vueltan kuudes etappi oli sellainen, että saimme katsottua sitä pienellä tökkivällä yhteydellä melkein reaaliajassa. Olimme jo, että taas Tadej voittaa ylivoimaisesti, mutta tällä kertaa Enric Mas (hänestä piti tulla Alberto Contadorin mantteliperijä) ottikin Tadej'n kiinni viimeisessä nousussa ja meni kevyesti ohi. Viimeisen laskun alkaessa Tadej lähti hurjaan menoon ja ehdin juuri sanoa, että tätä en uskalla katsoa, kun hän ajoi ulos reitiltä. Tosin vain "kevyesti", ei loukannut itseään, eikä törmännyt Enriciin ja pääsi heti peesiin. Ehdin kyllä jo säikähtää. 

Viimeisillä kilometreillä Tadej ja Enric ajoivat yhtä kovaa ja yleensä se kaksikosta, joka on viimeisen kilometrin alkaessa ensimmäisenä ei juuri koskaan voita etappia. Nyt oli Tadej tarkkana, nopeus oli  niin suuri kuitenkin, ei ollut kysymys mistään mutkittelusta ja Tadej kuuli milloin Enric pisti pökköä pesään ja pisti itse vielä vähän enemmän ja voitti etapin. Hän piti myös kokonaiskilpailun johtajan paikkansa (luonnollisesti). Enric Mas nousi toiseksi kokonaiskilpailussa ja jätti Primoz Roglicin kolmanneksi.

Tortillitas de Salmon – lohilettuset

Ohje tähän ruokaan on täältä. Olen tehnyt sen jo aikaisemmin kotona siltä varalta, etten reissussa ollessa jotain päivänä ehdi tai voi kokkailla mitään. Tänään on sellainen päivä, siirryimme Aachenista (Saksa) Wintersvijkiin, Alankomaihin ja tällä hetkellä toinen meistä on hieman huonovointinen eikä tälle päivälle tarvita ruokaa. Niinpä käytän tämän ohjeen sitten tänään. Olen hieman soveltanut ohjetta, sillä käytin savulohta ja kivennäisvettä poiketen alkuperäisohjeesta. 

Tortillitas de Salmon – lohilettuset

• 60 g vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 1 dl kivennäisvettä
• pari ohutta kevässipulia silputtuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
• 3 rkl sitruunamehua
• 170 g savulohta 
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oliiviöljyä paistamiseen

Sekoita ensin vehnäjauhot, kananmuna ja kivennäisvesi tasaiseksi taikinaksi, mausta se sipulilla, valkosipulilla, tillillä, suolalla ja pippurilla. Pieni lohi mukaan ja sekoita tasaiseksi, saa siihen vähän jäädä lohisattumia. 

Kuumenna öljy suorareunaisella pannulla ja nostele taikinaa lusikalla pannulle paistumaan. Tasoittele pintaa hieman ja kun alapuoli on paistunut noin 3 minuuttia, käännä lettuset ja paista toinenkin puoli. Nosta valmiit lettuset paperille valumaan ja paista seuraava erä. Tästä tulee noin 10-12 kpl pieniä lettusia, minä paistoin vähän suurempia, niin tuli 6 kpl. Söimme ne aiolin kanssa, se oli valmiina kaupasta ostettua. 

La Vueltan viides etappi vei kisan viimein Espanjaan. Emme ole ehtineet katsoa sitä ollenkaan, mutta tuloksista lunttasin, että nopein oli Matthew Brennan, sama mies, joka voitti toisenkin etapin. Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Mikäli illemmalla tulee tilaisuus, katsomme hieman tallenteelta mitä tämän päivän etapilla tapahtui. Ja huomenna toivottavasti palaan kokkailun pariin. 

Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Kikhernesalaatti espanjalaiseen tapaan

Kotimatka on edistynyt jälleen jonkun verran, saavuimme aamupäivän puolella Saksaan, Aacheniin. Olikin mukava reitti, osin  moottoriteitä, osin mutkaisia ja mäkisiä osuuksia pienemmillä teillä. Tuttu matkaparkki oli mukavan tyhjä siihen aikaan, moni oli juuri lähdössä ja saimme valita mieluisan paikan, saman kuin parilla aikaisemmallikin kerralla. Tässä matkaparkissa saa olla kerrallaan vain kaksi yötä, joten vaihtuvuutta on hyvin. Ei näytä nytkään tulevan aivan täyteen. 

Päivällisenä meillä oli Ranskasta ostetut leivitetyt kalafileet ja niiden sivukkeena espanjalainen kikhernesalaatti. Ohje on täältä. Vähän muuntelin sen mukaan, mitä meillä oli varastoissamme, paprikaa ei ollut, se jäi pois ja kastikkeeseen laitoin sitruunamehua etikan sijaan. 

Kikhersalaatti kahdelle

• pieni säilyketölkki kikherneitä
• 1 vihreä tomaatti
• 1 pieni keltainen tomaatti
• 3 ohutta kevätsipulia
• 10-12 kivetöntä oliivia (vihreitä ja mustia)
• muutama lupiininsiemen (samasta pussista oliivien kanssa)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Huuhtelin kikherneet ja leikkasin tomaatit kuutioiksi ja sipulit silpuksi. Puolitin oliivit ja poimin pussista lupiininsiemet mukaan. Sekoitin ainekset kupissa ja maustoin suolalla, pippurilla, persiljalla, oliiviöljyllä ja tilkalla sitruunamehua. Erittäin oiva sivuke kalafileelle. 

La Vueltan kolmas etappi oli epäonninen. Sen piti päättyä eeppiseen nousuun Pyreneillä, mutta valtava raekuuro teki olosuhteista liian vaaralliset ja etappi keskeytettiin, mahdollisesti jopa kokonaan jätetään ottamatta huomioon kokonaistilateessa. Vielä organisaation sivulla ei ole tietoa siitä, miten jo ajetut pisteet ja hyvityssekunnit käsitellään, vai pyyhitäänkö kaikki etapin tapahtumat pois. Tärkeitä tietysti on se, ettei kenellekään käynyt köpelösti (tällä tietoa). Huomenna kisa jatkuu Andorrassa neljännellä etapilla.