tiistai 11. toukokuuta 2021

Pizzaa kesän ensimmäisenä päivänä

Kesän ensimmäisenä päivänä meillä oli pizzanpaistoa ohjelmassa. Se on mukavaa tiimityötä, johon edelleen pystymme, vaikka työelämässä sitä taitoa ei enää tarvitsekaan.

 Pizzataikina

  • 0,5 l vettä
  • 1 pala hiivaa
  • noin 13 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl sokeria
  • 2 tl suolaa
Tein taikinan edellisiltana jääkaappiin kohoamaan. Sekoitin kaikki ainekset yleiskoneen kulhossa ja kone vaivasi taikinaa kymmenisen minuuttia. Peitin kulhon kertakäyttöisellä (oikeasti monikäyttöisellä) suihkumyssyllä ja laitoin kulhon illalla seitsemän aikaan jääkaappiin. Aamulla kahdeksan maissa otin kulhon pois jääkaapista, se sai jäädä pöydälle edelleen peitettynä iltapäivään asti, jolloin pizzojen teko oli ajankohtaista. 

Iltapäivällä kumosin taikinan leivinpöydälle ja jaoin sen kuuteen osaan, jotka pyöritin palloiksi ja peitin ne leivinliinalla vielä kohoamaan. Taikina oli kyllä todella helppoa käsitellä, sain pallot paineltua sormin ensin litteiksi ja pyöritettyä karkeiden jauhojen päällä ohuiksi pohjiksi. 


Täytteet kuka mitenkin tykkää

  • tomaattikastiketta
  • mozzarellaa raasteena ja paloina
  • parmankinkkua
  • tonnikalaa (Lidlin lasipurkki MSC-sertifioitua)
  • kevätsipulia
  • salamia
  • katkarapuja
  • öljyyn säilöttyä latva-artisokkaa
  • oreganoa
  • viipaloituja kirsikkatomaatteja
Tein pizzoja erilaisin täyttein ja Antti paistoi ne epäsuoralla lämmöllä Big Green Eggin pizzakiven päällä. Täytin aina yhden valmiiksi metallisen pizzalapion päälle ja kun pizza alkoi olla valmis, tein seuraavan. Näin pizzat eivät olleet täytteineen liian pitkään lapion päällä ja liuttaminen lapiolta pizzakivelle onnistui hyvin. 



Giro d'Italian neljäs etappi oli kaksiluonteinen, siinä oli selkeä tasainen osuus alussa, loppuosuus oli mäkistä kiipeämistä ja laskeutumista. Italiassa oli sää kuten meillä viime viikonloppuna, 8-10 astetta ja vettä satoi koko päivän. Ei käynyt kateeksi tuota keliä missä ajajat joutuivat työtään tekemään. Iloksemme hatkassa ollut virolaisella Rein Taaramäellä näytti olevan hyvässä tilaisuudessa voittaa etappi, mutta ei hän jaksanut. Voittajaksi ajoi Joe Dombrowski, joka saavutti ensimmäisen voittonsa suuressa ympäriajossa. Kokonaiskilpailun ykköspaikan otti Alessandro De Marchi.

maanantai 10. toukokuuta 2021

Kanapullat marsalakastikkeella

Löysin kivaan blogiin, jonka nimi on foodworthfeed ja sieltä ohjeen kanapulliin marsalakastikkeella. Jos ohjeessa on marsalaa niin sen on pakko olla italialaista, eiköstä vaan? Tein kastikkeen vähän eritavalla, sillä meillä ei ollut kuivaa marsalaa ja pelkäsin kastikkeesta tulevan liian makeaa makealla marsalalla. Kastikkeesta tuli kyllä makeaa, mutta ei liian, juuri sopivasti suolalla taitettua. Yllä olevan linkin takaa löytyy perusteellinen selostus siitä, miten Scot ja Taylor ruokalajin tekivät, minun versioni alla. 

Kanapullat marsalakastikkeella


Kanapullat

  • 400 g kanan jauhelihaa
  • 1 dl pankojauhoja
  • 1 dl parmesaaniraastetta
  • 2 valkosipulinkynttä raastettuna
  • 1 kananmuna
  • 1 dl sieniä (kuivia liotettuna, valutettuna ja silputtuna)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • tuoretta rakuunaa
  • oliiviöljyä paistamiseen
Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi ja paista koepala, lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen. Pyörittele taikina öljyisin käsin palleroiksi, minä sain tästä taikinasta 19 pullaa. Paista pullat pannulla öljyssä niin, että pinta on kauniin värinen. Nosta pullat lautaselle odottamaan.

Kastike

  • 2 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl marsalaa
  • 3 dl kasvis- ja kantarellilientä (fondeista)
  • 1 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
Käytä samaa pannua, jolla paistoit pullat, lisää pannulle iso nokare voita. Kun voi on sulanut, lisää mukaan vehnäjauhot. Sekoittele ja paista seosta pari minuuttia. Kaada mukaan marsala ja sekoita vispilällä. Kaada pannulle kasvis-sieniliemi ja sekoita taas sen aikaa, että kastikepohja sakenee. Lisää vielä kerma ja nosta taas kiehumaan, mausta suolalla ja pippurilla. (minä jätin kastikkeesta valkosipulin ja sienet pois, osin laiskuuttani, osittain siksi, että kuivatut sienet olivat jo hävissä) Nostele kanapullat kastikkeeseen kypsymään loppuun noin 10  minuutiksi. Maistele kastiketta, suolalla kastikkeen makeus on hyvin taitettavissa, muttei kannata kokonaan häivyttää. Keitä lisäkkeeksi pastaa, etenkin spagetti sopii tähän hyvin. Tuoreita yrttejä olisi voinut muistaa vielä ripotella pinnalle, mutta parmesaanin sentään muistin. 


Giro d'Italian kolmas etappi oli edelleen tasamaaluonteinen, mutta kyllä siinä jokunen nousun tapainenkin oli. Massakiriä uumoiltiin, mutta yksi ajaja pääsi karkuun ja piti kuin pitikin muut selkänsä takana. Voi sitä riemun ilmettä, kun Taco van der Hoorn huomasi, että hän tosiaan voittaa. Filippo Ganna jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Tänä vuonna on muuten Eurosportilla jokaiselta etapilta pitkä lähetys, joten aika ei käy pitkäksi!

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Salaatissa Italian värit

Päivällisemme oli Italian lipun väreihin sommiteltu mansikka-mozzarellasalaatti, jossa salaatin virkaa toimitti babypinaatti. Ensimmäiset kotimaiset mansikat voivat tähän erityisen hyvää makua. Mozzarella oli Lidlin Italia-teemaviikon tuotetta, kaksi hauskaa solmuketta/pakkaus, kummallekin oma. 

Mansikka-mozzarellasalaatti

  • 2 mozzarella solmuketta (ei pallon muodossa tässä pakkauksessa)
  • kotimaisia mansikoita
  • vadelmia
  • babypinaattilehtiä
  • oliiviöljyä
  • balsamicoa 
  • pippuria
  • paahdettua patonkia viipaleina 
  • parmesaania paahdettujen leipäviipaleiden päälle
Tässä ei paljon ohjeita tarvita, ainekset vain sievästi vadille ja päälle pikkuisen parhainta balsamicoa ja pippuria. Paahdoin leipäviipaleita oliiviöljyssä pannulla hetkisen ja raastoin kuumien leipien päälle vähän parmesaania. 

Tänään Giro d'Italian toisen etapin aluksi muistettiin 10 vuotta sitten kuollutta Wouter Weylandtia, hän menehtyi vuonna 2011 Giron alussa kaatumisen seurauksena saamiinsa vammoihin. Toinen etappi tänään oli pääosin tasamaalla ajettu ja siinä oli massakiri, jonka voittajaksi ehti Tim Merlier, mutta rosapaidassa jatkaa edelleen Filippo Ganna. 

lauantai 8. toukokuuta 2021

Kymmenen vuotta CampaSimpukkaa!

Siinä on jo kymmenen vuotta, kun kirjoitin CampaSimpukan ensimmäisen postauksen, tarkalleen ottaen se tapahtui 7.5.2011. Silloin alkoi Giro d'Italia ja niin alkoi tänäänkin. Tämä on jo yhdestoista kerta, kun sukellan vuotuisen ruokahaastekolmikon sekaan. Viime vuonna olin jo peruuttanut koko homman, koska ammattipyöräilyn vuosi näytti kuihtuvan kasaan ennen kuin oikein alkoikaan. Koronatilanteen helpotuttua loppuvuodesta (tai mitä hengenvetämistä sen nyt viruksella olikaan) kolme suurta ympäriajoa ajettiin kuin ajettiinkin ja minähän puskin läpi ruokahaasteiden, loppupuolellaan kahta haastetta yhtä aikaa. 

Nyt on vuorossa siinä mielessä normaali vuosi, että ympäriajot ovat takaisin omilla paikoillaan (tosin Tour de France on hieman tavallista aikaisemmin olympialaisten vuoksi, jotka tosin nekään eivät ole ihan kirkossa kuulutetut). Ihan helppo homma siis, tämä yhdestoista kerta, kun CampaKeittiössä kokataan keväällä italaista, kesällä ranskalaista ja syyskesällä espanjalaista. En voi mitenkään väittää, ettei minulla olisi aikaa nyt, #kunontuotaaikaa,  työelämä jäänyt taakse, eikä ulkomaillekaan oikein pääse. 

Blogin alkuvuosina meillä oli arvonta näin blogisynttärin tienoilla, mutta nyt en ole muistanut ajatella sitä ollenkaan. Kunhan keksin jotain kivaa, laitan arvonnan pystyyn. Tai ehkä teen pienen kilpailun tai jotain. Tai en. 

Palasimme tänään kotiin pieneltä kirkkokierrokselta, olimme viikon verran liikkeellä CampaAdrialla ja kävimme katsomassa ulkoapäin suuren määrän kirkkoja, noin 40. Ihan kaikki eivät mahtuneet tähän kollaasiin. Olisi kiva, jos kesän myötä kirkkoihin pääsisi myös sisälle katsomaan. 

Kotiinpaluutouhujen vuoksi en vielä tehnyt varsinaista ruokaa, vaan sommittelin meille pienen antipastilautasen, jolla oli erilaisia italialaisia suupaloja. Ja ensimmäiset kotimaiset mansikat, voi että ne maistuivat hyvältä. 

Giro d'Italia alkoi tänään Torinossa ajetulla henkilökohtaisella aika-ajolla. Niiden aikana on helppo seurata keitä oikein on mukana kisassa ja samalla tulee uudet partamuodit, asuvalinnat sun muut tärkeät asiat selville. Minulla ei ole vielä suosikkia kisaan, mutta eiköhän sekin löydy etappien edetessä. Tänään nopein oli Filippo Ganna, kuten muistaakseni viime vuonnakin Giron ensietapilla. Niinpä hänen värinsä on huomenna rosa.

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Tähdenlentoteemainen savulohi-perunasalaatti

Tässä residenssissä ei ole suurensuuria vapputunnelmia, jopa munkit jäivät leipomatta. Päivälliseksi söimme muutaman edellisen päivän ruokien loppuja tähdenlentona, lopputulos oli parempaa kuin aiemmat teelmät. Siian ja kirjolohen mätiä oli kumpaakin pikkuisen, savulohta eiliseltä ja samoin keitin perunoita tarkoituksella liikaa eiliselle aterialle. Näistä sommittelin aika hyvän setin, jota emme kylläkään sitäkään jaksaneet syödä loppuun, joten huomennakaan ei tehdä uutta ruokaa. 

Savulohi-perunasalaatti liian monelle (ainakin 3-4:lle)

  • noin 300 g lämminsavulohta
  • 8 eilen keitettyä pienenpuoleista perunaa
  • 8 kirsikkatomaattia
  • 2 kevätsipulia varsineen
  • 1 rkl pieniä kapriksia
  • 1 prk smetanaa
  • 2 rkl kirjolohen mätiä
  • 1 rkl siian mätiä
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta korianteria
  • tuoretta sileälehtistä persiljaa
Smetanakastiketta oli eiliseltä jäljellä juuri sopivasti. Se oli oikein yksinkertainen juttu, sekoitin smetanaan silputtua kevätsipulia ja molemmat mätilaadut, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Leikkasin perunat suupalakokoon ja puolitin hieman nahistuneet kirsikkatomaatit, nekin olivat omiaan tähän ruokaan. Yhdistin kulhossa smetanakastikkeen, perunapalat, tomaatit ja sekoittelin. Paloittelin savulohen mukaan ja sekoitin sekin varovaisesti mukaan. Maustoin pienillä kapriksilla, pippurilla ja koristelin kevätsipulisilpulla ja yrteillä. Tarjolle laitoin vielä puolikkaan pienen melonin paloina, sekin oli aivan passelissa kunnossa, mutta ei olisi montaa päivää enää voinut odottaa syömistä. Paahdoin pari viipaletta vaaleaa leipää ja leikkasin ne pieniksi kolmioiksi lähinnä koristeiksi, mutta oli niillä kiva pyyhkiä kastikkeen loput lautaselta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään keräilyerä-henkisiä postauksia. 



lauantai 17. huhtikuuta 2021

Gözlemet turkkilaisella lautasella

Kevään pitääkin olla juuri tällaista, aurinkoisia päiviä, viileitä öitä, lumet sulavat ja linnut laulavat. Ei valittamista. Myös Turkissa on näyttänyt olevan kevät, olemme katsoneet ammattipyöräilyä Tour of Turkey-kisan merkeissä. Se on ollut tänä vuonna erityisen mieluista katsottavaa, sillä Mark Cavendish on tehnyt paluun huipulle. Tietysti täytyy muistaa, ettei Turkin kisa ole ylintä kategoriaa, mutta silti. Olen pitänyt Markista ajajana jo yli kymmenen vuoden ajan ja nämä viime vuodet hän on ollut alamaissa niin asemassaan joukkueissaan kuin oman menestymättömyytensä vuoksi. Hän on niitä rohkeita urheilijoita, jotka ovat uskaltaneet kertoa vaikeuksistaan ja niiden vaikutuksista mielenterveyteen tai toisinpäin, miten se nyt sitten onkaan. 

Ei ole minun albumista tämä kuva, sori siitä. 

Olen monet kerrat sanonut, että jos jonkun kerrotaan näyttäneen kilpailuissa nyrpeää naamaa, niin se on takuuvarmasti Mark Cavendish, mutta aivan yhtä lailla sen iloisempaa ilmettä ei löydy, kun hän onnistuu. Sitä on nähty tällä viikolla oikein kolme kertaa, kun hän voitti etappeja Turkissa. Olen iloinen, että belgialainen Deceuninck-Quickstep-talli uskoi Markiin ja antoi hänelle tilaisuuden. Tallin lempinimi tässä taloudessa on tietysti Lidl, joka ei ole pääsponsori, mutta näkyvä vaatetuksessa kuitenkin ja on helpompi kirjoittaa kuin pääsponsorit. Kisa jatkuu vielä kahden etapin verran ja niissä liikutaan meille tutuilla seuduilla, kuljimme paljon ympäri Turkkia vuosina 1990-2006. Nykyään sinne tavallaan tekisi mieli mennä, mutta toisaalta todellakaan ei. 

Päivällisemmekin liippasi Turkkia, tein ensimmäistä kertaa gözleme-nimisiä täytettyjä leipiä. Löysin ohjeen täältä. But First Chai-blogi näytti muutenkin kivalta. Pienensin ohjetta, sillä alan oppia, ettemme syö ihan kauheasti kerralla ja sittenkin tein liikaa. Tällä ohjeella tulee neljä gözlemeä. Täytteitä tein kahta erilaista, kahteen tuli jauhelihatäyte ja kahteen pinaatti-vuohenjuustotäyte. 

Gözlemet


Taikina

  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl vettä
  • 1 tl suolaa
Vaivaa näitä kolmea ainesta yleiskoneen taikinakoukulla tai käsin kulhossa ainakin 10 minuuttia, kunnes saat kiinteän, mutta pehmeän taikinapallon. Mitään kohotusainetta tässä ohjeessa ei käytetä. Minun piti hieman lisätä vettä, että jauhot sai suostumaan taikinaksi. Jätä taikinapallo peitettynä asettumaan siksi aikaa, että teet täytteet. 

Minulla oli käytössä 400 g jauhelihaa, joka oli liikaa, joten tein täytetaikinan sillä mielin, että paistan loput köfteiksi, pieniksi litteiksi turkkilaisiksi lihapulliksi. 

Lihatäyte + 6 köfteä

  • 400 g naudan jauhelihaa (lampaan tai karitsan jauheliha olisi vielä parempi tähän)
  • 1 kananmuna
  • 1 suuri tomaatti raastettuna 
  • puolikas punasipuli silputtuna ja pannulla laiskistettuna
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • chilihiutaleita
  • tuoretta persiljaa ja basilikaa
Tämä lihatäyte tulee siis raakana kaulitun leivän mutkaan. Silppua sipuli ja laita se tilkkaan oliiviöljyä pannulla rentoutumaan, jaa silppu kahteen osaan, toinen puoli menee lihattomaan täytteeseen. Sekoita kulhossa jauhelihaan kananmuna, sipuli, raastettu tomaatti (josta olet puristellut suurimman osan nestettä pois) ja mausteet. Paista koepala ja lisää mausteita, jos siltä tuntuu.


Pinaatti-vuohenjuustotäyte

  • 50 g vuohenjuustoa (fetan tapaista turkkilaista murenevaa juustoa)
  • kourallinen babypinaattia
  • puolikas punasipuli silputtuna ja pannulla laiskistettuna
  • tuoretta persiljaa ja basilikaa
  • suolaa ja pippuria
Kerää pieneen kulhoon pannulla käynyt sipuli, silputtu pinaatti, yrtit ja murusteltu vuohenjuusto. Sekoita tasaiseksi ja maistele, onko tarpeeksi mausteita. 

Paistamiseen ja tarjoiluun

  • oliiviöljyä
  • tuoreita yrttejä (minttua, persiljaa, basilikaa)
  • sitruunalohkoja
  • tomaattia
  • kurkkua

Ota levännyt taikinapallo käsittelyyn ja jauhota leivinalusta kevyesti. Jaa taikina neljään, noin kananmunan kokoiseen palaan ja kauli ne kukin aivan ohueksi letuksi. Tämä taikina oli hämmästyttävän helppo kaulita, se ei tarttunut leivinpöytään ja sain ne jopa melko pyöreiksi. Valmis leipäpyörylä oli halkaisijaltaan noin 18-20 cm ja vain noin millin paksu, joustava ja helppo käsitellä. 

Jaa täytteet leipäpyörylöille niin, että sitä on puolikuun muotoisella alueella, ei aivan reunoille asti. Taita toinen puoli päälle ja painele kevyesti. Täytettä ei pidä olla kovin paksusti, että se ehtii kypsyä pannulla ennen kuin kuori paistuu liikaa. Minulla oli lihatäytettä vähän liian paksusti, noin puoli senttiä on sopiva paksuus. Painele reunukset yhteen tarkasti, ettei täyte karkaa paistettaessa. 

Kuumenna pannu, jolle mahtuu paistumaan kaksi puolikuuta kerrallaan. Laita pannulle tilkka oliiviöljyä ja kun pannu on kuuma, nosta kaksi gözlemeä paistumaan. Muutaman minuutin kuluttua, kun alapuoli alkaa olla nätin näköinen, käännä puolikuut ja paista toinenkin puoli. Tässä kohtaa juuri ei täytteen pidä olla liian paksu. Leikkaa gözlemet puoliksi ja ripottele päälle tuoreita yrttejä silputtuna. Laita tarjolle myös tomaattilohkoja, kurkkupaloja ja sitruunalohkoja. Meillä oli myös köftejä, jotka paistoin lopusta lihatäytetaikinasta. Niitä emme jaksaneet kuitenkaan syödä kuin yhdet, joten loput menivät jemmaan toista ateriaa varten. 


Pari päivää sitten katsoimme elokuvan, joka jätti kyllä melkoisen erikoisen mielialan. Eikä sitä oikein arvaa suositellakaan, sillä sen lopputeksteissäkin sanottiin siinä vahingoitetun eläimiä. Mutta sille oli kyllä perustelunsa. Kyse on nyt Areenassa joitakin viikkoja nähtävillä olevasta unkarilaisesta elokuvasta nimeltä Kosketuksissa (Testről és lélekről) vuodelta 2017. En osannut tehdä noita vinopilkkuja, joten kopsasin elokuvan nimen kirjoitusasun toisaalta. Se on voittanut Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun. Elokuva kertoo ihmisistä, joille yhteys toisiin ei ole ihan yksinkertainen juttu ja unilla on siinä merkityksensä. En kerro elokuvasta sen enempää, mutta jos katsot, varaudu peittämään silmäsi pari kertaa ja muulloin katsomaan tarkasti ja miettimään elokuvaa monta kertaa jälkeenpäin.


                        Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

  1. Jackie Brown 1997
  2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
  3. Interstellar 2014
  4. Inside Llewyn Davies 2013
  5. Fargo 1996
  6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
  7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
  8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
  9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
  10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
  11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
  12. The Full Monty (Housut pois) 1997
  13. Amélie 2001
  14. A Serious Man 2009
  15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
  16. Juice 2018
  17. Truman Show 1998
  18. Lost in Translation 2003
  19. Stripes (Natsat) 1981
  20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
  21. The Queen 2006
  22. Bagdad Cafe 1987
  23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
  24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
  25. Notting Hill 1999
  26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
  27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
  28. Mestari Cheng 2019
  29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
  30. I served The King of England 2006
  31. Tlmocník (Tulkki)  2018
  32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
  33. Sangarid (Loikkarit) 2017
  34. Little Miss Sunshine 2006
  35. Jalla! Jalla! 2000
  36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
  37. The Shining (Hohto) 1980
  38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
  39. Amadeus 1984
  40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
  41. Valmont 1989
  42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
  43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
  44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
  45. About Schmidt 2002
  46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
  47. Kill Bill: Volume 1 2003
  48. Kill Bill: Volume 2 2004
  49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
  50. Top Gun 1986
  51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
  52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
  53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
  54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
  55. Reservoir Dogs 1992
  56. Kolja 1996
  57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
  58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
  59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
  60. Space Cowboys 2000
  61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
  62. Magnolia 1999
  63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
  64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
  65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
  66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
  67. Animal House (Delta-jengi) 1978
  68. Mamma Mia! 2008
  69. Moulin Rouge 2001
  70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
  71. Madagascar 2005
  72. Der Untergang (Perikato) 2004
  73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
  74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
  75. Corpse Bride 2005
  76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
  77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
  78. Up in the Air 2009
  79. Broken Flowers 2005
  80. Transamerica 2005
  81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
  82. Trainspotting 1996
  83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
  84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
  85. The Help (Piiat) 2011
  86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
  87. The Killing of a Sacred Deer 2017
  88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
  89. Kauan pilvet karkaavat 1996
  90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
  91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
  92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
  93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990
  94. Once 2007
  95. Strangerland 2015
  96. Agente Topo (Salainen agentti vanhainkodissa) 2020
  97. Testről és lélekről (Kosketuksissa) 2017

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Kuhan on kuhaa


Viikon kala-ateriaksi valikoitui pannulla paistettu kuha ja sille nykeröin vähän kasviksia. Kastikkeen virkaa toimitti pannulta annoksen päälle luriteltu voin ja valkoviinin reduktio. 

Kuhan on kuhaa ja hökeitä


Kuhan paistamiseen

  • 200 g nahatonta, ruodotonta kuhaa
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • 0,5 dl valkoviiniä

Hökeet

  • 6 pientä perunaa
  • 2 violettia porkkanaa
  • 6 vihreää parsaa
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • sitruunamehua
  • 0,5 dl valkoviiniä
  • tuoretta timjamia
  • suolaa ja pippuria
Leikkasin kuhafilepalan kahdeksi annospalaksi ja poistin muutamia ruotoja, ripotin paloille suolaa ja pippuria. Jätin kalapalat lautaselle odottamaan. 

Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloiksi, katkaisin parsoista kantapäätä pois muutaman sentin verran ja kuorin varret kevyesti, se ei ole tarpeen jos parsat eivät vaikuta puisevilta. Pesin perunat ja laitoin ne porkkanapalojen kanssa höyrykattilaan kypsymään. Lisäsin parsat kattilaan muutamaksi minuutiksi ja kun ne olivat melkein kypsiä, nostin ne erikseen lautaselle odottamaan, porkkanat ja perunat saivat jäädä vielä kattilaan. 

Otin esille kaksi paistinpannua ja laitoin kummallekin nokareet voita ja hieman oliiviöljyä. Kun perunat ja porkkanat alkoivat olla kypsät, kuumensin toisen pannun ja laitoin sille hieman tuoretta timjamia. Kun voin ja öljyn seos oli kuumaa, kumosin perunat ja porkkanapalat pannulle saamaan hieman paistopintaa.

Kuumensin toisen pannun ja kun voi ja öljy sillä olivat kuumia, nostin kuhapalat pannulle. Paistoin niitä muutamia minuutteja kummaltakin puolelta. 

Kalan paistuessa nostelin lähes kypsät parsat perunoiden ja porkkanoiden kanssa pannulle ja kaadoin niiden päälle lorauksen valkoviiniä. Laitoin kannen päälle ja kasvikset saivat kypsyä sopivasti loppuun sillä välin kun kalakin kypsyi. Viimeisille minuuteille lisäsin kalapannullekin valkoviinin ja sitruunamehua. Maustoin kumpaakin pannullista vielä ripauksella suolaa ja pippuria. 

Annoksien päälle kaadoin kalapannulta hieman kokoonkiehunutta valkoviini-sitruunakastiketta ja porkkanoille nappasin vielä hieman timjamia.


tiistai 6. huhtikuuta 2021

Mustikkapiirakka melkein Rick Steinin ohjeella

Ilahduin valtavasti, kun Yleltä alkoi uusi Rick Steinin Ranska-aiheinen sarja. Edellisen kerran hän kierteli ja kokkaili siellä noin 15 vuotta sitten, joten nyt oli aikakin tehdä uusi kiertue. Pidän kovasti Steinin ruoanlaittotavasta ja siitä miten hän kulkiessaan ei tee numeroa itsestään, ei elostele eikä mässäile, ottaa huomioon kuvausryhmänsä eikä ole tehty sokerista, vaan jatkaa matkaa vaikka alkaakin sataa. Se onnistuu englantilaisilta hyvin, he eivät ole sääherkkiä. 

Olemme käyneet kahdessa Steinin ravintolassa, kesällä 2015 Cornwallissa ja seuraavana vuonna Winchesterissä ja kumpikin olivat kivoja kokemuksia. Ei liian fiiniä, mutta kumminkin hyvää, laadukasta ruokaa. Sitä Stein valmistaa tv-sarjoissaankin, sitä katsoessa vesi herahtaa kielelle ja tulee tunne, että tuota osaisin itsekin tehdä. Se on kiva tunne. Toisessa nyt Areenassa nähtävillä olevassa jaksossa hän valmistaa mustikkapiirakan ja minusta on kivaa, kun hän sanoo kutakuinkin, ettei ole mikään taitava leipuri, mutta tämän hän saa tehtyä. Sellaista sympaattista otetta. 

Tein viime viikolla lohi-parsapiirakan, jonka pohjataikina oli vähän liian iso. Olin lukenut, että taikina säilyy kyllä hyvin tiiviissä astiassa muutamia päiviä ja laitoin silloin palloksi keräämäni taikinanlopun jääkaappiin ja käytin sen eilen makeaan piirakkaan. Taikina sopii siihenkin hyvin, sillä se ei ole sen enempää suolainen kuin makeakaan. Olen nyt oppinut vähän jo sitä, miten hyvä taikina tehdään, ei liian paksua, eikä rasvaista, helppoa leikata. 

Olin tosi tyytyväinen tämän quichen pohjaan ja sitä taikinaa jäi vähän tähteeksi. 


Pieni mustikkapiirakka Rick Steinin vinkein

  • noin tennispallon kokoinen pallero piirakkataikinaa (ohje sama kuin tässä postauksessa)
  • 1 dl mantelijauhetta
  • 2 dl pakastemustikoita
  • 1 purkki kermaviiliä
  • 0,5 dl tomusokeria
  • 1 kananmuna
  • 1 tl vaniljatahnaa
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja kauli jääkaappikylmä taikina ohueksi pyöryläksi, vähän isommaksi kuin vuoka, jota aiot käyttää. Minä käytin pientä irtopohjaista alumiinivuokaa, jonka halkaisija on noin 18 cm. Nosta ohueksi kaulittu taikina vuoan päälle ja painele varovaisesti vuoan pohjalle ja reunoille, käytä ylimeneviä roippeita paikkaukseen, mikäli taikinaan tulee reikiä. Pistele taikinaa haarukan piikeillä tai vaikka kalapiikillä, jottei pohja nousisi epätasaisesti. 

Laitan taikinan päälle palanen leivinpaperia ja sen päälle paistopainoja (pieniä keraamisia palleroita tai kuivia herneitä tai riisiä) ja esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. 

Nosta vuoka pois uunista ja siirrä paistopainot pois leivinpaperin avulla. Sirottele pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi mantelijauhe ja sen päälle jäiset mustikat. Paista taas 10-15 minuuttia. 

Sekoita keskenään tasaiseksi massaksi kermaviili (Rickin ohjeessa kerma, mutta minulla oli kermaviiliä liiaksi), kananmuna, vaniljatahna ja tomusokeri. 

Ota vuoka taas pois uunista ja kaada yllämainittu massa mustikoiden päälle. Paista vielä 25-35 minuuttia, kunnes pinta on lähes hyytynyt ja kauniin värinen. Minulla piirakka oli pari minuuttia liian pitkään, mutta leikimme, että sen pitikin tummua noin. 

Maistui hyvältä vaniljajäätelön kanssa, parin millin paksuinen pohja säilyi ehjänä, oli helppo leikata, ei ollut liian makeaa ja muutenkin oli ihan loistava piiras. Ulkona satoi vuorotellen lunta, rakeita, vettä ja räntää, mutta sisällä lautasella oli palanen kesää. Tuskin maltan odottaa Rickin matkan seuraavaa osaa.