Kesäkurpitsaa ja kananmunaa CampaSimpukan 15-vuotissynttärinä

CampaSimpukka täytti eilen 7.5.2026 15 vuotta. Tänään alkaa blogin 16. italialainen ruokahaaste, kun Giro d'Italia starttaa Bulgariasta. Siellä ajetaan kolme ensimmäistä etappia ja sen jälkeen kisa siirtyy Italian maaperälle. 

Olemme olleet jo kuukauden verran reissulla, jonka nimi on nokkelasti CampaReissu2026, olen laittanut siitä jonkun verran instagramiin, mutten niin paljon kuin aiempina reissuvuosina. Tällä hetkellä olemme Ranskan itäosassa, suunta on kohti länttä ja merta. Ruokatalous on vielä asettumatta kunnolla Italiaan, joten postaan erään jo alkuvuodesta tekemäni ruoan, jonka silloin säästin reissussa käytettäväksi. 

Kyseessä on oikein mukava aamiaisruoka, jonka ohje on täältä. 

Paistetut kananmunat ja kesäkurpitsaa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita/eleplantia
• 2 kananmunaa
• puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• muutama iso kapris
• 3 suikeroa sardellia (joka on englanniksi anchovy, joka ei ole sama asia kuin anjovis suomeksi) silputtuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• tuoreita fenkolin hapsuja (niitä tillin näköisiä, meillä oli vain basilikaa tuolloin)
• suolaa ja pippuria
• leipää rapeaksi paahdettuna

Kuumenna oliiviöljyä ja voita pannulla ja levittele kesäkurpitsakiekot pannulle. Lisää sardellisilppu ja sekoittele. Paista noin 10 minuuttia. Lisää kaprikset ja kananmunat pannulle kesäkurpitsoiden päälle  paista haluamaasi kypsyyteen. Lisää pinnalle kapriksia, silputtia kevätsipuliaa ja tuoretta yrttiä ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun leivän kanssa. 

Tämä oli sopiva annos kahdelle, alkuperäisohjeessa laitettiin kaksi kananmunaa syöjää kohden. Riippuhan se tietysti kananmunien koostakin riittääkö yksi vai kaksi. Mutta leivän kanssa yksi oli juuri sopivasti. Sardelli tuo melko hyvin suolaa ruokaa, joten suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla varovainen. 

Giro d'Italia alkoi, kuten sanottu tänä vuonna Bulgariasta. Mustanmeren rannalla ajettu etappi oli 147 km mittainen ja tasainen. Katselin aamulla joukkueita ja ajajalistoja eikä siellä kovin montaa tuttua nimeä ollut.  Tadej Pogacar ei osallistu tämän vuoden Giroon, mutta Jonas Vingegard ja saman tallin Sepp Kuss ovat mukana, voisin oikeastaan jo lukita jomman kumman voittajaksi, vaikka Seppin tällä kertaa. 

Leirialueen wifi toimi yllättävän hyvin, saimme sillä katsottua lähetystä ihan hyvin, täällä ei ole juuri ketään muuta ja ne vähätkin ihmiset ovat jossain käymässä, niin emme syö muitten nettiä. Oli kiva kuunnella Peter Selinin ja Christian Selinin selostusta ja samalla kokkailla ulkona. Tein kuin teinkin tänään kokonaan italialaisen ruoan, mutta postaan sen huomenna matkapäivänä. 

Ensimmäisen etapin nopein oli nuori Paul Magnier, ymmärtääkseni tämä oli hänen grand tour-debyyttinsä ja voitto siitä maistuu varmasti makoisalta. Harmittavasti aivan lopussa oli kolari, johon katkesi suurimman osan matka. Toki se tapahtui niin lähellä maalia, että he saavat saman ajan kuin se osa porukkaa, jotka ehtivät kolarin alta pois. Loppusuora oli tehty kyllä amatöörimäisen kapeaksi, mutta toisaalta reitin piirteet ovat kyllä kaikilla tiedossa etukäteen. Aika usein näin käy suurten ympäriajojen alkuetapeilla, hermostuneisuutta on ilmassa ja mukana joukkueita, joitten ajajat eivät ole niin kokeneita. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut pahasti, vaan kaikki pystyvät kömpimään maaliin asti ja jatkamaan kisaa huomenna. 

On taas vitsikästä miten vaikeaa on löytää Giron sivuilta tuloksia. Maaliin on tultu jo aikaa sitten, mutta vielä en ole onnistunut löytämään kuin voittajan nimen. Giron sivut ovat kyllä kaikista kolmesta ympäriajosta aina ne voittajat huonoudessaan, joka vuosi ne ovat uudella tapaa surkeat. Ehkä kisan edetessä asiat alkavat löytyä, mutta sitten kisa jo loppuukin. 

Tulevina päivinä siirryn sitten kunnolla tekemään italialaisia ruokia päivittäin tai sitten ostamme jotain valmista ravintoloista tai kaupoista, jollei ole aikaa tai intoa itse kokkailla. 

Kuhakiekot

CampaSimpukassa ei ole tainnut koskaan olla näin pitkää postaustaukoa, viimeksi postasin sipulinkeittoa marraskuussa. Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, että olen ollut reippaasti kokkaushunnigolla, tehnyt vain niitä iänikuisia samoja ruokia, joissa ei ole ollut mitään postaamista. Toiseksi olen ollut myös hieman maailmantuskassa, jonka pääasiallisin lähde ei olekaan enää idässä vaan lännessä, eivätkä aivoni meinaa tätä käsittää. Että hulluinta meno on juuri rapakon takana, vaikkei se hyvää tietenkään ole idässäkään. Luen liikaa uutisia ja somea, pitäisi tehdä sama itse-ehtoinen ruutuajan rajoittaminen kuin tein koronan pahimpaan aikaan. 

No mutta eilen tein kivaa ruokaa ja joka näytti myös nätiltä ja siinähän sitä olikin jo aineksia postaukseen. Ja kun vielä raaka-aineena oli kotimaista kalaa, niin kyllä kelpaa. Antti kävi kaupoilla ja toi kuhafileitä, joilla ei tällä kertaa ollut aivan hulvaton hinta. Aiempi suunnitelmani spamricesta siirtyi tuonnemmas. 

Kuhakiekot

• 2 nahatonta kuhafileetä (yhteensä 400 g)
• suolaa
• valkopippuria
• kuivattua ja tuoretta tilliä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl Eleplant"voita"

Fileet olivat muuten siististi käsiteltyjä, mutta keskellä on se kohta missä on pieniä teräviä ruotoja. Niitä jo alkaa pinseteillä kiskoa, menee koko kalapala raadellun näköiseksi, joten leikkasin fileet pitkittäin keskikohdan molemmilta puolilta ja keskikohta ruotoineen päätyi kompostiin. 

Maustoin nämä neljä viipaletta (kaksi vähän leveämpää ja kaksi vähän kapeampaa) suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla tillillä. Lurittelin vielä hieman sitruunamehua päälle. Kieritin sitten viipaleet leveämmästä päästä alkaen kiekolle ja kiinnitin ne jokaisen kahdelle ristikkäin pistetyllä cocktailtikulla, etteivät ne aukeaisi kypsennyksen aikana. 

Sulatin lusikallisen Eleplantvoita pannulla ja nostin kiekot paistumaan noin viideksi minuutiksi. Tulin sitten ajatelleeksi, ettei kiekkoja voi käännellä pannulla, etteivät ne hajoa enkä saisi niihin kannen alla kaunista paistopintaa. Minulla oli samaan aikaan airfryerissä 200 asteessa paistumassa kaksi Lidlin perunapaistosta (sellaisia neljän pakkauksissa myytäviä, esim emmentalilla ryyditettyjä, tai tomaatilla yms). Kaadoin paistinpannulle jääneet tekovoin loput kiekkojen päälle ja nostin ne  airfryeriin kypsymään loppuun ja se tapahtuikin aika nopeasti, mittasin sisälämpötilaa ja kun se oli 63 päättelin kiekkojen olevan kypsiä. Niin ne olivatkin. Muistin ottaa cocktailtikut pois ennen syömistä. 

Muuten lautasilla oli herneitä, höyrytettyä porkkanaa ja tilli-kermaviilikastiketta. Kuha oli juuri sopivan kypsää, ei olisi haitannut vielä ripaus suolaa, mutta kai sitä tulee tarpeeksi muutenkin. 

On tässä elämässä kuulkaa jotain muutakin muuttunut, nimittäin sellainen asia, että meillä käytetään nykyään myös valkopippuria. Vuosikausia olin ihan sitä mieltä, että valkopippuri on saatanasta eikä se sovi mihinkään ruokaan. Tätä mieltä olin valkopippurista vuonna 2017. Joku aika sitten tulin vahingossa ostaneeksi sitä purkin (ei varmaan ollut toinen uusi asia, eli silmälasit päässä) ja niin meillä sitten oli valkopippuria. Nykyään käytän sitä aivan kasuaalisti eikä ole mitään saatanallista tapahtunut. 

Free style sipulikeitto

Toimme naurettavan määrän sipuleita Bretagnesta, huomataksemme, että niitä samoja Roscoffin sipuleita saa nyt Suomestakin Lidlistä. Jo ennen kotiinpaluuta vuoden toiselta matkalta oli sovittu, että tekisin ranskalaista sipulikeittoa ja tänään sen tein. Vilkuilin omia aiheeseen liittyviä postauksiani vuosien varrelta ja tein vähän kaikkien niiden yhdistelmänä keiton näin:

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa

• 1 kg sipuleita 
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 rkl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 5 rkl sherryä
• 3 dl vahvaa lihalientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 viipaletta Comte-juustoa

Laitoin pienemmän haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella ja laitoin sen pohjalle öljyä ja voita lämpenemään. Kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet ja viipaloin ne mandoliinilla ja veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Kumosin sipulit ja valkosipulit pataan ja sekoittelin mukaan suolaa ja sokeria. Asetin niiden päälle voipaperia pitämään kosteutta ja auttamaan sipulin karamellisoitumisessa laitoin kannen padan päälle. Noin tunnin kuluttua menin katsomaan tilannetta, sekoittelin pihdeillä ja laitoin kuumennuksen low-asetukselle. 

Parin tunnin kuluttua kävin taas kurkkaamassa pataan, sekoittelin, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Kaadoin pataan lihalientä, sherryä ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Jätin taas padan töihin noin tunniksi. 

Maku alkoi olla aika intensiivinen, tuoksusta puhumattakaan. Antti kertoi joka kerralla tullessaan ulkotöistä, että keitto on yhä valmiimpi tuoksun perusteella. 

Kun ranskalainen sipulikeitto oli ässehtinyt haudutuspadassa noin 6,5 tuntia, maistelin suolan ja pippurin, se oli siinä vaiheessa kohdallaan. 

Leikkasin eilespäiväisestä hapanjuurileivästä kaksi viipaletta ja ne suupalan kokoisiksi paloiksi, mutta olemaan muodossaan. Sommittelin päälle pari viipaletta Comtea. Antti tohotti juustoa sen verran, että juusto suli ja sain nostettua leipäkuutiot juustokuorella keittoannosten päälle. 

Onnistuin tekemään kahden hengen sipulikeiton, josta kuitenkin jäi pari desiä jatkojalostukseen. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Crock-Pot-ohjeet-lisälehdelle.

Se on vielä sanottava, että joko Roscoffin sipulit ovat lempeitä maun puolesta myös siinä mielessä, ettei siitä leikatessa ollenkaan tule silmiin itkua. Tai sitten nykyään kokatessani käyttämäni silmälasini vaikuttavat asiaan. 

Sardiineja orzon kera

Tänään oli La Vueltan päätöspäivä ja sen tähden meillä oli ruokana sardiineja orzo-pastan kera. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka otin Spain on A Fork-blogista, käytettiin riisiä, mutta meillä on vähän riisikiintiö nyt täynnä, joten käytin orzoa, joka sopi tähän oikein hyvin. Vähensin taas ainesten määrään radikaalisti ja siltikin ruokaa tuli noin neljäsosa liikaa. Tein vähän sinne päin tämän ruoan, sillä minua laiskotti etsiä sahramia esille. Sahramikiintiökin on sitä paitsi nyt täynnä.

Säilykesardiineja orzon kera

• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 salottisipulia silppuna
• 1 tomaatti kuutioina 
• pieni palanen vihreää paprikaa kuutioina
• 1 rkl paprikapyrettä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipaleina
• 0,5 dl pakasteherneitä (siis tosi vähän)
• 2,5 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kuivaa orzopastaa (pitkäjyväisen riisin näköistä pastaa)
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa
• 1 säilykepurkki sitruunaöljyllä maustettuja sardiineja (5 kalaa)

Silppusin ja kuutioin kasvikset ja otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille ensin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin mukaan paprikakuutiot ja hetken päästä tomaattikuutiot ja paprikapyreen, se on hyvää ainetta, lisää ruokaan makua ja väriä pienelläkin määrällä. Noin neljän minuutin kuluttua sirottelin orzon pannulle ja kaadoin vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät nesteeseen. Maustoin ruokaa suolalla ja pippurilla. Nostin ruoan kiehumaan melko maltillisesti ja laitoin kannen pannun päälle. 

Noin kymmenessä minuutissa orzo oli kypsää ja ripottelin pinnalle herneet ja nostin päällimmäiseksi sardiinit. Laitoin vielä kannen päälle noin viideksi minuutiksi, olin jo sammuttanut liekin pannun alta, sillä kaikki neste oli imeytynyt ruokaan ja pasta oli kypsää. Ennen tarjoilua lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja tuoretta persiljaa. Harmi, ettemme jaksaneet näinkään pientä pannullista aivan kokonaan syödä.

La Vueltan viimeinen seremoniallinen etapista ajettiin osa Madridin illassa, johtajan punaisessa paidassa ajavaa Jonas Vingegaardia ei kukaan enää haastanut. Etappi jouduttiin keskeyttämään mielenosoitusten vuoksi, eikä ilmeisesti etapin voittajaa mitenkään määritellä. Jonas Vingegaard on tämän vuotisen La Vueltan voittaja ja sillä siisti. Mikäli jotain muutosta asiaan vielä tulee, palaan siihen myöhemmin. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

Kuvan valkosipuleilla ei ollut erityisempää osaa päivän aterialla, mutta ne me ostimme Saumurin lauantaimarkkinoilta, ne ovat yhdeet parhaista markkinoista, joilla olemme Ranskassa käyneet. 

Guisantes Estofados con Huevos, eli herneitä ja kananmunaa oli päivän sivukkeemme aterialla, jolla oli kolmea erilaista espanjalaista raakamakkaraa. Ohje on taas Albertilta Spain on A Fork-blogista, en saanut sivukkeesta niin sievää kuin hän, mutta hyvää se oli. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

• 2 kananmunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• puolikas salottisipuli silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 200 g pakasteherneitä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli oikein yksinkertainen ruoka valmistaa, mikä on retkiolosuhteissa aina kiva juttu. Antti kypsensi raakamakkarat ulkona Campingazin grillillä, minä operoin sisällä kahden paistinpannun taktiikalla. Ensin kypsensin oliiviöljyssä sipulisilppua muutamia minuutteja ja kun sipuli alkoi olla läpikuultavaa, lisäsin pannulle ensin viinin. Annoin sen kiehua hetkisen, mutten mitenkään kokonaan pois. Sitten lisäsin pannulle jäiset herneet ja tasoittelin ne pannulle. Laitoin kannen pannun päälle ja jätin herneet sulamaan ja kypsymään.

Toisella pannulla (ei ollut minun tiskivuoroni) paistoin sitten kananmunat espanjalaisittain oliiviöljyssä vain toiselta puoleltaan. Kun viini oli kiehunut pois herneistä, olivat makkaratkin juuri kypsiä. Annoksiin tuli kolme pientä erimakuista raakamakkaraa, herneitä ja paistettu kananmuna. Pystyi syömään (kuten meillä on perheessä tapana sanoa, kun ruoka on hyvää)!

La Vuelta on nyt sitten päätösetappia vaille valmis, toiseksi viimeisen etapin loppu oli sellainen hirmujyrkkä, joita espanjalaiset tykkää tehdä, minä en niistä tykkää, ovat epäinhimillisiä. Mutta voittajasuosikkini Jonas Vingegaard näytti mistä on tehty ja repäisi itsensä viimeisillä kahdella kilometrillä irti muista ja voitti etapin. Jokainen maaliintullut piti auttaa sivuun, sillä voimat ja vauhti loppuivat heti maaliviivalla. Joao Almeida joutui taipumaan ja ero Jonasiin on nyt 1min 16 sek. Ilokseni Sepp Küss tuli tänään toisena maaliin. Huomenna on sitten seremoniallinen Madridiin päättyvä etappi, jolla kirimiehet (jos heitä vielä on mukana) vielä yrittävät etappivoittoa. Jokuhan sen joka tapauksessa saa. Mikäli Jonas Vingegaard pääsee maaliin, hän voittaa koko kisan, häntä ei enää huomenna haasteta. 

Ja sitten kuulkaa, meillä koittaa ruokavapaus! Tänä vuonna olemme olleet kaikkien kolmen ruokahaasteen aikana reissussa, koko Giron, yli puolet Tourista ja nyt koko Vueltan. Huomisen jälkeen meillä on patoutuneita ruokatoiveita, kuten raclette ja jotain korealaista.

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta

Tänään halusin jotain oikein yksinkertaista ruokaa, silloin käännyn usein pastapussin puoleen. Otin ohjeen Spain on A Fork-blogista. Tässä ei paljon ole raaka-ainelistalla pituutta. Vaihdoin ohjeessa olleen ilmeisen chilin tai jonkun muun paprikajauheen kuin pimentonin rosepippuriin. 

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä nopeasti kypsyvää kierrepastaa (en nyt muista mikä sen pastamuodon nimi on)
• 1 l vettä + 2 tl suolaa pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 4 valkosipulinkynttä ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• 1 tl rosepippureita hieman murskattuna
• suolaa ja pippuria
• pieni pala manchegoa raastettuna

Laitoin pastaveden kattilaan kiehumaan ja kaadoin paistinpannulle oliiviöljyä, alle pieni liekki ja hetken päästä lisäsin pannulle ohuiksi viipaleiksi leikkaamani valkosipulit. Laitoin liekin oikein pienelle, ettei valkosipuli palaisi. Kun pastavesi kiehui, kumosin kolmen minuutin kierrepastat kattilaan. Valkosipuliviipaleet alkoivat saada väriä pannulla, laitoin liekin alta kiinni ja sekoitin mukaan rosepippurit ja pimentonin. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulla olevaan valkosipuliseen öljyyn ja maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Sekoitin puolet raastetusta manchego-juustosta koko annokseen pannulla ja loput sitten ripottelimme lautaselle pastan päälle. Hitsit, että oli hyvää, yksinkertaista ja edullista, arvelen ettei tämän aterian hinta ollut paljon yli kahden euron. 

La Vueltassa on lopputaputteluiden aika melko pian. Saumurin leirialueella ei nyt sitten olekaan mitään nettiä löydettävissä, joten katsoimme omilla gigoilla lopusta pienen pätkän, tasamaan etappi ei kauhean kiinnosteleva ollut. Jasper Philipsen ajoi lopulta massakirin voittoon ja kokonaiskilpailun kärki pysyy samana, Jonas Vingegaard johtaa Joao Almeidaa 44 sekunnilla. 

Patatas Aliñadas a la Sevillana – espanjalainen perunasalaatti

Tämän päivän sivuke oli espanjalainen perunasalaatti, jonka ohjeen otin Spain on A Fork-blogista. Ruoan nimi on espanjaksi Patatas Aliñadas a la Sevillana ja se oli oikein kiva sivuke kotimaisille makkaroille. Nyt alkaa olla ihan kaikki kotimaasta tuodut ruoat syöty (jäljellä on paketti pientä pyöreää), etsin aamulla kaksi savustettua grillimakkaraa pakastimesta, merkkiä en muista. Nyt osasin tehdä justiinsa sopivan annoksen kahdelle hengelle, jokainen haarukallinen tuli syötyä. 

Espanjalainen perunasalaatti kahdelle

• 6 pienehköä perunaa
• 0,5 l keittovettä + 1 tl suolaa
• 1 salottisipuli
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin perunat pieniin suupaloihin ja keitin ne suolatussa vedessä kypsiksi. Kaadoin veden pois kattilasta ja jätin perunat siivilään jäähtymään. Silppusin sipulin ja sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Yhdistin sipulisilpun kastikkeeseen. Kun oli ruokailuaika, yhdistin kastikkeen ja kypsät perunapalat ja ripottelin vielä pinnalle pippuria, suolaa ja tuoretta persiljaa. Lisänä meillä oli vielä ne kotoperäiset makkarat, jotka paistoin pannulla autossa sisällä, sillä alkuillasta satoi moneen otteeseen ja olimme jo rullanneet markiisin sisään huomista lähtöä ajatellen. 

La Vueltan lyhyttä aika-ajoa oli vielä lyhennetty (ilmeisesti taas mielenosoitusten vuoksi) ja sillä oli mittaa vain 12 km. Nopein oli Filippo Ganna ja Joao Almeida pystyi kuromaan kokonaiskilpailun toisen sijansa aikaeroa Jonas Vingegaardiin 10 sekuntia pienemmäksi. Nyt Joao on siis toisena 40 sekunnin päässä Jonasista. Huomenna perjantaina on vielä flat-etappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina kisa päättyy Madridiin. Eikä päivääkään liian aikaisin. 

Arroz con Salmón y Guisantes – espanjalainen lohi-riisipannu (melkeinpaella)

Tänään meillä oli täältä otettu ruokalaji päivällisenä, se ei ole paella, vaikka valmistustavassa onkin samaa ja raaka-aineissa. Ruoan nimi on espanjaksi Arroz con Salmón y Guisantes ja tulkkaan sen tarkoittavan riisiä lohen ja herneiden kanssa. Taas kerran kävi niin, että yritykseni ottaa raaka-aineita oikein vähän, otin sittenkin riisiä ja herneitä liikaa. Ohjeeseen tarvittavan lohen ostimme eilen ihanasta fresh-ketjun kaupasta. 

Kävimme tuon liikkeen kaupoissa ensimmäisen kerran tämän kevään matkalla ja ovelta ajattelin, että onpa varmaan kallista, kun oli niin hienoa. Onhan niissä kalliitakin artesaanituotteita, mutta myös ihan tavallisen hintaisia. Eilisen ruoan pinaatit maksoivat 0,18€ ja sienet 0,38€. Alla olevassa kuvassa on muun muassa sipulivalikoimaa, ne hinnat eivät ole ihan halvimpia, sen myönnän. 

Tuolta kaupasta ostin vähän lohta. Lohi on kallista täälläkin, Suomessa taitaa olla taas edullisempaa. Oli kiva hoksia pakkaus, jossa oli fileitten päitä siististi nahattomiksi leikattuna. Olisin joka tapauksessa leikannut lohipalan nahattomaksi ja pienemmiksi paloiksi, joten oli ihan järkevää ostaa jämäpalapakkaus, 177 g ja se riitti kahdelle hengelle mitä parhaiten. Kalkuloin, että tämän päivän kahden hengen aterian hinnaksi tuli 4,50€. Ja kalan osuus siitä oli 3,18€.

Pienensin ohjetta joka puolelta ja vähän muutin tekotapaa, ei kerrota Albertille. 

Arroz con Salmón y Guisantes 

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli suikaloituna (puolikas olisi riittänyt)
• 1/5 vihreää paprikaa suikaloituna
• 1 keltainen tomaatti suikaloituna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 177g lohifilepaloja 
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1,2 dl paellariisiä (1 dl olisi riittänyt)
• puolet pienestä PAELLERO-paellamaustepussista
• 1 rkl paprikapyrettä (olin ottanut sen esillekin, mutta unohdin laittaa #kuihienooseon )
• 3 dl vettä
• 0,5 dl roseviiniä
• 1 dl pakasteherneitä (0,5 dl olisi riittänyt)
• sitruunamehua ja tuoretta persiljaa viimeistelyyn 

Tein preppauksen sisällä samalla, kun katsoimme La Vueltaa koneeltani ja telkkarista päivän mellakoita ja mielenosoituksia Ranskasta. Suikaloin sipulin, paprikan ja tomaatin ja keräsin kaikki ainekset tarjottimelle. Lohipalat esimaustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Ruoan varsinaisesti tein ulkona Campingazin liedellä. Oli vähän liian tuulista, saattoi mennä kaasua vähän haaskuuseen. 

Kuumensin uudella melko pienellä pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistelin siinä sipulia ja paprikaa muutamia minuutteja. Kumosin ne sitten lautaselle odottamaan. Lisäsin öljyä pannulle ja paistoin esimaustettuja lohipaloja joka puoleltaan minuutin verran, niiden ei tarvinut vielä tulla kypsiksi. Kumosin nekin lautaselle odottamaan. 

Seuraavaksi laitoin pannulle taas ihan vähän öljyä lisää ja kaadoin riisit tyhjälle, öljyiselle pannulle. Ripottelin PAELLERO-mausteseosta (luin sen aikoinaan söpöisesti Palleroksi ja sen takia ostin sitä espanjalaisesta ruokakaupasta, joskus vuonna 2013). 

Sekoittelin ja annoin riisin kypsyä ihan hetkisen sellaisenaan. Sitten kaadoin puolet vedestä, noin 1,5 dl pannulle ja palautin sille sipulit ja paprikat ja myös tässä vaiheessa raa'at tomaattisuikaleet. Sekoitin ja lisäsin loput vedestä. Ripottelin mukaan suolaa ja pippuria ja laitoin kannen pannun päälle. Tarkoitus oli kypsentää ruoka sekoittelematta ja jopa saa aikaan aavistuksen kärähtänyt pohja, crust, mutta sitä en kyllä tällä pannulla ja tuulisissa oloissa saanut aikaan. 

Koska minulla oli oikeaa paellariisiä, se kyllä toimi hyvin, neste imeytyi hyvin riisiin ja mausteseos värjäsi riisin kauniisti. Se paprikapyre olisi ollut kyllä hyvä lisä. Noin vartissa riisi alkoi olla kypsää ja neste imeytynyt riisiin. Siinä vaiheessa alkoi tuuli olla todella puuskainen ja vähän satoikin, niin siirryin viimeistelemään ruoan autoon CampaKeittiöön. 

Ripottelin pakasteherneet ruoan pinnalle ja asettelin puolipaistetut lohipalat kaikkein päällimmäiseksi. Lisäsin vielä nesteeksi hieman viiniä ja haudutin ruokaa muutaman minuutin kannen alla. Siinä vaiheessa riisi oli kypsää ja lohi myös. Harmi, että laitoin herneitä liikaa, ei vaan millään meinaa uskoa, että desi riisiä on kahdelle liikaa. 

Annosten päälle kiersin vielä lisää pippuria ja ripottelin suolahiutaleita sekä persiljaa ja sitruunamehua. Harmi, ettei sitä kärähtänyttä pohjaa tullut, mutta muuten oli hyvää. Millä ihmeellä oppisin yhä vielä pienentämään raaka-aineiden määrää niin, että ruokaa tulisi sopivasti? 

La Vueltassa oli medium mountain-etappi, eivätkä mielenosoitukset estäneet etapin toteuttamista. Nopeimmaksi ajoi Giulio Pellizzari, mikäli ymmärsin oikein tämä oli 22-vuotiaan ajajan ensimmäinen ammattilaistason voitto. Jonas Vingegaard johtaa yhä kokonaiskilpailua ja toisena on Joao Almeida 50 sekunnin päässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on profiililtaan tasainen.