Todella helppo uunibroileri

Olemme olleet kotosalla reissun jälkeen jo yli kaksi kuukautta. Talviuneen vaipuminen on lähellä, muttei ihan vielä tapahtunut. Harvinaista, että olemme jo marraskuun toisella viikolla, muttei vielä ole satanut lunta kertaakaan. Minä en erityisesti lunta kaipaa, mutta tulisihan siitä hieman valoisammat maisemat. 

Sunnuntaina meillä oli isänpäivän perhepäivälliset ja tein ensimmäistä kertaa täältä ottamani ohjeen mukaista ruokaa. Itse asiassa näin sen videona YouTubessa, mutta löysin blogiinkin. Tuolloin ruoka onnistui todella hyvin, kaikki pitivät siitä ja koko suuri padallinen meni yhdellä istumalla. 

En yleensä tee samaa ruokaa, olipa se miten hyvää tahansa, kovin pian uudelleen. Usein en koskaan palaa saman ruoan pariin. Nyt tein sen jopa vain muutaman päivän kuluttua tänään, tällä kertaa kahdelle hengelle kahden päivän ruoaksi. Lisäsin mukaan myös sipulia, sillä se sopi minusta tähän hyvin. Määrät on muunneltu sopiviksi täydellisellä itsevarmuudellani. 

Uunibroileria ja perunaa

Marinadi

• 0,75 dl sitruunamehua
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1tl suolaa
• pippuria
• chilihiutaleita
• kuivattua oreganoa tai basilikaa tai molempia
• 0,5 dl vettä

Muut ainekset

• 3 suurehkoa broilerifilettä kahteen palaan leikattuna
• 4 suurehkoa perunaa kuorittuna ja neljään lohkoon leikattuna
• 3 pienehköä punasipulia kuorittuna ja puolikkaiksi leikattuna
• tuoretta oreganoa

Mittasin ensin marinadin ainekset pieneen lasipulloon ja ravistin kaikki kunnolla sekaisin. Asettelin broileripalat, sipulit ja perunalohkot uunivuokaan ja kaadoin marinadin päälle. Huuhtelin marinadipullon vielä vesitilkalla ja kaadoin senkin vuokaan. Kääntelin marinadin aineksiin kunnolla, lisäsin pinnalle tuoreita oreganon oksia ja nostin kannen päälle. Pidin vuokaa ulkona hyvin peiteltynä (lämpötila ulkona +2°C) siihen asti, että oli aika laittaa ruoka uuniin. Tämän voi siis hyvin valmistella hyvissä ajoin, minä tein sen aamulla ennen aamupalaa. Valmisteluun menee vain noin 10 minuuttia. 

Iltapäivällä otin vuoan sisälle hieman lämpenemään ja kuumensin uunin 220 asteeseen. Nostin vuoan uuniin keskikorkeudelle kansi päällä ja annoin ruoan paistua ensin noin tunnin verran. Otin kannen pois ja valelin perunoita ja broileripaloja vuokaan muodostuneella marinadiliemellä ja paistoin vielä puolisen tuntia ilman kantta, jolloin perunoihin tuli kaunis paistopinta. 

Söimme noin puolet tänään ja loput pakkasin lasirasiaan, jossa ruoan voi lämmittää hyvin. Onnistui yhtä hyvin kuin perhepäivällisillä, silloin en laittanut chiliä enkä sipulia, mutta ne sopivat ruokaan mainiosti. 

La Vueltan päätöspäivän churrot pitkästä aikaa

Olemme olleet nyt kotona reilun viikon ja tänään on perhepäivällisten aika. Blogin ensimmäisellä vuosikymmenellä (kuulostaapa mahtipontiselta) tein usein churrot juuri tässä kohden vuotta, mutta sitten se jäi, kun olimme niin monena vuonna reissulla syyskuun puolivälin tienoilla. 

Päivällisenä oli hampurilaisia, niistä ei sen enempiä. 

Churrot tein samalla ohjeella kuin monta kertaa aikaisemminkin. Niiden ohjeen löytää helposti tästä vuoden 2019 postauksesta. 

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin hieman myöhemmin, lähetys alkoi vasta kello 17. Ehdimme katsoa siitä loput perhepäivällisten jälkeen. Enric Mas nyt sitten voitti koko kilpailun. Muistan hänestä olleen ensimmäisiä kertoja puhetta silloin, kun Alberto Contador oli lopettamassa uraansa ja Enricistä kaavailtiin hänen manttelinperijäänsä. Alberto päätti uransa 2017, joten aivan heti Enric ei lunastanut odotuksia. Mutta hieno voitto siis, vaikka jäi tietysti ensin kaihertamaan Tadej Pogacarin loukkaantuminen ja keskeytys ja sitten se, ettei Primoz Roglic saanut Enriciä kiinni ja mennyt ohitse. Päivän etapin voitti Tobias Johannessen. 

Nyt on alkaa sitten taas vapaus tehdä mitä ruokaa tahtoo, suunnitelmissa on askarrella kaalikääryleitä ensi viikolla. Taas kerran pitää miettiä, että vieläkö jatkan vuotuista kolmiosaista ruokahaastetta, yleensä tässä syksyllä tuntuu, että  nyt riittää, mutta keväällä taas mieli aktivoituu. Toisaalta voisin myös alkaa taas tehdä enemmän tavallisia ruokapostauksia ja ehkä matkajuttujakin, jos ei olisi ruokahaasteita enää. Niiden toteuttaminen ja niistä postaaminen vie kuitenkin etenkin reissussa aika paljon aikaa ja energiaa. 

Pipirrana – espanjalainen tomaattisalaatti vähän muunneltuna

Tänään olen yksin kotona ja olen syönyt kaikenlaista sellaista mitä syön yksin ollessani, nuudeleita ja suklaata, joka on tarkoitettu huomisille perhepäivällisten churroille. Pitää pyytää tuomaan huomenna lisää suklaata. Minulla oli vielä yksi jemmapostaus viime kesältä, jota en ollut käyttänyt, enkä ensin muistanut yhtään millainen ruoka näissä kuvissa on. Kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta käytän tämän nyt kuitenkin päivän espanjalaisuudeksi. Ohje on jälleen tästä samasta blogista ja siellä on paljon nätimmät kuvat espanjalaisesta tomaattisalaatista. 

Espanjalainen tomaattisalaatti muunneltuna ja pienennettynä

• 1 kovaksi keitetty kananmuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikas punainen paprika (ei ollut vihreää paprikaa)
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• pieni pala (noin 100 g) savustettua lohta (purkkitonnikalan sijaan)
• suolaa ja pippuria

Keitin ensin kananmunan ja sen jäähdyttyä kuorin ja halkaisin sen. Otin keltuaisen pois ja jätin odottamaan lautaselle. Leikkasin tomaatit, keitetyn kananmunan valkuaisen ja paprikapalan pieniksi kuutioiksi ja sipulin silpuksi. Sekoitin morttelissa valkosipulimurskan ja noin neljäsosan paprikapaloista ja hieroin ne tahnantapaiseksi seokseksi keltuaisen kanssa, maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Yhdistin tahnaan pari rkl oliiviöljyä ja sekoitin ainekset tasaiseksi salaattikastikkeeksi. 

Keräsin kulhoon tomaatti- ja loput paprikakuutioista, sekä sipulisilpun ja valkuaiskuutiot ja vielä edellispäivän savulohen palan pilkottuna. Sekoitin mukaan kastikkeen ja sittenpä tämä vähän erikoinen salaatti olikin valmis. Se ei muistaakseni ollut mikään suuri suosikkimme. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi. Minä olin  hieman toiveikas, että Primoz Roglic pystyisi sen aikana viemään itsensä johtoon, mutta niin ei käynyt. Kurkin välillä tilannetta HBO:lta, mutta koko huomiotani etappi ei saanut. Etapin nopein oli Mikel Landa, joka on jostain jo unohtuneesta syystä joutunut epäsuosikkilistalleni, mutta voittakoon nyt sitten etapin tämän kerran. Huomenna on viimeinen seremoniallinen etappi, jossa ei enää punaista paitaa uhata, mutta kirimiehille on vielä tilaisuutensa. 

Veriappelsiini-oliivisalaatti

La Vuelta on melkein lopussa ja tuntuu jo työläältä löytää jotain espanjalaista kokattavaa. Tein päivälliselle haudutuspadassa ruokaa, jossa ei mitään erityistä espanjalaisuutta ollut. Löysin kuitenkin täältä salaatin, jota voi espanjalaiseksi sanoa. Ohjeessa käytettiin purjoa ja kokonaisia manteleita, mutta niitä meillä ei juuri ollut saatavilla. Purjon vaihdoin kevätsipuliin ja mantelit vain jätin pois. Mietin, että laittaisinko jotain pähkinöitä, mutta eipä sopivia pähkinöitäkään ollut.

Yleensä veriappelsiineja ei vielä tähän aikaan vuodesta ole saatavilla, mutta nyt oli Lidlissä alkuviikosta, niitähän piti heti ostaa. 

Veriappelsiini-oliivisalaatti kahdelle

• 2 pientä veriappelsiinia viipaleiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• 10 vihreää kivetöntä oliivia puolikkaiksi leikattuna
• 2 rkl vinaigrettea (samaa Puget-merkkistä, kuin eilisessä salaatissa)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tähän ei mitään erityistä tekoselostusta tarvita, kunhan asettelin ainekset lautasille ja lurittelin päälle hieman vinaigrettea. Pinnalle vielä pienet ripaukset suolaa ja pippuria.

La Vueltan 19. etappi oli ylämäkeen päättyvä hilly-tyypin etappi, josta oli pitkä lähetys. Edward Dunbar oli etapin nopein, olikin jännittävä etapin päätös! Enric Mas pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa, eikä Primoz Roglic saanut eroa Masiin pienennettyä. Huomenna on viimeinen vuorietappi ja se on myös viimeinen tilaisuus muuttaa kärjen tilannetta. 

Espanjalainen melonisalaatti

Tänään olemme odottaneet koko päivän tietoa auton huollosta eikä tullut valmista tänäänkään. Minua alkoi harmittaa silleen sisäministeri-tyyliin ja olin jo sitä mieltä, ettei huvita tehdä ruokaakaan, mutta sain sitten harmituksen laantumaan ja tein salaatin aiemman etsinnän mukaisesti. Ohje on täältä. Etenkin salaatin ulkonäkö viehätti.

Pieni melonisalaatti kahdelle

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tomaatti
• 1/4 melonia
• 1/2 punasipulia
• pippuria
• vinaigretteä (Ranskasta otettua Puget-merkkistä)

Soittelin kurkun pitkittäin ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla ja sipulin poikittain, leikkasin melonin ja tomaatin kuutioiksi. Sommittelin kaikki ainekset lautaselle ja kiersin myllystä pippuria päälle. Maustoin vielä muutamalla lusikallisella vinaigretteä. Ohjeessa oli oliiviöljyn ja sherryviinietikan seosta, mutta sellaista etikkaa meillä ei nyt ollut, joten käytin tuota valmistuotetta ja sehän olikin todella hyvää. Muuten lautasilla oli viimeiset valmisruoat reissulta Jumbon paneroidut kanapalat. 

EDIT: Ohjeessa oli mukana myös vihreäkuorinen omena. Meillä oli vain yksi Bremenin siirtolapuutarhan ota tästä-korista tuotu omena, joka oli mennyt huonoksi, joten ei ollut sitten omenaa salaatissamme. 

La Vueltan 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Aiemman harmistuksen tunteessa en ensin halunnut edes katsoa kisaa, mutta lähetyksen loppupuolella kiinnostus taas heräsi. Etappi ajettiin niin, että se päättyi Jereziin ja muistelimme käyntiämme siellä vuonna 2017 katsomassa La Vueltaa paikanpäällä. Kaupungista emme paljon muista, oli todella kuumaa ja kävimme yhdessä sherrytalossa. Siellä opasta ei hotsittanut ollenkaan opastaa, mutta maistiaiset paransivat tilanteen plussan puolelle. 

No, aika-ajon nopein oli Spefan Küng. Olin toiveikas, että hyvä aika-ajaja Primoz Roglic voisi ajaa kokonaiskilpailun kärkeen, mutta Enric Mas teki niin hyvän suorituksen, että Primoz sai häntä kiinni vain puolisen minuuttia. Enric on nyt 1 min 37 sek Primozin edellä. Edessä on vielä kolme etappia, hilly, mountain ja tasamaan päätösetappi. Tänä vuonna kilpailu päättyy Madridin sijaan Granadaan.

Paistettua manchegoa

Nyt alkaa La Vueltan loppukin häämöttää, enkä kiellä etteikö vähän olisi mielenkiinto lopahtanut kisan tapahtumia kohtaan. Tänäänkin tarvitsi kuitenkin syödä ja tein pienen tapaksen täältä ottamani ohjeen mukaan. 

Kyseessä on rapeassa kuoressa paistettu manchegojuusto. Olin ajatellut tehdä tämän tapaksen jo reissun loppupuolella, mutta siirsin sen kuitenkin tehtäväksi kotikeittiössä, sillä tässä tuli tiskiä vähän tavallista enemmän eikä se ole aina niin kivaa mobilekeittiössä. 

Paistettu manchego

• 1 cm paksuisia viipaleita manchegoa (tein 10 viipaletta)
• 2 pientä kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 dl pankomurua
• iso loraus oliiviöljyä

Leikkasin juuston kolmionmuotoisiksi viipaleiksi ja leikkasin myös mustan kuorireunuksen pois. Asetin matalalle peltilautaselle vehnäjauhot, toiselle samanlaiselle lautaselle vatkatut kananmunat ja kolmannelle pankomurut. Näin sain aikaan pienen leivitysaseman. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja laitoin virran pannun alle. 

Kääntelin ensin juustoviipaleet vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Pitä katsoa, että koko juuston pinta peittyy leivityksiin, ettei juusto pannulla karkaa ja sula liiaksi. Nostin paneroidut juustopalat pannulle paistumaan noin kahdeksi minuutiksi, käänsin ne ja paistoin toisenkin puolen. Kun pinta oli rapea ja kauniin välinen, nostelin palat paperiarkille  hieman valumaan. 

Asettelin valmiit palat sitten tarjoilulautaselle yhdessä muutaman leikkelesiivun kanssa, mukana aterialla oli myös puolikas meloni viipaleina ja tuoretta patonkia. Paistettu manchego oli oikein mainiota, onneksi en laittanut ohjeessa mainittua suolaripausta, juustossa oli suolaa aivan riittävästi ja leikkeleissä lisää. 

La Vueltan 17. etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi ja siten kirimiesten suosikkilaatua. Katsoimme kisasta kaiken, mitä HBO:lta tuli. Ei ole kovinkaan kauniita nuo eteläisen Espanjan maisemat sisämaassa ainakaan, mutta kaupungit kyllä olivat kiinnostavan näköisiä. Kovin oli taas kuuma sää, vesihuoltoa sai taas tehdä aivan etapin loppuun asti, viileämmissä säissä vesihuolto pitää lopettaa tyypillisesti 20 km ennen maalia. Matthew Brennan otti voiton jälleen, tämä 21-vuotias ensimmäisessä grand tourissaan jo viidennen kerran. Enric Mas on yhä kokonaiskilpailun ykkösenä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo.

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

Kotiinpaluuhommat alkavat olla aika hyvällä mallilla. Pyykkiäkään ei ole enää pestävänä. Tein myös hieman rahanpesua, kyllä kiiltää. CampaAdria on katsastettu ja läpi meni, tosin tuulilasi täytyy nyt viimein vaihtaa. Siinä on ollut halkeamia kotimaan ajeluvuosilta ja päätimme, ettemme vaihda sitä ennen kuin on pakko. Halkeamat eivät ole olleet siinä oleellisessa näkökentässä, mutta nyt vaihtokäsky tuli. Hyvä niin. 

Päivän espanjalaisuus oli Spain on A Fork-blogin lohiohje. Tämä oli mukavan nopea ja helppo ohje, laitoin sivukkeeksi Jumbosta ostetun pienen pussillisen perunanoppia airfryerissä. Tuo pussi oli päivämääräperusteisesti käyttöjonossa ensimmäisenä. 

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

• 350 g lohta (nahallista, mutta ruodot poistettuna, kahteen palaan leikattuna)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa silputtuna
• ripaus suolaa

Otin lohipalan kääreestä ja kuivasin sen pinnan paperilla ja leikkasin palan kahteen annospalaan. Hieroin pintaan hieman oliiviöljyä, tarkoitus oli paistaa lohi kuivalla pannulla hyvin pienellä öljymäärällä, jonka oli kaikki suoraan lohipaloissa. Kiersin myllyistä pippuria ja suolaa lohipalojen molemmille puolille. 

Tein yrttikastikkeen valmiiksi odottamaan, sekoitin kupissa pari rkl oliiviöljyä, puolikkaan teelusikallisen valkosipulimurskaa, persiljasilpun ja ripauksen suolaa.

Kuumensin pinnoitettua pannulla kuiviltaan hetkisen ja kun se alkoi olla kuuma, nostin lohipalat pannulle nahkapuoli alaspäin ja paistoin noin 5 minuuttia. Kun kypsyys alkoi olla viipaleen puolivälissä, käänsin palat ja paistoin vielä pari minuuttia toistakin puolta. Nostin pihdeillä palat vielä vieman sivukyljilleenkin muutamaksi sekunniksi. 

Kun lohi oli kypsää, nostin annospalat lautasille nahkapuoli ylöspäin ja lusikoin persiljakastikkeen pinnalle. Tämä oli oikein hyvä pikaruoka. 

La Vueltan kolmas viikko alkoi tänään toisen lepopäivä jälkeen. Kyseessä oli hilly-tyyppinen etappi, jonka voittajaksi ajoi jo neljännen kerran tässä kisassa Matthew Brennan, joka aja siis ensimmäistä Vueltaansa. Enric Mas jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi.

Maissintähkät espanjalaisittain

Saavuimme eilen kotiin viiden kuukauden matkan jälkeen, kieltämättä on kiva olla kotona taas. Olemme purkaneet autosta kaikenlaista tuomista ja paljon pyykkiä. Nyt jatkamme lähipäivät auton siivoamista ja järjestelyä, paljon puuhaa on tiedossa. Olin ajatellut, että useita La Vueltan etappia jäisi väliin, ensin laivamatkan ja sitten kotiinpaluuhässäkän vuoksi, mutta tänään palasin jo espanjalaiskokkailun pariin, tosin melko matalalla kynnyksellä. 

Kotiinpaluuseen liittyy aina käynti lähi-Lidlissä ja sieltä ostimme kaksi kotimaista maissia, jotka grillasimme tänään. Otin neuvot täältä. 

Grillatut maissintähkät espanjalaisittain

• 2 tuoretta maissintähkää
• vettä maissien esikeittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia
• suolaa
• tuoretta persiljaa silputtuna

Revin maisseista suojalehdet ja ne haivenet, minkä nimisiä ne nyt ovatkaan. Keitin maissintähkiä noin 6-7 minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Sekoitin maustekastikkeen, oliiviöljyn, pimentonin, suolan ja persiljasilpun ja sutikoin sen maissintähkiin joka puolelle. 

Antti grillasi esikeitetyt, pintamaustetut maissintähkät kaasugrillillä joka puolelta, noin 10 minuuttia eri puolille käännellen. Aterialla oli  myös pienet lihavartaat, jotka ostimme Alankohollannista Jumbosta, näissä oli viimeiset päivämäärät ja tänään oli vielä aikaa ne valmistaa. 

La Vueltassa jäi siis torstain, perjantain ja lauantain etapit väliin kokkailun puolesta. Perjantain etapin pystyimme katsomaan laivassa, mutta kokkausmahdollisuutta ei tietenkään ollut. Eilen palasimme kotiin ja katsoimme loput etapista, mutta ruoanlaittoon ei silloinkaan ollut paukkuja, söimme karjalanpiirakat ja ruisleipää, erittäin hyvällä ruokahalulla. 

Tänään katsoimme kotiinpaluuhommien ohella 15. etappia, joka oli lyhennetty kuuman sään vuoksi. Alunperin sen piti olla noin 190 km, mutta sitä ajettiin lopulta 110 km. Sen nopein oli Wout Van Aert. Enric Mas johtaa kokonaiskilpaulua. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina alkaa viimeinen kolmannes kisassa.