sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Yhden kuvan taktiikalla – curry


Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsotrin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

  • 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
  • 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
  • puolikas punaista suippopaprikaa
  • nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
  • 2 rkl mangochutneyta
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 1 tl inkivääritahnaa
  • 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
  • 1 2 dl tetra kookosmaitoa
  • 2 dl vettä 
  • 1 tl currya
  • 0,5 tl chilihiutaleita
  • ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)
Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

  • 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
  • 3 porkkanaa
  • 2 kevätsipulia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl voita
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
  • 5 dl vettä 
  • pieni hippunen sahramia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta tilliä
  • 0,5 dl kermaa
Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

tiistai 13. helmikuuta 2024

Lämmin aamiainen pöydässä


Söimme korealaista hotpotia tässä yhtenä päivänä ja minulle tyypilliseen tapaan hotpot-laite ei päätynyt heti oikealle paikalleen säilöön (sitä paikkaa ei edes ole) vaan oli jäänyt ruokapöydälle. Seuraavana aamuna tein sillä aamiaisen pöydässä ja hotpot-vekotin sopi siihen oikein hyvin. Ei kärynnyt eikä kärventänyt mitään. Tuli myös käytettyä loppuun muutamia edellispäivän aterian aineksia, joita emme olleet jaksaneet sillä aterialla syödä. 

Lämmin aamiainen tähdenlennoista

  • 1 rkl voita
  • 2 viipaletta paahtoleipää
  • 2 tl voileipälevitettä
  • 4 kananmunaa (kaksikin olisi riittänyt)
  • pari palaa paprikaa, punaista ja keltaista
  • 5 nakkia
Laitoin hotpot-laitteen kuumenemaan ja sutikoin sen alaosan kakkuvuokamaiseen osaan pohjalle ja reunoille voita. Leikkasin nakit kolmeen palaan ja paprikapalaset suikaleisiin. Leikkasin paahtoleipäviipaleet puoliksi ja sutaisin niille hyvin kevyesti leipälevitettä. 

Kun laite oli kuuma, asettelin pohjaosalle ensin nakkipaloja neljään kohtaan, niiden vierille paprikapaloja ja tyhjiin kohtiin rikoin kananmunat kuhunkin. Tähän olisi sopinut hyvin myös sienet, tomaatit, halloumi ja lehtikaali. 

Leipäviipaleet asetin laitteet päälle paisto-osalle ja paahdoin paloja muutaman minuutin puoleltaan. Ne olivat paahtua liikaa, sillä homma kävikin nopeammin kuin oletin. Ehdin pelastaa leivät kärventymästä ja niihin tuli hauska paahtokuvio. Antti laittoi meille maitokahvit ja lisänä oli appelsiinimehua. 

Käänsin kananmunat muutaman minuutin kuluttua ja samalla nakinpalat käänsivät kylkeään. Oli oikein maistuva aamupala, ehkä turhan tuhti kahdella kananmunalla/syöjä. Tällä laitteella voisi kokeilla myös amerikkalaisten pannukakkujen paistamista oikein paksusta taikinasta. Miksi, no siksi, että voisi. Ja oli tosiaan  mukavaa, ettei tullut keittiöön yhtään käryjä, vaikka vähän sitä pelkäsin. Kuvakuri jatkuu, siksi ei ole enempää kuin postauksen avauskuva. 

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Pitkästä aikaa hotpot ja unohdettu kimchi

Monena vuonna meillä on ollut näin alkuvuodesta tapana keskittyä kotona olevien ruokatarvikkeiden tehostettuun käyttöön, kotivaraa unohtamatta. Sitä on edelleen, vaikka saisimme 10 vierasta ja pitäisi pärjätä pitempäänkin jemmavarastoilla. En tosin toivo kymmentä vierasta, introvertti tuskin koskaan toivoo sellaista. Kyllä se kuitenkin kävisi, jos kymmenen vierasta olisi kriisitilanteessa turvaa vailla ja me sen voisimme antaa. Mutta ei nyt mennä kauhuskenaarioissa sen pidemmälle. 

Tänään päivällisellä oli pitkästä aikaa korealainen hotspot, mutta harmikseni nyt muistin, että kimchi jäi ottamatta esille. Tein sen jo viime reissulta palattuamme ja suuri purkillinen alkaa olla ehtoopuolella, se ei ole vielä liian tymäkkää, mutta napakkuus alkaa olla muisto vain. Se olisi sopinut hotpotin kaveriksi oikein hyvin. Muttei siis päässyt. 

Kokosin kahden hengen hotspotiin vihanneslaatikoista yhtä jos toista ja sen lisäksi viisi nakkia. Niillä kuulkaa potkii pitkälle. Ainakin seuraavaan syömiseen. 

Korealainen viiden nakin hotspot kahdelle

  • 5 dl vettä
  • 2 tikkuaskin kokoista palaa kelpiä (kuivattua levää)
  • 1 rk sitruunamehua
  • 10 viipaletta kuivattua herkkisientä
  • 2 dl kiehuvaa vettä
  • 10 mandua (aasialaista mykyä, nämä olivat Lidlistä, joku kasvistäyte niissä taisi olla)
  • nyrkkini kokoinen pala parsakaalia nupuiksi irroteltuina (minulla ei ole kovin isot kädet)
  • 1/4 keltaista suippopaprikaa
  • 1/4 punaista suippopaprikaa
  • 1 porkkana
  • 5 cm pätkä purjoa
  • kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 5 nakkia

Kastike

  • 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
  • 1 tl cochujangia (korealainen chilitahna)
  • 1 tl doenjangia (korealainen soijapaputahna)
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
  • 0,5 tl murskattua valkosipulia
  • 0,5 tl inkivääritahnaa
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • paahdettuja seesaminsiemeniä
Valmistin ensin keittoliemen, kiehautin 5 dl vettä yhdessä kelp-palojen ja sitruunamehun kanssa. Jätin liemen kattilaan odottamaan. Kiehautin vielä pari dl vettä ja laitoin kuivatut sieniviipaleet kuumaan veteen likoamaan. Käytin nyt ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten kuivaamiani sieniä. Kun sienet olivat lionneet vedessä noin 10 minuuttia, kaadoin noin desin verran liotusvettä keitinliemikattilaan ja loput pois ja jätin liotetut sienet lautaselle odottamaan. 

Leikkasin paprikat, purjon ja porkkanan suikaleiksi ja otin esille valmismandut (gyoza-nimellä taisivat olla kaupan). Leikkasin viiteen nakkiin viiltoja kahdelle reunalle ja leikkasin vielä nakit puoliksi. Laitoin nakit pannulle paahtumaan muutamaksi minuutiksi, pienet viillot avautuivat sopivat nakeissa, joten niitä olisi helppo syödä puikoilla. 

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja jaoin kahteen annoskuppiin, pinnalle ripottelin seesaminsiemeniä. Laitoin hotpot-laitteeseen virran päälle ja luritin sen pohjalle 1 rkl verran wokkiöljyä. Kun laite oli kuumentunut, asettelin sen pohjalle kehään (kyseessä on sähkölaite, jolla on kakkuvuokamainen rinkula, jonka päällä voi paistaa vaikka lihapaloja ja reunaosissa kypsentää kasviksia liemessä) noin puolet valmistelluista kasviksiksi ja sienistä sekä puolet manduista. Kaadoin astiaan liemen ja kun liemi alkoi laitteen kuumentuessa kiehua, kääntelin kasviksia ja manduja niin, että ne varmasti kypsyivät. Lisäsin mukaan tuoreet pinaatinlehdet ja pannulla käytetyt nakkipalat. 

Kun kaikki oli kypsää, lusikoimme kummallekin kulhollisen kaikkia aineksia ja loppuun liemeen asettelin kypsymään loput ensimmäiseltä kierrokselta jääneet ainekset. Hotpotia pitää jaksaa aina syödä ainakin kaksi annosta, siksi ei pidä valmistella aineksia liikaa. 

Annoksen päälle lusikoimme tujakkaa punaista kastiketta, joka on melko samanlaista kuin bibimbapin päälle tuleva kastike. Se maustaa koko annoksen sopivasti. Kuivatut sienet maistuivat mainioille uudelleen elvytettyinä ja kaikki muukin oli oikein maukasta. Hieman kastike nosti hikeä otsalle, muttei liikaa. Jaksoimme syödä kaiken, mikä oli hyvä juttu. Taas sen huomasi, että aika pienestä määrästä aineksia tulee tarpeeksi ruokaa ja suurin osa kasviksia. Eikä jää tähdenlentoja




Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. Tämä oli kyllä myös hieman omasta tai asiakkaan päästä-kategoriaa, sillä en enää katsonut ohjeita muuten kuin kastikkeen suhteen. Korea on jo keittiössäni niin suuressa osassa, että osaan jo hieman itsekin. 

perjantai 9. helmikuuta 2024

Saksahtava lyttypottusalaatti

Näin instagramissa perunasalaatin, jonka tahdoin toistaa. Näin siitä untakin viime yön, joten oli helppo sitten toteuttaa suunnitelma tänään. Pikkuisen tein lisäyksiä, koska minua huvitti. 

Lyttypottusalaatti

  • 8 noin kananmunan kokoista perunaa kuorittuna ja höyrytettynä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • ripaus gochugarua (korealaista chilirouhetta)
  • 1 pieni purkki kreikkalaista jogurttia (noin 5-6 rkl)
  • 2 rkl majoneesia
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl dijon-sinappia
  • suolaa ja pippuria
  • 10 cm pala kurkkua
  • 1/2 keltaista suippopaprikaa
  • 1/2 punaista suippopaprikaa
  • 1 pieni ranskalainen sipuli (viime reissulta yhä täysin kunnossa oleva, toimme monta pussia näitä kotiin) 
  • 1 kevätsipuli
  • pinaatinlehtiä (noin 12 suurehkoa lehteä silpuksi leikattuina)
  • 1 paketti amerikanpekonia
  • tuoretta persiljaa
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja lytistin kypsennetyt kuoritut perunat leivinpaperin päälle uunipellille. Lurittelin perunoille hieman oliiviöljyä ja kiersin myllystä suolaa ja pippuria. Viimeistelin maustamisen korealaisella chilijauheella. Laitoin pellin uuniin noin 25 minuutiksi. 

Perunoiden paahtuessa valmistelin muut ainekset. Leikkasin paprikat ja kurkun pieniksi kuutioiksi, kevätsipulin paloiksi ja raastoin sipulin hienoksi raasteeksi. Sekoitin kulhossa jogurtin, majoneesin, sitruunamehun ja sinapin kastikkeeksi, jonka maustoin vielä suolaripauksella ja pippurilla. Yhdistin kulhoon sipulit, pinaatit ja kurkku- ja paprikakuutiot. 

Levitin pekoniviipaleet kylmälle pannulle ja laitoin liekin pannun alle. Paistoin pekonit rapeiksi ja leikkasin viipaleet pienempiin paloihin. Kun perunat olivat paahtuneet, sekoitin ne yhdessä pekonipalojen kanssa kulhossa oleviin muihin aineksiin. Maistelin, lisäsin mukaan persiljan ja vielä hieman pippuria. 

Oli oikein hyvä täyttävä ruoka, en nyt oikein tiedä miksi tätä pitäisi sanoa salaatiksi, mutta sanotaan nyt sitten. Määrä oli sopiva kahdelle, ei jäänyt tähdenlentoja. Enempiä kuvia ei ruoasta ole, sillä pidän itselleni tiukkaa kuvauskuria, ei kymmentä kuvaa samasta asiasta!

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Maa-artisokkia siiderissä, kermassa, pannussa ja uunissa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa melkoisesti. Rypistin viime CampaReissun tapahtumat kymmeneen postaukseen jo loka-marraskuun vaihteessa ja sitten loppui postauspuhti. Ei tullut mitään joulupostauksia eikä uudenvuodenkaan. Olemme viettäneet aikalailla talvihorrosta, mutta olen saanut kuitenkin aikaiseksi melkoiset kuvasiivousoperaation ja samalla merkinnyt omaan googlekarttaamme kaikkien neljän edellisen matkan suosikkikohteet lisäten kaikkiin kuvan tai useammankin.

Tässä hommassa meni parisen viikkoa ja kuva-arkisto putsaantui huomattavasti. Komensin itseäni palaamaan kuvausasioissa henkisesti 1900-luvulle, en saa enää ottaa kymmentä samanlaista kuvaa ruoka-annoksesta, kirkosta tai vesitornista. Yksi tai kaksi riittää. Leikin, ettei minulla ole kuin 24 kuvan rulla/päivä. 


Olemme kuitenkin syöneet melkein joka päivä, muttei mitään erityistä uutta, tai sellaista, josta ei olisi jo postausta. Ravintoloissa ei ole juuri tullut käytyä, joulukuussa Tallinnassa muutamassa, mutta nekin olivat ennalta tuttuja paikkoja. 

Tänään hoksasin instasta Rivercottagen ohjeen maa-artisokille ja minulla oli jo valmiiksi pussi näitä mutkikkaita mökylöitä varastossa. Koko resepti oli postauksessa ja minähän sitä matkimaan. Pienensin ohjeen suurpiirteisesti ja vielä vähän vähemmänkin olisin voinut tehdä. 

Maa-artisokkia siiderissä, kermassa, pannussa ja uunissa

  • 300 g kuorittuja maa-artisokkia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kuivaa siideriä 
  • 1 dl kermaa
  • timjamia
  • suolaa ja pippuria
  • kourallinen pankomuruja
Kuumensin uunin 220 asteeseen ja odotellessa kuorin artisokat ja leikkasin ne paloiksi. Kaadoin pieneen valurautapannuun oliiviöljyä ja kääntelin sokkapaloja öljyssä. Nostin pannun uuniin 10 minuutiksi. Sen jälkeen lisäsin pannulle siiderin, kerman, timjaminoksia sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Jatkoin paistamista noin 15 minuuttia. Kerran tänä aikana otin pannun uunista ja kääntelin artisokkapaloja. Kermasta ja siideristä muodostui mukava paksuhko kastike. Kun kakkutikku meni artisokkapalasta läpi sutjakasti, olivat palat kypsiä. Ripottelin pinnalle vielä kourallisen pankomuruja ja palautin pannun uuniin siksi aikaa, että panko ruskettui kivasti. Kaikkiaan pannu oli uunissa noin 35 minuuttia. Oikein hyvä sivuke valmiiden kalapullien ja höyrytetyn parsakaalin kanssa. Mutta kaksi artisokkaa vähemmän olisi piisannut. 

maanantai 6. marraskuuta 2023

CampaReissu2/2023 viikko 10


CampaReissu2/2023/päivä64 13.10.2023 


Bremen on kyllä kiva kaupunki! Olemme täällä nyt seitsemättä kertaa sitten kesäkuun 2022. Joen ylitse menevä pieni lossi kulki vielä näin syksylläkin ja menimme sillä ylitse ja katselimme matkalla museoon muutamia seinämaalauksia, joita emme aiemmin olleet sattuneet näkemään. 





Viikko sitten alkoi Kunsthalle Bremenissä hieno näyttely Geburtstags Gäste Monet bis Van Gogh. Hieman oli tungosta, muttei liikaa, hieno näyttely!


Kävelimme keskustassa museon jälkeen jonkun aikaa sadekuurojen välissä. Kävimme meille epätyypillisesti lounaalla ja siitä seurasi lounasväsymys, jonka yli pääsi vain päiväunilla.




Stellplatz ei ole lainkaan täynnä, mutta on täällä kymmeniä matkailuautoja, paikkoja on kai noin 100.

On ollut vielä lämmintä, noin 20 astetta vaikka on tuullut ja satanut moneen otteeseen. Lähipäivinä sää ilmeisesti kylmenee kymmenkunta astetta.

CampaReissu2/2023/päivä65 14.10.2023


Viime yönä sää viileni melkein kymmenen astetta, satoi ja tuuli navakasti. Kävimme aamupäivällä pyöräilemässä tällä saarella, joka sijaitsee Weser- ja Pikku-Weserin välissä.

Katselimme mitä sadoilla siirtolapuutarhapalstoilla tapahtuu tähän aikaan vuodesta. #pahatonttu on nostettu pystyyn, keväällä se oli kumollaan, kun tsekkasimme tilanteen.


Antti kävi katsomassa jalkapalloa, Werder Bremenin pelin Kölniä vastaan, naispalloilusta siis kyse. Oli kuulema hyvä kokemus. Ja kotijoukkue voitti, jee!





Pelin aikana joen vesi oli noussut vähintään pari metriä, kuten eilenkin. Joen varren alemmat kevyenliikenteen väylät olivat veden alla. Samoin monet pyöräparkit matkalla stadionilla,. Mitähän e-bike tykkää olla yli puoliksi veden alla 🤔



Pieni lossi joen yli (jalankulkijoille ja pyöräilijöille) kulki, mutta ei varmaan olisi voinut paljon korkeammalla olla vesi.

Tähtäsin one-pot-pasta-päivällistä siihen minuuttiin, kun Antti palaisi pelistä, mutta myöhästyin pari minuuttia. Ajoitus ihan päin peetä.


Nyt kun reissu lähestyy loppuaan, meillä onkin yhtäkkiä yksi päivä "liikaa", joten emme lähdekään huomennakaan vielä kohti Lyypekkiä vaan käymme modernin taiteen museossa ja katsomme pari kirkkoa, jotka olemme aiemmin olleet näkemättä.

CampaReissu2/2023/päivä66 15.10.2023


Hyvät hyssykät miten nopeasti ilma viileni, tänä aamuna sääappin mukaan oli lämmintä (lue kylmää) 7 astetta ja tuntuu kuin olisi 2 astetta. Sadekuurojakin oli aamun tunteina vielä tulossa, joten otimme aamun rauhallisesti, eli katsoimme Schlagermix DeLuxea ja söimme aamiaista.

Kun sateet menivät ohitse, puimme ylle kaikki omat ja varastetut ja loput tuulen puolelle kainaloon (siskolle @mariakingtssf tämä sanonta). Oikeasti, kevyttoppista, pipoa ja hanskaa. Hengitys huurusi. Kävelimme modernin taiteen museoon tämän saman suikulaisen saaren kärkeen. Matkalla näkyi kirkkoja, purjelaivoja, #humppaporo ja katolla olevia patsashahmoja (no yksi vain).







Museo oli aivan loistava, lippu maksoi 9€ ja katsottavaa oli monta kerrosta. Kokoelmissa oli suomalaisia teoksiakin esillä, mm Iiu Susirajan Ja Elina Brotheruksen. Kaikkiaan museo oli ihan todella hieno. Portaatkin. Kirjasto oli todella kutsuvan näköinen. 



Kävelimme sitten keskustaan katsomaan yhden kirkon, joka oli aiemmin kyllä nähty, muttei katsottu. Sinne ei päässyt sisälle, mutta toiseen pääsi. Sinne sytytin kynttilän, isän kuolemasta on näinä päivinä 20 vuotta.



Ennen paluuta leirille kävimme lasillisilla keskusaukion ulkobaarissa, oli kiva istahtaa hetkeksi katsomaan sunnuntaista kuhinaa aukiolla, jossa on tähän aikaan vuodesta paljon ruokakojuja ja lapsille karuselleja.


Leirillä teimme korealaisen päivällisen, kevätsipulipannukakun ja Aasia - kaupasta ostettuja pakastemanduja. Sojuakin oli taas taloudessa!


Huomenna matka jatkuu, yksi ylimääräinen päivä meni loistavasti täällä lempparikaupungissamme, Bremenissä.

CampaReissu2/2023/päivä67 16.10.2023



Nyt ei ollut #pahamokka kaukana. Olin viikko pari sitten tarkistanut milloin pitääkään olla satamassa kotimatkaa varten ja kuten hyvä vaimo ainakin, kertonut sen Antillekin. Niinpä olimme iloisina yhden päivän lisää Bremenissä. Sain pari päivää sitten laivayhtiöltä muistutuksen, että matkamme lähestyy. Mikään kello ei kilahtanut. Lähdimme Bremenistä tänä aamuna kohti Lyypekkiä, jossa olisimme kaksi viimeistä yötä.

Jostain kumman syystä kurkkasin vielä sähköpostia, että mitä siinä sanottiinkaan check-in-ajoista ja siinä kohtaa ihmettelin, että nyt on päivämäärissä jotain häikkää.

No, laiva lähteekin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, eikä sitä seuraavana, siis se laiva mihin meillä sattuu olemaan lippu.  Olisi ollut kyllä aika messevää mennä vuorokausi myöhässä satamaan.

Onneksi olimme kuitenkin ajoissa hoodeilla, ehdimme tehdä tänään ostoksia ja viettää sen vihoviimeisen varsinaisen reissuillankin. Kenenkään ei kannata ikinä enää mussuttaa minulle, että haluan olla aina tarpeeksi ajoissa, ehkäpä jopa liikaa etuajassa! Mutta siitä voi mussuttaa, jos tarkistan päivämäärän huonosti.

Kuvia ei tältä päivältä ole montaa, emme paljon muuta nähneetkään kuin moottoritietä ja kauppoja. Leirialueen pihalla on kiva kirjasto. Päivällisenä oli tortilloja.



CampaReissu2/2023/päivä68 17.10.2023



Tänään on ollut ylivoimaisesti vuoden pisin päivä, tai ainakin olisi voinut olla. Kun laiva lähtee vasta aamuyön puolella on edessä pitkä päivä, vaikka päällään seisois.

Leirialueelta piti lähteä viimeistään klo 11, lisämaksusta olisi voinut olla pitempään. Ei meitä pidä leirialueella mikään yli kymmeneen koskaan, puoli kymmeneltä ajoimme ulos portista. Hyvä leirialue, ei voi moittia, hinta tuntuu Ranskan edullisuuden jälkeen korkeahkolta, mutta kysyntä ja tarjonta kohtaavat, joten ei siinä ole nokan koputtamista.

Täydensimme vielä ostoksia muutamassa paikassa, mm suurella kiinankaalilla, jotta pääsen kotona heti laittamaan alulle uutta kimchiä. Ihan kuin Suomesta ei voisi ostaa kiinankaalia.


Sää oli viileä, mutta kirkastui koko ajan. Kauppahommien jälkeen ajoimme Lyypekin keskustan reunamalle tutulle parkkipaikalle ja kävelimme keskustaan.






Siellä oli monta kirkkoa vielä kunnolla katsomatta, oikeasti, montako punatiilikirkkoa Lyypekki oikein tarvitsee? Monta.


Sitten osuimme Karstadtin loppuunmyyntiin, näin olimme käsittävinämme. Olemme viime ja tänä vuonna jo apeina katsoneet saksalaisten tavaratalojen tilaa, ei asiakkaita, ei myyjiä, ei kassoja eikä ihan kovin paljon myytävääkään.

Nyt oli asiakkaita, ainakin tarjonnan tutkijoita. En muista oliko siellä neljä, viisi vai peräti kuusi kerrosta ja vain katutasossa oli kassoja, jonkun verran oli ihmisillä ostoksia. 20 vuotta sitten oli aina onnenpäivä, kun pääsi saksalaiseen tavarataloon. Aina oli joku kysymässä tarviiko apua, oli kuhinaa. Nyt tavaratalot ilmeisesti kuolevat sukupuuttoon ja vain loppuunmyynnin aikaan on vielä hetken elonmerkkejä.

Muuten Lyypekin keskusta kyllä näytti oikeinkin eläväiseltä. Buddenbrook Haus tuli myös katsottua ulkoapäin. Kävimme siellä viimeksi vuonna 2015.


Iltapäivällä ajoimme kaupungin pohjoispuolelle Ikeaan ja sen kanssa samassa ryyppäässä olevaan ostariin, eli olimme osasyyllisiä koko maailman kaupunkien keskustojen näivettymiseen mennessämme reunaman ostoshelvettiin. Kyllä ei maailma pelastu. Samaan syssyyn voi tunnustaa, että söimme lihapullatkin.


Seuraava ohjelmanumero oli käydä Travemünden hiekkaveistoisnäyttelyssä. Se oli ihan kiva. 




Kävelimme myös katsomassa Travemünden rantakatua ja kirkkoa, minä en siellä viime vuonna käynyt. Sittemmin olemme odottaneet, että kello tulisi puoli yhdeksän, jolloin lähtöselvitys alkaa. Oli se luojan lykky, että hoksasimme päivämääräerehdyksen eilen, emmekä myöhästyneet laivasta.





Oli todella vähän kulkijoita, olimme kolmantena jonossa, johon matkailuautot ohjattiin satamassa, eikä taaksemme tullut kuin pari autoa. 


CampaReissu2/2023/päivä69 18.10.2023



Nyt on vielä hetki Ruotsin verkkoa, joten pikainen tilannetiedotus: olemme nukkuneet ja syöneet ja ohjelmassa on vielä nukkumista ja syömistä.


Laiva on todella tyhjä, matkustajia noin 100, matkailuautoja 5 ja henkilöautoja kolmisenkymmentä, rekkojen määrää en laskenut tarkasti.

Eka kertaa vältyttiin yläkannelle peruuttamiselta tällä reitillä, kyllä ei kuljettajaa harmittanut.

Lisää myöhemmin jännittäviä uutisia, jos on verkkoa ja jos jotain jännittävää tapahtuu. Nyt päiväunille. (Lisäys: Mitään muuta ei tapahtunut, ei jännittävää eikä tylsää) Ai niin, eka kertaa saimme ikkunapöydän ihan ilman pyytämistä. Ja juuri silloin aurinko paistoi ärsyttävästi ja liian kuumasti päin naamaa. 


CampaReissu2/2023/päivä70 19.10.2023


Niin se on CampaReissu taas päättynyt. Säiden radikaali viileneminen Saksassakin sai ajatuksen kotiinpaluusta aivan mieluisaksi. Laivamatka meni mukavasti, ei ollut merenkäyntiä nimeksikään ja väkeä oli todella vähän.

Aamulla olimme ulkona satamasta jo 20 minuuttia saapumisajan jälkeen ja meillä oli pari pysäkkiä ennen varsinaista kotimatkaa.

Haimme Antin vintagepyörän, sen jolla hän 10 viikkoa sitten ajeli Espoon maisemissa ja joka odotti kiltisti Antin isän luona.

Sitten kävimme Järvenpäässä katsomassa blogitutun taidenäyttelyä Järvenpää-talossa, @maricadaut tykkäsimme! Samalla pysäköinnillä kävimme myös museon puolella katsomassa sen hienot näyttelyt. Ja katsoimme yhden kirjaston. Vesitorni ja toinenkin osui matkalla silmään. Tosin ne on kumpikin aiemmin asiallisesti katsottuja. 

 




Vuorossa oli pyytää navilta neuvoja kotiin ja se antoikin ne oikein pätevästi, olisimme kyllä osanneet itsekin. Matkalla välillä vähän sateli lunta, mutta onneksi tiet pysyivät kuivina tai eivät ainakaan jäätyneet. Liikennettä oli todella vähän ja Viisarinmäessä näytti taas, että asumme erämaassa.



Kotipihaan saavuimme puoli neljän maissa. Olimme päättäneet, että kunhan todellisen paleltumavaaran uhassa olevat yrtit on tuotu sisään, voimme rentoutua, kaiken muun voi jättää tuonnemmas.



Nyt on jo ilta, pyykkikone ja kuivaaja laulavat duettoa, autosta on tuotu ainakin puolet talossa talvehtivasta tavarasta, kimchi laitettu alulle, hiirenloukut on viritetty ja flammkuchen paistettu ja syöty. Posti haettu laatikosta, siellä olikin kiva vastakortti meidän lähettämiimme, osoitekin oli täydennetty Postin toimesta. 


 


On se kyllä kiva tulla kotiin ♥️ 70 päivää reissussa ja nyt on talviunille asettumisen aika.


Tähän päättyy kymmenosainen matkapostausten sarja tämän vuoden jälkimmäisestä CampaReissusta. Seuraava on vuorossa kunhan tästä talvesta päästään.