Ranskalainen lastenruoka eli sieni-kinkkupasta

Olemme nyt oikein hienon rannan äärellä, sen vuoksi hieman vaatimaton leirialue saa armoa ja viivymme vielä aiempaa aikomusta pitempään. Täytyy muistaa, että ensi viikolla on tiistaina Ranskan kansallispäivä ja ensi viikonloppu pidennettynä voi muodostua näin lomakauden alussa hyvinkin vilkkaaksi rannikolla, jossa lämpötilat pysyvät maltillisina. 

Päivälliseksi tein meille Pardon Your French-blogista lainaamani ohjeen mukaista pastaruokaa, jota blogaani luonnehtii ranskalaiseksi lasten herkkuruoaksi, jota ei ravintoloista saa, mutta äitien ja mummojen tekemänä kotikeittiöistä. Se sopi meillekin oikein hyvin, vaikkemme ihan lapsista enää mene. 

Ranskalainen sieni-kinkkupasta kahdelle

• 2 dl pienikokoista nopeasti kypsyvää kuivapastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• puolikas uuden sadon keltasipuli ja sen vihreä varsi silputtuna
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl ranskalaista kermaa (en oikein tiedä kuinka paljon siinä on rasvaa, mutta viskositeetti noin sama kuin meillä ruokakermalla)
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua 
• 1 dl emmentalraastetta
• suolaa ja pippuria

Aloitin keittämällä pastan ja jättämällä sen sitten siivilään valumaan, käytin pientä perhospastaa, jonka kiehumisaika on vain 3 minuuttia. Sinä aikana ehdin leikata sipulinpuolikkaan ja vihreät varret silpuksi. Samoin viipaloin sienet ja leikkasin kinkun suikaleiksi.

Ranskassa opimme jo vuonna 2000 ensimmäisellä matkalla tähän ihanaan maahan, että täällä ei suosita mitään ohuen ohuita leikkeleviipaleita, vaan pakkauksissa on tosiaan 2-4-6 viipaletta, suuria ja aika paksuja. Nyt sellainen kahden viipaleen pakkaus oli juuri oikeanlainen tähän ruokaan. Nykyään kyllä löytyy niitä ohuitakin viipaleita, mutta ne ovat usein italialaisia tai espanjalaisia kinkkuja. 

Kun pasta oli valumassa siivilässä, kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pannun kuumennuttua, kumosin pannulle ensin sipulisilpun (vihreät varsisilput jätin odottamaan) ja parin minuutin kuluttua sienet. Paistelin niitä pari kolme minuuttia ja lisäsin pannulle viinin (ohjeessa oli jotain lientä, mutta minun lasistani jouti tilkka kastikkeeseen). Sekoittelin ja kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, kaadoin mukaan kerman. Taas sekoitin ja laitoin puolet kinkkusuikaleista ja juustoraasteen pannulle. Kumosin hieman jäähtyneen pastankin pannulle, sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksiin tuli vielä pinnalle loput kinkkusuikaleet ja sipulin vihreä varsisilppu. Oli oikein mukava ruoka, jonka lusikoimme suihimme samalla, kun katsoimme Tour de Francen viidettä etappia. Sieniä olisi voinut olla enemmänkin, vaikkapa kuusi kappaletta. 

Etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi, joten massakiriä odoteltiin ja kirimiesten juhlaa. Näimme etapista noin 90 km ja lopussa oli tavanomaista kolarointia ja voittajaksi ajoi Olav Kooij, joka on alankohollantilainen ajaja. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Torstein Træen ja minun suosikkini Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5, tai ehkä molemmat ovat sijalla neljä, sillä heillä on sama kokonaisaika. 

Ranskalainen tomaattisalaatti

Tänään siirryimme taas noin 80 km itäänpäin, ennen campingille (joka muuten on complet) pääsyä kävimme monessa kaupassa ja nyt on ruokaa useaksi päiväksi. Olemme nyt leirialueella, jota ei ehkä voi kutsua kauneimmaksi, mutta toistaiseksi kaikki toimii kuten pitää ja viivymme täällä  muutaman päivän. 

Päivälliselle käytimme päivämääräsyistä paneroidut lohipalat ja niille ranskalaiseksi osuudeksi tein tomaattisalaatin, johon otin ohjeen täältä. Sipuli ei ollut ohjeen mukainen punasipuli, vaan uudensadon keltasipuli, koska sellaisia juuri tänään ostimme. Ja valkosipulin jätin tarkoituksella pois, ei ollut valkosipuliolo tänään. 

Ranskalainen tomaattisalaatti kahdelle

• kolme tomaattia (vihreä, punainen ja keltainen)
• ripaus suolaa
• 1 uuden sadon keltasipuli ohuksi viipaleiksi leikattuna
• pippuria
• basilikanlehtiä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa

Leikkasin tomaatit lohkoihin ja ripottelin niille hieman karkeita suolahippuja. Jätin tomaatit hieman odottamaan suolan kanssa ja sillä välin leikkasin sipulin ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljystä ja punaviinietikasta kastikkeen. Kun ruokailu lähestyi (Antti lämmitti pannulla voissa lohipalat), sekoitin tomaatteihin sipulin, basilikan ja kastikkeen ja päälle kiersin myllystä pippuria. 

Tour de Francen neljäs etappi oli hilly-tyyppinen ja sää oli kamalan lämmin, paikoitellen 40 astetta. Katsoimme loppupuolta jonkun verran. Siinä pääjoukko kokonaiskilpailun johtajineen jäi yli 12 minuuttia kärjestä, joten paidanvaihtoa oli tiedossa. Mads Pedersen oli karkulaisista nopein ja voitti etapin. Norjalainen Torstein Træen on nyt kokonaiskilpailun johdossa ja ajaa huomenna keltapaidassa. Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5 noin 8 minuuttia kärjen takana. Tässä on ilmeisesti ollut kyseessä ns. sunnuntaiajelu, jossa ei piitata siitä kärjen karkaamisesta ja ajatellaan, että mikä hätä tässä valmiissa maailmassa, palataan kärkeen jahka keretään ja päästään tänään nopeammin lepäämään, kun ei tarvitse venyä dopingtestissä ja palkintojenjaossa. 

Grillattu rakuunakana

Eilen minua laiskotti ja päivälliseksi kaavailemani rakuunakana jäi tälle päivälle. Laitoin kanat (Ranskassa kanana ostettu saattaa ollakin kanaa, eikä broileria) marinadiin heti aamiaisen jälkeen, jotten voisi tänäänkin kaihoilla noutoruoan suuntaan. Otin ylimalkaiset neuvot marinadiin täältä. 

En ollutkaan ottanut kotoa mukaan kuivaamaani ranskalaista rakuunaa, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Ohje olisi kaivannut tuoretta rakuunaa, mutta tuoreiden yrttien ostaminen on välillä melko vaikeaa, ellei mahdotonta Ranskassa. Basilikaa löytyy aika hyvin ja persiljaa, markkinoilta etenkin tai sitten valmiiksi nipuiksi leikattuja muitakin yrttejä, mutta niiden säilyvyys lämpimissä oloissa ei ole kovin hyvä. Ostin sitten kuivattua rakuunaa kolme euroa maksavan purkin. Puolet siitä maksaneen pirkan hyllypaikka oli tyhjä, jostain syystä. 

Kuvassa on tämä kallis maustepurkki. Ja ranteessani on vuoden 2025 keväällä syömiemme suklaapupujen kauloissa olleet koristerannekkeet. "Kultaus" on kulunut pois, mutta narut ne vain kestävät. Ja maassa näkyvät tämän kuukauden kestojalkineeni, keltaiset crocsit, koska Tour de France. 

No, nyt on rakuunaa sitten vaikka myymään alkaisi. Pitäisikö alkaakin? Ja piti kaupassa tarkistaa, että mikä se rakuuna onkaan ranskaksi, kun englanniksi muistin, muttei T-kirjaimen kohdalla ollut mitään sinne päinkään. Estragon, olkaa hyvä. Väänsimme sen tietysti muotoon estrogen, testosteronia ei ollut ostoslistalla. 

Grillattua rakuunakanaa kahdelle 

• 2 kanan nahatonta rintafilettä
• 0,5 dl öljyä (käytin aiemmin tyhjentyneen aurinkokuivatun tomaatin purkissa ollutta öljyä, nyt meni sekin purkki jääkaapista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria 
• 1/4 tl chilihiutaleita

Leikkasin kanafilesiin "lonkeroita", 3-4 kpl niin, että suikaleet olivat toisesta päästään kiinni. Sekoitin marinadin ainekset tiiviisti suljettavassa rasiassa ja pyörittelin kanalonkeroiset marinadissa. Laitoin rasian hyvin kiinni ja jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa. 

Näissä rasioissa lukee ymmärtääkseni, että niitä voi käyttää myös
muuhun säilyttämiseen ja jopa mikrossa lämmittämiseen.
Meillä on muutama, joita käytämme marjoille ja marinointiin, leikkeleille jne. 

Tour de Francen kolmas etappi olikin jo melko pitkä, melkein 200 km ja lähetys siitä alkoi paikallista aikaa klo 12. Katselimme lähetystä mukavasti varjossa markiisin alla. Minulla on nyt käytössä Lyca-operaattorin prepaid-sim puhelimessani. Kortissa on 200 Gt ja sillä katselee aika paljon pyöräilyä, lukee somea ja tekee postauksia. Kortti on voimassa 30 vrk ja nyt on menossa toinen kortti tällä reissulla. Ekasta jäi käyttämättä jonkun verran, koska satuimme olemaan välillä niin hyvän wifin piirissä, ettei omia gigoja mennyt. Nyt on huonompi wifi tällä leirialueella ja paljon käyttäjiä, ranskalaisten lasten koulujen lomat ovat monessa osaa maata juuri alkaneet. Sen huomaa nyt, vielä viikko pari sitten meidän lisäksi alueilla oli lähinnä eläkeläisiä (joita toki itsekin olemme), nyt on paljon lapsiperheitä. 

Ai niin, asiaan taas. Iltapäivän lopulla grillasimme hyvin marinoituneet kanat, suikeroiksi leikattu kana kypsyi nopeasti ja tasaisesti kuivumatta. Sivukkeena oli meloni-fetasalaatti. 

Tourissa siis ajettiin tänään Espanjasta Ranskan puolelle, kyseessä oli vuoristoetappi. Katsoimme etapista melkein kaiken ja loppu olikin oikein jännittävä. Tadej Pogacar voitti ja hän siirtyi keltapaitaan. Äskettäisestä lähetyksestä sai sen käsityksen, että Tadej ja Jonas olisivat samalla ajalla, mutta ero on nyt ykkösen ja kakkosen välillä 6 sekuntia. En ihan käsitä tuota matikkaa, hyvistyssekunnit vaikuttavat asiaan ja toisaalta minulla oli vain B matikassa. Etapin aikana kisa siirtyi Ranskan puolelle ja huomenna neljäs etappi lähtee Carcassonnesta. 

Noutoruokaa leirialueella

Tänään ei huvittanut tehdä ruokaa, etenkään huomattuanni, että leirialueen ravintolasta saattoi noutaa flammkuchenia, en tiedä onko ruokalistan nimi flammekueche ranskaa vai peräti bretonia. Saimme selville, että päiväpaussin jälkeen ravintola aukeaisi sunnuntaina uudelleen klo17 ja sekin selvisi, että pizzoja ja näitä flammekuecheja paistellaan muutamana päivän viikossa, hämmästyttävästi juuri sunnuntainakin. 

Viideltä sitten heti innokkaasti tilaamaan, mutta eihän se nyt niin helppoa ollut. Uuni olisi kuuma vasta seitsemältä, eikä suinkaan heti ravintolan auettua. Antti tilasi ja maksoikin sitten yhden pizzan ja yhden flammekuechen ja palasi leirillemme odottamaan pariksi tunniksi. Onneksi ei ollut hirveä nälkä. Sitten kun hän meni seitsemältä noutamaan tilaustamme, kuten oli neuvottu, sanottiin että noin 10 minuutin päästä sitten olisi valmista. Semmoista on Ranskassa. 

Mutta kumpikin paistos oli oikein hyvää ja näistä tämä vaalea flammekueche kuittaisi päivän ranskalaisuuden ruokahaasteeseemme. Muutama pala jäi vielä huomiselle. 

Tour de Francen toisen etapin seuraaminen venyi sitten tämän paistohommelin takia melko myöhään, emme malttaneet kuitenkaan oikoa kovin paljon, vaan katsoimme noin 120 km etapista. Nopein oli Isaac del Toro ja toisena maaliin ajoi (ja näytti, että antoi voiton Torolle) saman tallin Tadej Pogacar. Kokonaiskilpailun ykkösenä vain kuuden sekunnin turvin on Jonas Vingegaard ja toisena Tadej. Huomenna kolmas etappi alkaa vielä Espanjan puolelta, mutta päätyy Andien (korjaan Pyreneitten) yli Ranskaan. Meillä on jostain syystä sanottu Pyreneitä Andeiksi pitkän aikaa. 

Tour de Francen aloituspäivän dijonpossu

Ihan kiva lupaus

Olemme nyt velttoilleet yli kuukauden parissakin mielessä, ei yhtään blogipostausta koko kesäkuussa, eikä tässä olla kovin kummoisia syötykään. Olemme edelleen Ranskassa, olemme olleet aika pitkiä aikoja samoilla sijoillamme. Viimeksi eilen vaihdoimme paikkaa Locquirecista Louanneciin. Nyt on alkanut reissun uusi vaihe, nokka on jo kohti kotia ja samalla keskitymme myös 16. ranskalaiseen ruokahaasteeseemme CampaSimpukan täytettyä toukokuussa 15 vuotta.

Etsin eilen muutaman nopean aterian ohjeen valmiiksi ja kun kävimme kaupassa, ostimme raaka-aineita sitä silmällä pitäen. Ensimmäisenä valmistusvuoroon osuivat päivämääräperusteisesti kaksi pientä luutonta possunkyljystä, 100 g kumpikin. Sivukkeeksi tein kaikki eilen ostetut porkkanat, yksi kummallekin. Ohjeen possua varten otin täältä. Porkkanoille otin ohjeen täältä omasta blogista, timjamiporkkanat. Jostain syystä en nyt löydäkään omaa postaustani, syytän siitä ATK:ta. 

Vähän piti soveltaa, koska mobilekeittiössäni ei ole mukana kaikkia mausteita, jauhetun paprikan sijasta käytin savustettua paprikajauhetta, pimentonia. Meillä ei myöskään ollut nyt pinaattia, joten käytin basilikaa, sillä sitä meillä, paljon onkin. 

Dijonpossu kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 kpl luutonta possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kermaa (onnistuin ensimmäistä kertaa ostamaan sopivaa kermaa ranskalaisesta kaupasta)
• 1 tl murskattua valkosipulia
• 1 rkl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• tuoretta basilikaa

Maustoin kyljykset suolalla, pippurilla ja ripauksella pimentonia. Sulatin pannulla voin ja lisäsin mukaan oliiviöljyn. Kun voin kuohu oli laskenut, nostin kyljykset pannulle paistumaan, noin 4 minuuttia puoleltaan, jonka jälkeen nostin ne lautaselle odottamaan kastikkeen tekemisen ajaksi.

Pannulla oli siis hieman öljyn ja voin seosta sekä kyljyksistä irronneita mausteita. Lisäsin mukaan ensin viinin ja raaputtelin kevyesti nuolijalla kaikki maut mukaan. Kun viini oli kiehunut puoleen, lisäsin mukaan tuoreen timjamin, valkosipulin, sinapin ja kerman. Sekoittelin kastikkeen tasaiseksi ja nostin kyljykset takaisin pannulle, nyt ne kypsyivät loppuun kastikkeessa muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi lisäsin pinaattia markkeeraavat suuret basilikan lehdet ja nostin kannen päälle hetkeksi sivukkeen valmistuessa loppuun. 

Lähdeohjeessa oli myös raastettua parmesaania, mutta hyvä, että unohdin sen. Se olisi voinut tehdä ruoasta liian suolaista ja kastikkeen rasvan erottumisen vielä pahemmin, pikkuisen se erottuikin. Syytän luonnollisesti ranskalaista kermaa, koska olen tottunut suomalaiseen kermaan. Ei vainkaan, oma vika. 

Timjamiporkkanat kahdelle

• kaksi porkkanaa kuorittuna ja puolen sentin viipaleisiin leikattuna
• 1 dl vettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kiehautin pannulla desin verran vettä ja ladoin porkkanaviipaleet pannulle, nostin kannen päälle ja annoin veden kiehua melkein kokonaan pois. Samassa ajassa ohuet porkkanapalat kypsyivät juuri sopiviksi, pikkuisen purtavaa, muttei liikaa. Kun porkkanat olivat valmiit, lisäsin pannulle voin, sitruunamehua, hunajaa, suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia ja sekoittelin ja kääntelin porkkanapaloja. 

Annoksiin tuli yksi kyljys kummallekin ja yhden porkkanan verran timjamiporkkanapaloja. Oikein tarpeeksi päivällisenä. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Espanjasta, Barcelonasta. Ensimmäinen etappi oli joukkueaika-ajo, jolla oli mittaa 19 km. Mukana on riittävästi suosikkeja, en pysty ihan vielä päättämään voittaako Tadej Pogacar vai jo tämän vuoden Giro d'Italian voittanut Jonas Vingegaard. Katsoimme torstaina joukkue-esittelyt HBO Maxilta, mutta se oli niin pitkäpiimäinen lähetys, ettei jäänyt kovin hyvin mieleen keitä muita on mukana, on kuitenkin muitakin, velin mä vannon. Kyllä minulle pian sitten muodostuu käsitys kuinka tässä tulee käymään. 

Nyt lähetyksen lopussa tiedän, että mukana on myös suosikkini Adam Yates ja Remco Evenepoul. Enää pitää tietää voittaako Jonas vai Tadej. No, Jonas voitti ensimmäisen etapin tai siis hänen joukkueensa voitti joukkueaika-ajon ja huomenna Jonas pukee päälleen johtajan keltaisen paidan. Käy minulle. Huomenna ajataan 168 km "hilly"-etappi, yhä Espanjassa. Toisena kokonaiskilpailussa on Filippo Ganna ja kolmantena päänsä sängelle ajanut Tadej Pogacar. On kiinnostavaa nähdä milloin hänen hiuksensa alkavat taas törröttää kypärän aukoista. 

Joukkueaika-ajon hommeli on muuttunut sitten viime näkemän, enää ei tarvi suurimman osan joukkueesta tulla maaliin samalla ajalla ja jotain muutakin säätöä on. En ihan vielä käsitä kaikkea (universumista ja elämän tarkoituksestakaan) ymmärrä, mutta ehkä näin on parempi, kaikki ajajat saavat oman ajan maaliin tulleessaan.

Giro d'Italian päätöspäivän panzanella

Giron viimeisenä päivänä meillä oli päivällisenä panzanella, italialaista salaattia, jonka tärkeässä osassa ovat paahdetut leipäkuutiot. Blogiarkistojen mukaan olen tehnyt kerran aikaisemmin panzanellaa, se oli vuonna 2015 ja silloinkin Giron päätöspäivänä. Tuolloin voittajana oli ikisuosikkini Alberto Contador. Ehkä olen sen jälkeenkin tehnyt panzanellaa, mutta siitä ei ole todistusaineistoa. 

Tänään tein hyvin yksinkertaisen panzanellan. Se olisi sopinut mitä parhaiten oikein kuumaan päivään, mutta kyllä se maistui tänäänkin, vaikka lämpötilat ovat laskeneet siedettäviin lukemiin Noirmoutierin saarella. Äsken, kun Giro ehti maaliin Roomassa, minun piti jo tulla sisälle autoon tarkenemissyistä.

Panzanella kahdelle

• 15 cm pätkä aamuista patonkia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä leipäpalojen paahtamiseen
• 3 oikein kypsää tomaattia isohkoiksi kuutioiksi leikattuna (vihreä, keltainen ja punainen)
• 1/4 fetapaketista (hävikistä herkuksi)
• 1 Roscoffin sipuli pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta basilikaa

Sekoitin kastikkeen salaattikulhossa, oliiviöljy, sitruunamehu, suola ja pippuri ja lisäsin mukaan sipuli- ja tomaattikuutiot. Ne saivat ottaa makua kastikeesta. Kuumensin tilkan oliiviöljyä pannulla ja paahdoin patonkikuutiot pannulla, noin 5 minuuttia. Leikkasin fetan pieniin paloihin, tämä oli jäänyt aiemmilta aterioilta ja oli hyvä käyttää ajoissa pois. Sekoitin basilikan, fetan ja paahdetut leipäkuutiot salaattikulhossa muihin aineksiin ja annoin salaatin maustua muutaman minuutin. Kastiketta oli sen verran, että koko annos sai hyvän kastikekylvyn. Söimme ruoan aika pian, etteivät leipäpalat vettyneet liikaa. Todella olisi ollut mainio hurjan helteen ruoka, mutta meni näin viileämpänäkin päivänä. 

Jälkiruokaa ei tänään ollut erikseen, mutta avasimme illaksi Suomesta asti tuodun proseccon, sillä välillä Ranskassa on vaikea löytää muiden maiden kuohuvia, tai ne ovat pöhkön kalliita. Tämä merkki on juuri Giron virallinen kuohuva. 

Giron viimeisen etapin nopein oli kuin olikin monien vaiheiden jälkeen Jonathan Milan ja kokonaiskilpailun voitti odotetusti Jonas Vingegaard. Tämä oli oikein hyvä Giro, sopivasti jännittäviä vaiheita ja tietysti se on aina kivaa, että suosikki voittaa. Nyt emme syö pastaa muutamaan päivään ja jäämme haastevapaalle aina Tour de Francen alkuun asti. 

Ostoruokaa vol 3. – kauppahallin raviolit ja jälkiruokana mansikoita balsamicon ja sokerin kanssa

Nämä valmiit raviolit söimme eilen, ne oli ostettu Noirmoutierin saaren pääkaupungin (joka on myös nimeltään Noirmoutier) kauppahallista. Ostovaiheessa silmät usein syövät enemmän kuin vatsa vetää, neljä raviolia meille kahdelle olisi ollut sopiva määrä, mutta niitä tuli ostettua kahdeksan. Täytteenä oli paikallista perunaa ja sipulia. 

Keitin raviolit kahdessa erässä, sillä ne olivat niin suuria, ettei neljää enempää mahtunut yhtä aikaa kypsymään. Näiden suurten keittoaika oli 3 min 30 sek, se oli ohjeistettuna pussiin lyödyssä leimassa. Myyjä myöskin kysyi, että syödäänkö ne heti samana päivänä vai vasta seuraavana. Koska tarkoitus oli syödä samana päivänä, hän antoi niitä, jotka olivat aiemmin valmistettuja ja alensi hintaa hieman. Tuoreudessa ei ollut mitään valittamista. 

Antti grillasi meille lihavartaat, jotka olivat punalaputettuja Intermarchessa. Niitä oli kyllä liikaa, mutta jatkojalostan niistä korealaista huomenissa. Kun Antti oli grillin äärellä, minä sulatin nokareen voita pannulla, tai oikeastaan lämmin sää teki sen jo ennen kuin laitoin kaasuliekin päälle. Oli melkoisen lämmintä, 32 astetta. 

Kun raviolit olivat kypsiä, nostin ne pannulle, jolla voi oli sulaa. Hieman lämpöä pannun alle ja mukaan loraus sitruunamehua ja puolikuivattuja salvian lehtiä. Kääntelin ravioleja varovasti. Pasta piti kuosinsa, täyte ei karannut ja sain annettua pienen voi-salviakylvyn ravioleille. Pinnalle vielä pippuria myllystä ja raastettua parmesania. Erinomaisia, ei voi muuta sanoa, mutta neljä syöjää kohden oli turhan paljon, kolme ehkä just sopiva määrä ja kaksikin olisi riittänyt. 

Tämän päivän oikeaksi italialaisuudeksi nautimme jälkiruoaksi Brachetto d'Arqui-viiniä mansikoiden, balsamicon ja sokerin kera. Tuon viinin ostimme jo vuosi pari sitten Systemistä Ruotsista ja muistimme ottaa sen kotoa mukaan tätä ainutkertaista tapausta varten. Ja jos jollekin tulee sellainen mielikuva, että tarjoilussa käytetyt servetit olisivat ihan kuin Finnlinesin buffetista, niin niin ne ovatkin. 

Giro d'Italian toiseksi viimeinen etappi oli jälleen rankka vuorietappi. Mittaa sillä oli 200 km ja siinä vaiheessa, kun asetuimme sitä katsomaan, oli matkaa jäljellä noin 50 km. Netti tökki hieman ja meidän piti monta kertaa odotella lähetyksen jatkumista. Jonas Vingegaard näytti taas toteen sen, että kovat jätkät käyttää pinkkiä ja voitti etapin ylivoimaiseen tapaan ja sinetöi huomisen kokonaiskilpailun voiton, kunhan saapuu Roomassa alkuillasta maaliin.

Pinaattifrittata

Tämän postauksen ruokaosuus on kirjoitettu pari viikkoa sitten. 

On kyllä vaikea käsittää miten paljon on 400 g tuoretta pinaattia. Olemme nyt syöneet kolme ateriaa, joihin on mennyt paljon pinaattia ja yhä sitä on paljon jäljellä. Sinänsä omituista, että yleensä pinaatti menee pahaksi säilytti sen miten hyvänsä, mutta nyt autossa spa-osaston lattialla avatussa pussissa pinaatti on aivan priimaa edelleen. Lisäys 29.5. kyllä siitä ehti noin kolmannes mennä naihistuneeksi, ei enää maistunut ja muistelin, että onko se niinkin, että pinaatti on hampaiden kiilteelle vähän huono juttu, jos liiallisia määriä syö kerralla. 

Sunnuntain päivälliselle tein meille frittatan täysin omasta päästäni. En vaivautunut oikein tutkimaan, että mikä nyt tekisi munakkaasta italialaisen, päätin että se on se, kun sitä kutsuu frittataksi. Meillä oli puolikas pala fetaa ja vaikkei sitä taideta laskea kovinkaan italialaiseksi, käytin sen sillä pakkauksen avaaminenhan on päätös syömisestä, vai mitä?

Pinaattifrittata kahdelle

• 50 g lardonia (pekonisuikaleita)
• 4 kananmunaa
• 4 kourallista pinaatinlehtiä
• 50 g fetaa
• pippuria
• basilikaa
• oliiviöljyssä paahdettuja edellispäivän patonginpaloja

Paahdoin lardonit rapeiksi pannulla ja lisäsin pannulle sitten pinaatit, jotka mysiytyivät nopeasti. Seuraavaksi kaadoin pannulle murustellut fetat ja kevyesti vatkatut kananmunat. Paistoin miedolla lämmöllä frittataa noin 10 minuuttia. Käänsin sen lastalla ja laitoin kaasun pannun alta kiinni ja kannen pannun päälle. Noin viiden miinuutin kuluttua koko ruoka oli hyytynyt ja valmis. Söimme se paahdettujen patonkipalojen kanssa. Siis kuinka säästäväinen olenkaan, kun käytin siihen edellispäivän aamupatongin pätkät, joita emme olleet jaksaneet syödä? 

Tästä jatkuu taas nykyhetki, ollaan Giro d'Italian viimeisessä perjantaissa (29.5.) ja kyseessä oli sellainen etappi, jollaisia Peter Selin kutsuu brutaaleiksi vuorietapeiksi, joilla kestävyysurheilun kuninkaat mittelevät voimiaan. Tästä tuli oikein ilonpäivä, sillä Sepp Küss oli nopein ja voitti etapin, hän on sekundäärinen suosikkini ja hän saa minun puolestani voittaa milloin vain. Jonas Vingegaard samasta tallista pitää kokonaiskilpailun johtopaikkansa ja niin ollen kaikki on Girossa mitä mainioimmin. Vielä kaksi etappia ja sitten emme hetkeen ajattele italialaisia ruokia, emmekä varmaan syökään niitä.