Tostadas de Pan con Miel – espanjalaiset köyhät ritarit hunajalla

Päivän espanjalaisuus ruokapöydässämme olivat köyhät ritarit hunajalla, ohjeen otin täältä. Tein näitä kolme kappaletta kummallekin, joten pienensin ohjetta noin puoleen. Kanelitankoa ei CampaAdrian mobilekeittiön varastoista löytynyt, joten ne jäivät pois. Jauhettua kanelia olisi ollut, mutten halunnut nyt sitä laittaa. Samoin kokonaista sitruunaa ei ollut, joten veistin mandariinista kuorta tuomaan sitruksen makua. 

Espanjalaiset köyhät ritarit hunajalla

• 2 dl maitoa
• muutama mandariinin kuoripala
• 2 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• 2 rkl voita
• 6 parin sentin viipaletta eilistä patonkia
• juoksevaa hunajaa
• muutama mintun lehti

Mittasin maidon kannuun ja lisäsin mukaan mandariinin kuoripalat ja sokerin. Kuumensin maidon melko kuumaksi, muttei sitä tarvitse kiehumaan saada. Jätin maidon maustumaan ja jäähtymään. Leikkasin patongista palat, rikoin kananmunan laakeaan kuppiin ja vatkasin sen haarukalla kevyesti. Kuumensin pannulla voita ja kastoin leipäpalat ensin maitoon ja sitten kananmunaan. Kun voi alkoi kuohua pannulla, pienensin hieman lämpöä ja nostin leipäpalat pannulle paistumaan. Kuusi palaa sopi juuri hyvin pannulle. 

Paistoin paloja kummaltakin puolelta noin viisi minuuttia. Nostin palat lautaselle ja lurittelin päälle hieman hunajaa ja revin pinnalle vielä mintunlehtiä. Olipa hyvä jälkiruoka, lisänä oli vielä marjoja ja kermavaahtoa. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli jännä katsottava, ehdimme sen pariin, kun maaliin oli noin 50 km. Tänään oli norjalaisten päivä, voittajaksi ajoi Andreas Leknessund ja toiseksi Tobias Johannessen. Tadej Pogacar johtaa kokonaiskilpailua. 

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia tapaksena

Eilinen puolikuntoisuus hoitui 13 tunnin yöunilla ja täydellisellä lepopäivällä. Nyt olemme valmiit huomenna jatkamaan kotimatkaa. Päivällistä markkeerasi kesäkurpitsatapas, johon ohjeen otin täältä. Hieman käytin muunteluvapauksiani, sillä minähän voin tehdä niin.

Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia

• 1,5 pientä kesäkurpitsaa 1 cm viipaleisiin leikattuna (tuli 15 viipaletta)
• suolaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 kevätsipuli silputtuna (lisäykseni ohjeeseen, eikä ollut paha lisäys)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1+1+1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ihan vähän manchegoraastetta

Koska ruokahalu ei ole kummallakaan suurimmillaan (lämpötilasyistä), tein päivällisestä pienen. Suolasin kesäkurpitsaviipaleet molemmin puolin ja jätin ne lautaselle itkemään. Lohdutin niitä kyllä välillä sanomalla, että kohta minä teidät paistan. 

Siinä odotellessa silppusin persiljan ja sipulin ja sekoitin niihin valkosipulimurskan. Yleensä käytän reissuillakin tuoretta valkosipulia, mutta nyt on ollut niin kuuma kesä, että tuoreet eivät kestä ja olen  käyttänyt Pirkka-murskaa. Sekoitin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä (1. lusikallinen)

Kuumensin paistinpannulla pienen lorauksen oliiivöljyä (2. lusikallinen) ja paistelin persilja-sipuli-valkosipuliseosta pari minuuttia.  Kaavin seoksen kuppiin odottamaan.

Kun kesäkurreviipaleet olivat saaneet tunteensa tasattua, huuhtelin niistä suolat pois ja kuivasin ne paperilla. Kuumensin pannun uudelleen ja käytin viimeisen kolmesta oliiviöljylusikallisesta ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan, niitä oli juuri niin monta kuin keskikokoiselle mobilepannulle mahtui. Paistoin viipaleita ensin noin 4 minuuttia alapuolelta ja sitten toiset 4 minuuttia toiselta puoleltaan. 

Nostelin viipaleet lautaselle paperin päälle, että niissä ollut ylimääräinen öljy imeytyisi pois. Annostelin viipaleet lautasille ja kiersin hieman pippuria päälle ja lopuksi vielä raastettua manchegoa. Lautasella oli myös muutama ohut espanjalaisen leikkelevalikoiman viipale ja patonkia. 

La Vueltan kuudes etappi oli sellainen, että saimme katsottua sitä pienellä tökkivällä yhteydellä melkein reaaliajassa. Olimme jo, että taas Tadej voittaa ylivoimaisesti, mutta tällä kertaa Enric Mas (hänestä piti tulla Alberto Contadorin mantteliperijä) ottikin Tadej'n kiinni viimeisessä nousussa ja meni kevyesti ohi. Viimeisen laskun alkaessa Tadej lähti hurjaan menoon ja ehdin juuri sanoa, että tätä en uskalla katsoa, kun hän ajoi ulos reitiltä. Tosin vain "kevyesti", ei loukannut itseään, eikä törmännyt Enriciin ja pääsi heti peesiin. Ehdin kyllä jo säikähtää. 

Viimeisillä kilometreillä Tadej ja Enric ajoivat yhtä kovaa ja yleensä se kaksikosta, joka on viimeisen kilometrin alkaessa ensimmäisenä ei juuri koskaan voita etappia. Nyt oli Tadej tarkkana, nopeus oli  niin suuri kuitenkin, ei ollut kysymys mistään mutkittelusta ja Tadej kuuli milloin Enric pisti pökköä pesään ja pisti itse vielä vähän enemmän ja voitti etapin. Hän piti myös kokonaiskilpailun johtajan paikkansa (luonnollisesti). Enric Mas nousi toiseksi kokonaiskilpailussa ja jätti Primoz Roglicin kolmanneksi.

Tortillitas de Salmon – lohilettuset

Ohje tähän ruokaan on täältä. Olen tehnyt sen jo aikaisemmin kotona siltä varalta, etten reissussa ollessa jotain päivänä ehdi tai voi kokkailla mitään. Tänään on sellainen päivä, siirryimme Aachenista (Saksa) Wintersvijkiin, Alankomaihin ja tällä hetkellä toinen meistä on hieman huonovointinen eikä tälle päivälle tarvita ruokaa. Niinpä käytän tämän ohjeen sitten tänään. Olen hieman soveltanut ohjetta, sillä käytin savulohta ja kivennäisvettä poiketen alkuperäisohjeesta. 

Tortillitas de Salmon – lohilettuset

• 60 g vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 1 dl kivennäisvettä
• pari ohutta kevässipulia silputtuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
• 3 rkl sitruunamehua
• 170 g savulohta 
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oliiviöljyä paistamiseen

Sekoita ensin vehnäjauhot, kananmuna ja kivennäisvesi tasaiseksi taikinaksi, mausta se sipulilla, valkosipulilla, tillillä, suolalla ja pippurilla. Pieni lohi mukaan ja sekoita tasaiseksi, saa siihen vähän jäädä lohisattumia. 

Kuumenna öljy suorareunaisella pannulla ja nostele taikinaa lusikalla pannulle paistumaan. Tasoittele pintaa hieman ja kun alapuoli on paistunut noin 3 minuuttia, käännä lettuset ja paista toinenkin puoli. Nosta valmiit lettuset paperille valumaan ja paista seuraava erä. Tästä tulee noin 10-12 kpl pieniä lettusia, minä paistoin vähän suurempia, niin tuli 6 kpl. Söimme ne aiolin kanssa, se oli valmiina kaupasta ostettua. 

La Vueltan viides etappi vei kisan viimein Espanjaan. Emme ole ehtineet katsoa sitä ollenkaan, mutta tuloksista lunttasin, että nopein oli Matthew Brennan, sama mies, joka voitti toisenkin etapin. Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Mikäli illemmalla tulee tilaisuus, katsomme hieman tallenteelta mitä tämän päivän etapilla tapahtui. Ja huomenna toivottavasti palaan kokkailun pariin. 

Espanjalaiset lihavartaat

Tänään on ollut kiva päivä Aachenissa. Olemme olleet täällä yleensä keväisin, kun Eläkeläiset ovat keikkailleet läheisessä Music Bunkerissa, mutta kyllä täällä on kiva olla näin loppukesästäkin. Aamupalan jälkeen kävelimme keskustaan, sinne on noin 2,5 km matkaa ja mennessä mukavan alamäkivoittoista. 

Kävimme tärkeillä ostoksilla, piti löytää seinäkalenteri ensi vuodeksi, muttei mielellään sitä samaa pariskuntakalenteria, jollaisen olemme ostaneet parina vuonna, kun emme muistaneet, että se samahan oli jo kertaalleen. Meillä tosin kalenteriin tulee vain eläkepäivät, roskispäivät, hammaslääkäriajat ja seuraavan matkan laivanlähtö. Mutta eihän sitä tiedä vaikka mentäisiin talven aikana joogaan tai teatteriin. Mutta sopivaa kalenteria ei löytynyt. Olimme siis Aachenin mahtavassa nelikerroksisessa kirjakaupassa. Oli vain noin 200 erilaista kalenteria, muttei ollut mieleistä. 

Sitten koitimme valita uutta matkapäiväkirjaa, mutta oli vain samoja kuin aiemmin ja uutta Saksan karttakirjaa. Ei ollut sopivaa. Jos saksalaiset vielä ostavatkin runsaasti matkaoppaita (niitä on valtavat määrät), ei karttakirjoja enää ole paljonkaan. Minä luotan sellaiseen yhdessä oman suunnistustaitoni kanssa niin, että päädymme sinne minne haluammekin. Tykkään Michelin-kirjoista, mutta vain Ranskasta on hyvä paksulehtinen kirja, jonka sivut kiiltävää materiaalia. Niihin voisi tarvittaessa myös piirtää reitin ja pyyhkiä myöhemmin pois, mutta käytän pieniä tarramerkkejä sen sijaan. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että onpa vanhanaikaista, sillä minulla on jo kädet silmillä ja korvilla ja sanon kovaan ääneen päläpälä. Haluanko olla mieluummin vanhanaikainen, kuin eksyksissä? Just saying.

Kolmanneksi meidän oli tarkoitus ostaa pelikortit. Mehän aloimme pelata korttipelejä tässä muutama päivä sitten. Edellisestä kerrasta on aika monta vuotta ja kaikki tavallisimmatkin pelit olivat unohtuneet, mutta jostain oli yksi korttipakka kuitenkin mukaamme tarttunut. Muistelimme, että seiskaa olemme osanneet pelata ja niin sitten teimme pari päivää sitten. Silloin voitimme melkein vuorotellen. Mutta eilen pelasimme noin 12 peliä ja minä hävisin melkein kaikki. Päätin tuolloin, että se johtuu huonoista korteista, niitä ei saanut kivasti sekoitettua ja niihin alkoi tulla jo rispaantumista. Joten tänään etsimme siis uusia kortteja ja niitähän sitten löytyi siellä ihanasta kirjakaupasta, oli oikein valittavaksi asti. Nyt pelionneni on täysin kääntynyt, olen varma.

Päivän espanjalainen ruoka on saanut ideansa täältä. Espanjalaiset lihavartaat olivat helpot tehdä ja sain viimeiset ruokaraaka-aineet jääkaapista käytettyä. 

Espanjalaiset lihavartaat

• 200 g naudan pihvilihaa (Lidlin pakkaus)
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin pihvipalat suupalakokoisiksi kuutioiksi ja sekoitin marinadin oliiviöljyn, punaviinietikan, valkosipulin, suolan ja pippurin sekä silputun persiljan muovirasiassa. Sekoittelin pihvipalat marinadiin ja jätin odottamaan noin tunniksi. 

Valmistelin vartaiden muut ainekset odottamaan, viipaloin kesäkurpitsaa ja sipulia odottamaan, otin esille kirsikkatomaatteja. Kun oli aika alkaa grillata vartaat, pujottelin vuorotellen lihapaloja ja kasviksia vartaisiin ja kaavin vielä loput marinadit rasiasta vartaiden päälle. 

Antti grillasi vartaat Campingazilla ja laitoimme nyt hyväksi havaitulla tavalla grillilevyn ja vartaiden väliin pyöreäksi leikatun palan leivinpaperia. Mallina käytän peltistä irtokantta, joka sattuu olemaan saman kokoinen kuin grillilevy. Paperi ei pala puhki, mutta ruoka grillautuu hyvin ilman tarttumista, eikä levyä tarvitse hinkata pesun yhteydessä, pelkkä pyyhkiminen riittää. Olettaen että marinadia on ollut kohtuullisesti. 

Olipa hyvin maustuneet vartaat, lihaa aterialla oli melko pieni määrä, mutta todellakin tarpeeksi, vähempikin olisi riittänyt. Sipuli kypsyi ihanaksi, samoin kesäkurpitsa ja tomaatit. Viimeiset pakasteperunaviipaleet ja vähän salaattia lautasilla, niin oli oikein riittävä ateria. Pihvipaloissa maistui mukavasti pimenton ja persilja, eikä ollut yhtään purkkapalaa. Mutta alkaa taas tuntua, että lihansyöminen saa kyllä kotiinpaluun jälkeen jäädä vähemmälle aika pitkäksi aikaa. 

La Vueltan eilinen etappi meni siis pöh pilalle, käsittääkseni kaikki siitä vain  jätettiin huomiotta tuloksia laskiessa. Tänään sitten ajettiin neljäs etappi Andorrassa. Saimme katsottua sitä pätkittäin, nettiyhteys on ollut aika huono. Tadej Pogacar lähti yksin hatkaan jostain 40 km tienoilta ja voitti etapin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua melkein kolmella ja puolella minuutilla, toisena on Primoz Roglic. En ihan tullut käsittämään, miten Primoz kiri toiseksi, mutta ei se mitään. Huomenna sitten kisa siirtyy viimein Espanjaan ja me Alankohollantiin. 

Kikhernesalaatti espanjalaiseen tapaan

Kotimatka on edistynyt jälleen jonkun verran, saavuimme aamupäivän puolella Saksaan, Aacheniin. Olikin mukava reitti, osin  moottoriteitä, osin mutkaisia ja mäkisiä osuuksia pienemmillä teillä. Tuttu matkaparkki oli mukavan tyhjä siihen aikaan, moni oli juuri lähdössä ja saimme valita mieluisan paikan, saman kuin parilla aikaisemmallikin kerralla. Tässä matkaparkissa saa olla kerrallaan vain kaksi yötä, joten vaihtuvuutta on hyvin. Ei näytä nytkään tulevan aivan täyteen. 

Päivällisenä meillä oli Ranskasta ostetut leivitetyt kalafileet ja niiden sivukkeena espanjalainen kikhernesalaatti. Ohje on täältä. Vähän muuntelin sen mukaan, mitä meillä oli varastoissamme, paprikaa ei ollut, se jäi pois ja kastikkeeseen laitoin sitruunamehua etikan sijaan. 

Kikhersalaatti kahdelle

• pieni säilyketölkki kikherneitä
• 1 vihreä tomaatti
• 1 pieni keltainen tomaatti
• 3 ohutta kevätsipulia
• 10-12 kivetöntä oliivia (vihreitä ja mustia)
• muutama lupiininsiemen (samasta pussista oliivien kanssa)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Huuhtelin kikherneet ja leikkasin tomaatit kuutioiksi ja sipulit silpuksi. Puolitin oliivit ja poimin pussista lupiininsiemet mukaan. Sekoitin ainekset kupissa ja maustoin suolalla, pippurilla, persiljalla, oliiviöljyllä ja tilkalla sitruunamehua. Erittäin oiva sivuke kalafileelle. 

La Vueltan kolmas etappi oli epäonninen. Sen piti päättyä eeppiseen nousuun Pyreneillä, mutta valtava raekuuro teki olosuhteista liian vaaralliset ja etappi keskeytettiin, mahdollisesti jopa kokonaan jätetään ottamatta huomioon kokonaistilateessa. Vielä organisaation sivulla ei ole tietoa siitä, miten jo ajetut pisteet ja hyvityssekunnit käsitellään, vai pyyhitäänkö kaikki etapin tapahtumat pois. Tärkeitä tietysti on se, ettei kenellekään käynyt köpelösti (tällä tietoa). Huomenna kisa jatkuu Andorrassa neljännellä etapilla. 

Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti

Tähän ruokaan ohje on peräisin täältä. Ihan kaikkia aineksia meillä ei ollut tai en halunnut laittaa, joten hieman on sovellettu tapaus tämä. 

Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti kahdelle

• 4 pienehköä perunaa 
• 1 appelsiini fileroituna + lopusta puristettu mehu ( 2rkl)
• 1 pieni salottisipuli
• mustia ja vihreitä kivettömiä oliiveita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa (ei ole nyt ollut muita etikoita mukana koko reissulla)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Lähdeohjeessa kerrottiin, että tähän voi laittaa salaatin lehtiä, tonnikalaa ja keitettyä kananmunaa, mutta se tekisi jo ruoasta pääruokamaisen ja meillä oli kyseessä sivuke. 

Keitin perunat kypsiksi ja leikkasin ne muutamaan palaan. Fileroin appelsiinin ja puristin lopuista mehun talteen. Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja kun perunat olivat jäähtyneet sekoitin kulhossa perunapalat, appelsiinilohkot ja sipulit yhteen. Lisäsin mukaan muutaman oliivin ja sekoitin appelsiinimehun, etikan ja oliiviöljyn kastikkeeksi, jonka maustoin vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Sekoitin kastikkeen salaattiin ja ripottelin päälle vielä tuoretta persiljaa.

La Vueltan toinen etappi oli 215 km pitkä ja lähti Monacosta ja päätyi Ranskan puolelle. Katsoimme jälkijunassa sitä tallenteelta ja lopusta muodostuikin todella jännittävä. Matthew Brennan ajoi etapin voittoon ja Tadej Pogacar piti punaisen paidan tulemalla kolmantena maaliin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua 9 sekunnilla toisena olevaan Wout van Aertiin nähden. 

Macarrones con Atún – espanjalainen tonnikalapasta

Nyt oli käsillä historiallinen hetki, saman vuoden kolmas pyöräilyyn liittyvä ruokahaaste saman reissun aikana alkoi tänään. Aiemmin keväällä ja keskikesällä oli jo italialainen ja ranskalainen ruokahaaste ja nyt alkoi espanjalainen, kun La Vuelta starttasi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Monacossa. 

Selasin nopeasti joukkueet läpi jo eilen ja voin jo tässä vaiheessa päättää, että voittaja on joko Tadej Pogacar tai Sepp Küss, kolmanneksi mahdolliseksi, mutta melko epätodennäköiseksi voittajaksi määrään Primoz Roglicin. Näistä voi valita, muita ei oteta lukuun. 

Päivän espanjalainen ruoka on tutusta Spain on A Fork-blogista. Aiemmin Albert teki mielestäni kaikki ruokansa ilman lihaa, mutta nyt näyttäisi ainakin kanaa olevan hänenkin ohjeissaan. Tämä pastaohje oli hyvin toteutettavissa CampaAdrian pantryn tarpeista. 

Espanjalainen tonnikalapasta – Macarrones con Atún

• 150 g tonnikalaa (tässä puolet veteen säilöttynä, puolet öljyyn)
• öljy toisesta purkista
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• 3 dl paseerattua tomaattia
• 2 dl kasvislientä
• 3 dl pientä pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Tämä ruoka sopii erittäin hyvin retkiolosuhteissa tehtäväksi, sillä se tehdään yhdessä astiassa, pastaa ei erikseen keitellä. Aineluettelokin on lyhyt. 

Valutin pannulle öljyn toisesta pienestä kalapurkista ja kuumensin öljyä hetkisen. Lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja kypsytin sitä minuutin verran. Tämä tuote (Pirkka) tahtoo hieman räiskyä pannulla, tuore valkosipuli ohuina viipaleina olisi ollut parempi, muttei nyt ollut saatavilla. Lisäsin pannulle sitten pimentonin, sekoitin ja hetken päästä paseeratun tomaatin. Sekoittelin ja annoin kastikepohjan kypsyä pari minuuttia. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla ja tuoreella persiljalla, josta puolet säästin annoksien päälle. Otin matkayrtistöstä pienen kourallisen persiljaa tähän. 

Käyttämäni pasta oli nopeasti kypsyvää, joten laitoin kasvislientä hieman vähemmän kuin lähdeohjeessa, ensin noin desin ja sitten kaadoin mukaan pastan. Sekoittelin taas ja sitten laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi. Kun neste alkoi olla imeytynyt pastaan, pasta ei vielä ollut kypsää, joten lisäsin toisen desin lientä. Noin viiden minuutin kuluttua pasta oli sopivaa ja kastike kiehunut kasaan sopivasti. 

Laitoin kaasun pois pannun alta ja sekoitin mukaan tonnikalat ja maistelin, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Annoksiin vielä päälle lisää persiljaa. 

La Vuelta siis alkoi Monacosta ja katsoimme sitä leirialueen hyvällä wifillä. Vaikkei henkilökohtainen aika-ajo ole yleensä kaikkein kiinnostavin, nyt katsoimme sen tänään kokonaan. Jännäksi meni lopussa, sillä Tadej Pogacar otti kuin ottikin etappivoiton alle sekunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen Ethan Hayteriin. Huomenna Tadej ajaa siis johtajan punaisessa paidassa ja samalla huomaan, ettei minulla ole tilanteeseen sopivan värisiä crocseja mukana. 

Keväällä minulla oli Giron pinkit crocsit ja heinäkuussa Tourin keltaiset. Luulin meidän olevan kotona jo tässä vaiheessa, mutta ehkä pärjään kuitenkin. Vaikka niin, että pidän toisessa jalassa keltaista ja toisessa pinkkiä? Huomenna on jo yli 200 km mittainen hilly-etappi tiedossa, joten ei tässä jäädä mitenkään hyssyttelemään, vaan kisa on täysillä menossa. 

Tour de Francen viimeinen päivä ja siihen sopivat crepet

Oli kyllä taas hieman kisapuutumusta tässä 16. ranskalaisen ruoan haasteessamme. Ihan joka päivä ei ollut kovin kunnianhimoista kokkailua, osittain menimme eineksillä, mutta ranskalaisilla eineksillä! Tänään kilpailun viimeisenä päivänä söimme yleismaailmallista pastasalaattia, eikä siitä sen enempää, paitsi se, että siitä riittää huomisellekin. Päivän jälkiruoka oli ranskalaiset crepet, tosin alankohollantilaisesta lettujauheesta. Olipa hyvä tuote, en ole usein onnistunut niin hyvin letunpaistossa. 

Tästäkään ei oikein saa erityistä ruokaohjetta, mutta paistoin puolen maitolitran taikinan (yksi jauhepussi kahden pussin pakkauksesta) ja siitä tuli 11 pientä ohutta, rapeareunaista crepeä. Yleensä ensimmäinen menee aina pilalle, koska pannu ei ole ehtinyt tarpeeksi kuumaksi tai on päässyt liian kuumaksi. Nyt onnistui sekin. 

Meillä oli letuille saksalaista mummonsekohilloa, tuoreita vadelmia ja purkkimacronia. Söimme puolet tuosta lettukasasta ja huomenna lisää! 

Juomaksi meillä oli samppanjaa ja se oli oikein hyvää, emmepä ole pahaa samppanjaa koskaan maistaneet. Tämä pullo oli toinen mukanamme kulkevasta pullosta. Toinen on se, joka korkataan sinä päivänä, kun saamme tietää, että eräs henkilö poistuu tavalla tai toisella paikaltaan. 

Tour de Francen päätösetappi lyhennettiin 89 km mittaiseksi, koska pahat maastopalot ovat Pariisin ympäristössäkin vaivava. Oli hetken mahdollista, että Tadej Pogacar olisi voittanut tämänkin etapin, muttei sentään. Hänen kanssaan lopun hatkassa ollut Mathieu van del Poel kesti yksin loppuun asti ja voitti etapin. Kokonaiskilpailun ykkösenä pysyi tietysti Tadej Pogacar. 

Niin päättyi tämän vuoden ranskalainen ruokahaasteemme ja me alamme syödä täysin holtittomasti!