torstai 26. marraskuuta 2020

Kobe Grande – aina yksi keittiövekotin tarvitaan!

Air fryer, sitä meillä ei vielä ollutkaan, ennen kuin tänään. Ensimmäinen kokeilu oli ihan kohtuullinen. Huomenna kokeilemme uudelleen. Onko air fryerillä joku vakiintunut suomenkielinen nimi? Ilmakärvennin? Kiertoilmakypsennin, sanoo OBH-Nordica. Meidän vekotin on Kobe.

Kanaa ja vihanneksia air fryerillä kahdelle

  • 2 broilerin rintafilettä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • espanjalaista kuivattua tomaattimurua
  • 3 porkkanaa (keltainen, oranssi ja violetti)
  • 8 ruusukaalia
  • 2 perunaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
Tilasimme uuden keittiövekottimen maanantaina ja olihan siinä kauhea odottaminen. Tänään saimme laitteen keittiöön ja postista noutamisen aikana olin jo maustanut broilerinfileet ja valmistellut vihannekset. 

Kuivasin broilerinfileet ja öljysin ne kevyesti. Maustoin ne suolalla, pippurilla ja tomaattimurumausteella. Laitoin ne kiertoilmakypsentimen ritilälle 200 asteeseen 18 minuutiksi. Puolivälissä aikaa käänsin fileitten kylkeä. Kun 18 minuuttia oli kulunut, otin fileet lautasille, mittasin sisälämmön toisesta fileestä, se oli 75 astetta. Peittelin fileet peltilautaselle foliolla.

Broilerin kypsyessä kuorin porkkanat ja perunat ja leikkasin ne suikaleiksi ja lohkoiksi. Halkaisin ruusukaalit ja poistin niistä päällimmäiset lehdet. Sekoitin vihanneksiin tilkan öljyä, suolaa ja pippuria.

Kun broilerinfileet olivat kypsät, kaadoin maustetut vihannekset kiertoilmakypsentimen koriin ja lisäsin lämpöä 200 asteeseen ja laitoin aikaa 20 minuuttia. 

Air fryer-laite ei pitänyt mitään ääntä ja taustapuolelta hönki jossain määrin lämmintä ilmaa. Ei mitenkään niin, että pitäisi varoa kuumaa ilmaa tai että laite olisi tulikuuma. Laite myös viileni nopeasti käytön jälkeen ja ritiläkori ja varsinainen peruskori olivat molemmat helppoja puhdistaa.

Kanafileet olivat noin 20 minuuttia foliolla peitettynä kasvisten kypsymisen ajan, joten siihen nähden ne olivat syötäessä aivan kohtuullisen lämpimiä ja mehukkaita. Kasvisten kanssa tilanne oli se, että perunalohkot olivat ihan perfect, porkkanat lähes optimaalisia, ruusukaalipuolikkaiden pintalehdet hieman kärventyivät, mutta sisus oli ok.

tiistai 24. marraskuuta 2020

Kolmikantaherkku

Tänään kävimme pitkästä aikaa hieman ihmisten ilmoilla, bongasimme seitsemän kirkkoa, mutta ihmisiä emme kohdanneet kuin ruokakaupassa, jossa kävimme reissun lopuksi. Itselleni muistiin, että näkemämme kirkot olivat seuraavat: Uurainen, Multia, 2 x Petäjävesi, Vesala, Keltinmäki ja Kuokkala.

Päivällinen oli taas jääkaapin aarteistoa-osastoa ja sen kanssa salaatin virkaa toimitti kolmikantaherkku. Se oli vähän pakonsanelema juttu, sillä ostimme pari päärynää juuri tänään ja toinen niistä sai hieman kipeää kuljetuksessa. Se oli viisainta syödä heti pois. 

Kolmikantaherkku

  • 1 erittäin kypsä päärynä
  • 4 viipaletta italialaista ilmakuivattua kinkkua
  • 1/2 palaa suolaveteen säilöttyä fetaa
  • oliiviöljyä
  • pippuria
Tässä ei paljon valmistamista ollut, kuorin päärynän ja leikkasin sen lohkoihin, viipaloin fetapalan ja leikkasin kinkkuviipaleet puolikkaiksi ja asettelin ne päärynän kanssa samalle lautaselle. Päälle hieman oliiviöljyä ja pippuria. Meloni ja kinkku sopivat hyvin yhteen, mutta kyllä tämä päärynäkin sopi todella hyvin ja feta aivan hihkui ilosta, kun pääsi niiden kanssa samalle lautaselle.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Hunajapaahdetut uunijuurekset

Meillä on nyt syöty aika paljon sellaisia ruokia, joita vuotuisista ruokahaasteista jäi ylitse. Tänään söimme pakastimesta otetut erään italialaisvaikutteisen aterian lihapullat, polpettet. Lisäkkeenä oli hunajapaahdettuja juureksia ja kasviksia. 

Uunijuurekset ja -kasvikset kahdelle

  • 2 pientä perunaa
  • 1 oranssi porkkana
  • 1 keltainen porkkana
  • 1 violetti porkkana
  • 1 sipuli
  • 4 ruusukaalia
  • 4 kirsikkatomaattia
  • 1 pieni oranssi suippopaprika
  • 1 pieni punainen suippopaprika
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 rkl sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • 1 oksa rosmariinia
  • muutama oksa timjamia
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja halkaise ne pitkittäin. Halkaise myös perunat ja kuorittu sipuli ja ruusukaalit ja leikkaa nekin puoliksi, sipuli neljään osaan. Leikkaa paprikat puoliksi ja poista siemenet. 

Sekoita oliiviöljy, hunaja, sitruunamehu, suola ja pippuri tasaiseksi marinadiksi. Asettele kaikki juurekset ja kasvikset vuokaan, kaada marinadi päälle ja kääntele niitä käsin tai lusikalla niin, että kaikki saavat marinadikylvyn. Asettele pinnalle tuoreet yrtit. Paahda koko hösseliä uunissa noin 40 minuuttia, kunnes kaikki on kypsää. 

Lisäksi olevat polpettet olivat meillä pienessä vuoassa foliolla peitettynä uunissa saman aikaa kuin paahtokasviksetkin. Olipa hyvä edullinen tähdenlentoateria, katsoimme samalla jännittävää snooker-ottelua Judd Trumpin ja Ronnie O'Sullivanin kesken. 

lauantai 21. marraskuuta 2020

Paahdettu lihapullakeitto

Hyvin monta vuotta sitten ystäväni kertoi, miten hän tekee jauhelihakeiton tai ylipäätään jonkun lihakeiton, jos hänellä on kunnolla aikaa. Hän paahtaa. Ei tietenkään lientä, mutta kaikki muut ainekset hän kertoi paahtavansa ensin. Kyllähän minäkin olen jauhelihan ensin paistanut, tai jos olen tehnyt lihakeiton kokolihasta, olen paistanut pannulla lihapaloja ainakin hetkisen. Tänään tein #kunontuotaaikaa sitten oikein viimeisen päälle paahdetun keiton. 

Paahdettu lihapullakeitto

  • 1 punasipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • oliiviöljyä
  • 400 g naudan paistijauhelihaa (10 % rasvaa)
  • 1 kananmuna
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • suolaa ja pippuria
  • chilihiutaleita
  • 1 rkl voita
  • 2 porkkanaa
  • 2 pientä naurista
  • 6 pientä perunaa
  • 1 dl erittäin vahvaa porolientä, joltain käristykseltä jäänyttä
  • kourallinen pakasteherneitä
  • vettä
Aloitin silppuamalla sipulin ja valkosipulin. Mysittelin ne pannulla oliiviöljyssä ja kaavin laiskistuneet sipulit kulhoon jäähtymään. Odotellessani kuorin nauriit, porkkanat ja perunat ja leikkasin ne kuutioiksi. Paahdoin kutakin laatua pannulla oliiviöljyssä muutamia minuutteja, kunnes kaikkien kuutioiden kyljissä oli väriä. Kaadoin kaikki palat kattilaan, jossa oli pohjalla sulamassa oleva kalikka poronkäristyslientä. Olin ottanut sen talteen joltain herkkuaterialta ja tähän se sopi todella hyvin.

Kun sipulisilppu oli jäähtynyt, lisäsin kulhoon jauhelihan, kananmunan, chilihiutaleita (maltillisesti, olen chilinyyserö), suolaa, pippuria ja tomaattipyrettä. Sekoitin seoksen tasaiseksi taikinaksi ja paistoin siitä pannulla pienen koepalan, makua oli melkein tarpeeksi, lisäsin vähän pippuria. Pyörittelin taikinan pieniksi lihapulliksi ja paistoin ne pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa, en ihan kypsiksi, mutta kauniin värisiksi. Kumosin ne varovasti kattilaan, etteivät ne hajoaisi. Lisäsin vielä kattilaan pakasteherneitä ja kiehuvaa vettä sen verran, että ainekset melkein peittyivät. Annoin keiton kiehua miedolla porinalla noin puoli tuntia. Maistelin, ihan vähän suolaa piti vielä laittaa ja pinnalle tuoretta persiljaa. 



Söimme keittoa aamulla paistamani Minna C-leivän kanssa, nyt oli kolmas kerta, kun käytin sauvajyväseltä saamaani juurta. En ole kasvattanut juurta liian suureksi ja olen malttanut lisätä taikinaan jauhoja varovaisesti. Kuori on hyvän rapea, sisällä on mukavasti reikiä ja makua on melkoisesti. Jos tämä tästä vielä paranee, alan olla oikein tyytyväinen. Leipominen noin kerran viikossa, ehkä 10 päivän välein voisi olla meille hyvä tahti. Yksi suurehko leipä kerrallaan ja toisena päivänä paistamisesta koko leivän jäljellä olevan osan voisi pakastaa viipaleina ja ottaa sitten sieltä paahtimen kautta. 


Ja mitä siihen paahtamiseen tulee, se tuntui kyllä tuovan keittoon lisää makua! Kiitos Jaanalle neuvostasi <3

perjantai 20. marraskuuta 2020

Poroliemi

Emme muista enää kuinka kauan olemme keitelleet liemiä, mutta sen muistan, ettei idea ollut apunperin minun, vaan Antin noin 15 vuotta sitten. Meillä oli jotain luista ruokaa ja aterian päätteeksi hän tuumi, että mitä jos keittäisimme näistä luista lientä. Sen jälkeen ei ole ollut paluuta, meillä on ollut aina liemiä pakastimessa, tai joskus pelkkiä luita odottamassa vähän lisää luita, että on keitettäväksi asti. Useimmiten meillä on ollut lammaslientä, joskus harvoin porolientä. Linnuista liemiksi ovat päätyneet broilerien ja pari kertaa kalkkunan luut. Kalaliemiä en usein keitä, kerran tein erittäin hyvää hummerilientä ja tärväsin sen sitten johonkin liharuokaan, tai kasviskeittoon, josta emme päässeet selville miksi se maistuu eriltä kuin pitäisi. Syy löytyi sitten siitä, ettei rasiaa oltu merkitty kunnolla (lue:ollenkaan) ja hyvä herkkuliemi meni omasta edestään. 

Tällä viikolla saimme työkaverin kautta poronluita, hän oli jo keittänyt itselleen tarpeeksi lientä ja iso pussillinen luita oli vielä jäljellä. Vielä kuin saimme pussin kotiovelle toimitettuna, niin mikäpä siinä oli aloitella aamulla liemenkeittoa. Muistin vastikään ollutta sauvajyväsen liemipostausta, jossa hän paahtoi hirven luita nuotiolla. Nuotiota en alkanut kuitenkaan viritellä, vaan hoidin paahtamisen uunissa, vaikutus lopputulokseen oli kyllä huomattavan hyvä.

Poroliemi

  • noin 5 kg poronluita, melko pieninä paloina
  • 5 dl punaviiniä
  • 6 suurta porkkanaa
  • 6 sipulia
  • 1 monikyntinen valkosipuli
  • mustapippureita
  • rosepippureita
  • rosmariinia
  • timjamia
  • laakerinlehtiä
  • vettä
Kuumensin uunin 225 asteeseen kiertoilmalla ja levitin luut kahdelle uunipellille. Laitoin pellit uuniin ja paahdoin luita noin 45 minuuttia aivan siihen pisteeseen, että ne olivat lähellä kärähtää. Tällä välin leikkasin porkkanat muutamaan palaan ja jaoin valkosipulin noin kahteen samankokoiseen osaan. Antti haki pihan kulatungista mitä yrttejä siellä nyt vielä oli. 


Otin esille talouden kaksi suurinta kattilaa, 10 litran ja 8 litran vetoiset. Laitoin niiden pohjalle porkkanapalat, sipulit, valkosipulinkynnet ja kumpaankin pienen kourallisen mustapippureita ja vähän rosepippuria ja muutaman laakerinlehden. Pienempään kattilaan kaadoin pari desiä viiniä ja suurempaan  kolmisen. 

Kun luut olivat sopivasti paahtuneet lapioin ne kattiloihin, suurempaan noin 3/5 ja pienempään loput. Kaadoin kumpaankin kattilaan vettä niin paljon, että luut peittyivät täpärästi. Ripottelin yrtit kattiloihin, ei tarvita mitään lehtien riipimistä sen enempää kuin sipuleitten kuorimisia. Liemi siivilöitäisiin, niin kaikki sattumat jäisivät pois valmiista liemestä. 


HUOM! En koskaan laita liemiin erikseen suolaa. Joskus jos keitän lientä luista, jotka ovat olleet jossain kokonaisessa ruoassa, on luissakin ja roippeissa tietysti suolaa, se pitää ottaa huomioon liemiä käytettäessä. 

Liemet kiehuivat miedolla porinalla koko päivän. Sillä aikaa me leikimme, jo toista päivää. Meillä on nimittäin ollut Playmobil-projekti. Antti toi kaikki Playmobileja sisältävät laatikot sisälle varastosta, jossa ne ovat olleet noin 15 vuotta kohta. Meidän oli tarkoitus koota sopiva setti pienelle sukulaislapselle, mutta sen lisäksi uppouduimme järjestämään lelut paremmin, nyt ne mahtuvat paria laatikkoa vähempään määrään laatikoita. 


Huomasimme poikiemme vuosien takaisista leikeistä muutamia seikkoja. He olivat poistaneet melkein kaikilta lelumiehiltä niillä olleet parrat ja lisänneet niitä useille lelunaisille. Kysyin eilen, että miksi he niin tekivät ja nuorempi poika muisteli, että siksi, koska se oli humoristista. Kieltämättä se olikin. Monilla hahmoilla oli erilaiset varusteet kuin millaisilla ne olivat varustettuja alunperin. Moni hahmo oli hupaisan hauska nyt, suosikkini oli pienikokoinen piru, jolla oli vaahtosammutin kädessään. Nyt urakka alkaa olla lopuillaan ja leikki loppukoon, laatikot palatkoon varastoon siltä varalta, että lähileikkijöitä jonain päivänä olisi. 



Palataanpa sitten liemitoimiin. Illalla kauhoin luut, juurekset ja muut hökeet suureen siivilään ja keräsin liemen suureen kulhoon. Nyt kaikki liemi mahtui suurempaan kattiloista, kun kaikki kiinteä oli poimittu pois. Laitoin kattilan kylmään yön ylitse. Seuraavana aamuna otin kattilan taas käsittelyyn. Liemen pinnalle oli noussut rasvaa parin millin paksuinen kerros. Rikoin sen varovasti ja nostin palat lastalla pois. Rasva päätyi kompostiin, kuten luut ja muut liemen kiinteät osat. 



Koska pakastimet ovat meillä aika täynnä, keitin lientä vielä kokoon. Sitä oli alussa noin 7 litraa ja keitin pari litraa pois antamalla liemen kiehua kohtalaisella poreella pari tuntia. Kylläpä oli jo aikamoisen intensiivinen maku ja tuoksu liemessä. Jätin sen jäähtymään vähäksi aikaa, että sen voisi purkittaa. Merkitsimme kerrankin purkit kunnolla humppaporo-teipillä. Nyt en luule lientä hummeriliemeksi, enkä muuksikaan. 



torstai 19. marraskuuta 2020

Poikkeusvuoden Beaujolais Nouveau


Tänä vuonna minun ei tarvitse odottaa vapaapäivää tai yövuorojen loppumista, vaan voin maistaa heti varsinaisena päivänä uuden sadon viiniä. En edelleenkään ala niitä arvostella, koska en osaa, mutta pienellä ensimaistamisella tykkään taas enemmän tuosta edullisemmasta, juuri alle kympin maksavasta. Emme teekään tänään ruokaa, vaan sommittelemme illempana vähän juustoja viinin kaveriksi, juustolaatikko pursuaa liiaksi ja sitä pitää vajentaa. 

tiistai 17. marraskuuta 2020

Mansikkajuustokakku piparipohjalla

Saimme monta vuotta sitten todella kivaa jälkiruokaviiniä luimupupulassa, yritimme hankkia sitä heti, mutta vasta nyt onnistuimme saamaan sitä tilaustuotteena lähimpään Alkoon. Viini tarvitsi ehdottomasti jotain kevyttä syötävää ja sen vuoksi tein sille kumppaniksi juustokakkua. Minähän en yleensä teen juustokakkuja, enkä niistä paljon perusta, mutta nyt toistin pienin muutoksin tämän vuoden 2017 postauksen kakun. Tämä kakku riittää hyvin 4-6 hengelle.

Pienenpuoleinen mansikkajuustokakku

  • 100 g piparkakkuja
  • 2 rkl sulatettua voita
  • 1 rasia Philadelphia-tuorejuustoa
  • 3 rkl tomusokeria
  • 1 dl mansikkapyrettä
  • 1,5 dl kuohukermaa
  • 2 rkl appelsiinilikööriä
  • 1/3 liivatelehtiarkista 
  • tilkka kylmää vettä liivatteen kastelemiseen
  • tilkka kuumaa vettä liivatteen liottamiseen 
Muserra piparkakut paksussa pussissa aivan muruiksi, sekoita niihin sulatettu voi. Painele voinen piparkakkumuru irtopohjavuoan pohjalle. Minä käytin samaa Lékuén vuokaa, jossa on keraaminen pohja ja kahdesta puolikkaasta muodostuva silikonireunus, vuoan halkaisija on noin 18 cm. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen. 

Laita liivatearkin pala kylmään veteen noin 10 minuutiksi, purista siitä vettä vähemmäksi ja liota se tilkkaan kuumaa vettä. Blenderöi pakastemansikat pyreeksi. Vatkaa tuorejuustoa yleiskoneen kulhossa tomusokerin kanssa sen verran, että juusto notkistuu. Lisää mukaan mansikkapyre, likööri, kerma ja kuumaan veteen liotettu liivate. Vatkaa sen aikaa, että seos tanakoituu, ei mitenkään yltiötönköksi, vaan sen verran, että massaan muodostuu huippuja, kun nostat vatkaimen massasta. 

Levitä täyte vuokaan jähmettyneen pohjan päälle, tasoittele sileäksi ja laita vuoka peitettynä jääkaappiin asettumaan ainakin 4-6 tunniksi, ei haittaa jos menee 12 tuntiakin. 

Kun on aika tarjota kakkua, irrota vuoan reunukset, tasoittele reunat veitsellä, mikäli täyte hieman sitä vaatii. Leikkaa palanen terävällä veitsellä ja tarjoa mansikkapyreen kanssa. Meillä oli myös sitä ihanaa matala-alkoholista pirskahtelevaa punaista jälkiruokaviiniä, se on taivaallista ja heti muistimme, että oikealta maistuu, vaikka edelliskerrasta on varmaan ainakin 5 vuotta. 



maanantai 16. marraskuuta 2020

Tartiflette reblochon-juustolla


Kun meillä oli kesällä Tour de Francen aikaan ranskalainen ruokahaaste, halusin tehdä perunavuokaa, jonka nimi on tartiflette. Homma tyssäsi siihen, ettei siinä oleellista reblochon-juustoa löytynyt mistään. Siis Jyväskylästä. Sittemmin kuulin, että Lidlin valikoimissa on toisinaan sitä, etenkin  niissä myyntipisteissä, joissa on erityinen juustohylly eurooppalaisille juustoille. Nyt sattumalta kuitenkin löysin reblochonia Muuramen Lidlistä ja luonnollisesti heti ostin sitä pienen palan. Tänään kävimme vielä Laukaan Lidlissä ja sielläkin oli erikoisjuustohylly (kotiseutumatkailua parhaimmillaan, kirkkoja ja Lidlejä, idean saa varastaa!), ostin toisen palan tätä vaikeasti saatavaa juustoa ja päivällissuunnitelmat olivat selkeät. Ohjeen aihion otin täältä ja myöhemmin huomasin Nannan tehneen tätä ruokaa myös vuoden 2016  postauksessa

Tartiflette kahdelle

  • 7 keskikokoista perunaa
  • 2 punasipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 100 g savupekonia
  • timjamia
  • 1,5  dl kuivaa valkoviiniä
  • 250 g reblochon-juustoa 
  • 3 rkl ranskankermaa
  • pippuria
  • nokare voita vuoan voiteluun
Höyrytä kuoritut perunat kypsiksi ja nosta ne lautaselle jäähtymään. Odotellessa voitele vuoka voilla, minä käytin keskikokoista espanjalaista lasitettua savivuokaa. Leikkaa reblochon paloihin niin, että ensin halkaiset sen pitkittäin pehmeää juustoa pitkin ja sitten paloiksi, tarkoitus on laittaa juusto kuori päällepäin vuokaan. Leikkaa sipuli suikaleiksi, samoin pekoni ja valkosipuli, riivi paljon tuoretta timjamia. Laita ne kaikki pannulle ja nosta kuumuutta pannun alla pikkuhiljaa, paistele aineksia, kunnes pekoni on rapeaa ja sipuli mysiytynyttä. Kaada puolet viinistä pannulle ja anna sen redusoitua puoleen. 

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa kypsät perunat viipaleiksi ja kaada ne pannulle sipuleitten ja pekonin seuraan, sekoittele hellävaraisesti, etteivät perunat hajoa. Kaada puolet seoksesta vuokaan ja asettele puolet juustopaloista perunoiden päälle niin, että juuston kuori tulee päällepäin. Lisää loput perunat hökeineen ja levittele ne tasaisesti vuokaan. Lusikoi päälle ranskankermaa muutama lusikallinen ja levittele sitäkin. Asettele päälle loput reblochon-palat kuori päälle päin. Lurittele loput viinistä vuokaan. Kierrä pinnalle pippuria myllystä. Pekonin ja juuston takia tämä ei tarvitse lisäsuolaa. 

Paista juustoperunavuokaa noin 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Jätä hetkeksi jäähtymään ja asettumaan, ettei kieli pala, kovin pahasti ainakaan. Olin hieman epäluuloinen ruoan suhteen ja lupasin, ettei Antin tarvitse syödä, ellei hän pidä tästä, mutta niin me söimme kaiken viimeistä murua myöten. Ihme ja kumma, juustoperunavuoka ei ollut ollenkaan ylirasvaista, eikä suolaista. Aterialla meillä oli myös grillatut tomaattibasilikamakkarat ja persimon-fetasalaattia.