Ranskalainen perunasalaatti jolla on monta nimeä ja josta unohdin juuston

Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteen viimeinen päivä. Päivän ateriaksi valikoitui piemontelainen perunasalaatti, joka ei ole kuitenkaan italialaista ja sitä kuulema pidetään myös versiona russian salad-ruokalajista. Oli miten oli, sitä meillä kuitenkin oli. Vähän minä muuntelin raaka-aineita sekä tarkoituksella, että unohduksen vuoksi. Juuston unohdin kokonaan, eikä meillä olisi sitä sopivinta juustoa ollutkaan. Kurkku oli oma lisäykseni, sillä meidän ainoa ulkona kasvava juttu on yksi kurkkutaimi ja siinä valmistuu todella hyviä kurkkuja nopeaa tahtia. Ja sipuliakin lisäsin, sillä se nyt kuuluu tämmöisiin, eikö? Alkuperäisohje on täältä. 

Piemontaise Potato Salad

• 6 pientä perunaa
• 2 avonmaankurkkua
• 2/3 suuresta tomaatista (1/3 meni silloin toissapäivänä hampurilaisiin)
• 1/2 keltasipulia
• noin 10 viipaletta erittäin ohutta kinkkuleikkelettä 
• 2 kananmunaa
• tikkuaskin kokoinen pala gruyereä (jos olisi ollut)
• 3 rkl kreikkalaista jogurttia
• 1 tl dijonsinappia
• 2 rkl majoneesia
• 1 tl sitruunamehua
• 3 tl pieniä kapriksia ja 1 tl niiden lientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ruohosipulia
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

1.  keitä kuoritut perunat kypsiksi ja leikkaa ne suupalan kokoisiksi
2.  keitä kananmunat ja leikkaa ne lohkoiksi 
3.  siivuta mandoliinilla kurkut ja sipuli ohuiksi viipaleiksi
4.  leikkaa tomaatti kuutioiksi ja kinkku suikaleiksi
5.  kerää ainekset salaattikulhoon ja sekoita, laita puolet ruohosipulisilpusta mukaan
6.  sekoita pienessä kupissa majoneesi, jogurtti, sitruunamehu, sinappi ja kaprikset ja mausta suolalla   ja pippurilla
7.  yhdistä kastike salaattiaineksiin ja ripota päälle loput ruohosipulit ja persiljan lehdet
8.  kierrä vielä myllystä pippuria koko komeuden päälle

Alkuperäisohjeessa kinkkua sanottiin laitettavan neljän hengen annokseen kaksi viipaletta. Ne ovat sellaisia ranskalaisia kinkkuviipaleita, suuria ja paksuja, eivät semmoisia henkäyksen ohuita kuin meillä nykyään. Muistan, kun ensimmäisillä Ranskan reissuilla en ymmärtänyt asiaa ja ihmettelin, kun ostin leikkelekinkkua, etteikö siinä tosiaan ole kuin kaksi viipaletta. 

Tour de France on ollut melko yllätyksetön tänä vuonna, Tadej Pogacar on johtanut melkein alusta asti. Hän on voittanut viisi etappia ja ollut muutenkin aika ylivoimainen. Mutta on siellä ollut muitakin etappivoittajia, ensikertalaisia, uuden ennätyksen tekijä (Mark Cavendish) ja uusi kolmikon saavuttaja (kaikkien Grand Tourien etappivoittaja, tällä kertaa Richard Carapaz) ja tosiaan Tadej Pogacar on nyt voittanut jo kaksi Grand Touria samalla kaudella. En tiedä aikooko hän La Vueltaan, se alkaa jo 17.8.  Olympialaisiin hän käsittääkseni on menossa maantieajoon. 

Tänään Tour de France päättyi poikkeuksellisesti Nizzaan ja henkilökohtaiseen aika-ajoon. Sepä olikin hirvittävä jännitysnäytelmä. Vaikka aika-ajo on aina vähän kelju tapa päättää Grand Tour, oli se tällä kertaa jotain ihmeellistä. Vaikka Remco Evenepoul kuin Jonas Vingegaardkin ajoivat aivan loistavat aika-ajot, niin Tadej Pogacar se vasta ajoikin hulluna ja saavutti kuudennen etappivoittonsa tässä kisassa. Ei tätä melkein voi uskoa. Tadej Pogacar on tällä hetkellä maantiepyöräilyn ihmemies. Nyt CampaKeittiö siirtyy haastetauolle ensi kuun puoliväliin, jolloin siirrymme Espanja-moodiin kolmeksi viikoksi. 

Hachis Parmentier – ranskalainen perunalaatikko

Nyt alkaa olla vuotuinen ranskalainen ruokahaaste lopuillaan, enää tänään ja huomenna on pinnistettävä. Eilen tein meille hampurilaiset ja siitä jätin tälle päivälle puolet jauhelihapakkauksesta. Olin jo löytänyt valmiiksi tämän(kin) vuoden lempiblogistani Pardon your French-blogin ohjeen, jota halusin kokeilla. Pienensin ohjeen kahden hengen ateriaksi. Tämä ruoka on Ranskan vastine brittiläiselle Cottage Pielle. 

Hachis Parmentier

Jauhelihaseos

• 200 g jauhelihaa
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• suolaa ja pippuria
• jauhettua muskottipähkinää
• runsaasti silputtua ruohosipulia (ohjeessa persiljaa, mutta meillä on ylituotantoa ruohosipulista ja puutetta persiljasta)

Silppusin sipulin ja pilkoin porkkanan pieniksi paloiksi. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja kuullotin sipulia, porkkanaa ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisäsin pannulle jauhelihan, pienin sen lastalla oikein pieneksi muruksi. Sekoittelin ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä (tämän ruoan "salainen ase"). Kuumensin vesitilkan kiehuvaksi ja sekoitin fondin siihen ja yhdistin sen pannulla olevaan seokseen. Kun neste oli melkein kiehunut kokoon, laitoin liekin pannun alta pois ja lisäsin sille puolet ruohosipulisilpusta ja jätin seoksen pannulle jäähtymään. 

Perunakansi

• 10 pienehköä perunaa
• keitinvettä + 1 rkl suolaa
• 2 dl maitoa
• 25 g voita
• suolaa ja pippuria
• ripaus muskottipähkinää (oma sooloiluni)
• loput ruohosipulista (kirjoitan aina ensin että sopuli)
• korppujauhoja

Kuorin perunat ja keitin ne suolatussa vedessä, aluksi laitoin perunat kylmään suolattuun veteen. Kun perunat olivat kypsiä, kaadoin veden pois kattilasta ja laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi, että perunat höyrystyivät kuiviksi. Kuumensin maidon toisessa kattilassa.  Puristin perunapuristimella perunat hienoksi perunalumeksi ja sekoitin mukaan voin ja vähitellen maidon, taisi pikku tilkka jäädä maitoa yli. Maustoin muusin suolalla, pippurilla, muskottipähkinällä ja ruohosipulilla. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Voitelin uunivuoan (noin 3 litrainen lasivuoka) huolellisesti voinokareella ja levitin jauhelihaseoksen vuoan pohjalle. Siihen päälle levittelin muusin ensin kekoina ja sitten tasoittelin muusin tasaiseksi kerrokseksi jauhelihan päälle. Vetelin haarukalla pinnalle viiruja ja levitin pinnalle vielä sen verran korppujauhoja, että niitä oli tasaiseksi koko perunakannen päällä.

Paistoin perunavuokaa ensin noin 30 minuuttia ja tutkailin sitä silmämääräisesti. Jatkoin vielä paistamista 20 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. 

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli vielä melkoinen vuoritaistelu. Oli todella kuuma sää ja hirveästi nousumetrejä. Tämä on kyllä lähes uskomatonta, mutta Tadej Pogacar otti ja voitti taas! Huomenna on vielä henkilökohtainen aika-ajo, mutta voittaja on kyllä lähes varma, kunhan Tadej vaan ajaa maaliin asti. 

Hampurilaiset ranskalaisella vivahteella

Meille iski hampurilaismieliteko, mutta Ranska-ruokahaaste on yhä käynnissä. Niinpä etsin ranskalaisvivahteita purilaseen. Näppärimmin se kävi karamellisoimalla sipulia hyvän aikaa. Otin ohjeen täältä. 

Karamellisoitu sipuli

• 1 keltasipuli
• 2 rkl voita
• 3 rkl konjakkia

Viipaloin kuoritun sipulin mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin pannulla nokareen voita ja laitoin sipulin voihin kypsymään. Sekoittelin hetkisen ja jätin sitten sipulin kypsymään pienellä lämmöllä noin puoleksi tunniksi. Kun sipuli oli kauniin väristä ja kypsää, lisäsin pannulle konjakin ja annoin sen kiehua pois. Kaavin sipulin lautaselle odottamaan. 

Hampurilaispihvit

• 200 g naudan jauhelihaa
• suolaa ja pippuria
• 1 tl kuivattuja yrtttejä 
• 1 rkl oliiviöljyä

Jaoin jauhelihan kahteen osaan ja sekoitin niihin suolaa, pippuria ja yrttiseosta. Painelin jauhelihamassan burgerimuottiin ja puristin kannella pihvit tasaisiksi. Kuumensin ulkona kaasugrillin sivupolttimolla grilliparilaa ja lorautin sille hieman oliiviöljyä. Paistoin pihvejä molemmin puolin muutamia minuutteja. Kun olin kääntänyt pihvit, asetin niille karamellisoidut sipulit ja viipaleet gruyere-juustoa. 

Briosseihin sipaisin hieman voita ja paahdoin niitä parilalla noin viitisen minuuttia ja sitten kokosin meille hampurilaiset. Mukana oli salaatinlehtiä ja viipaleet suuresta tomaatista ja Antilla tietysti sinappia. Olemme lakanneet tekemästä kerrallaan enempää kuin yhdet hampurilaiset, yksi piisaa oikein hyvin ja toisen puolen jauhalihapakkausesta käytän huomenna. Kaksi briossia meni pakastimeen odottamaan seuraavaa purilaismielitekoa. 

Tour de France alkaa olla taputeltu, enää kaksi etappia jäljellä. Tänään oli Peter Selinin sanoin brutaali vuorietappi ja sen ykköseksi ajoi kauden ihmemies Tadej Pogacar. Tämä oli jo hänen neljäs etappivoittonsa tässä kisassa ja hän vahvisti asemiaan kokonaiskisan johdossa. 

Ranskalainen hernekeitto

Söin Tampereella Bistro Amandessa Crème Ninon-annoksen, jonka valmistamisesta näin monta monituista vaihetta keittiössä. Vähän ihmettelin, että pitääkö sitä oikeasti noin  monessa kattilassa keitellä ja vatkata ja vispata. Se oli ihan hyvää, mutta laihanpuoleista, kun odotin paksua herkkämakuista keittoa. Pidin siitä, että tarjoilija kysyi saako keittooni kaataa hieman samppanjaa. Tietysti sai. 

Tänään halusin tehdä samantapaista keittoa meille päivälliseksi ja otin ohjeen Pardon your French-blogista. Noudatin ohjetta jonkin verran. Pienensin ohjetta ja muutenkin olin sellainen #cestlavie-kokki.

Ranskalainen hernekeitto kahdelle

• 100 g lardonia (ranskalaista pekonikuutiota)
• 1 porkkana
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 4 dl pakasteherneitä 
• 4 dl kanalientä fondista
• suolaa ja pippuria
• kuivattua provencen yrttiseosta
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl luxemburgilaista cremantia

Kumosin lardonkuutiot kattilaan ja aloin kuumentaa kattilaa. Odotellessani kuorin porkkanan ja sipulin ja leikkasin ne pieniin paloihin, otin esille valkosipulimurskapurkin ja kuivatut yrtit. Pakasteherneet odottivat lautasella ja kanaliemi odotti kattilassa valmiina. 

Kun lardonit olivat paistuneet kattilassa rapeiksi, lusikoin ne lautaselle paperipalan päälle, jätin kaiken irtorasvan kattilaan. Kumosin sipulit ja porkkanat samaan rasvaan ja kypsyttelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin kattilaan puolet liemestä, kuivatut yrtit, hieman suolaa, pippuria ja herneet. Nostin keittopohjan kiehumaan ja noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli kypsää. 

Kaadoin keittopohjan lävikköön ja keräsin liemen alle toiseen kattilaan, jossa oli liemen kuumentanut. Otin blenderin kannun ja kumosin sinne kaikki keittosattumat ja noin puolet liemestä. Blenderi sitten vain hommiin ja lisäsin lientä vähitellen niin että sain aikaan pehmeän tasaisin keiton. Lientä jäi vähän ylitse. 

Kaadoin soseutetun keiton siihen kattilaan, jossa olin keittopohjaa keitellyt ja kuumensin sen uudelleen. 

Annostelin keiton lautasille ja ripottelin päälle pekonikuutioita ja tuoretta persiljaa. Lorautin vielä hieman cremantia lautasille keiton päälle ja se kuohahti kivasti ja toi keittoon sopivaa särmää. Samaa juomaa oli meillä laseissa aterialla. 

Käytin loppuun eilisen juustotahnan ja piristin sitä hieman Kirschwasserilla, noin ruokalusikallinen puoleentoista desiin massaa teki oikein hyvää. Levitin massan leipäviipaleille ja paistoin niitä airfryerissä 200 asteessa noin 12 minuuttia. Tässä kohden airfryer ei ollut paras metodi, sillä kori tuli liian täyteen, leipä ei pysynyt rapeana, vaan hieman pehmeni paljosta juustosta. 

Tour de  Francessa oli 18. hilly-tyyppinen mäkietappi, jonka nopein oli Victor Campenaerts. Pääjoukko tuli maaliin melkein varttia myöhemmin, Tadej Pogacar on edelleen kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten vuorossa taas hirviä vuorietappi, meillä on CampaAdrian katsastus ja seuraavan reissuunlähdön valmistelu. 

Fromage Fort

Kävimme aamulla Tampereella Tulintorin kauppakeskuksen Boulangerie Marcossa, se avautuikin ranskalaisittain varhain, jo kello 07.30. Ostimme hapanjuurileivän ja patongin. Eiväthän ne halpoja ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Kotiin tultuamme tein meille nopeat uunissa paistetut juustoleivät, ohjeen nimi on Fromage Fort ja otin sen täältä. 

Fromage Fort

• erilaisia juustojen loppuja, comtea, gruyèreä, parmesaania, punakittijuustoa, brietä, tuhkajuovajuustoa yhteensä noin 150 g
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkasin veitsellä erilaisten juustojen loput pienehköihin kuutioihin ja keräsin ne blenderin kannuun, kaadoin mukaan ensin puolisen desiä viiniä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Laitoin blenderin töihin ensin pulsella ja sitten yhtäsoittoa siksi aikaa, että juustoista muodostui tahna. Lisäsin vielä hieman viiniä ja pippuria ja jatkoin seloittamista. Kun massa oli melkoisen tasaista ja aika paksua, kaavin sen lasiseen säilytysrasiaan. 

Leikkasin hapanjuurileivästä neljä viipaletta ja levitin niille juustotahnaa, tästä määrästä kului noin puolet. Loput laitoin jääkaapin kylmimpään osaan tiiviillä kannella suljettuna. Paistoin leipiä uunissa leivinpaperin päällä pellillä noin 15 minuuttia, kunnes juusto oli osaksi imeytynyt leipään ja osaksi saanut kivoja paistopilkkuja. 

Kiersin vielä pippuria kuumien leipien päälle ja nyt jälkeenpäin mietin, että juustomassaan olisi sopinut hyvin pieni tilkka Kirschwasseria, sitä viinaa jota laitetaan juustofonduen terävöittäjäksi. Ehkä teen lisäyksen loppumassaan huomenna, kun paistan vielä yhdet leivät meille airfryerissä. 

Tour de Francessa oli taas vuorossa vuorietappi. Ehdimme katsoa siitä tallenteena loput 20 km. Vaikka Richard Carapaz ei ole suosikkilistallani, en nyt murjota, vaikka hän voittikin etapin. Nyt hänkin liittyi siihen porukkaan ajajia, jotka ovat kaikki voittaneet etapin kaikissa kolmessa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Tadej Pogacar. Enää on jäljellä neljä etappia ja toivon, että Tadej pitää pintansa. 

Valmiissa ranskalaisessa pöydässä Tampereella

Olemme pienellä kotimaanreissulla, jonka aikana ei ole mahdollisuutta itse kokkailla ranskalaista ruokaa. Niinpä menimme Tampereella Bistro Amandeen syömään. Söimme tartaria ja tuorehernekeittoa alkuruokina ja pääruokina haukikvenellejä ja naudan minuuttipihvin. Jälkiruokia emme jaksaneet vaan kävelimme kauniissa kesäillassa takaisin hotelliin katsomaan miten Tour de Francen etapissa kävi. 

Jasper Philipsen oli etapin nopein ja Tadej Pogacar jatkaa keltakuteissa. 

Crêpekakku raparperihillolla

Tämän päivän ranskalaisuus on vain nimessä, ei ollut aikaa etsiä mitään kunnolla ranskalaista jälkiruokaa, vaan tein samankaltaisen crêpekakun kuin muutama vuosi sitten. Tällä kertaa keittelin pikaisen raparperihillon täytteeksi kakulle. 

Raparperi-mansikkahillo 

• 8 raparperin vartta
• noin 12 mansikkaa
• 2, 5 dl vettä
• 1,5 dl sokeria
• 0,5 tl jauhettua vaniljaa

Leikkasin raparperit noin 1-2 sentin paloihin ja mansikat neljään osaan. Aluksi keittelin raparperia yhdessä sokerin, vaniljan ja veden kanssa ja kun raparperi oli pehmennyt ja hillo alkanut kiinteytyä, lisäsin mansikkalohkot mukaan ja laitoin liekin pois kattilan alta. Sekoittelin ja kaadoin hillon toiseen astiaan, että se jäähtyisi nopeammin. 

Paistoin crêpejä noin litran taikinasta, laitoin niiden väleihin leivinpaperipaloja, etteivät ne tarttuisi toisiinsa. Kun hillo oli jäähtynyt, vatkasin 3,3 dl purkin kuohukermaa vaahdoksi. Crêpet olivat myös jäähtyneet. Laitoin kakkuvadille alimmaksi crêpen, sitten kermavaahtoa ja hilloa. Käytin 6 crêpeä , kolme jemmasin huomiselle. Kakun pinnalle tuli loput kermavaahdosta ja todella hyviä juuri ostettuja mansikoita koristeeksi. 

Tour de Francessa oli jälleen Tadel Pogacarin päivä, hän voitti vuorietapin ja kasvatti johtoaan kokonaiskisassa. Jonas Vingegaard ajoi toiseksi tänään. Huomenna kisassa on lepopäivä. 

Varhaiskaalia ranskalaisittain

Tämän päivän panostus on melko vaatimaton ulkonäkönsä puolesta, mutta maku oli mainio. Meillä oli minun yhteenliitettyjen nyrkkieni kokoinen varhaiskaali odottamassa syödyksi tulemista. Leikkasin kaalin neljään osaan ja sutikoin niihin oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa, pippuria ja fenkolinsiemeniä. Paahdoin kaalipaloja airfryerissä ensin yhdeltä kantiltaan 10 minuuttia 190 asteessa, sitten toiselta kyljeltään ja lopuksi laitoin palaset vielä selälleen ja raastoin niiden päälle parmesaania. Se ei ollut paras juusto tähän, sillä se ei viitsinyt sulaa juuri ollenkaan, mutta ei ollut sopivampaakaan juustoa. Söimme nämä eilisen burgundin padan loppujen kanssa. 

Tour de Francessa päästiin jo Pyreneille, joita meillä jostain syystä sanotaan Andeiksi. Vuoriekspetrit olivat pääosassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja jatkaa tietysti kokonaiskilpailun johdossa.