torstai 19. toukokuuta 2022

Fragole al vino – mansikoita viinissä

Mauri Kososen työ Big Blue Kaarinassa

Tänään täytyy antaa itselleen armoa, ei voi mitenkään tehdä päivällistä kahden lämpimän aterian jälkeen! Ei edes italialaista. Tulimme laivalla Ruotsiin ja lipun hintaan kuului ateria. Mehän tietysti söimme innokkaasti yhdessä rekkamiesten ja Ahvenanmaalle kalastamaan menevien miesporukoiden kanssa. Kun matkaa oli jäljellä vielä pari tuntia, alkoi toinen kattaus, joka sekin kuului lipun hintaan. Eikun syömään! Onneksi laivamatka ei kestänyt yhtään pitempään, vaan tulimme Kapellskärin satamaan ja pääsimme pois. 

Nyt olemme oikein kivalla Norrtäljen leirialueella. Antti melkein joutui soittamaan puhelun vapaaehtoisruotsilla, mutta sentään pelastui. Saimme paikallisilta caravan-rouvilta apua portilla, sillä respa ei ole näin iltaisin vielä auki sesongin tässä vaiheessa. 

Koska mitään ruokaa ei todellakaan mahdu tänään, syömme vain vähän jälkiruokaa italilaiseen tapaan. Yhä käytän Vittorion ja Maritan kirjaa, siinä on kiva ohje mansikoille viinissä. Ohjeen mukaan mansikat pitäisi laittaa puolimakeaan valkoviiniin, mutta sellaista meillä ei ole, ei tule, eikä tilata. Mutta meillä on mukana erittäin hauskaa italialaista viiniä, joka sopii tähän oikein hyvin. Kyseessä on Brachetto d'Acqui-nimistä viiniä. Tutustuimme tähän viiniin aikoinaan Luimupupulan väen luona. 

Mansikat viinissä kahdelle 

  • mansikoita
  • viiniä
  • sokeria
  • sitruunan kuorta raastettuna
  • mintunlehtiä
Leikkasin mansikat paloihin ja laitoin ne annoskuppeihin. Käytin muovisia viinilaseja, koska mukana matkakeittiössä ei ole mitään läpinäkyviä annosastioita. Liotin viiniin pienen lusikallisen sokeria, raastoin mukaan sitruunankuorta ja revin mintunlehtiä. Kaadoin seoksen mansikoiden päälle ja laitoin annoskupit hetkeksi jääkaappiin jäähtymään. Hyvin maistui ja mahtui vatsoihin. Mutta toista tällaista syömispäivää ei kyllä ihan heti kaipaa.


Giro d'Italiaa emme ehtineet lainkaan katsoa, mutta lunttasin, että pitkän, 204 km mäkisen etapin voittajaksi ajoi Stefano Oldani, josta en luvalla sanoen ole koskaan kuullutkaan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Juan Pedro Lopez, jolle on varmaan ehtinyt tulla jo melkoinen tunneside rosapaitaan. Luin jostain, että palkintoseremonian kuohiviinn iroiskuttelua on muutettu sen verran, että pullot on valmiiksi avatut. Biniam Girmayn silmävamma oli liian vakava juttu. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka airfryerissä

CampaReissu jatkuu, vietimme päivän lounaisessa Suomessa monta kirkkoa ja vesitornia katsoen, jostain syystä tällä kulmalla oli monta paikkuukohtaa CampaKartassamme. Huomenna jatkamme matkaa Ruotsiin ja sitä ennen vietämme yön Paraisilla tutulla Solliden Campingilla. Ehdimme jopa istua ulkona auringonpaisteessa reilun tunnin, ennen kuin alkoi tuntua viileältä. Ehkä kesä tänäkin vuonna tulee. 

Päivällisenä meillä oli Vittorio Gianninin ja Marita Joutjärven kirjan Herkullisen ruokien ja tarinoiden Toscana ohjeella parmigiana di melanzane, munakoisovuokaa. Tein siitä tosi pienen annoksen, jotta se mahtui pieneen foliovuokaan matka-airfryeriin, tästä tuli juuri sopiva kahden hengen annos. 

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka

  • pieni munakoiso (melkein kokonaan)
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • pieni tetra tomaattimurskaa (noin 2,5 dl)
  • 1 kevätsipuli varsineen silppuna
  • 2 valkosipulinkynttä silppuna
  • tuoretta basilikaa
  • 0,5 dl punaviiniä (oma lisäykseni)
  • suolaa ja pippuria
  • mozzarellaa (minulla pieni pussi raastetta, koska matkaolosuhteet)
Koska kokkaan pienessä matkakeittiössäni, piti hieman soveltaa. En itkettänyt munakoisoa, se oli niin pieni ja söpö. Laitoin sen jo eilen omaan turvaistuimeensa, ettei se matkan aikana saisi kolhuja. 


Tänään aloitin valmistelemalla tomaattikastikkeen. Laitoin kattilaan pienen tetrallisen tomaattimurskaa ja huuhtelin tetran tilkalla punaviiniä. Lisäsin kattilaan silputun sipulin ja valkosipulinkynnet, hieman suolaa ja pippuria. Keitin kastiketta lempeästi sen aikaa, kun valmistelin munakoison. 

Leikkasin munakoison ohuiksi viipaleiksi, noin 3-4 mm paksuiksi. Otin esille jo hieman kulahtaneen matkapaistinpannuni, pitänee ostaa pian uusi. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja sille sopivasti neljä viipaletta munakoisoa paistumaan. Minulla oli valmiina pieni foliovuoka, jonka olin rusikoinut niin pyöreäksi kuin mahdollista (käytän tavallisia pieniä foliovuokia). Kun viipaleet olivat saaneet hieman kypsennystä, nostelin ne vuoan pohjalle. Siihen päälle kauhoin hieman tomaattikastiketta ja seuraavaksi ohuen kerroksen mozzarellaraastetta ja yhden lehden basilikaa revittynä. 

Paistoin munakoisoviipaleita sitä myöten, kun kokosin vuokaa, melkein kaikki pienestä munakoisosta mahtui vuokaan muiden ainesten kanssa, siitä näin ehkä 1/6 käyttämättä. Joka väliin tuli munakoisoa, tomaattikastiketta, mozzarellaraastetta ja basilikaa. Ihan pinnalle vielä mozzarellaa. 

Kypsensin munakoisovuoan airfryerissä, laitoin ajaksi 15 minuuttia ja lämpötilaksi 180 astetta. Tämän ajan kuluttua pinta oli jo hyvin ruskettunut, joten pienensin lämpöä 150 asteeseen ja kypsensin vielä 10 minuuttia. Uunissa tämä ottaisi 200 asteessa noin 25 minuuttia. 

Nosti alumiinivuoan pois airfryeristä ja peitin vuoan foliolla. Laitoin toiseen vuokaan kaksi italialaista mozzarellamakkaraa puolikkaiksi leikattuina ja paahdoin niitä noin 7-8 minuuttia. Ne toimivat lisänä tällä hyvin aromikkaalla aterilla. 


Giro d'Italiassa oli tänään pitkä tasamaan etappi. Eilisestä sen verran, että Biniam Girmaylle kävi ikävä juttu palkintoseremoniassa, kun hän oli aikeissa roiskuttaa palkintokuohuvaa. Hän sai pullon korkista silmäänsä ja joutui keskeyttämään kisan lääkäreitten neuvosta, sen verran kipeää tälli otti. Voi mikä harmi! Tänään voittajaksi ajoi Alberto Dainese ja kokonaiskilpailun johdossa on yhä Juan Pedro Lopez. Richard Carapaz ja João Almeida hengittävät hänen niskaansa hyvin lähellä. 

tiistai 17. toukokuuta 2022

Capesante al forno – kampasimpukat "uunissa"


Muistin onnekseni jo tässä vaiheessa Giro d'Italiaa, että meillä on Antin pyöräilytutun Vittorio Gianninin kirjoittama (yhdessä vaimonsa Marita Joutjärven) ihana kirja Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Olen kokkaillut sen ohjeista aikaisemminkin, mutta nyt otin sen mukaan CampaReissulle, ohjeet ovat oikein hyvin reissuolosuhteisiin muunnettavissa. Tänään söimme Vittorion ohjeella kampasimpukoita.

Capesante al forno – kampasimpukat jonkun sortin uunissa

  • 8 kampasimpukkaa
  • 1 pieni kevätsipuli (salotti ohjeessa)
  • sitruunan kuoriraastetta ja mehua 
  • 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • 8 pientä nokaretta voita
  • tuoretta timjamia
Tämä ruoka olisi tarkoitus kypsentää uunissa, eikä meillä ole CampaAdriassa uunia, eikä meillä ole edes Lidl-uunia mukana, joten sovelsimme enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ainakin saimme simpukat kypsiksi. Viritimme minikokoiseen paellapannuun 8 pientä simpukankuorta, joissa simpukat kypsennettiin Campingaz-grillissä kaasulla. Vähän tuli pannuun tummentumaa, mutta ei se mitään, kyseessä on parin euron paellapannu, pitää ostaa uusi, jos tämä meni pilalle. Se selviää puhdistusyrityksen jälkeen. 

Laitoin paperilla kuivatut simpukat pieniin simpukankuoriin, jotka olin kotoa vartavasten ottanut mukaan. Sekoitin sitruunamehun, raastetun sitruunankuoren ja viinin. Luritin marinadia simpukoitten päälle. Olisi pitänyt odottaa tässä vaiheessa tunti, mutta emme odottaneet, kun oli jo aika syödä! 

Sommittelin jokaisen simpukan päälle nokareen voita, ripauksen suolaa ja pippuria ja oksan timjamia. Laitoimme paella pannun grilliin kaasuliekin päälle ja pitelimme toiseen grilliin kuuluvaa kantta päällä. Simpukat kypsyivät noin kahdeksassa minuutissa, sen tiesi tuoksusta. Söimme simpukat hyvien ciapattasämpylöiden kanssa. 


Giro d'Italiassa oli ilon päivä, kun Biniam Girmay voitti etapin, varmaankin hänen tähän astisen uransa hienoin voitto. Juan Pedro Lopez ei vaihda paidan väriä, hän johtaa edelleen. Emme ehtineet vesitornien katsomisen ja NATO-uutisten seuraamisen tähden paljon keskittyä kisaan, mutta ei se haittaa. Ruoka oli todella italialaista ja päivä onnistunut! Huomenna on vuorossa jo yhdestoista etappi ja se on aivan tasamaata, 203 km. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Maiale al latte – possua maidossa


Tänään oli vielä ajopäivä Giro d'Italiassa, joten kokkailin Italia-haasteen hengessä. Pääraaka-aineena oli jonossa possun sisäfile. Viimeksi olemme tainneet syödä possun sisäfilettä viime syyskuussa, kun Espanja-haasteen aikaan valmistin Sevillan viskipossua. Ohjeita on vaikka kuinka paljon tälle italialaiselle ruokalajille, minä otin vinkit Sip and Feast-blogista. Tein kyllä vähän eri tavalla, mutta sitä nyt kukaan tuskin hämmästyy. Pienensin lähdeohjetta reippaasti, tein noin neljän hengen annoksen, sillä arvelin meidän voivan syödä tätä samaa huomennakin, Giron toisena lepopäivänä. 

Maiale al latte – possua maidossa

  • 500 g porsaan sisäfilettä
  • suolaa ja pippuria
  • 2-3 rkl oliiviöljyä
  • 2-3 rkl voita 
  • sitruunasta kuorimaveitsellä muutama lastu kuorta
  • 3-4 valkosipulinkynttä
  • 2 dl valkoviiniä
  • 3 dl maitoa
  • 0,5 dl kermaa (omalisäykseni)
  • 3 laakerinlehteä
  • 6 puolikuivattua salvianlehteä
  • 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa (oma lisäykseni)
  • 0,5 tl chilihiutaleita
Lähdepostauksessa maitopossu tehtiin pannulla ja uunissa, minä tein pannulla ja haudutuspadassa, koska voin. Tai oikeammin,  halusin tehdä ruoan haudutuspadassa pitkästä aikaa. Jos haluat seurata Jimin neuvoja, ne ovat kyllä oikein perusteelliset ja hyvät (vaikka suola ja pippuri puuttuukin ainesluettelosta, teko-ohjeessa ne kyllä mainitaan), suosittelen muutenkin tätä blogia. Minun neuvoilla homma menee näin:

Kevään ensimmäinen ulkokokkaus
  1. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne parin palaan kukin. 
  2. Ota esille kaikki muutkin ainekset. 
  3. Siivoa possufileestä kalvot ja hiero sen pintaan hyvä määrä suolaa ja pippuria.
  4. Laita haudutuspata jo valmiiksi lämpenemään high-asetuksella.
  5. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja voita ja pintapaista possupala joka puolelta kunnolla. Nosta possu lautaselle odottamaan,
  6. Lisää pannulle hieman voita ja öljyä, jos ne hupenivat possunpaistamisessa. Kun pannu on kuuma, lisää sille sitruunankuoripalat, salvia, laakerinlehdet, rakuuna ja chilihiutaleet. Paahda niitä hetkinen, että maut alkavat irrota. 
  7. Lisää viini ja raaputtele pannun pohjasta kaikki makuaineet mukaan. Keitä viiniä kokoon pari minuuttia. 
  8. Lisää maito ja sekoita.
  9. Kaada seos haudutuspataan ja nosta possupala mukaan. 
  10. Jätä pata high-asetuksella hommiin noin kolmeksi tunniksi, käännä possupalan kylkeä välillä. 
  11. Jos haluat, että possu on viipaleiksi leikattavan kypsää, tavoittele 65 asteen sisälämpötilaa.
  12. Jos haluat nyhtöpossun kypsyyttä, kypsennä pitempään, kokeile välillä onko jo haarukalla riivittävissä. 
Minä kypsensin possun niin pitkälle, että sen juuri ja juuri sai viipaloitua, se olisi ollut jo nyhdettävissäkin. Oli todella mureaa ja hyvää. Tässä ruoassa maito juoksettuu, eli kastikkeeseen tulee kokkareita. Se on tarkoituskin. Jos se kuitenkin näyttää ruokahalua vähentävältä, padassa olevan kastikkeen voi siivilöidä tai sen voi sekoittaa kermatilkan kanssa tasaisemmaksi, kun possupala on nostettu pois padasta. Minä tein vähän kumpaakin, siivilöin, keitin kokoon ja lisäsin kermaa kastikemäärän lisäämiseksi. Lisänä meillä oli pannulla haudutettuja kesäkurpitsaviipaleita, joista tuli vahingossa paikoin tymäkän suolaisia, kun muutin keskenkaiken mieleni, että sekoittanut kurreviipaleita paistamisen aikana. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-Pot-välilehdelle, jolle olen kerännyt haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Giro d'Italian ensimmäinen viikko saatiin tänään taputeltua. Koska kisa alkoi Unkarista, oli ensimmäinen lepopäivä jo kolmen etapin jälkeen ja huomenna on tiedossa toinen lepopäivä. Tänään ajettiin oikea vuorietappi. Oli jännittävä loppu, Jai Hindley voitti ja rosapaita pysyi kuin pysyikin Juan Pedro Lopezilla. 

lauantai 14. toukokuuta 2022

Tähdenlentotyyppinen pastavuoka


Söimme tässä eräänä päivänä lihapullia ja spagettia. Vaikka kuinka olimme reippaita, jäi puolet lihapullista tähteeksi. Tein niistä myöhemmin pastavuokaruoan, joka oli aika hauska. 

Lihapullavuoka


Punainen kastike

  • 6 isoa lihapullaa pienessä määrässä tomaattikastiketta
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • 0,5 dl punaviiniä
  • suolaa ja pippuria

Valkoinen kastike

  • 2 rkl voita
  • 4 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa
  • 1 dl raastettua parmesania ja vähän vuoan päälle 
  • suolaa ja pippuria
  • muskottipähkinää

Muuta tarvittavaa

  • 200 g pastaa
  • oliiviöljyä vuoan voiteluun
  1. Aloitin keittämällä sitä pastaa, mitä oli sopivasti pakkauksenpohjallinen, noin 200 g lyhyttä pastaputkea. 
  2. Laitoin tähdekastikkeen lihapullineen kattilaan ja pienin isot pehmeät lihapullat noin kuuteen pienempään palaan. Lisäsin mukaan paseerattua tomaattia ja punaviiniä. Nostin seoksen kiehumaan miedolla lämmöllä siksi aikaa, että tein valkoisen kastikkeen. 
  3. Sulatin toisessa kattilassa voin ja sekoitin siihen vehnäjauhot. Paistoin jauho-voiseosta pari minuuttia, mutta varoin ruskistamasta sitä. Lisäsin maidon muutamassa erässä ja sekoitin koko ajan. Kastike suurustui ja kypsensin sitä muutaman minuutin. Maustoin kastikkeen muskottipähkinällä, suolalla, pippurilla ja parmesaanilla. 
  4. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja voitelin oliiviöljyllä pienenpuoleisen uunivuoan.
  5. Sekoitin kypsän pastan tomaattilihapullakastikkeeseen ja kaavin seoksen vuokaan. 
  6. Kaadoin valkoisen kastikkeen pastan päälle ja tasoittelin pinnan. Raastoin pinnalle hieman parmesaania. 
  7. Paistoin vuokaa uunissa kunnes pinta oli kauniin värinen, noin 40 minuuttia. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kahdeksas etappi Napolissa ja sen ympäristössä, tämä oli kierrosajotyyppinen etappi, samaa reittiä useampaan kertaan. Tuollaista olisi mukava katsoa paikanpäällä. Neljän ajajan hatka piti loppuun asti, vaikka vähältä piti, että heidät olisi ajettu kiinni.  Ykkösenä maaliviivan ylitti  Thomas de Gendt. Juan Pedro Lopez ei anna pinkkipaitaa kenellekään, vaan jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten kunnon vuorietapin vuoro ennen toista lepopäivää. 

perjantai 13. toukokuuta 2022

Pihvi Toscanan tapaan


Grillikausi ei varmaan koskaan ole alkanut näin myöhään CampaKeittiössä. Tänään Big Green Egg kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa tulille ja ritilälle entrecôte-pihvit. Valmistimme ne toscanalaiseen tapaan, sillä sehän on näitten keväisten viikkojen teemamme. 

Entrecôte Toscanan tapaan kahdelle

  • 2 entrecôte-pihviä
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • rosmariinia
  • sitruunalohkoja
Ota pihvit huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen grillaamista. Taputtele niiden pinta kuivaksi ja sutikoi pinta oliiviöljyllä. Ripottele molemmin puolin suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kuumenna grilli suoralla lämmöllä noin 250 asteeseen ja grillaa pihvejä molemmin puolin pihvin paksuudesta ja mieltymyksesi mukaan 2-4 minuuttia puoleltaan. Meillä oli aika ohuet pihvit, joten kaksi minuuttia kummaltakin puolelta riitti mainiosti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne olen kerännyt hiiligrillausaiheisia postauksia. 


Nosta grillatut pihvit vuokaan ja anna niiden levätä viisi minuuttia. Leikkaa pihvit viipaleiksi ja kierrä vielä myllystä hieman pippuria ja lurita päälle vähän oliiviöljyä ja koristele rosmariinioksalla ja sitruunaviipaleella. Olimme kattaneet terassille ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Pihveistä tuli juuri sopivat, ehdimme syödä puoleen väliin, kun alkoi sataa. Vieläpä todella isoja pisaroita, joten oli siirryttävä nopeasti sisätiloihin. Sitten sade jo loppuikin. Suomen kesä <3


Meillä oli lisänä paahdettuja tomaatteja burratan kanssa, sen postaan toisena päivänä, jos tulee sellainen tilanne, etten ehdi kokata italialaista. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli hyvin mäkinen, jollei jopa aivan vuorietappi. Minun yksi suosikkini, Tom Dumoulin oli mukana neljän ajajan hatkassa, mutta tiesin, ettei hän voittaisi, hän ei ole kirimies ollenkaan. Neljänneksi hän jäikin, mutta saman tallin Koen Bouwman voitti etapin. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Perdo Lopez. Huomenna ajetaan Napolista Napoliin, 153 km. Mäkiä riittää, jollei jopa vuoria. 

torstai 12. toukokuuta 2022

Valkoinen parsa piccata


Olemme syöneet jo muutaman nipun eurooppalaista vihreää parsaa, tänään oli valkoisen parsan vuoro. Se ei ole minun suurin suosikkini, mutta Antti pitää siitä aika paljon. Otin vinkit täältä. Ylläolevassa kuvassa valkoinen parsa näyttää kyllä niin valjulta kuin se onkin! 

Valkoinen parsa piccata kahdelle

  • 1 nippu valkoista parsaa (tässä nipussa oli 11 pulskaa parsaa)
  • 3 rkl voita
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 0,5  tl vehnäjauhoja (tosiaan, aika vähän) 
  • 2 rkl valkoviiniä 
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 2 rkl kasvislientä (tein tipasta fondia ja vedestä)
  • ripaus suolaa
  • pippuria (oma lisäykseni)
  • sitruunan kuorta raastettuna (oma lisäykseni)
  • 1 rkl pieniä kapriksia valutettuna
Kuorin parsat ohuesti, uskokaan tai älkää, minulla on siihen oma vekottimensakin. Katkaisin myös varret saman mittaisiksi. Höyrytin parsoja muutaman minuutin parsakattilassa (sellainenkin minulla on, mutta useimmiten käytän sitä muihin tarkoituksiin).

Sulatin voin pannulla ja lisäsin valkosipulin hienonnettuna, kuullotin sitä hetkisen. Lisäsin sitten jauhot (laitoin varmaankin vähän enemmän, yksi teelusikallinen olisi ollut ihan älyttömän vähän), viinin, sitruunamehun ja liemen. Keitin kasaan, mutta kun sitä ei ollut alunalkaenkaan paljon, niin kokoonkeittämisessä ei mennyt kuin hetkinen. 

Nostelin parsat pannulle ja kääntelin niitä, että ne saivat kastiketta kylkiinsä. Nostin kannen päälle ja annoin parsojen kypsyä loppuun, ei liiaksi, ettei niistä tule lötköjä. Asettelin parsat lautaselle, maustoin suolalla, pippurilla ja kapriksilla. Sitruunankuoren unohdin kuvasta, muistin sen vasta kun istuin jo pöytään. Lisänä oli pollo piccada, mutta sen postaan toisena päivänä. 


Giro d'Italia jatkui tänään kuudennella tasamaaetapilla Italian länsirannikkoa pitkin. Yksinäinen hatkailija ajettiin kiinni vähän ennen loppua ja massakirin voittajaksi ajoi kisan toiseen etappivoittoonsa Arnaud Demare. Caleb Ewan tuli toiseksi ja  Mark Cavendish jäi kolmanneksi, vaikka melkein jo ehdin iloita hänen puolestaan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkanee Juan Pedro Lopez, tulostiedot tuolta Italiasta tulevat sitten, kun jaksavat.

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Bataattignocchit ja lohikiemurat


Tänään oli vuotuisten gnocchien päivä. Viime vuonna tein pinaattignoccheja ja toissavuonna punajuurignoccheja. Nyt olivat vuorossa bataattignocchit ja niiden kaveriksi tein airfryerissä kypsennetyt lohikiemurat. Käytin viime vuotista gnocchiohjetta, otin vinkin bataatin paahtamiseen (keittämisen sijaan) tästä blogista. Tähän ruokaa pätee mummoni sanonta joka keitetyn paistaa, se makian maistaa, joka paistetun keittää, se mettään heittää. Tosin en kokeillut jälkimmäistä, suosiolla uskon. 

Bataattignocchit kahdelle

  • 175 g paahdettua bataattia
  • 100 g ricottaa
  • 130-150g vehnäjauhoja + vähän jauhoja taikinan käsittelyyn
  • sitruunan kuorta raastettuna
  • pikkuisen parmesania raastettuna (noin puolikkaan tikkuaskin kokoinen pala)
  • suolaa 
  • iso kattilallinen suolattua vettä keittämiseen
  • voita paistamiseen
  • salvian lehtiä
Paahdoin ensin halkaistun bataatin airfryerissä, 150 asteessa ensin vartin ja sitten 200 asteessa vartin, aivan näppituntumalla siis. Kun bataatti oli kypsä, nostin puolikkaat lautaselle jäähtymään. Kun ne olivat jäähtyneet sen verran, että pystyin käsittelemään niitä, kaavin pehmeän sisuksen kuppiin. Surruuttelin massan sileäksi bamixilla. 

Kaavin bataattisoseen kulhoon ja lisäsin muut aineet, ricottan, juuston, sitruunankuoren, suolaa ja sitten jauhoja vähitellen niin, että sain aikaan oikein pehmeän taikinan. Taputin sen pinnalle vielä hieman jauhoja, vähän jauhoja jäi jäljelle, ne käytin sitten taikinan muotoilussa. Jätin taikinan asettumaan noin puoleksi tunniksi ja valmistelin muita juttuja sillä välin. 

Nostin liedelle pannun ja sille puolikuivattuja salvian lehtiä viime vuodelta. Luin jostain vinkin, että salvia kannattaa kuivattaa sellaiseksi hieman nahkeaksi, jolloin sen voi palauttaa lähes tuoreen veroiseksi liottamalla vedessä, tai öljyssä. Tällä kertaa se pehmeni ja sitten rapeutui pannulla voissa. Laitoin pannulle noin 35 g voita odottamaan ja toiselle levylle suuren kattilallisen vettä, jonka kiehautin ja suolasin. Laitoin sitten levyn pois päältä, vesi oli valmiiksi kuumaa, kun oli keittämisen aika. 

Ennen gnocchien muotoilua valmistelin vielä lohipalat, siitä kerron alempana. Sulatin voin pannulla ja kääntelin salvianlehtiä ja laitoin liekin pienelle pannun alla, voi ruskistui sopivasti, muttei palanut. Lehdet rapeutuivat hyvin. 

Gnocchien muotoilussa on hyvä olla tarpeeksi jauhoja, ensin leivinalustalla, sitten gnocchikaulimella (en tiedä sen oikeaa nimeä, puulasta, jossa on kapeita teräviä harjanteita, joita vasten taikinapallosta pyöräytetään) ja vielä leivinpaperilla, jolle valmiit gnocchit nostellaan odottamaan keittämistä. 

Kuumensin veden uudelleen kiehuvaksi. Kaavin taikinan jauhotetulle alustalle ja pyöritin sitä jauhoisin käsin pitkulaiseksi pötköksi. Halkaisin sen pitkittäin kahteen kapeampaan pötköön, jotka pätkin 14 gnocchiksi. Nostelin ne leivinpaperille jauhojen päälle. 


Kun vesi kiehui, nostelin gnocchit mahdollisimman nopsasti reippaasti kiehuvaan veteen ja kun kaikki olivat vedessä, pyöräytin varovasti lastalla veden pyörteelle, jotta gnocchit lähtivät mukaan pyörteeseen. Noin parissa minuutissa kaikki gnocchit nousivat veden pinnalle ja annoin niiden kypsyä vielä pari minuuttia. 

Nostin uudelleen lämpöä pannun alla ja nostelin gnocchit reikäkauhalla pannulle saamaan voikylvyn ja hieman rapeutta pintaansa. 

Lohikiemurat kahdelle

  • 200 g kirjolohta kahtena nahattomana annospalana
  • 2 viipaletta parmankinkkua
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunankuorta raastettuna
  • 1 tl oliiviöljyä
Kiepautin kummankin kapean lohipalan kiepille ja kiersin sen ympäri viipaleen parmankinkkua, solmin rullan paistinarulla. Ripotin päälle suolaa, pippuria ja sitruunankuorta. Otin pari pientä palaa leivinpaperia ja sutikoin niille pikkutipan oliiviöljyä ja nostin lohikiemurat paperipaloille ja palat palaselle foliota. Laitoin kalapalat folion päällä airfryerin koriin ja paistoin 200 asteessa noin 12 minuuttia, kunnes kalan sisälämpötila oli 55 astetta. 


Annokseen nostin keskelle lohikiemuran ja Antti toimi kirurgina ja leikkasi paistinarun pois. Sommittelin pannulla rapeutuneet gnocchit ympärille ja valuttelin pannulla jokaisen tipan ruskistunutta voita ja kaikki paahtuneet salvianlehdet. Kehaisen nyt vaatimattomuuttani itseäni, olipa hyvää! Jollei gnocchien pidä olla justiinsa tuollaisia, niin sitten en tiedä millaisia niiden pitäisi olla. 


Giro d'Italian viides etappi oli viimeinen Sisiliassa ajettu, se päättyi Messinaan, joka on Vincenzo Nibalin kotikaupunki. Vincenzo päättää ammattilaisuransa tänä vuonna, mahdollisesti jo tähän kisaan, en ole ihan varma. Tänään Jaakko Hänninen oli pitkään mukana irtiotossa, hän sai mainiosti näkyvyyttä, vaikka hatja ajettiinkin kiinni hyvissä ajoin ennen maalia. Massakirin voittajaksi selviytyi Arnaud Demare ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Pedro Lopez. Huomenna kisa jatkuu mantereen puolella.