Ostoruokaa markkinoilta vol. 2

Kävimme eilen Amboisen perjaintaisilla pikkumarkkinoilla, jotka olivat kyllä todella isot. Ostimme kaksi arancinia eiliselle päivälliselle ja sen lisäksi vuokallisen lasagnea. Se ei ollut ihan halpaa, mutta pääsinpä tänään ruoanlaittamisesta. Emme kyllä olisi syöneet mitään ravintolaruokaa sillä rahalla, joten ihan hyvä hinta se oli. 

Tänään lämmitin lasagnen malliston pienimmässä airfryerissä, ruokaan tuli hyvä rapsakka pinta eikä kielikään palanut. Lisänä lautasella oli tomaattia, kurkkua, mansikoita ja fetaa. Tämän kahden hengen aterian hinnaksi tuli noin 12 €. Ei tullut paljon tiskiäkään, kun ruoka lämpeni foliovuokassa ja söimme kertaalleen käytetyiltä, mutta siisteiltä kertalautasilta. Muutaman päivän olikin aika isot tiskit, niin kiva nyt toisin päin. 

Nyt on muuten todella lämmintä, on ilmeisesti noin 10 astetta tavanomaista lämpimämpää, eli yli 30 astetta puolesta päivästä iltaan. Kävelimme aamulla heti päivän nähtävyydelle, Château Gaillardiin, joka oli todella kiinnostava paikka. Jos saan aikaiseksi kirjoittelen siitä enemmänkin joku päivä, mutta lisätietoa löytää täältä, ilmeisesti vain ranskaksi. Saimme kyllä esitteen englanniksi. En ole vielä tottunut kovempaan helteeseen, joten aamupäivällä pystyin kävelemään 2,5 km matkan linnalle ja takaisin. 

Giro d'Italian 14. etappi oli lopulta oikea raateleva vuorietappi. Syötyämme, seuraavan päivän leivän tilattuamme ja Amboisessa viipymistä jatkettuamme (lähdemme vasta keskiviikkona) viritin tietokoneelta näkyviin tallennetta etapilta. Käytän nyt huoletta prepaid-korttia, sillä se on voimassa vielä kolme viikkoa enkä oikein osaa arvioida paljonko sitä ehtii käyttää. Puhelimestani ja tabletistani kuukauden gigat alkavat olla finaalissa. 

Aloimme katsoa 133 km pitkää etappia siltä kohdalta, kun sitä oli jäljellä 50 km. Olipa jännää taas, Jonas Vingegaard otti paikkansa etapin voittajana ja kokonaiskilpailun johtajana. Nyt hän on Afonso Eulaliota 2 min 26 sek edellä. Jos Jonas Vingagaard ei olisi suosikkini, olisin varmasti ihan nyrpeissäni, että miten se nyt taas teki noin, että muutti kisan kulun. Nythän minulle kelpaa mitä parhaiten. Huomenna on mäkinen etappi (157 km) ja maanantaina viimeinen kisan kolmesta lepopäivästä. 

Ostoruokaa markkinoilta

Nyt voi varmasti sanoa, että kesä on tullut, lämpötila on noussut yli 30 asteeseen Loiren varrella. Ei ollut villahousupakkoa, kun aamulla lähdimme käymään Amboisen perjantaimarkkinoilla. Ne ovat ns. pienet ruokamarkkinat, sunnuntaina on sitten suuret. Mutta eipä noissa pienissäkään ollut valittamista. Meillä oli mielessämme italialaisiin herkkuihin erikoistunut ruoka-auto, jolla olimme asioineet ennenkin. Ensin näytti siltä, ettei kyseinen myyjä ole paikalla, mutta olipa, aivan viimeisenä sillä reitillä, jota me kuljimme.

Ostimme häneltä kaksi suurta arancinoa. Muistimme edelliskerralta, että yksi kummallekin riittää oikein hyvin. Hinta oli noussut viime vuodesta eurolla, mutta onhan tässä ollut kaikkea, Trumpia, Hormuzin salmea ja mitä niitä nyt on? Ostimme myös huomiselle päivällisen, mutta siitä huomenna. 

Tästä ei siis tule mitään ruokaohjepostausta, sillä sellaisesta ei käyne kahden arancinon lämmittäminen airfryerissä. Riisipallerot olivat niin suuria ja korkeita, että me piti laittaa malliston pienimmän airfryerimme koriin pötkölleen. Lämmitin niitä 140 asteessa noin 15 minuuttia ja kun sisälämpötila oli 60 astetta, päätin sen olevan sopivasti. 

Sivukkeena oli hieman tomaattia, kurkkua ja salaattia sekä pinaatilla maustettua munakokkelia. Pinaattiin meni tänään kokonaista 27 senttiä ja koska käytin ateriaan vain puolet, niin pinaatin osuus oli 13,5 senttiä. Loput ovat paperipussissa odottamassa josko ehdin käyttää ne ihan lähitulevaisuudessa. 

Annokseen tuli yksi arancino kummallekin, toisella oli mozzarellatäytteinen ja toisella pinaattitäytteinen, olen ilmeisen pinaatti-intoinen tällä hetkellä. Munakokkeliin tuli kourallinen pinaattia, neljä kananmunaa, pieni loraus kermaa, ruokalusikallinen voita, suolaa ja pippuria. Antti sommitteli vähän vihanneksia lautasen reunoille ja oli taas ihan hilkulla, että jaksoimmeko syödä kaiken. Kolmen munan kokkeli olisi ollut sopivamman kokoinen. 

Jälkiruoaksi söimme kesän ensimmäiset kirsikat, olivatpa ne hyviä! Kaksi kourallista maksoi kolmisen euroa, ei yhtään huonoa ja olivat sopivan kypsiä. 

Giro d'italian 13. etapin pariin ehdimme vasta päivällisen syötyämme. Peruutimme tallenteesta sille kohtaa, että matkaa oli jäljellä noin 40 km. Hatkaporukka oli kaukana pääjoukon edellä, mutta he olivat sellaisia ajajia, ettei heidän etumatkansa uhannut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta. Voittajaksi ajoi Alberto Bettiol ja Afonso Eulalio edelleen johtaa kokonaiskilpailua, Jonas Vingegaard on toisena 33 sekuntia perässä. 

Tomaattinen lohipasta

Tänään saatoimme päästä lämpimämmän sään ulottuville. Tähän mennessä kuuden viikon aikana on ollut pari päivää lämpötila kahdenkympin tienoilla. Tänään on mennyt 25 astetta rikki. Vielä ei ole autossa ilmastoinnin tarvetta, paikkamme leirialueella on varjoinen. Ihan mukava istua ulkona kuuden jälkeen ilman villasukkia, vaikka kyllä on kivaa villasukkienkin kanssa. 

Päivälliseksi tein meille aivan omasta tai asiakkaan päästä pastaruokaa, vielä ei ole tylsistymistä pastaan. Tärkeintä oli käyttää eilen ostetut lohipalaset ja toisena agendana oli käyttää loppuun aurinkokuivattu tomaatti purkista, jonka Antti osti Neufchateaussa ollessamme. Tähän en etsinyt mitään varsinaista ohjetta, vaan tein kuten nyt tähän ikään osaa kotikokki pastaruoan tehdä. 

Tomaattinen lohipasta kahdelle

• 150 g lohta (2 annosviipaletta nahkoineen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl yrttioliiviöljyä
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia pieniin paloihin leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2,5 dl kuivaa pientä kuviopastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• tuoretta basilikaa ja timjamia 
• sitruunamehua
• raastettua parmesania (toivottavasti kukaan lukijakuntani monista nonnista ei suutu, vaikka laitoin kermaa ja parmesania ja kalaa samaan annokseen, se on tietääkseni valtiorikos Italiassa, siksi onkin hyvä pysyä Ranskassa, jossa mikään ei ole ihan niin tarkkaa)

Ensimmäisenä laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessa (kaasupanos tuli  myös vaihdettua) paistoin ensin lohiviipaleet öljyssä, olin pintamaustanut ne suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Käänsin viipaleita niin, että kaikki neljä pintaa kypsyivät hieman ja käärin palat folioon odottamaan, jolloin ne kypsyivät loppuun. 

Kun pastavesi kiehui, lisäsin kattilaan kuivapastan ja sekoittelin. Uudella kaasupanoksella oli hieman hankala saada pasta kiehumaan sopivasti, kun liekki olikin niin ponteva. Käytin vain 4 minuutin kypsymisajan vaativaa pastaa kaasunsäästösyistä. 

Leikkasin aurinkokuivatut tomaatit pieniin paloihin ja kaadoin ne samalle pannulle, jolla lohipalat oli paistettu, öljyä ei tarvinut lisätä, sillä tomaateissakin oli öljyä. Paistoin tomaatteja pari minuuttia ja lisäsin mukaan tomaattipyreen ja sekoittelin. Hetken päästä lisäsin vielä kerman ja kastike kiehui sopivasti kokoon juuri, kun pasta oli kypsää. Kumosin pastan kastikepannulle ja sekoitin. Annoksiin jaoin pastan kastikkeineen lautasille ja nostin foliokääreestä lohiviipaleet pastan päälle. Pintaan vielä yrttejä, sitruunamehua, pippuria ja parmesania. 

Kuvan oton jälkeen nostimme helposti irtoavat nahkat lohipaloista pois. Sanoisin, että oikein hyvä ateria taas ja täsmälleen oikean kokoinen, kumpikin jaksoi syödä annoksensa ilman ähkyä. Eikä jäänyt tähdenlentoja. Hinnaksi kahden hengen aterialle arvioin noin 6€, josta lohen osuus oli suurin. 

Giro d'Italia on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli jo 12. etappi. Nyt kun leirialueen wifi on epäkunnossa (liekö totta) olemme oman mobiilidatan varassa. Olemme alkaneet käyttää prepaid sim-korttia. Kuukautta on vielä jäljellä 10 päivää ja omat gigat alkavat olla loppupuolella. Tupakkakaupasta ostettu 200 gigan kortti oli helppo ottaa käyttöön puhelimeni toiselle korttipaikalle ja voin vaihdella sen ja oman varsinaisen sim-kortin välillä. Prepaid kortti on voimassa 30 vrk ja toimii ainakin Ranskassa, mahdollisesti myös muissa EU-maissa, mutta sillä ei nyt ole väliä, sillä aiomme olla Ranskassa vielä useita viikkoja. 

Tällä ostonetillä siis pystyimme katsomaan Giron etappia ja aloitimme siltä kohdalta, kun matkaa maaliin oli vielä 50 km. Nopein oli tänään Alec Segaert (ikinäkuullukkaa) ja Afonso Eulalio piti jälleen pinkin paidan omassa garderobissaan, ottipa jopa 6 sekuntia lisää etumatkaa Jonas Vingegaardiin voittaessaan yhden välikirin. 

Crostinit siirtymä- ja museopäivänä

Tämän vuoden reissullamme on ollut kaksi teemaa, hitaus ja meille uudet paikat. Olemme onnistuneet kummassakin oikein hyvin, auto on liikkunut melko vähän. Kuudessa viikossa on ollut huomattavasti enemmän päiviä, jolloin auto ei ole liikkunut metriäkään ja olemme olleet enemmän meille uusissa kuin tutuissa paikoissa. 

Tänään oli siirtymän lisäksi myös museopäivä, kävimme Valençayssa automuseossa ja linnassa, niihin sai ostaa yhdistelmälipun, joka oli hieman edullisempi kuin erikseen ostettuna ja sekös meille maistui. 

Keväisin tulee aina tämä pyhä- ja muiten vapaapäivien suma, joka alkaa nyt olla lopuillaan, vielä kaksipäiväinen helluntai ja sitten seuraavan kerran heinäkuussa, kun Ranskassa on kansallispäivä. Sitä emme tosin osaa edes aavistaa missä silloin olemme. Tänään saavuimme yhteen suosikkipaikkaamme, Amboiseen, jonne olimme tehneet pari päivää sitten varauksen pyhien ylitse. Nyt on kiva oikein rauhoittua tänne, missä pidämme eniten kaikesta. Jopa kuumailmapallot, joita olemme täällä usein nähneet, lähtivät juuri liikkeelle tutun puhinan kera. Vannon, ettemme yhtään hihitelleet pallon tekstiä. 

Siirtymäpäivän nopeaksi päivälliseksi sommittelin meille crostineja, italialaisia pieniä paahdettuja leipiä kahdella eri päällisellä. Meillä oli hieman ricottaa toisesta kokkauksesta jäljellä, samoin aurinkokuivattua tomaattia, tuoreita tomaatteja ja mozzarellaa ja niillähän homma jo melkein hoituikin. Eikä tullut ruokahävikkiä. 

Crostinit

• vaaleaa hapanjuurileipää (12 pientä viipaletta, kaupan leipäosastolla leikattua)
• yrttimaustettua oliiviöljyä
• 1/4 purkillinen ricottaa (Pirkkaa, kotoa asti tuotua, edelleen oli kunnossa)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• 2 tomaattia, vihreä ja punainen
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• purkillinen minimozzarellapalloja
• lisää tuoretta basilikaa

Tässä ei ole kovinkaan vaativasta reseptistä kyse, leipäviipaleet paahdettaan grillissä öljytilkassa. Kun ne jäähtyvät, sekoitetaan ricottatahna, johon tulee ricottan lisäksi sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit leikataan viipaleiksi ja suikaleiksi. Kun leivät ovat jäähtyneet, niille sivellään ensin ricottatahnaa, päälle lisätään tuoreita tomaattiviipaleita ja puolelle leivistä aurinkokuivattua tomaattia. Kummallekin laadulle sitten vielä mozzarellaa, pippuria ja basilikaa. Nälkä siirtyi ja huomiselle sitten taas jotain muuta. 

Giro d'Italian 11. etapin pariin pääsimme tallenteelta samaan aikaan, kun söimme crostineja. Laitoin tabletilta näkymään noin 40 viimeistä kilometriä. Sen nopein oli Jhonatan Narvaez, hän on tämänvuotisen Giron ihmemies, voitti jo kolmannen etapin. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja vähän alle puolen minuutin päässä on Jonas Vingegaard. 

Melkein pastaputtanesca

Luulo ei ole aina tiedon väärti, ehkei koskaan. Luulin, että olin ottanut kotoa mukaan avatun pienen purkin sardelleja, mutta joko ne olivat menneet todella hyvään piiloon CampaAdrian jääkaapissa, tai sitten hourin. Mitään sardelleja ei löytynyt, joten päätin tonnikalan sijaistavan sardelleja. Ihan hyvin se meni, vaikka se tietty maku jäi puuttumaan. Vinkkejä ruokaan otin täältä. 

Sardelliton pasta puttanesca kahdelle

• 2 tomaattia, keltainen ja punainen
• vettä tomaattien kalttaamiseen ja myöhemmin pastan keittämiseen (kätevä emäntä you know)
• 2,5 dl nopeasti kypsyvää pastaa (spagetti olisi paras tähän, mutta sitä ei ollut tarpeeksi)
• 1 oikein pieni purkki tonnikalaa öljyssä (oikeammin 5-6 suikeroa sardelleja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 10 kivetöntä oliivia (virheitä ja mustia, koska niitä oli avattu pussi)
• 10 isoa kaprista (pienet olisivat sopineet paremmin)
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa

Giro d'Italian henkilökohtaisen aika-ajon ollessa vielä menossa kalttasin kaksi tomaattia. Leikkasin ensin niiden pohjapuolelle ristikkäiset viillot ja kun tuleva pastavesi kiehui, laitoin tomaatit kiehuvaan veteen noin kahdeksi minuutiksi ja  nostin ne sitten leikkuulaudalle odottamaan. Sammutin kaasuliekin kattilan alta, mutta vesi olisi sitten nopeasti kiehuvaa, kun olisi pastankeittoaika. 

Kumosin pannulle pienen purkillisen tonnikalaa öljyineen ja kaavin valkosipulimurskapurkin tyhjäksi. Purkki on kotoa asti tuotu, jatkossa käytän sitten tuoretta valkosipulia taas. Kuumensin pannua ja sekoittelin aineksia. Leikkasin oliivit muutamaan palaan ja kuorin pinnastaan jäähtyneet tomaatit ja leikkasin ne kuutioiksi. Kun wannabesardellit tonnikala öljyssään ja valkosipuli olivat hetken hautuneet, lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset, maustoin hieman suolalla ja reippaammin pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan kaltatut tomaatit ja annoin kastikkeen kiehua maltillisesti.

Nostin pastaveden kiehumaan uudelleen ja keitin neljän minuutin pastat kypsiksi. Sekoitin pastan kastikkeeseen, samoin puolet parmesanista. Annostelin lautasille ja kiersin vielä pippuria pintaan, sekä loput parmesanista ja paljon tuoretta basilikaa, sitä sillä matkayrteissämme on nyt paljon. 

Kyllä ruoka olisi sen sardellien kirpeän suolaisuuden tarvinnut, mutta meni se näinkin. Ostoslistassa on nyt sitten sardellit ja spagetti, huomenna kauppaan. 

Giro d'Italian 10. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 42 km. Onneksi olosuhteet säilyivät kaikille samanlaisina. Filippo Ganna oli tuttuun tapaan kaikkein nopein, vieläpä ylivoimaisesti. Afonso Eulalio onnistui omassa suorituksessaan hyvin ja pystyi edelleen pitämään pinkin johtajanpaidan itsellään. Jonas Vingegaard oli ilmeisen tyytymätön suoritukseensa, koska ei saanut pinkkiä paitaa. Kyllä hän kavensi Afonson etumatkaa aika hyvin, sitä on enää 27 sekuntia. Huomenna sitten on vuorossa taas mäkinen etappi, muttei kai ihan vuoristoksi laskettava. Me siirrymme seuraavaan paikkaan, varaudumme jo tulevaan pitkään viikonloppuun ja olemme varanneet paikankin etukäteen. 

Ranskassa postia jaetaan yhä lauantaisinkin #kuihienooseon

Steak Alfredo

Sunnuntai Bourgesissa on ollut ajoittain sateinen, äsken rymäytti ihan kunnon ukkosenkin päälle, muttei onneksi rakeitten kanssa. Päivälliseksi teimme yhteistuumin italialaisen aterian, joka muodostui Pasta Alfredosta ja pihvistä. Yksi kohtuukokoinen pihvi riitti meille mainiosti, silläkin lailla voi lihankäyttöä vähentää, että ensin pienentää annoskokoa ja toiseksi harventaa liha-aterioiden tekemistä. Ohjeen täältä. Jotain sovelsin, jotain unohdin, muttei se niin nokonuukaa. 

Steak Alfredo kahdelle

• noin 150 g painoinen naudan pihvi (en tullut nyt katsoneeksi mikä leikkuu, mutta luultavasti ulkofile)
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• spagettia kahden hengen annos
• vettä ja suolaa  keittämiseen
• 2 rkl voita
• 1,5 dl kermaa (yhä kotimaista kermaa mukana, kohta se loppuu!)
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria
• (valkosipulimurskaa, unohdin kokonaan)

Antti grillasi pihvin Campingazilla. Pihvi oli pintamaustettu suolalla ja pippurilla ja kevyesti öljytty. Mittarilla Antti varmisti 58 asteen sisälämmön ja kun se oli saavutettu, hän kääri pihvin folioon tekeytymään.  

Samalla minä keitin nopeaa neljän minuutin pastaa (kaasun säästämiseksi) ja tein pannulla kastikkeen. Kuumensin pannua ja sillä voita. Kun voin kuohu asettui kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike kiehui sopivasti kokoon sillä välin, kun pasta kypsyi. Sekoitin vielä mukaan parmesanin ja maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Tässä ei hienosteltu yrttien kanssa ja unohdin valkosipulinkin. Sekoitin kastikkeen pastaan.

Kun pasta ja kastike olivat valmiit, leikkasin pihvin ohuiksi viipaleiksi, pihvi onnistui kyllä täydellisesti, ei yhtään nesteitä karannut leikatessa. Annokset olivat sopivan kokoiset ja kastiketta oli juuri oikea määrä, ei ollut kuivaa, eikä pasta uinut kastikkeessa. Pihvi olisi voinut olla pienempikin, 100 g olisi riittänyt ihan hyvin kahdelle. 

Giro d'Italiassa oli nousuun päättyvä etappi, josta katsoimme noin 55 km lopusta. Jonas Vingegaard oli nopein tänäänkin, mutta Alonso Eulalio pitää lepopäivän jälkeenkin pinkin paidan päällään 2 minuutin 24 sekunnin erolla Jonakseen. Huomenna ei ajeta kilpaa ja mekin syömme salaa jotain ihan muuta kuin italialaista. 

Kanaa ja perunaa italialaiseen tapaan

Bourges on osoittautunut oikein mukavaksi kaupungiksi, päätimme jäädä tänne vähän pitemmäksikin aikaa. Kävimme tänään ensimmäisellä kaupunkikierroksella ja tarkastelimme katedraalia oikein huolella, se on Unescon maailmanperintökohde ja sieltä löytyi kuin löytyikin myös yksi Jeanne d'Arc. 

Päivällisellä meillä oli tänään kanaa ja perunaa, kumpaankin hain italialaista tunnelmaa. Perunoille tein salsa verdeä ja broilerin fileet täytin aurinkokuivatulla tomaatilla ja mozzarellalla. Ohjeet perunoihin täältä. Broilerit tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialainen ateria kahdelle

Perunat

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• 4 isohkoa kaprista (niitä joissa on varsi)
• 2 rkl oliiviöljyä
• sitruunamehua
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• suolaa ja pippuria

Täytetyt broilerinfileet

• 2 pienehköä broilerin filettä
• 4 minimozzarellapalloa
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl kuivaa valkoviiniä hauduttamiseen
• 2 ohutta puista varrastikkua

Ensimmäiseksi tein salsa verden, jonka kanssa piti tyytyä veitsellä pienimiseen, sillä meillä ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä sauvasekoitinta tai muutakaan, millä saisi silputtua aineksia kovin hienoksi. Leikkasin yrtit ja kaprikset pieniksi paloiksi ja silpuksi ja sekoitin niihin oliiviöljyä, sitruunamehua ja valkosipulimurskaa. Sekoitin tasaiseksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Leikkasin pienet Noirmoutierin perunat puolikkaiksi ja laitoin ne pieneen alumiinivuokaan, luritin päälle hieman öljyä ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Jätin vuokan odottamaan. 

Seuraavaksi valmistelin broilerin fileet. Leikkasin niihin viillon niin, että muodostui tasku, jonne laitoin aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellapallot puolikkaina. Suljin taskun pitkällä ohuella varrastikulla, sillä minulla ei nyt sitten olekaan mukana paistinarua. Ennenkuulumatonta! 

Kun oli aika valmistaa ruoka, laitoin perunat vuokassaan airfryeriin (malliston pienimpään) 160 asteeseen noin 15 minuutiksi. Antti paistoi ulkona pannulla täytetyt broilerinfileet tilkassa oliiviöljyä. Kun fileissä oli sievä paistopinta, hän kaatoi pannulle noin desin valkoviiniä lasistani ja laittoi kannen pannun päälle. Kaasu ihan pienelle ja haudutusta noin 5 minuuttia ja loput vielä kaasu sammutettuna. 

Samaan aikaan perunat olivat kypsyneet ja sekoitin niihin salsa verden. Lisäsin vielä hieman sitruunamehua, että maku raikastuisi ja terävöityisi. Oikein mainio ateria.

Giro d'Italian kahdeksannen etapin voittajaksi ajoi Jhonatan Narvaez, jo toinen etappivoitto hänelle tässä kisassa. Katsoimme lopusta noin 35 km eikä Italiassakaan liian kesäistä vielä näytä olevan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja reilun kolmen minuutin päässä toisena on Jonas Vingegaard. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on vuorossa kisan toinen välipäivä ja ensimmäinen varsinainen lepopäivä. 

Noutopizzaa Bourgesissa

Tänään siirryimme Gienistä Bourgesiin, välimatkaa näiden kahden kaupungin välillä on vain noin 70 km. Leikimme aamulla, että jossain on kruunajaiset (Charlesin kruunajaisista asti meillä on ollut "tapana", että aina, kun on jossain kruunajaiset, meillä on siivouspäivä CampaAdriassa) ja siivosimme auton ennen liikkeelle lähtöä. 

Poikkesimme matkalla katsomaan muutamia kirkkoja, niistä kahdessa oli myös Jeanne d'Arcin patsas ja/tai lasimaalaus. Kävimme myös yhdessä antiikkikaupassa, sillä olemme etsineet pientä Jeanne-patsasta (metallista tai kipsistä tai melkein mitä vain). Tuossa kaupassa oli kyllä tavaraa yllin kyllin, olisi ollut paavia ja Jeesusta, muttei ollut Jeannea. 

Bourges on meille uusi kaupunki, saimme ajatuksen tulla tänne vasta eilen ja varauksen tekeminen leirialueelle onnistui netissä hyvin, vastaus tuli nopeasti. Etsin jo valmiiksi meille paljon katsottavaa, tämä on mielenkiintoinen kaupunki. 

Leirialue on oikein hyvä ja siisti, auto on kovalla sora-alustalla. Saniteetit ovat erinomaiset ja muutenkin on mainiota. Wifiä ei ole, se on ainoa keksimäni miinus ja itseasiassa toinen on se, ettei ole leipäpalvelua tähän aikaan kautta, mutta lähimpään leipäkauppaan on vain lyhyt matka. 

Aloimme katsastella jossain vaiheessa iltapäivää, että aika karhean näköisiä pakettiautoja ja retkipakuja alkaa saapua ja niissä ihmisiä, jotka eivät näytä niin tavanomaisilta karavaanareilta. Muutama keski-iän ylittänyt punkkarin näkyi. Pienellä netinselauksella selvisi, että Bourgesissa on juuri meneillään festarit, joilla esiintyy monen monta bändiä, joista emme ole koskaan kuulleetkaan. Leirialuekin tuli täyteen. 

Päivän italialaisruoaksi lasketaan leirialueen ulkopuolella seisovasta autosta ostetut pizzat, joissa ei ollut valittamisen aihetta. Myös koko oli sopiva, jaksoimme syödä kummatkin pizzat loppuun yhdellä istumalla. Huomiselle on sitten taas tiedossa itsetehtyä italialaisruokaa. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli jo oikea vuorietappi eikä siellä Italiassakaan mitenkään liian lämmintä ollut. Maalialueella taisi olla 8 astetta. Jonas Vingegaard voitti etapin, muttei vie saanut pinkkiä paitaa. Afonso Eulálio sinnitteli vielä kokonaiskilpailun kärjessä ja hänellä on reilun kolmen minuutin kaula toiseksi nousseeseen Jonas Vingegaardiin.