Nopeat kanavartaat Provencen yrteillä onnistuneiden taidekauppojan päivänä

Tänään on ollut päivä, jolloin saimme hankittua hienoa seinätaidetta kotiimme. Ranskalainen sunnuntaikirppari toimitti ja nyt meillä on ikioma Mona Lisa! #kuihienooseon

Ruokapoliittisesti oli hieman vaatimattomampi päivä, ainoat ranskalaisuudet päivällisessä olivat tästä maasta ostetut kanapalat ja itse tekemäni Provencen yrttiseos, jota on mukana kotoa asti. Eikä tästä saa mitään erityisempää ohjettakaan aikaan. Kunhan maustoin kanapalat yrttiseoksella, suolalla, pippurilla, valkosipulimurskalla ja luritin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Pujotin kanapalat metallisiin varrastikkuihin, käytin myös 2,5 ruskeaa herkkusientä (puolikas oli leikattava pois huonon kohdan takia) ja muutamia kirsikkatomaatteja. Grillaus hoitui Campingazin grillillä ja lautasille leikattiin myös minikurkkuja viipaleiksi. Pystyi syömään. 

Olemme seuranneet säätietoja tänään melko tarkasti, sillä näille main on ennustettu kovia tuulia ja mahdollisesti myös ukkosta aamuyölle tai varhain huomisaamuna. Yhä näin puoli yhdeksän aikaan kovimmat tuulet ovat tulematta, mutta aika moni muukin leirialueella on varautunut. Monesta suunnasta on kuulunut lisäkiilojen naputusta ja näkynyt myrskyliinojen virittelyä. Me olemme varautuneet laittamalla markiisin kiinni ja pakkaamalla kaikki ulkoa akustista rappusta lukuunottamatta takatalliin. Muutenkin se olisi pitänyt tehdä viimeistään aamulla, kun jatkamme matkaa. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli ehtinyt loppua ennen kuin pääsimme sen pariin, mutta katsoimme tallennetta noin 50 km. Mathieu van der Poel oli  nopein neljään mieheen kutistuneesta hatkaporukasta. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadel on edelleen ykkösenä ja Jonas toisena. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä. Tiistaina kisa jatkuu vuorietapilla. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.

Jotain pientä naposteltavaa – voita ja retiisiä

Päivän Jeanne d'Arc

Nyt on ollut melko lämmin päivä, eikä sitä viilentänyt se, että oli vuodevaatteiden pyykkipäivä. Ei kuitenkaan tarvinnut laittaa ilmastointia sänkypainin (lue: petaamisen) ajaksi päälle. Mitään varsinaista keitettyä taikka paistettua ruokaa ei tehnyt mieli, joten sommittelin pienen ranskalaisen napostelulajiltelman, jonka päätähtenä olivat retiisit ja voi. Luit oikein, retiisit ja voi. Näin ohjeen, jossa ranskalaisena aperona tarjottava puolitettu retiisi pienellä voinokareella ja suolahipuilla sanottiin olevan hyvää. Se kuulostikin heti hyvältä. Ostimme nipun pitkulaisia retiisejä naatteineen jo toissapäivänä ja tänään oli tosiaankin viimeinen hetki käyttää ne, olivat hieman nahistuneet. Pesun ja naattien leikkaamisen jälkeen olivat vielä kuitenkin syötäviä.

Koska retiisit eivät olleet pyöreitä ja pulskia, halusin niiden kanssa tuoretta leipää ja sitä voita, sillä monessa kohden ohjeissa retiisit ja voi oli yhdistetty tuoreeseen patonkiin. Muuten sommittelin lautasille paria pientä kestomakkaraa, kirsikoita ja rypäleitä. 

Vähän minä epäröin, että astummeko nyt vetelälle alustalle, kun katan pöytään ranskalaisen voipaketin. Niitähän meillä meni aiemmilla Ranskan matkoilla aikamoista kyytiä, mutta pienen terveyspohjaisen ryhtiliikkeen vuoksi emme ole tällä matkalla käyttäneet voita kuin hyvin vähän paistamiseen. Tämä "ohje" vaati nyt sitä oikeaa voita ja päätin ottaa riskin. Jos tämän jälkeen en puhu muusta kuin ranskalaisesta voista ihan kaiken muun syötävän kanssa, olemme retkahtaneet ja voimme joutua myöhemmin rankkaan voistavieroitushoitoon.

Antin hankkima bretagnelainen perinnepatonki oli mitä parhainta leipää, ranskalainen voi törkeän hyvää ja retiisit, miten hyvältä näiden kolmen yhdistelmä maistuikaan. Eikä se suolaripauskaan pahaa tehnyt. Eikä jäänyt nälkä. Varastoista menivät loppuun kirsikat, retiisit ja rypäleet. Makkaroita on vielä. Niistä yhdessä on homejuustoa ja Antti joutuu aina maistamaan puolikkaan, ennen kuin antaa minulle palasen, minulla on siis koemaistaja. En halua syödä homejuustoista kestomakkaraa. Voitakin on vielä ja toivottavasti tuo pieni pakkaus kestääkin vielä pitkään, emmekä katoa voilla liukastettuun kaninkoloon.

Tour de Francen kuudes etappi oli vähän yli 180 km mittainen vuorietappi. Tänään omakustanteinen netti toimi paljon paremmin kuin eilen, kun nostin puhelimeni vähän korkeammalle ja annoin sen olla hotspot-pisteenä tietokoneelleni enkä näprännyt koko aikaa somea. Paidanvaihtamiset olivat taas tiedossa, sillä Tadel Pogacar otti ja lähti soolona nousemaan Tourmaletin nousua ja jätti muut taakseen. Vielä eilen johtopaikkaa pitänyt Træen ehti jo menettää johtopaikkansa virtuaalisesti, mutta sen sinetöi sitten kaatuminen laskussa. Hän kuitenkin pystyi sinnittelemään maaliin asti, vaikka varmasti sattui ja kävi kipeää. Jonas Vingegaard tuli maaliin toisena 2 min 38 sek perässä ja se on nyt hänen ja Tadejn välinen ero kokonaiskilpailussakin. Eikäkö hyvityssekuntien räknäämisen jälkeen ero on 2 min 42 sek. 

Ranskalainen lastenruoka eli sieni-kinkkupasta

Olemme nyt oikein hienon rannan äärellä, sen vuoksi hieman vaatimaton leirialue saa armoa ja viivymme vielä aiempaa aikomusta pitempään. Täytyy muistaa, että ensi viikolla on tiistaina Ranskan kansallispäivä ja ensi viikonloppu pidennettynä voi muodostua näin lomakauden alussa hyvinkin vilkkaaksi rannikolla, jossa lämpötilat pysyvät maltillisina. 

Päivälliseksi tein meille Pardon Your French-blogista lainaamani ohjeen mukaista pastaruokaa, jota blogaani luonnehtii ranskalaiseksi lasten herkkuruoaksi, jota ei ravintoloista saa, mutta äitien ja mummojen tekemänä kotikeittiöistä. Se sopi meillekin oikein hyvin, vaikkemme ihan lapsista enää mene. 

Ranskalainen sieni-kinkkupasta kahdelle

• 2 dl pienikokoista nopeasti kypsyvää kuivapastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• puolikas uuden sadon keltasipuli ja sen vihreä varsi silputtuna
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl ranskalaista kermaa (en oikein tiedä kuinka paljon siinä on rasvaa, mutta viskositeetti noin sama kuin meillä ruokakermalla)
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua 
• 1 dl emmentalraastetta
• suolaa ja pippuria

Aloitin keittämällä pastan ja jättämällä sen sitten siivilään valumaan, käytin pientä perhospastaa, jonka kiehumisaika on vain 3 minuuttia. Sinä aikana ehdin leikata sipulinpuolikkaan ja vihreät varret silpuksi. Samoin viipaloin sienet ja leikkasin kinkun suikaleiksi.

Ranskassa opimme jo vuonna 2000 ensimmäisellä matkalla tähän ihanaan maahan, että täällä ei suosita mitään ohuen ohuita leikkeleviipaleita, vaan pakkauksissa on tosiaan 2-4-6 viipaletta, suuria ja aika paksuja. Nyt sellainen kahden viipaleen pakkaus oli juuri oikeanlainen tähän ruokaan. Nykyään kyllä löytyy niitä ohuitakin viipaleita, mutta ne ovat usein italialaisia tai espanjalaisia kinkkuja. 

Kun pasta oli valumassa siivilässä, kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pannun kuumennuttua, kumosin pannulle ensin sipulisilpun (vihreät varsisilput jätin odottamaan) ja parin minuutin kuluttua sienet. Paistelin niitä pari kolme minuuttia ja lisäsin pannulle viinin (ohjeessa oli jotain lientä, mutta minun lasistani jouti tilkka kastikkeeseen). Sekoittelin ja kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, kaadoin mukaan kerman. Taas sekoitin ja laitoin puolet kinkkusuikaleista ja juustoraasteen pannulle. Kumosin hieman jäähtyneen pastankin pannulle, sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksiin tuli vielä pinnalle loput kinkkusuikaleet ja sipulin vihreä varsisilppu. Oli oikein mukava ruoka, jonka lusikoimme suihimme samalla, kun katsoimme Tour de Francen viidettä etappia. Sieniä olisi voinut olla enemmänkin, vaikkapa kuusi kappaletta. 

Etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi, joten massakiriä odoteltiin ja kirimiesten juhlaa. Näimme etapista noin 90 km ja lopussa oli tavanomaista kolarointia ja voittajaksi ajoi Olav Kooij, joka on alankohollantilainen ajaja. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Torstein Træen ja minun suosikkini Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5, tai ehkä molemmat ovat sijalla neljä, sillä heillä on sama kokonaisaika. 

Ranskalainen tomaattisalaatti

Tänään siirryimme taas noin 80 km itäänpäin, ennen campingille (joka muuten on complet) pääsyä kävimme monessa kaupassa ja nyt on ruokaa useaksi päiväksi. Olemme nyt leirialueella, jota ei ehkä voi kutsua kauneimmaksi, mutta toistaiseksi kaikki toimii kuten pitää ja viivymme täällä  muutaman päivän. 

Päivälliselle käytimme päivämääräsyistä paneroidut lohipalat ja niille ranskalaiseksi osuudeksi tein tomaattisalaatin, johon otin ohjeen täältä. Sipuli ei ollut ohjeen mukainen punasipuli, vaan uudensadon keltasipuli, koska sellaisia juuri tänään ostimme. Ja valkosipulin jätin tarkoituksella pois, ei ollut valkosipuliolo tänään. 

Ranskalainen tomaattisalaatti kahdelle

• kolme tomaattia (vihreä, punainen ja keltainen)
• ripaus suolaa
• 1 uuden sadon keltasipuli ohuksi viipaleiksi leikattuna
• pippuria
• basilikanlehtiä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa

Leikkasin tomaatit lohkoihin ja ripottelin niille hieman karkeita suolahippuja. Jätin tomaatit hieman odottamaan suolan kanssa ja sillä välin leikkasin sipulin ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljystä ja punaviinietikasta kastikkeen. Kun ruokailu lähestyi (Antti lämmitti pannulla voissa lohipalat), sekoitin tomaatteihin sipulin, basilikan ja kastikkeen ja päälle kiersin myllystä pippuria. 

Tour de Francen neljäs etappi oli hilly-tyyppinen ja sää oli kamalan lämmin, paikoitellen 40 astetta. Katsoimme loppupuolta jonkun verran. Siinä pääjoukko kokonaiskilpailun johtajineen jäi yli 12 minuuttia kärjestä, joten paidanvaihtoa oli tiedossa. Mads Pedersen oli karkulaisista nopein ja voitti etapin. Norjalainen Torstein Træen on nyt kokonaiskilpailun johdossa ja ajaa huomenna keltapaidassa. Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5 noin 8 minuuttia kärjen takana. Tässä on ilmeisesti ollut kyseessä ns. sunnuntaiajelu, jossa ei piitata siitä kärjen karkaamisesta ja ajatellaan, että mikä hätä tässä valmiissa maailmassa, palataan kärkeen jahka keretään ja päästään tänään nopeammin lepäämään, kun ei tarvitse venyä dopingtestissä ja palkintojenjaossa. 

Grillattu rakuunakana

Eilen minua laiskotti ja päivälliseksi kaavailemani rakuunakana jäi tälle päivälle. Laitoin kanat (Ranskassa kanana ostettu saattaa ollakin kanaa, eikä broileria) marinadiin heti aamiaisen jälkeen, jotten voisi tänäänkin kaihoilla noutoruoan suuntaan. Otin ylimalkaiset neuvot marinadiin täältä. 

En ollutkaan ottanut kotoa mukaan kuivaamaani ranskalaista rakuunaa, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Ohje olisi kaivannut tuoretta rakuunaa, mutta tuoreiden yrttien ostaminen on välillä melko vaikeaa, ellei mahdotonta Ranskassa. Basilikaa löytyy aika hyvin ja persiljaa, markkinoilta etenkin tai sitten valmiiksi nipuiksi leikattuja muitakin yrttejä, mutta niiden säilyvyys lämpimissä oloissa ei ole kovin hyvä. Ostin sitten kuivattua rakuunaa kolme euroa maksavan purkin. Puolet siitä maksaneen pirkan hyllypaikka oli tyhjä, jostain syystä. 

Kuvassa on tämä kallis maustepurkki. Ja ranteessani on vuoden 2025 keväällä syömiemme suklaapupujen kauloissa olleet koristerannekkeet. "Kultaus" on kulunut pois, mutta narut ne vain kestävät. Ja maassa näkyvät tämän kuukauden kestojalkineeni, keltaiset crocsit, koska Tour de France. 

No, nyt on rakuunaa sitten vaikka myymään alkaisi. Pitäisikö alkaakin? Ja piti kaupassa tarkistaa, että mikä se rakuuna onkaan ranskaksi, kun englanniksi muistin, muttei T-kirjaimen kohdalla ollut mitään sinne päinkään. Estragon, olkaa hyvä. Väänsimme sen tietysti muotoon estrogen, testosteronia ei ollut ostoslistalla. 

Grillattua rakuunakanaa kahdelle 

• 2 kanan nahatonta rintafilettä
• 0,5 dl öljyä (käytin aiemmin tyhjentyneen aurinkokuivatun tomaatin purkissa ollutta öljyä, nyt meni sekin purkki jääkaapista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria 
• 1/4 tl chilihiutaleita

Leikkasin kanafilesiin "lonkeroita", 3-4 kpl niin, että suikaleet olivat toisesta päästään kiinni. Sekoitin marinadin ainekset tiiviisti suljettavassa rasiassa ja pyörittelin kanalonkeroiset marinadissa. Laitoin rasian hyvin kiinni ja jääkaappiin odottamaan aikaa parempaa. 

Näissä rasioissa lukee ymmärtääkseni, että niitä voi käyttää myös
muuhun säilyttämiseen ja jopa mikrossa lämmittämiseen.
Meillä on muutama, joita käytämme marjoille ja marinointiin, leikkeleille jne. 

Tour de Francen kolmas etappi olikin jo melko pitkä, melkein 200 km ja lähetys siitä alkoi paikallista aikaa klo 12. Katselimme lähetystä mukavasti varjossa markiisin alla. Minulla on nyt käytössä Lyca-operaattorin prepaid-sim puhelimessani. Kortissa on 200 Gt ja sillä katselee aika paljon pyöräilyä, lukee somea ja tekee postauksia. Kortti on voimassa 30 vrk ja nyt on menossa toinen kortti tällä reissulla. Ekasta jäi käyttämättä jonkun verran, koska satuimme olemaan välillä niin hyvän wifin piirissä, ettei omia gigoja mennyt. Nyt on huonompi wifi tällä leirialueella ja paljon käyttäjiä, ranskalaisten lasten koulujen lomat ovat monessa osaa maata juuri alkaneet. Sen huomaa nyt, vielä viikko pari sitten meidän lisäksi alueilla oli lähinnä eläkeläisiä (joita toki itsekin olemme), nyt on paljon lapsiperheitä. 

Ai niin, asiaan taas. Iltapäivän lopulla grillasimme hyvin marinoituneet kanat, suikeroiksi leikattu kana kypsyi nopeasti ja tasaisesti kuivumatta. Sivukkeena oli meloni-fetasalaatti. 

Tourissa siis ajettiin tänään Espanjasta Ranskan puolelle, kyseessä oli vuoristoetappi. Katsoimme etapista melkein kaiken ja loppu olikin oikein jännittävä. Tadej Pogacar voitti ja hän siirtyi keltapaitaan. Äskettäisestä lähetyksestä sai sen käsityksen, että Tadej ja Jonas olisivat samalla ajalla, mutta ero on nyt ykkösen ja kakkosen välillä 6 sekuntia. En ihan käsitä tuota matikkaa, hyvistyssekunnit vaikuttavat asiaan ja toisaalta minulla oli vain B matikassa. Etapin aikana kisa siirtyi Ranskan puolelle ja huomenna neljäs etappi lähtee Carcassonnesta. 

Noutoruokaa leirialueella

Tänään ei huvittanut tehdä ruokaa, etenkään huomattuanni, että leirialueen ravintolasta saattoi noutaa flammkuchenia, en tiedä onko ruokalistan nimi flammekueche ranskaa vai peräti bretonia. Saimme selville, että päiväpaussin jälkeen ravintola aukeaisi sunnuntaina uudelleen klo17 ja sekin selvisi, että pizzoja ja näitä flammekuecheja paistellaan muutamana päivän viikossa, hämmästyttävästi juuri sunnuntainakin. 

Viideltä sitten heti innokkaasti tilaamaan, mutta eihän se nyt niin helppoa ollut. Uuni olisi kuuma vasta seitsemältä, eikä suinkaan heti ravintolan auettua. Antti tilasi ja maksoikin sitten yhden pizzan ja yhden flammekuechen ja palasi leirillemme odottamaan pariksi tunniksi. Onneksi ei ollut hirveä nälkä. Sitten kun hän meni seitsemältä noutamaan tilaustamme, kuten oli neuvottu, sanottiin että noin 10 minuutin päästä sitten olisi valmista. Semmoista on Ranskassa. 

Mutta kumpikin paistos oli oikein hyvää ja näistä tämä vaalea flammekueche kuittaisi päivän ranskalaisuuden ruokahaasteeseemme. Muutama pala jäi vielä huomiselle. 

Tour de Francen toisen etapin seuraaminen venyi sitten tämän paistohommelin takia melko myöhään, emme malttaneet kuitenkaan oikoa kovin paljon, vaan katsoimme noin 120 km etapista. Nopein oli Isaac del Toro ja toisena maaliin ajoi (ja näytti, että antoi voiton Torolle) saman tallin Tadej Pogacar. Kokonaiskilpailun ykkösenä vain kuuden sekunnin turvin on Jonas Vingegaard ja toisena Tadej. Huomenna kolmas etappi alkaa vielä Espanjan puolelta, mutta päätyy Andien (korjaan Pyreneitten) yli Ranskaan. Meillä on jostain syystä sanottu Pyreneitä Andeiksi pitkän aikaa.