keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Espanjalaiset kanarullat

Tänään tein meille pikaisesti ruokaa kotiintulohössötysten lomassa. Ohjeen otin täältä ja tein lähes kuten siinä. 

Kinkku-juustotäytteiset kanarullat

  • broilerin rintafile/ruokailija
  • yhtä monta viipaletta serranonkinkkua kuin fileitäkin on
  • pitkulaiset palat manchegojuustoa (yksi/file)
  • viikunahilloketta
  • pippuria
  • voita ja öljyä paistamiseen
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Nuiji rintafileitä hieman litteämmiksi, mausta pippurilla ja sijoita jokaiselle viipale serranonkinkkua. Levitä lusikallinen viikunahilloketta (tai jotain muuta mieluista hilloketta, alkuperäisohjeessa käytettiin aprikoosihilloketta) kinkun päälle ja sijoita fileelle hieman vinottain tikkumaiseen muotoon leikattu pala manchegojuustoa. Kääri file rullalle ja sido rulla kahdella pätkällä paistinarua. 

Alkuperäisohjeessa rullat leivittettiin kananmunalla ja paahdetuilla leipämuruilla, mutta minä jätin sen vaiheen väliin. Ohjeessa ei myöskään puhuttu rullan sitomisesta, mutta minusta se oli viisasta, että täytteet pysyvät paremmin mukana

Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Kun pannu on kuuma, nosta kanarullat pannulle ja paistele niitä joka puolelta sen verran, että ne saavat kauniin paastopinnan. Nosta sitten rullat uunin kestävään vuokaan, voit jo tässä vaiheessa leikata paistinarut poikki ja irrottaa ne, etteivät ne vain päädy lautasille asti. Loppukypsennä uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes rullan sisälämpö on vähintään 75 astetta. 

Jos olet viitseliäs, saa pannulta helposti kastikkeen, kun sille lorauttaa hieman vaikkapa sherryä ja kuumentaa sitä ja raaputtaa pannulta makuaineet sherryyn. Sitten vähän kermaa ja kokoonkeittämistä ja lopuksi mukaan vielä lusikallinen sitä hilloketta, jota on kanarullissakin. Minä en viitsinyt nyt, vaan söimme mehevät kanarullat valmiina ostetun perunatortillan, aiolin ja yksinkertaisen salaatin kanssa. 


La Vuelta se vaan jatkuu, keskeyttäneitä on aika paljon, esimerkiksi Tom Dumoulin. Tänään ajettin siellä päin missä minä olen kävellyt caminollani. Tai oikeastaan hieman siellä juuri lintsasin. Etappi kulki kauniiden viinitarhojen halki ja lopussa oli rankka nousu. Iloksemme etapin voitti Primoz Roglic ja hän sai supistettua eroa kokonaiskilpailua johtavaan Richard Carapaziin. Roglic nousi nyt siis toiseksi kokonaiskilpailussa. 

tiistai 27. lokakuuta 2020

Einestä lautasella


Minulla on suorastaan vapaa olo nyt, kun Giro d'Italia on loppunut ja Alastalon salissa on kuunneltu. Minulla on enää Espanja-ruokahaaste menossa, sitä on jäljellä vajaa kaksi viikkoa. Tänään en ehtinyt edes kokkaamaan mitään, osaltaan myös oli kyse siitä, ettemme ole majoittuneet aivan kaikkein parhaassa paikassa, mitä tulee fasiliteetteihin. Onneksi meillä oli mukana valmisempanada, jonka lämmitin mitä innovatiivisimmin foliovuokaan asennettuna ja kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päällä. Ehkä se uuni olisi kiva CampaAdrian CampaKeittiössä, vaikken millään luopuisi kyllä tuosta laatikkotilasta. 

La Vueltassa päivän etapin voittoon ajoi Michael Woods ja kokonaiskilpailua johtaa Richard Carapaz. Syy miksi Primoz Roglic menetti johtajan paidan sunnuntain etapilla oli kuulema sadetakin pukemiseen liittyneet ongelmat. Ehkä hän joutui eilen lepopäivänä harjoittelemaan sitä, sormet suppuun, yksi käsi/hiha ja sitten vetoketju nätisti kiinni. Kyllä sinä osaat!

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Espressopannacotta Giron päätöspäivänä ja vähän espanjalaisia juustoja


Italiaosuutena tänä Giro d'Italian päätöspäivänä käytän aiemmin viikolla syömäämme jälkiruokaa, jonka silloin jemmasin tällaista kokkaamatonta päivää varten. Ohjeen otin täältä ja pienensin sitä puoleen. Annoin jälkkärin hyytyä seuraavaan päivään, lisäämällä liivatteen määrää voi hyytymistä nopeuttaa. 

Espressopannacotta (3 annosta)

  • 1,5 dl kermaa
  • 0,5 dl maitoa
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 1,5 liivalehteä
  • 2 rkl sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin seosta)
  • 1 tuplashotti espressoa
  • suklaata koristeluun
  1. laita liivatelehdet kylmään veteen noin 10 minuutiksi
  2. mittaa kerma, maito, vaniljatahna ja sokeri kattilaan
  3. tee epsresso kuppiin odottamaan
  4. kuumenna kermaseosta kattilassa niin paljon, että sen reunat alkavat vähän kuplia kattilassa
  5. lisää mukaan kahvi ja vedestä ottamasi liivatelehdet, purista liivatteesta  ensin vettä pois
  6. vispilöi seos tasaiseksi, mutta älä liikaa, ettei pannacottaan tule paljon kuplia
  7. kaada seos annosvuokiin, peitä ne kelmulla ja laita viileään asettumaan
  8. pannacotta on valmista noin 4-6 tunnin kuluttua, mutta jos liivatetta on niukemmin, hyytyminen vie pitempään, tai ei tule kovin tanakaksi lainkaan
  9. kumoa jälkiruoat lautasille, voit avittaa irtoamista pyöräyttämällä terävällä veitsellä reunoja pitkin
  10. jollei pannacotta suostu irtoamaan nätisti, tarjoa se astiasta suoraan
  11. koristele suklaalevystä vuolluilla lastuilla

Giro d'Italian viimeinen etappi oli siis henkilökohtainen aika-ajo, mikä ei ole minusta ollenkaan hyvä tapa päättää Grand Tour, mutta minulta ei ole kysytty, joten ei ole minun vikakaan. Meillä oli CampaAdriassa vieras kylässä, joten emme kauhean tarkasti ehtineet   katsoa kisaa.    Etapin nopein oli muutkin aika-ajot nimiinsä koonnut Filippo Ganna ja kokonaiskisan voittajaksi selviytyi Tao Geoghegan Hart (edelleen kauhean vaikea nimi). On kyllä kovin selkeää, että ammattipyöräilyssä on valtava sukupolvenvaihdos menossa, nyt menestyjät ovat 22-26-vuotiaita ja 35-vuotias on jo vanha. Sori siitä. (en taas onnistu tasaamaan tämän kappalen rivejä, pahoittelen, tässä uudessa blogger-versiossa on ärsyttäviä juttuja)

CampaSimpukan kymmenes Italia-ruokahaaste on lopussa ja Espanja-haastekin hyvässä vauhdissa. Sitä kisaa on vielä jäljellä 12 etappia. Huomenna on vuorossa Vueltan ensimmäinen lepopäivä, me otimme jo tänään melko kevyesti Espanja-kokkauksen osalta, meillä oli vain espanjalaisia juustoja ja vähän muita herkkuja espanjalaisen punaviinin kera. 


Vueltassa oli ikävä sadepäivä tänä kuudennen etapin päivänä, kyseessä oli vuorietappi ja kokonaiskilpailun kärki koki mullistuksen, kun Primoz Roglic putosi sijalle neljä ja johtajana jatkaa tiistaina Richard Carapaz, viime vuoden Giron voittaja. Tämän päivän etapin nopein oli Ion Izagirre. Huomenna CampaKeittiö huilaa, koska Vueltassakin huilataan. Ainoastaan Alastalon salissa jatkuu toiseksi viimeisen etapin merkeissä!

lauantai 24. lokakuuta 2020

Tonnikalapastaa ja porkkanasalaattia


Tänään minun ei pitänyt kokata mitään, mutta kokkasinpa sittenkin, ei antanut luonto periksi luovuttaa tuplahaasteen kanssa, nyt kun on toiseksi viimeinen päivä sitä. Muutenkin haastetilanne helpottaa pian paljonkin, sillä Alastalon salissakin on jo ihan finaalissa. Ensi viikolla on enää vain Espanja-haaste, joten sehän on sitten ihan pelkkää lomaa vain!

Meillä oli tonnikalapastaa päivällisruokana, kun mietin, että mitä meillä on mukana ja mitä siitä voisi saada aikaan. Kauppa olisi kyllä tuossa 400 m päässä, mutta päätin, etten mene kauppaan, vaan pidän kulukuria. Eilen söimme hyvää tonnikalaa öljyssä ja sitä oli vielä puoli purkillista ja pastaa nyt pitää aina olla mukana. Pastaa voinee aina pitää tarpeeksi italialaisena, vaikka teinkin tämän omasta ja asiakkaan päästä

Tonnikalapasta

  • 100 g hyvälaatuista tonnikalaa öljyssä
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
  • 5-6 kirsikkatomaattia
  • 1/4 punasipulia
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 100 g pastaa
  • sitruunan kuorta raastettuna ja mehua tilkka
  • parmesaania
Keitä pasta ja sen kypsyessä kuullota oliiviöljyssä pannulla suikaleiksi leikattua kesäkurpitsaa, halkaistuja tomaatteja ja silputtua sipulia. Kun pasta on kypsää, valuta se ja kaada se pannulle kasvisten sekaan, yhdistä mukaan tonnikala paloina. Sekoita ja lämmitä seosta sen verran, että tonnikala lämpenee. Mausta sitruunan kuorella ja mehulla, sekä basilikalla. Päälle vielä parmesaania. 


Giro d'Italian toiseksi viimeinen etappia jouduttiin muokkaamaan aivan viime tipassa, sillä Ranskan viranomaiset eivät sallineet kisan poiketa Ranskan puolella. Niinpä etapin lopussa oli saman nousun kiipeämistä kolmeen kertaan. Kokonaistilanne vaihteli virtuaalisesti monet kerrat ja lopulta etapin voittoon pystyi ajamaan Tao Geoghegan Hart (kauhean vaikea nimi) ja kokonaiskilpailun ykköseksi nousi Jai Hindley. Huomenna on viimeisenä etappina henkilökohtainen aika-ajo, jossa ei armoa tunneta, kuten Tourin seremoniallisissa päätösetapeissa. Huomenna on vielä jännitettävä, kuka Giron tänä vuonna lopulta voittaa. 

Espanjalainen ruokahaastekokkaus ei kauhean vaativaa tasoa ole, se on yksinkertainen porkkanasalaatti. Tein aika samanlaista Tour de Francen aikana, silloin tietysti ranskalaiseen haasteeseen sopien. Nyt minulla oli sattumalta kaikkia aineksia mukana CampaAdriassa, tai ainakin riittävän läheltä liippaavaa. Sileää dijonsinappia ei ollut, karkeaa versiota vain ja minttu oli kuihtunut, miten laitoin basilikaa sen sijaan. Ohjeen otin täältä, se on espanjaksi, mutta katsoin pienen videon ja sen perusteella selvisin tästä vaativasta toimesta. 

Espanjalainen porkkanasalaatti kahdelle

  • 2 pienehköä porkkanaa
  • 2 tl dijonsinappia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • tuoretta minttua (meillä basilikaa)
Kuori porkkanat ja jatka niiden leikkaamista kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi niin pitkään kuin sormiltasi uskallat. Sekoita kupissa sinappi, oliiviöljy ja etikka tasaiseksi kastikkeeksi ja kaada porkkanasuikaleiden päälle. Koristele yrttisilpulla. Tosi hyvää ja ytyistä lisäkettä!


La Vueltan viides etappi oli mäkinen  ja 185 km mittainen. Voittajaksi ajoi Tim Wellens ja kokonaiskilpailua johtaa Primoz Kova Jätkä Roglic.

perjantai 23. lokakuuta 2020

Melko ohkaisella mennään – tuplahaaste edelleen


Nyt kun en ole omassa kotikeittiössäni, on tässä hieman paineita selviytyä tuplahaasteesta, mutta kun riman asettaa riittävän alas, niin eiköhän tästäkin selvitä. Olimme päivän kiertelemässä museoita, muutamia riittävän kaukaakin. Olimme melkein ovilla jo, kun huomasimme, että olimme nähneet näyttelyt jo loppukesästä tai sitten oli jonoa ulos asti. Tämä oli Amos Rexin edustalla, emmekä halunneet jäädä jonottamaan. Kallion kirkkokin katsastettiin tarpeeksi etäältä, siitä tuli #päivänkirkko . Syy etäisyyteen oli kyllä lähinnä juuri kohdalle osunut vesisade. 

Palasimme leirille iltapäivälle ja saimme kuin saimmekin Eurosportin näkymään CampaAdrian telkkarista, se on ollut sellaista henkimaailman hommaa, välillä onnistuu, mutta toisinaan ei. Nyt onnistui ja huomasimme, että Giro d'Italian kolmanneksi viimeistä etappia oli lyhennetty sääpoliittisista syistä vain noin 120 km mittaiseksi. Ajajat olivat jollain tapaa pullikoineet vastaan ja protestoineet, mutta kisan johdon mielestä sää ei olisi ollut niin huono, etteikö etappia olisi voinut ajaa suunnitellustikin. Niin tai näin, etappi oli melko lyhyt ja sen voittajaksi saatiin uusi Grand Tour-voittaja, CCC-tallin Josef Cerny ja Wilco Kelderman johtaa kokonaiskisaa. Giroa on jäljellä enää kaksi etappia, huomenna vuorietappi ja päätösetappina sunnuntaina Milanoon päättyvä henkilökohtainen aika-ajo. 

Päivän italialainen ruokapanostus oli todella kevyt. Meillä oli italialaista salamia, josta leikkasimme ohuita viipaleita. Samoin meillä oli Ruoholahden Cittarista ostettua focaccia, jossa ei ollut öljyä säästelty, pussi oli rasvasta märkä, kun pääsimme leirille. Mutta hyvää oli ja toimi salamin kanssa alkupalana. 

Espanjassa La Vueltaa ajettiin etukäteisohjelman mukaisesti, ei mitään etapinlyhentämisiä siellä. Etappi tuli päätökseen aika pian Giron ratkaisunhetkien jälkeen ja taas Peter Selin heitti reippaasti itsensä Espanja-tunnelmiin nuavvaan. Vueltan neljännen etapin voittajaksi ajoi massakirissä Sam Bennett ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic, varmaan muistattekin, että hän on heittämällä kovin jätkä koko kisassa, tai ainakin kovin mäkihyppääjä La Vueltassa. 

Päivän espanjalaisena ruokapanostuksena meillä oli minun vuoden 2016 caminoni suosikkisalaattia. Minullahan katosi ruokahalu sillä reissulla oikein huolella, enkä meinannut saada mitään syödyksi. Salata mixtaa lappasin kuitenkin kitusiini aika usein. Tein sitä kotonakin syksyllä 2016, kun toistin menu peregrinon niin tarkkaan kuin mahdollista. Ikävä kyllä en löytänyt tarpeeksi mautonta jogurttia jälkiruoaksi, joten jouduimme tyytymään jäätelötuuttiin, joka sekään ei maistunut miltään, joten menunkopiointi onnistui siltä osin siis hyvin. Nyt salata mixta oli ohjelmassa sen vuoksi, että olimme päivällä lounaalla keskustassa sauvajyväsen kanssa, emmekä olisi jaksaneet syödä salaattia vahvempaa ruokaa. 

Salata mixta kahdelle

  • pieni kourallinen salaatinlehtiä
  • 2 kananmunaa
  • 100 g erittäin hyvälaatuista tonnikalaa öljyssä (Lidlin lasipurkissa myytävä)
  • 1/4 punasipulia
  • minikokoinen purkki säilykemaissia
  • 5 cm pätkä kurkkua
  • 1/4 suuresta pihvitomaatista
  • 1 pieni porkkana
  • pimentonia
Keitin kananmunat ja jätin ne jäähtymään. Revin mobilesalaatista muutaman lehden ja sommittelin ne salaattikulhon pohjalle ja reunoille. Kokosin salaatin sektoreittain kulhoon; kurkkua ja tomaattia viipaleina, sipulia aivan läpinäkyvän ohuina suikaleina, kananmunat lohkoina, maissi valutettuna, porkkana raastettuna ja tonnikala purkista ongittuna ja suupaloiksi pienittynä. Kananmunalohkojen päälle ripsautin hieman pimentonia, mutta salaattikastiketta en tehnyt. Tonnikalan öljy toimi kastikkeena hyvin. Tämä on todella hyvä salaatti, täyttävä, muttei ähkyä tuova. Siksi siitä niin paljon pidinkin caminolla. 



Jälkiruokana meillä oli kaupasta ostettua tiramisua, mutta tietysti me tuunasimme annoksia mittavasti. Tarjoiluehdotuksessa oli mukana minttua ja meillähän oli sitä mobileyrtistössämme aivan kotoa asti tuotuna. Tuo Pirkan tiramisu ei muuten ole mitenkään pahaa, varsinkaan noin tuunattuna.


Huomisesta tulee varmaan vielä perusteellisempi rimanalitus, sillä olen yksin eikä minulla ole täällä CampaAdrian mobilekeittiössäni muuta espanjalaista kuin pätkä chorizoa ja muuta italialaista kuin salamia ja niitä kumpaakin olemme tässä jo popsineet aika reippaasti. Vähän on pastaakin! Saa ehdottaa, mitä voisin tehdä. Mozzarellaa ei ole, mutta parmesaania on. Pastaakin taitaa löytyä, joku Rummo-pussi on varastoni uumenissa. 

torstai 22. lokakuuta 2020

Kun paine on kovin, kannattaa lisätä sitä


Minulla on tässä ollut vapaaherrattareksi aika kiirettä, on ollut Alastalon salissa-projektia ja päällekkäin kaksi ruokahaastetta, Italia ja Espanja yhtä aikaa. Siksipä oli viisasta hieman lisätä vauhtia ja lähteä reissuun ja tehdä näitä haasteita #ontheroad. Viisasta, eiköstä vaan?

Niinpä voi olla, että aivan joka päivä en saa puristettua sekä espanjalaista että italialaista ruokaa mobilekeittiöstämme ja kuunneltua ja pika-analysoitua Alastalon salia. En nyt kuitenkaan tänään vielä heittänyt pyyhettä kehään.

Siis niin tosi-italialais-padasjokelainen alkupala

  • 2 viipaletta vaaleaa leipää (ostettu Padasjoella K-supermarketista)
  • 1 pallo buffalomozzarellaa
  • 0,5 todella suurta tomaattia
  • oreganoa, koska sitä oli
  • oliiviöljyä
  • pippuria
Meillä oli keittopäivä tänään, mutta alkupalaksi tein keitonkeittelyn ohessa pienen alkupalan, jonka söimme, kun Giro d'Italia vielä oli menossa. Käytin samaa pannua, jota olin käyttänyt jo keittopuuhissa, pyyhin siitä vähän vähemmäksi chorizon öljyjä. Laitoin vähän oliiviljyä pannulle ja paahdoin kahta leipäviipaletta hetkisen. Ostimme leivän Padasjoella tekemämme pysähdyksen aikana. Ostamme mielellämme paikallisia leipiä missä kuljemmekin, vaikkeivat ne sitten olisikaan niin kummoisia. Tämä leipä oli oikein maistuvaa, Padasjoen Leipomo Oy:n Vaalea sekaleipä, voin suositella. 

Leikkasin suuren tomaatin ensin puoliksi ja sitten puolikkaan viipaleiksi. Puolikas meni jääkaappiin aamupalaa varten. Leikkasin myös buffalomozzarellapallon viipaleiksi. Kun leipä oli paahtunut, kasasin viipaleille vuorotellen mozzarellaa ja tomaattia, asensin päälle hieman oreganoa, oliiviöljyä ja pippuria. Todella yksinkertaista, todella hyvää. 


Giro d'Italiassa oli muutosten päivä, kauhean rankka vuorietappi vei pinkkipaidan pitkään kisaa johtaneelta Joāo Almeidalta, hän putosi sijalle viisi. Etapin voitti australialainen Jai Hindley ja johtajan pinkkiin puettiin Wilco Kelderman, joka on siellä kärjen tuntumassa ollut koko ajan. 


Pääruokana meillä oli espanjalaista papukeittoa, joka ryyditettiin chorizolla. Ohjeen otin kevyesti täältä. Tein tästä miniversion, mutta kyllä siitä kaksi söi ihan vatsansa täyteen.

Espanjalainen papukeitto kahdelle

  • pieni tölkki kypsiä valkoisia papuja
  • pikkuisen varsiselleripaloja (pakastettuna pussista noin puoli kourallista)
  • puolikas punasipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 porkkana
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 5 cm pätkä chorizoa
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
  • 5-6 kirsikkatomaattia
  • 1 rkl kasvisfondia
  • vettä sen verran, että ainekset sopivasti peittyvät ja muodostuu tarpeeksi lientä (noin 3-4 dl)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta oreganoa
Kippasin kattilaan valutetut valkoiset pavut ja pakastimesta ottamani varsiselleripalat. Leikkasin sipulit ja porkkanan paloiksi, samoin chorizon. Kesäkurpitsan leikkasin tikuiksi ja tomaatit puolitin. Kuumensin pannulla vähän oliiviöljyä ja kuullotin sillä hetken sipuleita ja porkkanaviipaleita. Kaadoin nekin sitten kattilaan, samoin kesäkurpitsat ja tomaatit. Annoin chorizoviipaleille pienen lämpökäsittelyn pannulla ennen kuin kippasin nekin kattilaan. Päälle vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät ja vähän kasvisfondia perään. Samoin suolaa, pippuria ja tuoretta oreganoa. Annoin keiton kypsyä noin 20 minuuttia, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Hyvää ja sakeaa keittoa!


La Vueltassa oli myös rankka mäkipäivä. Chris Froome on jo joutunut Carapazin apuajajaksi, mikä hieman surettaa minua ja alkaa tuntua, että onko se minun syyni, kun olen ollut niin nihkeä Chrisin suhteen monta vuotta. Etapin voittajaksi ajoi sympaattinen Dan Martin, hänellä alahuuli väpätti oikein kunnolla jälkihaastattelussa. Kisaa johtaa punaisessa paidassa Kova Jätkä, eli entinen mäkihyppääjä Primoz Roglic. 

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Katkarapukaksikko

Viimeiset tomaatinkukat

Tänään meillä oli suuria katkarapuja kahdella tapaa, italialaisittain ja espanjalaisittain tietysti, koska kummassakin maassa ajetaan Grand Touria. Italilaisittaisiin tehtyihin otin ohjeen täältä ja espanjalaisittain täältä. Raaka-aineet hommasin Citymarketista, paketin raakoja, isonpuoleisia kuorellisia katkarapuja, noin 25-30 kpl, joista puolet viherrytin ja puolet punastutin. 

Italialaiset pestokatkaravut

  • kuorimattomia, raakoja katkarapuja
  • vihreää pestoa (Lidlin valmista pienessä muovipurkissa, kylmähyllystä)
Tämä oli niin yksinkertainen ohje, että ehtii kiireemmässäkin. Mutta jos aikaa on, voi rapuja marinoida pestossa muutaman tunnin, jopa yön yli. Sulata ravut ja kuori ne, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle hetkeksi. Sekoita rapuihin pestoa ja jätä ne marinoitumaan ainakin puoleksi tunniksi. Liota puisia varrastikkuja vedessä puolisen tuntia. Jos käytät metallisia, ei niitä tarvitse liottaa (oho, eikö). Pujota ravut vartaisiin ja grillaa rapuja pari  minuuttia  puoleltaan, kunnes ne ovat kauniin värisiä. 

Espanjalaiset valkosipulikatkaravut

  • kuorimattomia, raakoja katkarapuja
  • valkosipulin kynsiä
  • sipulia
  • oliiviöljyä
  • chilihiutaleita
  • pimentonia
  • persiljaa
Ei ole vaikeaa tämäkään, mikäs sen kivempaa. Sulata ja kuori ravut, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle. Silppua sipuli ja valkosipuli, määrät sen mukaan, minkä verran sinulla on rapuja, niiden on tarkoitus saada kunnon sipuli- ja valkosipulikylvetys. Kuumenna pannulla iso loraus oliiviöljyä ja laita sipuli ja valkosipuli sinne kypsymään, sekoittele koko ajan ja varo polttamasta sipuleita. Lisää pannulle chilihiutaleet ja ripaus pimentonia ja sekoita taas. Kaada mukaan ravut ja sekoita taas. Kun ravut muuttavat värinsä kauniin punerviksi, ne ovat valmiita. Öljyä kuuluu olla mukana hyvä määrä, että siinä on hyvä dipata leipää. Sirota päälle vielä vähän lisää pimentonia ja persiljaa. 

Tein nämä molemmat yhtä aikaa ja söimme niitä katsellessamme vuorotellen Giroa ja Vueltaa. Kummassakin oli mäkiset etapit. Onneksi meillä on katsojinakin kysyä vaihtaa kisasta toiseen aivan lennosta, emme useinkaan olleet eri kilpailun parissa kuin oikeasti olimme. Kummatkin ravut olivat hyviä, en osaa sanoa kummasta pidin enemmän. Pienissä kupeissa oli tarjolla myös vihreää pestoa ja aiolia. Valkosipulileipä toimi mainiona avittajana, siihen oli hyvä imeyttää espanjalaisten katkisten liemi. 




Girossa oli kaunis sää ja voittajaksi ajoi hienosti eilisen toiseksi tullut, australialainen NTT-tallin Ben O'Connor. Kokonaiskilpailua johtaa yhä Joāo Almeida. Olipa kiva nähdä miten irtiotosta voiton sai hän, joka ei eilen ihan yltänyt voittoon. Niin iloinen ilme voittajalla. 

La Vueltassa oli vielä 52 km maaliin, kun Girossa kisa oli lopuillaan. Peter Selin jatkoi sukkana selostamista, arvostan tuollaista. Jossain vaihetta kisaa tiellä oli irrallaan lauma hevosia, mistähän ne sinne putkahtivat, onneksi kukaan ei ilmeisesti törmännyt niihin. Voittajaksi ajoi Movistarin Marc Soler ja kilpailun johdossa, punaisessa paidassa jatkaa Primoz Roglic. 

tiistai 20. lokakuuta 2020

Kaksin aina kaunihimpi



Tänään oli siinä mielessä historiallinen päivä, että yhtä aikaa ajettiin Giro d'Italiaa ja La Vueltaa. Tämä johtuu tietysti koronasta ja siitä, että koko ammattipyöräilyn kalenteri meni uusiksi. Giroa on vielä jäljellä kolmas viikko ja Vuelta alkoi tänään hieman lyhennettynä, sitä tulee olemaan 18 etappia. 

Päivän kaksoishaasteen kuittasin sillä, että kokosin pitkulaiselle tarjottimelle herkkuja niin Italiasta kuin Espanjastakin. Vaikka kuinka vähän koitin laittaa, niin ihan kaikkea emme jaksaneet syödä. 

Italialais-espanjalainen tunkutarjotin

  • proschiuttoa ja jamón ibéricoa
  • patatas bravas
  • aiolia pimentonilla höystettynä
  • italialaista salamia ja espanjalaista chorizoa
  • manchegoa
  • parmesania
  • suuri tomaatti sisustettuna minimozzarellapalloilla
  • patonkia
  • oliiviöljyä
  • pippuria
  • persiljaa
  • italialaista ja espanjalaista olutta

Girossa oli toisen lepopäivän jälkeinen vuorietappi, ilmeisesti lisää koronapotilaita ei ole ilmennyt. Voittajaksi kerkisi Jan Tratnik ja kokonaiskilpailua se yhä vaan johtaa Joāo Almeida. Samaan aikaan ajettiin siis naapurimaassakin ja muutaman kerran Giro-lähetyksen aikana vaihdettiin lennosta Vueltan pariin. Hyvin Peter Selinillä kapasiteetti riitti vaihtaa kisasta toiseen. 

Kun Girossa ehdittiin maaliin, oli Vueltaa hieman vielä jäljellä. Siinä kisassa aloitettiin täydellä vauhdilla, ei millään verryttelyllä. Primoz Roglic otti johtopaikan ja ajaa huomenna johtajan punaisessa paidassa. Chris Froomella ei mennyt ihan parhaiten, hän jäi heti noin 11 minuuttia kärjestä. Näin kauan piti mennä, että aloin tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, nyt vähän nolottaa. Saa nähdä mitenkä saan tämän tuplaruokahaasteen sinniteltyä, en ainakaan heti luovuta. En nyt löytänyt mitään sopivaa pyöraiheista kuvaa, mutta kukkiahan voi aina katsoa, eikö voikin?