tiistai 23. helmikuuta 2021

Kotiruokaviikon sunnuntain keikauskakku

Upside down cake paistettiin liedellä  tai avotulella valurautapannulla 1800-luvun loppupuolella aikana, jolloin uuneja ei joko ollut käytettävissä tai niiden lämmönsäätely oli huonompaa, näin kertoo aiheesta löytämäni artikkeli. 1920-luvulla keikauskakku alkoi ilmestyä keittokirjoihin ja sittemmin sitä on tehty ahkerasti ainakin tuonne 1980-luvulle asti. Nykyään keikauskakkua voisi ehkä pitää kaikkien mummokakkujen isoäitinä, etenkin jos siinä on ananasrenkaita ja niiden keskellä cocktailkirsikoita. 

CampaKeittiössä on tehty aikaisemmin kolme kertaa keikauskakkua, niistä ensimmäinen on vuodelta 2014 ja siinä on käytetty appelsiineja. Toisella kerralla käytin sauvajyväsen ohjetta ja tein keikauskakun karpaloista ja sekin tapahtui vuonna 2014. Sitten pidin hieman taukoa kakkujen keikauttelussa, viime syyskuussa tein omenaista keikauskakkua, joka oli muistini mukaan ihan älyttömän hyvää. 

Meidän kotiruokaviikkomme sunnuntaina leivoin keikauskakun. En kuitenkaan tehnyt sitä ananaksella, koska minulla ei ollut cocktailkirsikoita. Eihän se olisi ollut ollenkaan sama laittaa vaikka oliivia ananasrenkaitten keskelle, eihän? Tai suurta kaprista? Olisi voinut olla eksoottista enkä tarkoita hyvässä mielessä. Ohjeen otin (sinne päin) taikinan osalta Ruutukokista, sen omenakakkuohjeen viereen olin kirjoittanut vuonna 1996 Tomin omenista. On siitä jo aikaa vierähtänyt, muistan että ne omenat saimme työkaverin ja nuoremman pojan kummisedän vanhempien kotipuutarhasta Lahdesta. 

Hedelminä käytin viimeiset kaksi nektariinia ja luumua, joita vielä hedelmävadissa oli vähitellen nahistumassa. Käsittelin ne aika samalla tavalla kuin alkuviikon portviinikastikkeessa kypsennetyt hedelmät

Keikauskakku nektariineista ja luumuista

Hedelmät

  • 2 nektariinia
  • 2 luumua
  • 2 rkl voita
  • 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
  • 2 rkl hunajamaustettua konjakkia (en muista tuotemerkkiä, mutta se kai luokitellaan likööriksi)
  • kanelia

Taikina

  • 2 kananmunaa
  • 1 dl sokeria
  • 0,5 dl sulatettua voita
  • 1 dl kermaa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl jauhettua vaniljaa
  • ripaus kanelia
Käytin kakkuun irtopohjaista neliön muotoista metallivuokaa, jonka koko on noin 18x18 cm. Taittelin siihen leivinpaperia, jotta varmasti kakku irtoaisi kunnolla vuoasta. 

Leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Laitoin pannulle voita ja sokeria. Kun ne olivat sulaneet, nostelin hedelmäpalat pannulle, lisäsin sinne ripauksen kanelia ja hieman hunajakonjakkilikööriä. Kääntelin hedelmäpaloja aika ajoin, ne saivat kypsyä miedolla lämmöllä taikinan tekemisen ajan.

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi, johon lisäsin sulatetun voin, kerman sekä jauhot ja niihin sekoitetut vaniljan, kanelin ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Asettelin hedelmät vuokaan leivinpaperin päälle ja niiden päälle taikinan. Levitin taikinan pienellä lastalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin kakkua uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. Taikinakerros oli aika ohut, joten paistoaika ei ollut pitkä. Kokeilin tikulla kypsyyttä ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku valmis. 

Annoin kakun olla noin vartin verran ja sitten en enää jaksanut odottaa. Kumosin kakun tarjottimelle ja yhtä reunalla ollutta luumupalaa lukuunottamatta hedelmäpalat olivat paikallaan. Kakku jäähtyi kuvun alla iltaan asti, jolloin oli aika päättää CampaKeittiön kotiruokaviikko keikauskakkuun vaniljajäätelön kera. Melkoisen makeaa, joten pieni pala riittää tätä herkkua ja paluu keikauskakkujen maailmaan voi tapahtua sitten vaikka vuonna 2025. 

maanantai 22. helmikuuta 2021

Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

CampaKeittiön kotiruokaviikkoon mahtui myös jälkiruoka, jollaista ei ainakaan minun kodissani syöty, kun olin lapsi. Tämä lipsahdus teemasta tapahtui jo heti maanantaina, kun iltasella alkoi tehdä mieli jälkiruokaa silakkalaatikon painuttua vatsassa hieman. 

Hedelmävadissa oli nektariineja ja luumuja. Nektariineja ei napapiirillä nähty varmaan ennen1990-luvun loppua eikä tuoreita luumujakaan kuin loppukesästä, ei talvella. En nyt oikein tiedä miksi olinkaan ostanut niitä nyt, keskellä talvea, sillä ei nyt varmaankaan ole luuhedelmien varsinainen sesonki missään kovinkaan lähellä. No, ostettu oli ja pois oli syytä käyttää. 

Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

  • 2 nektariinia
  • 2 tummaa luumua
  • 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
  • 1 rkl voita
  • 0,5 dl ruby portviiniä
  • tuoretta timjamia
Halkaisin nektariinit ja luumut, poistin kivet ja leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Kuumensin pannua ja lisäsin sille voin ja sokerin. Kun seos oli sulanut, nostelin hedelmäpalat pannulle ja kääntelin niitä hetkisen aikaa, että ne hieman pehmenivät. Lisäsin mukaan portviinin ja timjamin. Muutamassa minuutissa pannulle muodostui kauniin värinen sakea kastike ja hedelmät pehmenivät sopivasti. Söimme makoisat hedelmät vaniljajäätelöpalasen kanssa eikä ollut loppuiltana nälkä.

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Kotiruokaviikon sunnuntai – paahtopaisti ja hasselbackanperunat

CampaKeittiön kotiruokaviikko päättyi sunnuntaipäivälliseen ja sen raaka-aineen ostin jo maanantaina. Minun piti pakastaa paistipala välillä päivämääräsyistä, mutta otin sen sulamaan jo perjantaina jääkaapin nollalaatikkoon. Olin ajatellut lisäkkeeksi ensin oikein kermaisia valkosipuliperunoita, mutta muutin mieleni ja vaihdoin hasselbackanperunoihin. 

Pieni paahtopaisti

  • 800 g naudan paahtopaistia
  • voita ja oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
Paistipala oli hyvin säännöllisen muotoinen, eikä siinä ollut kalvoja nimeksikään. Laitoin siihen kinkkumittarin heti, kun otin sen pois pakkauksesta. Kun lihapalan sisälämpötila oli plussan puolella aloitin valmistelut. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja otin esille paistille sopivan lasivuoan. Ripottelin paistin päälle suolaa ja pippuria jokapuolelle. 

Kuumensin pannua ja laitoin sille ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin paistin pannulle ja paistoin sitä molemmilta puolelta muutamia minuutteja, kunnes sillä oli kaunis paistopinta. Asetin paistin lasivuokaan ja tökkäsin lihamittarin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Sisälämpötila oli tuolloin 8 astetta. Asetin tavoitelämmöksi 60 astetta, mikä on viitisen astetta enemmän kuin tavallisesti käytän. Tykkään mukamas niinkin punaisesta lihasta ja sitten kuitenkin harmittelen, että jäikö tämä nyt liian punaiseksi. 

Jätin pannun odottamaan, tekisin siinä kastikkeen lopuksi. 

Laitoin paistin kypsymään uuniin ja se vei noin 90 minuuttia, että mittari näytti 60 astetta. Otin paistin uunista ja peittelin sen foliolla asettumaan. Jätin lämpömittarin anturin paikalleen, jotta tietäisin mihin asti sisälämpö nousee lepuutuksen aikana. 

Hasselbackan valkosipuliperunat ja lila kukkakaali

  • 4 perunaa 
  • 1 minikokoinen lila kukkakaali (en tiedä onko sillä jotain omaa nimeä)
  • 3 valkosipulinkynttä
  • voita
  • suolaa ja pippuria
  • kermaa
Pesin perunat ja leikkasin niihin viiltoja, käytin apuna kauhaa, jonka reunat estivät minua leikkaamasta perunaa kokonaan paloihin. Veitsi pysähtyi kauhan kuupan reunoihin ja perunat pysyivät alareunoistaan kiinni. Kukkakaalista leikkasin lehdet ja palan varresta pois, tämä oli tosi pieni kukkis, noin minun nyrkkini kokoinen. Raastoin oikein hienoteräisellä raastimella valkosipulinkynnet. Sekoitin valkosipulimurskan kermaan, jota oli noin desin verran. 

Laitoin perunat ja kukkakaalin vuokaan, johon ne sopuisasti mahtuivat. Sutikoin perunoita ja kukkakaalia sulatetulla voilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Kaadoin päälle kerman, johon oli sekoitettu valkosipulimurska. Laitoin vuoan uuniin paistivuoan viereen. 150 astetta oli liian mieto lämpö perunoille, mutta aluksi ne saivat lämmitellä tässä lämmössä. Kun paisti oli valmis ja lepäämässä, nostin uunin lämpötilan 225 asteeseen. Otin vuoan hetkeksi pois uunista ja käänsin perunat ja kaalin ylösalaisin, jotta ne saivat kermakylvyn. Laitoin vuoan takaisin uuniin ja jatkoin perunoiden ja kaalin paahtamista vielä noin 40 minuuttia. Sinä aikana ne saivat rapean pinnat ja olivat sopivan kypsiä ja paisti lepäsi rauhassa folion alla. 

Kastike

  • paistin alkupaistosta jäänyt voin ja oliiviöljyn suolainen ja pippurinen jäänne pannulla
  • lepuutuksen aikana paistivuokaan kertynyt neste (noin puoli desiä)
  • 1 dl punaviiniä
  • 1 dl kermaa
  • 1 oksa rosmariinia
Kun kaikki alkoi olla valmista, kuumensin odottamassa olleen pannun uudelleen. Kaadoin pannulle paistin liemen ja punaviinin ja nostin seoksen kiehumaan. Raaputtelin puulastalla kaikki makuaineet pannulta mukaan. Lisäsin mukaan rosmariinioksan. Seos oli melko suolaista, pippuriakin oli riittävästi. Kun kastikepohja oli kiehunut muutamia minuutteja, kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike sai nyt kiehua noin 8-10 minuuttia, jona aikana se sakeutui aika kivasti ja suolan määrä tasoittui kerman ansiosta. 

Appelsiini-fetasalaatti

  • fetaa noin kahden tikkuaskin kokoinen palanen
  • 4 pientä veriappelsiinia
  • appelsiinin mehua
  • oliiviöljyä
  • hunajaa
  • pippuria
Leikkasin appelsiinit kuorettomiksi ja viipaloin ne muutamaan palaan. Asettelin viipaleet lautaselle ja lisäsin sille fetapaloja. Puristin appelsiinien kuoripaloista mehua kuppiin ja lisäsin siihen hieman oliiviöljyä, hunajaa ja pippuria ja sain salaatille kastikkeen.


Annoksen asettelu

Kun perunat ja kaali alkoivat olla kypsää ja kastike melkein sopivan kokoon kiehunutt, otin paistin folion alta leikkuulaudalle. Sisälämpötila oli noussut 64 asteeseen. Leikkasin koko palan ohuiksi viipaleiksi. Nostin annokseen 3 ohutta viipaletta, yhden perunan ja kummallekin puolet kukkakaalista. Lusikoin päälle kastiketta ja vähän jäisiä puolukoita. 

Paisti oli juuri sopivan kypsää makuumme, eikä se päästänyt lepuutuksen jälkeen ollenkaan nestettä. Punaisuutta oli tarpeeksi ja pintamausteet riittivät, enkä harmitellut sitä, etten eilen saanut aikaiseksi laittaa paistia yöksi yrtti-punaviinimarinadiin. Kastike oli aika tymäkkää, mutta ei onneksi liian suolaista. Loput paistiviipaleista käytämme paistisalaattiin huomenna. 


Kotiruokaviikko on ollut aika hauska. Olemme naureskelleet sen aikana, että kivaa kun ensiviikolla saa syödä taas mitä halutaan tai jotain hyvää. Olemme kyllä nytkin syöneet hyviä ruokia ja ainakin minä olen niitä halunnut syödä, minähän ne olen tehnytkin. On tässä silti samoja viboja kuin vuotuisissa ruokahaasteissa, niidenkin loppuessa tulee jollain lailla vapaa olo. Ihan höpsöä, sillä minä itsehän näitä teemoja ja haasteita itselleni asetan. On kiva ottaa sellaisia tehtäväkseen ja on kiva kun ne päättyvät. Sauvajyvänen kyllä sanoi, että voisin jatkaa samantien kokonaisen kuukauden tai ottaa joka kuukausi kotiruokaviikon, mutta viikko tällä linjalla riittää nyt oikein hyvin. En kuitenkaan ollenkaan tarkoita väheksyä tai mollata näitä tuikitavallisia kotiruokia. En edes väitä, että tekisin niitä itse tuosta vaan aina parhaiten onnistuen. Silakkalaatikkoakin olisi pitänyt malttaa vielä tunti hauduttaa.

Yhteenvetona vielä:

  • viikkoon mahtui kaksi kalaruokaa (silakkalaatikko ja kalapullat)
  • kaksi keittoa (hernekeitto ja makkarakeitto)
  • yksi pastaruoka (makaronilaatikko)
  • yksi parempi liharuoka (paisti)
  • yksi pikkulämmin (lämpimät leivät)
  • kaksi leipomusta (laskiaispullat ja sunnuntain luumu-nektariinikeikauskakku, siitä postaus myöhemmin)
  • lisäkkeinä on ollut mm. pieniä salaatteja, kasviksia, perunamuusia, perunarieskoja
  • pakastettavaksi tai muuten  myöhemmin käytettäväksi jäi useista kokkauksista (silakkalaatikko, makkarakeitto, makaronilaatikko ja paisti)

lauantai 20. helmikuuta 2021

Kotiruokaviikon lauantai – lämpimät leivät

Lämpimät leivät kuuluvat monen pitempään elämästä nauttineen (Peter Selinin sanonta, kun hän tarkoittaa vanhaa) lapsuuden makumuistoihin. Etenkin lauantaisin niitä tehtiin silloin, kun pizza oli vielä jotain eksoottista. Sama ideahan niissä oikeastaan on kuin pizzassa, käytetään sitä mitä sattuu olemaan. Käytin purkinpohjia ja pikkukipeneitä ja ennen kaikkea aikansa pussissa viihtynyttä paahtoleipää. Parempi leipä tietysti tekisi lämppäreistä parempia, mutta nyt oli tarkoitus makumuistella entisiä aikoja. 

Lämpimät leivät 

  • 6 viipaletta leipää
  • voita tai muuta levitettä
  • tuorejuustoa
  • dijonsinappia
  • ohuita kinkkuviipaleita
  • graavilohta
  • tonnikalaa
  • minimozzarellapalloja
  • kirsikkatomaatteja
  • punasipulia
  • juustoa viipaleina
  • pippuria
  • krassia ja muita miniatyyrikasveja
Kuumensin uunin 225 asteeseen. Laitoin leipäpalat leivinpaperin päälle uunipellille ja voitelin palat ensin voilla kevyesti. Sitten levitin neljälle palalle ohuesti tuorejuustoa ja kahdelle dijonsinappia. Sinappisille leiville asettelin ohuet kinkkuviipaleet ja toiselle tuorejuustoisesta kaksikosta graavilohta ja viimeiselle kaksikolle tonnikalaa. Leikkasin punasipulista ohuita viipaleita ja mozzarellapallot ja kirsikkatomaatit muutamaan viipaleeseen. Levitin niitä kaikille leiville. Päällimmäiseksi höyläsin aivan tavallisesta edamista viipaleita, nyt ei hifistelty. 

Paistoin leipiä uunissa keskiosassa noin 15-20 minuuttia, en tullut katsoneeksi kelloa. Kun juusto kupli mukavasti, arvelin lämppäreitten olevan valmiita. Kiersin pinnalle pippuria myllystä ja ripotin minivihreitä koristeeksi. Tuli lapsuus mieleen, vaikka vältimme täpärästi kielen ja kitalaen polttamisen. Ananas puuttui, mutta aina ei saa kaikkea mitä tahtoo. 


Kotiruokaviikko on jo lopuillaan, vielä on yksi päivä jäljellä ja sen ruokasuunnitelmat ovat jo melko pitkällä, palataan niihin huomenna. 

perjantai 19. helmikuuta 2021

Kotiruokaviikon perjantai – makaronilaatikko

Makaronilaatikko on itseoikeutusti mukana CampaKeittiön kotiruokaviikolla. Sitä söimme tänään. Otin vinkkejä Perinneruokaa PRKL-blogin postauksesta. 

Makaronilaatikko (4 annosta)

  • 400 g gluteenitonta penneä (koska sitä oli, ei muusta syystä)
  • lihalientä (käytin yhden litran porolientä pakastimesta) + vettä sen verran että olisi tarpeeksi pastankeittoon
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 350 g sika-nautajauhelihaa
  • 4 kevätsipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 4 viipaletta pekonia
  • 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • suolaa ja pippuria
  • 2 kananmunaa
  • nokare voita vuoan voiteluun
Sulatin suuressa kattilassa lihaliemet ja lisäsin vettä sen verran, että pasta mahtui hyvin kypsymään. Gluteeniton penne ottaa melkein vartin kypsyä. Käytin vanhaa varastoa pois, eikä minulla sitä paitsi ollut edes sarvimakaronia. 

Pastan kypsyessä silppusin sipulit ja valkosipulit ja pilkoin pekonin ja aurinkokuivatut tomaatit pieniin paloihin. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paistelin siinä ensin sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin. Lisäsin pannulle pekonit ja aurinkokuivatut tomaatit ja paistelin niitäkin kunnes pekoni oli rapeaa. Kaadoin kaikki pannulla lautaselle odottamaan. 

Kypsensin jauhelihan pannulla aika kovalla lämmöllä, pienin sen ihan muruiksi puulastalla ja maustoin jauhelihaa suolalla, pippurilla ja tomaattipyreellä. 

Kun pasta oli kypsää, kaadoin sen siivilän läpi toiseen astiaan, oli tarkoitus käyttää samaa lientä munamaidon sijasta. Sekoitin pastan ja jauhelihamurut muine hökeineen keskenään ja maistelin, lisäsin suolaa ja pippuria. Kumosin ainekset voideltuun uunivuokaan. Liemen piti jäähtyä jonkun aikaa, sillä siihen oli tarkoitus sekoittaa kananmunia, eivätkä ne saaneet kypsyä ennen aikojaan. Odotellessani menin ulos tekemään lumitöitä yhdessä Antin kanssa. 

Sisälle palatessani laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen. Olin erottanut kannuun 7 dl lientä jäähtymään. Vatkasin kupissa kananmunat kevyesti ja kaadoin siihen hieman jäähtynyttä lientä ja sekoitin, sitten sekoitin tämän yhdistelmän loppuun liemeen. Kaadoin liemen vuokaan pastasekoituksen päälle. Paistoin makaronilaatikkoa ensin 40 minuuttia 200 asteessa ja sitten pienensin lämpöä 140 asteeseen ja ruoka sai hautua uunissa vielä vartin verran ennen kuin olimme valmiit syömään. Lisänä oli tietysti ketsuppia ja porkkana- ja naurisraasteita. Kotiruokaviikon osa 5/7 suoritettu. 


torstai 18. helmikuuta 2021

Kotiruokaviikon torstai – makkarakeitto

Tällä viikolla CampaKeittiössä on kotiruokaviikko. Maanantaina söimme silakkalaatikkoa, tiistaina hernekeittoa, eilen kalapullia ja tänään meillä oli makkarakeittopäivä. Tämänkertaisen makkarakeiton salaisuus on leberkäse. Vaikka mikä salaisuus se on, kun sen kerron heti kättelyssä, korjaan kyynärkopautuksessa? Leberkäse ei ole Suomessa kovin tunnettu valmiste, mutta Lidlin Saksa-teemapäiviltä sitä osui silmään ja siirtyi ostoskärryyn. Leberkäse ei ole maksaa eikä juustoa, vaan eräänlaista vuokamakkaraa. Olemme syöneet sitä ammoisina aikoina  eteläisen Saksan kaupungeissa pikaruokana, tukeva siivu leberkäseä vehnäsämpylän välissä ja jopa jaksaa taas shoppailla. Sitä voisi sanoa myös sanoa nimellä germaaninen paksuliha. Paksuliha on perheessä käytetty nimitys lauantaimakkarasta, joka oli lasten herkku heidän ollessaan pieniä. Mummin luona he saivat tuota herkkua, jolla ei olen sen suurempaa tekemistä lihan kanssa, kuten tiedämme, mutta pitää sitä olla mummin luona saatavia herkkuja, eikö vaan? Yritin tehdä keittoa kaksi annosta, mutta neljähän sitä tietysti tuli. 

Kotiruokaviikon makkarakeitto neljälle

  • 200 g leberkäseä
  • 2 porkkanaa
  • 3 perunaa
  • puolikas lanttu
  • 1 nauris
  • pätkä kesäkurpitsaa
  • kourallinen punaisia linssejä
  • kourallinen varsisellerisilppua pakastimesta
  • kevätsipulia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl kasvisfondia
  • vettä
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • suolaa ja pippuria
  • 2 laakerinlehteä
  • persiljaa
Kuorin perunat, lantun, nauriin ja porkkanat ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan. Silppusin kevätsipulit. Kuumensin pannun ja laitoin sille pikkuisen oliiviöljyä. Kuullotin ensin pannulla hetkisen kasviksia (kevätsipulia ja sellerinvarsisilppua lukuunottamatta) ja siirsin ne kattilaan. Leikkasin leberkäsen paloihin (pakkauksessa oli kolme paksua viipaletta leberkäseä) ja käytin paloja myös pannulla ottamassa hieman paistopintaa ennen kuin kaadoin ne keittokattilaan. 


Lisäsin kattilaan sellerinvarsipalat ja vettä (+kasvifondin) sen verran, että ainekset peittyivät. Laitoin mukaan laakerinlehdet ja tomaattimurskan, linssit ja pippuria myllystä. En laittanut vielä suolaa, annoin leberkäsen ensin luovuttaa suolaa liemeen. Keitto kypsyi miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Maistelin ja lisäsin vähän suolaa. Lautaselle lisäsin tuoretta persiljaa. 


Lisänä meillä oli eilisen tähdemuusista paistetut perunaleipäset, niitä söimme aamiaisellakin. Tuli oikein käteväemäntäolo, kun muistin niitä tehdä. Tällä kertaa lisäsin taikinaan myös ohrajauhoa vehnäjauhon lisäksi ja se teki hyvää maulle. Kotiruokaviikon osa 4/7 suoritettu. Ja tässä kohtaa suorittaminen on kivaa. 


Tähdenlentoleipäset (4 kpl)

  • noin 3 kauhallista eilistä perunamuusia
  • 1 kauhallinen ohrajauhoa
  • 1 kauhallinen vehnäjauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 kananmuna
  • 1 dl maitoa
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Sekoitin kaikki ainekset pehmeäksi taikinaksi ja jaoin sen neljään osaan jauhotetulle leivinpaperille. Taputtelin taikinan jauhoisin sormin vähän alle sentin paksuisiksi leipäsiksi ja pistelin niitä kalapiikillä. Paistoin rieskoja noin 20 minuuttia, kunnes niissä oli mukava paistopinta. 

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Kotiruokaviikon keskiviikko – kalapullat

Jäälyhtymuotia talvelta 2021

Kotiruokaviikon keskiviikkona meillä oli kalapullia ja perunamuusia. En ollut koskaan tehnyt kalapullia, mutta arvelin, että niidenkin paistamiseen ebelskiverpannu olisi hyvä. Paistoin sillä pieniä munakaspalleroita jokunen viikko sitten ja broileripullia aika vastikään. Kysyin eilen Facebookissa apua kalapullareseptiin ja sainkin kivoja vinkkejä. Käytin hyväkseni sekä Sillä sipulin ja Siskot kokkaa-blogin postauksia, kun aloin kokkailla.

Kuhapullat (15 kpl)

  • 250 nahatonta kuhaa
  • puolikas punasipuli
  • kevätsipulin varsia
  • 1 kananmuna
  • 0,5 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • 2 rkl sitruunamehua
  • voita paistamiseen
Kuha oli vähän turhankin fiiniä kalaa jauhettavaksi, mutta sitä nyt oli hankittuna. Poistin kalapaloista muutamia ruotoja ja leikkasin paloja hieman pienempiin paloihin. Silppusin sipulin ja kevätsipulinvarret. Laitoin kalapalat Bamixin pieneen food processor-kulhoon (semmoinen yksinkertainen laite, jonka päälle laitan Bamixin sauvasekoittimen ja kulhon terä leikkaa ainekset pieneksi) ja käytin konetta sen verran, että kalapalat leikkautuivat melko pieneksi hakkelukseksi. Lisäsin mukaan sipulit, kevätsipulit, kananmunan, suolaa ja pippuria ja vielä kerman ja sitruunamehun. Käytin konetta niin, että taikina oli tasaista, mutta ei aivan olemattoman hienoa, sellaista pientä purua lähinnä. Paistoin voissa pienen koepalan ja lisäsin sen jälkeen vielä suolaa ja pippuria. 


Kun maku oli kohdallaan, kuumensin ebelskiverpannun ja laitoin sen kolosiin nokareet voita. Otin lusikalla kalapullataikinaa ja laitoin sitä jokaiseen koloseen paistumaan. Aloin heti pyöritellä pienellä lastalla pullia ja ne saivat aika kiva pyöreän muodon. Paistelin pullia niin kauan, että ne olivat kauniin ruskeita joka puolelta ja mittasin sisälämpötilan yhdestä pallerosta. Kun se oli 90 astetta, arvelin pullien olevan kypsiä. Pullia tuli tästä taikinasta 15 kpl. 

Söimme oikein hyvät ja kuohkeat kalapullat perunamuusin, remoulade-kastikkeen ja salaatin kanssa ja saatoin sanoa, että kotiruokaviikon osa 3/7 oli ihan onnistunut. Teen varmaan toistekin kalapullia, mutta jostain huokeammasta kalasta. 



tiistai 16. helmikuuta 2021

Kotiruokaviikon tiistai – hernekeitto ja laskiaispullat


CampaKeittiön kotiruokaviikko jatkuu. Hernekeitto on yleensä torstain ruoka, mutta tällä viikolla se on luonnollisesti tiistain, onhan laskiaistiistai. Tänään en kuitenkaan keittänyt hernekeittoa, vaan otin sitä pakastimesta. Keitimme ison padallisen hernekeittoa viikko pari sitten ja käytimme siihen joulukinkun loput kuutioina. Otin tänään aamulla purkillisen sulamaan laskiaistiistain kotiruoaksi. Mutta näin sen tehdessäni tein. 

Hernekeitto haudutuspadassa

  • 500 g kuivia herneitä (tällä kertaa keltaisia)
  • vettä niin paljon, että herneet peittyivät  padassa hyvin
  • noin 300 g kinkkukuutioita
  • suolaa ja pippuria
  • meiramia
  • tarjolle sinappia ja sipulisilppua
  1. Liotin herneitä kylmässä vedessä noin 8-9 tuntia. Jollet muistanut liottaa herneitä, voi keiton aivan kuivista herneistäkin keittää, se ottaa vain enemmän aikaa.
  2. Kaadoin liotetut herneet siivilään ja laskin niiden päälle kylmää vettä. 
  3. Kumosin herneet haudutuspataan (tai kattilaan) ja kaadoin päälle vettä niin paljon, että herneet hyvin peittyvät. Käytin suurempaa Crock pot-pataani ja vettä tuli noin 2,5 litraa. 
  4. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. Kattilassa keitellessä nosta vesi kiehumaan ja säädä lämpö niin, että vesi kiehuu lempeästi. Kattilassa keitto vaatii sekoittelua aika ajoin, padassa se on huoltovapaata. 
  5. Noin puolivälissä lisäsin mukaan kinkkukuutiot ja  mausteiksi pippuria ja meiramia. En laittanut vielä suolaa, vaan odottelin kinkun suolan sekoittumista keittoon.
  6. Noin tunnin päästä sekoittelin (kattilakeittoa useammin, ettei pala pohjaan) ja maistelin suolatilannetta. Lisäsin sen verran kuin tarpeen. 
  7. Jos keitto alkaa saeta liikaa, lisää vettä. Kun herneet alkavat olla kypsiä, sekoita rivakasti, niin osa herneistä hajoaa, mikäli pidät sakeasta keitosta. 
Meillä keitto oli padassa yön yli ja jatkoi lempeää muhimista vielä aamupäivänkin. Lisäsin kinkkukuutiot vasta aamulla, mutta nopeimmillaan hernekeitto valmistuu haudutuspadassa noin 5-6 tunnissa. Eli liotus yön yli, keitto pataan aamulla ja iltapäivällä se on valmista. Tarjolle sitten sinappia ja sipulisilppua heille, jotka siitä tykkää. Minä syön sellaisenaan, jonkun hyvän leivän kanssa.


Sunnuntaina emme syöneet yhtäkään laskiaispullaa, eikä niitä muutenkaan ole tullut syötyä, joten tänään oli leipomispäivä ja tein laskiaispullia ja pakastimeen kanelipullia. Otin ohjeen sauvajyväsen pullapostauksesta, pienensin sen puolen litran taikinaksi. Minulla ei ollut tuorehiivaa sulana, joten käytin kuivahiivaa. 

Pullataikina laskiaispulliin ja muihinkin pulliin

  • 5 dl maitoa
  • 2 pussia kuivahiivaa
  • 2 kananmunaa
  • 1 tl jauhettua vaniljaa
  • 1 rkl kardemummaa
  • 1 tl suolaa (kappas unohdin)
  • 15 dl vehnäjauhoja
  • 180 g voita
  • kananmunaa voiteluun
  • sokerikanelisekoitusta vuokapulliin
  1. Lämmitin maidon 42-asteiseksi (kuivahiiva tarvitsee hieman tuorehiivaa korkeamman lämpötilan.
  2. Sekoitin maitoon kardemumman, sokerin, suolan (jos olisin muistanut), vaniljan ja kananmunat yleiskoneen kulhossa.
  3. Pehmitin voita hieman mikrossa ja lisäsin sen ja noin puolet jauhoista. 
  4. Laitoin koneen vaivaamaan taikinaa melko hitaalla vauhdilla ja lisäsin jauhoja vähitellen niin, että kaikkiaan meni noin 14 dl. 
  5. Kone vaivasi taikinaa kaikkiaan noin 10 minuuttia.
  6. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan noin tunniksi. 
  7. Kun taikina oli kohonnut noin kaksinkertaiseksi, jaoin sen jauhotetulla leivinlaudalla kahtia.
  8. Leivoin puolet pyöreiksi pulliksi ja puolet pieniksi sokerikanelipulliksi, jotka laitoin pikkuisiin foliovuokiin. 
  9. Peittelin pullat vielä toiseen kohoamiseen uunin lämpenemisen ajaksi.
  10. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja paistoin kananmunalla voideltuja pullia noin 12-14 minuuttia.

Taikinasta tuli 13 pyöreää pullaa ja 13 pientä foliovuokapullaa. Laskiaispullat täytin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kävin viemässä pulleroita jälkeläisille ja kuulema maistuivat. Ketä muita hyysäisinkään, ellen omia jälkeläisiäni? #kunontuotaaikaa



Kotoisat elokuvajuhlamme ovat paussilla Welsh Open-turnauksen vuoksi, snookeria muutama päivä siis.