tiistai 11. kesäkuuta 2024

CampaReissu1/2024 viikko 8

Kahdeksas viikko alkoi tänään ja voisi taas olla toiveikas, että kesä on meilläkin. Ei liian kuuma, mutta sellainen, että tarkenee. Saavuimme eilen Gieniin ja olemme täällä vielä perjantaihin asti. Sitten matka taas jatkuu. Meillä oli alunperin tarkoitus käydä alkumatkasta Epernayssa, mutta siellä oli alkukaudesta saniteettitilojen remonttia ja sinne otettiin vain sellaisia, joilla on omat saniteetit. Meillähän tietty on, mutta haluamme kuitenkin, että leirialueella on käytössä niin suihkut, vessat kuin tiskipaikatkin. 

Keskiviikko 5.6.2024 päivä 50

Reissumme juhlii viiskymppisiä, päivissä vain, ei sentään vuosissa. Olemme tarjenneet tänään oikein hyvin, se on mukavaa. Toisen ennusteen mukaan piti sataa koko päivä, toisen mukaan vain vähän, muttei ole satanut vielä yhtään. Huomenna sama meno.

Kävimme tänään #toispuoljokkee Gienin posliinitehtaan myymälässä, josta aiemmalta kerralta ostimme jo pari lautasta. Niitä on käytetty ahkerasti talven aikana ja nyt on kaksi uutta lautasta. Ne ovat ihan samankokoiset, vaikkei kuvassa siltä näytä.


Näimme tänään myös Ranskan kauneimman vesitornin, ei ollut viime syksystä rumistunut.


Polkupyöristä tulee aina ottaa kuvia, jos ne on pysäköity vetopuoli näkyviin, kuvia voi käyttää ruokahaasteiden kuvituksena. Tätä voi.


Meillä oli taas kotiruokapäivä, mutta lähellä olisi kyllä ravintola, josta saisi burgeria, gourmetia ja myös ruokaa.



Torstai 6.6.2024 päivä 51


Nyt olemme tainneet ensimmäistä kertaa olla voitolla lämpötilan suhteen verrattuna kotiseutuun kaikkien näitten viikkojen aikana! Tai saattoi Turckheimissa olla hetkellisesti ainakin yhtä lämmintä kuin kotona.


Tänään on D-Dayn 80-vuotismuistopäivä ja siitä on ollut koko päivän tv-ohjelmaa Normandiasta. Sielläkin on sää suosinut. Me olemme tehneet suunnitelmia huomiselle, etsin meille valmiiksi matkan varrelta kirkkoja ja vesitorneja katsottavaksi ja ruokakaupassakin pitää käydä.
Mukavia tällaiset rauhalliset päivät vaikka yhtään kilometriä auton mittariin. Aamulla söimme omatekoisia eggmacmuffineita, kun emme saaneet niitä Mäkkäristä tässä taannoin.



Perjantai 8.6.2024 päivä 52


Loire jäi taakse ja lähdimme jatkamaan matkaamme kohti kotia. Päivän ensimmäinen hieno katsonta oli vesitorni Gienissä, olimme aiemmin nähneet siitä vain hattuosan, mutta nyt ajoimme ihan liki ja vastaantulijoiden tähden jouduimme odottamaan kääntymistä sen aikaa, että ehdin ottaa kuvan noista kasvoista.


Sitten oli muutamia tuttuja, jotka on katsottu toisesta suunnasta.

Kirkkojakin tuli esiin joko kauempana tiestä tai liian liki, ettei niistä ehtinyt ottaa kuvaa.

Joku Napoleon-muistomerkkikin osui reitille ja merkillinen munuaiskiertoliittymä, josta osasimme ensin ajaa ihan oikein, vaikka navi ja paperikartta olivat aivan ajastaan jäljessä ja eri mieltä keskenään. Matkan jatkuessa sama munuaismerkki pisti meiltä hyrrät sekaisin ja lähdimme väärään suuntaan.



Navi tahtoi meidän yhä menevän Pariisin kautta ja mehän emme sinne tahdo sitten millään, #peripherique ei kiinnostele yhtään. Palasimme omalle reitillemme ja taputin navia ystävällisesti, että älä nyt suutu, mutta ei me nyt tuolta mennä.



Olemme nyt Epernayssa, suosikkisamppanjapaikassamme. Kunnallinen leirialue on näin perjantai-iltana aika täynnä, ellei ihan #complet

Vasta viikon käytössä olleet tuliterät saniteettitilat ovat todella hienot. Saa istua oikein paremmalle Villeroylle, eikä vain kylmälle posliinille, mutta wc-paperi ei vieläkään mahdu kunnan budjettiin. Tiski- ja pyykkitilat ovat myös ihan #parastapriimaa .


Täällä nyt muutamia päiviä, sää on ollut tänään aivan erikoinen, ei mitään sateita vastoin ennusteita tai niiden mukaan. Lämmintäkin kuin Tikkakoskella!

Lauantai 8.6.2024 päivä 53


Epernay on juuri oikeanlainen samppanjakaupunki, ei pikkukylä, muttei liian isokaan. Reims on tietysti hieno myös, mutta suuri.

Sää on ollut todella kiva tänään, lämmin ja aurinkoinen. Kävelimme kylille ja kävimme uudelleen kirkossa.



Maisemienkatsomispallo oli toiminnassa, emme ole tunteneet paloa osallistua, en edes tiedä mitä maksaa nousta narun nokassa katsomaan pallon korista kaupunkia ja sitä ympäröiviä viiniviljelmiä.


Kävelimme Mercierille, jossa olemme käyneet pari kertaa, mutta edellisestäkin kerrasta on varmaan 15 vuotta. Se on ensimmäinen samppanja- ja ylipäätään viinitalo, jossa olemme koskaan käyneet. Tälle päivälle ei enää saanut kierrosta, mutta varasimme sellaisen huomisaamulle. Paluumatkalla pysähdyimme lasillisille.


Huomasimme/muistimme, että tämä koko Champagnen alue on Unescon maailmaperintökohde. Aiemmasta tiesimme, että niitä on ihan konkreettia paikkoja esim rakennuksineen ja myös aineettomia, mutta on siis nestemäisiäkin. 🍾


Olemme alkaneet kiinnittää huomiota vanhoihin mainoksiin rakennusten seinissä, Ranskassa niitä on aika paljon, jotkut melko haalistuneita tai muuten rapistuneita.



Päivällisenä oli kalaa ja rapuja salaatin kanssa, aterialle tuli hintaa noin 5 €/syöjä. Oli matkan paras tomaatti! Ja nuo Lidlin lohipuikot olivat todella hyviä.


Leirialue on #complet Ei tämä kovin suuri alue olekaan, noin 90 paikkaa, tai ehkä just 100. Vähän moitin upouusia suihkutiloja, kaato on liian vähän ja vettä roiskuaa suihkukoppien ulkopuolelle ovien alta eikä ole lattialastoja, joilla voisi kuivata jälkiään. Siivouskin otti kolmatta tuntia ja ihmisiä oli jalat ristissä ulkopuolella odottamassa.

Myöhemmin lisättyä: Tämä wc-homma kävikin aika mielenkiintoiseksi. Aivan tuliteriä saniteettitiloja siivosi kaiken aikaa kaksi henkilöä, joista toinen näytti olevan siinä uskossa, että hän omistaa nämä vessat, eikä niihin pidä asiakkaiden pyrkiä noin vain ja milloin tahansa. Hän seisoi ovella ja levitteli kynnysmatolle lakanapalasia, joihin meidän maanmatosten täytyä pyyhkiä ensin kenkämme ja sitten hän opasti mihinkä koppiin saimme mennä asioimaan. Melkein koko päivän puolet vessoista (joko naisten tai miesten) oli suljettuna siivouksen takia (esim klo 8 ja 14 ja 18 ja 20) ja hän sitten osoitteli, että minne pitää mennä. Naiset miesten puolelle ja miehet naisten puolelle ja kahta invavessaa hän allakoi tarkasti, että kuka sinne pääsee. Aamuisin ihmiset jostain kumman syystä tahtoisivat leirialueillakin käydä vessassa ja suihkussa ja tämä komentoora teki siitä kyllä aikamoisen sirkuksen. Mutta siistiä oli, sitä ei voi moittia. Se toinen henkilö siivosi tavanomaisesti, eikä tehnyt asiasta spektaakkelia. Aamuisin oli tosiaan ihan luojassaan pääsekö vessaan ja suihkuun vai ei.

On muuten hassua, kuinka ihmiset ujostelevat mennä oman vessapaperirullan kanssa vessaan (paperi ei kuulu tämän kunnallisen alueen palveluihin). Monilla on erilaisia hämäyspussukoita ja rullia tungetaan taskuihin tai hihoihin. Jotkut vaimot pakottavat miehensäkin kulkemaan virkatun vessapaperipussukan kanssa. Kyllähän kaikki tietävät mitä varten vessaan mennään.

Sunnuntai 9.6.2024 päivä 54

Epernayssa on tänään kisattu triahtlonin merkeissä, mutta meitä ei kyllä kutsuttu osallistumaan, joten emme menneet. Tässä leirialueen vieressä olevalla urheilukentällä on keskuspaikka, josta on lähdetty ja jonne on saavuttu. Kova mökä on ollut koko päivän. Nyt kohtsilleen pitäisi tapahtuman olla taputeltu ja tiet avattu. Leirialueelle pääsi tänä aikana vain yhdestä suunnasta. Kävelimme aamulla heti silmät avattuamme keskustaan tarkoituksena osallistua opastetulle samppanjatalokierrokselle. Matkalla hoksasimme kaksi meille uutta kirkkoa, jotka olivat aiemmin vältelleet katsomistamme. Oli protestanttinen kirkko ja synagoga.



Mercierin samppanjatalo on ensimmäinen viinitalo, jonne koskaan olemme tohtiutuneet (jollei Tokajin pieniä kyläkellareita 1990-luvun alussa lasketa). Kävimme Mercierillä lasten kanssa kauan sittten ja myöhemmin muiden sukulaisten. Sen nykyinen päätalo on nykyaikainen, mutta on silläkin ollut vanha hieno päätalo.




Meillä oli muistikuva, että hissi vie alas kellareihin ja matkalla on mielenkiintoista katsottavaa. Se katsottava on muuttunut digitaaliseen muotoon, mutta hieno se oli edelleen. Kellareissa ajelimme possujunalla pienen kierroksen ja sitten maistoimme kuplivaa. Audiokapuloihin tuli englanniksi selostusta ja kaikki oli erittäin hienosti järjestetty.




Paluumatkalla poikkesimme katsomaan suurta hautausmaata. Siellä oli myös kastelukannuja katsottavaksi.


Maanantai 10.6.2024 päivä 55


Tänään teimme Google-paikannuksen mukaan 2,1 km kävelyretken, mutta se on ihan höpöhöpöä, kävelimme noin 8 km. Välillä tuo paikannus toimii kiusallisen tarkkaan, mutta jos oikeasti haluaisi tietää missä sitä tulikaan kuljettua, se oikoo ja jättää puolet tai 3/4 retistä pois.

Meillä oli katsottavana kaksi kirkkoa. Emme olleet niitä aiemmilla kerroilla noteeranneet, mutta nyt asia korjattiin.

Matkalla näimme todella hienon postikonttorin (kuva 1) ja sen upean oven, Epernayn Mantan (suihkulähde kuva 2) sekä Portal Saint-Martinin (kuva 3, 1500-luvun rakennuksen palanen, jota olisi voinut pöhkömpi luulla roomalaiseksi).




Sen jälkeen oli vuorossa se ensimmäinen kirkko. Ihan valtavan suuri ja olimme jo katsoneet ns. Epernayn kirkon. Nämä usein hämmästyttävät, että kuinka monta suurta kirkkoa pienehköissäkin kaupungeissa on oikeasti tarvittu.


1800-luvulla silloin uuteen kaupunginosaan tarvittiin asuintalojen lisäksi kirkko, tämmöinen kuin kuvassa 4 ja sisäkuva 5. Siellä soivat urut komeasti, kun kävimme sisällä, mukana oli myös vähän eiku-nuotteja.


Seuraavaksi olimme etsimässä toista ennalta tiedettyä kirkkoa, mutta näimme sellaisen kirkontornin, josta emme tienneet mitään. Kävimme katsomassa sitä melko läheltä, se osoittautui sairaalan kappeliksi, tuollainen jättikirkko! (kuva 6)


Seuraavana oli sitten se kirsikka kakun päällä, aivan aito #avaruuskirkko ! (kuva 7) Ihan suoraan kiertoradalle. En löytänyt siitä kirkkoranskallani mitään erityistä tietoa äkkiseltään, netti on surkea nyt, mutta tämä näytti käytöstä poistetulta, oli vanerilla peitettyjä ikkunoita ja piha-alue ruohottunut. Mutta hieno rumuudessaan! @annakamarainen tykkää, toivon. On surullista, että nämä minun ikäiseni kirkot ovat ihan surkeita rakennuksia, monta sataa vuotta vanhat ovat ihan kunnossa tai eivät ainakaan ole hirveitä homeloukkuja.


Kirkon vieressä oli loivasti hapantunut pieni ostari ja sen pihassa #tienvarsikirjasto jonne unohtui #akkari.


Tiistai 11.6.2024 päivä 56


CampaAdria on ollut meillä nyt 5 vuotta ja sen mittariin tuli juuri muutama päivä sitten 80 000 km (ostaessa oli noin 5-6 tuhatta). Nyt on ollut ensimmäinen tilanne, joka vaati korjaamista reissun päällä, kun sen ohjaamon ilmastointi alkoi puhaltaa lehmänhenkäystä viime viikolla harvinaisena lämpimänä ajopäivänä. Tänään homma korjaantui, kun Gienistä paikallisesta motonetistä ostamamme hihna (alkuperäinen on mystisesti kadonnut) laitettiin paikalleen Epernayn naapurikaupungissa Dizyssa Fiat-huollossa. Eikä maksanut kuulkaa mansikoita eikä edes mustikoita. Pienellä rahasummalla selvisimme. Kun korjaamokeikka oli hoidettu, jatkoimme matkaa Verduniin. Matkalla oli, uskokaa tai älkää, kirkkoja ja vesitorneja.



Oli myös oikein Unescon maailmanperintökohde (kuvat 3 ja 4), jolla on näinkin näyttävä nimi: La Basilique de Notre-Dame-de-l'Epine. Pääsimme sisälle, vaikka siellä oli menossa ad sextam (valisti @mariakingtssf) eikä se ole sitten mitään semmoista, mistä pitäisi alkaa hihitellä. Siellä olivat nunnat ohjaimissa emmekä menneet peremmälle häiritsemään.


Myös tuplavesitorni osui reitille, tämäkin on nähty vuosi sitten, mutta silloin kuvassa ne olivat täpäkästi peräkkäin, eikä tupluutta nähnyt.

Viime vuonna olimme samalla leirialueella kuin nyt, mutta silloin olin vailla ymmärrystä ja voimia. Olin kipeänä, enkä muutaman päivän aikana tehnyt muuta kuin kävelin autosta vessaan ja takaisin. Olemme olleet täällä myös lasten kanssa vuonna 2000, täällä on kiva uima-allasosasto, mutta nyt on liian kylmä mennä tekemään homerit uima-altaan liukuputkeen.
On senkin vuoksi kotoisa olo, että sotilaskoneet pauhaavat tässä päällä harjoituksissaan, Rafalet ilmeisesti vetävät temppua.
Tänään meillä oli päivällisen eturuokana palanen kanapateeta, ostimme sen marketin tiskistä ja sanon minä hohtimet, jos tuollaisesta ei tule vatsa niin täyteen, että pitää odottaa pääruoan kanssa ainakin pari tuntia. Jaoimme tuon palan ja sitten olikin jo semiähky.


Varsinaisesti söimme sitten blinejä, niitä on nyt kummasti kaikkialla kaupoissa tarjolla sivukkeineen, mikä blininsyöntiaika tämä nyt on? Ehkä niitä on ollut muulloinkin, mutta on mennyt ohi silmien.


Leirinaapureina on lammessa pari joutsenta.


Tänään sää oli niin viileää, että autossa tarvitsi lämmitystä, joten olipa kiva kun ilmastointi tuli kuntoon!
Niin sitä piti vielä sanomani, että ranskalaiset ovat sitten tylyjä ja tympeitä. Meitä eivät auttaneet auton vian kanssa kuin kaikki ne joilta kysyttiin. Leirialueiden respoissa soittelivat moniin paikkoihin ja meidän auto luo tuli korjaaja perjantai-iltana. Hän ei saanut työtä tehtyä, sillä se vaati jonkun erikoistyökalun, jota hänellä ei ollut. Hän teki kuitenkin töitä toista tuntia ja vielä soitteli omasta puhelimestaan muutamiin huoltoihin. Hän jotenkin luuli, että minä osasin ranskaa ja selitti tilanteen minulle ja hitto soikoon, minähän ymmärsin! Hän ei huolinut yhtään rahaa, kun laittoi auton takaisin ajokuntoon ja toivotti hyvää jatkoa. Ja me kyllä yritimme hänelle maksaa. Ja sitten tänään siellä Fiat-huollossakin, yksi nuorimies vähän puhui englantia ja hänet hätyytettiin meitä ulkomaanpellejä palvelemaan. Että semmoisia tympeitä ja tylyjä ranskalaisia.
Kahdeksas reissuviikko tuli täyteen ja kun auton ilmastointihässäkkä on hoidettu, meillä onkin taas ihan open road, ei tarvitse kiirehtiä kotio, eikä pelätä korkeampia lämpötiloja. Eikä ajaa ikkunat auki, eikä vaihtaa t-paitaa kolme kertaa päivässä. Nyt olemme muutaman päivän tässä Verdunissa ja mietimme minne päin tästä. Ohjaussuuntien  360 ja 060 väliin kuitenkin. 

tiistai 4. kesäkuuta 2024

CampaReissu1/2024 viikko 7

Seitsemäs viikko on alkanut melko samoissa merkeissä kuin edellisetkin viikot, satelee vettä ja sitten tulee kuurosadetta. Minä yleensä aina valitan, että on liian lämmintä, mutta en ole nyt valittanut. Saisi olla vähän lämpimämpää ja jos sataisi vain vaikka joka yö tai joka toinen päivä. 


Keskiviikko 29.5.2024 päivä 43


Se olisi sitten yksi sadepäivä taas kääntymässä illaksi, eikä tässä ole hikimärkänäkään tarvinnut olla. Vuoroin onsatanut sumumaisesti, vuoroin isompia pisaroita. Lämmintä 14-18°C.

Meidän piti mennä pyörillä muutaman kilometrin päähän yhteen viinitaloon tarkastamaan miten siellä hommat on hoidettu ja tarvittaessa neuvomaan. Jäimme sen sijaan leirille ja katsoimme loppuun Areenasta mainion Tervo&Halme-sarjan.

Koska olemme ruokavapaudessa, oli tänään vuorossa korealainen päivällinen. Ei ollut tarvetta käydä kaupassa, vaan jääkaappi ja #mobilepantry riitti.


Osaan tehdä jo aika hyvän määrän erilaisia korealaisia ruokalajeja, niistä tänään oli ohjelmassa #beefbulgogi ja sipulipannukakku, jonka tein kyllä vähän #omastataiasiakkaanpäästä. Riisin kypsensi minikokoinen riisinkeitin.

Nyt alan osata tehdä tarpeeksi pienen määrän ruokaa kahdelle. Bulgogiin meni noin 115 g naudanlihaa, puolikas porkkana, 1/4 kolmesta erivärisestä paprikasta ja puolikas pullollinen valmista bulgogimarinadia, öljyä paistamiseen.



Riisiä oli 1 dl ja vähän enemmän vettä kypsennykseen. Pannukakkuun meni 1 uuden sadon sipuli varsineen, 1 kananmuna, 1 dl pannukakkujauhetta, 1 dl vettä ja vähän öljyä paistamiseen.


Sojua piti olla tälle aterialle sopivasti, mutta sitäpä olikin vielä toiseen k-ateriaan. Pannukakun dippauskastikkeeseen tuli vähän soijakastiketta, seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä.

Nyt on jäljellä enää tiskit. Eikä niitä ole ihan vähän, vaikka yritin toimia tiskiä säästävästi. Paistoin ensin pannukakun ja sitten samalla pannulla bulgogin.

Torstai 30.5.2024 päivä 44


Olimme ensimmäistä kertaa Saumurissa kymmenen vuotta sitten, kun osallistuimme Anjou Velo Vintageen. Sitten olikin monta vuotta väliä, vasta 2022 seuraavan kerran. Ja nyt olemme viidettä tai kuudetta kertaa. Todella mukava ranskalainen kaupunki.



Vintage-ajoihin en ole sittemmin enää osallistunut, mutta muuten pyöräily on kyllä kivaa.


Perjantai 31.5.2024 päivä 45



CampaAdrian matka jatkui tänään ja päädyimme Amboiseen, tuohon toiseen Loiren lempparikaupunkiimme.

Ensin kuitenkin poikkesimme suorimmalta reitiltä ja kävimme katsomassa linnanherran linnaa. @mothechandeniers ia. Tämä oli nyt neljäs kerta, kun teimme tupatarkastuksen, kaikki näyttää aikalailla samalta kuin ensimmäisellä kerralla ja sehän on rauniolinnan kohdalla hyvä juttu. Paikkaa ei ole tarkoituskaan korjata ehjäksi, mutta erilaisia ylläpitotoimia tehdään ja chateaun maille on rakennettu virtaviivainen paviljonki juhlien ja häiden pitämiseen ja muita tapahtumia varten. Antti on joskus muutamia vuosia sitten osallistunut linnan joukkorahoitukseen sen verran, että nyt pääsemme siellä ilmaiseksi käymään ja varmaan hän voisi jotain nurkkakiveä omakseen kutsua.


Linnan mailla oli tuollaisia leijonapatsaita, niilläkin näkyy välillä olevan päiviä, jolloin on mukavampi kääntää selkä ja miettiä jotain ihan omiaan.


Myös oma kappeli löytyy, sinne ei saanut mennä sisälle, mutta ovelta kurkkasimme taas. Luimme infotauluista, että jotkut ammoisista linnanherroista ja -rouvista tykkäsivät sunnuntaisin "purjehtia" puistoa ja linnaa ympäröivää kanavaa ja sitten poiketa kappeliin hartailemaan.



Avauskuvan kukat olivat sitten mahdottoman kauniita viljapellon laidassa Roiffessa, kävimme katsomassa sen kirkon ja huomasimme nyt toista kertaa noita ylösalaisin käännettyjä nimikylttejä. Ovat kuulema jonkunlaisia viljelijöiden protesteja, mikäli olen oikein ymmärtänyt.



Matkalla näkyi monia vesitorneja, mutta vain yksi suostui kuvaan hyvin pikaisesti, noin 80 km/h. Myös yksi kirkko kurkisti hyvin pikaisesti korkean rinteen päältä, kun ajelimme ohitse.



Päivällisenä oli tänään lihapullia ja kasviksia, sekä neljä Noirmoutierilta rahdattua perunaa. Niissä on todella pitkä keittoaika, nämäkin pikkuiset perunat kypsyivät yli puoli tuntia. Ei kovin energiatehokasta retkiolosuhteissa, eikä kyllä muutenkaan. Grillasin niitä vielä puolikkaina ja kyllä sitten jo hammas pystyi.


Lauantai 1.6.2024 päivä 46


Vaikka minä kuinka tilasin @annakamarainen laittamaan meille 5-10 astetta lisää lämpöä, niin ei tullut perille. Täällä Amboisessa on ollut melko täyspilvinen päivä, lämpöä max 16.

Kävelimme aamulla sen Loire-nimisen loiren ylitse keskustaan ja vaikka meillä on tosi hyvä muisti, emme muistaneetkaan lauantaisia kirpputoreja sillan pielen kortteleissa. Oli monenmoista ranskalaista arabiaa ja taiteteosta. Koulujen iänaikuisia opetustauluja ja oikeasti karmaiseva 200 € maksanut kaulapuu ja käsiraudat. Oli oikein valokuvia, miten niihin oli mustia ihmisiä aikoinaan vangittu. Tuli vähän huono mieli. Miten kukaan kehtaa yrittää myydä sellaista? (tästä meillä ei ole kuvaa, syystäkin)

Keskustassa katsoimme aiemmin huomiotta jääneen Amboisen linnan kappelin. Kävimme linnassa lasten kanssa joko vuonna 2000 tai 2006, mutta tuota kappelia emme ole silloin noteeranneet. Viimeisimpien käyntien kuvissa kappeli oli vankasti rakennustelineitten peittämä, mutta nyt hieno ja valmiiksi restauroitu. Katsoimme sen vain kadulta paljon alempaa.


Loiressa on täälläkin vettä paljon enemmän kuin parin viime vuoden käynneillä, jokiuoma on melkoisen täynnä, mukaan lähteneitä kokoinaisia puita ja juurakoita on takertuneina siltojen arkkeihin ja joen saarelmiin.



Päivällisenä meillä oli korealaista kimbapia, joka on mutkaton koulujen eväsretkien ja piknikkien perusruokaa, ei ollenkaan hienostelevaa sushia (josta myös tykkään, ei kaikki sushi ole hienostelevaa). Ohjeen tähän ruokaan antoi @beyondkimchee piti kyllä hiema soveltaa.

Katsoin tässä yksi päivä hyvän matkaa erästä k-draamaa ja siitä tuli ihan voittamaton kimbaphinku ja kun tänään vielä Carrefourin City-kaupassa oli kuin olikin merileväarkkeja, niin muut ainekset kyllä löytyivätkin #mobilepantry sta.


Jälkkäriksi kaupan crepejä, mansikoita ja sitä chatillya @no_mad_reissunainen myönnän, President-merkkinen puteli purkki kermavaahtoa. 😂



Sunnuntai 2.6.2024 päivä 47


Alkaa tuntua siltä, että olemme lämpöpaitsiossa, aamullakin oli vain 12 astetta lämmintä ja kun kävelimme kylille markkinoille aloin tosissani kaivata toppatakkia CampaAdrian kaapista.

Illaksi ehkä vähän lämpenee, mutta se on sitten liian myöhään, silloin olemme peiton alla ja luemme Bismarck ja hänen vaimonsa- kirjaa. Se on edistynyt hyvin, paljon yli puolen välin. Pitää tarkistaa minkä ikäinen Bismarck on tällä erää kirjassa, on niin vaivainen. Ja paljon on huolia. Seuraavalle reissulle lähtee iltalukemiseksi mukaan joko Sinuhe tai Don Quijote.

Markkinoilla oli myynnissä niin paljon kaikkea ja väkeä oli paljon. Pisin jono oli kana-autolle, varmaan 50 ihmistä oli jonossa. Parsa ja mansikat ovat sesongissa, sekä kukkien ja muitten kasvien taimet.


Juustoja ja makkaroita oli yllinkyllin, mutta emme nyt ostaneet ensin markkinoilta mitään. Näimme samalaisen tiskin kuin @croissanttravellers kohtasivat toisessa Loiren kaupungissa. Eli noutamatta jätettyjä postilähetyksiä, joista on sutattu lähettäjän ja vastaanottajan tiedot. Paketit myydään 4€/100 g. Emme hurahtaneet ostamaan yhtään mysteeripakettia. Mutta aiemmin emme ole tuollaista nähneet. Tai olemme, muttemme ole ymmärtäneet mistä on kyse.

Päivälliseksi söimme #mobilepantryn aarteita, pussillisen hyviä ravioleja ja pakastimen puolelta pikkumäärän grillikanan loppuja kastikkeeksi taikinoituna. Yrttejä on hyvin saatavilla ja parmesaania löytyy.

Juuri huomasimme, että telkkarista tulee camping-aiheinen tv-sarja, jota olemme muistaaksemme katsoneet aiemminkin. Erilaisia porukoita Ranskasta matkailee eri maissa, ainakin Kreikassa ja Tunisiassa. On puskailua ja leirialueita. Ymmärrämme oikein hyvin tätä campingranskaa! Tulee vielä toinenkin jakso, jihuu!


Maanantai 3.6.2024 päivä 48



Tänään oli pitkästä aikaa niin lämmin sää, että tarkeni syödä ulkona, ei siis ravintolassa vaan ulkona-ulkona, pihalla. Jopa meinasi tulla hiki syödessä, mutta valittaa ei ollut lupa, kun niin monta viikkoa olemme lämpöä toivoneet. Ei täällä nytkään ole kuin niukin naukin 20 astetta, mutta sekin tuntuu kivalta.

Emme poistuneet tiskipaikkaa kauemmas, välillä on kiva pitää lomaa lomasta, nukkua päiväunia, nauttia kohtuullisesta nettiyhteydestä ja valmistautua huomiseen matkan jatkumiseen.

Niinpä ei ole uusia kuvia ladattavaksi, mutta ajattelin hieman jaaritella meidän ruokataloudesta näin reissun päällä.

Aamut alkavat useimmiten leirialueiden leipätilauksen noutamisella, tai leipäkaupassa piipahtamisella, jollei tilausmahdollisuutta ole.

Tykkäämme valtavasti ranskalaisesta leipäkulttuurista, ihmettelemme miten voi niistä muutamasta raaka-aineesta tulla niin erilaisia leipiä. Nyt kun olemme olleet maassa vähän yli kuukauden, ei patonki katoa enää niin nopeasti parempiin suihin, joskus jopa jää vähän syömättä. Toisinaan ostamme croissanteja.

Aamukahvi valmistuu mutteripannulla ja pikkukattilassa siihen sitten paljon maitoa. Välillä otamme jogurttia marjojen tai pähkinöiden kanssa. Tuoremehuakin on aika usein.

Emme syö lounasta kuin hyvin harvoin, ehkä kerran viikossa, mutta päivällistä syömme ilmeisen väärään aikaan, liian varhain. Useimmiten teemme itse ruokaa, erilaisia pastoja, korealaista, risottoa, paistamme kalaa, teemme ruokaisia salaatteja jne. Välillä haemme noutoruokaa, pizzanhimo iskee toisinaan. Oikein ravintolaan menemme nykyään hyvin harvoin. Tällä matkalla olemme syöneet ravintolassa alle kymmenen kertaa. Välillä on lautasilla puolivalmista ja jatkojalostusta, kunhan nälkä siirtyy.

Meillä ei ole uunia autossa, mutta oikein pikkuinen airfryer, riisinkeitin (malliston pienin sekin), kolme polttimoinen liesi keittiössä, ulkona kolme erilaista grilliä/polttimoa erilaisiin tarkoituksiin.

Jälkiruokana on usein jäätelö, hedelmiä tai marjoja, välillä vähän juustoja, joku pieni vanukas tai lettuja. Jälkkäriä jaksamme kerran pari viikossa.


Tiistai 4.6.2024 päivä 49



Saimme ilmeisesti eilen kesää hihasta kiinni, tänäänkin on ollut lämmintä ja aurinkoista. Tämä 22-25°C piisaa oikein hyvin, kiitos @annakamarainen lähetyksestä, kesti vain vähän pitempään kuin odotin.

Suuntasimme reittimme Amboisesta Gieniin hieman uusia uria, jätimme hetkeksi Loiren taaksemme ja ajoimme Loirin varteen. Joen nimi on siis Loir, eivät sitten mitään muuta nimeä keksineet.

Matkalla näkyi vesitorneja todella paljon, välillä jopa yksi kummallekin silmälle. Oli lähellä ja oli kaukana. Kirkkoja myös.



Ensimmäinen kohteemme oli sen Loirin varren pikkukaupunki Lavardin, siellä oli Pont Gothique, hieno linnanraunio ja vähän vaalimainoksia (EU-vaalit eivät näy tai kuulu täällä kyllä melkein mitenkään). Kirkko oli todella hieno sisältä, päältä melko tavanomainen, maalaukset olivat kuin meikäläisissä keskiaikaisissa kirkoissa. 1500-luvulta se onkin peräisin.






Sitten ajoimme Vendômeen, joka oli meille myös ihan uusi paikka. Siellä alkoi tulla hieman hiki pysäköinnin suhteen, mutta saimme mastodontin kuitenkin asiallisesti parkkiin ja kävelimme katsomaan tajuttoman suurta luostarin kirkkoa. Miksi ihmeessä näitten on tarttenut olla näin suuria?



Loppumatkalla katsoimme vielä vesitorneja läheltä ja kaukaa ja kävimme Lidlissä. Saimme ostettua ruukkusalaatin, sillä ne hevosenpään kokoiset salaattikerät markkinoilla ja marketeissa ovat meille liian suuria.


Nyt olemme muutaman päivän täällä Gienissä, tai tarkalleen ottaen olemme leirillä Poilly-Lez-Gienissä, mutta Gien on tuossa Loiren toisella rannalla, palasimme siis sen aidon ja oikean Loiren varrella sieltä Loirista. Aikomuksena on toimittaa lautasostoksia ja käydä ajelessa pyörillä, jos säät pysyvät näin kivana.

Seitsemäs reissuviikko on lopussa ja huomenna alkaa laskujemme mukaan kahdeksas. Kotia päin tässä valutaan, mutta kovaa kiirettä ei ole.