torstai 9. kesäkuuta 2022

Yangnyeom Chicken – kahteen kertaan uppopaistettu korealainen kana


Meillä on menossa lähtölaskenta reissuun, auto alkaa olla hyvällä mallilla ja syömme kotoisia ruokavarastoja loppuun. Tänään käyttövuorossa kaksi broilerinfilettä ja niille löysin hyvän korealaisen ohjeen. Ohje on peräisin lempiblogistani Korean Bapsang. Siellä on omat osastonsa myös k-dramoissa nähtäviin ruokiin, mikä on tosi hauskaa nyt, kun olen lievästi sanottuna innostunut korealaisista tv-sarjoista. Tällä kertaa tein kastikkeen oikopolkua, en sekoittanut sitä alusta asti, vaan käytin valmista bulgogikastiketta pohjana. 

Yangnyeom Chicken kahdelle

  • 2 broilerin suurta rintafilettä (nämä olivat yrttimarinoituja)
  • 2 rkl maissitärkkelystä
  • 1,5 dl tempurataikinajauhetta
  • 1,5 dl vettä
  • 8 dl rypsiöljyä uppopaistamiseen

Kastike

  • 1 dl valmista bulgogikastiketta
  • 1 rkl gochujang-tahnaa 
  • paahdettuja seesaminsiemeniä (unohdimme)
Pyyhin broilerinfileestä yrttimarinadia niin paljon pois kuin mahdollista. Leikkasin fileet paloiksi, en suoraan samaan suuntaan, vaan palaa käännellen erimuotoisiin paloihin. Pyörittelin palat maissitärkkelyksessä ja jätin palat lautaselle odottamaan. 

Dippikastike oli niin yksinkertainen, että sekoitin bulgogikastikkeeseen gochujang-tahnaa ja jaoin kastikkeen kahteen pieneen astiaan tarjoilua varten. Tässä kohtaa olisi voinut ripotella seesaminsiemeniä kastikkeeseen, mutta unohdin.

Sekoitin tempurataikinajauheeseen sen verran vettä, että taikinasta tuli sellaista hyvin lusikasta valuvaa. Kuumensin kuparikattilassa öljyn 160 asteeseen. Nostin broileripaloja ensin taikinaan ja siitä liiat taikinat valuttaen öljyyn. En muistanut ensin, että palaa kannattaa pitää ensin pihdeillä öljyssä, kunnes pinta hieman ehtii paistua. Jos palat pudottaa suoraan kattilaan, ne tarttuvat pohjaan. Toisesta erästä lähtien muistin tämän. Paistoin paloja noin 3-4 minuuttia ja nostin ne sitten ritilän päälle lautaselle, jolla oli arkki talouspaperia. Paloja oli sen verran, että paistoin ne neljässä erässä. Jos käytetään siipiä tai koipia on paistoaika filettä useita minuuttia pitempi. 

Kun kaikki palat oli paistettu, kuumensin öljyn 180 asteeseen ja nostelin sitten kaikki kertaalleen fritatut palat uudelleen öljyyn, tällä kertaa kaikki yhtä aikaa. Uppopaistoin niitä toisella kerralla noin 2-3 minuuttia. Nostin palat taas lautaselle ritilän päälle hetkeksi valumaan ennen kuin nostelin ne tarjoiluvatiin. 

Nämä olivat aivan mahtavan rapeita korealaisia nugetteja. Olisimme voineet sekoittaa kanapalat kastikkeeseen yltäpäältä ja tarjota ne "märkinä", mutta halusimme säilyttää rapeuden ja dipata kanapala kerrallaan. 



torstai 2. kesäkuuta 2022

Oi Bokkeum – paistettua kurkkua


Nyt on taukoa ruokahaasteista, Italia meni jo ja Ranska on vielä kuukauden päässä. Niinpä olen taas sukeltanut korealaisen ruoan maailmaan. Kokeilen innokkaasti erilaisia ruokalajeja ja aivan mahtava aarreaitta siihen maailmaan on Korean Bapsang-blogi, joka on korealais-amerikkalaisen Hyosunin luomus. Vaikka olen uusi Korea-intoilija, uskallan uskoa, että Hyosunin ohjeet ovat aikamoisen autenttisia. Katson myös korealaisia vlogeja, joissa tehdään ruokaa paljon ja sanalla paljon tarkoitan määrää ja kertoja. 

Hyvin tärkeä osa aterioita ovat pienen lisukeruoat. Niitäkin tehdään paljon, mutta tarjolle ei laiteta kaikkea kerralla, vaan niitä tehdään isoon astioihin koko viikon tarpeiksi. Minä teen vielä kerta-annoksia, mutta kyllä minä sitä kimchiäkin vielä teen. En ehkä kumminkaan hommaa kimchiallasta, lasten muovisia uima-altaita muistuttavia kaukaloita, joissa kimchiä tehdään vaikka terassilla tai olohuoneessa vähän isommalla kaliiperilla. 


Olen tehnyt kurkkilisäkettä aiemminkin, se on aivan yksinkertainen Korea-versio meikäläisistä hölskykurkuista, mutta eilen tein hauskoja stir fried-kurkkuja. En oikein tiedä miten tuo stri fried pitäisi kääntää. Onko se vaan ihan paistamista? Käytin tälle kesälle ensimmäisiä ostamiani avomaankurkkuja. Tai oikeammin yhtä kurkkua. 

Paistettu lisäkekurkku kahdelle

  • 1 pulska avomaankurkku
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 1 kevätsipuli 
  • 1 tl seesaminsiemenöljyä
  • paahdettuja seesaminsiemeniä
Pesin kurkun ja huomioin, ettei sen kuori ole sellainen teräväpiikkinen, kuten jotkut lajikkeet ovat. Leikkasin kurkun pitkittäin halki ja puolikkaat noin 3 mm viipaleiksi. Laitoin viipaleet siivilään ja ripotin niille suolaa. Sekoitin ja jätin siivilän kulhon päälle 10-15 minuutiksi. Suola irrottaa vettä kurkusta. Maltoin odottaa kymmenisen minuuttia ja sinä aikana silppusin sipulin (erottelin vaalean osan vihreästä) ja etsin jääkaapista valkosipulimurskapurkin. Petyin aiemmin keväällä muutamiin ostamiini valkosipuleihin, ne olivat järjestään kuivahtaneita ja surkeita, joten siirryin ainakin yhden purkillisen ajaksi valmiiseen murskaan. Muuten, olin välillä käyttämättä valkosipulia varmaan pari vuotta, mutta nyt se taas maistuu. 

Puristelin sitten kurkuista irtoavaa nestettä, sitä oli yhdestä kurkusta noin reilu puoli desiä. Laitoin pannulle ensin lorauksen wokkiöljyä. Kuumensin pannua ja lisäsin ensin valkosipulimurskan pannulle, sen perään minuutin kuluttua sipulin vaaleat osat  ja taas minuutin perästä suolatut kurkkuviipaleet. Paistelin sekoitellen noin minuutin pari, kurkku ei saa kypsyä liikaa. Sekoitin mukaan seesaminsiemenöljyn ja sipulin vihreät osat ja kaadoin koko kauneuden pienelle lautaselle. Päälle ripsautin paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Tämä oli tosi kiva lisäke, kurkuissa oli enemmän rapsakkuutta kuin osasin toivoa ja ne sopivat hyvin eilisen kananuudeliruoan kanssa. Nostelimme kurkkuja annoksen päälle, sekoitimmekin vähän, mutta emme osaa vielä niin antaumuksella ryystää nuudeleita kuin Koreassa tehdään. Ponteva maiskuttaminenkaan ei ihan vielä luonnistu. 


Meillä oli kokeilussa kahta eri sojua, toinen on kotimaan Alkosta ostettu ja toinen Ruotsin vastaavasta. Ruotsista ostettu oli jonkun euron kalliimpaa, mutta mitään eroa maussa tai värissä emme niissä huomanneet. Hieman sakea makeampaa soju taitaa olla, tosin sakeissakin on niin monenlaista, enkä tiedä niistä juuri mitään. 

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Giro d'Italian päätöspizzat


Antin Retrokilpurit-viikonloppu ja minun Korea-huippukokoukseni Vaasassa on nyt ohitse. Antti ajoi kolme ajoa ja minä katsoin K-draamaa siskoni kanssa etänä noin 12 tuntia. Ei välttämättä olisi toiminut toisin päin. Nyt matka on jatkunut ja kuittasimme päivällisen hakemalla pizzat, on tehnyt mieli pizzaa jo kolmen viikon ajan.


Giro d'Italia loppui hienosti, etenkin minua miellyttävästi, kun Jai Hindley voitti. En sano enempää. Nyt alkaa haastevapaa kuukausi, Tour de Francen pariin sitten heinäkuun alussa!

lauantai 28. toukokuuta 2022

Pieni jälkiruoka


Giro d'Italia lähestyy loppuaan, toiseksi viimeiseksi Italia-herkuksi valikoitui yksinkertainen jälkiruoka. Senkin otin Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Tätä pitää syödä toistekin. Ja juoda. 

Mansikat kahdella mausteella

  • mansikoita 
  • sokeria 
  • balsamicoa
  • juomaksi Vino Santoa
Mansikoita dipataan yksinkertaisesti joko balsamicoon tai sokeriin tai molempiin ja päälle otetaan pieni siemaus Vin Santoa. 


Giron viimeinen vuorietappi jäi meiltä katsomatta muiden puuhien vuoksi, mutta salainen toiveeni näyttää toteutyneen. Jai Hindley on voittanut etapin tänään ja noussut puolentoista minuutin johtoon kokonaiskilpailussa. En muista hänen taitojaan aika-ajossa, mutta hänestä saattaa hyvinkin tulla voittaja huomenna. Se passaisi minulle. 

perjantai 27. toukokuuta 2022

Pikapäivällinen valmisravioileista

Mobilekokkailu jatkuu ja käytin tänään päivälliseen eilen Ruotsin ICA:sta ostamamme valmisraviolipakkauksen. Sen piti olla huominen ruokani, kun Antti on Retrokilpurit-tapahtumassa, mutta keksin sitten huomiselle jotain muuta. Raviolit olivat mozzarella-tomaattitäytteisiä ja kohensin annoksia vielä Pirkka-sarjan erinomaisella buffalomozzarella, prosciuttosuikaleilla ja kirsikkatomaateilla. Pieni rasiallinen ravioleja riitti enemmän kuin hyvin. 

Pikaruokaa kahdelle Italian hengessä

  • pieni rasia valmisravioleja
  • suolattua keittovettä
  • 3 viipaletta prosciutto-kinkkua suikaleina
  • 1 pallo buffalomozzarellaa kahdelle jaettuna
  • 6 kirsikkatomaattia halkaistuina
  • basilikaa
  • pippuria
Tämän ruoan vaativuusaste oli lähellä nollaa, kiehautin kattilallisen vettä ja suolasin sen. Laitoin raviolit veteen kypsymään. Pitäisi muistaa erotella valmisraviolit ennalta varovasti, yleensä aina pari on kiinni toisissaan ja vedessä niitä erotellessa saa varmuudella ainakin yhden rikkoutumaan. Raviolien kypsyessä leikkasin kinkun suikaleiksi, puolitin kirsikkatomaatit, revin mozzarellan paloiksi ja ehdin vielä odottaakin pari minuuttia. Jaoin kaikki ainekset kahdelle lautaselle ja kiersin päälle myllystä pippuria. 


Giro d'Italian loppu häämöttää. Tänään ajettiin mäkisissä maisemissa ja voitosta taisteli viiden miehen hatka. Nopein oli Koen Bouwman ja tämä oli hänen toinen voittonsa tässä kisassa. Richard Carapaz johtaa edelleen kokonaiskilpailua, tosin vain kolmella sekunnilla. Alan hieman leppyä hänelle ja saatan hyväksyä hänen toisen Giro-voittonsa sunnuntaina. Etenkin kun hänen kaksi söpöä lastaan tulivat palkintokorokkeelle isin voittoa juhlistamaan. Mutta edessä on vielä yksi vaativa vuorietappi ja sunnuntainen aika-ajo, joten ei vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

torstai 26. toukokuuta 2022

Paahdetut tomaatit burratan kanssa


Entrecôten kaverina meillä oli pari viikkoa sitten ihana lisäke paahdetuista tomaateista ja burratapallerosta. Koska tuona päivänä grillasimme hiilillä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle, kypsensin tomaatitkin grillissä. Vinkit otin täältä. Käytän tämän jemmapostauksen tänään, sillä käytimme hyvän osan päivästä laivamatkaan Ruotsista Suomeen ja sen lisäksi söimme itsemme laivan saaristolaispöydässä niin turvoksiin, ettei tänään ole mitään järkeä laittaa mitään ruokaa. 

Paahdetut tomaatit burratan kanssa grillissä

  • noin 30 keltaista ja punaista kirsikkatomaattia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa 
  • kuivattua timjamia
  • suolaa ja pippuria
  • 1 pallo burrataa
Sekoita kuumuutta kestävässä astiassa oliiviöljy, valkosipuli, timjami, suolaa ja pippuria ja pyörittele kirsikkatomaatit seoksessa. Laitan astia grilliin ja vahdi, etteivät tomaatit kärähdä, mutta melkein. Uunissa varmaan 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Kun tomaatit ovat sopivan paahtuneita, nosta vuoka pois grillistä tai uunista ja aseta burratapallo kuumien tomaattien päälle. Lurita hieman oliiviöljyä päälle ja lisää vielä basilikan lehtiä. Minä unohdin kokonaan lähdeohjeessa olleet balsamicon, se olisi kyllä sopinut hyvin paahtuneiden tomaattien kanssa. Juusto hieman pehmeni kuumista tomaateista, muttei varsinaisesti sulanut. 


Aivan mainio lisäke pihville, joka meillä oli tuona päivänä lautasilla myös. 


Giro d'Italia on jo loppupuolellaan, tasamaanetapista uumoiltiin massakiriä, mutta hatka piti pintansa ja  Dries de Bondt oli nelikon vahvin lopussa. Hän voitti nyt ensimmäisen kerran grand tour-etapin. Ehdimme katsoa etapista noin 90 km, tosin piti ottaa välillä pienet päiväunet, se on tuo meri-ilma ja aikaero. Richard Carapaz ei luovu rosapaidasta. Huomenna on mäkietappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina päätösetappina henkilökohtainen aika-ajo, josta en viimeisenä etappina ollenkaan tykkää. Poikkeuksena tähän on se tilanne, jos toivon jonkun muun voittavan kuin rosapaidan haltijan ja saattaa olla, että nyt on niin. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Mobilefrittata

Tänään oli viimeinen kokonainen Ruotsi-päivä, katsoimme mukavan määrän kirkkoja ja myös neljä ennalta tietämätöntä vesitornia. Kevät ei ole täällä Umeån korkeudella ollenkaan niin pitkällä kuin se oli Uppsalassa, osa lehtipuista on vielä kokonaan paljaina. Mutta pieni sade leirialueella toi kyllä kesäisen tuoksun tännekin. Huomenna jatkamme laivalla kotimaahan. 

Olin haaveillut päivällispizzasta, muttei leirialueen ravintola ollut vielä tähän aikaan vuodesta auki. Niinpä tein ruokaa itse, erittäin vahvasti soveltaen. Ohjeen otin taas Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta, vaikka olenhan minä tehnyt frittataa monta kertaa aiemminkin. En tosin airfryerissä. Nyt sekin on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Pienensin ohjetta hieman, sillä minun piti paistaa frittata kahdessa erässä ja olin loivan epävarma, miten munakasmassa mahtuu pieniin alumiinivuokiin. 

Mobilefrittata (kaksi pienehköä annosta erikseen paistettuina)

  • 3 kananmunaa
  • 3 rkl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 viipaletta pekonia
  • pieni liraus oliivöljyä (jos pekonista ei rasva oikein irtoa, kuten minulla tänään)
  • 2 kevätsipulia varsineen silppuna (käytin aineksia loppuun, yksikin olisi riittänyt)
  • 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
  • 4 kirsikkatomaattia paloiksi leikattuina
  • 0,5 dl pakasteherneitä
  • 0,5 dl parmesaania raastettuna (loppujen käyttämästä)
  • 1 dl mozzarellaraastetta (myös kipeneitten käyttämistä)
  • tuoretta persiljaa koristeluun
  1. rikoin kannuun kananmunat, lisäsin maidon, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla
  2. otin esille kaksi pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa ja muotoilin ne niin pyöreiksi kuin mahdollista
  3. asettelin vuokiin palaset leivinpaperia ja sutikoin paperit öljyllä
  4. kaadoin munamassan tasan kahteen vuokaan
  5. leikkelin pekonin paloiksi ja silppusin sipulin, pakrikan ja tomaatit
  6. paistoin pannulla pekonia hetkisen ja lisäsin ihan vähän oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, tomaatit, paprika ja herneet sekoittelin ja kypsyttelin hetkisen
  7. jaoin pannulta pekonin ja kasvikset kahteen vuokaan munamassan päälle
  8. jaoin pinnalle juustoraasteet
  9. paistoin vuoat yksi kerrallaan, vähän kokeillen, lämpötila 180 astetta 10 minuuttia
  10. kokeilin kypsyyttä tikulla, jatkoin hieman kypsennystä, kunnes ensimmäinen frittata oli kypsä, peitin sen lautasella foliolla
  11. paistoin toisen frittatan ja kun sekin oli kypsä, irrotin kummankin lastalla leivinpaperista (irtosi hyvin) lautasille, koristelin persiljalta ja laitoin vähän salaattia kaveriksi
Ruoka onnistui oikein hyvin, eikä haitannut mitään, että se piti kypsentää pienessä airfyerissä kahdessa erässä. 


Giro d'Italia alkaa olemaan jo loppusuoralla. Tänään ehdimme katsoa noin 70 km lopusta, tosin minä kokkailin samalla. Tänään voittajaksi ajoi Santiago Buitrago, hän veti lipat etapin alkupuolella, mutta siitä huolimatta pystyi ajamaan voittoon. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kolmella sekunnilla Richard Carapaz. Huomenna on tasamaan etappi. Me ehkä ehdimme katsoa loppua sitten kotimaassa. 

tiistai 24. toukokuuta 2022

La falsa trippa – leikkimahalaukkua

Nukuimme viime yönä oikein jättipitkät unet, 11 tuntia. Suuren osan yötä koitin ratkaista unessa ongelmaa siitä, mitä italialaista me söisimme tänään, kun Giro d'Italia jatkui kolmannelle viikolleen. Hyvin usein saan unessa ruokaideoita ja toteutankin niitä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta viime yönä se ei onnistunut. Seikkailin unissani entisten työkavereitteni kanssa jossain kesäleirityyppisesti, toki tein siellä kollegoille ruokaa. 

Meistä kumpikaan ei ole kovin koskaan innostunut ajatuksesta syödä mahalaukkua. Mutta tänään söimme, tosin vain leikisti. Selasin aamiaisen aikana Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjaani ja siellähän oli tämä vekkuli ohje valetrippasta. Olin merkinnyt sen jo kotona kokeiltavaksi, mutta olin ehtinyt jo unohtaa sen. Täydellinen mobileruoka, helppo ja nopea valmistaa eikä tarvinnut ostaa kuin lisää kananmunia, kaikkea muuta löytyikin mobilepantrysta. Ostin muuten niin suuria kananmunia, etteivät ne mahtuneet matkarasian koloihin. Herranen aika, munatkin ovat Ruotsissa suurempia!

Kirjan kirjoittaja Vittorio Gianni kertoo mitä trippa on. Se tarkoittaa nautaeläimen mahalaukkua useita tunteja keitettynä ja sen jälkeen suikaloituna tomaattikastikkeessa tarjottuna. Ei kuulosta minusta ollenkaan houkuttelevalta. Ei Antinkaan. Muistelimme, että Helmut Kohl tykkäsi mahalaukusta. Tämä Vittorion trippato (eli trippan tyyliin suikaloitu raaka-aine tomaattikastikkeessa) oli heti sellainen, mitä tahdoin kokeilla. Vähän sovelsin aineksissa, varsiselleriä ei ollut varastossa enkä halunnut ostaa suurta nippua yhden varren takia. 

La falsa trippa – eli trippato eli jekkuruoka


Tomaattikastike

  • pieni tölkki tomaattimurskaa
  • 1 kevätsipuli silputtuna 
  • tuoretta basilikaa ja persiljaa
  • suolaa ja pippuria

Munakas

  • 3 kananmunaa (joista kaksi suomalaista tavallista kananmunaa ja yksi large ruotsalainen)
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 2 rkl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen (ei mainuttu ohjeessa, mutta käytin maalaisjärkeäni)

Tarjoiluun

  • persiljaa ja basilikaa vielä vähän
  • kevätsipulin varren vihrein osa silppuna
  • raastettua parmesaania
Laitoin tomaattimurskan kattilaan ja lisäsin sinne yrtti- ja sipulisilppua. En kuullottanut sipulia, se on niin keväistä nyt, ettei tarvitse erikseen kypsentämistä. Jätin kastikkeen kiehumaan maltillisesti ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Rikoin kolme kananmunaa pieneen kannuun ja lisäsin sinne vehnäjauhon ja maidon, sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Kuumenin paistinpannun ja sillä nokareen voita. Paistoin neljä pientä, ohutta munakasta, tästä määrästä tuli sopivasti juuri neljä kappaletta. Pinosin ne odottamaan viimeisenkin valmistumista. 

Antin vaativa tehtävä oli raastaa parmesaania ja hän suoriutui siitä oivallisesti. Kun kaikki munakkaat olivat valmiit, leikkasin ne noin 1-2 sentin suikaleiksi ja sekoitin ne tomaattikastikkeeseen. Kauhoin valetrippan kastikkeineen lautasille, ripotin loput yrtit ja sipulit päälle ja aivan päällimmäiseksi parmesaania. 

Tämä oli todella hauska ruoka, jollei olisi tiennyt, että kyseessä on munakas tomaattikastikkeessa, olisin ollut helposti hieman vastahakoinen maistamaan. Enkä vieläkään viehäty ajatuksesta syödä mahalaukkua. 


Giro d'Italian kuudestoista etappi oli melkein lopussa, kun pääsimme lähetyksen pariin. Voittajaksi suoriutui Jan Hirt, joka on osallistunut monta kertaa Giroon aikaisemminkin, mutta tämä oli hänen ensimmäinen etappivoittonsa tässä kisassa. Richard Carapazin johto rosapaidassa on vain kolme sekuntia toisena olevaan Jai Hindleyhyn. Huomenna on taas vuorietappi, saa nähdä ehdimmekö nähdä siitä paljon, sillä huomisellekin on katsottavana aika monta kirkkoa.