Pikkuinen ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat

Nyt kun viikonloppu taas lähestyy, on täytynyt metsästää seuraavaa majapaikkaa. Sesonki on kuumimmillaan ja rannikon paikat täyttyvät, kun sisämaassa on yli 30 astetta lämmintä. Tosin nyt koko maassa ei ole sääkartoilla yhtään departementtia punaisella, helteet ovat hieman hellittäneet. Laitoin eilen kyselyn eräälle kunnalliselle alueelle paikkaan, jossa emme aiemmin ole olleet. Odotin aamulla vastausta ja eiköhän Elisan sähköposti ollut kolme tuntia pois käytöstä. Ja kun sinne taas pääsi, oli odottamassa vastaus: complet. Täytyi tehdä uusi suunnitelma.

Eilenkin kävin läpi varmaan viisitoista leirialuetta ja Antti samanverran. Saimme jatkettua tällä nykyisellä alueella olemista yhdellä vuorokaudella (huomenna täytyy vaihtaa toiselle pitchille), se antoi hieman pelivaraa ja iltapäivän alussa saimmekin varattua lauantaista eteenpäin kivalta vaikuttavalta ja ennen kaikkea edulliselta alueelta paikan muutamaksi päiväksi. Täällä Ranskassa on hyvin monen hintaluokan alueita, on ketjupaikkoja, joissa yö maksaa helposti 50-80€ ja sitten on edulllisempia kunnallisia tai pieniä yksityisiä paikkoja, joissa hinta liikkuu 25-30 eurossa näin korkeimpana sesonkinakin. Haluamme nyt ehdottomasti sähköpaikan, jotta voi käyttää tarvittaessa ilmastointia ja siitä maksamme mukisematta muutaman euron lisää.

Nyt on siis yksi päivä lisää tällä paikalla, josta pidämme paljon. Aamulla, kun tuolta muutaman paikan päästä lähdetään, siirrämme kamppeemme sinne ja käymme vaihtamassa porttiavaimen. Tuolta paikalta on myös merinäköala, mistä pidämme, muttemme ala siitä erikseen maksaa. 

Päivällisenä meillä oli pieni ranskalainen perunasalaatti ja provencelaiset lihapullat vartaissa. Pullat olivat paistovalmiita. Ne oli tarkoitus käydä grillaamassa hiilillä leirialueen grillissä, mutta iltapäiväukkonen värjäsi pilvet niin mustiksi, että paistoinkin pullat pannulla. Huono sää jäi muutaman pisaran kokoiseksi, ehkä myöhemmin sitten taas jytisee. Perunasalaatin tein jo omasta tai asiakkaan päästä, sen verran monta ranskalaista perunasalaattia olen tehnyt. Tein tällä kertaa oikein pienen annoksen, että varmasti jaksamme syödä kaiken kerralla. 

Pieni ranskalainen perunasalaatti kahdelle

• 8 pientä ranskalaista perunaa 
• vettä perunoiden keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl sileää dijonsinappia
• 1 tl pieniä kapriksia
• 1 tl provencelaista yrttiseosta
• ripaus suolaa ja pippuria

Kypsensin perunat kattilassa ja kaadoin veden pois, kun perunat olivat kypsiä. Jätin ne viimeistelykypsymään kuumaan kattilaan kannen alle. Sekoitin salaattikulhossa oliiviöljyn, etikan, sinapin ja mausteet ja kun perunat olivat hieman jäähtyneet ja kuivuneet, leikkasin ne paloiksi ja sekoitin kastikkeeseen. Jätin perunasalaatin maustumaan. 

Meillä oli valmiita provencelaisia lihapullia, raakoja siis 12 kpl pakkaus. Laitoin ne kolmen seteissä pieniin puuvartaisiin ja paistoin pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa. 

Annoksiin tuli keskelle perunasalaatti kristillisesti jaettuna ja siihen päälle kaksi lihapullavarrasta kummallekin. Reunoille tuli edellispäiviltä tuttua juuressekoitusta, jota Antti löysi kaupasta uuden pussin tänään, kun pyysin etsimään. 

Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka aivan loppumetreillä tapahtui paha kolarointi. Ilmeisesti kaikki pääsivät kuitenkin maaliviivan ylitse tavalla tai toisella. Ymmärtääkseni jokaisen täytyy tulla pyörän kanssa maaliviivan yli, vaikka pyörää taluttaen tai kantaen voidakseen pysyä kisassa mukana.

Tim Merlier oli jälleen nopein, hän voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa. Kokonaiskilpailun kärki pysyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on jo 13. etappi ja se päättyy Belfortiin, jossa kävimmekin jokunen vuosi sitten, täytyy etsiä kuvia sieltä arkistoistamme. 

Pala turskaa juuressalaatilla

Tänään naapurikylässä (tai pikkukaupungissa) oli luvassa kirppari, näimme jo saapuessamme mainoksia siitä lyhtypylväissä. Antti kävi aamulla ostamassa leipomosta päivän leivän ja näki jo myyjiä sommittelemassa kojujaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rannan väylää pitkin parin kilometrin matkan Jullouvilleen. Näin heinä-elokuussa tätä reittiä ei saa pyöräillä koko matkalla, mutta kyllä siellä muutama pyöräilijäkin näkyi. Sovimme kaikki kulkemaan. 

Kirppariaukio oli tupaten täynnä kojuja, osa oli selvästi myyjiä, joilla oli tavaraa liikkeestään tai ovat ammattimaisia vanhantavaran myyjiä erilaisissa tapahtumissa, mutta osa oli kyllä ihan kotonurkistaan rompetta keränneitä myyjiä. Meiltä puuttuu vielä ostoslistalta se hääkuva (näimme noin kuukausi sitten hienon vanhan hääkuvan, muttemme sitä ostaneet, se maksoikin oikein 2-2,5€ ja se on jäänyt harmittamaan) ja ehkä yksi luulautanen vielä pitäisi saada. Jeanne d'Arceja ei kovin montaa enää tarvita. Tämänpäiväinen löytömme täydellistää kokoelmamme aika mukavasti. 

Sää on ollut melko lämmin, 28-30 astetta ja erittäin hiostavaa. Sääennusteiden mukaan piti alkaa ukkostaa jo alkuiltapäivästä, mutta ennuste on valunut myöhemmäksi tunti tunnilta, ehkei koko ukkosta tulekaan. Tuulee kyllä hyvin puuskaisesti ja kovaa, joten ruoanlaitto kutistui siihen, että sekoitin juuressalaatin ja paistoin kaksi turskapalaa ulkona pannulla. En mielelläni paista kalaa auton keittiössä. 

Tämän päivällisemme suurin ranskalaisuus on se, että kaikki raaka-aineet ovat Ranskasta peräisin ja näin kyllä ohjeita siitä miten ranskalaiset paistavat kalansa voissa. Niin että tämä saa riittää ranskalaisuudesta. Salaattiin meni eilen ostettu juuresseoksen loppu vähillä tuunauksilla. 

Turskaa juuressalaatilla

• 2 x 90 g pala nahatonta turskaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• silputtua ruohosipulia
• 1/3 pienestä juuressekoituspussista
• 1 keltainen tomaatti
• 1/4 vihreää paprikaa
• 2 rkl ranskalaista valkoista salaattikastiketta (pirkkaa jostain markettiketjusta)

Ensin sekoitin juuressekoitukseen pienen palan kuutioiksi leikattua paprikaa ja pienen tomaatin kuutioina. Sekoitin mukaan hieman neutraalia ranskalaista salaatinkastiketta.

Antti viritti minulle paistopaikan kaasuliedelle ja pannulle ja seisoi itse pitämässä lieden säilytyslaatikkoa ja itseään tuulensuojana. Sulatin pannulla voita ja paistoin siinä suolalla ja pippurilla maustetut turskapalat. Koska tuuli niin paljon, en saanut kovin sievää paistopintaa ja kaasupanoskin piti vaihtaa keskenkaiken. Mutta lopulta kalasta tuli juuri sopivan kypsää ja annoksen kruunasi pieni liraus sitruunaa kaloille ja ruohosipulisilppu. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi ja se oli jo yhdestoista, joten huomenna kääntyy tämä kuudestoista ranskalainen ruokahaasteemme loppusuoralle. Soren Waerenskjold oli kirin nopein ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. 

Tästä ei kannattanut mennä

Kansallispäivän pikaruoka – feuilletes aux St-Jacques

Tänään meillä oli taas siirtymäpäivä, kansallispäivän vuoksi emme mahtuneet tälle alueelle vielä eilen, vaan täytyi pitää yksi väliyö sisämaan puolella. Nyt olemme taas merenrannassa ja ihana vilvoittava tuuli tekee olon mukavaksi. 

Välimatkaa edellisestä paikasta oli vähän alle 50 km, saimme kuitenkin kulumaan siihen tarvittavat kolmisen tuntia. Kävimme ruokakaupassa, nyt on todellakin Ranska muuttunut siinä mielessä, että paljon useammat kaupat ovat sunnuntaisin, pyhäpäivinä ja muina yleisinä vapaapäivinä auki muutaman tunnin aamupäivällä kuin vaikka kaksi kolme vuotta sitten. Kävimme myös katsomassa pari kirkkoa ja yhden brocanten (vanhaintavarainliike) ja teimme sieltä hienon löydön. Nyt on Mona Lisalle juttuseuraa kotimatkalle. Takana olevan hintalapun mukaan hinta olisi laskenut tiettyjen päivien jälkeen ja joulukuussa se oli maksanut enää kymmenesosa siitä hinnasta, jonka me maksoimme. 

Jännitin vähän tälle alueelle saapumista, sillä sen edustalla ei ole ollenkaan odotustilaa ja tietä käyttävät leiriytyjien lisäksi myös kadun varren asukkaat. Näin keskikesällä täällä on vielä minusta hieman pöhkö systeemi, että lähtijöiden täytyy lähteä viimeistään kello 12 ja heti samalla siunaamalla saapujat voivat alkaa saapua. Ranskalaiset eivät ole niin nokonuukia kellon kanssa lähtemisen suhteen, mutta saapuessa ollaan kyllä tikkana paikalla heti, kun mahdollista. Nytkin saapuessamme taktisesti noin klo 12.15, olivat hitaimmat lähtijät vasta portilla tukkimassa kadun. Minä menin respaan kirjautumaan sisään ja Antti pujotteli autolla kohti porttia ja pääsi puomille ensimmäiseksi. 

Työntekijän täytyi karauttaa skootilla meille varatulle paikalle hoputtamaan siellä vielä venyviä lähtijöitä ja saada heiltä porttikortti, että me pääsemme ajamaan sisälle. Pari pientä torvensoittoa taisi kuulua, mutteivat ne välttämättä meille olleet. Työntekijä pyyteli anteeksi viivettä ja kiitteli kärsivällisyyttäni. Johan minä kahden kuukauden Ranskassa oleskelun jälkeen olen todella hyvä patienzin kanssa. 

Nyt ei sitten olekaan kiire eikä hoppu muutamaan päivään, viivymme täällä perjantaihin asti. Meri on tuossa aivan suoraan edessä, laskuveden aikaan kaukana monen sadan metrin päässä, eli jopa kilometrin, mutta nyt se on jo palaamassa nousuveden myötä. 

Tänään en kokannut mitään, vaan paistoimme airfryerissä neljä pientä pakastettua voitaikinanyyttiä, joissa oli täytteenä kampasimpukkaa, sieniä, porkkanaa ja kesäkurpitsaa bechamel-kastikkeessa. Lautasille nostelimme juuri ostamaamme hyvää juuressekoitusta, johon lisäsimme kurkkua, tomaattia ja basilikaa.

Huomenna teen taas itse ruokaa, suunnitelmatkin ovat valmiina. 

Tällä alueella näkyy hyvin tv-kanavia, Tour de Franceakin voi katsoa ranskalaiselta kanavalta. Kymmenes etappi eilisen lepopäivän jälkeen oli luonteeltaan vuorietappi, muttei kaikkein rankin kuitenkaan. Katsoimme tarkemmin kisaa noin 40 km lopusta ja Tadej Pogacar repäisi itsensä ensimmäiseksi ja voitti lopulta yli puolella minuutilla ja vahvisti samalla kokonaiskilpailun johtoaan. Huomenna on sitten tasamaan etappi, jossa kiriajajat pääsevät oikeuksiinsa. 

Nopeat kanavartaat Provencen yrteillä onnistuneiden taidekauppojan päivänä

Tänään on ollut päivä, jolloin saimme hankittua hienoa seinätaidetta kotiimme. Ranskalainen sunnuntaikirppari toimitti ja nyt meillä on ikioma Mona Lisa! #kuihienooseon

Ruokapoliittisesti oli hieman vaatimattomampi päivä, ainoat ranskalaisuudet päivällisessä olivat tästä maasta ostetut kanapalat ja itse tekemäni Provencen yrttiseos, jota on mukana kotoa asti. Eikä tästä saa mitään erityisempää ohjettakaan aikaan. Kunhan maustoin kanapalat yrttiseoksella, suolalla, pippurilla, valkosipulimurskalla ja luritin päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Pujotin kanapalat metallisiin varrastikkuihin, käytin myös 2,5 ruskeaa herkkusientä (puolikas oli leikattava pois huonon kohdan takia) ja muutamia kirsikkatomaatteja. Grillaus hoitui Campingazin grillillä ja lautasille leikattiin myös minikurkkuja viipaleiksi. Pystyi syömään. 

Olemme seuranneet säätietoja tänään melko tarkasti, sillä näille main on ennustettu kovia tuulia ja mahdollisesti myös ukkosta aamuyölle tai varhain huomisaamuna. Yhä näin puoli yhdeksän aikaan kovimmat tuulet ovat tulematta, mutta aika moni muukin leirialueella on varautunut. Monesta suunnasta on kuulunut lisäkiilojen naputusta ja näkynyt myrskyliinojen virittelyä. Me olemme varautuneet laittamalla markiisin kiinni ja pakkaamalla kaikki ulkoa akustista rappusta lukuunottamatta takatalliin. Muutenkin se olisi pitänyt tehdä viimeistään aamulla, kun jatkamme matkaa. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli ehtinyt loppua ennen kuin pääsimme sen pariin, mutta katsoimme tallennetta noin 50 km. Mathieu van der Poel oli  nopein neljään mieheen kutistuneesta hatkaporukasta. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadel on edelleen ykkösenä ja Jonas toisena. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä. Tiistaina kisa jatkuu vuorietapilla. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.

Jotain pientä naposteltavaa – voita ja retiisiä

Päivän Jeanne d'Arc

Nyt on ollut melko lämmin päivä, eikä sitä viilentänyt se, että oli vuodevaatteiden pyykkipäivä. Ei kuitenkaan tarvinnut laittaa ilmastointia sänkypainin (lue: petaamisen) ajaksi päälle. Mitään varsinaista keitettyä taikka paistettua ruokaa ei tehnyt mieli, joten sommittelin pienen ranskalaisen napostelulajiltelman, jonka päätähtenä olivat retiisit ja voi. Luit oikein, retiisit ja voi. Näin ohjeen, jossa ranskalaisena aperona tarjottava puolitettu retiisi pienellä voinokareella ja suolahipuilla sanottiin olevan hyvää. Se kuulostikin heti hyvältä. Ostimme nipun pitkulaisia retiisejä naatteineen jo toissapäivänä ja tänään oli tosiaankin viimeinen hetki käyttää ne, olivat hieman nahistuneet. Pesun ja naattien leikkaamisen jälkeen olivat vielä kuitenkin syötäviä.

Koska retiisit eivät olleet pyöreitä ja pulskia, halusin niiden kanssa tuoretta leipää ja sitä voita, sillä monessa kohden ohjeissa retiisit ja voi oli yhdistetty tuoreeseen patonkiin. Muuten sommittelin lautasille paria pientä kestomakkaraa, kirsikoita ja rypäleitä. 

Vähän minä epäröin, että astummeko nyt vetelälle alustalle, kun katan pöytään ranskalaisen voipaketin. Niitähän meillä meni aiemmilla Ranskan matkoilla aikamoista kyytiä, mutta pienen terveyspohjaisen ryhtiliikkeen vuoksi emme ole tällä matkalla käyttäneet voita kuin hyvin vähän paistamiseen. Tämä "ohje" vaati nyt sitä oikeaa voita ja päätin ottaa riskin. Jos tämän jälkeen en puhu muusta kuin ranskalaisesta voista ihan kaiken muun syötävän kanssa, olemme retkahtaneet ja voimme joutua myöhemmin rankkaan voistavieroitushoitoon.

Antin hankkima bretagnelainen perinnepatonki oli mitä parhainta leipää, ranskalainen voi törkeän hyvää ja retiisit, miten hyvältä näiden kolmen yhdistelmä maistuikaan. Eikä se suolaripauskaan pahaa tehnyt. Eikä jäänyt nälkä. Varastoista menivät loppuun kirsikat, retiisit ja rypäleet. Makkaroita on vielä. Niistä yhdessä on homejuustoa ja Antti joutuu aina maistamaan puolikkaan, ennen kuin antaa minulle palasen, minulla on siis koemaistaja. En halua syödä homejuustoista kestomakkaraa. Voitakin on vielä ja toivottavasti tuo pieni pakkaus kestääkin vielä pitkään, emmekä katoa voilla liukastettuun kaninkoloon.

Tour de Francen kuudes etappi oli vähän yli 180 km mittainen vuorietappi. Tänään omakustanteinen netti toimi paljon paremmin kuin eilen, kun nostin puhelimeni vähän korkeammalle ja annoin sen olla hotspot-pisteenä tietokoneelleni enkä näprännyt koko aikaa somea. Paidanvaihtamiset olivat taas tiedossa, sillä Tadel Pogacar otti ja lähti soolona nousemaan Tourmaletin nousua ja jätti muut taakseen. Vielä eilen johtopaikkaa pitänyt Træen ehti jo menettää johtopaikkansa virtuaalisesti, mutta sen sinetöi sitten kaatuminen laskussa. Hän kuitenkin pystyi sinnittelemään maaliin asti, vaikka varmasti sattui ja kävi kipeää. Jonas Vingegaard tuli maaliin toisena 2 min 38 sek perässä ja se on nyt hänen ja Tadejn välinen ero kokonaiskilpailussakin. Eikäkö hyvityssekuntien räknäämisen jälkeen ero on 2 min 42 sek. 

Ranskalainen lastenruoka eli sieni-kinkkupasta

Olemme nyt oikein hienon rannan äärellä, sen vuoksi hieman vaatimaton leirialue saa armoa ja viivymme vielä aiempaa aikomusta pitempään. Täytyy muistaa, että ensi viikolla on tiistaina Ranskan kansallispäivä ja ensi viikonloppu pidennettynä voi muodostua näin lomakauden alussa hyvinkin vilkkaaksi rannikolla, jossa lämpötilat pysyvät maltillisina. 

Päivälliseksi tein meille Pardon Your French-blogista lainaamani ohjeen mukaista pastaruokaa, jota blogaani luonnehtii ranskalaiseksi lasten herkkuruoaksi, jota ei ravintoloista saa, mutta äitien ja mummojen tekemänä kotikeittiöistä. Se sopi meillekin oikein hyvin, vaikkemme ihan lapsista enää mene. 

Ranskalainen sieni-kinkkupasta kahdelle

• 2 dl pienikokoista nopeasti kypsyvää kuivapastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• puolikas uuden sadon keltasipuli ja sen vihreä varsi silputtuna
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl ranskalaista kermaa (en oikein tiedä kuinka paljon siinä on rasvaa, mutta viskositeetti noin sama kuin meillä ruokakermalla)
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua 
• 1 dl emmentalraastetta
• suolaa ja pippuria

Aloitin keittämällä pastan ja jättämällä sen sitten siivilään valumaan, käytin pientä perhospastaa, jonka kiehumisaika on vain 3 minuuttia. Sinä aikana ehdin leikata sipulinpuolikkaan ja vihreät varret silpuksi. Samoin viipaloin sienet ja leikkasin kinkun suikaleiksi.

Ranskassa opimme jo vuonna 2000 ensimmäisellä matkalla tähän ihanaan maahan, että täällä ei suosita mitään ohuen ohuita leikkeleviipaleita, vaan pakkauksissa on tosiaan 2-4-6 viipaletta, suuria ja aika paksuja. Nyt sellainen kahden viipaleen pakkaus oli juuri oikeanlainen tähän ruokaan. Nykyään kyllä löytyy niitä ohuitakin viipaleita, mutta ne ovat usein italialaisia tai espanjalaisia kinkkuja. 

Kun pasta oli valumassa siivilässä, kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pannun kuumennuttua, kumosin pannulle ensin sipulisilpun (vihreät varsisilput jätin odottamaan) ja parin minuutin kuluttua sienet. Paistelin niitä pari kolme minuuttia ja lisäsin pannulle viinin (ohjeessa oli jotain lientä, mutta minun lasistani jouti tilkka kastikkeeseen). Sekoittelin ja kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, kaadoin mukaan kerman. Taas sekoitin ja laitoin puolet kinkkusuikaleista ja juustoraasteen pannulle. Kumosin hieman jäähtyneen pastankin pannulle, sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksiin tuli vielä pinnalle loput kinkkusuikaleet ja sipulin vihreä varsisilppu. Oli oikein mukava ruoka, jonka lusikoimme suihimme samalla, kun katsoimme Tour de Francen viidettä etappia. Sieniä olisi voinut olla enemmänkin, vaikkapa kuusi kappaletta. 

Etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi, joten massakiriä odoteltiin ja kirimiesten juhlaa. Näimme etapista noin 90 km ja lopussa oli tavanomaista kolarointia ja voittajaksi ajoi Olav Kooij, joka on alankohollantilainen ajaja. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Torstein Træen ja minun suosikkini Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5, tai ehkä molemmat ovat sijalla neljä, sillä heillä on sama kokonaisaika.