Ideoitten finaalissa – herne-porkkanasivuke pihvivartaille

Nyt alkaa olla tour-väsymystä ilmassa, johtuu siitä, että kolmen kuukauden reissu on lopuillaan,  mobilekokkaaminen alkaa tuntua rasittavalta, sää on todella kuuma ja muutenkin ideat ovat vähissä. Mutta Tour de France on kiinnostava, tykkään sen tilanteesta tosi paljon!

Tarkoitus oli tänään syödä pihviä, mutta ei pihvipihvinä, vaan vartaina ja sen lisäkkeeksi etsiskelin kasvissivuketta, johon tulisi herneitä, porkkanaa ja sipulia, sillä niitä oli varastoissani. Löysin jotain ohjeita ja soveltelin niitä sen verran laveasti, etten viittaan minnekään, vaan sanon vain, että tämä on omasta tai asiakkaan päästä. Käytin todella vähän aineksia ja silti  meinasi tulla liikaa. 

Herne-porkkanasivuke kahdelle

• puolikas porkkana palasiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli viipaleina
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• (jotain tuoretta yrttiä, unohdin)

Monissa ranskalaisissa ohjeissa kauden kasviksia kypsennetään ja käytetään pannulla ottamassa makua voista ja yrteistä ja sen tapaisen sivukkeen tein meille. Kuumensin pannulla ensin voita ja öljyä ja kumosin sinne mukaan ensin porkkanapalat ja sipulit ja hetken päästä herneet. Maustoin suolalla ja pippurilla ja paistelin sen aikaa, että porkkana oli kypsää. Jotain tuoreyrttiä olisi tosiaan voinut laittaa, rakuunaa, persiljaa, basilikaa tai timjamia, niitä olisi ollut, mutta unohdin.

Söimme kasvissivukkeen pihvivartaiden ja kesäkurpitsa-fetavartaiden kanssa. Meillä oli pari pientä pihvipalaa, yhteensä noin 150 g. Leikkasin ne kummatkin kahdeksaan osaan ja marinoin niitä bulgogimarinadissa (korealaisvivahdetta) ja tökkäsin palat metallisiin varrastikkuihin, 8 palaa kumpaankin. Toisissa vartaissa oli kesäkurpitsaviipaleisiin (juustohöylällä tehtyihin) käärityttyjä pieniä fetapaloja, ne vartaat voitelin ennen grillaamista oliiviöljyn ja sitruunamehun seoksella, joka oli maustettu suolalla ja pippurilla. Molemmat vartaat grillasin Campingazin grillillä ja hyvin onnistui. 

Jälkiruokana meillä oli eilisen jäätelön loput kotimaisten mansikoiden ja vadelmien ja jääkahvin kera. 

Tour de Francessa oli tänään toinen henkilökohtainen aika-ajo, 11 km pitkä ylämäki. Eilen olimme varmoja, ettei kukaan lähde tälle etapille aika-ajopyörällä, mutta kylläpä lähti, esimerkiksi Jonas Vingegaard. Tadej Pogacar ajoi normimaantiepyörällä, mutta toki ylämäkeen sommitellulla välityksellä. Katsoimme etappia jonkun verran ruokatoimien ohessa ja vaikka se tuntuu aika epätodelliselta, niin Tadej oli nopein tänäänkin ja johtaa kokonaiskilpailua yhä topakammin. Hänen johtonsa toisena olevaan Jonas Vingegaardiin on vähän yli neljä minuuttia. Voi hyvät hyssykät!

Nyt kyllä olen vähän leuhkana – Chicken Vesuvio

Olipa sopiva otsikko matkakeittimen
alla olevassa rasvasuojahesarissa,
Taidetta taiteen vuoksi,
tämä ruoka oli todella lähellä taidetta.

Päivän italialainen ruoka taitaa olla italialais-amerikkalainen, mutta enpä antanut sen häiritä. Minulla oli mobilekeittiöni valmistusjonossa pieni pakkaus kanan sisäfileitä ja muutama peruna ja googlatessani osuin tähän ruokalajiin, Chicken Vesuvioon. Otin ohjeen tästä blogista. Luonnollisesti hieman soveltelin sen mukaan, mitä matkakeittiöstämme löytyi ja lopputulos oli sanalla sanoen loistava! Kun itse kehuu, niin tulee sopivimmat kehut. 

Chicken Vesuvio kahdelle

• 240 g pakkaus kanan sisäfileitä (10 kpl)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 pientä perunaa kolmeen palaan leikattuina
• 4 vihreää parsaa (kuivahtaneet alaosat poisnapsaistuina)
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl roseviiniä
• 2 dl kasvisfondia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl voita
• tuoretta basilikaa

Ensin kokosimme minulle pihakeittiön, pienelle Decathlonin taittopöydälle asetettiin hesari ja sen päälle Campingazin kaasuliesi. Sivumennen sanoen ja vinkkinä, jos aiot kokkailla tämmöisellä liedellä täällä Keski-Euroopassa, osta kaasupanokset Suomesta vaikka Biltemasta. Siellä ne maksavat noin 1,60-1,90€/kpl, Ranskassa hintalappu on 4,5-5€.

Koska tuuli aika paljon, Antti laittoi minulle valokatteesta askaroidun tuulisuojan pienillä puristimilla pöytään kiinni. Kaasua kuluu vähemmän, kun keittely/paistelu tapahtuu tuulelta suojassa. 

Valmistelin ainekset, maustoin kanapalat suolalla ja pippurilla, leikkasin perunat ja parsat paloihin ja keräsin kaikki tarvikkeet käteni ulottuville. Otin pakastimesta kupillisen herneitä sulamaan. Kasvisfondin tein valmiiksi pakasterasiaan niin, että kaadoin siihen pullovettä noin desiä ja päälle kasvisfondia purkista noin ruokalusikallisen, en kuumentanut enkä keitellyt sitä, sekoittelin vain. 

Aloitin kuumentamalla pannua ja sillä noin ruokalusikallista oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostelin kanapalat pannulle ja laitoin kannen päälle. Muutama minuutin kuluttua käänsin kanapalat ja paistoin niitä vielä lisää noin 3 minuuttia, nuo sisäfilepalat ovat hoikkia ja pieniä. Nostelin kanapalat sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pienen tilkan öljyä ja kumosin parsapalat pannulle, joka oli melkoisen kuuma. Aivan hetkessä, minuutissa, parsat saivat sopivan paistopinnan ja nostelin ne samalle lautaselle kanapalojen kanssa odottamaan. 

Taas hieman lisää öljyä pannulle, noin teelusikallinen ja nostelin perunapalat paistumaan, tarkoitus oli saada hyvä paistopinta, muttei vielä kokonaan kypsentää perunoita. Kääntelin paloja muutaman minuutin kuluttua. 

Sitten nostelin kanapalat perunapalojen (parsapalat jätin odottamaan) sekaan pannulle ja lisäsin mukaan viinin, jonka annoin kiehahtaa kunnolla, muttei kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvisliemen ja tällöin ainekset pannulla olivat noin puoliksi liemessä. Laitoin kannen päälle ja annoin ainesten kypsyä noin 8 minuuttia. Kokeilin perunoiden kypsyyttä haarukalla, joka sujahtikin hyvin perunapalan läpi, kanan arvelin hyvinkin olevan jo kypsää. 

Seuraavaksi oli tehtävänä kastike. Nostelin kana- ja perunapalat aiemmin käytetylle lautaselle parsapalojen seuraksi taas odottamaan. Pannulla oli tässä vaiheessa noin 1,5 dl lientä. Lisäsin pannulle hyvän lorauksen sitruunamehua ja nokareen voita sekä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin desin verran.

Lopuksi kumosin perunat, parsat ja kanat pannulle ja vielä odottamassa olleet herneet ja annoin niiden kuumentua kannen alla muutaman minuutin, kastike kiehui edelleen kokoon, muttei kuivunut kokonaan pois. 

Ai että joskus tulee tehtyä hyvää ruokaa, lapioin kanaa, perunoita, herneitä ja parsaa lautasille, päälle vielä pikkuisen sitruunamehua ja tuoretta basilikaa ja tässä oli tämän kevään paras ateria. Yksinkertaista ja niin hyvää. Tänään tuntuu, että olen hyvä mobilecook. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kisan neljäs etappi ja se nopein oli ensimmäistä Giroaan ja ilmeisesti ensimmäistä Grand Touriaan ajava nuori alankohollantilainen Casper van Uden. Kokonaiskilpailun pinkkipaidan piti itsellään sen sunnuntaina saanut Mads Perdersen. Primoz Roglic nipisti Madsin johdosta pois kaksi sekuntia oltuaan jossain välikirissä tiitteränä. Eli suosikkini Primoz on toisena seitsemän sekunnin päässä Madsista. 

Molemmat Yatesin veljekset ovat näköjään mukana, he ajavat eri talleissa tänäkin vuonna. Heidän äiteensä saa olla pojistaan ylpeä, ovat justiinsa kymppisakin tuntumassa sijoilla 11 ja 12. Heidän takanaan sijalla 13 on Richard Carapaz, joka joutui epäsuosiooni monen monta vuotta sitten oltuaan mielestäni epäreilu hatkan vetovuorojen suhteen ja tunnetusti epäsuosiooni joutunut ei sieltä helposti pääse pois. Mutta on sitäkin tapahtunut. Aikoinaan noin vuonna 2012 Cadel Evans teki jotain, josta en tykännyt, mutta myöhemmin päätin, jo ennen kuin hän lopetti uransa, että on hän ihan ok. Joten koskaan ei kannata menettää toivoaan. 

Ranskalainen hernekeitto

Söin Tampereella Bistro Amandessa Crème Ninon-annoksen, jonka valmistamisesta näin monta monituista vaihetta keittiössä. Vähän ihmettelin, että pitääkö sitä oikeasti noin  monessa kattilassa keitellä ja vatkata ja vispata. Se oli ihan hyvää, mutta laihanpuoleista, kun odotin paksua herkkämakuista keittoa. Pidin siitä, että tarjoilija kysyi saako keittooni kaataa hieman samppanjaa. Tietysti sai. 

Tänään halusin tehdä samantapaista keittoa meille päivälliseksi ja otin ohjeen Pardon your French-blogista. Noudatin ohjetta jonkin verran. Pienensin ohjetta ja muutenkin olin sellainen #cestlavie-kokki.

Ranskalainen hernekeitto kahdelle

• 100 g lardonia (ranskalaista pekonikuutiota)
• 1 porkkana
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 4 dl pakasteherneitä 
• 4 dl kanalientä fondista
• suolaa ja pippuria
• kuivattua provencen yrttiseosta
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl luxemburgilaista cremantia

Kumosin lardonkuutiot kattilaan ja aloin kuumentaa kattilaa. Odotellessani kuorin porkkanan ja sipulin ja leikkasin ne pieniin paloihin, otin esille valkosipulimurskapurkin ja kuivatut yrtit. Pakasteherneet odottivat lautasella ja kanaliemi odotti kattilassa valmiina. 

Kun lardonit olivat paistuneet kattilassa rapeiksi, lusikoin ne lautaselle paperipalan päälle, jätin kaiken irtorasvan kattilaan. Kumosin sipulit ja porkkanat samaan rasvaan ja kypsyttelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin kattilaan puolet liemestä, kuivatut yrtit, hieman suolaa, pippuria ja herneet. Nostin keittopohjan kiehumaan ja noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli kypsää. 

Kaadoin keittopohjan lävikköön ja keräsin liemen alle toiseen kattilaan, jossa oli liemen kuumentanut. Otin blenderin kannun ja kumosin sinne kaikki keittosattumat ja noin puolet liemestä. Blenderi sitten vain hommiin ja lisäsin lientä vähitellen niin että sain aikaan pehmeän tasaisin keiton. Lientä jäi vähän ylitse. 

Kaadoin soseutetun keiton siihen kattilaan, jossa olin keittopohjaa keitellyt ja kuumensin sen uudelleen. 

Annostelin keiton lautasille ja ripottelin päälle pekonikuutioita ja tuoretta persiljaa. Lorautin vielä hieman cremantia lautasille keiton päälle ja se kuohahti kivasti ja toi keittoon sopivaa särmää. Samaa juomaa oli meillä laseissa aterialla. 

Käytin loppuun eilisen juustotahnan ja piristin sitä hieman Kirschwasserilla, noin ruokalusikallinen puoleentoista desiin massaa teki oikein hyvää. Levitin massan leipäviipaleille ja paistoin niitä airfryerissä 200 asteessa noin 12 minuuttia. Tässä kohden airfryer ei ollut paras metodi, sillä kori tuli liian täyteen, leipä ei pysynyt rapeana, vaan hieman pehmeni paljosta juustosta. 

Tour de  Francessa oli 18. hilly-tyyppinen mäkietappi, jonka nopein oli Victor Campenaerts. Pääjoukko tuli maaliin melkein varttia myöhemmin, Tadej Pogacar on edelleen kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten vuorossa taas hirviä vuorietappi, meillä on CampaAdrian katsastus ja seuraavan reissuunlähdön valmistelu.