Näytetään tekstit, joissa on tunniste nizzan salaatti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nizzan salaatti. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. heinäkuuta 2021

Kaljupää Nizzan salaatti

Kaljupää siksi, ettei ollut anjoviksia ja oliivit unohdin. Ja kalakin oli lohta, mutta ei se niin nokonuukaa. Minusta tästä tuli kiva salaatti, liian iso kyllä, yksi peruna/sierainpari olisi riittänyt. Ai, että teki pahaa kirjoittaa sierainpari, mutta kirjoitinpa kumminkin, oikein kahteen kertaan. 

Nizzan salaatti ilman sitä ja tätä

  • 2 annospalaa lohta (noin 50 g/pala)
  • voita paistamiseen
  • 4 perunaa (2 olisi piisannut)
  • 1 tomaatti
  • 1 avomaankurkku
  • 3 pientä uudensadon punasipulia (ilman varsia, koska ne olivat jo nahistuneet)
  • 4 retiisiä
  • 2 kananmunaa
  • kourallinen herneenpalkoja
  • salaattipuntin loput, tosi vähän (oli huono salaatti, jonka valitsin eilen, ihan laiska)
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
  • sitruunamehua
Keitin perunat ja kananmunat kypsiksi ja Antti kävi leirialueen keittiössä paistamassa lohipalat pannulla voissa. Oli sen verran sateen uhkaa, ettemme virittäneet grilliä ulos. Sillä välin viipaloin tomaatin, retiisit, sipulit ja kurkun ja otin salaatista irti sen, mitä siitä sai. Vieläkin harmittaa eilen valintani, tammenlehväsalaatti on aika hyvä retkisalaatti. Asettelin lautasille salaatinlehdet, tomaatit, sipulit, retiisit ja kurkut. Viipaloin kypsät perunat ja kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. Nostelin ne kaikki lautasille ja muutaman herneenpalon myös, laitoin ne raakoina, sillä ne olivat niin justiinsaongittuja, että olivat makeita ja rapsakoita ihan sellaisinaan. Kun Antti tuli paistoretkeltä, nostin lohipalat lautasille. Maustoin koko hommelin vielä suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä. Nizza enough, eiköstä vaan? 


Tour de Francessa oli tasamaan etappi, jolle oli kaavailtu massakiriä, mutta sitä ei tullut. Peter Sagan on keskeyttänyt kisan, en saanut selkoa, että minkä tähden. Voittaja oli ensikertalainen suuressa ympäriajon voittamisessa, Nils Politt ja vaikka arvopaitaporukka jäi etapin voittajasta yli vartin, johtaa Tadej Pogacar edelleen kokonaiskilpailua. Huomenna etappi päättyy Carcassonneen, olemme toivoaksemme ajoissa majoittumassa, että ehdimme katsoa etappia paljon. 


Tänään kiersimme Oulujärven ja katsoimme 12 kirkkoa, tosin niistä pari oli kappelia, mutta menevät samaan laskuun. Tänään myös oli ensimmäinen vesisade muutamaan viikkoon ja muutenkin kaikki on mainiosti. Tulimme kivalle leirialueelle keskelle kainuulaista maaseutua, ei tietoakaan leirintähelvetistä, ei karaokeakaan. Tämä on entinen maatila, jota perilliset nyt pitävät leirialueena ja kaikki on justiinsa niin kivaa ja söpöä kuin olla ja voi. Kun kävimme tiskaamassa, jätimme crocsitkin kuistille, ettemme veisi ruohonkorttakaan sisälle. Tämän paikan nimi on Lentuankosken leirintäalue, tulkaa te kanssakaravaanarit tänne, jos haluatte hyvää!




Kirkkokatselmus myös edistyy, 450 kirkon raja räksähti tänään rikki ja lisää on huomenna tiedossa. Tänään pääsimme katsomaan moneen kirkkoon sisällekin  ja oli tosi monenlaisia erilaisia herranhuoneita nähtävillä. 

torstai 18. heinäkuuta 2019

Nizzan salaatti revisited

Reissussa on välillä hieman työlästä toteuttaa ruokahaasteita, mutta yritystä on. Tänään onnistuimme aika kivasti, jollei lasketa sitä, että anjovispurkin mehevää lientä valahti crocsiini. Ei paljon, mutta sen verran, ettei kenkä pääse sisätilaan ihan heti. Kokonaan eri tarina oli se miten vaikeaa oli hankkia anjovista, onneksi Prisma, jonne emme muutoin mielellämme astu, mahdollisti tuon tuoksuvan herkun hankkimisen. Cittari epäonnistui pahoin. 

Ennen näitä kulinaarisia seikkailuita tapahtui tietysti paljon muuta päivän aikana, olimmehan campareissulla. Heräsimme päät Sysmän pääkadulla (no okei, aika lähellä kylän päätietä) ja minä, joka illalla olin uinahtanut (yövuoroväsymystäni) jo ennen kuin illan JB oli päässyt varsinaisesti vauhtiin, sain kuulla, ettei Elät vain kahdesti ollut sen parempi kuin viime kesänäkään. James Bondeista pitää kyllä nyt sanoa, että vaikka olen katsonut niitä kiltisti kohta 40 vuotta, alkaa minulla tulla kiintiö täyteen. Ne kohdat, jotka ennen olivat hauskoja tai cooleja, eivät ole enää hauskoja eivätkä cooleja, vaan vaivaannuttavia, törkeitä tai tylsiä. Onko teille käynyt niin? Saa jo riittää naisten takapuolten läpsäyttelyt ja sen sellaiset.

Söimme erittäin hyvän CampaAdria-aamiaisen Sysmän mukavalla leirialueella ja kokosimme kamppeemme lähtöä varten siinä vaiheessa, kun naapurit vasta kömpivät vaunuistaan ja autoistaan ensimmäisille tupakoille.


Suuntasimme kohti Lahtea ja ajoimme kauniin Pulkkilanharjun kautta, siitä ei ole kuvallisia todisteita, mutta uskonette, kun sanon, että ihan varmana ajoimme. Lahdessa kävimme kahdessa museossa, joissa emme aikaisemmin olleet käyneet, sillä Museokortti tykkää, että sitä käytetään. Emme kumpikaan ole motoristihenkisiä ja saatamme välillä vitsailla individualisteista, jotka ajavat suurissa porukoissa mustissa vermeissään. Suomen moottoripyörämuseo oli oikein kiva paikka, vaikken suuresti motskareitten päälle ymmärtänytkään. 


Toiseksi kävimme Lahden radio- ja tv-museossa. Siitäkään ei ole muuta todistetta kuin kuva toisesta mäellä olevasta korkeasta mastosta. Tämäkin oli kiva museo, voi kyllä suositella! Ja hyvä parkkipaikka isollakin autolla mennessä. 


Ruoaksi oli tarkoitus tehdä nizzan salaattia (pitäisikö se nimi kirjoittaa isolla?) ja sitä varten meillä oli melkein kaikki ainekset. Piti vain ostaa vihreitä papuja, retiisejä ja anjoviksia. Retiisejä, aivan pikkurusia löytyi kyllä, mutta ei vihreitä papuja eikä anjoviksia. Niitä varten piti mennä toiseen kauppaan, muttei sielläkään ollut papuja, piti tyytyä tuoreisiin herneisiin.

Tulimme yöksi Messilän leirialueelle Hollolaan, koska me voimme. Emme ole koskaan aikaisemmin olleet täällä, mutta voisimme olla toistekin. Suurin osa muista leireilijöistä on maamme kansalaisia, mutta on täällä jokunen germaani ja alankomaalainen. Meillä on kiva paikka lähellä Vesijärven rantaa, tuuli on käynyt sopivasti ja saimme eilen kastuneen markiisin kuivaksi.

Mutta sitten siihen ruokaan. Teimme siis pitkästä aikaa nizzan salaattia. Meillä on aika pieni salaattikulho, mutta se oli lopulta juuri sopiva, saimme koko salaatin syötyä kerralla. Kolme luikeroa anjovista jäi, se on minusta aika hyvin passattu.


Nizzan salaatti kahdelle 

  • loput matkayrttilaatikon salaateista (kolmisen pientä kourallista)
  • 6 kirsikkatomaattia
  • 2 avomaankurkkua
  • 4 uuden sadon siikliperunaa
  • (1 uuden sadon punasipuli, jonka unohdin kokonaan, mutta olisi passannut hyvin)
  • 2 kananmunaa
  • 1 pieni pussillinen mustia oliiveja (noin 20-25 kpl)
  • 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
  • 1 pieni purkki anjoviksia
  • 1 pieni nippu minimaalisen pieniä retiisejä
  • 1 punainen suippopaprika
  • noin kourallinen tuoreita herneitä
  • pippuria
  • sitruunamehua
  • suolaa
Keitin perunat ja kananmunat kypsiksi. Antti leikkeli matkayrtistöstä salaatit siihen malliin, että niiden tilalle pääsivät uusi timjami ja korianteri. Kuorin avomaankurkut ja leikkasin ne kuutioiksi, puolitin tomaatit ja viipaloin paprikan. Retiisit leikkasin irti naateistaan ja puolitin ne. Leikkasin kypsät perunat paloiksi ja kananmunat puolikkaiksi. Asettelin salaatin pienen salaattikulhomme reunoille ja sommittelin muut ainekset omiksi osioikseen kulhon reunoille, paprikaviipaleet, peruna- ja kanamunapuolikkaat, retiisit, kurkkukuutiot, tomaatit, tonnikalan ja kurkkukuutiot. Pinnalle ripottelin herneet ja nostelin päälle muutaman anjoviskiemuran ja oliiveja. Kastikkeeksi tuli hieman öljyä kaloista ja sitruunamehua, mausteeksi pippuria ja suolaa. Ihan älyttömän hyvää, vaikka sipuli unohtuikin. 




Jälkiruokana meillä oli kahvijäätelöä ja marjoja. Ei hassumpaa sekään, mutta nyt pitää mennä tiskaamaan. 


Päivän Tour de Francen etappi oli taas yli 200 km mittainen. Ehdimme katsoa lopun ja ilokseni Simon Yates voitti etapin. Siitä ei ole hänelle henkilökohtaisesti kauheasti hyötyä tässä kisassa, mutta silti olin ilahtunut. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Julian Alaphilippe, jonka puntti voi huomenna tutista, sillä vuorossa on henkilökohtainen aika-ajo.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Nizzahko salaatti

Kammenpyörittäjä oli lukenut olemattomia ajatuksiani kauppareissulla ja ostanut hieman loimulohta. Sommittelin nopean nizzan salaattia mukailevan päivällisen. Tässä ei ollut  autenttisuutta ollenkaan, mutta hyvää se silti oli rankan työpäivän jälkeen.

Nizzan salaatti-mukaelma kolmelle ja yhdelle työeväät

  • 2 kumatotomaattia
  • noin 10 kirsikkatomaattia
  • noin 10 pientä uutta perunaa
  • 3 kananmunaa 
  • noin 200 g pala loimulohta
  • salaattia pihan viljelyksistä
  • ruohosipuli ja persiljaa
  • oliiveja
  • sitruunamehua
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
Höyrytin perunat ja leikkasin ne paloihin. Keräsin perunapalat pieneen kulhoon ja maustoin ne sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Keitin kananmunat ja laitoin ne kananmunaleikkuriin tehden sillä lohkoja. Huuhtelin salaatit ja revin ne paloiksi laakeaan vatiin. Ripottelin päälle tomaatteja, paloiksi pienityn lohen, kananmunalohkot, oliivit ja perunat. Pinnalle sirottelin ruohosipulia ja persiljaa. Söimme pikaisen salaatin tuoreen patongin kanssa. Taas kävi niin, että aivan hirveä nälkä taittui, parin ensimmäiseen haarukallisen jälkeen ei jaksanut enää syödä. Minulla oli pieni rasia anjoviksia, mutta unohdin avata purkin. Papuja tai herneitä ei löytynyt. 



Tänään Tour de Francen kymmenes etappi oli taukopäivän jälkeinen puserrus. Lämpimässä säässä ajaminen näytti olevan monilla vaikeaa, liekö eilen oli jossain kekkerit liian pitkään? Ivan Basson kerrottiin keskeyttäneen, sillä häneltä oli löydetty eilen kivessyöpä. Toivottavasti hän ehtii saada apua sairauteensa. Chris Froome lähti irti viimeisessä nousussa ja jätti kilpakumppaninsa. Erot ovat jo sellaisia, että Froome alkaa varmistella koko kilpailun voittoa.