Pizzaa kesän ensimmäisenä päivänä

Kesän ensimmäisenä päivänä meillä oli pizzanpaistoa ohjelmassa. Se on mukavaa tiimityötä, johon edelleen pystymme, vaikka työelämässä sitä taitoa ei enää tarvitsekaan.

 Pizzataikina

• 0,5 l vettä
• 1 pala hiivaa
• noin 13 dl vehnäjauhoja 
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sokeria
• 2 tl suolaa

Tein taikinan edellisiltana jääkaappiin kohoamaan. Sekoitin kaikki ainekset yleiskoneen kulhossa ja kone vaivasi taikinaa kymmenisen minuuttia. Peitin kulhon kertakäyttöisellä (oikeasti monikäyttöisellä) suihkumyssyllä ja laitoin kulhon illalla seitsemän aikaan jääkaappiin. Aamulla kahdeksan maissa otin kulhon pois jääkaapista, se sai jäädä pöydälle edelleen peitettynä iltapäivään asti, jolloin pizzojen teko oli ajankohtaista. 

Iltapäivällä kumosin taikinan leivinpöydälle ja jaoin sen kuuteen osaan, jotka pyöritin palloiksi ja peitin ne leivinliinalla vielä kohoamaan. Taikina oli kyllä todella helppoa käsitellä, sain pallot paineltua sormin ensin litteiksi ja pyöritettyä karkeiden jauhojen päällä ohuiksi pohjiksi. 

Täytteet kuka mitenkin tykkää

• tomaattikastiketta
• mozzarellaa raasteena ja paloina
• parmankinkkua
• tonnikalaa (Lidlin lasipurkki MSC-sertifioitua)
• kevätsipulia
• salamia
• katkarapuja
• öljyyn säilöttyä latva-artisokkaa
• oreganoa
• viipaloituja kirsikkatomaatteja

Tein pizzoja erilaisin täyttein ja Antti paistoi ne epäsuoralla lämmöllä Big Green Eggin pizzakiven päällä. Täytin aina yhden valmiiksi metallisen pizzalapion päälle ja kun pizza alkoi olla valmis, tein seuraavan. Näin pizzat eivät olleet täytteineen liian pitkään lapion päällä ja liuttaminen lapiolta pizzakivelle onnistui hyvin. 

Giro d'Italian neljäs etappi oli kaksiluonteinen, siinä oli selkeä tasainen osuus alussa, loppuosuus oli mäkistä kiipeämistä ja laskeutumista. Italiassa oli sää kuten meillä viime viikonloppuna, 8-10 astetta ja vettä satoi koko päivän. Ei käynyt kateeksi tuota keliä missä ajajat joutuivat työtään tekemään. Iloksemme hatkassa ollut virolaisella Rein Taaramäellä näytti olevan hyvässä tilaisuudessa voittaa etappi, mutta ei hän jaksanut. Voittajaksi ajoi Joe Dombrowski, joka saavutti ensimmäisen voittonsa suuressa ympäriajossa. Kokonaiskilpailun ykköspaikan otti Alessandro De Marchi.

10. kerta toden sanoo

Kohta on tarpeeksi kuumaa!

Ennen tätä postausta CampaSimpukan tunnisteluettolossa mainittiin sana pizza 9 kertaa. Olemme tietysti paistelleet pizzoja viiden ja puolen vuoden bloggaamisen aikana useamminkin, mutta niistä ei ole ollut paljon kerrottavaa. Useimmiten ongelma on ollut pohjassa ja toiseksi uunissa. Sähköuunilla nyt ei vain pääse sellaisiin kuumuuksiin, joita pizza tarvitsisi. Pohjan ongelmat ovat olleet täysin leipojaperäisiä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että oikea ohje olisi löytynyt. 

Kesällä kun olin jaloittelemassa, oli tontille ilmestynyt uusi grilli, The Big Green Egg, joka on ollut ahkerassa käytössä siitä asti. Sillä on grillattu erilaisia lihoja ja paistettu patonkia. Pizzoja olemme paistaneet kaksi kertaa ennen eilistä. Jälkimmäinen kerta oli jo niin hyvä, että uskalsimme haaveilla leivinpaperin poisjättämisestä. 

Grillin saapumisen jälkeen taloon ilmestyi (tietysti tilattuna) kaksi Big Green Egg-kirjaa, joita olemme pläränneet ahkerasti erilaisia vinkkejä etsien. Myös Youtube-videoita on tullut katsottua läjäpäin. Mistä sitä ennen muuten etsittiin tietoa, kun piti kokeilla jotain ensimmäistä kertaa? Suuri osa hakutuloksista ei tietenkään liity asiaan mitenkään, jokunen on aivan päin persiettä. Yleensä jotain hyviä vinkkejä löytyy, tiedonetsintään varattu vartti on yleensä venynyt tunniksi ja etsityn tiedon lisäksi olen tullut tietäneeksi yleensä paljon  muutakin todella tärkeää.

Eilistä päivällistä aloitettiin valmistella jo perjantai-iltana, sillä halusin kokeilla taikinan kylmäkohotusta. Tein taikinan samalla ohjeella kuin ensimmäisessä kokeilussamme, mutta tällä kertaa kylmään veteen. Tai kylmään ja kylmään, sanotaan ettei lämpimään. Tällä ohjeella tulee neljä noin tavallisen ruokalautasen kokoista pizzaa. Kuivahiivan sijaan kokeilin nyt tuoretta hiivaa. 

Kylmäkohotettu pizzataikina 

• 2,5 dl viileää vettä
• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 7,5 dl durumvehnäjauhoja
• 1 tl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa (ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta vanhasta tottumuksesta sen laitoin)

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin päälle veden, liottelin hiivan veteen. Lisäsin muut ainekset (jätin jauhoja noin 1,5 dl mittaan siltä varalta, että jauhoja ei menisi ihan niin paljon). Kone vaivasi taikinaa noin 10 minuuttia. Lisäsin jauhoja noin puoli desiä vaivauksen aikana, loput jätin odottamaan leipomista. Taikinasta tuli rakenteeltaan melko kiinteä, ei yhtään tahmea vaivaimeen tarttuva pallo, jonka irrottelin nuolijalla kulhon pohjalle. Peitin kulhon kertakäyttösuihkumyssyllä ja laitoin kulhon jääkaappiin. Tuolloin oli perjantai-ilta noin kello 19. 

Lauantaiaamuna otin kulhon pöydälle noin kahdeksan aikaan. Taikina oli levinnyt kulhossa ja siinä oli paljon ilmareikiä, se oli tahmean näköistä, eikä määrä näyttänyt kovinkaan paljon lisääntyneen. Olin hieman huolissani, mutten tietenkään sanonut siitä mitään, kun Antti kysyi mitä taikinalle kuului. 

Iltapäivän puolella rohkaisin mieleni ja kumosin taikinan jauhotetulle pöydälle. Taikina oli jonkun verran kohonnut aamusta, sen kraaterinen pinta oli aika yllättävä, taikina oli kuin olikin aika kimmoisaa ja kiinteää, vaikka se näytti lähinnä lätsähtäneeltä pannukakulta. Leivinpöydällä siitä sain helposti pyöreän taikinapallon, jonka leikkasin neljään osaan. Kunkin pyöritin palloksi ja peittelin leivinliinan alle edelleen odottamaan. Valmistelin päälliset odottamaan. 

Koska oli tarkoitus yrittää saada pizzat lapiolle ja siltä grillin kivelle ilman paperia, aioin koota pizzan kerrallaan juuri ennen paistamista. Näin välttäisin sen, että pohja vettyisi ja lätty jymähtäisi metalliselle lapiolle. Yhden pizzan paistaminen veisi noin 5-6 minuuttia, joten yhden paistuessa ja ollessa melkein valmis, päällystäisin seuraavan odottamassa  olevan pohjan. 

Kun paistamisen aika lähestyi ja grilli kuumeni, valmistin pohjat loppuun. Ensimmäistä kertaa elämässäni saatoin pyöritellä pohjat käsin! Aluksi hieman kyllä kaulitsin pohjia, mutta sitten pyöritin pohjia leivinalustaa vasten runsaiden durumjauhojen päällä ja taikina venyi ja pysyi lähes pyöreänä lättynä aivan mainiosti. Pohjista tuli ohuita ja suorastaan  hienoja!

Täytteinä meillä oli prosciuttoa, mozzarellaa, salamia ja tomaatteja, toisessa versiossa tonnikalaa ja jokirapuja. Jauhotin pizzalapion ja nostin pohjan sille. Levitin Muttin pizzakastiketta alimmaksi, sitten juustoa, muita täytteitä ja pinnalle vielä juustoa. Antti toimi sitten paistomestarina, hänellä oli uskallusta hulauttaa pizza lapiolta kiven päälle ja kansi kiinni. Grillissä oli lämpöä noin 350 astetta. Tällä kuumuudella pizza paistui nopeasti. Otimme pizzat uunista puulapion päälle, sillä ainoalla metallilapiolla oli odottamassa jo seuraava pizza. Emme halunneet menettää hyviä lämpöjä ja saada kaikki neljä pizzaa nopeasti paistettua. Pizzat eivät tarttuneet kiveen ollenkaan, ne oli helppo ottaa pois ja pohja oli upean rapea, reunoilta paikoin jopa hieman kärtsähtänyt, mistä minä erityisesti pidän. 

Olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Emme ole aivan varmoja siitä, mikä osuus oli taikinan yönylikohotuksella ja mikä sillä, ettei paistettaessa ollut paperia kiven ja pizzan välissä, mutta yks hailee! Näin teemme jatkossakin. Vaikkei tässä postauksessa muuten ollutkaan paljon uutta tietoa, halusin muistiin itselleni taikinan vinkit, että osaan seuraavalla kerralla tehdä samoin.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Pizzaa Big Green Eggillä

Tänään meillä on Espanja-vapaapäivä, sillä La Vueltassa on lepopäivä. Tänäänkin piti syödä, joten kokeilimme ensimmäistä kertaa Big Green Egg-grilliä pizzan paistamiseen. Saimme viime viikon lopulla grilliin muutaman lisäosan, sanalla saimme tarkoitan, että ostimme, kuten koko grillinkin. Lähetyksessä tuli pizzakivi ja puoliympyrän muotoinen kivi, sekä korotusteline ruokien lämpimänä pitämiseen ja mihin ties, en ole vielä opiskellut pitkää oppimäärää koko hommasta. Ostimme pari kirjaakin Green Eggin käyttämisestä ja toisesta niistä otin pizzataikinaohjeen. 

Pizzataikina 8 pieneen pizzaan (noin 12-14 cm halkaisijaltaan)

• 2,5 dl vettä
• 1 tl active dry yeast (kuivahiivaa)
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä

Laitoin ensin yleiskoneen kulhoon hiivan, sokerin ja lämpimän veden, annoin vellin ottaa hieman vauhtia, noin 10 minuuttia. Siinä ajassa hiiva alkoi kuplia. Lisäsin kulhoon jauhot, suolan ja oliiviöljyn ja annoin koneen vaivata taikinan kiinteäksi palloksi, noin 10-15 minuuttia. Jätin taikinan kulhoon kohoamaan peitettynä noin puoleksitoista tunniksi. 

Kun oli aika paistaa pizzat, oli taikina kohonnut noin kaksinkertaiseksi. Se oli pikkuisen tiiviimpi, kuin aiemmin käyttämäni pizzantaikina, helposti käsiteltävä ja kaulittava. Halusin tehdä pizzoista pieniä, jotta saisin ne vanerisella pizzalapiolla siirrettyä suoraan grillin paistokivelle ilman leivinpaperia, jonka arvelin kärähtävän grillin yli kolmen sadan asteen kuumuudessa. 

Leikkasin taikinan kahdeksaan noin tennispallon kokoiseen palaan. Kaulitsin ne jauhojen kanssa enemmän tai vähemmän pyöreiksi lettusiksi ja jätin ne jauhoiselle leivinlaudalle odottamaan. Täytteitä keräilin jääkaapista vähän sitä sun tätä.

Pizzatäytteitä 8 pikkupizzaan

• tomaattikastiketta
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• muutama siivu italialaista salamia
• serranon kinkkua
• fetaa
• pikkupala parmesania
• muutama kypsä jokiravun pyrstö
• 1 viikuna
• pieni nokare italialaista sinihomejuustoa
• 1 rkl omenasosetta

Grilli oli kuumennettu pizzakivi sisuksissaan 330 asteeseen, jossa se pysyi hämmästyttävän tasaisesti. Täytin pari pizzaa kerrallaan, kaksi mahtui yhtä aikaa kiven päälle. Tein erilaisia täytekomboja, oli fetaa ja salamia, oli rapuja ja mozzarellaa, kinkkua ja parmesania. Yhden tein makeaksi versioksi, siihen tuli tomaattikastikkeen vastineeksi kotoista omenasosetta, vähän voimakasta sinihomejuustoa ja tuore, sopivan kypsä viikuna viipaleina. 

Paistoimme pizzoja noin 5-6 minuuttia ja niistä tuli kyllä parhaita koskaan tekemiämme kotipizzoja. Pohjasta tuli rapea ja täytteet sopivat toisiinsa hyvin, vaikka käytinkin monenlaista pikkutähdettä jääkaapissa. Vaikken olekaan suuri ulkojuuston ystävä, niin pidin makeastakin pizzasta ja jopa siinä olevasta homejuustosta. Tätä taikinaohjetta aion käyttää kyllä toistekin. Uskon, että olisin saanut vähän isommatkin siirrettyä lapiolla grilliin, mutta ainakin näissä pienissä metodi toimi hyvin. Olemme erittäin tyytyväinen Big Green Eggiin, aiomme opetella sen käyttöä vielä paljon lisää tänä syksynä.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Pizzan keväiset värit

Reissussa ollessani jouduin syvän huolen valtaan, tieto lisäsi tuskaa. Näin Instagramista miten suomalaiset blogaanit söivät niin kovaa kyytiä parsaa, että pelkäsin ettei tankoakaan ole jäljellä, kun ehdin kotiin. Onneksi kivat kaverit lupasivat jättää minulle vähän parsaa ja myös tämän kevään hittituotetta, broccoliinia. Löysin kumpaakin nipun, ei niissä ollut lappua päällä: Vain Campasimpukan käyttöön, mutta otin ne silti. 

Tänään oli äidin onnenpäivä, Opiskelija tuli käymään. Aluksi lupasin, että teen lasagnea päivälliseksi, mutta sitten muistin, ettemme ole muuta tällä viikolla varsinaisesti syöneetkään kuin pastaa, joten päätinkin tehdä pizzaa. Yhden pizzoista tein keväisenä parsatäytteisenä ja sille sivelin tomaattikastikkeen sijaan ricottaa, niin ollaan tukevasti Italia-teemassa kiinni. Toiseen laitoin broccoliinia ja pieniä tomaatteja. Pari pizzaa tein sitten tomaattikastikeella ja Opiskelijaa miellyttävin täyttein.

Valkoisia pizzoja keväisin täyttein

Pizzapohja kahteen pienehköön pizzaan

• 3 dl lämmintä vettä
• 3/4 palaa hiivaa
• 400 g 00-jauhoja
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä

Liota hiiva lämpimään veteen yleiskoneen kulhossa ja mittaa kaikki muut ainekset mukaan. Vaivaa taikinaa koneellisesti 10 minuuttia, lisää hieman jauhoja, jos taikina on liian löysää. Jätä kohoamaan peitettynä 2-5 tunniksi. Jos haluat, voit laittaa taikinan peitettynä jääkaappiin ja antaa sen olla siellä yön ylitsekin.

Keväiset täytteet kahteen vaaleaan pizzaan

• 2/3 purkkia ricottaa
• 6 vihreää parsaa
• 2 retiisiä
• 6 vartta broccoliinia
• 6 pientä tomaattia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pieni pala parmesania raastettuna
• pieni pala emmentaalia raastettuna

Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Jos käytät pizzakiveä, laita se kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. Minä edelleen käytän leivinpaperia pizzan ja kiven välissä, en osaa vieläkään tehdä sellaista pohjaa, jonka saisin siirrettyä puiselle laudalle ja siltä kivelle. 

Leivo taikina kahdeksi lätyksi, sinä varmaan saat pyöreämpiä pizzoja, minä en koskaan saa. Aina niistä tulee jotenkin epämuotoisia. Levitä pohjille muutama lusikallinen ricottaa, halutessasi voit maustaa ricottan vaikka murskatulla valkosipulilla. Minä en muistanut. Halkaise parsat pitkittäin niin, että niistä tulee ohuempia, ehtivät kypsyä uunissa. Leikkaa retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Levitä parsat ja retiisit pohjalle ricottan päälle. Revi mozzarellapallon puolikkaasta paloja pizzan päälle, samoin raasta sille parmesania ja emmentalia. 

Täytä toinen keväinen pizza tomaattiviipaleilla ja hieman ohennetuilla broccoliinin varsilla. Laita samaan tapaan pinnalle juustoja. Paista kumpikin pizza kuuman kiven päällä kunnes juustot kuplivat lupaavasti ja pohja kohoilee reunoiltaan ja on kypsää. Kummatkin pizzat maistuivat oikein mainioilta, ricottaa olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. En osaa päättää kumpi sopi paremmin pizzaan, parsa vai broccoliini, mutta retiisi ainakin sopi todella hyvin. Opiskelijan pizzoissa oli Muttin pizzakastike pohjalla, täytteinä salamia, tonnikalaa ja katkarapuja, sekä runsaasti juustoja. 

Giro d'Italian kahdeksas etappi näytti siltä, että massakiristä on turha haaveilla. En kyllä oikeasti niistä pidäkään kovin paljon, sillä pelkään kolareita ja viimehetken kasoja. Eniten pidän ylämäkeen päättyvistä etapeista, joissa ajajia tulee yksitellen maaliin. Ei nyt tarvitse olla mitään järkyttäviä 18 % seinänousuja, joihin tullaan hämärän rajamailla. Sellainen 6-8 % piisaa hyvin! Tänään reitti meni samanlaisia valkohiekkaisia teitä kuin minäkin ajoin L'Eroicassa. Aika on kullannut muistot, sillä todellisuudessa minä kyllä taisin taluttaa aika paljon. Etapin voittaja oli tänään Gianluca Brambilla, joka saavutti ensimmäisen grand tour-voittonsa ja meni ja otti pinkin paidankin samantien Tom Dumoulinilta. Huominen henkilökohtainen aika-ajo voi hyvinkin taas muuttaa tilanteen aivan toiseksi.

Vielä ehditte osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kookasta luettavaa arvotaan maanantaina ja osallistumaan pääsee täällä.

Katalonialainen coca

Espanjalainen versio pizzasta on nimeltään coca ja sellaisen tein tänään. Cocassa ei ole perinteisesti pizzan tapaan juustoa eikä tomaattikastiketta, vaikka varmasti senkin voi tehdä melkein miten miellyttää. Yllättävän hyvin kaapeista löytyi ainekset tähän paistokseen, samoin nuorisolle tekemiini tavanomaisempiin pizzoihin. Sainpa Jääkärille käärityksi palasen folioon evääksikin paluumatkalle varuskuntaan. Otin ohjeen cocaan HOLAFOODIE-blogista.

Katalonian coca

Taikina

• 15 g kuivahiivaa
• 3 dl vettä
• 600 g vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa (ohjeessa oli 2 rkl, mutta se meni minulta ohitse, 2 tl oli ihan riittävästi)
• 3 rkl oliiviöljyä

Täytteet

• 2 pientä uutta sipulia
• 5 sentin pätkä kesäkurpitsaa
• säilöttyä paprikaa 
• rasiallinen sardiineja (lisäys lähdeohjeeseen)
• 1 rkl oliiviöljyä pohjan öljyämiseen

Kerää kaikki taikinan ainekset yleiskoneen kulhoon ja vaivaa taikinaa noin 10-15 minuuttia, kunnes siitä muodostuu kiiltävä pallo. Jätä taikina kohoamaan peitettynä noin tunniksi tai kahdeksi. 

Kuumenna uuni 230 asteeseen. Viipaloi sipuli ja kesäkurpitsa oikein ohuiksi siivuiksi. Samoin leikkaa säilötyt paprikat ohuiksi suikaleiksi ja pilko sardiinit pieniin paloihin ja poista niistä ruoto, se lähti ainakin minun purkkisardiineistani hyvin.

Kun taikina on kohonnut hyvin, kaulitse se ovaalin muotoiseksi pitkulaksi leivinpaperin päälle, jonka reunat jätät hieman paksummiksi kuin keskiosan. Vetele ovaaliin terävällä veitsellä salmiakkikuviointi ja rypytä reunat. Kaada oliiviöljy kämmenellesi ja taputtele taikinan pinta öljyllä. Asettele pohjan päälle ensin ohuet kesäkurpitsa- ja sipuliviipaleet. Sitten asettele paprikasuikaleet pinnalle taas salmiakkikuvion muotoon. Nosta pienet nokareet sardiinia jokaiseen salmiakkiruutuun. Paista cocaa uunin keskiosassa noin 10 minuuttia ja syö se heti, kun kieli antaa myöten. Pidimme kovasti tästä pizzamuunnoksesta, sen juustottomuudesta etenkin. Tämä sopisi meillä töissäkin hyvin, nyt kun maidottomia ruokailijoita on joukossamme. Sardiini sopi hyvin lisäksi tähän, olimme vähän varautuneita, että kala olisi kovin suolaista, mutta sitä se ei ollut.

La Vueltan yhdeksäs etappi tuli juuri maaliin ja voittajaksi ajoi aivan loistavasti hollantilainen Tom Dumoulin. Hän peittosi viime metreillä Chris Froomen, joka sai minut vähän hihkaisemaan, sillä on hyvä, että joku pystyy hänetkin ohittamaan. Samalla Dumoulin siiirtyi kokonaiskilpailun johtoon. Eilisessä kolaroinnissa joutui moni keskeyttämään, myös moottoripyörän kanssa kolaroinut Peter Sagan joutui jättämään kisan kesken, mikä on hyvin harmillista. Huomenna on vielä ajopäivä ennen ensimmäistä lepopäivää tiistaina. 

Lepopäivän nokkospizzaa

Långvikin asialliset vuokrapyörät

Eilen ajettiin Giro d'Italian yhdeksäs etappi, viimeinen ennen tämänpäiväistä lepopäivää. Alberto Contador sinnittelee sijoiltaan käyneen olkapäänsä kanssa johtopaikalla muutaman sekunnin turvin ja huomenna kisa taas jatkuu. En eilen saanut aikaan mitään italialaista ruokaa, luulen sen johtuneen aikaerorasituksesta, jonka kourissa olin blogaanimiitin jäljiltä. Hyvittääkseni laiskotteluni tein tänään teeman mukaista ruokaa, nimittäin pizzaa, vaikka olen tavallisesti pitänyt lepopäivän haasteestani yhtä matkaa pyöräilijöiden kanssa. Viitsin jopa hakea pantrysta leivinkiven uuniin kuumenemaan. 

Sauvajyvänen oli tehnyt viikonloppuna hyvältä kuulostavaa nokkospizzaa ja sattumalta Kammenpyörittäjä huomautti juuri pari päivää sitten, että nuoria nokkosia olisi nyt saatavilla, mikäli keksisin niille jotain keittiökäyttöä. Siispä kopioin ystäväni ohjeen melkein tarkalleen. Tosin heti pitää tunnustaa, että käytin vakiopohjaohjettani.

Nokkospizza (2 pientä)

• 1,5 dl lämmintä vettä
• 1/4 palaa hiivaa
• 200 g 00-vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä sipulia 
• nokkosia
• sekalaisia juustokannikoita raastettuna
• pallo buffalomozzarellaa

Kiehauta huuhdellut nokkoset (minulla oli noin kolme kourallista nuoria, hentoja nokkosia) ja valuta niitä siivilässä hetken aikaa. Kun näpit kestävät, puristele nokkosista vettä pois niin paljon, kuin saat. Silppua nokkoset pieneksi silpuksi.

Liota hiiva lämpimään veteen ja sekoita muut aineet joukkoon ja vaivaa taikina joustavaksi palloksi. Anna sen kohota kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se tulee. Jos käytät leivinkiveä, laita se uunipellille kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. 

Kaulitse taikina ohueksi, joko kaksi pientä pizzaa tai yksi isompi. Ripottele pohjalle ensin sekalaista juustoraastetta, sitten nokkossilppu ja ohuiksi renkaiksi leikattu sipuli. Murustele mozzarella pizzan pinnalle ja sirota loput juustoraasteet. Tämä on siis tomaattikastikkeeton pizza. Käytän vieläkin leivinpaperia, jonka avulla siirrän pizzan puulapion päällä leivinkivelle. 

Paista uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto saa kauniin värin ja pohja on kypsä. Pidimme tosi paljon nokkospizzasta, harmi vain että siitä tuli niin pieni. Olisi mennyt muutama pala lisääkin! Tällä kertaa pohjataikina onnistui minulta epätavallisen hyvin ja sain siitä leivinkiven päällä mukavasti paistunutta. Pojille tein tavanomaisemmat pizzat tomaattikastikkeella ja heidän lempparitäytteillään. Niistä ei jäänyt jostain syystä kuvallista materiaalia.