Kuhakiekot

CampaSimpukassa ei ole tainnut koskaan olla näin pitkää postaustaukoa, viimeksi postasin sipulinkeittoa marraskuussa. Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, että olen ollut reippaasti kokkaushunnigolla, tehnyt vain niitä iänikuisia samoja ruokia, joissa ei ole ollut mitään postaamista. Toiseksi olen ollut myös hieman maailmantuskassa, jonka pääasiallisin lähde ei olekaan enää idässä vaan lännessä, eivätkä aivoni meinaa tätä käsittää. Että hulluinta meno on juuri rapakon takana, vaikkei se hyvää tietenkään ole idässäkään. Luen liikaa uutisia ja somea, pitäisi tehdä sama itse-ehtoinen ruutuajan rajoittaminen kuin tein koronan pahimpaan aikaan. 

No mutta eilen tein kivaa ruokaa ja joka näytti myös nätiltä ja siinähän sitä olikin jo aineksia postaukseen. Ja kun vielä raaka-aineena oli kotimaista kalaa, niin kyllä kelpaa. Antti kävi kaupoilla ja toi kuhafileitä, joilla ei tällä kertaa ollut aivan hulvaton hinta. Aiempi suunnitelmani spamricesta siirtyi tuonnemmas. 

Kuhakiekot

• 2 nahatonta kuhafileetä (yhteensä 400 g)
• suolaa
• valkopippuria
• kuivattua ja tuoretta tilliä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl Eleplant"voita"

Fileet olivat muuten siististi käsiteltyjä, mutta keskellä on se kohta missä on pieniä teräviä ruotoja. Niitä jo alkaa pinseteillä kiskoa, menee koko kalapala raadellun näköiseksi, joten leikkasin fileet pitkittäin keskikohdan molemmilta puolilta ja keskikohta ruotoineen päätyi kompostiin. 

Maustoin nämä neljä viipaletta (kaksi vähän leveämpää ja kaksi vähän kapeampaa) suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla tillillä. Lurittelin vielä hieman sitruunamehua päälle. Kieritin sitten viipaleet leveämmästä päästä alkaen kiekolle ja kiinnitin ne jokaisen kahdelle ristikkäin pistetyllä cocktailtikulla, etteivät ne aukeaisi kypsennyksen aikana. 

Sulatin lusikallisen Eleplantvoita pannulla ja nostin kiekot paistumaan noin viideksi minuutiksi. Tulin sitten ajatelleeksi, ettei kiekkoja voi käännellä pannulla, etteivät ne hajoa enkä saisi niihin kannen alla kaunista paistopintaa. Minulla oli samaan aikaan airfryerissä 200 asteessa paistumassa kaksi Lidlin perunapaistosta (sellaisia neljän pakkauksissa myytäviä, esim emmentalilla ryyditettyjä, tai tomaatilla yms). Kaadoin paistinpannulle jääneet tekovoin loput kiekkojen päälle ja nostin ne  airfryeriin kypsymään loppuun ja se tapahtuikin aika nopeasti, mittasin sisälämpötilaa ja kun se oli 63 päättelin kiekkojen olevan kypsiä. Niin ne olivatkin. Muistin ottaa cocktailtikut pois ennen syömistä. 

Muuten lautasilla oli herneitä, höyrytettyä porkkanaa ja tilli-kermaviilikastiketta. Kuha oli juuri sopivan kypsää, ei olisi haitannut vielä ripaus suolaa, mutta kai sitä tulee tarpeeksi muutenkin. 

On tässä elämässä kuulkaa jotain muutakin muuttunut, nimittäin sellainen asia, että meillä käytetään nykyään myös valkopippuria. Vuosikausia olin ihan sitä mieltä, että valkopippuri on saatanasta eikä se sovi mihinkään ruokaan. Tätä mieltä olin valkopippurista vuonna 2017. Joku aika sitten tulin vahingossa ostaneeksi sitä purkin (ei varmaan ollut toinen uusi asia, eli silmälasit päässä) ja niin meillä sitten oli valkopippuria. Nykyään käytän sitä aivan kasuaalisti eikä ole mitään saatanallista tapahtunut. 

Kesäkurpitsaa Provencen tapaan

Eilen olin taas laiskuri, enkä saanut kokkailtua yhtään mitään, mutta katsoimme kyllä Tour de Francea. Tänään olen ollut aikaansaavampi, tein jopa uunin pyrolyysipuhdistuksen, sillä sähkö oli tänään edullista. Ja sitten tietysti huomenna se on vielä paljon halvempaa, itse asiassa ilmaista. Uuni on kuitenkin nyt puhdas, se on pääasia. Iltapäivän vietimme omalla terassilla ja päivällistä varten hautui naudan potkakiekko ossobucco-tyyliin ja ranskalaisuutta tavoitellen airfryerissä  provencelaiset kesäkurrepuolikkaat. En nyt kauhean hyvin muista mikä tässä oli sitä ranskalaisuutta, mutta ei se mitään. Ohjeen otin täältä. 

Kesäkurpitsa Provencen tyyliin

• puolet noin 20 senttisestä kesäkurpitsasta
• oliiviöljyä
• 1 dl pankomuruja
• suolaa ja pippuria
• 1 dl raastettua gruyereä
• tuoretta persiljaa

Leikkasin puolet kesäkurpistasta ja halkaisen puolikkaan pitkittäin. Raaputin lusikalla siemenosan pois ja sivelin leikkuupinnan oliiviöljyllä. Sekoitin kupissa pankomuruihin suolaa ja pippuria sekä tuoretta persiljaa silppuna. Jaoin seokset kurrepaloille. Nostin palat airfryerin koriin paistopaperimuotille (semmoisia valmiita papereita jotka sopivat justiinsa airfryerin koriin ja estävän korin sotkeentumista). Paahdoin kesäkurpitsapuolikkaita ensin 180 asteessa 15 minuuttia ja kurkin koriin. Vähensin lämpöä 150 asteeseen ja kypsensin vielä 10 minuuttia. Lopuksi jaoin juustoraasteen puolikkaille ja paahdoin niitä vielä 150 asteessa viitisen minuuttia. Söimme nämä kivat sivukkeet ossobuccon kanssa, siinä oli yksi iso potkakiekko, joka oli hautunut tomaattisessa kastikeessa, jonka otin pakastimessa, tarrrassa luki "tomaattinen lihakastike ilman lihaa". Mukana oli myös pieni rasiallinen soffrittoa pakastimesta. Yksi potkakiekko riitti meille kahdelle aivan mainiosti, pastaa tuli ihan pikkuisen liikaa. 

Tour de Francessa oli jännittävä etappi. Tämä oli jo neljästoista tämän vuoden kisassa. Kun aloimme katsoa lähetystä oli kisa juuri pysäyksissä, sillä alkukilometreillä oli tapahtunut paha kolarointi. Siinä loukkaantui ajajia pahasti, jollakin oli reisiluu murtunut, se on aina paha juttu. Kisa saatiin sitten taas jatkumaan ja lopussa käytiin oikein kova taisto voitosta. Kokonaiskilpailun kärkikaksikko otti toisistaan mittaa, mutta saattoivat unohtaa sen, että takaa voi vielä joku tulla ja ohittaa heidät ja niinhän siinä kävikin. Carlos Rodriguez ajoi ekana maaliin ja kakkosena ja kolmosena Tadej Pogacar ja Jonas Vingegaard. Kokonaiskilpailussa Tadej sai nipistettyä Jonaksen johdosta muutaman sekunnin ja nyt heidän eronsa on Jonasin hyväksi enää 10 sekuntia. Tämä ei ole millään muotoa taputeltu kenenkään puoleen. 

Täytetyt zucchinit sanonko missä

Laskujeni mukaan tänään on keskiviikko ja huomenna on sitten helatorstai, taas arkipyhä Ranskassa. Niitä on tietääkseni vielä yksi loppukuusta, olikohan se toinen helluntaipäivä? Sen näkee sitten, jos vielä silloin olemme Ranskassa. Tänään CampaAdria ei liikahtanut rantatontiltaan, mutta me kävimme pyöräillen katsomassa Fort Boyard-linnoitusta merellä. Tai siis katsoimme sitä rannalta. Minä  olin luullut, että tämä monissa seikkailurealityissä nähty linnoitus olisi jossain keskellä aavaa merta, mutta väärin luulin. Pyöräilyä tuli noin 32 km, kun hieman lipesimme reitiltä. 

Olen käyttänyt mobiilidataani hieman tuhlaillen, olemme olleet ilman wifiä  melko pitkään ja nyt minun pitää kirjoittaa postaukset offlinessa ja pikaisesti käydä netissä, joten kuvia ei juurikaan saa laitettua. Eilen kaikki kenkkuili postauksen julkaisussa ja aloin saada otsaani perinteistä Ranskan pattia, se tulee aina jossain vaiheessa, kun netti ei toimi tarpeeksi hyvin. Ihan turhaa ja omaehtoista ärsyyntymistä. 

Ruokana meillä oli tänään airfryerissä kypsennetyt pyöreät kesäkurpitsat, ruokalajista tulee välittömästi italialainen, tarvitsee vain alkaa puhua zucchineista. Ostin kaksi pikkuista palleroa Fourasin sunnuntaimarkkinoilta ja tänään ne pallerot tulivat syödyksi. 

Täytetyt zucchinit airfryerissä

• 2 pientä pyöreää kesäkurpitsaa
• 1 uuden sadon sipuli
• 4 peukalonpään kokoista napostelusalamipalleroa
• 2 minimozzarellapalloa
• 1 dl parmesaania raastettuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Tämä on sitten ihan omasta tai asiakkaan päästä taas, sillä olen kohta käyttänyt kaikki kotona kopioimani italialaisohjeet. Leikkasin ensin kesäkurpitsoista hatun pois ja koversin alemmat osat tyhjiksi niin tarkkaan kuin kuorta rikkomatta onnistuin. Sutikoin koverrettuihin kurpitsoihin oliiviöljyä ja ripotin sisäpinnoille suolaa ja pippuria. Laitoin nämä kuoret airfryeriin, siihen malliston pienimpään mobilefryeriini. Esipaistoin kuoria 160 asteessa noin 20 minuuttia.

Esipaiston aikana tein täytteen valmiiksi, täysin mutulla. Silppusin kesäkurpitsoista koverrettua sisusta ja yhden sipulin, sekoitin ne ja raastoin mukaan parmesaania. Leikkasin muutaman napostelusalamin pikkupaloihin ja otin valmiiksi kaksi minimozzarellapalloa. Maustoin täytettä suolalla ja pippurilla, jotain yrttiäkin olisin voinut laittaa, mutten muistanut. 

Kun kuoret olivat esipaistuneet sen verran, että veitsi meni kivasti kuoren läpi, otin ne pois airfryeristä ja lusikoin niihin täytettä, laitoin keskelle pienen mozzarellapallon. Painoin lusikassa täytettä niin, että kuori tulisi mahdollisimman täyteen. 

Laitoin täytettyjen kurrejen päälle säästämäni kansihatun, sillä halusin saada aikaan uuni-ilmiön ja sisuksen kypsymään ilman, että pinta paistuisi liian äkkiä liian tummaksi. Paistoin kurreja sitten kansien kanssa noin 20 minuuttia 180 asteessa ja otin kannet pois ja paistoin vielä 5 minuuttia. Muut aterian osat olivat valmiina ostetut leivitetyt kalafileet, mansikoita, mozzarellapalloja ja balsamicoa. 

Giro d’Italiasta saimme sen verran katsottua, että Mark Cavendish melkein voitti. Se olisi miellyttänyt minua kovin, mutta ei hän sitten ihan voittanut. Pascal Ackermann ehti ekana maaliin, toisena Milan Jonathan ja Mark vasta kolmantena. Kokonaiskilpailua johtaa Geraint Thomas ja Primoz Roglic on toisena, tämä passaa minulle oikein hyvin, ei tarvitse muuttaa mitään, paitsi Primoz voisi jossain kohtaa ryhtyä johtamaan. 

Huomenna jatkamme matkaa ja toivomme, että pääsemme viime syksyltä tutulle leirialueelle pyhäpäivästä ja pitkästä viikonlopusta huolimatta. Olemme nykyään niin eurotietoisia, ettemme alkaneet tehdä varausta, josta olisi pulitettu toistakymmentä euroa ylimääräistä. Sillä saa vaikka 10 patonkia!

Hasselbackan nashi

Etsin korealaisia jälkiruokia ja osuin ohjeeseen, jossa oli pääosassa aasialainen/kiinalainen omenapäärynä eli nashi. Ohje ei sinänsä ollut  mitenkään korealainen, mutta jossakin yhteyksissä nashia sanotaan myös korealaiseksi päärynäksi. Siksi se tuli kohdalle tekemässäni haussa. 

Olen joskus aikaisemminkin ostanut tämmöisen hedelmän enkä silloin pitänyt siitä sellaisenaan syötynä, sen rakenne oli jotenkin rakeinen eikä maistunut oikein hongalta eikä haavalta. Tällä kertaa kokemus oli parempi.

Hasselbackan nashi kahdelle airfryerissä

• 1 aasialaisen omenapäärynä
• 1 oksa tuoretta rosmariinia
• 2 rkl sulatettua voita
• 1 dl sitruunasiirappia (tämän ohjeen postaan myöhemmin)
• 2 tl kuivaa fariinisokeria (oma lisäykseni)

Tein viime viikolla ensimmäisen satsin korealaista sitruunasiirappia, josta tuli oikeammin sitrussiirappia, sillä laitoin siihen myös limettiä. En ole vielä tehnyt siitä postausta, mutta lähdeblogissa on tehty erikseen oma pieni satsi siirappia, ohje löytyy täältä. 

Otin valmiiksi pyöreän alumiinivuoan ja sutikoin sen pohjan sulatetulla voilla, vähän yli ruokalusikallinen voita jäi odottamaan myöhempää vaihetta. Avasin siirappipurkkini ja otin puhtaalla kauhalla sieltä desin verran sitrussiirappia pikkuiseen kattilaan ja suljin purkin kunnolla ennen sen palauttamista jääkaappiin. Lisäsin pikku kattilaan varrestaan riivityt rosmariininlehdet. Kuumensin siirapin ja nostin sitten kattilan sivuun odottamaan.

Kuorin nashin ja leikkasin sen napaa ja kantaa myöten halki. Koversin terävällä pikkulusikalla siemenkodan pois. Lähdeohjeessa oli käytetty melonikauhaa, mikä olisikin sopiva, mutta minun melonikauhani taitaa olla CampaAdriassa enkä viitsinyt lähteä hakemaan sitä. Lusikallakin pärjäsi. Sitten laitoin puolikkaat leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin ja tein kuperaan puoleen ohutteräisellä veitsellä viiltoja niin vieri viereen kuin osasin halkaisematta hedelmää. 

Nostin puolikkaat voideltuun vuokaan ja kaadoin rosmariinisiirapin puolikkaiden päälle, vuoan pohjalle muodostui pieni lätäkkö kastiketta. Asetin vuoan airfryerin koriin ja laitoin laitteen kypsentämään 200 asteessa 15 minuuttia. Lähdeohjeessa oli ihan valtavan pitkä kypsennysaika 205 asteisessa uunissa,  jotain puolitoista tuntia. Näillä sähkön hinnoilla en todellakaan paistelisi yhtä hedelmää uunissa sellaisia aikoja. 

Vartin päästä kurkkasin airfryeriin ja sain päähäni ripotella puolikkaille pikkuisen kuivaa fariinisokeria, sillä sitrussiirappini ei ollutkaan ihan niin äkkimakiaa kuin olin olettanut. Jatkoin sitten kypsentämistä toisen vartin, jonka jälkeen lusikoin vuoan pohjalta hieman kastiketta puolikkaille ja sutikoin loput uudelleen kuumentamastani voista pinnoille. Lisäsin toisen pienen ripauksen sokeria. Tämän jälkeen kypsensin vielä 10 minuuttia. Nashi ei kypsy niin äkkiä kuin omena tai päärynä, tämäkin aika oli minusta todella pitkä. Onneksi tuon 40 minuutin jälkeen nashi oli kypsää. 

Nostin vuoan pois airfryeristä ja otin lastalla puolikkaat annoslautasille. Kaadoin loput kastikkeet takaisin siihen pikku kattilaan, jota olin alussa käyttänyt ja keitin kastikkeen puoleen, sitä jäi jäljelle noin 2 rkl, jotka lurittelin puolikkaisen päälle. Meillä ei ollut jäätelöä, joten tein vain sifonilla pikkuisen erän kermavaahtoa lisäksi annokseen. 

Nashi rosmariinisiirapilla maistui hyvin hienostuneelle, ehkä aavistus lisää pehmeyttä olisi vielä tehnyt kokonaisuudesta paremman: En tiedä olisiko se onnistunut pitemmällä kypsennysajalla, pienemmällä lämmöllä kenties. Vai olisiko hedelmän pitänyt olla kypsempi alun alkaen. Mutta kiva kokeilu. Yksi nashi maksoi muuten kaksi euroa. Vähän tyyriin puoleinen. Siksi olikin hyvä, ettei hedelmä ehtinyt mennä pilalle, vaan söimme sen pois. 

Paahdetut kastanjat airfryerissä

Autun oli tämän vuoden uusi tuttavuus Ranskassa, tosin Antti muistaa lähes tarkasti, että olemme olleet siellä joskus aikaisemmin. Minä en yhtään muista. En hienoja roomalaisia portteja tai teatteria. Mutta tämän käynnin jälkeen kyllä muistan. 

Olimme siellä kaksi yötä kivalla leirialueella, joka oli viimeistä viikkoa auki tälle kaudelle. Ensimmäisen yön olimme siellä kahdestaan, joten toivoimme seuraavaksi yöksi, ettei nytkään tulisi ketään. Ja jopa tuli, vieläpä kaksi muuta autoa. Olisi pitänyt heti ensimmäisenä iltana toivoa.

Leirialueella kasvoi valtavasti kastanjoita, tai niin me luulimme. Kauniita, ruskeita kastanjoita (tai niin me luulimme) lojui maassa joka puolella ja niiden piikikkäitä suojakuoria myös. 

Antille tuli mieleen, että pitäisikö niitä kokeilla paahtaa ja tunnustin, että olin ajatellut ihan samaa. Niinpä me kokosimme kastanjoita pienen kulhollisen ja minä aloin etsiä ohjetta miten niitä paahdetaan. Olin jo ajatellut, että ilman muuta se onnistuu airfryerillä, sillä se on ihmekone kertakaikkiaan. 

Löysinkin netistä Lidlin sivulta ihan hyvän ohjeen uunissa paahdetuista kastanjoista kanelivoin kanssa. Innostuin siitä kovasti ja arvelin, että uunin sijaan se onnistuu ihan hyvin airfryerillä tehtäväksi. Kanelivoi kuulosti myös hyvältä. Selailin myös The Queen of Delicious-blogin vuoden takaista postausta kastanjoista ja sieltäpä sitten opin, että älä nyt hyvänen aika hevoskastajoita syö. Niistä voi saada pahan vatsakivun. 

Me katsoimme toisiimme ja kysyimme itsiltämme ja toisiltamme, että ovatko nämä nyt kastanjoita vai hevoskastanjoita. Emmekä tienneet. Vaikkemme ole mitään ornitologeja hoksasimme, että leirialueella kasvoi nimenomaan hevoskastanjoita, niissä on aivan erilainen lehti kuin kastanjassa ja ne pähkylätkin (vai mitä ne nyt ovatkaan) ovat pyöreämpiä, kastanjat ovat litteämpiä. Laitoimme maasta poimimamme hevoskastanjat tismalleen samoille paikoille puiden alle, josta olimme ne keränneetkin. 

Eihän siinä auttanut muu kuin (kuulostaa ihan Huutokauppakeisari-ohjelman Markun puheelta) lähteä lähikauppaan ja toivoa, että siellä on kastanjoita myynnissä. Olikin kiva kävelyretki pyöräteitä pitkin ja matkalla näimme Januksen temppelin rauniot ja roomalaisen portin. Ei meillä vaan Prisma-matkalla. 

Suuressa Intermarchessa kastanjoita oli saatavilla ja ne maksoivat 9,99€/kg. Ostimme viisitoista kastanjaa. Kassalla oli tavanomainen hässäkkä, juuri meidän kohdalla alkoi vaaka oikutella ja sitä piti taarata, kutsua superviisoria paikalle ja se kesti ja kesti, mutta saimme kastanjamme ostettua. Paluumatkalla keskustelimme hetkisen näiden tyyppien kanssa, mutta ne eivät osanneet suomea, emmekä me ranskaa. Pienempi näytti epäluuloiselta. Oli varmaan tyytyväinen, että oli meiltä turvassa piikkipensasaidan ja rautalangan takana. 

Ja sitten kastanjoita paahtamaan. 

Airfryerissä paahdetut kastanjat kanelivoin kanssa

• karkeaa suolaa
• 15 kastanjaa
• pehmeää voita
• hunajaa
• kanelia

Ensin sommittelin airfryerin koriin palan leivinpaperia ja sille noin 1,5 dl karkeaa suolaa, olimme juuri pari viikkoa aiemmin olleet Bretagnessa Nourmoutierin saarella, joka on kuuluista suolastaan. Ostimme fiiniä sormisuolaa minimaalisen purkin, mutta myös ison pussin halvempaa vähempi fiiniä suolaa. Se sopi paahtamishommiin oikein hyvin. Lidlin ohjeessa kastanjoita ei paahdettu suolapedillä, sen minä apineerasin jostain muualta. 

Kastanjoihin neuvottiin tekemään viillot suipompaan päähän, se kävi kaikkein näppärimmin saksilla, Fiskarseja aina tarvitaan! Leikkasin ristiviillot kastanjoihin ja laitoin ne veteen likoamaan. Sen kerrottiin olevan hyväksi sen tähden, että viilloista kastanjoihin pääsee vettä ja se estää niitä paahtamisen aikana kuivumasta. Uskoin täysin. 

Kastanjoiden ollessa viimeisessä kylvyssään sekoitin kanelivoin, josta ei tullut nättiä eikä sievää, sillä minulla ei ollut oikein mitään sötkötintä, jolla olisi saanut niin pienestä määrästä tasaista ja sileää. Mutta sekoitinpa nyt kumminkin pehmeään voihin kanelia ja pikkuisen hunajaa. Hämmästyttävän hyvää. 

Asettelin sitten kastanjat rinkiin suolapedille leikkuupinta ylöspäin ja paahdoin niitä 180 asteessa 3 kertaa 8 minuuttia (lunttasin instapäivityksestä), kurkin useita kertoja airfryeriin. Kuori alkoi aueta paahtamisen edetessä ja tuoksu oli jänskän hyvä. 

Annoimme kastanjoitten sitten jäähtyä vähän aikaa, minkä nyt maltoimme ja auoimme kuoret puristamalla kastanjaa käsissämme, kuori irtosi hyvin. Sipaisimme niille kanelivoita ja kylläpä oli hyvää! Kaksi viidestätoista kastanjasta oli joko kuivunut tai olivat muuten vain huonoja, sillä ne olivat tummia kuoren alla. Niitä emme syöneet. Kyllä ne 6,5 kastanjaa/nokka ihan hyvin riittivät. Kanelivoi näyttää kuvassa aika kummalliselta, kuin kateenkorvalta itse asiassa, mutta kuten sanottu, matkasötkötinvalikoimani oli rajallinen. 

Edelliskerta kastanjoiden parissa Lissabonissa vuonna 2019 oli paljon huonompi, kastanjat maistuivat ja tuntuivat suussa jauhoisilta perunoilta. Niissä oli mausteena vain suolaa, olisi pitänyt olla ainakin voita. Mutta hiilillä paahtamisen tuoksu ja kastanjoiden ulkonäkö oli kyllä parempi silloin. 

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka airfryerissä

CampaReissu jatkuu, vietimme päivän lounaisessa Suomessa monta kirkkoa ja vesitornia katsoen, jostain syystä tällä kulmalla oli monta paikkuukohtaa CampaKartassamme. Huomenna jatkamme matkaa Ruotsiin ja sitä ennen vietämme yön Paraisilla tutulla Solliden Campingilla. Ehdimme jopa istua ulkona auringonpaisteessa reilun tunnin, ennen kuin alkoi tuntua viileältä. Ehkä kesä tänäkin vuonna tulee. 

Päivällisenä meillä oli Vittorio Gianninin ja Marita Joutjärven kirjan Herkullisen ruokien ja tarinoiden Toscana ohjeella parmigiana di melanzane, munakoisovuokaa. Tein siitä tosi pienen annoksen, jotta se mahtui pieneen foliovuokaan matka-airfryeriin, tästä tuli juuri sopiva kahden hengen annos. 

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka

• pieni munakoiso (melkein kokonaan)
• oliiviöljyä paistamiseen
• pieni tetra tomaattimurskaa (noin 2,5 dl)
• 1 kevätsipuli varsineen silppuna
• 2 valkosipulinkynttä silppuna
• tuoretta basilikaa
• 0,5 dl punaviiniä (oma lisäykseni)
• suolaa ja pippuria
• mozzarellaa (minulla pieni pussi raastetta, koska matkaolosuhteet)

Koska kokkaan pienessä matkakeittiössäni, piti hieman soveltaa. En itkettänyt munakoisoa, se oli niin pieni ja söpö. Laitoin sen jo eilen omaan turvaistuimeensa, ettei se matkan aikana saisi kolhuja. 

Tänään aloitin valmistelemalla tomaattikastikkeen. Laitoin kattilaan pienen tetrallisen tomaattimurskaa ja huuhtelin tetran tilkalla punaviiniä. Lisäsin kattilaan silputun sipulin ja valkosipulinkynnet, hieman suolaa ja pippuria. Keitin kastiketta lempeästi sen aikaa, kun valmistelin munakoison. 

Leikkasin munakoison ohuiksi viipaleiksi, noin 3-4 mm paksuiksi. Otin esille jo hieman kulahtaneen matkapaistinpannuni, pitänee ostaa pian uusi. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja sille sopivasti neljä viipaletta munakoisoa paistumaan. Minulla oli valmiina pieni foliovuoka, jonka olin rusikoinut niin pyöreäksi kuin mahdollista (käytän tavallisia pieniä foliovuokia). Kun viipaleet olivat saaneet hieman kypsennystä, nostelin ne vuoan pohjalle. Siihen päälle kauhoin hieman tomaattikastiketta ja seuraavaksi ohuen kerroksen mozzarellaraastetta ja yhden lehden basilikaa revittynä. 

Paistoin munakoisoviipaleita sitä myöten, kun kokosin vuokaa, melkein kaikki pienestä munakoisosta mahtui vuokaan muiden ainesten kanssa, siitä näin ehkä 1/6 käyttämättä. Joka väliin tuli munakoisoa, tomaattikastiketta, mozzarellaraastetta ja basilikaa. Ihan pinnalle vielä mozzarellaa. 

Kypsensin munakoisovuoan airfryerissä, laitoin ajaksi 15 minuuttia ja lämpötilaksi 180 astetta. Tämän ajan kuluttua pinta oli jo hyvin ruskettunut, joten pienensin lämpöä 150 asteeseen ja kypsensin vielä 10 minuuttia. Uunissa tämä ottaisi 200 asteessa noin 25 minuuttia. 

Nosti alumiinivuoan pois airfryeristä ja peitin vuoan foliolla. Laitoin toiseen vuokaan kaksi italialaista mozzarellamakkaraa puolikkaiksi leikattuina ja paahdoin niitä noin 7-8 minuuttia. Ne toimivat lisänä tällä hyvin aromikkaalla aterilla. 

Giro d'Italiassa oli tänään pitkä tasamaan etappi. Eilisestä sen verran, että Biniam Girmaylle kävi ikävä juttu palkintoseremoniassa, kun hän oli aikeissa roiskuttaa palkintokuohuvaa. Hän sai pullon korkista silmäänsä ja joutui keskeyttämään kisan lääkäreitten neuvosta, sen verran kipeää tälli otti. Voi mikä harmi! Tänään voittajaksi ajoi Alberto Dainese ja kokonaiskilpailun johdossa on yhä Juan Pedro Lopez. Richard Carapaz ja João Almeida hengittävät hänen niskaansa hyvin lähellä. 

Bataattignocchit ja lohikiemurat

Tänään oli vuotuisten gnocchien päivä. Viime vuonna tein pinaattignoccheja ja toissavuonna punajuurignoccheja. Nyt olivat vuorossa bataattignocchit ja niiden kaveriksi tein airfryerissä kypsennetyt lohikiemurat. Käytin viime vuotista gnocchiohjetta, otin vinkin bataatin paahtamiseen (keittämisen sijaan) tästä blogista. Tähän ruokaa pätee mummoni sanonta joka keitetyn paistaa, se makian maistaa, joka paistetun keittää, se mettään heittää. Tosin en kokeillut jälkimmäistä, suosiolla uskon. 

Bataattignocchit kahdelle

• 175 g paahdettua bataattia
• 100 g ricottaa
• 130-150g vehnäjauhoja + vähän jauhoja taikinan käsittelyyn
• sitruunan kuorta raastettuna
• pikkuisen parmesania raastettuna (noin puolikkaan tikkuaskin kokoinen pala)
• suolaa 
• iso kattilallinen suolattua vettä keittämiseen
• voita paistamiseen
• salvian lehtiä

Paahdoin ensin halkaistun bataatin airfryerissä, 150 asteessa ensin vartin ja sitten 200 asteessa vartin, aivan näppituntumalla siis. Kun bataatti oli kypsä, nostin puolikkaat lautaselle jäähtymään. Kun ne olivat jäähtyneet sen verran, että pystyin käsittelemään niitä, kaavin pehmeän sisuksen kuppiin. Surruuttelin massan sileäksi bamixilla. 

Kaavin bataattisoseen kulhoon ja lisäsin muut aineet, ricottan, juuston, sitruunankuoren, suolaa ja sitten jauhoja vähitellen niin, että sain aikaan oikein pehmeän taikinan. Taputin sen pinnalle vielä hieman jauhoja, vähän jauhoja jäi jäljelle, ne käytin sitten taikinan muotoilussa. Jätin taikinan asettumaan noin puoleksi tunniksi ja valmistelin muita juttuja sillä välin. 

Nostin liedelle pannun ja sille puolikuivattuja salvian lehtiä viime vuodelta. Luin jostain vinkin, että salvia kannattaa kuivattaa sellaiseksi hieman nahkeaksi, jolloin sen voi palauttaa lähes tuoreen veroiseksi liottamalla vedessä, tai öljyssä. Tällä kertaa se pehmeni ja sitten rapeutui pannulla voissa. Laitoin pannulle noin 35 g voita odottamaan ja toiselle levylle suuren kattilallisen vettä, jonka kiehautin ja suolasin. Laitoin sitten levyn pois päältä, vesi oli valmiiksi kuumaa, kun oli keittämisen aika. 

Ennen gnocchien muotoilua valmistelin vielä lohipalat, siitä kerron alempana. Sulatin voin pannulla ja kääntelin salvianlehtiä ja laitoin liekin pienelle pannun alla, voi ruskistui sopivasti, muttei palanut. Lehdet rapeutuivat hyvin. 

Gnocchien muotoilussa on hyvä olla tarpeeksi jauhoja, ensin leivinalustalla, sitten gnocchikaulimella (en tiedä sen oikeaa nimeä, puulasta, jossa on kapeita teräviä harjanteita, joita vasten taikinapallosta pyöräytetään) ja vielä leivinpaperilla, jolle valmiit gnocchit nostellaan odottamaan keittämistä. 

Kuumensin veden uudelleen kiehuvaksi. Kaavin taikinan jauhotetulle alustalle ja pyöritin sitä jauhoisin käsin pitkulaiseksi pötköksi. Halkaisin sen pitkittäin kahteen kapeampaan pötköön, jotka pätkin 14 gnocchiksi. Nostelin ne leivinpaperille jauhojen päälle. 

Kun vesi kiehui, nostelin gnocchit mahdollisimman nopsasti reippaasti kiehuvaan veteen ja kun kaikki olivat vedessä, pyöräytin varovasti lastalla veden pyörteelle, jotta gnocchit lähtivät mukaan pyörteeseen. Noin parissa minuutissa kaikki gnocchit nousivat veden pinnalle ja annoin niiden kypsyä vielä pari minuuttia. 

Nostin uudelleen lämpöä pannun alla ja nostelin gnocchit reikäkauhalla pannulle saamaan voikylvyn ja hieman rapeutta pintaansa. 

Lohikiemurat kahdelle

• 200 g kirjolohta kahtena nahattomana annospalana
• 2 viipaletta parmankinkkua
• suolaa ja pippuria
• sitruunankuorta raastettuna
• 1 tl oliiviöljyä

Kiepautin kummankin kapean lohipalan kiepille ja kiersin sen ympäri viipaleen parmankinkkua, solmin rullan paistinarulla. Ripotin päälle suolaa, pippuria ja sitruunankuorta. Otin pari pientä palaa leivinpaperia ja sutikoin niille pikkutipan oliiviöljyä ja nostin lohikiemurat paperipaloille ja palat palaselle foliota. Laitoin kalapalat folion päällä airfryerin koriin ja paistoin 200 asteessa noin 12 minuuttia, kunnes kalan sisälämpötila oli 55 astetta. 

Annokseen nostin keskelle lohikiemuran ja Antti toimi kirurgina ja leikkasi paistinarun pois. Sommittelin pannulla rapeutuneet gnocchit ympärille ja valuttelin pannulla jokaisen tipan ruskistunutta voita ja kaikki paahtuneet salvianlehdet. Kehaisen nyt vaatimattomuuttani itseäni, olipa hyvää! Jollei gnocchien pidä olla justiinsa tuollaisia, niin sitten en tiedä millaisia niiden pitäisi olla. 

Giro d'Italian viides etappi oli viimeinen Sisiliassa ajettu, se päättyi Messinaan, joka on Vincenzo Nibalin kotikaupunki. Vincenzo päättää ammattilaisuransa tänä vuonna, mahdollisesti jo tähän kisaan, en ole ihan varma. Tänään Jaakko Hänninen oli pitkään mukana irtiotossa, hän sai mainiosti näkyvyyttä, vaikka hatja ajettiinkin kiinni hyvissä ajoin ennen maalia. Massakirin voittajaksi selviytyi Arnaud Demare ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Pedro Lopez. Huomenna kisa jatkuu mantereen puolella. 

Ossobuco haudutuspadassa

Ostin eilen ison naudan potkakiekon ja arvelin sen riittävän  oikein hyvin kahdelle syöjälle ja niin se riittikin. Mutta en muistanut, että yleensä ossobucon kaverina lautasella on ollut risottoa, jota söimme eilen kampasimpukoiden kanssa. Ei tietenkään tehnyt mieli syödä risottoa kahtena päivänä peräkkäin, ei myöskään tehnyt mieli olla kuuman kaasulieden äärellä helteessä puolta tuntia sekoittamassa risottoa, joten lisäkkeeksi valikoitui nopeat perunaviipaleet airfryerissä.

Ossobuco ja muuta lautasentäytettä

• suuri naudan potkakiekko (paksuus noin 5 cm, painoa luineen ytimineen 700 g, valmista syötävää huomattavasti vähemmän)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pussi pakastettua soffrittoa (noin 2 dl)
• 2,5 dl lihalientä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia

Sulatin lihaliemen ja soffritton ja laitoin ne pienempään haudutuspataan, lisäsin sinne viinin ja tomaattimurskan. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja laitoin potkakiekon paistumaan muutamaksi minuutiksi molemmilta puolilta. Ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Nostin potkakiekon pataan ja lisäsin sinne vielä oksat timjamia ja rosmariinia. Laitoin padan high-asetukselle ja sillä pata pöhisi koko päivän, noin kello 10-17. Viideltä liha irtosi luusta helposti ja ydin luiskahti padan pohjalle, me emme kumpikaan tohdi syödä ydintä, olemme sen verran nössöjä. 

Perunat airfryerissä

• 6 pienehköä perunaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Leikkasin perunat noin puolen sentin viipaleisiin ja ladoin ne pieneen pyöreään, juuri airfryerini koriin mahtuvaan alumiinivuokaan. Sekoitin paloihin suolaa, pippuria, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Kun ossobuco alkoi olla valmista, laitoin perunat kypsymään 200 asteessa noin 15 minuutiksi, kääntelin paloja noin puolivälissä. 

Gremolata

• sitruunankuorta raastettuna
• tuoretta persiljaa silputtuna
• 1 rkl sitruunamehua

Silppusin persiljan ja sekoitin siihen sitruunankuoriraasteen ja laitoin vielä pikkuisen sitruunamehua. 

Annokseen nostin potkakiekosta helposti irtoavan noin puolikkaan osuuden lihaa ja kauhoin tomaattista kastiketta päälle, pinnalle hieman gremolataa. Vierelle hieman pinnalta rapeita perunaviipaleita ja kiehautettuja pakasteherneitä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli vuoroin auringon paisteessa, vuoroin vesisateessa ajettu nousuun päättyvä osuus. Emme ehtineet paljon sitä katsoa, mutta voittajaksi tuli nuori sveitsiläinen Gino Mäder ja rosapaitakin vaihtoi omistajaa, nyt kokonaiskisaa johtaa unkarilainen Attila Valter. 

Uuniperunat sanonko missä

jouluaiheista valokuvataidetta koteihin

Minulla on joitakin selkeitä mielitekoruokia, eikä mieliteko mene ohitse, ellen tee ja syö sitä ruokaa. Tällaisia ovat pizza, hampurilaiset, lasagne, kaalikääryleet ja myös maksa. Maksaa minun ei tee mieli edes joka vuosi, mutta kun se iskee, niin siitä ei pääse kuin hankkimalla vähän maksaa ja tekemällä siitä ateria. Tänään tein sen ja nyt maksamieliteko on selätetty ainakin pariksi vuodeksi. Muistelimme aterialla sitä yhtä kertaa, jolloin valmistin munuaisia. Siihen ei ollut mitään mielitekoa, olipa vain yllytys, johon luonnollisesti lankesin. Maksan kanssa meillä oli omena-sipulihöystöä ja uuniperunat sanonko missä. Uuniperunat ovat tämän postauksen pääasia.

Uuniperunat airfryerissä

• niin monta perunaa kuin airfryerin koriin mahtuu tai sitten vain 1/syöjä (meidän vekottimen koriin menisi noin 6 keskikokoista perunaa)
• pieni loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Kastike

• turkkilaista jugurttia (noin 1 dl jokaista perunaa kohden)
• valkosipulin versoa silputtuna
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• jotain tuoretta yrttiä, jos on ja jos muistaa

Pese perunat ja kuivaa ne liinalla. Hiero perunoiden pintaan hieman öljyä ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Laita perunat kiertoilmakypsentimen koriin niin, etteivät ne kosketa toisiaan. EDIT: Pistele perunoita haarukalla muutamaan kertaan, etteivät ne poksahda sanonko missä (tämä lisäys Tuplaespresson kommentin jälkeen). Laita perunat kypsymään 200° C -asteessa 15 minuutiksi. Käännä perunoiden kylkeä ja kypsennä vielä 10-15 minuuttia, laitteesi tehosta ja perunoiden koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä terävällä haarukalla tai veitsellä. Tällä tavalla uuniperuna valmistui melko nopeasti, mutta en nyt muista kauanko niiden kypsyminen on uunissa ottanut. 

Kastikeessa ei ole siinäkään mitään taikaa, aineksia vaan sekoitetaan keskenään, maistellaan ja kun maku on sopiva, on kastike valmis. Sitä saa olla reilusti perunaa kohden, desin verran ainakin. 

Meillä oli siis nämä uuniperuna pannulla paistetun maksaviipaleen kera. Maksan päällä oli sipulista ja omenasta tehty pieni höystö, jossa oli roseviiniä ja tilkka Marsalaa.