Onhan se minestronekin tehtävä – revisited ties monetta kertaa

Tänään meillä oli päivällisenä tuhti minestrone, niitä on CampaSimpukan vuosien aikana ollut jo aika monta kertaa, etenkin nyt retkikokkaamisen kausilla. Melkein aina on varastoissa ainekset minestroneen, siihen kun voi laittaa melkeinpä mitä vain. Ehken kuitenkaan omenaa laittaisi. 

Tämän päivän minestroneen keräilin erinäisiä aineksia ja saimme kaksi aika suurta kulhollista ruokaa, vielä kun olisi palellut vaikka hiihtoretken jälkeen, niin jopa olisi ollut passeli. Me istuimme varjossa ulkona katsellen Giro d'Italian neljättätoista etappia ja kokkailu tapahtui ulkona yhdellä kattilalla yhdellä kaasupolttimolla. 

Mobileminestrone kahdelle

• 50 g pekonisuikaleita (Ranskassa lardon)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• 1/4 keskikokoisesta fenkolista silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 tetra suuria valkoisia Pirkka-papuja liemessä (kotimaasta tuotuja, sillä en ole Ranskasta vastaavaa tuotetta löytänyt)
• 2 tomaattia kuutioituna (keltainen ja punainen)
• 0,5 l vettä
• 1,5 dl kuivaa pastaa
• suolaa ja pippuria
• parmesaania raastettuna
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Aloitin paahtamalla ensin pekonisuikaleita kattilassa ja kun ne alkoivat päästää rasvaa irti, lisäsin kattilaan tilkan oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, valkosipulin, fenkolin, 'Ndujan ja tomaattipyreen. Paahdoin niitä kaikki välillä sekoitellen noin viisi minuuttia. Sitten kattilaan päätyivät tomaattipalat ja pavut sekä vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Sekoittelin ja annoin keiton kiehua noin viisi minuuttia. Seuraavaksi kattilaan päätyivät pastat ja tarkistin, ettei neste ole kiehunut liikaa kokoon. Sekoittelin muutaman minuutin välein ja kun pasta oli kypsää, maustoin keittoa vielä suolalla ja pippurilla. Annoksiin tuli päälle yrttejä ja parmesaania. Ai, että tykkään pavuista tämmöisissä keitoissa, olisi hyvin mennyt ilman lardoniakin, mutta ei se nyt ollut paha määrä/annos, 25 g. Ruoka näyttää ihan samalta kuin eilinen pasta-annos, mutta ei se mitään. Eri ruokaa se oli kuitenkin. 

Giro d'Italian neljännellätoista etapilla piipahdettiin Sloveniassa. Lopuksi palattiin kuitenkin Italiaan ja nopein oli tänään Casper Asgreen. Kokonaiskilpailun kärki muuttui sen verran, että Isaac del Toro on edelleen ykkönen, mutta Simon Yates on toisena, Juan Ayoso kolmantena, Richard Carapaz neljäntenä ja viimein viidentenä suosikkini Promoz Roglic. Huomenna on sitten jo oikea vuorietappi, vaikka sitä luulin jo tänäisen olevan. 

Mobileminestrone revisited taas

Tänään kävimme pyörälenkillä tutuissa paikoissa, katsomassa tutun kirkon ja tutun vuorovesivaihtelun mukaan vuoroin paljastuvan, vuoroin meren alle jäävätä pengertien, myös lähikylän markkinat tuli tarkastettua. Ne olivatkin isommat kuin osasin odottaa, mutta emme kuitenkaan tehneet mitään ostoksia tällä kertaa. Ihmiset tulevat selvästi markkinoille tapaamaan toisiaan ostosten tekemisen lisäksi. Nyt kun pyhät ovat ohitse, on pyöräteillä ja kaduilla paljon vähemmän liikkujia, on tosi kiva ajella ilman ruuhkaa. 

Avoautoilla oli jonkunlainen porukka-ajelupäivä, melko monta katotonta ajoneuvoa ehdimme nähdä. Me emme tunne vetoa ajaa tuota pengertietä mantereelle tai toiseen suuntaan, matka on noin 5 km mittainen.

Pyöräilyn jälkeen kävimme vilkaisemassa rantaa leirialueen kohdalla, laskuvesi ei ollut enää suurimmillaan, vaan vesi oli jo tulossa takaisin päin. Osteriviljelmiltä saavuttiin juuri veneellä kohti rantaa, traktorit olivat jo kuivalla maalla. 

Leirialueen ravintola on tänään auki ja melkein kehitin meille jo pizzamielihalun, mutta pääsin siitä iri ajattelemalla, että on tässä aikaa, syödään nyt omista varastoista. Tulee lähes nollakulupäiviä välillä, aamulla ostimme patongin, joka maksoi euron. Toki leiriytyminen maksaa joka päivä. Auto ei liiku minnekään, emmekä tuhlailleen mihinkään. Edes siihen pizzaan. Tein ihan kunnollisen mobileminestronen siitä, mitä sattui olemaan. 

Mobileminestrone kahdelle siitä mitä varastoissa oli

• 50 g pancettaa ohuina suikaleina
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen + yhden sipulin varsi aiemmalta kokkaukselta jääneenä
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 1 porkkana
• 5-6 violettia parsaa
• 1 liemikuutio
• 1 suuri tomaatti
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,75 l vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oikein pienikokoista simpukkapastaa
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkasin ne viipaleiksi ja silpuksi, samoin leikkasin parsat ja tomaatin paloihin. Otin herneitä pakastimesta pikkukuppiin odottamaan. Kuumensin kasarin ja paahdoin pancettaa siinä muutaman minuutin. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja sipulit, parsapalat ja porkkanaviipaleet ja paistelin niitä pari kolme minuuttia. 

Seuraavaksi kattilaan pääsivät tomaattipalat, tomaattipyre, liemikuutio ja vesi. Kun keittopohja oli kiehunut muutaman minuutin, lisäsin sinne herneet, pastan sekä hieman suolaa ja pippuria. Kun pasta ja vihannekset (lähinnä porkkana) olivat kypsiä, maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän vielä suolaa. Koska vettä oli niinkin vähän, keitosta tuli sopivan sakeaa. Annoksiin tuli vielä raastettua parmesaania ja tuoreita yrttejä. Olisi ollut taas hyvä pakkaspäivän ruoka, mutta kyllä se maistui ulkona markiisin allakin. Ei ollut kovin lämmin päivä ja tuuli ajoittain navakasti. 

Giro d'Italia on melko lopussa, tänään oli jo 17. etappi. Siinä oli ylä - ja alamäkiä kerrakseen ja voittajaksi ensimmäistä kertaa ammattilaisurallaan ajoi nuori Georg Steinhauser. Oli hienoa, että hän kesti johdossa aivan loppuun asti, vaikka Tadej Pogacar kyllä uhkaavasti otti häntä kiinni. Tadej oli tänään toinen ja kokonaiskilpailussa reippaassa johdossa. 

Mobile-minestrone revisited

Sunnuntai Fourasissa on ollut oikein mukava, saattaa olla, että muistin jo paikan nimenkin oikein. Vaikkei Suomelle nyt sitten viisuvoittoa tullutkaan, emme ole masennuksen vallassa vaan iloisia hienosta toisesta sijasta. Lähdimme aamiaisen jälkeen suunnitellulle pyöräretkelle, jonka suunta hieman muuttui, sillä sain selville, että sunnuntaisinkin Fourasin (tai sinne päin) kauppahallit ovat auki aamupäivällä. 

Kun lähdimme leirialueelta, oli parin ensimmäisen korttelin matkalla aivan hiljaista, mutta sitten tuli varsinainen ruuhka, kun koko pikkukaupungin väki pakkautui muutamalle kadulle, sen kahviloihin, kauppoihin ja kahteen kauppahalliin. Ne eivät nimittäin olleet ranskalaiseen tapaan ferme, vaan ihan ouvert. Toinen kauppahalli oli omistettu mereneläville ja toinen lihalle ja kasvikunnan tuotteille. Väkeä oli todella paljon ja yhdentoista maissa ihmiset olivat nauttimassa ostereita pystypöydissä, istumassa kahviloissa kupposella tai lasillisella, tapaamassa toisiaan ja juttelemassa kauniissa alkukesän aamussa. Lihakauppaan ja yhteen leipomoista oli jonot ulos asti, jotain hyvää siis tarjolla. Me ostimme vain nipun sipuleita hallista, sillä muistelin niiden olevan vähissä. 

Päivällisellä meillä oli sitäsuntätä-minestronea. En ollut ihan viivalla miten vähän meillä oli kasviksia varastoissa, mutta niin vain niistäkin syntyi kattilallinen keittoa. Huomenna on helppoa mennä kauppaan, sillä listalle voi kirjoittaa: osta kaikkea. Minestronen tein nyt omasta tai asiakkaan päästä-metodilla, siitä mitä sattui olemaan saatavilla. 

Minestrone revisited taas kerran

• 3 dl pienikokoista simpukkapastaa (määrä kuivana)
• 0,75 l litra vettä
• 100 g pancettaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikas porkkana (pari muuta kotoa asti tuotua olivat ehtineet mennä huonoiksi)
• 10 cm pätkä purjoa (sekin kotoa siitä viimeisestä Lidlin hävikkilaatikosta ennen lähtöä)
• 3 pientä uuden sadon sipulia varsineen
• 3 tomaattia (yksi vihreä, yksi punainen ja yksi keltainen)
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl kanafondia
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• lehtipersijaa
• raastettua parmesaania

Leikkasin kasvikset suikaleiksi ja kuutioiksi. Kuumensi pannua kaasuliedellä ja kumosin sille pancettan. Se sai paahtua pannulla muutaman minuutin ja lisäsin sille kaveriksi sipulit. Kun pancetta ja sipulit olivat hetkisen paistuneet, kumosin ne kattilaan. Lisäsin pannulle tilkan oliiviöljyä ja käytin siinä tikuiksi leikattua porkkanaa ja kesäkurpitsakuutioita. Kumosin nekin kattilaan ja lisäsin sinne tomaattikuutiot, kanafondin, tomaattipyreen ja veden. Nostin keiton kiehumaan. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla. 

Kun keitto kiehui maltillisesti, lisäsin mukaan pastan. Keitto kiehui noin 10 minuuttia ja sinä aikana pasta kypsyi ja liemi imeytyi mukavasti pastaan tehden keitosta sopivan sakeaa. Maistelin vielä ja lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. Annoksiin raastoimme päälle vielä parmesaania ja käytimme mobileyrtistön viimeiset lehtipersiljat. Aamun patongista oli vielä pätkä jäljellä ja se sopi keiton kaveriksi hyvin. 

Giro d’Italian yhdeksäs etappi oli taas henkilökohtainen aika-ajo, jonka nopeimmaksi puristi itsensä Remco Evenepoul ja sai pinkin paidan takaisin itselleen. Monta päivään johtanut Andreas Leknessund putosi muutaman sijan, on nyt kuudentena. Primoz Roglic ja Geraint Thomas ajoivat myös kelpohyvin eivätkä ole kaukana kärjestä. Huomenna on lepopäivä, myös CampaAdrian mobilekeittiössä. 

Mobileminestrone

Maltillinen katselupäivä jäi savolaiseksi projektiksi. Kohteita tuli kaikkiaan 26. Voi hyvänen aika. Ylläolevassa kuvassa on muutama päivän kellotapuleista. Yksi niistä äityi soittamaan kellojaan juuri, kun olimme ihan likellä. Kylläpä sydämet jättivät lyönnit väliin.

Tänään söimme sitä, mitä sattui matkavarastoista löytymään. Niistä syntyi mobileminestrone, joka maistui mitä mainioimmalta. Samantapaisen minestronen tein myös vuosi sitten, ei ihan päivälleen, mutta melkein. Onnistuin tänään tekemään niin pienen keiton, että jaksoimme syödä sen kokonaan kerralla. 

Minestrone kahdelle

• 3 viipaletta pekonia
• 2 italialaista makkaraa
• 1 tl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa 
• 5 kirsikkatomaattia 
• 1 kevätsipuli varsineen 
• puolikas punaista suippopaprikaa
• 1,5 dl pientä pastaa
• 1 rkl kasvisfondia
• 3 dl vettä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• pippuria
• chilihiutaleita
• persiljaa
• 2 rkl mozzarellaraastetta

Leikkasin pekonin, makkarat, sipulin, kesäkurren, paprikan ja tomaatit suikaleiksi ja puolikkaiksi. Käytin ensin pekonisilpun pannulla ja kumosin sen jälkeen kattilaan odottamaan muita aineksia. Sitten pannulle pääsivät makkarasuikaleet,  seuraavaksi kaikki vihannekset vuorollaan. Lisäsin mukaan tomaattipyreen, pippuria ja chilihiutaleita. Laskin kattilaan sen verran vettä, että ainekset peittyivät hyvin ja nostin keiton kiehumaan. Kun keitto kiehui maltillisesti, lisäsin mukaan pastan. Jätin keiton kiehumaan noin 10  minuutiksi ja maustoin persiljalla, jätin sitä vähän myös koristeluun. Suolaa tämä keitto ei tarvinnut erikseen ollenkaan, kiitos pekonin ja makkaran. Annoksiin ripottelin hieman mozzarellaraastetta (koska sitä oli) ja persiljaa. Oli oikein lämmittävä keitto, ei tosin palellut muutenkaan. Nämä Ruotsin huonot säät ovat kyllä aika hyviä, nytkin 17 astetta ja aurinko paistaa. 

Giro d'Italiassa oli jo viidestoista etappi, huomenna on lepopäivä. Ehdimme katsoa noin 50 km lopusta ja voittajaksi nousi yksinään kärjessä ajanut Giulio Ciccone. Richard Carapaz jatkaa rosapaidassa, sillä minun kiukuttelullani ei ole ollut näköjään mitään vaikutusta. 

Minestrone italialaistyyppisellä makkaralla

Nyt ei ollut ihan paras keitonsyöntisää, ei ollut kylmää eikä satanut vettä. Mutta kyllä sakea minestrone silti maistui. Keitto oli myös hävikistä herkuksi-teemainen, kokosin kaapeista sitä sun tätä pientä pussinpohjaa ja loppukipeniä. Lopputulos oli neljä annosta, joista kaksi meni pakastimeen jonkun muun päivän ateriaksi. 

Minestrone

• 4 italialaistyyppistä mozzarella-tomaattimakkaraa (kaksikin olisi riittänyt)
• pussinpohja pastaa (noin 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 rkl kuivia punaisia linssejä
• 1 pussi (noin 150 g) pakastettua soffrittoa
• 0,25 l vahvaa lihalientä (pakastettua)
• 0,75 l vettä
• 1 suuri tomaatti pieninä paloina
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• ohuita lastuja parmesania

Leikkasin makkarat paloihin ja paistelin niitä hetkisen pannulla, eivät tarvinneet rasvaa, mutta eivät myöskään päästäneet paljon rasvaa pannulle. Oikein hyviä makkaroita, ostin kokeeksi Lidlistä, pakkauksen mukaan ovat grillimakkaroita. Makkaroiden ollessa pannulla jäinen soffritto ja lihaliemi sulivat kattilassa pienellä lämmöllä. 

Kun makkarapaloissa oli vähän paistopintaa, kippasin ne kattilaan, lisäsin sinne maissit, linssit, paloiksi leikatun tomaatin, tomaattipyreen ja pastan. Lisäsin vettä sen verran, että ainekset olivat mukavasti peitossa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin keiton kiehua lempeästi noin puoli tuntia, lisäsin vettä hieman, kun pasta alkoi olla kypsää ja niin laajentunut kuin se nyt turposi. Maistelin, lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. 

Annosten päälle otin parmesankimpaleesta tryffelihöylällä oikein ohuita lastuja ja koristelin persiljalla. Todella lämmittävää keittoa, joka tosiaan olisi ollut kylmään sadepäivään sopivaa. Ehkä pakastimeen menevä osa sattuu sitten sellaisen päivän lounaaksi. 

Giro d'Italia alkaa olla loppusuoralla, tänään oli jo 19. etappi. Sitä oli hieman lyhennetty ennakkosuunnitelimista, ymmärtääkseni sääsyistä. Lopusta tuli jännittävä, toivoin kovasti, että Simon Yates voittaisi etapin, Joāo Almeida ja Egan Bernal ajoivat raivokkaasti häntä takaa viimeisillä kilometreillä. Ilokseni Simon kesti ja ehti ensimmäisenä maaliin. Egan Bernal piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa. Enää kaksi etappia jäljellä. Joāo Almeida jätti Egan Bernalin etapilla kolmanneksi.

Täydellinen talvipäivän keitto

Tänään oli juuri sopiva sää syödä höyryävän kuumaa keittoa. Sellaista, jonka syöminen aiheutti nenän niiskutusta ja kielenpolttamisen vaara oli ilmeinen. Parasta keitossa oli se, ettei sitä varten ollut tarpeen käydä kaupassa, ainekset löytyivät hieman varastoja kaivelemalla. Idean poimin Hannenelta, vaikka lopputulos olikin melko erilainen kuin hänen minestronessaan. Otsikossaan hän jo mainitsee sanan muunneltava, sitä minä tosiaan tein. Ainesosalista on pitkänpuoleinen, mutta tosiaan kaikki olivat sellaisia, joita minulla sattumalta oli kaapeissa, keitosta tuli sellainen omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen. 

Talvipäivän minestrone (6 annosta)

• 1 pussillinen pakastettua soffrittoa (noin 100 g)
• 1 pieni pakasterasia keitettyjä suuria valkoisia papuja
• 1 pieni tölkki kikherneitä
• 3 porkkanaa
• 3 topakkavartista kevätsipulia
• noin 10 nahkeaa kirsikkatomaattia (ei tarvitse olla nahkeita!)
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• 2 dl kuivaa pastaa
• nokare voita
• 300 g porojauhelihaa
• 1 litra vettä
• 1 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 rkl tomaattipyrettä
• Mutti-tomaattietikkaa
• 1 rkl portugalilaista kuivattua tomaattimurua
• tuoretta persiljaa ja timjamia

Aloitin ottamalla jauhelihan, soffritton ja valkoiset pavut sulamaan. Etsiskelin kaapeista kikherneet ja punaiset linssit esille, samoin tutkin vihanneslaatikkoa ja kelpuutin sieltä mukaan porkkanoita ja kirsikkatomaatteja. Jäisten aineitten sulaminen otti aikansa, käytimme sen Täydellinen kesä-sarjan katsomiseen. Se oli meille uusi sarjakokemus, hauskan norjalaisen komediasarjan kolmoskausi. Siinäpä hauskaa ajanvietettä! Norjalaisten oma Solsidan. 

Varsinaisen keittopuuhan alkuun silppusin sipulit ja kuorin porkkanat. Siivutin porkkanat ohuiksi viipaleiksi, varoin sormiani, mandoliinini on hurjan terävä. Kuumensin kattilaa hieman ja laitoin sinne sulaneen soffrittokimpaleen (tein soffrittoa lokakuussa Hannelen neuvoin, mutten näköjään olekaan postannut sitä), sipulisilpun ja porkkanaviipaleet. Surrautin kirsikkatomaatit Bamixilla murskaksi ja lisäsin ne kattilaan. Kaadoin mukaan vettä ensin puolisen litraa ja annoin keittopohjan muhia hetkisen, paistoin samaan aikaan pannulla porojauhelihan. Olin ensin aikeissa pyöritellä jauhelihasta pieniä lihapullia, mutta laiskuus iski. 

Sulatin voinokareen pannulla ja kun voin kuohu alkoi muuttua valkoisesta vaaleanruskeaksi, lisäsin jauhelihan pannulle. Murustelin sen puulastalla aivan pieneksi ja paistelin kypsäksi. Maustoin reippaasti suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä ja kuivatulla tomaattimurulla. Kun jauhelihamuruissa oli tarpeeksi makua, lisäsin ne keittokattilaan. Sinne päätyivät myös kikherneet, pavut, linssit, punaviini ja vielä puolisen litraa vettä. Keitto kiehui maltillisella lämmöllä muutaman minuutin ennen kuin kumosin joukkoon vielä kuivaa pastaa. 

Kun pasta alkoi olla kypsää, maistelin lientä. Se vaati vielä potkua ja sitä tuli tomaattietikasta, sokerista ja pippurista. Suolaakin piti vielä lisätä. Keittoa tuli kaikkiaan noin 6-8 annosta. Erittäin hyvää talvipäivän syötävää, porojauhelihasta tuli syvää makua, pavut saostivat liemestä hyvän sakeaa ja vaikka tomaattien määrä jäi vähäiseksi, toi tomaattietikka liemeen hyvää potkua. Annosten päälle laitoin vielä hieman tuoretta persiljaa ja timjamia. Kumpikin näistä lempiyrteistäni sopi keittoon erittäin hyvin. Huomenissa syömme loput lämmitettynä, enkä usko että laatu kärsii. 

Kierrätyskeitto – minestrone revisited

Pakastin viime viikolta atomeiksi haudutettua kanaa ja tänään käytin sen kierrätyskeittoon, eräänlaiseen minestroneen. Samaan kattilaan meni hieman nahistuneita vihanneksia, se on vain hyvä homma, sillä lomani lähestyy ja kaappien on syytä tyhjentyä.

Kierrätyskeitto minestronen tapaan

• 5 dl tähdekastiketta, jossa broileria, tomaattia, sipulia, enkä minä oikein muista enää mitä, mutta katso täältä
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• 1 kevätsipuli
• puolikas kesäkurpitsa
• 1 pitkä sellerinvarsi
• 1 punasipuli
• 1 dl olemattoman pientä tähtipastaa
• 1 dl valkoviiniä
• 5 dl kanalientä (tunnustuslientä = fondista tehtyä)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rakuunaa
• parmesaania

Kuumensin tähdekastikkeen ja lisäsin kanalientä. Silppusin kaikki vihannekset ja kippasin ne keittokattilaan. Lisäsin vielä hieman viinin, vettä ja pastan. Sekoitin tarmokkaasti ja jätin keiton kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes pasta oli kypsää. Tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Oli oikein hyvä keitto, italialaista vivahdetta oli riittämiin.

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli 155 km mittainen. Alkumatkasta siinä oli pientä (heh) mäkeä ja lopussa kirimiehet pääsivät ratkaisemaan. Elia Viviani saavutti neljännen etappivoittonsa tässä kisassa ja minäkin uskalsin katsoa loppukirin, vaikka tie oli märkä ja vettä satoi rankasti. Edessä on vielä kolme vuorietappia ennen viimeistä, Roomaan päättyvää tasamaan etappia sunnuntaina. Minä alan olla toiveikas, etttä Simon Yates voittaisi koko kisan. Hänestä saattaa tulla suosikkini nyt, kun Alberto Contador on eläkeläispappa. 

Lihapullakeitto

Puolessa tunnissa saa hyvin keiton alulle, kunhan kuorii ja pilkkoo rivakasti. Minestronea mukaileva soppa valmistui työporukan syötäväksi, jäipä iltavuorolaisillekin. 

Lihapullakeitto noin kuudelle

• 500 g naudan jauhelihaa
• 1,25 litraa vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 4 perunaa
• 6 porkkanaa
• 4 tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• tomaattipyrettä
• nippu kevätsipulia
• 1 kesäkurpitsa
• 150 g pastaa
• nippu lehtikaalia
• tuoretta timjamia ja persiljaa
• suolaa ja pippuria
• pizzamaustetta (jotain kuivia yrttejä oleva purnukka työpaikan maustekaapissa)

Laitoin vettä kiehumaan ja mukaan kasvisliemikuution. Kuorin perunat ja porkkanat ja leikkelin ne pieniksi kuutioiksi, kesäkurren ohuiksi viipaleiksi. Tomaatit pilkoin isohkoiksi paloiksi ja laitoin kuumalle pannulle oliiviöljytilkan kanssa. En oikein tiedä miksi niin tein, mutta kumminkin tein. Annoin tomaattien hieman kypsyä pannulla ennen kuin nakkasin ne kattilaan muiden kasvisten  ja tomaattipyreen kanssa. 

Sekoitin kulhossa jauhelihaan suolaa, pippuria ja pizzamaustetta. Pyöritin jauhelihan pieniksi lihapulliksi ja paistoin yhden tarkistaakseni maun. Se oli ihan ok, joten paistoin nopsasti kaikki pullat ja lisäsin ne keittokattilaan. Silppusin lehtikaalin, timjamin ja persiljan ja sekoitin ne keittoon. Kaadoin mukaan pastaa ja lisäsin hieman vettä, pari desiä ehkä. Jätin keiton poreilemaan lempeästi noin puoleksi tunniksi. Sitten olikin jo lounasaika. 

Päivän keitto

Viikonloppu on käsillä, ensimmäinen jolloin lomalle tuleva Jääkäri ei tule tänne, vaan menee kotiinsa. Olen seisoskellut viikon mittaan hänen kaikuvassa entisessä huoneessaan yhdessä kolmen polkupyörän kanssa ja miettinyt, että osaisinko minä tehdä remonttia. Onneksi emme koskaan laittaneet poikien huoneista vähääkään pikkupoikamaisia, ei ole poiskiskottavana batman- tai autotapetteja. Maalata saattaisin osata. Kannustakaa minua.

Keiton ainakin osaan keittää ja sen juuri teinkin. Kaupassakäyntiin ei ole ollut aikaa intoa, joten kokoilin kaapista ja hieman vielä pihaltakin aineksia keittoon, jota voisi luonnehtia italialaisvaikutteiseksi. Otin löyhästi mallia FOR THE LOVE OF BASIL-blogista. Omanlaiseni keitosta taas tuli, kun vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meillä sattui olemaan. *-merkityt ovat ohjeessa omia lisäyksiäni. Valkosipulia en laittanut ollenkaan, eikä meillä ollut persiljaa. 

Punainen kanakeitto

• 2 pulleaa broilerin rintafilettä
• 3 porkkanaa
• 1 iso keltasipuli
• 1 iso punainen suippopaprika
• 1 sellerinvarsi
• 1 tölkki kokonaisia kirsikkatomaatteja
• sekalainen keko oman kasvihuoneen pieniä sisällä loppuun kypsyneitä tomaatteja, lajit tuntemattomia*
• 1 tl sokeria*
• 1 dl olemattoman pientä kukkapastaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• muutama pienehkö lehti lehtikaalia*
• tomaattitölkillinen vettä*
• 1 dl valkoviiniä*

Silppusin sipulin ja leikkasin sellerinvarren, porkkanat ja paprikan ohuiksi viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin kasarissa tilkan oliiviöljyä ja haudutin vihanneksia muutamia minuutteja. Sillä aikaa pilkoin broilerin fileet suikaleiksi ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä muutamia minuutteja. Lisäsin kasariin tölkkitomaatit, viinin ja tomaattipurkillisen vettä. Kaadoin paistetut lihapalat kasariin, samoin ripottelin sinne pastan. Sekoittelin ja annoin keiton kiehua oikein maltillisesti. Maustoin keittoa suolalla ja pippurilla ja lopuksi yhdistin keittoon silputun lehtikaalin. Maistelin ja lisäsin vielä suolaa. Kun pasta alkoi olla kypsää, oli keitto aika sakeaa, joten lisäsin vielä vähän vettä. Keitto oli valmis noin 20 minuutissa. Italialaisuutta keitossa edusti mielestäni se, ettei siinä ollut vähääkään tulisuutta, vaan muheva tomaatinmaku. Porkkanoissa ja paprikoissa oli vielä purtavaa, annoin lopun keiton hautua vielä vähän lisää, kun olimme syöneet Opiskelijan kanssa. Kammenpyörittäjä saa soppaa töistä tultuaan, nuhaista oloaan parantamaan.

EDIT: Yön yli nukuttuani tulin siihen tulokseen, että tämäkin keitto on kutakuinkin minestrone, joten lisään sen tunnisteisiin minestrone ja revisited.

Henri Alenin minestronekeitto

Kotoinen työleirimme alkaa olla sillä mallilla, että luultavasti ylioppilasjuhlat vietetään lauantaina ajallaan. Mietin kyllä tänään sitä, että miksi mieluummin silitän korkean pinon servettejä, kuin siivoan.  Siisteydestä kyllä tykkäisin, mutten siivoamisesta, en sitten yhtään.

Sauvajyvänen teki viikonloppuna Vuoden keittokirjan ohjeella minestronekeittoa, joka oli heillä menestys. En ole vielä tutustunut Henri Alenin kirjaan enempää, mutta tämä ohje sopi kiireiseen viikkooni hyvin. 

Henkan minestrone campamukailtuna

• 500 g nautajauhelihaa (vähän vähempikin olisi riittänyt, mutten ollut Prisman tiskillä köyhä enkä kipee)
• 2 kevätsipulia
• 2 porkkanaa
• 2 sellerin vartta
• 500 g valkokaalia
• 2 valkosipulinkynttä (eipä löytynyt taloudesta)
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 1 l lihalientä (riekkolientä tällä kertaa)
• pussinpohjallinen pastaa, sellaista "mahalaukkumallista", jonka nimi on radiatori
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä jauhelihan paistamiseen ja annoksen päälle
• parmesania annoksen päälle

Leikkaa kaali, porkkanat, sipulit ja sellerinvarret paloiksi. Ruskista jauheliha oliiviöljytilkassa kasarissa ja lisää mukaan kaikki kasvikset, tomaattipyre ja lihaliemi. Sekoittele ja anna kypsyä noin tunnin verran. Lisää mukaan yrttejä, suolaa ja pippuria makusi mukaan. Viimeiseksi kippaa mukaan past. Kun se on kypsää, on keitto valmista. Meilläkin siitä tuli lähes pataruokamaista koostumukseltaan, mutta todella hyvää pataa/keittoa. Emme syö kaalia kovin usein ja se oli tämän keiton tähti.

Giro d'Italia sai tälle vuodelle ensimmäisen tuplavoittajansa, kun 16. etapin voiton nappasi jälleen Astanan Mikel Landa. Alberto Contadorin kokonaiskilpailun johto on yhä vakuuttavampi. Hurja vuorietappi saa huomiotamme myöhemmin illalla, kunhan Kammenpyörittäjäkin saapuu töistä kotiin.

EDIT 27.5. aamulla: Katsoimme illempana etapin ja hieman jäin kulmat kurttuun siitä, ettei Landa vetänyt yhtään metriä pitkän nousun aikaan, mutta kisa on kisaa. Contador teki ilmiömisen nousun ilmeisesti rengasrikon jälkeen ja seurasimme pelolla sitä, ettei hänellä ollut aikaa tankata itseään ainakaan niinä hetkinä, kun kamera viihtyi hänen tienoillaan. Ettei vain tänään olisi takki tyhjä. Onneksi tänään on kyseessä paljon tasaisempi etappi. 

PS. En minä tässä oikeasti mitään lisäile eiliseen postaukseen, vaan siivoan jo ahkerasti keittiötä, uskokaa tai älkää! On tosi pimeä päivä, sataa ja pilvet ovat matalalla. Nyt kaikki valot päälle ja hommiin!

Nyrpeydentappajaiskeitto - minestrone revisited vol 2.

Olen niin pettynyt, niin pettynyt. Nythän piti olla jo kevät ja mitä tuolta taivaalta mättää? Lunta! Ja mitä näyttää lämpömittari? Pakkasta! Onhan se tietysti aivan normaalia maaliskuuta, etenkin jos on ollut koko talven lunta ja pakkasta, mutta nyt oli niin toisenlainen talvi. Lunta ei ollut Keski-Suomessa juuri lainkaan, ainakaan pitkiä aikoja ja tässä vaiheessa ei todellakaan enää ole toiveissa hanget korkeat nietokset. Ei se haittaa, jos minäkin kerran talvessa joudun pääsen tekemään lumitöitä, eikä sekään, että joudun raaputtamaan kauniin punaisen autoni ikkunoita. Mutta siitä en tykkää, että pihallemme jo tulleet mustarastaat joutuvat ahdinkoon. Ne kyllä pitävät selvästi omenista, joita laitamme kannon päälle puolikkaina, viettävät melkein koko valoisan ajan omenia nokkien. 

Keitto on sopiva ruoka niin sään kuin mielialan kohottamisenkin puolesta. Ja mikä parempi kuin lämmittävä, täytetäinen italialaiskeitto, minestrone? Campakeittiössä on blogattu sitä parikin kertaa, mutta kolmas kerta ei haitanne, sitä paitsi keitosta tulee aina erilainen. Tällä kertaa keittoon päätyi erinäisiä loppuja ja lievästi nahistuneita kasviksia, eikä päivällistä varten tarvinut hankkia mitään kaupasta. 

Kolmas kerta toden sanoo- minestrone 

• 3 raakachorizoa
• 100 g kuutioitua pancettaa
• 1 suuri porkkana
• viisi kevätsipulia
• 15 cm pätkä kesäkurpitsaa
• purkki valkoisia säilöttyjä papuja
• 150 g pientä makaronia (käytin lisci pastaa, joka on  suoraa, lyhyttä putkiloa)
• 6 pientä terttutomaattia
• 5 dl kanalientä
•  3 rkl tomaattipyrettä (+kunnon turaus esiliinalle, kun koitin puristaa tuubia tyhjäksi)
• tuoretta persiljaa, timjamia, basilikaa ja ruohosipulia
• vettä lisäksi, jos keitosta meinaa tulla liian sakeaa, tarkista määrä makaronin kypsyessä
• pippuria ja suolaa (laitaa suolaa vasta ihan lopussa, jos tarpeen, sillä makkarassa ja pancettassa on aika paljon suolaa)

Leikkaa pancetta ja makkarat kuutioiksi tai viipaleiksi. Samoin pilko vihannekset, tällä kertaa minä näpertelin ja leikkasin porkkanoista ja kesäkurpitsasta kauniita salmiakkikuvioita, mutta siihen meni kyllä pöhkön paljon aikaa minun veitsitaidoillani. Kuumenna pannua hetken aikaa ja lisää sille ensin pancetta ja paistele sitä, kunnes sen rasva alkaa irrota ja palaset rapeutuvat. Sulata samaan aikaan lihaliemi, mikäli käytät pakastettua tai keitä liemi valmiiksi, jos käytät kuutiota. Fondeja en ole käyttänyt, enkä tiedä kiehautetaanko nekin veteen vai laitetaan sellaisenaan ruokaan. 

Kun pancetta on rapeaa, kaada muruset pataan ja laita pannulle chorizopalat, paistele nekin kypsiksi ja rapeiksi. Lisää ne pataan pancettamurujen kaveriksi. Kaada hieman lientä pannulle ja irrottele maut liemeen, jonka kaadat pataan. Seuraavaksi kuullota vihanneksia yrttejä lukuunottamatta oliiviöljytilkassa muutama minuutti, ennen kuin nekin pääsevät pataan. Kaada pataan liemi ja vettä sen verran, että ainekset hyvin peittyvät liemeen. Anna keiton kypsyä noin 10 minuuttia, ennen kuin lisäät pastan ja pavut. Lisää vettä, jos tarpeen. Jätä keitto kypsymään miedolla lämmöllä pastan kypsymisen ajan, sekoita varovasti, etteivät pavut hajoa. Lisää aivan lopussa yrtit ja jätä niitä hieman annoksen päälle koristeeksi. 

Minestrone revisited

Tänään piti syödä tähdenlentoja, onhan Girossakin vapaapäivä. Tein kuitenkin minestronekeitosta oman sovellukseni hyödyntäen jääkaapin antimia. Keittooni tuli:

• 150 g minikokoista pastaa
• 100 g pancettakuutioita
• 2 isoa porkkanaa
• pari kourallista sellerinvarsisiivuja pakastimesta
• 1 iso tomaatti
• 1 kevätsipuli
• 1 tölkki kikherneitä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 0,5 l lihalientä
• 400 g jauhelihaa
• vettä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• persiljaa

Aloitin paistelemalla valurautapannulla pancettakuutioita niin kauan, että niistä tuli rapeita. Lisäsin pannulle jäiset sellerisiivut ja sekoittelin hetken. Samaan aikaan lihaliemikalikat sulivat kattilassa. Viipaloin porkkanat ja sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi. Käytin kaikki ainekset pannulla ja sen jälkeen lisäsin ne keittokattilaan. Lisäsin kattilaan vettä noin puoli litraa, tomaattipyreen ja annoin ainesten kypsyä miedolla lämmöllä. Maustoin jauhelihan suolalla ja pippurilla ja pyöritin massasta pieniä lihapullia, joihin otin paistopinnan pannulta. Kippasin lihapullatkin kattilaan yhdessä kikherneiden ja pastan kanssa. Annoin keiton kiehua noin 10 minuuttia, tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Aivan lopuksi silppusin päälle tuoretta basilikaa ja persiljaa ja halukkaat saivat raastaa annoksensa pinnalle vielä pecorinoraastetta.

Minestronekeittoa Delia Smithin tapaan

Pitkään muhinut kuuma keitto sopii hyvin talvisiin päiviin, mutta kyllä sellaista näin keväisenä lämpinä päivänäkin voi syödä. Suosikkiopastajani ruoanlaiton maailmassa on englantilainen Delia Smith ja hänen neuvoillaan toteutin tämän päivän italialaisen ruokahaasteen.

• 75 g simpukkapastaa
• 25 g voita
• 1 rkl oliiviöljyä
•  suolaa ja pippuria
• 50 g pancettaa
• 1 keskikokoinen sipuli (meillä nippu pieniä kevätsipuleita)
• 2 varsisellerin vartta
• 175 g porkkanoita
• 2 suurta tomaattia tai pieni tölkki säilkyketomaatteja
• pala kaalia (versiostamme uupui kaalinpuutteessa)
• 1 valkosipulin kynsi (no ainakin 2 tai 3, yhdestä ei tule kuin vihaiseksi)
• 1 l lihalientä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• basilikaa
• persiljaa
• parmesaania

Ensin pilko antaumuksella aineksia, pancetta, porkkanat, tomaatit, sipulit, sellerin varret ja valkosipuli. Kuumenna voi ja öljy padassa ja kypsennä pancettaa siinä muutamia minuutteja, lisää sitten muut pilkotut ainekset mukaan ja anna seoksen kiehua lempeästi noin 20 minuuttia, sekoita välillä, etteivät ainekset tartu padan pohjaan. Lisää liemi ja anna kiehua ainakin tunti, malta mielesi, keiton maku vain paranee, mitä kauemmin sen antaa muhia. Laita pikkuisen suolaa ja pippuria, tomaattipyre, basilikaa ja maistele. Lisää kaali silputtuna ja pasta ja anna vielä kiehua puolisen tuntia. Lisää annokseen persiljaa ja parmesanraastetta.