Punkkarityttö ja Aikuinen Nainen

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Paras tapa pitkästyttää ihmisiä on aloittaa tarina sanoilla silloin kun minä olin nuori. Nykyään tarina voi muodostua melko pitkäksikin, kun nuoruudesta on jo tovi. Vältän mahdollisuuksien mukaan kyseistä fraasia , mutta eilen oli ihan pakko hieman muistella nuoruutta, kun Yari & Se Tuntematon Numero astui Jyväskylän Kesän Teltan lavalle. Eikä muistissani ole vielä vikaa, hyvin alkoi tossunkärki vipattaa, kun punk ryhtyi raikaamaan. Olen joskus moittinut nuoruutemme suosikkiartisteja loireilusta, mutta nyt ei tarvinut, sillä Yari oli cool as hell. 

Yleisöä olisi voinut olla teltassa enemmänkin, olihan ilta kaunis ja kesäinen, mikä ei ole lainkaan itsestään selvää tänä outona Suomen heinäkuuna vaihtelevine keleineen. Aitoon punktyyliin setti oli juuri ja juuri tunnin mittainen ja kinumalla saimme kaksi lisäbiisiä. Oli kyllä hauska katsoa ikäistemme ihmisten pogoilua lavan edessä. 

Punkmuistelot saivat minut sen verran hyvälle tuulelle, että ehdotin lipun hankkimista teltan seuraavallekin keikalle. Antin kaulassa roikkui kuvauspassi, jolla hän pääsee Kesän kaikille telttakeikoille, mutta minä marssin lippujonoon ostamaan oman läpyskäni Paula Koivuniemen keikalle. Tämän osuuden kulttuuriperjantaista kustansin siis aivan itse, eikä tuntunut missään!

Eipä ollut teltta täynnä silloinkaan, kun suomalaisen iskelmän grand old lady, Paula Koivuniemi astui lavalle puoli kymmeneltä. Viime vuosina Paula on keikkaillut ahkerasti Suomen festarikesässä, mutta on nyt jättänyt massatapahtumat. Omien sanojensa mukaan Suomipopit ja vastaavat on nyt nähty ja laulettu. Ääntä tällä mahtavalla artistilla kyllä riittää ja Rakkaudesta-konsertti esitteli hyvän valikoiman kotimaista hempeilymusiikkia parhaimmillaan. 

Ai että minua harmitti viereisen pöydän naisporukan kälätys koko konsertin ajan. Ei siinä mitään, jos ollaan kerran kesässä lähdetty vähän tyttöjen kesken istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa, mutta pakkoko sitä on pälpättää kuin baarissa? Nyt oltiin kuitenkin konsertissa. Lavalla oli Paulan tavanomaisen bändin lisäksi mahtava sellokvartetti, joka toi sointiin sellaista syvyyttä, että Aikuinen Nainen kuulosti vielä entistäkin paremmalta. 

Jyväskylän Kesä sai nauttia kauniista säästä perjantaina ja meno jatkuu tänäänkin monin erilaisin tapahtumin. Jollei iltamme olisi jo varattu muuhun, olisin mielelläni mennyt Carmen-konserttiin tai kuuntelemaan Semmareita. Maanantaina ehdimme vielä osallistumaan yhteen Kesän tapahtumista, kun Jugendorchester "Il Mosaico" & Iiro Rantala esiintyvät Taulumäen kirkossa. 

Ikävä kyllä Tour de Francelle ei jää tänään aikaa, mutta huomenna palautamme itsemme ruotuun siltäkin osin.

Kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesä lähestyy

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Tänäkin vuonna saimme ehdotuksen osallistua Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja vaikka työvuorolistassa on yksi kesän kiireisimmistä viikoista, saimme mahdutettua muutaman tapahtuman kalenteriimme, ehkä spontaanisti enemmänkin, kun ensi viikko koittaa. 

Jyväskylän kesää vietetään jo 62. kertaa ja tällä kertaa se ei satu samalle viikolle kuin Lutakossa pidettävä Suomipop, mikä lienee aivan hyvä juttu molempia tapahtumia ajatellen. Tälle kesälle emme ole tilanneet lainkaan sadetta, saa nähdä ehtikö tilauksemme ajoissa perille. 

Ohjelmisto vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, tiedossa on monia ilmaisia katutapahtumia ja lapsillekin on ohjelmaa vaikka kuinka paljon. Neulefestaritkin kuuluvat Kesän ohjelmistoon. Koko ohjelmisto löytyy helposti tämän linkin takaa. 

Avajaiskonsertti pidetään tänä vuonna Paviljongissa keskiviikkona 5.7. klo 18 ja siellä esiintyy ruotsalainen a capella-orkesteri The Real Group. Lippuja on edelleen saatavilla. Me aloitamme kulttuuriviikkomme tästä tapahtumasta, olen suuri a capella-musiikin ystävä ja Anttikin ainakin sen verran kuin minä Eläkeläisten. 

Perjantaina olemme menossa kuuntelemaan Yari & Se Tuntemattoman keikkaa telttaan. Se oli nuoruutemme vaikuttajia, sitä oikeaa suomalaista punkia, jota minäkin Rovaniemellä olin kuuntelemassa noin vuonna 1980. En uskaltanut laittaa hakaneulaan posken läpi, mutta farkun lahkeeseen kirjoitin SE. Olin niin hurja. Tähänkin klo 19 alkavaan keikkaan on lippuja saatavilla. 

Jos vain olisi aikaa, menisin kuuntelemaan Midland irkkubändiä Teeleidiin torstaina klo 16, tähän puolen tunnin tilaisuuteen on vapaa pääsy. 

Tänä vuonna tapahtuma jatkuu seuraavan viikon puolelle, josta löytyy myös kiinnostavia tapahtumia, kuten Jugendorchester "Il Mosaico" & Iiro Rantala Taulumäen kirkossa klo 19.

Saamme siis muutamia lippuja tapahtumiin ja vastavuoroisesti kirjoittelen tapahtumista sitä mukaa, kun niihin osallistumme. Tämä on sen kaltaista yhteistyötä, josta pidämme, pieni- ja vapaamuotoista. 

Beaujolais Nouveau 2016

Tänä vuonna varsinainen uuden sadon viinin maistelu siirtyy marraskuun kolmannelta torstailta aina seuraavaan lauantaihin asti, mutta pullot on hankittuna! Ja vielä riitti ulkona jäätäkin kuvausrekvisiitaksi. Tosin sää lienee muuttumassa edelleen lämpimämmäksi ja ohut lumipeite on jo vaihtumassa loskaksi. Jonain vuonna kuvasimme viinipullot pihalla kukkivien orvokkien vieressä, nyt ei sentään niitä löydy. Suurta makunautintoa emme näiltä viineiltä odotakaan, mutta lauantaina avaamme kummatkin pullot ja maistelemme onko niissä eroa, hintaeroa oli noin puolitoista euroa ja onhan sekin rahaa! Kalliimman pullon hinta on ylittänyt aiemman kymmenen euron kipurajan, eikä tällä viinillä muuten olisi minun ostoskoriini asiaa, ellei kyse juuri olisi alkutalven viinihappeningistä.

24 tuntia Helsingissä

Nyt kun olen vuorotteluvapaalla, minulla on ns. rajattomasti aikaa. Oikeasti se ei pidä paikkaansa, tai ainakin tuntuu, että aika menee vähintään puolitoistakertaista nopeutta ja viikot hujahtavat alta todella nopeasti. Kun elokuu kääntyi lopuilleen alkoi erilaisia kutsuja ropista campameiliin ja tällä kertaa minun oli mahdollista tarkastella niitä muullakin silmällä kuin sillä, että no tuonnekaan ei kyllä ole mahdollista mennä. Useimmat tapahtumat ovat Helsingissä, jotkut harvat Tampereella, ainakin niistä, joihin me saamme kutsun.

Eräälle elokuun lopun perjantaille osui kaksi kutsua, joista olin kiinnostunut. Ne eivät menneet edes ajallisesti kuin hieman päällekkäin, joten arvelin ehtiväni molempiin. Antti sai pitkällisen vuoronvaihtovälppäyksen jälkeen oman työvuoronsa pois, joten hänkin pääsi lähtemään mukaan, mikä oli oikein mukavaa. Nanolomanen bussilla vaihtui minilomaseen autolla.

Saavuimme Helsinkiin kello 11.40 kuten olin ilmoittanut Kamera & Kauha-Antille, jonka kanssa meillä oli tärskyt. Tapasimme Taidehallin edustalla ja menimme yhdessä katsomaan Niki de Saint Phallen näyttelyä. Museokortti tykkää, että sitä käytetään! Näyttely oli mielenkiintoinen, tuli mieleen, tuliko taiteilija koskaan pois teini-iästä, vai piirtelikö sydämenkuvia ja kirjoitteli koukeroisin kirjaimin I love you for ever for ever. Pidin eniten pulleista naispatsaista.

Ennen ensimmäistä varsinaista tapahtumaa ehdimme piipahtaa Annan kaupassa, Hella & Herkku muuten muuttaa tässä kuussa hieman edemmäs Museokadulla. Tällä kertaa hankin kaupasta jo kokeiltuja paellariisiä- ja lientä, kumpikin oli täysosuma. Harmillista, että Museokadun Kaffecentralen on ilmeisesti lopettanut, vaiko muuttanut jonnekin muualle? Se oli niin hyvä paikka poiketa Annan kaupassa käyntiä ennen tai sen jälkeen.

Sitten olikin jo aika mennä päivän ensimmäiseen tapahtumaan Kanavarantaan. Siellä oli tiedossa Viinilinnan avajaiset. Parituntisen iltapäivähetken aikana saimme maistaaksemme monta kiinnostavaa viiniä, tapaamaan ihmisiä näiden viinien takaa, jopa aivan tuottajatasolla ja siinä samalla tapaamaan muita bloggaajia ja maistelemaan pientä purtavaa. Se olikin tarpeen, sillä lounas oli jäänyt väliin. Kiitos Viinilinnalle kutsusta ja mukavan tapahtuman järjestämisestä!

Kanavarannasta suunnistimme pienellä blogaaniporukalla suoraan kirjanjulkistamistilaisuuteen. Jotain maukasta-blogin Mari Moilasen uusin kirja, Syötäviä vietäviä julkaistiin tuona päivänä ja sinnekin olimme saaneet kutsun. En ollut tavannut Maria tätä ennen henkilökohtaisesti, joten senkin vuoksi oli mukava käyttää tilaisuus hyväkseen ja mennä paikalle. Julkkarit pidettiin Kalevankadulla Vin-Vin-baarissa, joka oli uusi tuttavuus minulle. Onnellinen kirjailija otti vieraat vastaan sydämellisesti ja kuohuvalla kilistely senkun jatkui. Oli mukava istahtaa ja jutella tovi tuttujen kanssa, näin ensimmäistä kertaa kaksi tämän vuoden blogaanivauvaakin. Saimme mukaamme kappaleen Marin uutta kirjaa, siihen pitää syventyä enemmän piakkoin. Kiitos Marille kutsusta kirjanjulkistamistilaisuuteen!

Meillä oli pöytävaraus illemmas lempiravintolastamme (siitä oma postaus myöhemmin), mutta sitä ennen ehdimme viipottaa vielä reilun tunnin monessa paikassa. Kävimme Eiringillä ostamassa kahvia ja lisäyksen solar-rivistöömme, nyt meillä on ikioma solar-paavikin! Latvassa kävimme drinkillä, en ollut aiemmin käynyt Latvassa. Pidin GT:n kardemummaisesta mausta, mutta jotain pientä somistusta olisin kaivannut drinkkiin tai edes vähän nätimpää lasia. Ennen kuin oli aika mennä syömään poikkesimme vielä Formverkillä ja Chez Mariuksessa, koska niin nyt vaan pitää tehdä, kun Helsinkiin pääsee. 

Hotellibingossa täysosuma oli tällä  kertaa tullut Katajanokan Best Westernille, tuona perjantaina hotellihuoneet olivat melkoisen kalliita Helsingissä, en olisi halunnut maksaa huoneesta aivan niin paljon. Mutta kiva hotelli se joka tapauksessa on ja sinne kävelimme illallisen jälkeen kauniissa loppukesän illassa.

Ennen kotiinpaluuta teimme aamulla vielä kierrokset Ateneumissa ja HAM:ssa sekä Sanomatalon aulassa. Taas Museokortti tykkäsi. Ateneumissa olevaa Alice Neelin näyttelyä suosittelen todella lämpimästi. Harvoin viitsin lukea taideteosten vierellä olevia tietoiskuja niin tarkkaan, nyt ne olivat niin kiinnostavia. Etenkin näyttelyn loppua kohden pidin Neelin taiteesta yhä enemmän. Näyttely jatkuu 2.10.2016 asti. HAM:n näyttely ei osunut ihan niin tykkäyssuoneen, mutta Sanomatalon valokuvanäyttely kyllä.

Narinkkatorilla oli mahdollisuus juosta cooperin testi, arvatkaa osallistuimmeko vai kävelimmekö todella ripeästi ohi?

Tuo päivä oli suuren syysmyrskyn värittämä, matkalla katselimme jo tien varren puita, että liekö nuo pysyvät pystyssä ja mikähän mahtaa olla kotipihan omenapuun tila. Meille oli ensimmäistä kertaa tulossa omia omenia ja olimme hieman huolissamme olivatko ne kaikki pudonneet maahan. Niin ei ollut onneksi käynyt, kiitos Antin puutukitoimien. Mutta sähköt meiltä olivat poikki ja pysyivätkin poikki melkein vuorokauden. Illan siis katsoimme televisiota pimeässä, ei vaan minä menin nukkumaan jo kahdeksalta, niin voimille se riekkuminen pääkaupungissa oli käynyt!

Iltapala kynttilän valossa

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Valitse kenet vain, mutta älä minua

Kiitos kaverit, kai?

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Perjantain vesisateinen sää viimein väistyi ja Jyväskylä kylpi lauantaina auringonpaisteessa. Se näkyi heti katukuvassa, terasseilla oli väkeä ja iloisen näköisiä ihmisiä kulki kohti Lutakkoa ja pois sieltä sen mukaan miellyttivätkö Suomi Popin artistit sillä hetkellä vai eivät. Tapasimme 2/3 nuorisostamme heidän festarointiensa välissä, istuimme tuokion juttelemassa Figaron terassilla.

Ennen teatteriin menoa kävelimme hieman kaduilla ja katselimme taivaalle toivoen, etteivät edellispäiviltä liian tutut sadepilvet alkaisi kerääntyä taivaalle. 

Jouluhan on jo ihan pian, ainakin Kullannuppu toivoo niin

Tätä varpusta ehtii kuvata

Olimme eilen illalla Jyväskylän teatterissa neljättä kertaa samalla viikolla ja meille viimeisessä Jyväskylän Kesän tapahtumassa. Lavalla oli jo torstailta tuttu Marc  Gassot ohjelmallaan Dark Side of the Mime. Tämäkään taiteenlaji ei ole minulle kovin (lue:yhtään) tuttu, alan tuumia viikon kokemusten jälkeen, että mikähän taiteenlaji sitten mahtaisi olla minulle tuttu. Contemperary countrya ei vissiin kehtaisi tässä yhteydessä mainita, mutta taisin jo mainitakin. 

Tulkaa teatteriin, ovikin pysyy varmasti auki!

Eilen toteutin samaa kuin koulun vanhempainilloissa, katselin kenkieni kärkiä toiveikkaana, ettei minua vain huomattaisi. Niin tuntuivat tekevän monet muutkin, mutta oli niitäkin, jotka innokkaina katsoivat taiteilijaan päin, heidän kehonkielensä huusi valitse minut. Meitä on niin moneksi ja hyvä niin. Esityksellä oli ikäraja, vain täysi-ikäisille ja se oli kyllä aivan paikallaan. Olisi voinut olla lisähuomautus, että ei myöskään siveydensipuleille, mutta ehkä se teki hyvää meillekin heillekin. Haastattelussa Marc Gassot sanoi aiemmin tällä viikolla, että mimiikan idea on se, että  esitystä katsoessamme kaikki hauskuus tai tuhmuus tapahtuu omassa päässämme. Tässä on kiero savolainen logiikka, vastuu siirtyy katsojalle. Mutta niinhän se on muussakin taiteessa, kunkin pää käsittelee näkemänsä siten kuin kykenee. 

Minulle mimiikkaan tottumattomalle esitys oli paikoin niin nopeatempoinen, että muiden jo nauraessa (etenkin etuoikealla muutama rivi alempana oli joku todella vikkelä kovaääninen miesnauraja) vasta mietin, että mitähän tuo nyt olikaan. Jotakin meni selvästi minulta ohitse tai ylitse, mutta suurin osa ei. Olin sekä henkisen, että fyysisen punastuksen vallassa hyvän osan tuosta elämäni tunnista. Jotkut elementit olivat jo tuttuja torstain Circo Aereon esityksestä, mutta vielä liioitellumpina ja hullumpina. 

Kuva Andreas Janett, kuva julkaistu Jyväskylän Kesän luvalla

Jos edellisillan Wusheng Co jätti minut hieman ulapalle, Marc Gassot kyllä lämmitti niin, että kotimatkakin meni aika hiljaisissa merkeissä. Tosin bussin teinityttölauma piti omaa stand-uppiaan sen verran äänekkäästi, ettei juttelulle ollut juuri tilaisuuttakaan. Luojan kiitos ei tarvitse olla teinityttö nykyaikana, eikä minulla ole omaa teinityttöäkään. Kiitos ja vielä kerran kiitos. 

Nyt kun kultturoinnit on kahlattu läpi on vielä vaikea sanoa mikä oli viikon kohokohta. Luulen, että vaaka kallistuu joko varjotapahtuman, tai avajaiskonsertin puoleen, tilanne on melko tasan. Ne kolme tapahtumaa joihin osallistuimme Jyväskylän Kesän tarjoamin lipuin olivat kaikki niin sanotusti something completely different, oman tavallisen elinpiirimme ulkopuolelta, että täytyy vain olla tyytyväinen, että saimme tilaisuuden osallistua. Kaikkiin niihin oli kyllä tilaa ja lippuja olisi saanut ostettuakin, mutten usko, että ilman tätä yhteistyökuviota olisimme tulleet menneeksi. Tämän kokeilun seurauksena katson varmasti ensi vuonna Jyväskylän Kesän ohjelmaa toisin silmin. Etsin jonkun tutun sijaan jotain aivan muuta, sellaista mistä en ole koskaan kuullutkaan. Saatan ehkä hieman ottaa selkoa jostain etukäteen, tai mikäli en muutu radikaalisti vuodessa, luultavasti en. Tänään vielä ehtii osallistua Kesän tapahtumiin, luvassa on ainakin keskustelutilaisuus ja Säynätsalossa pidettävä päätöskonsertti. 

Kun ei kutsuttu, tultiin sitten ominpäin!

Muutama viikko sitten saimme kutsun osallistua Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja kirjoitella niistä sen mukaan, mitä tapahtumista tykkäisimme. Minulla kun tuota aikaa on, otin kutsun vastaan ja Kammenpyörittäjälläkin sattui olemaan päivävuoroviikko, joten iltaisin olisi hyvää aikaa kulttuurille. Olihan meillä tietysti menossa juuri Ranska-viikot Tour de Francen merkeissä, mutta suostuin puolestamme silti. Ainahan sitä muutaman päivän ehtisi viipottaa pää kolmantena jalkana!

Jyväskylän Kesä alkaa tänään, näköjään samana päivänä säänmuutoksen kanssa. Eilen oli niin ihana kesäsää, nyt sataa vettä. Minä olen siihen kyllä näin aamun suhteen oikein tyytyväinen, pääsen jatkamaan varustetestiäni ja kävelemään sateessa uusilla kengilläni. 

Me aloitimme kulttuuriviikon jo eilen eräänlaisella varjotapahtumalla, josta ei naurua ja positiivista energiaa puuttunut. Tasan 50 vuotta sitten, 11.7.1966, tuolloinkin maanantaina Jyväskylän Kesässä esiintyi M A Numminen ja esitti lauluja, joista nousi silloisessa Suomessa mehevä skandaali. Nyt tämä kaunisääninen karismaatikko nousi Lutakon lavalle "palaten rikospaikalle" tismalleen puoli vuosisataa myöhemmin. Hänen kanssaan esiintyi Pedro Hietanen. "Koska meitä ei kutsuttu Jyväskylän Kesään, tulimme sitten väkisin" aloitti Numminen konsertin. On kyllä vaikea uskoa, että tämä hopeahapsinen herrasmies tekisi yhtään mitään väkisin. 

Olimme jo maaliskuussa kuuntelemassa Nummista, kun hän esiintyi Ilmavoimien Soittokunnan Big Bandin kanssa ja pidimme silloinkin konsertista todella paljon. Nyt kuulimme joitakin samoja kappaleita ja muutama juttukin oli sama, mutta viis siitä, puolentoista tunnin keikka oli aivan loistava. Numminen kertoili kesän -66 tapahtumista, siitä miten nuo Yleisradion soittolistalle joutuneet laulut olivat syntyneet ja mitä niiden esittämisestä seurasi. Numminen pitää hallussaan kyseenalaista ennätystä siitä, miten paljon levytyksiä hänellä on ollut soittokiellossa, mikä tuntuu huvittavan häntä edelleen kovasti. Pedro Hietanen taituroi koskettimissa, tangona alkanut kappale saattoikin olla yhtäkkiä puhdasveristä jazzia. Numminen itse soitti rumpuja, jotka tällä kertaa olivat Mercantile-kansio, sillä hän oli unohtanut tavanomaiset rumpunsa, puhelinluettelon kotiin. 

Yleisöä oli mukavasti, saliin oli järjestetty pöydät ja penkit, mikä teki tilasta hieman ahtaan. Yleisön keski-ikä oli varmaankin Lutakon tavallisesta yleisöstä poikkeavan korkea, mutta oli paikalla nuoria ihmisiäkin. Kielletyt laulut oli mainio kulttuuriviikon aloitus, Jenkka ulkosynnyttimistä sopi maanantai-iltaan mitä parhaiten. Allaoleva pätkä on parin vuoden takaa. 

Tänään siirrymme varsinaisen Jyväskylän Kesän ohjelmiston pariin avajaiskonsertin merkeissä. Nämäkin liput olemme itse hankkineet, itse asiassa jo helmikuussa kuukausia ennen ehdotettua yhteistyötä. Kyseessä on kummalliselta kuulosta kombinaatio klassista musiikkia ja stand-up-komiikkaa. Minä en ollut kuullutkaan Igudesman & Joosta, kunhan etsin jotain kiinnostavaa tapahtumaa kesälle Jyväskylässä, sellaista mihin voisimme käyttää kulttuurikorttiemme saldoa. Tänä iltana tiedän enemmän, kun olemme käyneet katsomassa mistä on kyse. Tapahtuma alkaa Jyväskylän Kaupunginteatterissa klo 18,  se on loppuunmyyty, joten siihen ei ikävä kyllä enää voi saada lippuja. 

Riekkumista tiedossa Jyväskylän Kesässä ja GT syreenimehulla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Saimme ennen juhannusta yhteydenoton Jyväskylän Kesästä, meille ja muutamille muille jyväskyläläisille blogeille tehtiin ehdotus osallistua tähän oman kaupunkimme kesäiseen tapahtumaan. Saisimme liput muutamaan tapahtumaan ja kirjoittaisimme niistä sen minkä kirjoittaisimme, kehuautomaateiksi meitä ei oltu virittämässä. Avajaiskonserttiin ei kuulema olisi ilmaislippuja enää todennäköisesti saatavilla, mutta meillä sattuivat juuri sinne liput olemaan jo valmiina, ostimme ne jo helmikuussa Vaasasta. Indujesman & Joo esittää klassisen musiikin ja stand up-komiikan yhdistelmää, tämä kuulostaa kiinnostavalta! Muuta ohjelmaa tutkailemme tänään ja esitämme lipputoiveemme, sitten jää nähtäväksi toteutuvatko toiveemme. Jyväskylän Kesässä on myös ilmaistapahtumia, joissa voi käydä lompakkoa rasittamatta. 

Jim Bachorin taidetta Jyväskylän kaduissa

Meillä tehtiin tänään erittäin hyvä iltapäivädrinkki, uusi suosikkini GT. Pienen maku- ja värivivahteen sille toi syreenimehu, jollaista valmistin juhannuksen aikana. Ehdin juuri ja juuri kerätä tarpeeksi kukkia ennen kuin niiden aika oli kokonaan ohitse. Toivoin hieman lilampaa sävyä, mehusta tuli melkoisen punaista, mutta hyvää se on! Vinkit mehuun on koottu Kivistössä- ja sauvajyvänen-blogeista.

Syreenimehu

• iso kattilallinen syreeninkukkia
• 500 g sokeria
• 1 l vettä
• 1 sitruuna
• 15 g sitruunahappoa

Kerää kukkia suureen vatiin ja pese ne kylmällä vedellä, että mahdolliset ötökät ja siitepölyt lähtevät pois. Riivi kukat varsista ja jätä ne valumaan. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan, lisää sinne sitruuna ohuiksi viipaleiksi leikattuna. Kiehauta vesi niin, että sokeri liukenee veteen kokonaan. Kumoa riivityt kukat kattilaan, painele niitä veteen ja sekoita mukaan sitruunahappo. Jäähdytä ja pidä peitettynä jääkaapissa kaksi vuorokautta. Siivilöi kukat pois ja valuta mehu vielä kahvisuodattimen läpi, että kaikki hitulit jäävät haaviin. Pullota steriiliin pulloon tai puhtaaseen purkkiin, jos haluat pakastaa mehun. Käytä 1:6 tiivistettä veteen tai kuten me, pikkuinen dash mehua gin toniciin. Tosi hyvää mehua, tuoksuu ihanalta, vaikken saanutkaan toivomaani väriä aikaan.