sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Italialaiset salsa verde-perunat

Löysin tämän ohjeen tästä blogista ja olikin tosi kiva ohje. Tein paljon pienemmän määrän, vain neljästä perunasta. 

Italialaiset salsa verde-perunat

  • 4 keskikokoista siikliperunaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • ripaus suolaa ja pippuria

Salsa verde

  • tuoretta sileälehtistä persiljaa niin paljon kuin ruukussa oli
  • 6-8 suurta basilikan lehteä
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 2 tl pieniä kapriksia
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • ripaus suolaa ja pippuria (kaprikset ovat suolaisia, maistele, ettei tule liian suolaista)
Pesin perunat ja leikkasin ne neljään lohkoon. Sekoitin lohkoihin lorauksen oliiviöljyä ja ripautin päälle suolaa ja pippuria. Levitin lohkot uunivuokaan leivinpaperin päälle ja paistoin lohkoja noin 40 minuuttia 200 asteessa, kunnes perunoissa oli pieniä ruskeita pilkkuja ja kakkutikku sujahti helposti lohkon läpi. 

Perunoiden paistuessa sekoitin minileikkurissa salsa verden kaikki ainekset tasaiseksi, suolaa laitoin vasta lopussa ihan vähän. Nostelin kypsät perunalohkot tarjoiluastiaan ja sekoitin niihin salsa verden, jota oli noin desin verran, se riitti  mainiosti. Tarjosin perunalohkot savustetun lohen kanssa jo aikoja sitten kotona helmikuussa. Säästin tämän reissuajalle, jos jonain Giro d'Italian päivänä ei olisikaan aikaa tai tilaisuutta kokata mitään italialaista ruokaa. Kaksi perunaa/syöjä oli aivan riittävä määrä, tämä määrä olisi tullut kyllä hyvin airfryerissäkin. Kyseisenä päivänä sähkö oli edullista, joten lämmitin tavallisen uunin. 


Giro d'Italia on nyt reaaliajassa siinä vaiheessa, että 15 etappia on ajettu. Olimme jo ihan innoissamme, että nyt Nairo Quintana tulee ja voittaa etapin, tekee mahtavan kampäkin, mutta sitten Tadej Pogacar tuli ja ohitti Nairon ja voitti etapin. Ja johtaa kokonaiskilpailua yhä vankemmin. Mutta Nairo tuli sentään toisteksi. Alkaa pikkuisen taas pelottaa, että mitä aamupuuroa tuo Tadej on oikein syönyt, kun on noin ylivoimainen. 

lauantai 18. toukokuuta 2024

Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot


Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 


Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 


Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 




Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

  • 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
  • 1 sipuli
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
  • pieni pallo mozzarellaa
  • salaattisekoitusta (pussituote)
  • balsamicoa
Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 


Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 



Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!


Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja


Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä. 

perjantai 17. toukokuuta 2024

Risotto cacio e pepe

Olin ilokseni ottanut mukaan risottoriisiä, siitä riittää pariin ateriaan. Niistä toinen oli tänään. Tein pippurista risottoa Henkan Italia-kirjan mukaan, sen minkä pystyin. Minulla ei ollut mitään lientä mukana. Piti tehdä kasvisliemi itse. Tein kahden hengen risoton 1,5 dl riisimäärästä, se oli juuri sopivasti. 

Luin kirjasta, että ruokalaji on Massimo Botturan käsialaa ja vuodelta 2012, jolloin Italiassa oli hirveä maanjäristys ja parmesaanin käyttöä piti vauhdittaa tuhoja kattamaan. Me kävimme Botturan ravintolassa Modenassa vuonna 2013, mutten muista oliko silloin risotto cacio e pepe tarjolla. Sittemmin olemme jättäneet niin fiineissä ravintoloissa käymisen. Hienoja kokemuksia nämä tähtiravintolat, mutta nyt käytämme rahojamme toisin. 

Risotto e pepe kahdelle retkiolosuhteissa

  • puolikas uuden sadon sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1,5 dl risottoriisiä
  • 1,5 dl valkoviiniä
  • 0,75 l vettä
  • puolikas sipulia, pieni pala fenkolia, 1 valkosipulin kynsi, 3 laakerinlehteä, suolaa ja pippuria, kuivattua yrttiseosta liemeksi
  • 2 rkl voita
  • 1 dl raastettua parmesaania
  • lisää suolaa ja pippuria
Laitoin pieneen kattilaan 0,75 l vettä ja sinne puolikkaan sipulin paloina, loput fenkolista (nyt se viimein loppui), 1 valkosipulinkynnen, laakerinlehtiä, kuivattua yrttiseosta, suolaa ja pippuria. Annoin liemen kiehua noin 5 minuuttia ja siivilöin se kattilaan ja kuumensin kiehuvaksi uudelleen. On tärkeää, että risottoliemi on kuumaa, kun sitä lisätään kattilaan riisiä kypsyttämään. 

Silppusin sipulin ja valkosipulin ja laitoin kattilaan oliiviöljyn kuumenemaan. Kuullotin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin mukaan riisit ja kuullotin niitäkin varoen polttamasta niitä. Seuraavaksi meni mukaan viini ja annoin sen kiehua kokoon. 

Sitten aloin lisätä kiehuvan kuumaa omatekoista kasvislientä. Lisäsin kauhallisen kerrallaan ja sekoitin kaiken aikaa reunoja ja pohjia myöten. Kun riisissä alkoi olla enää vähän puruvastusta, lisäsin mukaan nokareen voita ja parmesaania, maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. Annoksiin vielä laitoin todella paljon pippuria. Tämä on mukaelma cacio e pepe-ruoasta, pastan sijaan riisillä. 

Lisänä oli pienet lohipalat, jotka maustoin suolalla, pippurilla, sitruunalla ja paistoin voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla. 


Giro d'Italia on edistynyt taas etapin verran. Katsoimme toisella silmällä muutama kymmenen kilometriä tasamaan etappia. Sen nopein oli jälleen kerran Jonathan Millan (jo kolmas etappi tässä kisassa)ja kokonaiskilpailun ykkösestä ei ole epäilystä. Se on tietysti Tadej Pogacar. Kävin kurkkimassa koko listaa ja Nairo Quintana on sijalla 26. Taitavat hänen voitonpäivänsä olla jo ohitse. 

Antti vei minun pyöräni ja sen kukkaset läheiselle kanaalisillalle,
minäkin pääsen mukaan huomenna

torstai 16. toukokuuta 2024

Kanapasta 12 vuoden takaa

Ihan tarpeeksi sinne päin

Kävimme tänään matkan varrella kaupassa, oli vielä Hyper U-ketju tälle reissulle käymättä. Siellä oli vielä pyhien alla hyvin rauhallista, jopa kassalla (tosin juuri kassalla ihan kaikilta loppuu kiire Ranskassa, kaikki tekevät kaiken kuin hidastetussa filmissä). Olimme menossa kassalle, jolla työskentelevä henkilö viittilöi, että älkää nyt tänne tulko, tämä on pikakassa, max 20 ostosta. Koko ajan kun olimme jonossa ja asioimme, hän sai tarkastella kaikessa rauhassa kynsiään, sillä ihan kaikilla oli paljon enemmän ostoksia kuin 20. Hyvin toimittu. 

Niin siellä kaupassa (kun henkilökunnan arvostelultani ehdin) teimme useamman päivän ostokset, sillä huomenna alkaa piiiiiitkä viikonloppu. Ostimme mm. hyvin pienen pakkauksen kanaa, josta tuli päivällinen tänään. Mutta unohdimme ostaa vettä ja jotain muuta, jonka unohdin vielä tarkemmin. 

Fulli-moottoritiemaksulaite toimi taas oikein hyvin, tosin Antti on vielä epätietoinen kuinka laskun saa maksettua, sillä laskuthan on maksettava eikös juu? Nyt nämä parin viikon motariajelut näkyvät siellä Fulli-appissa, mutteivat vielä luottokortilla. Kai ne sieltä sitten kyselee perään? Liikennettä oli melko paljon etenkin Montpelierin ja Toulousen ohituksissa, mutta periferiquet vetivät kuitenkin melko hyvin. Yksi paha onnettomuus osui nähtäville, rekka oli jotenkin onnistunut jyräämään itsensä vastaantulijoiden kaistalle kaksiosaisen kaiteen läpi. 

Tulimme iltapäivällä Moissaciin, jossa emme ole ikinä kuuna päivänä olleet. Ajoimme viimeisessä ympyrässä harhaan ja jouduimme toispuoljokkee, mutta pääsimme aseman parkkipaikalla kääntymään oikeaan suuntaan. Missä on ympyrä silloin kuin sitä tarvitaan? Ei  missään. Osa leirialueen paikoista on hyvin märkiä, me otimme pikkuisen siihenkin asiaan tuntumaa, mutta emme liikaa. Nyt olemme betonialustalla ja tässä pysymme maanantaihin asti. Pulssikin on palannut normaaleihin lukemiin. 

Koska olin valinnut meille kanaa (täällä se todennäköisesti onkin kanaa, eikä broileria), piti minun löytää sille italialainen ohje. Googlatessa osuin vanhaan tuttuun blogiin, Perjantaikokkiin ja Petrin postaukseen kanaruoasta. Ja kuka se siellä kommentoikaan, jollei muuan CampaSimpukka. Vuonna 2012. Tämäkin ruoka on toteutettu sillä viisin, että sitä laitettiin mitä oli ja mitä ei ollut, jätettiin pois ja vähän lisäiltiin yhtä jos toista. 

Italialainen yrttikana kermassa

  • oliiviöljyä
  • 250 g kanan filettä suupaloihin leikattuna
  • pieni pala fenkolia (sitä vain riittää, vaikka luulin kokanneeni sen loppuun jo pari ruokaa sitten)
  • 1 uuden sadon sipuli varsineen (oma lisäykseni)
  • 1 dl kuivaa roseviiniä
  • 1 dl kermaa (yhä vain Valion kermaa, tätäkin vain riittää ja riittää, eikä mene pilalle)
  • tuoretta basilikaa, timjamia ja rosmariinia
  • suolaa ja pippuria
  • hieman chihiutaleita (koska halusin)
  • pieni noutopizzan mukana tullut pussukka chiliöljyä (pitäähän se pois käyttää)
  • parmesaania pinnalle
Tästä tuli hieman valjunnäköinen ruoka, mutta makua oli yllinkyllin. Leikkasin ensin kanapalat saksilla suupalan kokoon ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Silppusin sipulin, fenkolin ja yrtit. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja kumosin sipulin ja fenkolin sinne paistumaan. Muutaman minuutin kuluttua lisäsin kanapalat ja paistelin niitäkin noin 5-6 minuuttia. Samaan aikaan pastavesi kuumeni. 

Kun sipulit, fenkolit ja kanapalat olivat paistuneet parahultaisesti, lisäsin mukaan viinin ja annoin sen kiehua kokoon. Sitten lisäsin kerman ja yrtit, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Sekoittelin ja annoin kiehua maltillisesti sen aikaa, että pasta kypsyi, oli 9  minuutin pastaa. Koska ruoka oli vielä hieman laimeaa, lisäsin pippuria, chilihiutaleita ja jääkaapista löytämäni chiliöljynyssäkän sisällön. Jopa alkoi maistua. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen kastikkeeseen ja annosten päälle raastoimme (varmaankin vastoin kaikkia pastasääntöjä) parmesaania ja revimme yhden jättimäisen basilikalehden/annos. Kyllä ei ollut pahaa ja nälkä siirtyi. Kiitos Petrille sinne vuosikymmenen taakse ohjeesta, muista lukeneeni blogia siihen aikaan innokkaasti ja oikein odottaneeni perjantaita ja uutta postausta. 


Tällä leirialueella on hyvä ja toimiva netti, tosin ei se striimaukseen jaksa, eikä tarvitsekaan, siihen käytämme omia gigoja. Katsoimme ihan viime kilometrit Giro d'Italiaa ja oli oikein hauska nähdä, miten Pohjanmaan poika Julian Alaphilippe voitti 12. etapin. Tarkalleen ottaen Julian on kyllä ranskalainen, mutta olemme aina puhutelleet häntä Ala-Philippeksi. Kokonaiskilpailun asemat eivät ole muuttuneet, Tadej Pogacar johtaa. 

Päivän pyöräaiheisena kuvana on Antin eilinen #tussukumi . Onneksi  hänellä oli varasisuri ja pumppu mukana. Ja nyt #tussukumi on jo paikattu. 

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii


Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

  • 1 pallo buffalomozzarellaa
  • 1 pallo burrataa
  • 15 cm pätkä kurkkua
  • 3 nektariinia
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 3 rkl vaahterasiirappia
  • 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
  • 1 rkl balsamicoa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • tuoretta oreganoa
  • pippuria
Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli


Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta. 

tiistai 14. toukokuuta 2024

CampaReissu1/2024 viikko 4

Keskiviikko 8.5.2024 päivä 22

Neljäs viikko alkoi aurinkoisella, todella tuulisella päivällä. Niin tuulisella, että leirialueen puusta putosi iso oksa CampaAdrian kylkeen poissaollessamme ja teki lommon. 😳 Onneksi ei rikkonut peiliä, eikä katolta aurinkopaneelia tai antennia.

Kävimme katsomassa kirkkoja Avignonin keskustassa ja niitä siellä riittikin.

Otin noin 20 kuvaa omista jaloistani, mikä huvitti minua melkoisesti.


Päivällisenä oli mobilepurilaiset, käytin italialaisuuteen jemmapostauksen.


Helatorstai 9.5.2024 päivä 23

Kova tuuli Avignonissa on laantunut. Koko päivän leirialueella puustopartio kiipeili suurissa plataaneissa ja karsi kuivia oksia. Niin kai nyt, kun meidän auto jo sai kolhun.

Kävelimme aamupäivällä joen saarenpuoleista rantaa noin kilometrin kohdalle, jossa kulkee kaupungin tarjoama pieni lautta keskustan puolelle. Aikataulu on tyyppiä ajetaan jos ajetaan, ehkä kahdestatoista puoleenpäivään. Meillä oli tuuria ja lautta lähti muutama minuutti kyytiin astumisemme jälkeen.

Pääsimme helposti kaupungin sille tasaiselle osalle, jossa emme vielä edellisinä päivänä käyneet, etsimme yhden kirkon ja löysimme pari muuta Oli myös Hygge-kahvilaa, kirpputoria ja kirjasto. Vaikka on helatorstai, paikkoja näytti olevan enemmän auki kuin kiinni. Sää on ollut tosi kiva, pilvetöntä, lämmintä noin 22-25 astetta.
Leirialue on aika täysi, muttei ihan #complet . Melkein kaikki ulkomaalaiset ovat saksalaisia. Viime yön peränaapureina oli ruotsalaisia.

Perjantai 10.5.2024 päivä 24


Nyt on taas kuvat kortilla, juuri mikään ei lataudu ja netti pätkii. Kävimme katsomassa Vaison la Romainessa roomanaikaisia raunioita, joista ainakin teatteri on tainnut saada betonia restauroinnissa koko rahan edestä. Juuri siitä en saa kuvia siirrettyä.

Nyt olemme muutaman päivän Tarasconissa, joka on vain hieman Avignonissa etelään, Rhonen varrella tämäkin. Olen nyt sen verran huonolla tuulella, että lyhyestä virsi kaunis. Joskus sitten taas paremmalla päällä.
Kun sain nuristua, alkoi yhteys toimia vähän paremmin. Joten kannattaa nurista!

Lauantai 11.5.2024 päivä 25

Kyllä ei ole mikään huonosti ihmisen lapsella, kun netti toimii! Näin ei pitäisi tietenkään sanoa ennen kuin tämä päivityskin on julkaistu. Kävimme aamulla naapurissa kylässä, ihan tuossa alle sadan metrin päässä on Tarasconin linna, joka oli pitkästä aikaa todella hieno linna noin niinku turistimielessä. Pikkuisen piti laukaten juosta, että ehdimme koko reitin kulkea ennen kuin ahkerien työntekijöiden piti kahden tunnin työn jälkeen päästä ansaitulle paussille pariksi tuntia. (tai oliko 1,5 tunniksi) Kokeilin hienossa linnan sisäpihassa jostain näkemääni vinkkiä pystypanoraamasta ja se onnistui edes jotenkin.
Linna on ollut kuten Ameriikassa sanotaan correctional institute jo 1400-luvulla, jolloin siellä autettiin katalaaneja erilaisin ihmisluonnetta korjaavin toimin. Vuonna 1926 tämänkaltaiset toimet loppuivat ihan kaikkien vankien osalta ja sittemmin linna on ollut yleisölle avoinna (jollei siis ole ferme). Useiden salien ja kammioiden seiniin oli raapusteltu kaikenlaisia tekstejä, nimiä ja toivomuksia, melkein kaikki erittäin nätillä käsialalla, eikä mitään rivouksia tai muita v-sanoja millään kielellä ollut hoksattavissa.

Antti kävi lämmittämässä De Rosaa ja näki vesitorneja, kirkkoja, voimalaitoksia ja junatunnelin, joka on nykyään liikuntaväylä. Minä pidin k-draamailtapäivän ja pääsin melkein tämähetkisen sarjani loppuun. Ai että jännittää!

Ostimme silloin monta viikkoa sitten Alankomaista hyasintteja, jotka ovat juuri pääsemässä kompostiin (jos sellainen vain tulisi vastaan), mutta amaryllis ei inahtanutkaan. Olemme moittineet ja maanitelleet sitä moneen otteeseen, mikä ilmeisesti on auttanut, sillä tänään siinä alkoi näkyä pikkuisen vihreää kasvua. Ehkä se ehtii kukkaan ennen joulua.

Päivällisenä oli kotoisa katkarapupasta, millaista ei varmaan tehdä Italiassa, mutta so what sanoi Tsaikovski. Tämä on muuten aivan ensimmäisiä oppimiani ruokalajeja, jonka olen oppinut sisareltani aivan konjakkia myöten, tämä tapahtui 1980-luvulla.


Sunnuntai 12.5.2024 päivä 26

Aamulla lähdimme etsimään leipää, olimme katsoneet, että lähin #boulangerie ei olisi sunnuntaisin avoinna, joten piti mennä pitemmälle. Pitää vain kulkea vastavirtaan ihmisiä, joilla on patonkeja kainalossa. Toimi taas. Ja saimme nähdyksi myös erittäin hienon tienvarsikirjaston. Kun palasimme sen lähimmän leipomon ohitse, niin aukihan sekin oli.


Aamupalan jälkeen kävelimme paikallisen Loiren, lue Rhonen ylitse Beaucairen kaupunkiin.


Onnistuin ottamaan taas kymmeniä melkein samanlaisia vinoja kuvia jonkun talon kyljestä.
Beaucairessa oli markkinapäivä, paljon väkeä liikkeellä. Ostimme kirsikoita ja kävimme myös yhdessä kirkossa, toisessa oli juuri alkamassa messu, sinne emme menneet.




Antti kävi minun Cubellani #toispuoljokkee katsomassa Abbaye de Saint-Romania, koska minä en viitsiytynyt lähtemään mukaan koska ylämäki.



Campareissu1/2024/päivä27


Pitkästä aikaa näkyy Välimeri! Tulimme La Grande-Motteen, täällä emme ole aiemmin olleet. Matkalla näkyi lukuisia vesitorneja, muttei paljon kirkkoja.


Nimesin ohituksessa oli niin paljon kiertoliittymiä, että kaikki ennätykset rikottiin ja lopulta ajoimme yhden ympyrän oikein kunniakierroksen kautta, kun kriittinen viitoitus puuttui ja piti mennä mutulla.

Leirialue on kiva, juuri jää leirintähelvettien tason alapuolelle, mikä passaa meille hyvin.

Lähellä on erikoinen 70-luvun asuinalue, jossa ei liene kahta keskenään samanlaista taloa, on niin futuristista. Nykyään taitavat olla loma-asuntoja enimmäkseen.



Päivällisenä oli raikkaitten kesäruokien parhaimmistoon kuuluva #mobileraclette. Huomenna palaamme Giro-aiheisesti italialaisen keittiön pariin. 


CampaReissu1/2024/päivä28


Täydellinen tonttipäivä. On satanut noin sata kertaa, on alkanut sataa ja lopettanut satamasta, silloin olisi varmaan pitänyt hakea lakkaa satamasta.

Meidän piti mennä 🚴‍♀️ tänään, mutta emme menneet. Olemme tehneet jatkosuunnitelmia ja se on meiksi erikoista. Viime keväältä muistimme, että helluntain tuplapyhinä ranskalaiset jonottavat lomakeskuksiin, emmekä halunneet liittyä joukkoon.

Olemme nyt tässä hiljaa liikkumatta ja juuri ennen pyhiä siirrymme seuraavaan paikkaan.

Päivällisenä meillä oli ranskalaista raakamakkaraa ja sen #sivuke oli Henkan Italia - kirjan #caponata Erittäin oiva kasvissivuke ja siinä menivät kaikki varastokasvikset.





Postaus on taas raavittu kokoon leikkaa-liimaa-periaatteella ilman varsinaista nettiä, joten sommittelu on vähän sinne päin. Laitan kuvia oikeille paikoille ja muutenkin korjaan asettelua, jos pystyn paremmalla netillä.