Yhdeksäs ruokahaaste käyntiin Italian keittiön herkuilla!

Giro d'Italia alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Bolognassa, minun täytyi valita suosikkini melko pienestä joukosta. Nopeasti päätin, että minun puolestani voiton saisi viedä Simon Yates tai Tom Dumoulin, myös Vincenzo Nibali kelpaa. Nairo Quintana ja Chris Froome eivät ole mukana, ei myöskään Peter Sagan. Mutta kuten on tapana sanoa, näillä mennään! Tämä on jo yhdeksäs kerta, kun CampaKeittiössä koitetaan kokata hiki hatussa italialaista ruokaa jokaisena päivänä, jona Giroa ajetaan. 

Tänään italialaista osuutta ateriassa edusti vaniljapannacotta espressokastikkeella. Löysin ohjeen The Home Cook's Kitchen-blogista. Pannacottan ohje on tässä melko tavanomainen, jujuna on se intensiivinen kahvikastike. Muuntelin vanukkaan mittasuhteita hieman, ei kerrota kenellekään. Kastikkeen kanssa olin tottelevaisempi.

Pannacotta espressokastikkeella (kolme annosta)

Vanukkaat

• 3 dl kerman ja punaisen maidon sekoitusta, enemmän maitoa kuin kermaa
• 0,5 dl tummaa sokeria (leipurinsokerin ja muscovadon sekoitusta)
• 1 tl vaniljauutetta
• 1,5 tl gelatiinijauhetta
• 2 rkl kylmää vettä

Kastike

• 1 tuplashotti epressoa (noin 0,75 dl)
• 2 rkl tummaa sokeria (samaa sekoitusta kuin vanukkaissa)
• 1 tl vaniljauutetta

Sekoita gelatiinijauhe kylmään veteen pienessä kuumaa kestävässä kupissa. Jätä noin viideksi minuutiksi odottamaan. Laske toiseen, isompaan astiaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee sen verran, että sitä on gelatiinikupin puoliväliin. Nosta kuppi kuumaan veteen ja sekoita gelatiinia niin, että se liukenee veteen kunnolla, siihen ei pidä jäädä murumaista rakennetta. 

Kuumenna pienessä kattilassa kerma-maitoseos, sokeri ja vaniljauute niin, että kattilan reunoilla seos alkaa jo pikkuisen kuplia. Laita lämpö kattilan alta pois ja kaada mukaan vesitilkkaan sulatettu gelatiini, vispilöi tasaiseksi, mutta älä vispilöi ylenmäärin, ettei seokseen muodostu paljon vaahtoavia kuplia. Kaada seos annosastioihin. Jos haluat kaataa valmiin annoksen lautaselle, varaa sellainen astia, jonka reunat ovat suorat tai laajenevat yläosaa kohti. Jos aiot tarjota vanukkaan kupista, reunat voivat kaartua sisäänpäin. Peitä annokset ja laita ne jääkaappiin ainakin 4 tunniksi, mutta hyvin pannacottat voi tehdä tarjoamista edeltävänä päivänäkin.

Kastikkeen valmistaminen ottaa hetkisen. Kaada espresso pieneen kattilaan, niin pieneen kuin sinulta löytyy. Jos kattila on suurempi, kahvia on niin matala kerros, että se kiehuu helposti kuiviin. Lisää kahviin tumma sokeri ja vaniljauute ja keitä seosta kasaan niin kauan, että sen määrä on noin 3/5 alkuperäisestä määrästä ja on sakean paksua. Alkuperäisohjeessa kastiketta keitettiin noin 10 minuuttia, mutta minun kastikkeeni sai kiehua melkein 25 minuuttia. Anna kastikkeen jäähtyä kokonaan. 

Kun on aika syödä jälkiruoka, ota pannacottat jääkaapista. Pyöräytä vaunukkaan ja astian välistä ohuella terävällä veitsellä ja kumoa annos lautaselle. Mikäli kuppisi on joustava (muovinen tai silikonia) voit hieman puristaa astiaa, niin vanukas pullahtaa lautaselle. Jos kuppia ei voi puristaa kasaan, vanukas varmaan muutenkin valahtaa lautaselle hetkisen kuluttua. Mikäli se ei lopulta suostukaan valahtamaan, sen voi syödä lusikalla suoraan astiasta. 

Kuumenna kahvikastike uudelleen varovasti, ei liian kuumaksi, mutta uudelleen juoksevammaksi ja lämpimäksi. Valuta sitä vanukkaan päälle ja asettele reunoille vaikka muutama mansikka, vadelma tai mustikka, taikka kaikkia niitä. 

Tämä oli todella töpäkkä pannacotta, ehkä aavistus vähemmän jauhemaista gelatiinia olisi piisannut, tai hyydyttäminen agar  agarilla, jolla rakenne on hieman pehmeämpi. Makukin oli aika varovainen, mutta todella intensiivinen kahvikastike kruunasi annoksen. 

Ensimmäinen etappi kesti niin pitkään, että voittaja saatiin selville vasta iltayhdeksältä. Jo sitä ennen suoritimme arvonnan CampaSimpukan 8-vuotissynttärikilpailussa. Arvontaan tuli määräaikaan mennessä 24 osallistujaa ja onni suosi tällä kertaa Nappia! Otan häneen pikimmiten yhteyttä ja ilmoitan  Hella & Herkku-liikkeeseen voittajan yhteystiedot, joiden perusteella voittaja voi hyödyntää 50 euron lahjakorttinsa. Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos synttärionnitteluista!

Aika-ajon voittajaksi ehti Primoz Roglic, joka ajoi alkupäässä kisaa, hän sai kökkiä tuntikaupalla odottamassa lopputulosta. Toiseksi kerkisi Simon Yates, mikä passaa minulle mitä parhaiten. Peter Selinillä oli Eurosportin lähetyksessä selostajakaverina Toni Roponen, joka voisi pikkuisen panostaa siihen, miten urheilijoitten nimet lausutaan. Samassa lauseessa hän ehti sanoa Tom Dumoulinin nimen ainakin kolmeen eri tapaan, joista yksi oli lähes oikein. 

CampaSimpukka synttäröi!

Varsinainen synttäripäivä oli jo eilen. 7.5.2011 kirjoitin CampaSimpukan ensimmäisen postauksen ja siitä sitten niin sanotusti mopo karkasi. Alkujaan yhden kevään ja kesän aikomukseksi kuvittelemani juttu muuttui jatkuvaksi ja kahdeksan vuotta myöhemmin pystyn sanomaan itseäni jo blogaaniksi. 

Blogin alkuperäinen idea, kokkailla suurten pyöräilyn ympäriajojen aikaan vuoroin italialaista, ranskalaista ja espanjalaista ruokaa on edelleen elossa. Italia- teema lähestyy taas, tänä vuonna jo yhdeksännen kerran. Tiedossa on ensi lauantaista alkaen kolmeviikkoinen, jonka aikana aion paneutua taas saapasmaan ruokiin niin paljon, kuin töiltä ehdin. Tänään nostan keittokirjahyllystäni kaikki Italia-aiheiset keittokirjat näkyville ja etsin sopivia ohjeita. 

Tämän vuotisen synttäriarvonnan palkintona on 50 euron lahjakortti ihastuttavaan Hella ja herkku-kauppaan. Mikäli asut tai satut liikkumaan Helsingissä, voit käydä Museokadulla kaupassa paikan päällä ostoksilla tai voit käyttää lahjakortin Hellan ja herkun verkkokaupassa. Mikäli tahdot osallistua CampaSimpukan synttäriarvontaan, laita kommentti tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja mikäli emme ole jo tuttuja, laita jonkunlainen tunniste (kuten sähköpostiosoite), jotta voin tavoittaa sinut, mikäli arvonta on sinulle suotuisa. Osallistumisaikaa on 11.5.2019 klo 18 asti

EDIT: Arvonta suoritettu, voitto osui Napille!

Arvonta, Giro d'Italia ja ihana salaatti savulohelle

CampaSimpukan 7-vuotissyntymäpäivän kunniaksi arvoimme tänään kaikkien osallistuneiden kesken pääpalkintona Ella Kannisen uusimman kirjan Ellan matkassa – Etelä-Italia. Onnekkaaksi osui tällä kertaa Anniina! Olen ottanut Anniinaan yhteyttä ja lähetän kirjan hänelle mitä pikimmiten. Päivi Hintsasen ruoka-aiheisia miniprinttejä arvoimme kahdelletoista muulle ja nekin lähtevät matkaan sitä mukaa, kun saan osoitetietoja.

Minulla oli kolmen päivän työviikko, jonka jälkeen pää humisee varmasti vielä ylihuomennakin, sen verran kiirettä piti. Kun pääsin kotiin, oli lohi matkalla savustimeen ja nopsasti etsin jotain italialaista salaatti-ideaa. Foodgawkeriin laitettu sopiva haku tuotti kiva tuloksen, jonka sitten laitoinkin meille lohen kaveriksi. Pienensin ohjetta mielinmäärin. 

Italialainen salaatti kahdelle

• 1 suuri pihvitomaattia
• 1 hoikka kurkku
• 1 messevä avokado
• 1 pienehkö punasipuli
• suolaa
• pippuria
• sokeria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 rkl punaviinietikkaa
• basilikaa
• oreganoa

Leikkasin tomaatin ja kurkun paloiksi, samoin avokadon. Sekoitin ne keskenään ja maustoin suola- ja sokeriripauksella sekä pippurilla. Revin mukaan suuria basilikan lehtiä. Kastikkeeksi sotkin keskenään oliiviöljyn ja punaviinietikan ja maustoin ne oreganolla, suolalla ja pippurilla. Alkuperäisohjeen valkosipulin jätin kainouksissani pois. Sekoitin kastikkeen salaattiin ja söimme tämän mukavan maukkaan lisäkkeen savustetun lohen kaverina. 

Giro d'Italian viides etappi ajettiin Sisiliassa vaihtelevassa maastossa, reitillä oli mittaa 153 km. Se voittajaksi leivottiin Enrico Battaglin, josta en ole koskaan kuullutkaan, mutta ihan kova äijä hän varmaan on. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa mahtavalla sekunnin marginaalilla Rohan Dennis. Huomenna lisää!

CampaSimpukka täyttää 7 vuotta!

7.5.2011 postasin ensimmäisen kerran CampaSimpukassa. Nyt yli 1500 postausta myöhemmin on aika viettää 7-vuotissyntymäpäivää. Tänään Giro d'Italiassa ei ajeta kilpaa, vaan koko revohka siirtyy Israelista Italiaan, tarkemmin Sisiliaan. Niinpä mekään emme kokkaa tänään italialaista ruokaa, luultavasti emme kokkaa mitään ruokaa, sillä minulla on myöhään päättyvä iltavuoro. 

Syntymäpäivään kuuluu tietysti arvonta. Tällä kertaa palkintona on niin kirjallisuutta kuin taidettakin. Mikäli tahdot osallistua CampaSimpukan synttäriarvontaan, laita kommentti tähän postaukseen 9.5.2018 kello 18 mennessä. Mikäli emme ole jo muutenkin tuttuja, laita joku tunniste kommenttiin, jotta voin ottaa sinuun yhteyden arvonnan jälkeen. Pääpalkintona on Ella Kannisen uusin kirja, Ella – Kotona Italiassa. Sain kirjan joululahjaksi ja ihastuin siihen, samoin Ella Kannisen uuteen tv-ohjelmaan Ellan matkassa: Etelä-Italia, se on nähtävissä kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Pidin kirjasta niin paljon, että kävin ostamassa toisen kappaleen ja sen saa arvonnassa onnekkain. Sen lisäksi arvomme suosikkataiteilijamme Päivi Hintsasen pieniä, keittiöaiheisia kuvia. 

Näin juhlimme 1-vuotispäivää Tanskassa Giron varrella 2012

Keltaista verryttelyä – Tour de France-aiheinen arvonta

Heinäkuun  ensimmäisenä päivänä alkaa CampaSimpukan seitsemäs Ranska-haaste, kun Tour de France pyörähtää käyntiin Düsseldorfista, Saksasta. Tuntuu aika uskomattomalta, että olen blogannut jo yli kuusi vuotta! 

Haasteen alkamisen kunniaksi järjestämme pienen arvonnan, jonka palkintona on Tour de France-aiheinen esiliina ja jotain muuta aiheeseen sopivaa.  Mitään sen kummempaa kilpailua emme järjestä, kunhan vain arvomme tähän postaukseen kommentoineiden kesken palkinnon. Mis sie tarvitset oikein hyvvää essuu, täs siul on sellane! Kommentoi 25.6. klo 18 mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Lisää kommenttiin mukaan sähköpostiosoite, että tavoitan sinut yhteystietoja varten, ellemme satu olemaan muutenkin tuttuja.

EDIT: Arvonta suoritettu ja voittajalle ilmoitettu, kiitos kaikille osallistuneille!

Samalla minulle voi suositella tai ehdottaa ranskalaisia ruokalajeja, jopa keittiöpeikkoja kokeiltavaksi. Tarvitsenhan taas ainakin 21 ohjetta. Osa menee varmasti revisited-sarjaan ja työtkin saattavat häiritä kokkailuja, mutta yritän saada aikaan mahdollisimman monta postausta  kisan kuluessa. 

Kuusi vuotta Campailua – synttäriarvonta

Niin aika rientää, kun on tylsää! Eiku kivaa tietysti, kuusi vuotta blogaanina on piakkoin kasassa, enkä minä edes kenenkään iloksi meinaa lopettaa vielä. Seitsemäs Italia-haaste on aivan alkamaisillaan, sillä huomenna starttaa jälleen vuoden ensimmäinen suurista ympäriajoista, Giro d'Italia. 

CampaSimpukan alkuperäisen idean mukaisesti on taas tarkoitus kokkailla jokaisena Giron kilpailupäivänä jotain italialaista ja tehdä aiheesta postaus. Viimeisellä kilpailuviikolla emme ole CampaKeittiössä, joten niille päivälle yritän saada ajastettuja postauksia valmiiksi tässä luppoaikoinani. 

Vilkuilin hieman millaisia ruokia olen edellisillä kerroilla tehnyt ja johtopäätös oli se, etten kovin vaikeisiin italialaisruokiin ole uskaltanut tarttua. Tai sitten sellaisia ei edes ole. Enemmän minua monet ranskalaisen keittiön klassikot ovat pelottaneet. Aika usein olen tehnyt jotain pastaruokia tai jälkiruokia. Niitä taitaa tulla tänäkin vuonna, kuka nyt ei pastoista ja jälkkäreistä tykkäisi?

CampaSimpukan 6-vuotissynttäreiden kunniaksi arvomme tähän postaukseen kommentoineiden kesken yhden viime vuonna ilmestyneistä italialaiseen ruokaan keskittyvistä kirjoista, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Kirjan ovat kirjoittaneet Antille pyöräilypiireistä tuttu valloittava herrasmies saapasmaasta, Vittorio Giannini ja hänen vaimonsa Marita Joutjärvi. 

Kirja kului jo viime vuonna keittiössämme ja sieltä olen merkinnyt muutamia reseptejä kokeiltavaksi tänä vuonnakin. Ruokaohjeiden lisäksi kirja sisältää mainioita tarinoita Vittorion lapsuudesta ja vielä kauempaakin hänen sukunsa historiasta. Kommentoi tätä postausta ensi sunnuntai-iltaan mennessä, (7.5.2017 klo 18) ja olet mukana arvonnassa.


EDIT: arvonta on suoritettu sunnuntaina klo 19.30 ja onnekas oli tällä kertaa Elise H! Olen laittanut hänelle postia palkinnon toimittamista varten. Kiitos kaikille onnitteluista ja osallistumisesta! <3 

Haluatko sinäkin olla humpalla? Osallistu lippuarvontaan!

Nythän on niin, että ihmisten humppatietoisuus on harmillisen vähäistä. Aivan kaikki potentiaaliset humppaintoilijat eivät ole vielä tietoisia siitä, että Jyväskylän Lutakossa on tarjolla maailmallakin laajalti arvostettua taidetta Eläkeläisten keikan muodossa aivan tuota pikaa, suomeksi sanottuna ensi lauantaiehtoona. 

Sen ymmärrän, etteivät kaikki kovin nuoret sinne voi tulla, sillä keikka on K-18 eivätkä toisaalta kovin vanhatkaan, sillä soitanto alkaa vasta niinkin myöhään kuin kello 22. Moni ikäiseni on siihen aikaan jo tiukasti unten mailla, tai ainakin tulisi olla. Näitten kahden ääripään väliin jää kuitenkin vielä iso porukka väkeä, joilla ei ole mitään kunnon syytä olla humppaamatta 12.11. klo 22 Jyväskylän Lutakon Tanssisalilla. Jottei 13-17 euron korkea lipunhinta nousisi vihoviimeiseksi esteeksi, arvomme kaksi lippua ja toimitamme ne voittajille ennenkuin kello on sata. Taksia emme maksa paikalle emmekä kotio, emmekä takkinaulakkomaksua, mutta yhdestä oluesta voimme neuvotella, mikäli satumme törmäämään humppajunan ravintolavaunussa. 

Arvonta tapahtuu samaan tapaan täysin mielivaltaisesti, kuten viime kerralla, jolloin olimme kulttuurin nimissä samassa puuhassa. Meille voi runoilla aivan niin pitkälti kuin haluaa, tai sitten voi vain ilmoittaa kommenttilaatikossa tai sähköpostilla, että liput tänne niin kuin olisi jo. Me sitten itse suuressa viisaudessamme päätämme kutka ovat niitä onnellisia, jotka voivat sanoa olevansa keikalla sponsored by CampaSimpukka. Osallistumisaikaa on huomiseen iltaan kello 18 asti ja sen jälkeen ilmoitamme voittajille, että on syytä alkaa tehdä kotona anomusta iltalomasta. 

Vielä kerran: Osallistu Eläkeläisten Jyväskylän Lutakon Tanssisalin keikan 12.11.2016 klo 22 (lämmittelijä aloittaa klo 21, en muista kuka se oli, sorry) lippujen arvontaan tämän postauksen kommenttilaatikossa tai laittamalla elektroonista postia osoitteeseen campasimpukka@gmail.com huomiseen 8.11.2016 klo 18 mennessä. Lippuja on arvottavana 2 kpl ja käytämme täyttä valtaa sen suhteen annammeko liput samalle osallistujalle, vai kahdelle eri tyypille. Useampaan osaan emme lippuja kuitenkaan jaa, vaikka olen valmis myöntämään, että joskus puolikin keikkaa voisi ihan hyvin riittää. 

Tee itsesi niin tunnistettavaksi sähköpostiosoitteella, ettei tarvitse alkaa salapoliisitoimiin sen suhteen mistä saamme voittajan kiinni. Mikäli voittaja ei ilmoita itsestään niin ajoissa, että ehdimme toimittaa liput postin mukana, annamme lipun tai liput sitten Lutakon jonossa jollekin, jolla ei ole vielä lippua ostettuna. Tuliko selväksi?

EDIT 8.11. Arvonta on ohitse ja lipuille löytyi ottajat. Kiitos kaikille, jotka ette osallistuneet! :D

Synttäriarvonta tehty!

Tänään suoritimme Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvonnan, jossa palkintona oli Modernist Cuisine at Home-kirjapaketti. Onni suosi Susannaa Bad Mama's Kitchen-blogista. Olen ottanut häneen yhteyttä palkinnon toimittamista varten. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea toivottaneille! Onnea voittajalle! Siinä sitä on hetkeksi luettavaa. 

Campasimpukkaa viisi vuotta! Juhla-arvonta!

Enpä olisi uskonut, että jaksan tehdä jotain vapaaehtoista asiaa viisi vuotta. Yleensä kyllästyn parin kolmen vuoden tienoilla, tai heti alkuunsa päätänkin, ettei tämä ollutkaan minun juttuni. Aloitin blogin toukokuussa 2011 hyvin epäileväisin mielin, tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta, että oikeasti viitsisin toteuttaa blogihaasteen, jonka itselleni asetin. Ajattelin, että katsotaan nyt mitä tästä tulee ja ainahan voin lopettaa vähin äänin, jollei bloggaaminen olekaan mukavaa. 

Mukavaa bloggaaminen nimenomaan on ollut! Viisi vuotta on mennyt nopeasti ja blogistani on tullut tärkein harrastukseni ja vapaa-ajan puuhani. Sen myötä suhtautumiseni ruokaan on muuttunut paljonkin ja olen oppinut monenlaisia juttuja omassa keittiössäni, syönyt lukemattomat mielenkiintoiset ateriat ja tutustunut useisiin mahtaviin ihmisiin. Olen myös kokeillut hieman erilaisia yhteistyökuvioita, mutta pysytellyt kuitenkin melko omillani, sillä en ole lainkaan kampanjaihminen. Enkä innostu käskystä. 

Noin vuoden verran Campasimpukka on ollut myös Instagramissa, josta pidän kovasti, vaikka toisaalta se jonkun verran tuntuu vähentävän kommentointia blogissa. Caminoreissuni ajan kuvat olivat lähinnä mutaa ja kuraa, mutta jatkossa taas lisää ruokakuviakin.

Nyt kun Campasimpukka on 5-vuotias, on aika pitää pieni juhla-arvonta. Mikäli tahdot osallistua, laita tunnistettava kommentti tähän postaukseen viikon kuluessa. Ensi viikon maanantaina, 16.5. arvomme juhlallisin menoin palkinnon, jonka olemme tätä tarkoitusta varten varanneet jo aikoja sitten. Kyseessä on ruokaintoilijoitten iltalukeminen parhaasta päästä, se myös kohottaa kuntoa, sillä sen kannattelu vuoteessa vaatii habaa. Emme vastaa mahdollisista päävammoista, kypärän käyttö on suositeltavaa. 

EDIT: Arvontaan osallistumisaika on päättynyt, arvonta on suoritettu ja voittajalle on ilmoitettu maanantaina 16.5. klo 16.45. Kiitos osallistuneille!

ps. tuo alussa linkattu blogin ensimmäinen postaus on aika liikuttava, vai mitä? 

Pannu minulle, toinen sinulle (EDIT:arvonta suoritettu)

Edit: kaupallinen yhteistyö, Mastermark

Olin jokunen aika sitten Helsingissä Swiss Diamond -illallisella ja tapahtumaan liittyi lupaus saada kokeiltavaksi valintani mukainen paistinpannu Mastermarkilta. Valitsin pienehkön pannun, sillä nykyinen Silit-pannuni on suuri ja painava. Valitsemani pannu on 24 senttinen HD Pro. Tällä erää teen pienempiä määriä ruokaa, eikä pannun tarvitse olla malliston suurin. Loppuviikosta luvattu pannu jo saapuikin ja pääsin kokeilemaan sitä perjantain illalliselle, joka olikin koko viikon ensimmäinen ruoanlaittoon pyhitetty hetkeni. On tämä elämä mennyt kummalliseksi, ei muka ehdi lainkaan laittaa ruokaa, eikä syödäkään mitään kunnolla valmistettua. 

Meidän piti olla Kammenpyörittäjän kanssa kahdestaan tuona perjantai-iltana, joten varasin meille pakastimen aarteista poron sisäfileen, joka oli juuri passeli kahdelle hengelle. Liha oli yön ja työpäivän yli jääkaapissa sulamassa ja heti töistä ja kaupasta tultuamme otimme lihan lämpenemään pöydälle. Olimme varanneet ensin alkupalaksi sinisimpukoita, niitäkin juuri sitä silmälläpitäen, ettei paikalla olisi simpukoista pitämättömiä. 

Sinisimpukat valkoviinissä

• 1 kg:n pussi sinisimpukoita (taas niitä oli liikaa, muttei marketista voinut ostaa pienempää määrää)
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl voita 
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Siistin simpukoista parrat pois, erottelin tässä vaiheessa rikkinäiset ja raollaan olleet simpukat pois. Pienellä kopautuksella voi kokeilla, kiinninapsahtava avonainen simpukka on vielä elossa, muuten nakkaa kompostiin. Pidin simpukat kylmässä vedessä odottamassa höyryttämistä.

Silppusin sipulin ja leikkasin valkosipulin kynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin voin laakeassa kasarissa ja kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa muutamia minuutteja. Kumosin valutetut simpukat kasariin ja kaadoin päälle valkoviinin. Sekoittelin ja laitoin kannen kasarin päälle. Annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja, sekoittelin vähän ja kun kuoret olivat avautuneet sen verran, että simpukka näkyi hyvin ja oli napattavissa kuorestaan, olivat ne valmiita. 

Söimme simpukat tuoreen leivän kanssa. Tälläkin kertaa söimme simpukoista noin kolme neljäsosaa, minulle kylläisyys niiden suhteen tulee vastaan todella nopeasti riippumatta siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat.

Poroa kahdelle ja pannukastike

• 1 poron sisäfilee (paino noin 200 g)
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Kuumensin uutta pannuani Pekka Terävän neuvoin induktiolieden viitosteholla (riippuu tietysti lieden merkistä ja tehosta) muutaman minuutin. Annoin voin sulaa pannulla ja kun sen kuohu oli juuri asettumassa, nostin fileen pannulle. Rouhin sen päälle hieman pippuria ja ripottelin suolaa. Paistoin sitä joka puolelta minuutin verran, kaikkiaan nelisen minuuttia, niin että liha kypsyi vain aivan pinnastaan. Nostin fileen folioarkille ja jätin asettumaan siksi aikaa, että valmistelin aterian muut osat loppuun. EDIT: käärin tietysti arkin nyytiksi, jonne liha jäi asettumaan.

Kastikkeen pohjana käytin paistinpannulla olevaa voita, pippuria ja suolaa. Kaadoin pannulle kermaa ja konjakkia, sekoittelin kastikepohjaa. Annoin sen kiehua kasaan muutaman minuutin ja jätin pohjan pannulle odottamaan loppusilausta. Kun muut osat ateriaa olivat valmiit, puhkaisin poroa jälkikypsyttäneen foliopaketin ja valutin sieltä pienen liemitilkan pannulle, sekoitin ja kuumensin kastikkeen uudelleen ja lisäsin lopuksi timjamin. Kun muut aterian komponentit olivat valmiita, otin fileen foliosta ja leikkasin sen viipaleiksi, lihan oli juuri sopivan kypsää sisältä, punertavaa muttei liiaksi. 

Pekoniset perunakakkuset

• 8 keskikokoista siikliperunaa
• 1 kananmuna
• 50 g pekonia
• 2 rkl voita (unohdin)
• 0,5 dl maitoa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria
• korppujauhoja
• oliiviöljyä

Vinkit tähän perunalisäkkeeseen otin Eatwell101-blogista. Kuorin perunat ja höyrytin ne kypsiksi. Paistoin pekonin rapeaksi ja leikkasin sen aivan pieneksi silpuksi. Jätin pekonimurut talouspaperin päälle valumaan. Pusersin kypsät perunat perunapusertimen läpi hienoksi perunalumeksi. Sekoitin siihen tilkan maitoa, kananmunan, pekonisilpun ja mausteet. Voin unohdin, muttei se kyllä haitannut. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja laitoin uunipellille arkin leivinpaperia. Asetin 5 senttisen stanssin paperin päälle ja ripotin stanssin sisälle korppujauhoja. Lusikoin stanssin melkein täyteen perunamassaa ja tasoitin pinnan lusikalla. Nostin stanssin varovasti pois ja tein samanlaisia perunakakkusia vieriviereen niin monta kuin massasta tuli, tästä määrästä tuli 8 pientä perunakakkua. Jos pääruoka olisi ollut jotain isompaa, kuin poronfile, olisin voinut tehdä suurempia perunakakkusia, mutta hoikan fileen seurana 8 senttiset tai suuremmat kakut olisivat olleet liian suuria. Sirottelin vielä kakkusten päälle lisää korppujauhoa ja paistoin kakkuja noin 15 minuuttia, taisi siinä mennä parikymmentäkin, kauemmin kuin alkuperäisohjeessa. Suihkautin kakkusten päälle hieman oliiviöljyä suihkupullosta paistamisen lopussa kauniimman värin saavuttamiseksi. 

Kasvikset tein samaan tapaan, kuin Pekka Terävä Swiss Diamond -illallisella. Tai ainakin käytin samoja raaka-aineita, en ehtinyt nähdä, miten keittiömestari ne valmisti. Kuorin ruusukaalien vihreimpiä lehtiä ja otin kuorimaveitsellä ohuita suikaleita porkkanasta. Käytin kummatkin pannulla voissa aivan lyhyesti, noin minuutin verran. Kumpaankin jäi kaunis väri ja purutuntumaa, mutteivat ne kypsyneet liikaa. 

Ensikokeiluni Swiss Diamond -pannulla oli positiivinen, pannu toimi niin kuin hyvälaatuisen, upouuden pannun tuleekin toimia. Pekka Terävä sanoi illallisella, ettei hän koskaan pese käyttämiään pannuja tiskikoneessa ja varoitti laittamasta kuumalle pannulle kylmää vettä. Ajan kanssa se vaurioittaa pannun pintaa, mikä onkin aivan loogista, kun ajattelee suuria lämpötilaeroja. Jätin siis pannun aterian ajaksi liedelle jäähtymään ja pesin sen vasta myöhemmin. Verkkosivun tietojen mukaan pannun metallinen kahva (ja pinnoitekin) sallii pannun laittamisen uuniin aina 260 asteen lämpöön saakka. Tämä onkin toisinaan kätevää, jos ruoan haluaa viimeistellä uunissa, aikaisempien pannujeni kahvat eivät ole tätä kestäneet.

Minulla on nyt mahdollisuus järjestää arvonta, jonka voittaja saa Mastermarkilta samanlaisen pannun kuin tämä minun saamani. Mikäli haluat osallistua arvontaan, laita tämän postauksen kommenttilaatikkoon viesti, josta sinut on helppo tunnistaa, mikäli emme ole muuten tuttuja, mieluiten sähköpostiosoite. Aikaa osallistumiselle on huomiseen maanantai-iltaan klo 18 asti, jonka jälkeen ilmoitan kuinka monetta jätettyä kommenttia onnisti. Otan yhteyttä voittajaan ja saatuani osoitetiedon, toimitan sen Mastermarkille. Sieltä pannu toimitetaan voittajalle pikimmiten. Lisään arvontatuloksen myös tähän postaukseen suoraan tämän kappaleen perään.

EDIT: Arvonta on suoritettu 24.11.2014 klo 18.01! 33:n kommentin joukosta numero 14 oli onnekkain, eli Amalfin Sitruunat tulee saamaan Swiss Diamond -pannun. En osannut liittää tuota sivussa olevaa arvontatyökalua tähän postauksen sisälle, mutta arvonta suoritettiin vain kerran ja poistan työkalun näkyvistä tuota pikaa. Onnea Amalfin Sitruunoille!

LISÄEDIT: Kiitos kaikille osallistuneille, Amalfin Sitruunat ovat saaneet sähköpostia voitostaan. 

Mikäli tämä postaus muuten kirvoittaa jonkunlaisia kommentteja, en vastaa niihin ennen kuin arvonta-aika on päättynyt, näin on helpoin pitää lukua siitä, kuinka monta osallistujaa arvontaan tulee, toivottavasti monta, sillä pannu vaikuttaa oikein toimivalta ja sen lisäksi se on kaunis. Saamani hyöty ilmaisen illallisen lisäksi on 144,90 euroa, sillä siihen hintaan pannua näytetään myytävän. 

PS. Juuri kun olimme pistäneet suuhumme viimeiset palat loistavaa poronlihaa, tuli Uunituore Aikuinen kotiin jäätyäänkin pois sovitusta iltamenosta. Onneksi hän oli syönyt kaupungilla, muutoin olisi kyllä vanhemmille tullut huono omatunto salaherkuttelusta.

Tärkeitä humppapäätöksiä ja pastaa, että korvista pursuu

Määräaikaan mennessä saimme 16 humppalippuanomusta, toinen toistaan sydämeen käyvempiä ja liikuttavampia. Sellaisia sanakäänteitä ei usein suomalaisen miehen tai naisen näppäimistöltä lähde, joten saatoimme päätellä, että Eläkeläisten Tavastian keikan liput tulisivat monelle todella tarpeeseen. Tästä herkistyneenä hankimme kaksi lippua lisää, sillä onhan humppahätään vastattava ja vaivaa lääkittävä sen ollessa mahdollista. Näin ollen meillä oli kaikkiaan neljä pilettiä, joiden onnelliset omistajat saimme kutakuinkin sovussa päätettyä. Toivottavasti olemme puheväleissä ensi keskiviikkoon mennessä, sillä olisi todella keljua mennä keikalle suutuspäissään. Muihin päihin ei olekaan mahdollisuuksia, sillä piipahdamme Helsingissä piukasti työvuorojen välissä. Siispä sopu olisi suotavaa. 

Suoritimme hakupapereiden pisteytyksen ja liikuttavuusjärjestykseen laittamisen tässä aivan hetki sitten. Melkoisen kalabaliikin saattelemana ja pienoisten erimielisyyksien jälkeen päädyimme lopputulokseen, että kaksi lipuista menee Antti K:lle, sillä hän lupasi lähteä keikalle serkkupojan kanssa ja jättää emännän köökkiin, minne tämä kuuluukin. Antti K saa aivan tuotapikaa sähköpostia osoitetietojen urkkimiseksi. Soololipuista ensimmäisen saimme riideltyä annettavaksi Tapiolle, sillä hän järkevästi mainitsee anomuksessaan, että yleisössä pitäisi olla ainakin yksi Tapio Eläkeläisten uuden rumpistin vuoksi. Tätä perustelua on vaikea ohittaa ja Tapion ollessa nykyään onneksi niin harvinainen nimi nuoremman polven parissa, emme voineet olla palkitsematta tätä järkeilyä. Viimeiseksi: Koska sukupuolten välinen tasa-arvo on meille arvoista ainakin seitsemäs, päädyimme ilahduttamaan humppabarbi Juttaa viimeisellä joutilaalla lipulla. Sekä Tapiota, että Juttaa lähestymme oitis samassa aiemmin mainitussa urkintatarkoituksessa. Olkaatten hyvät ja vastatkaa tuota pikaa, niin liput lähtevät matkaan jo huomenna!

Kiitos kaikille muillekin vaivautuneille ja jopa kuvansa lähettäneille, vaikkei tarjouksessa mainittukaan nuoruusvuosiemme kirjeenvaihtoilmoituksista tuttua lausahdusta foto ois kiva. Elämä on epäreilua, eikä läheskään aina, tuskin koskaan, voi voittaa. 

Päivän espanjalaistyyppistä ruokaa askaroin jääkaapin aarteista. Keittelin tässä männäviikolla tomaattikastiketta ja sen oli aika päätyä loppukäyttöön. Koska pastaa ei voi syödä liikaa (kyllä muuten voi, muttei raja tullut vielä vastaan) keittelin sitä kastikkeen kaveriksi. Olimme ostaneet hyvän omantunnon tonnikalaa germaanimarketista sen Espanja-päiviltä, sillä omatuntoa kannattaa aina hyssytellä, jos se vain on mahdollista. Lasipurkin kyljestä löytyivät taikasanat MSC-sertifioitu ja sen nähtyäni tunsin käteni riittävän puhtaiksi. 

Tomaatti-tonnikalakastike pastalle

• 400 g tuorepastaa
• 2 dl tomaattikastiketta
• 10 kirsikkatomaattia
• 1 uusi sipuli varsineen
• 1 rkl oliiviöljyä (tonnikalapurkista, loppu imeytetään kompostiin)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa, timjamia ja oreganoa
• purkillinen öljyyn säilöttyä tonnikalaa
• 0,5  dl kermaa (ei mitenkään pakollista, kermapoliisi ei tule käymään, vaikka jättäisit pois)
• manchego-juustoa raastettuna annoksen pinnalle (joku muukin juusto passaa, paitsi viola)

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa tomaatit pariin lohkoon ja sipuli pieniksi renkaiksi. Kuullota sipulia ja tomaatteja pannulla öljyssä. Lisää tomaattikastike ja anna kiehua hetkinen. Palastele tonnikala kastikkeeseen, sekoittele ja lisää kerma. Sekoita taas, maistele tarvitseeko suolaa. Lisää pippuria, yrtit ja suolaa, mikäli viimemainittu on tarpeen. Keitä tuorepasta kypsäksi huolella suolatussa vedessä. Annostele lautaselle kypsää pastaa ja päälle kastiketta. Raasta pinnalle manchego-juustoa. Nyt ei kiitos pastaa ennen huomista, jolloin on tähdenlentopäivä. 

Vueltassa oli vuorossa kiintoisa mäkietappi, joka päättyi ylämäkeen. Nairo Quintana lähti vielä urheana matkaan, mutta joutui mukaan alkumatkan kolarointiin ja hänen solisluunsa murtui. Niinpä hän joutui keskeyttämään kilpailun. Etapin voittoon ehätti Fabio Aru, mutta pian hänen jälkeensä maaliin saapui pienessä joukossa Alberto Contador, joka ei vaihda punaista paitaansa mihinkään huomenna, vaan jatkaa 20 sekunnin turvin ykköspaikalla. Toisena on Alejandro Valverde ja kolmantena Rigoberto Uran. Huominen, jo 12. etappi on tasamaaluoteinen ja lupaa massakiriä. 

pyöräperheemme uusin jäsen, "latolöytö"

Humppa is a serious thing

taskumatsuuni ei kuulu kauppaan

Kuten blogin lukijat jo saattavatkin tietää, pidämme itseämme suurina taidemusiikin ystävinä. Mikään ei piristä niin hyvin kuin laadukas konsertti, joka koostuu ainoastaan humpasta, korkeintaan yksi jenkka voi olla mukana. Ensi viikolla saamme taas nauttia annoksen korkeakulttuuria, kun suosikkiyhtyeemme Eläkeläiset esiintyy suomalaisessa taiteen mekassa, Tavastialla. Olimme lippuluukulla niin höveleitä, että ostimme omien lippujemme lisäksi toisen parin lippuja voidaksemme tarjota jollekulle kiinnostuneelle mahdollisuuden osallistua tähän hienoon tilaisuuteen. Kyseiseen konserttiin kyllä taitaa edelleen saada lippuja, joten emme ehkä elvistele tämän olevan ainutlaatuinen tilaisuus, mutta tilaisuus nyt kumminkin. 

Siispä, jos sinua huvittaisi mennä 10.9. Tavastialle humpalle, niin ilmineeraa siitä meille kommentilla tai sähköpostilla (campasimpukka@gmail.com) 3.9. klo 18 mennessä. Liput saa joko iäti muodikkaana twin-settinä (ilman helmikaulanauhaa) tai solona, jolloin toinen lippu lähtee jollekin toiselle. Leikittelen mielessäni ajatuksella humppasokkotreffeistä, mutta se taitaa mennä jo liian pitkälle. Olisi kyllä hienoa, jos tästä seuraisi Suomen kenties ensimmäinen humppa-avioliitto ja pari pientä humppatenavaa muutaman vuoden kuluttua. 

Tähän ei liity mitään kilpailua, eikä sitten muitakaan ehtoja, enkä vielä tiedä, millä perusteella valitsemme lipunsaajan, mikäli sellainen tai sellaisia ilmaantuu. Pikkuisen kyllä pelkään sähköpostini tukkeutuvan, joten varuiksi jo tyhjentelin sitä etukäteen. Toimitamme liput ex-Itellan kautta, jopa minä skeptikkona uskon niiden ehtivät perille ensi viikon keskiviikoksi. Kunhan saamme päätettyä lippujen saajan, ilmoitamme hänelle asiasta heti silloin keskiviikkoiltana yhteystietojen vaihtamista varten. Jätä siis joku tunnistetieto, jos emme ole jo ennalta tuttuja.

Helsingistä (jossa Tavastia sijaitsee, siitä aasinsiltarumpu) muistui mieleeni, että Kammenpyörittäjä oli viime viikolla nauttimassa samaista opetusta, jota minäkin sain toissaviikolla. Hänelle sattui huonommat viikonpäivät, kuin minulle, joka olin isolla kirkolla ke-pe. Hän oli alkuviikosta ma-ke. Varsinaisen opetuksellisen osuuden jälkeen maanantai-ilta on huono kaikkea kulttuuripitoista ajatellen ja moni ravintolakin on ansaitulla vapaapäivällä. Elokuviin sentään pääsi ja Kammenpyörittäjä kävi katsomassa elokuvan, jonka minä olisin nukkunut alusta loppuun, joten en ollut kauhean kateellinen. 

Tiistai-ilta oli sitten jo parempi ilta, sillä simulatsioonit olivat ohitse kolmen maissa ja Kammenpyörittäjä pääsi siirtymään kohti Helsinkiä jo paremmissa ajoin. Helsingissä riittää kyllä katsomista ja näkemistä vaikka kuinka paljon, kun viitsii vähän kävellä ja käyttää julkisia siirtymisiin. Caffecentralen oli sulkenut ovensa aikaisemmin kuin nettisivuilla luvattiin, joten espresso jäi saamatta.

tämä ei ollut Kammenpyörittäjän hotellihuone

Jossain vaiheessa iltaa, kun asianmukaiset toimet oli hoidettu (mm. poljinhäkkien vaihto pyöräilytuttavan kanssa) Kammenpyörittäjä kysyi minulta kotoperäistä vinkkiä illallista ajatellen. Ehdotin, että hän  piipahtaisi Passiossa kysymässä mahtuisiko yksinsyövä johonkin nurkkaan ja sehän onnistui. Passiossa oli tuolloin tiistai-iltana vilkasta, muutaman tutun paikan ohitse kävellessään Kammenpyörittäjä näki sangen hiljaisia saleja, Juuressa kyllä oli näyttänyt olevan huisketta. Kammenpyörittäjä söi Passiossa kolmen ruokalajin lyhyen menun Jussin valitsemilla oluilla ja kertoi olleensa ruokaan oikein tyytyväinen. Olin hieman kateellisempi kuin edellisillan elokuvakokemuksesta.

Neljännet pinkkiviikot alkavat! Arvontaa ja pastaa!

Tänään oli viimein pitkään odotettu päivä, jolloin Giro d'Italia alkoi. Tällä kertaa kilpailun ensimmäiset etapit ajetaan Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa. Kolmen etapin jälkeen kilpailu siirtyy lepopäivän jälkeen Italiaan. Tämän vuotisessa kisassa on poikkeuksellisesti kolme lepopäivää. Minulla ei vielä ole suosikkia kisaan, sillä tavanomaiset mielikkini eivät tänä vuonna osallistu. Jussi Veikkanen lähti kisaan mukaan, häntä tietysti kannustamme. Ensimmäinen etappi on joukkueaika-ajo Belfastissa, se toimii hyvänä joukkueiden esittelynä. Lähetys etapista tulee näin melko myöhään illalla, joten lopputulosta joudumme odottamaan vielä yli tunnin. 

Tämän vuoden Italia-viikoilla aiomme erityisesti keskittyä pastaruokiin. Heti ensimmäisenä päivänä valitsin päivällisruoaksi Nigella Lawsonin uudehkosta kirjasta Nigellissima ohjeen tonnikalapastasta. Se olikin helppo ja nopea valmistaa. 

Sitruunainen tonnikalapasta

• 200 g hyvälaatuista purkkitonnikalaa öljyssä
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 2 kevätsipulia
• nippu rucolaa
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1 tl chilihiutaleita (unohdin, hyvin alkaa taas!)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 250 g spagettia

Keitä spagetti reilusti suolatussa vedessä. Pastan kypsyessä ehdit hyvin valmistella tonnikalalisäkkeen, jota ei kuumenneta erikseen. Valuta tonnikala ja pilko se suupaloihin isoon kulhoon. Lisää mukaan sitruunan kuori raastettuna ja purista mehu. Silppua kevätsipuli ja sekoita se ja valkosipulimurska tonnikalaan. Ota rucola valmiiksi odottamaan. Kun pasta on kypsää, ota talteen kauhallinen keittovettä ja valuta pasta. Sekoita kuuma pasta tonnikalaan, lisää mukaan pastavesi ja rucola. Rouhi päälle pippuria ja ripauta pinnalle suolakiteitä. Syö heti, sillä pasta jäähtyy nopeasti. 

Kun esikoinen saapui kotiin lomalle, laitoimme hänet heti töihin. Hän suoritti Campasimpukan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi järjestämämme arvonnan. Koska osanottajia oli mukavan paljon, lisäsimme palkintoja. Sotilashenkilömme nosti pääpalkinnon voittajan lipun ensin, sitten kaksi lisäpalkinnon voittajaa ja vielä yhden lohdutuspalkinnon saajan. Kaiken varalta, jollen tavoittaisikaan jotakuta voittajaa, nostatimme kaksi varalappusta, joista leivotaan voittajat myöhemmin, jos tarpeen. 

Pääpalkintona on mainio pizzaleikkuri, joka otettiin vain kuvaussyistä pois pakkauksestaan. Meillä on omassa käytössä toinen, keltainen pyörä ja se on hämmästyttävän tukeva, vaikkei heti uskoisi. Onni suosi Reettaa! Hänelle lähti heti sähköpostia osoitetietojen vaihtamiseksi.

Lisäpalkinnoiksi varasimme Coffeasta hankkimiamme Ramlösa-suklaalakritseja, jotka ovat erityisen hyviä. Niitä lähtee kahdelle osallistujalle, kolme makua kummallekin. joonatoivonen ja h lammas olivat onnekaita tässä osastossa. Heillekin lähti tietoa jo voitosta.

Vihoviimeiseksi lohdutuspalkinnoksi Kammenpyörittäjä kaivoi Eläkeläis-varastojaan ja luovutti sieltä poroaiheisen tuotesetin, jonka hän hankki Jokisen valinnasta. Myyntipuheessa leikkuulaudan kaverina olevan veitsen luvattiin olevan oikein huono. Uskon sen pitävän paikkaansa. Tämän tähdellisen lohdutuspalkinnon voitti Marja Soppaa ja silmukoita-blogista. Onnea Marja!

Ettei jäisi viimetippaan

Sain tässä jokunen aika sitten kutsun kilpailuun, jonka saatekirjeen mukaan "Pernod Ricard Finland järjestää OivaPari -reseptikisan, joka huipentuu huippukokki Alex Nurmen isännöimiin kattojuhliin. Kilpailun teemana on kattojuhliin sopiva, tapastyyppinen pikkupurtava kolmelle viinibrändille: Castillo de Molina, 1865 Single Vineyard ja Gato Negro." 

Osallistun tällä postauksellani OivaPari-kilpailuun, jossa yhdistetään viinejä ruoan kanssa. Viime kuussa sain kotiin laatikollisen viinejä, kaikkiaan viisi pulloa ja neuvot osallistua virtuaaliseen viinitastingiin eräänä torstai-iltana. Minulle sattui sangen huono ilta siihen tarkoitukseen, olin yksin kotona, aamulla oli varhainen työvuoro tiedossa, eikä tuntunut hyvältä ajatukselta avata viittä viinipulloa nuuhkaisua varten. Niinpä katselin tastingin kuivin suin, mutta pääsin kyllä aika kivasti tunnelman reunalle viinittäkin. Heti tastingin aikana ajattelin, että luultavimmin tahtoisin osallistua siihen osuuteen, jossa yhdistetään 1865 Single Vineyard tapastyyppiseen syötävään ja kehittelin ajatusta mielessäni odotellen kyseisen kilpailuosuuden alkua. Sitten tuli se ainakin kerran mainittu tauti. Voi harmistus, mikään ei maistu ja viini vähiten, joten tämä osallistumiseni jäi hieman viimetippaan, vihoviimeiseen päivään. Aloitin kyllä valmisteluni jo viime sunnuntaina, sinä ikimuistoisena päivänä, jolloin pääni ei ollut kipeä edellisillan juhlista. 

Meillä syötiin tuolloin tortilloja ennen kuin varusmies lähti paluumatkalle Kainuuseen. Otin erilleen pätkän naudan sisäfilettä tehdäkseni siitä riimilihaa. Olin lukenut Alex Nurmen vinkkejä siitä, miten tämä kuulema miehekäs viini kaipaisi vahvoja makuja parikseen ja tuumin, että raaka liha nyt ainakin olisi miehekästä, eikö vaan? Vilkuilin erinäisiä lähteitä riimilihan valmistamiseen ja vinkit olivat kutakuinkin samanlaisia, maustetaan liha ja pidetään sitä jääkaapissa ja lopuksi se jäädytetään ennen leikkaamista. Simppeliä! Sopi hyvin siihen vaiheeseen toipumista. 

Puhdistin filepätkän kalvoista ja siistin sen muutenkin tasamuotoiseksi. Levitin pöydälle tuorekelmua, jolle ripottelin suolahiutaleita, mustapippuria ja tuoretta timjamia. Pyöritin lihapalan kauttaaltaan mausteisiin ja käärin sen tiukasti kelmuun. Pidin lihaa jääkaapin nollalaatikossa kaksi vuorokautta maustumassa ja siirsin sen sitten pakastimeen.

Tänään, viimeisenä osallistumispäivänä, otin riimilihapötkön sulamaan. Sekoitin muutamaan lusikalliseen majoneesia hieman piparjuuritahnaa kastikkeeksi lihalle. Toisen kastikkeen tein samaisesta majoneesista, jonka maustoin monella tipalla srirachaa. Leikkasin kohmeisesta lihapalasta ohuita viipaleita. Paahdoin muutamia paahtoleipäviipaleita ja otin pyöreällä stanssilla niistä annospaloja. Samoin leikkasin saaristolaisleivistä pyöreitä paloja. Sipaisin hieman piparjuurimajoneesia tummille leipäviipaleille ja tujakampaa srirachalla maustettua paahtoleipäpaloille, asettelin riimilihaa päälle, sommittelin pikkulusikallisen kastiketta pinnalle ja nostin koristeeksi tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä. 

Maistoimme näitä riimilihaleipäsiä päiväpalaksi 1865 Single Vineyard-viinin kanssa, onneksi oli vapaapäivä kummallakin ja saatoimme avata tuon pitkään odotetun viinin. Olisipa ollut mukavaa, jos olisin saanut hankittua vielä muhkeamman makuista lihaa, vaikka poroa, riimiäni varten, mutta kyllä naudanlihakin oli saanut syvyyttä ja makua kylmähoidostaan. Piparjuuri ja hapan granaattiomena säestivät lihaa hyvin ja punainen, laadukas viini ilahdutti suuta. Yhtälailla hieman mausteisempi srirachamajoneesi sopi hyvin yhteen riimilihan kanssa, mutta ehkä siinä oli aavistus liikaa ytyä viinille.

Tänään ehtii vielä osallistua Campasimpukan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi pidettävään arvontaan, jossa pääpalkintona on jotain todella tarpeellista ja blogimme teemaan sopivaa. Osallistu kommentoimalla joko tähän tai kahteen edelliseen postaukseen tämän päivän aikana. Mikäli et ole meille ennalta tuttu, jätä joku tunnistusvinkki, vaikkapa sähköpostiosoite, josta tavoitamme sinut, mikäli onni on myötäsi. Arvonta tapahtuu huomenna illalla, kun onnetar (lue: perheen ainoa univormuinen henkilö) saapuu lomalle ja suorittaa vakavan tehtävän ja nostaa arvan.

Pinkki on uusi pinkki

Tänään on Campasimpukan kolmivuotispäivä, toukokuun 7. päivä 2011 aloitimme bloggaamisen, kun Giro d'Iltalia tuona päivänä alkoi. Sen jälkeen olemme kahlanneet läpi kolme Giroa, Touria ja Vueltaa, eikä innostus ole minnekään kadonnut. Tänä vuonna Giro alkaa perjantaina 9.5., joten pinkki on värimme tulevat viikot.

Kuten olen valitellut (ainakin tarpeeksi), olemme sairastelleet oikein huolella. Nyt alamme olla terveiden kirjoissa, joten ruokaakin taas laitetaan. Tänään jo kokkasinkin, paistoin pihvit ja räjäytin grillissä muutamat tomaatit, annos näytti sen verran brutaalilta, että jätimme kuvat ottamatta. Oli kyllä hyvää ja tuntui oudolta oikeasti jaksaa syödä koko annos. 

Giron alkua odotellessaan Kammenpyörittäjä on koonnut minulle polkupyörän, joka värimaailmaltaankin sopii Giron aikaan mitä parhaiten. Kävin äsken pienelllä koeajolla, enkä voi olla uskomatta, että ainakin Jyväskylän kauneimmasta pyörästä on kyse, jollei koko Suomen. 

ei ihan valmis

nyt on valmis

Ensi lauantaina alkaa Pyöräilyviikko, jonka tapahtumia ainakin Jyväskylässä on useita. Jos sää suosii lauantaina, minäkin ehkä ulkoilutan uutta ajokkiani. 

Muistutan vielä, että synttäriarvontaamme ehtii vielä mukaan kommentoimalla tätä tai edellistä postausta tämän tai huomisen päivän aikana, anonyymeinä osallistuvilta toivon jotain tunnistautumista, vaikkapa sähköpostiosoitetta. Arvonta suoritetaan perjantai-iltana ja onnekas voittaja saa pakettinsa heti ensi viikon alussa, kunhan osoitetiedot on saatu.