sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ensitöikseni leivoin leivän - pataleipä


Kuten toisen blogini CampaCaminon puolella jo kerroin, on vuoden mittainen vapaani alkanut. Eilen oli vapaan ensimmäinen päivä, jonka vietin jomottavan päänsäryn vallassa. Luultavasti asiaan oli osuutta niin viimeisiä työpäiviä piinanneella piilostressillä kuin perjantai-illan illallisviinilasillisillakin. Toteutin silti suunnitelmiani huolellisesti, eli nukuin päiväunet ja poltin uutta kaunista pöytäkynttilää. Kannattaa valita tavoitteensa huolella, niin on mahdollista onnistua. 

Tammikuun aikana en ole käynyt kaupassa montaakaan kertaa ja etenkin leipä on ollut meillä monta kertaa vähissä. Eilen muistin, että nytpä ehdin aloittaa monesti aikomani pataleivän valmistuksen. Olen monta kertaa vapaapäivän aamuna harmitellut, etten älynnyt illalla laittaa taikinaa alulle. Vilkuilin jauhovarastoja ja siellä lymyili spelttipussi. Miten monella tapaa speltin voi muuten kirjoittaa väärin? Ainakin spletti, sleptti ja pseltti. 

TOP100 ruokablogit-sivun haulla löysin Suolaa & hunajaa-blogin Puhdistus - pataleipä- nimiseen postaukseen, jonka olin sen ilmestymisen aikaankin lukenut, kuinkas muuten. Kommenttilaatikosta huomasin, että viimevuonnakin pidin tammikuussa älä osta paljon mitään-kuukautta. Jokohan Jokihaka on kokeillut pataleipää, entä Reetta? Monista pataleipäohjeista valitsin Jonnan käyttämän ohjeen, koska siinä oli käytetty juuri pslettiä spelttiä.

Oli hauska huomata, että Jonnan vuoden 2011 postaus aiheesta pataleipä oli saanut minut silloinkin kommentoimaan, kuten monet muutkin vielä siihen aikaan minulle vieraammat blogaanit. Nyt ei oikein enää muista, kuinka ja missä vaiheessa omaa blogaaniuttani keneenkin tutustuin ja heistä tuli enemmän kuin nimimerkkejä. 

Pataleipä sunnuntain aamiaiselle

  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl spelttijauhoja
  • 1/4 paketti hiivaa
  • 1,5 tl suolaa
  • 4 dl vettä
  • (paljon vehnäjauhoja leivinlaudan ja liinan jauhottamiseen)

Tee eilen

Sekoita kaikki taikinan ainekset kulhossa sekaisin, älä vaivaa. Taikina jää tahmaiseksi, mutta niin sen pitää ollakin. Peitä kulho suihkumyssyllä tai tuorekelmulla ja leivinliinalla. Jätä kulho huoneenlämpöön 12-16 tunniksi. Mene nukkumaan. Palaa vuoteesta keittiöön etsimään valurautapatasi esille ja ota uunista mahdolliset pellit ja muut tykötarpeet pois, ettei sinun aamulla tarvitse kolistella, vaan saan tehtyä leipäpuuhasi mahdollisimman hiljaa. Näin leipäprojektisi pysyy salassa, niin mahdollisen epäonnistumisen kuin täydellisen onnistumisen ja iloisen yllätyksen säilymisen vuoksi. Mene uudelleen nukkumaan. Perheenjäsenille mutise jotain epämääräistä, jos he kysyvät mitä oikein touhuat.

Tee tänään

Herää ja mene keittiöön toivoen, ettei taikina tule ovella vastaan. Ota esille leivinlauta ja jauhota se oikein kunnolla, siis todella reippaalla kädellä, samoin levitä lähettyville puhdas keittiöpyyhe tai leivinliina (joka ei ole se ykköslempparipyyhkeesi, sillä tässä tulee kumminkin sotkua) ja ripottele sille runsaasti, sanon uudelleen erittäin runsaasti vehnäjauhoja. 

Kumoa pullistunut, kupliva taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja taputtele se neliöhköön muotoon ja nosta kulmat keskelle. Pyöräytä leivän muotoon, mutta älä vaivaa yhtään sen enempää. Nosta taikina jauhoiselle leivinliinalle ja nosta liinan nurkista tarttuen takaisin kulhoon kohoamaan peitettynä.


Kuumenna uuni 230 asteeseen ja laita pata uuniin. Kun uuni on saavuttanut tavoitelämpötilan, kuumenna pataa vielä 20 minuuttia. Nosta pata uunista, ota kansi pois ja kippaa pyyhkeen sisällä kohonnut taikina niin äkkinäisellä liikkeellä pataan kuin mahdollista, älä koita sörkkiä taikinaa mitenkään. Laita vain kansi päälle, pata uuniin ja toivo parasta. Palaa 30 minuutin kuluttua paikalle, ota kansi pois padan päältä ja paista leipää vielä 10-15 minuuttia ilman kantta. Puhdistele pyyhettä parhaasi mukaan ja laita se lopuksi pesukoneeseen. Onneksi et ottanut sitä parasta pyyhettäsi. Pitäisi muuten tehdä postaus keittiöpyyhkeistä, ne tuntuvat olevan tärkeä juttu blogaaneille. EDIT: Nyt sellainen on, lue täältä.

Kumoa leipä padasta ritilälle ja anna jäähtyä. Ota hyvää voita pehmenemään, tämän leivän kanssa ei syödä mitään mukalevitettä. Ripota vielä suolahiutaleita voin päälle, jos uskallat. Speltissä on mukava pähkinäinen maku, sitä ei vaan kannata käyttää liikaa, vain osana jauhoista.


Twitteristä huomasin, että ensi viikolla päättyy kuiva kausi ammattipyöräilyn seuraamisen osalta. Keskiviikkona Eurosportilta alkavat lähetykset niin Dubaista kuin Espanjastakin. Nythän minulla ei sitten olekaan muuta kuin aikaa katsastaa tämän vuoden trikoomuoti ja millaiset parrat tai viikset ovat tänä vuonna coolit. Dubaissa lähtöviivalle asettuvat suosikeistani ainakin Mark Cavendish ja Sir Bradley Wiggins. Espanjan ajosta en löytänyt paljon vielä tietoa, mutta ehkä mañana.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Purkin- ja pussinpohjat käyttöön - erittäin sekalainen salaatti



Koitan olla menemättä kauppaan vain yhden pienen asian takia, sillä sen tehdessäni palaan usein ainakin kahden ruokakassin takia. Jos tarvitsisin vain yhtä raaka-ainetta ruokaan, voin yrittää korvata sen jollain muulla ja siirtää kauppareissua ainakin seuraavaan päivään. Tänään se onnistui, sillä kaikenlaista pientä käytettävää löytyi, kun sukelsin jää- ja kuivakaappien uumeniin.

Sekalainen salaatti kahdelle


Marinoidut sipulit salaattiin

  • 2 pienehköä punasipulia
  • 0,5 dl siiderietikkaa (punaviinietikka oli loppu)
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 tl sokeria
  • ripaus suolaa
Kuori sipulit ja siivuta ne mandoliinilla tai veitsellä oikein ohuiksi viipaleiksi. Sekoita etikka, öljy, suola ja sokeri ja kääntele sipuliviipaleet seoksessa. Jätä maustumaan niin pitkään kuin ehdit, jopa yön yli.


Muut salaatin tykötarpeet

  • 100 g fetaa
  • 150 g pientä kuviopastaa
  • 1 pieni tetra suuria valkoisia papuja
  • pussin pohja mustia kivellisiä oliiveja
  • 10-15 kirsikkatomaattia
  • 10 cm pätkä kurkkua
  • 1 pieni punainen, keltainen ja oranssi paprika (sellaisia suippoja)
  • kourallinen salaatinlehtiä
  • tuoretta basilikaa ja timjamia
  • oliiviöljyä
  • 2 rkl vihreää pestoa
  • puolen sitruunan mehu
  • pippuria
Keitä pasta väljässä vedessä kypsäksi ja kaada siivilään. Kumoa pasta tarjoilukulhoon ja sekoita siihen oliiviöljyä ja pestoa, jätä jäähtymään. Sillä välin leikkaa tomaatit, kurkku ja paprikat paloihin ja valuta tetrapavut. Pilko feta ja revi salaatti paloiksi. Kun pasta on jäähtynyt, sekoita siihen ensin marinadista nosteltu sipuli, oliivit ja pavut. Sitten lisää mukaan tomaatit, kurkku ja paprikat, sekä salaatti. Viimeiseksi sekoittele mukaan feta ja tuoreet yrtit. Purista päälle sitruunamehua ja maistele onko suolaa tarpeeksi, fetan suolaisuus usein riittää, mutta pippuria salaatti vielä kaipaa. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. Minä leivoin pienen aurinkoleivän, johon käytin jauhopussien loppuja, sinne meni niin vehnää kuin ruistakin. 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pannukakkupyydys


Päivittäisestä lähiäitiydestä luopuminen on sujunut mielestäni oikein hyvin. En soita pojille juuri ollenkaan, enkä varsinkaan ilman asiaa. En ole kertaakaan löytänyt itseäni nojaamasta heidän ovikelloihinsa tai kurkkimasta postiluukusta ennalta ilmoittamatta, enkä itkemästä lohduttomasti heidän entisissä huoneissaan. En tosin ole siivonnut ja järjestänytkään niitä vielä uuteen uskoon. Kuulen kyllä lähes päivittäin jälkeläisistäni, tai whatsapp piipahtaa tärkeän tiedotteen merkeissä. Saan vaikkapa näytön verran hevosen päitä tai ystävällisen tiedustelun voinnistani tähän tapaan: pöö? 


Toisinaan saan pyydystettyä poikasia käymään ja helpoiten se käy ruoalla tai omakotiasumisen mukavuuksilla (vannon etten ole pessyt ja silittänyt heidän pyykkejään, Kammenpyörittäjä voi todistaa). Eilen Opiskelija saapui hevosburgerin houkuttelemana ja sain jatkohoukuteltua hänet jäämään yöksi lämmittämällä saunan ja lupaamalla pannukakkuja aamiaiseksi. 

Ohjeen löysin tietysti foodgawkerista laittamalla yksinkertaisen hakusanan pancakes. Hakutuloksia tuli 6910. YIN + YOLK-blogin pannukakut valikoituivat kokeiltavaksi tänä aamuna. Mitat  on muunnettu sunnuntaisella rentoudella. 

Appelsiinipannukakkuja Opiskelijalle ja vähän meillekin

  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • nafti 2 tl ruokasoodaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 0,5 dl sulatettua voita
  • 0,5 dl sokeria
  • appelsiinin kuori raastettuna (minulla puolikkaan sitruunan appelsiinin puuttuessa)
  • tummia suklaahippuja (oma lisäykseni ohjeeseen, sillä appelsiini ja tumma suklaa sopivat hyvin yhteen)
  • 2 kananmunaa
  • 2,5 dl maitoa
  • 2 dl appelsiinimehua
  • voita paistamiseen
Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja kuumenna pannu keskilämmöllä. Paista pannukakkuja voissa kunnes pintaan alkaa nousta pieniä ilmakuplia. Käännä pannukakut ja paista toista puolta vielä noin minuutin verran. Minä paistan pannukakut crêpelevyllä, se toimii hyvin paksujen taikinoiden kanssa ja sen lämpötilaa on helppo säätää. Pinoa ja peitä pannukakut odottamaan tarjoilua. Tarjoa vaahterasiirapin ja marjojen kanssa. Nyt olisi ollut mukavaa, jos talosta olisi löytynyt appelsiineja, olisin mielelläni fileroinut muutama hedelmän tarjolle näiden pannukakkujen kanssa.



Lisään tämänkin pannukakkuohjeen Campasimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle

lauantai 23. tammikuuta 2016

Hirnuva hampurilainen


Käymme hampurilaisella harvoin. Se ei johdu siitä, ettemme pitäisi hampurilaisista, emmekä todellakaan nyrpistä neniämme pikaruoalle. Ulottuvillamme ei ole houkuttelevia gourmethampurilaisia myyviä ravintoloita, joten tavanomaisiin pikaruokaketjuihin on tyytyminen, mikäli hampurilaishimo käy liian voimakkaaksi. Ketjuista kelpuutamme mäkkärin. Kotona teemme hampurilaisia silloin tällöin. Olen löytänyt kunnollisen sämpyläohjeen, jota kiltisti noudatan, Jonna on esitellyt sen blogissaan jo vuonna 2012.  

Tämän lauantain päivällisestä päätin jo viime viikolla, kun sain ostettua hevosen lihaa. Söimme samantien hevosen ulkofilepalat, mutta jauhelihan vakumoin ja pakastin tuonnempaa käyttöä varten. Halusin kokeilla hevosenlihaa hampurilaispihveihin ja kutsuin Opiskelijan syömään. Otimme jauhelihan illalla jääkaappiin sulamaan ja tänä aamuna etsin tietoa hampurilaispihvin tekemisestä sous vide-menetelmällä. 

Viime aikojen trendi Campakeittiössä on ollut päivällispuuhien aloittaminen ennen auringonnousua. Yövuorojen jälkeinen hypetila oli tänä aamuna lakipisteessään, kuten viimeisen yövuoron jälkeen tuleekin olla. Tein pienen sämpylätaikinan kohoamaan varhain, olen alkanut nyt aina käyttää yleiskonetta leipätaikinoiden vaivaamiseen saatuani muutaman kerran sillä konstein niin paljon paremman sitkon taikinaan käsin vaivaamiseen verrattuna. Naputtelen sämpylöiden ohjeen tähänkin, vaikka se jo esiintyy blogissa pariin kertaan. Löydän sen itsekin helpommin, kun sitä taas tarvitsen. Sama ohje on myös mitä mainioin hot dog-sämpylöille, sen kun vain leipoo taikinan pitkulaisiksi sämpylöiksi.

Hampurilaissämpylät (6-10 sämpylää niiden koosta riippuen)

  • 50 g tuorehiivaa tai 11 g pussi kuivahiivaa (käytä aina tuoretta, jos mahdollista, sillä onnistuu vielä paremmin kuin kuivahiivalla)
  • 3,75 dl lämmitettyä maitoa
  • 500 g vehnäjauhoja (unohdetaan nyt kaikki terveellisyysaspektit, hampurilaissämpylän pitää olla vehnäpullaa)
  • 35 g voita
  • ripaus suolaa
Keräsin kaikki taikinan ainekset kulhoon ja annoin koneen vaivata taikinaa 10 minuuttia, vaikka aika tuntui ikuisuudelta. Se kannattaa. Jätin taikinan suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan ensin tunniksi kulhoon. Sitten kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja leikkasin sen niin moneen osaan kuin tarvitsin sämpylöitä ja minkä kokoisiksi suunnittelin hampurilaispihvit valmistaa, tällä kertaa 7 osaan. Pyörittelin palat palloiksi ja nostin ne leivinpaperille kohoamaan. Jätin ne peitettyinä nousemaan 90 minuutiksi. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Paistoin sämpylät uunin keskiosassa. Tällä kertaa sämpylät olivat sopivan paistuneita 15 minuutin kohdalla. Pienemmät ovat valmiita noin 10-12 minuutissa. Peitin sämpylät leivinliinalla odottamaan hampurilaisten valmistamista.


Hampurilaispihvit hevosenlihasta 

  • 1,2  kg hevosen jauhelihaa
  • suolaa ja pippuria
  • voita pannulla paistamiseen/pinnan viimeistelyyn
Luin ohjeita hampurilaispihvin valmistamiseen sous vide-menetelmällä Serious Eats-sivulta. Siellä pohdittiin kattavasti, onko sous vide ylipäätään kannattava menetelmä tässä yhteydessä ja jos sitä aikoo käyttää, mitä on hyvä ottaa huomioon. Kovin pieniä pihvejä sillä tavoin ei kannata alkaa valmistaa, vaan menetelmä on paremmin edukseen suurehkojen (170-225 g) pihvien kohdalla. Jauhelihaa ei myöskään neuvottu tyhjiöpakkaamaan vakumointikoneella, sillä se imee pakkauksesta ilman niin tyystin, että se myös litistää jauhelihaa liikaa ja menetämme tasalämpömenetelmän edun, ruoan mehukkaana säilymisen. Niinpä sivulla neuvottiin käyttämään ilmansyrjäyttämismetodia uudelleensuljettavalla muovipussilla Minigrip-tyyliin. 

Pihvien kannattaa olla niin tarkkaan samanpainoisia kuin mahdollista yhtäläisen kypsyyden saavuttamiseksi, joten noudatin neuvoa punnita jauheliha pihvi pihviltä. Koska sämpylöistäni tuli suurenpuoleisia, piti pihvienkin olla melkoisen suuria. Punnitsin jauhelihan 175 g kekoihin. (emme olleet aikeissa kolmeen pekkaan syödä koko määrää samantien, älkäätten peljästykö, sulamaan otettu jauheliha oli vain käytettävä kaikki samantien). 

Taputtelin keot pyöreiksi pihveiksi, joiden paksuus oli noin 2,5 cm. Ripottelin niille suolaa ja pippuria molemmin puolin. Pakkasin pihvit yksittäin suljettaviin muovipusseihin ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan.

Ruoanlaiton lähestyessä kuumensin Sansairella veden suuressa kattilassa 54 asteeseen. Tavoittelin medium-kypsyyttä. Serious Eats-sivulla on hyvät kuvat siitä, miltä eri kypsyysasteisten pihvien tulisi näyttää. Kypsymiseen käytettävä aika oli sivun taulukon mukaan vähintään 40 minuuttia ja pihvin optimikypsyyden luvattiin säilyvän tällä 54 asteen lämmöllä aina 4 tuntiin asti. Tämä antaa jo mukavan aikaikkunan ruoanvalmistamiseen.

Kypsensin pihvejä noin 60 minuuttia. Viime hetkellä paistoin hieman pekonia ja peittelin sen odottamaan. Kun kaikki muu oli aivan valmista, otin sous vide-pihvin kerrallaan vesihauteesta ja avasin pussin. Kuivasin pihvin pinnan ja paistoin siihen pannulla voissa rapsakan pinnan. Sous vide-menetelmä sopi ainakin tällaiseen syvänmakuiseen jauhelihapihviin hyvin, tavoittelemani medium-kypsyys taisi olla ainakin melko lähellä.



Onko sous vide-menetelmä sitten vaivan väärti kotikeittiössä, siitä voi olla montaa mieltä. Nyt kun olen kokeillut lyhyessä ajassa monta eri kertaa sous videä, en pidä sitä enää ollenkaan vaivalloisena, päin vastoin. Joissakin tapauksissa se on hidas menetelmä, mutta toisaalta se voi antaa laajankin aikavälin, jolla ruoka on jo valmista ja milloin se on vielä aivan yhtä hyvää. Ruoan pilaamiseen tällä menetelmällä täytyy oikein keskittyä. Hevosen lihalle annamme jälleen 10 pistettä ja ostan sitä varmasti heti, kun vain tilaisuus tulee.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Aamusta iltaan - sipulikeitto crock potissa


Tänään aloitin päivällistouhut aamulla heti töistä tultuani, kun huomasin sipuleita kinostuneen liian kanssa. Laitoin ranskalaisen sipulikeiton alulle heti yhdeksän aikaan. Edellisellä kerralla, kun tein sipulikeittoa haudutuspadassa, käytin hieman erilaista valmistustapaa, nyt otin vinkit täältä. Tämänkertaisessa ohjeessa sipuleita karamellisoitiin tuntikaupalla ja lopullinen liemessä keittäminen vei vain reilun tunnin.

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa 3-4 hengelle

  • 1 kg erilaisia sipuleita
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl muscovadosokeria
  • 1 tl suolaa 
  • 3 rkl sherryä
  • 0,5 l lihalientä (minulla tällä kertaa vahvaa porolientä tästä kokkailusta)
  • tuoretta timjamia (minulla kuivattua, kun ei tuoretta ollut)
  • pippuria
  • pala vaaleaa leipää/annos
  • comtéa pieni pala (sitä kun sattui olemaan, voimakkaampi juusto sopisi vielä paremmin)
Laita voi ja öljy haudutuspataan ja pata high-asetukselle kuumenemaan. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi tai suikaleiksi. Lisää pataan sokeri ja suola, sekä sipuliviipaleet, sekoittele sipulit kauttaaltaan rasvaisiksi. Laita pata low-asetukselle ja leikkaa sipulikerroksen päälle padan muotoinen soikea pala voipaperia. Paperi estää kosteutta haihtumasta padasta yhdessä kannen kanssa. Jätä pata hauduttamaan ja karamellisoimaan sipuleita niin pitkään kuin sinulla on aikaa, 6-8 tunniksi vähintään. Sekoittele välillä ja varmista, etteivät sipulit vain pala pohjaan. Parissa kolmessa tunnissa sipulit ovat muuttuneet todella laiskoiksi ja karamellisoituneiksi. 


Kun ruoka-aikaan on noin tunti pari lisää pataan sherry, lihaliemi ja timjami, sekoita. Laita pata high-asetukselle ja keittele vielä niin kauan kuin on aikaa. Tarkista suola ja pippuri, lisää mikäli tarpeen.

Ennen tarjoilua raasta juusto ja ota leipäpaloista pyöreä kiekko stanssilla ja paahda leipäpalat (älä melkein polta kuten minä). Kauho keittoa lautaselle ja aseta paahdettu leipäpala keiton pinnalle ja siihen päälle runsaasti juustoraastetta. Kuumenna juusto kuplivaksi tohottimella, tarjoa keitto heti. 

Sipulikeitosta tuli tällä menetelmällä hyvin syvän makuista, juuri sopivan makeaa ja suolaista. Varmasti maukkaalla lihaliemellä ja pitkällä karamellisoinnilla oli osuutta asiaan. Pienessä padassa tekemästäni annoksesta olisi hyvin syönyt 3-4 henkilöä, nyt keittoa jäi lounasannos töihin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

torstai 21. tammikuuta 2016

Jääkaapin takaseinä


On ollut mielenkiintoista huomata, miten paljon ja miten nopeasti  ruoka-asiat ovat muuttuneet taloudessamme toisenkin pojan muutettua pois kotoa. Kaksi vuotta sitten olimme vielä nelihenkinen perhe, kunnes Opiskelija lähti armeijaan. Sen jälkeen olemme olleet ensin pääsääntöisesti kolmehenkinen ruokakunta nuoremman veljen mentyä armeijaan vanhemman sieltä palattua. Joulukuun alusta olemme olleet sitten kaksistaan.

Kumpikaan pojista ei  ollut koskaan teininäkään suursyömäri, joka joisi suolakurkkupurkin liemetkin ja hotkaisisi pussillisen leipää alkupalaksi. Silti ostin ruokaa välillä silmämääräisesti paljon suuremmalle porukalle kuin olisi ollut tarpeen. Ruokahävikkiä tuli jonkun verran aivan omasta syystäni. 

Nyt kun menen kauppaan, etsin pienempiä pakkauksia ja mietin tarkemmin tuleeko tämä syödyksi, syömmekö me ylipäätään tätä ollenkaan. Tietyt jogurttipurkit jäävät nyt kauppaan kokonaan, samoin leikkelelaadut. Leipää ei ole enää yhtä aikaa montaa laatua, välillä ei yhtäkään. Tästä johtuen napostelen vähemmän, olenhan ikuinen leivänmutustaja. Kun leipää on vähemmän, menee juustoakin vähemmän. Olemme tosin viettäneet monet mattopicknicit tänä vuonna, kuten Instagramista joku on ehkä huomannut. Juustot vain ovat silloin vähän erilaisia. 

Nyt kun avaan jääkaapin, näen sen takaseinän. Tilanne on aikaisemmin ollut sellainen vain hetkellisesti  pari kertaa vuodessa, kun olen saanut siivottua jääkaapin perusteellisesti. Nyt ruokamäärä on hiipunut pikkuhiljaa, ei äkkinäisen raivaamisen tuloksena. Tämä on hyvä tilanne. Minun ei tarvitse nostella ensin kymmentä lasipurkkia ulos tietääkseni onko meillä avattua dijon-purkkia vai ei. 

Mukavaa (ja sitäkin tärkeämpää, järkevämpää ja oikein) on sekin, ettei kauppareissun jälkeen tarvitse ensin kaataa pilalle menneitä maitotuotteita pois saadakseen tilaa uusille maitotuotteille. Ei tarvitse sulloa uusia purkkeja kaapin takaosaan, että vanhemmat tulisivat ensin käytetyksi. Sen kun nostan uuden purkin sille paikalle, josta edellinen on jo käytetty loppuun. On vähän noloa kirjoittaa tällainen itsestäänselvyys, mutta vielä nolompaa on se, että tosiaan hukkasin ruokaa.

Eilen oli zombieviikkoni ensimmäinen päivä (yövuorojen välinen lepoaika). Lojuin sohvalla ja ajattelin, etten tee mitään ruokaa. Sitten muistin, että minullahan on jääkaapin kylmimmässä osassa kinkkusilppua. Käytin osan rasiallisesta hernekeittoon ja päätin pyhästi, että käytän loput järkevästi ennen kuin se ehtii pilaantua Nyt silppu ehti viittävaille jäähän laatikon takaosassa. Se on muuten kätevä osa jääkaapissa, sinne voi kohmeuttaa elintarvikkeita pienille nokosille, joilla käyttöaikaa siirtää vielä puoli vuorokautta, mutta raaka-aine ei ole umpijäässä, kun käytön hetki tulee. 

Sain kammettua itseni ylös sohvalta ja katsastelin, mitä muuta käyttöä kaipaavaa löytäisin jääkaapista. Ruusukaalipussi oli revennyt ja muutama pallero pyörähti vihanneslaatikon pohjalla. Niistä syntyi ajatus kinkkupiirakasta, jonka täytteeseen saisi uppoamaan yhtä jos toista. 

Upotusquiche

Pohjataikina

  • 250 g vehnäjauhoja
  • 120 g kylmää voita pieninä kuutioina
  • 0,5 tl suolaa (jos voi on suolattua)
  • 1 kananmuna
  • 0,5 dl kylmää vettä

Täyte

  • 150 g kinkkua silputtuna
  • 2 pientä salottisipulia
  • 6 ruusukaalia 
  • pieni nokare voita tai liraus oliiviöljyä
  • 2,5 dl kermaa tai maitoa
  • 3 kananmunaa
  • tikkuaskin kokoinen pala gruyèreä tai muuta voimakasta juustoa
  • tuoreita yrttejä (ei ollut pakkasista johtuen)
  • pippuria
Kuumenna uuni 180 asteeseen ja ota esille sopiva vuoka. Minä tein omani irtopohjavuoassa. Kerää taikinan ainekset vettä lukuunottamatta kulhoon. Mitä pienemmiksi kuutioiksi maltat leikata kylmän voin, sitä nopeammin saat taikinan nypittyä. Hiero aineksia sormillasi niin, että saat voin yhdistymään jauhoihin ja aineksista tulee leivänmuruja muistuttavaa. Lisää kylmää vettä sen verran, että saat taikinan muodostumaan. Taputtele se palloksi ja kääri kelmuun odottamaan jääkaappiin.

Kun uuni alkaa olla kuuma, ota taikina jääkaapista ja taputtele se vuoan pohjalle ja reunoille niin korkealle kuin taikina suosiolla riittää. Pistele pohjaan haarukalla muutamia reikiä ja aseta taikinan päälle arkki leivinpaperia. Kaada paperin päälle taikinapainoja, joiksi sopii keraamisten painojen tilalta kuivat herneet tai riisi. (voit säilyttää paperipussissa satsin herneitä tai riisiä ja käyttää niitä kerta toisensa jälkeen tässä samassa tarkoituksessa). Levittele painot tasaisesti estämään taikinan kohoamista keskeltä esipaistamisen aikana.

Esipaista taikinaa 15 minuuttia. Nosta vuoka uunista ja siirrä painot paperin kulmista pitäen syrjään jäähtymään ja laita vuoka vielä viideksi minuutiksi uuniin. Nosta taas vuoka uunista ja jätä jäähtymään.

Esipaistamisen aikana ehdit valmistella täytteen. Silppua sipuli ja leikkaa siistityt ruusukaalit viipaleiksi. Pehmitä sipulia ja kaalia hetkisen pannulla voissa tai öljyssä. Raasta juusto ja silppua kinkku, mikäli se ei vielä ole pienittyä. Sekoita kulhossa kananmunat ja kerma tasaiseksi. Jos sinulla on yrttejä, ota valmiiksi vaikkapa vähän tuoretta timjamia, se sopii kinkun kanssa hyvin. Me emme ole voineet pakkasten takia tuoda kaupasta mitään yrttejä, eivätkä kuivatut yrtit nyt innostaneet minua.

Kuumenna uunia hieman kuumemmaksi, 200 asteeseen. Levitä kinkkusilppu, sipuli-kaaliseos ja juustoraaste (sekä yrtit) taikinan syvennykseen. Kaada päälle kerma-kanamunaseos. Paista noin 30-40 minuuttia riippuen siitä kuinka paksulti täytettä on. Kun pinta on kauniin värinen, eikä täyte ole enää vetelää, ota piirakka uunista ja anna jäähtyä ainakin sen verran, ettei kieli pala, mutta parasta tällainen piirakka on melkein huoneenlämpöön jäähtyneenä. 


Toinen, pieneltä kuulostava hävikintorjunta eiliseltä oli limeliköörin tekemisestä jääneen limettimehun käyttäminen. 

Limettiposset kahdelle

  • 2 dl kermaa
  • 0,75 dl sokeria
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 0,5-0,75 dl limettimehua
Tällä kertaa minulla ei ollut sitruksen kuorta raastettuna, olinhan käyttänyt kuoret liköörinteossa, oli vain ylijäämämehu. Siitäkin tuli makua aivan riittävästi.

Ota esille sopivat annosastiat, tästä annoksesta tulee kaksi vähän yli desilitran jälkiruoka-annosta. Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja vaniljatahna. Jos käytät kokonaista vaniljatankoa, tähän määrään riittä puolikas tanko halkaistuna ja siemenet veitsen lappeella raaputettuna. 

Kuumenna seosta lempeällä lämmöllä koko ajan sekoittaen niin, että sokeri liukenee ja vanilja sekoittuu tasaisesti. Keitä seosta noin viisi minuuttia. Jos käytät vaniljatankoa, nosta se pois liemestä. Kaada limettimehu astiaan, josta on helppo kaataa. Älä kaada mehua kermaseokseen, vaan kaada kermaseos mehuun. Tässä järjestyksessä seos ei leikkaa. 

Sekoita kuuma kermaseos mehuun ja sekoita tasaiseksi. Kaada annosastioihin. Tässä vaiheessa seos on melko juoksevaa, sitruksen mehu hoitaa hyytymisen jäähtymisen aikana. Anna astioiden jäähtyä kylmässä kelmulla peitettynä ainakin 4 tuntia, yön ylikin. 

Meidän jälkkärimme ehtivät hyytyä vain vähän alle neljä tuntia ja hyytyminen ei ollut ehtinyt aivan annoksen pohjalle asti, mutta maku oli oikein mukavan raikas. Hieman enemmän limetin mehua (käytin ohjeessa mainitun puoli desiä, vaikka mehua oli hieman enemmänkin) olisi voinut nopeuttaa ja lisätä hyytymistä. 

Posset on siitä mukava jälkiruoka, ettei sinä ole kananmunaa eikä liivatetta. Söimme annoksemme pienillä sitruunalla maustetuilla suklaapalasilla koristettuina. Suklaa on jämsäläisen Sate Herkkutuotteen tekemää. 




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tee-se-itse-limencello


Blogin ensimmäisenä vuonna kokeilin valmistaa kotikonstein sitruunalikööriä, josta tulikin oikein kelpoa limoncellon kopiota. Tekemäni juoma oli kirkasta, kun moni kaupasta ostettava oikea limoncello on sameaa. Kun kävimme viimeksi Tallinnassa toimme kunnon viinaturisteina myös muutaman pullon votkaa, siltä varalta, että innostun tekemään taas jotain liköörikokeilujani. 

Nyt kun on menossa talven paras sitrussesonki ja minulla oli vähän liiaksikin limettejä, tuli mieleeni mahtaisiko limetin kuorista irrota yhtä paljon makua ja väriä kuin sitruunoista, kun niiden kuoria liottaa alkoholissa. En jäänyt pitempään asiaa pohtimaan, vaan laitoin oman limencellon uuttumaan. Etsiskelin (tosin hyvin kevyesti) netistä onko limetti yleinenkin liköörin aromiaine, mutta ainakaan omatekoisia viritelmiä ei esimerkiksi foodgawkerista löytynyt roppakaupalla.

Omatekoinen limettilikööri - limencello

  • 5 limetin kuoret
  • 2,5 dl votkaa
  • 3 dl sokeria
  • 3 dl vettä

Vaihe 1

  1. Leikkaa hyvin pestyjen limettien kuori suikaleiksi pystysuunnassa niin ohuelti kuin pystyt, niin että jäljelle jää hieman säälittävän näköiset kaljut limetit.
  2. Kerää kuorisuikaleet tiukasti suljettavaan kannuun tai purkkiin ja kaada votka päälle. Käytä alkoholia niin paljon, että kuorisuikaleet kunnolla peittyvät alkoholiin ja kelluvat siellä iloisesti.
  3. Jätä purkki/kannu tiiviisti suljettuna pimeään ja viileään paikkaan (jääkaappiin) viikoksi tekeytymään. Kääntele astiaa välillä. Minä maltoin odottaa keskiviikosta tiistaihin vaihetta 2.

Vaihe 2

  1. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi ja kiehauta seos, niin että sokeri liukenee veteen. Sitä ei keitellä sen pitempään. 
  2. Kaada sokerisiirappi purkkiin tai kannuun, jossa limettikuoret ovat kännänneet jo viikon verran. Sekoittele. 
  3. Jätä seos vuorokaudeksi jääkaappiin asettumaan.

Vaihe 3

  1. Siivilöi ensin kuorenpalat pois liemestä ja valuta vielä koko homma tiheän kankaan tai kahvisuodatinpussin lävitse, että kaikki mahdolliset hedelmähiput jäävät pois ja jäljelle jää toivon mukaan mahdollisimman kaunis, limetin värinen likööri. 
  2. Pullota hyvin puhdistettuun pulloon ja säilytä valolta suojattuna viileässä.


Limencello sopii käytettäväksi aterian jälkeisenä ruoansulatusnapsuna tai leivonnassa mausteena. Varmaan se jonkunlaisiin drinkkeihinkin sopisi ainesosaksi. Pitikin katsoa, löytyykö Kivistöstä sitrusdrinkkivinkkejä. Ainakin tällaisen löysin. Liköörin väristä tuli melko hentoa, ei juuri eroa kaupallisen sitruunaliköörin väristä. Vertailin juomien väriä pikkulaseissa ja valutin sitten kummatkin takaisin, sillä menossa on viimeinen zombie-viikkoni yli vuoteen. Yövuorojen välisenä aikana ei maisteta edes lääkkeeksi sen enempää oikeaa limoncelloa kuin leikkilikööriäkään. 


Valmistuksen alussa käsiini jääneet kaljut limetit puristin mehuksi, jonka unohdin jääkaappiin. Minun piti käyttää ne limepossetiin, mutta eipä ollut talossa kermaa sillä hetkellä. Sellaista ei ole sattunut ainakaan viiteen vuotten, ettei olisi kermaa! Täytyy tarkistaa on mehu vielä kunnossa, kun kermaakin on taas hankittuna.

jotenkin nolostelevia limettejä

maanantai 18. tammikuuta 2016

Arki-iltanakin ehtii, jos ei ole kauhean nälissään - possua sous vide

Kasvukausi ei ala ihan vielä
Meillä syödään possunlihaa aika vähän, yli tuhannesta postauksesta possunliha on esiintynyt alle kahdessakymmenessä. Tänään halusin kuitenkin jatkaa sous vide-kokeilujani ja possu oli luonteva seuraava kokeilukohde lohen, hevosen, kanan ja porkkanoiden jälkeen. Käytin lämpötilan ja ajan määrittämiseen mainiota sivustoa. Valmistin ruokaa vahingossa vähän liikaa, oikeastaan kolmelle tai neljällekin, vaikka aterialle istuikin kanssani vain Kammenpyörittäjä. 

Possua sous vide perunapaistoksen ja peynir-juuston kanssa

Possu

  • porsaan sisäfile kalvoista ja rasvoista siivottuna
  • suolaa ja pippuria
  • muutama pieni nokare kylmää voita

Perunalisäke annosvuoassa

  • 500 g perunamuusia
  • 2 kananmunaa
  • 4 pekoniviipaletta
  • 2 pientä salottisipulia
  • pippuria
  • loraus kermaa tai maitoa
  • nokare peynir-juustoa
  • nokare voita vuokien voiteluun

Juusto- ja tomaattilisäke

  • kiekko peynir-juustoa 
  • kirsikkatomaatteja
  • liraus oliiviöljyä
  • pippuria
  1. Kuumenna tasalämpölaitteella vettä 62 asteeseen.
  2. Siivoa possunfile rasvoista ja kalvoista ja leikkaa se noin 3-4 cm paksuiksi paloiksi.
  3. Ripottele paloille suolaa ja pippuria ja aseta paloille pikkuiset kuutiot  kylmää voita.
  4. Vakumoi lihapalat, 3-4 palaa/pussi.
  5. Laita possupussit veteen kypsenemään vähintään 90 minuutiksi, mutta voit antaa niiden olla vedessä 6-8 tuntiin ennen kuin lihan rakenne alkaa muusaantua. Possunlihan kohdalla on tärkeää riittävä kypsennys turvallisuuden vuoksikin. Ohjeeni mukaan 60 astettakin riittäisi, mutta halusin ensimmäisellä kerralla olla takuuvarma.
  6. Kun possunliha on valmista tai muuten alkaa olla aika syödä, kuumenna uuni 200 asteeseen.
  7. Voitele 4 pientä annosvuokaa.
  8. Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja silppua sipulit.
  9. Paista pekonia ja sipulia pannulla kypsiksi.
  10. Valmista annos perunamuusia, minulla oli valmista aiemmalta päivältä. 
  11. Sekoita muusiin kananmunat, pekoni, sipuli, maito tai kerma ja mausta pippurilla. Suolaa tämä ei pekonin vuoksi tarvitse. Tuore yrttikin, vaikka suosikkini timjami sopisi tähän hyvin, mutta minä en kovalla pakkasella saanut tuotua sellaista kaupasta.
  12. Lusikoi perunaseosta annosvuokiin ja tökkää keskelle pala peyniriä tai fetaa, tai jätä kokonaan pois. Minä olisin voinut jättää, sillä hoksasin juuston lisäämisen jälkeen, että teenkin juustosta ja tomaateista erillisen kakkoslisäkkeen.
  13. Laita pieneen uunivuokaan kiekko peynir-juustoa tai fetaa ja sen kanssa kirsikkatomaatteja.
  14. Paista perunavuokia ja juustovuokaa uunissa noin puoli tuntia.
  15. Ota possupaketit pois vedestä ja kuumenna pannu. 
  16. Avaa pussit ja valuta niistä sulanut voi pannulle. 
  17. Paista possupaloihin rapea pinta molemmin puolin.
Possu oli aavistuksen kypsempää kuin eniten siitä pidämme, mutta olipa varmasti turvallista. Seuraavalla kerralla maustan possuakin reippaammin ja teen lisäkkeen pienempänä, meille tuli tästä annoksesta vatsat vähän liiankin täyteen. Huomenna syömme loput lounaaksi.

EDIT: Possunfile kannattaisi kyllä vakumoida kokonaisena, tai ainakin isompina paloina, jotka sitten kypsentämisen jälkeen leikataa viipaleiksi. Pienempinä paloina file litistyy turhan paljon vakumoinnissa ja paloista tulee "teollisen näköisiä". Tämä itselleni muistimerkiksi myöhempää varten.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Sous vide-kokeilut jatkuvat - broilerin fileet uimasillaan


Aina eivät lahjat pitempään yhdessä olleiden ihmistenkään kesken osu niin kohdalleen, joskus sitten taas todellakin. Nyt jouluna saamani Sansairen tasalämpökypsennin, jonka blogiystävämme nimesivat laavalampuksi on puhissut monta kertaa viikossa talouden suurimmassa kattilassa, välillä pari kertaa päivässäkin. 

Tänä aamuna kokeilin tehdä 68 asteisia kananmunia, muttei se vieläkään mennyt ihan kohdalleen. Käytin jostain lukemaani vinkkiä ja keitin lopulta kananmunia hetkisen vielä kiehuvassa vedessä saadakseni valkuaisen hieman hyytyneemmäksi. Siinä ei enää sitten ollutkaan enää mitään järkeä, kypsentää nyt ensin munia melkein tunnin 68 asteeseen ja läntätä ne sitten kiehuvaan veteen. Ihan kaikkea ei vaan kannata tehdä. Jatkan munaharjoituksia myöhemmin. 

Päivällisellä meillä oli tänään chicken sous vide, eli tasalämmössä kypsennettyä broilerin filettä. Hankin fileet jo perjantaina, maustoin ne ostopäivänä suolalla ja pippurilla ja vakumoin yksittäin odottamaan käyttämistä nollalaatikkoon. Lisäkkeeksi valmistin porkkanaohrattoa. 

Sous vide-kanaa kahdelle

  • 2 broilerin nahatonta ja luutonta filettä
  • suolaa ja pippuria
  • nokare voita ja liraus oliiviöljyä
  • tuoretta timjamia (jos on, meillä ei ollut)
Kuivaa broilerin fileet ja leikkaa rasvaiset roippeet pois, jos niitä on. Ripottele fileitten molemmille puolille suolaa ja pippuria. Jos haluat, voisit leikata kylmää voita muutaman pikkukuution laitettavaksi vakuumipakkaukseen, mutta minä en älynnyt sitä tehdä. Myös yrttejä voisi hyvin laittaa pakettiin mukaan. Vakumoi fileet yksitellen pieniin pusseihin ja säilytä kylmässä, mikäli valmistat fileet parin päivän sisällä, muutoin pakasta. 

Kuumenna vesi sirkulaattorilla 62 asteeseen ja laita fileet veteen kypsymään. Broilerin lihan kanssa täytyy ajatella myös kypsymisen lisäksi pastörointia ja kun broilerin valkoista lihaa pitää 62-asteisessa vedessä vähintään 90 minuuttia, hoituu pastörointikin siinä samalla. Jos kypsentää tummaa lihaa, eli koipireisiä Modernist Cuisine at Home-kirjassa neuvottiin käyttämään 65 asteista vettä, mutta sama 90 minuuttia riittää. Broileria voi pitää näissä lämmöissä aina yhdeksään tuntiin asti, ennen kuin ne alkavat menettää rakennettaan ja muuttuvat mössöisiksi. Sellaista en ole vielä kokeillut, mutta uskon, että termeissä done ja doneness on eroa ja luulen ymmärtäväni mitä ne tarkoittavat. 

Kun alkaa olla syömisen aika ja muut aterian komponentit ovat kutakuinkin valmiin, kuumenna paistinpannu ja sillä nokare voita ja öljyä. Ota fileet vedestä ja aukaise paketit, kuivaa lihan pinta, jos ne ovat kosteita. Käytä fileitä pannulla molemmin puolin minuutin kaksi niin, että ne saavat kauniin pinnan. Leikkaa ne tarjolle laitettaessa viipaleisiin.

Porkkanaohratto kahdelle

  • 2 porkkanaa
  • 0,5 dl kermaa
  • 2 pientä salottisipulia
  • loraus oliiviöljyä
  • 1 dl ohrahelmiä
  • 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • 0,5 l kanalientä (minulla oli nyt kyllä lihalientä, kun en viitsinyt lähteä kaivelemaan suurempaa pakastinta)
  • vettä lisäksi, jos liemi ei riitä
  • suolaa ja pippuria
  • 1-2 rkl voita
  • puolikkaan tikkuaskin kokoinen pala gruyère-juustoa raastettuna
Kuori porkkanat ja leikkaa ne paloiksi, kypsennä höyryssä. Tee kypsistä porkkanoista selvää sauvasekoittimella ja notkista kermalorauksella, niin että saat tasaista oranssia sosetta. Jätä sose odottamaan. 

Silppua sipulit pieneksi ja raasta juusto. Risottoon kuuluu ehdottomasti parmesan, mutta ohran pariksi käytin tällä kertaa gruyèreä, kun sitä sattui olemaan. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja pidä sitä käden ulottuvilla pienellä lämmöllä. 

Ohratto tehdään tavallisella risottomenetelmällä. Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa tai pannulla voi ja öljyä ja lisää sinne sipuli kypsymään, sekoittele. Kaada pannulle ohrahelmet ja kuullota niitä hetki, varo polttamasta. Lisää mukaan valkoviini ja sekoittele kunnes viini on imeytynyt aineksiin. Ala lisätä kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan niin, että se ehtii aina juuri ja juuri imeytyä ohrattoon, sekoita koko ajan pohjia ja reunoja myöten. Maistele helmiä ja kun ne alkavat olla kypsiä, lisää mukaan porkkanasose. Lopuksi sekoita mukaan voita ja juustoraastetta, tarkista tarvitseeko ohratto suolaa. Se riippuu käyttämästäsi liemestä ja juustosta. Pippuria se nyt ainakin tarvitsee. Tarjoa heti. 

Toisena pikkulisäkkeenä lautaselle tein pannulla nopeasti paistettua ruusukaalia. Leikkasin ruusukaalin kannasta viipaleen pois ja viipaloin kaalit pitkittäin neljään palaan. Paistoin niitä pari minuuttia puoleltaan voissa ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Ohratto onnistui niin hyvin, että melkein itketti, gruyère sopi juustoksi törkeän hyvin ja purutuntumaa oli lisäkkeessä juuri sopivan verran. Ruusukaalit olivat parahultaisen kypsiä, mutteivat lähelläkään ylikypsiä. Entä sous vide-kana? Miten kävi kylvyssä hellimilleni kanafileille? En ole koskaan tehnyt mehukkaampaa kanaa. Engelsmanni sanoisi succulent ja amerikkalainen, että juicy. Rakenne oli mielenkiintoinen, hyvin leikattava, mutta sen jälkeen olisi pärjännyt haarukallakin. Enemmänkin olisin voinut maustaa, mutta näin ensikokeiluna broileri sous vide-menetemällä oli enemmän kuin lupaava. Varmasti teen uudelleenkin.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Huomenna alkaa viimeinen työputki ennen vuorotteluvapaata, pitää kaivaa tornadonpunaiseni lumivaipan alta

lauantai 16. tammikuuta 2016

Paha repsahdus



Minulla oli pyhä tarkoitus olla ostamatta lihaa ja kalaa ennen kuin kaikki varastot on syöty tyhjiksi. Kalan kanssa repsahdin jo viime sunnuntaina, kun nuoriso tuli syömään 50 asteista lohta, minusta se oli erittäin hyvä syy ostaa kalaa. Eilen sitten menin ihan vain katsomaan mitä Citymarketin lihatiskillä olisi (ikkunashoppailen liha- ja kalatiskeillä kuten muotibloggaajat kenkiä ja laukkuja). Siellä oli hevosta ja samantien annoin periksi mieliteolle ja ostin kaksi annospalaa hevosen ulkofilettä ja kaksi pakkausta jauhelihaa. En tuntenut edes kovin huonoa omatuntoa siitä, että repsahdin niin pian uudelleen.

Kotiin päästyäni vakumoin heti jauhelihan kahdessa erässä pakastimeen ja ulkofilepalat maustoin ja vakumoin odottamaan tuonnempaa aikaa ja sous vide-kokeilua. Sen aika tulikin tänään, kun päivän suunnitelmat hieman muuttuivat. 

Hevosen ulkofilettä sous vide kahdelle

  • 2 viipaletta (noin 3 cm paksua) hevosen ulkofilettä
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
Taputtelin palat kuiviksi ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Vakumoin ne yksitellen omiin pieniin paketteihinsa. Säilytin ne jääkaapin nollalaatikossa siihen asti, että ruoanlaitto oli alkamassa. 

Kuumensin Sansairella vettä kattilassa 55 asteeseen. Laitoin heppapaketit veteen 50 minuutiksi. Tulkkasin Modernist Cuisine at Home-kirjan ohjeita niin, että 50 minuuttia olisi sopiva aika. Odotellessani valmistelin lisäkkeet. Irrottelin muutamasta ruusukaalista lehtiä ja otin porkkanasta ohuita suikaleita odottamaan. Kammenpyörittäjä raastoi Virosta tuomaamme valkoista retikkaa karkeaksi raasteeksi. Höyrytin muutamia perunoita ja paistoin ne hanhenrasvassa rapeiksi. Käytin porkkanat ja ruusukaalilehden nopeasti pannulla, jossa oli pikkunokare voita ja ruokalusikallinen vettä. Maustoin suolalla ja pippurilla. 

Aivan viimeiseksi avasin filepaketit, kuivasin lihapalojen pinnan ja laitoin niille aavistuksen oliiviöjyä. Kammenpyörittäjä oli hakenut tallista isojen poikien tohottimen, jolla hän viimeisteli pihvien pinnan molemmin puolin. 


Hevosen ulkofileen sisus oli täsmälleen niin punaista, kuin toivoin, sitä oli helppo syödä, eivät pyörineet palaset suussa. Pihvin pinnalle ripoteltu retikkaraaste toi hauskaa kontrastia makuun, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi hevosen lihan rakenteeseen. Emme kovin hyvin osanneet sen makua varsinaisesti analysoida, sillä uusi valmistustapa ja uusi raaka-aine samaan aikaan sotkivat hieman makuaistia. Hevosen ulkofile onnistui täydellisesti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.


torstai 14. tammikuuta 2016

Valmista ennen kuin aloitettiinkaan


Meinasin laiskotella ja olla tekemättä ruokaa, mutta muistin sitten, että jääkaapissa oli puolikas pienestä tryffelistä ja se aivan vinkui siellä käyttämistä. Ostimme Tallinnasta niin sievää pastaa, ettei sitä meinannut raskia laittaa kiehuvaan veteen, mutta raskin kuitenkin. Nopeaan päivälliseen kahdelle otin neuvot PINCH and SWIRL-blogista.

Tosinopea tryffelipasta kahdelle

  • 125 g pastaa
  • 2 anjovisluikeroa
  • puolikas pientä (peukalonpään kokoista) tryffeliä 
  • 1 suuri valkosipulinkynsi murskattuna
  • ripaus suolaa (oli kyllä turhaa, anjovis on niin suolaista)
  • loraus oliiviöljyä
  • kauhallinen pastankeittovettä
  • pippuria myllystä
Keitä pasta väljässä, reilusti suolatussa vedessä. Pastan kiehuessa viipaloi tryffeli sitä tarkoitusta varten olevalla tryffelihöylällä tai terävällä veitsellä mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Silppua valkosipuli ja aukaise anjovispurkki. 

Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää siihen anjovikset ja valkosipuli (+suola, jos haluat sitä laittaa). Öljyn kuumetessa pieni anjovikset puulastalla aivan atomeiksi ja anna niiden kypsyä hetkisen valkosipulin kanssa. Kun pasta on kypsää, ota se pois vedestä, mutta säästä keitinvettä hieman. Sirottele tryffelilastut pannulle aivan muutamaksi sekunniksi ja kaada kuuma pasta mukaan, lisää pannulle noin puoli desiä keitinvettä. Sekoitte niin, että anjovismurska ja tryffelinpalat sekoittuvat pastaan hyvin. Annostele lautasille ja pyöräytä myllystä pippuria pinnalle. Syö heti. 

Anjovis maistui enemmän kuin tryffeli, joka sen sijaan tuoksui muhevasti. Vielä on jääkaapissa se isompi tryffeli odottamassa, sille pitää keksiä jotain muuta käyttöä.


tiistai 12. tammikuuta 2016

Ruispuolukkapuuro haudutuspadassa

Tänään ruoka valmistui ennen aikojaan, iltapalasta tuli lounas, muttei se ole kovin vaarallista. Kävin katsomassa sauvajyväsen muutaman vuoden vanhaa ruispuolukkapuuron ohjetta ja laitoin aamulla pienemmän haudutuspadan hommiin ohjeen mukaisesti. Käytin sokeroimattomia puolukoita, joten lisäsin hieman sokerin määrää, en ollut varma onko sauvajyväsen puolukkasurvos sokeroitua vai ei. 

Ruispuolukkapuuro haudutuspadassa

  • 4 dl ruisjauhoja
  • 4 dl puolukoita
  • 1,5 dl sokeria
  • 1,25 l vettä
Mittasin pataan ruisjauhot ja sokerin. Sulatin hieman pakastimesta ottamiani puolukoita ja survoin niitä pehmeällä kauhalla rikki. Aika moneen paikkaan tuli pieniä punaisia pisteitä, seinälle, rosteriin, lattialle, paitaankin. Kaadoin veden pataan ja sekoitin vispilällä seoksen tasaiseksi, lisäsin mukaan survotut puolukat ja sekoitin taas. 

Laitoin kannen päälle ja padan high-asetukselle. Ajattelin, että näin puuro ehtisi illaksi valmiiksi. Mutta kiirehtiminen oli turhaa, puuro oli valmista jo kolmen tunnin kuluttua. Käänsin silloin padan lämpimänäpito-asetukselle ja sekoitin puuron tasaiseksi. Lisäsin hieman vielä vettä ja jätin puuron rauhaan vielä tunniksi. Halusin tavallisen puuron sijaan tehdä ainakin yhden annoksen vispipuuroksi. 

Otin siitä kuumuuden kestävään kannuun lounasannoksen ja vatkasin puuron kuohkeaksi sähkövatkaimella ja söin annoksen maitotilkan kanssa. Puuro oli ihanan pehmeää ja juuri sopivan hapanta ja makeaa. Vatkaan siitä illalla Kammenpyörittäjän annoksen, kunhan tulee töistä. Hyvä ja helppo ohje ja hyväksi meidän puolukkavarastoillemme! Seuraavalla kerralla käytän low-asetusta ja muistan myös sekoittaa puuroa useammin, se kypsyy reunoilta nopeammin ja tahtoo muodostaa paksua kerrosta padan pintaan. Sekoittamalla puuron saa pysymään tasaisena.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kurpitsaboston

Sinkkubostonit 
Nyt kun kahdenoloa on takana noin kuukausi alkaa jääkaappikin näyttää kahden hengen talouden jääkaapilta. Tosin nuoriso vieraillessaan vielä huokaa kaapin avatessaan, miten voi olla näin paljon ruokaa! Olen oppinut tekemään vähän pienempiä ruokamääriä kerrallaan, en keitä keittoa enää suurimmalla kattilalla, paistan vain pihvin syöjää kohden. Alun tunne siitä, ettei tässä viitsi mitään ruokaa tehdä kahdelle on onneksi mennyt ohitse, ei vähiten Sansairen vuoksi. Olen innolla opetellut sous vide-kokkailua. Silti vielä toisinaan tulee vähän tähdenlentoannoksia ruokia. Nyt kun työt taas alkavat, on työlounaillekin käyttöä. Tai sitten aterianloppuja voi hyödyntää johonkin muuhun.

Leipäpuoli meillä on ajautunut aika vähäksi. Ostan vain yhden leivän kerrallaan ja sellaisia laatuja, jotka kestävät ainakin paahtimen kautta käytettyinä syömäkelpoisina loppuun asti homehtumisen sijaan. Tänään söimme kuitenkin jo verraten kuivaa ruisleipää aamiaisella ja ajattelin, että tekisin illaksi jonkunlaisen leivän Kammenpyörittäjän töistä tulon jälkeiselle iltapalalle. Muistin, että parin päivän takaa oli pieni annos kurpitsakeittoa jäljellä, sepä pääsisi leipätaikinaa muhevoittamaan. Määrät ovat vähintäänkin viitteelliset.

Kurpitsaboston 

  • 5 dl paahdetusta kurpitsasta tehtyä sileää kasvissosekeittoa
  • 2 dl vettä
  • 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
  • 2 rkl tummaa siirappia
  • 1 tl suolaa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • noin 600 g venhäjauhoja (kilon pussin vajenemisesta päätellen)
  • puolikas kiekko peynir-juustoa murustettuna
  • 1 dl punaista pestoa
  • 1 dl cashew-pähkinöitä silputtuna
  • 2 dl cheddar-juustoraastetta
Lämmitin jääkaappikylmää keittoa hieman, samoin vettä hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Laitoin yleiskoneen kulhoon kuivahiivan, suolan, siirapin, öljyn ja veden. Sekoitin ja lisäsin mukaan lämpimän keiton. Kaadoin mukaan noin 3 dl jauhoja ja annoin koneen vaivata taikinakoukulla noin 5 minuuttia. Lisäsin jauhoja niin kauan, että taikinasta muotoitui joustava taikina, annoin koneen vaivata taikinaa kaikkiaan noin 15 minuuttia. Peittelin taikinan suihkumyssyllä kohoamaan noin tunniksi, tällöin taikina oli hyvinkin kaksinkertainen.

Kumosin taikinan hyvin jauhotetulle leivinlaudalle ja vaivasin sitä lisäjauhojen kanssa hetkisen. Kaulitsin taikinan neliön muotoiseksi levyksi. Levitin levylle pestoa, turkkilaista peynir-juustoa muruina (fetamaista, mutta hieman kovempaa valkoista liemessä säilytettävää juustoa), cheddar-raastetta ja silputtuja pähkinöitä. Voitelin pyöreän suorareunaisen vuoan huolellisesti.

Minun oli tarkoitus muotoilla taikinasta bostonkakku, joten leikkasin levyn pitkittäin kahtia ajatellen sitä, miten paksu taikinarullasta tulisi käärittynä. Käärin puolikkaat pitkittäin rullalle ja leikkasin palat noin 5 sentin pätkiin. Asettelin paloja väljästi vuokaan niin, että niille jäi kohoamisvaraa. Jätin bostonin kohoamaan vielä toiseksi tunniksi. Sain myös pienemmän vuoan täyteen, sekä kaksi sinkkuvuokaa, joihin tuli yksi pala bostonia.

Tosi lähellä täydellistä kateleipää, ehkä liian maukas, eikö kateleivän kuulu olla vähän ei-minkään-makuinen...
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Kun uuni oli kuuma, laitoin bostonin paistumaan uunin alaosaan. Kurkistelin sitä ajoittain ja kun sen pinta oli kauniiksi paistunut, otin leivän jäähtymään. Pienet otin pois 20 minuutin kuluttua ja isot 30 minuutin kuluttua. Kurpitsabostonista tuli todella pehmeää ja kuohkeaa, täytteessä maistui mukavasti tomaatti ja juusto, pähkinöistä tuli hauskasti vähän purtavaa. Harmi vain, ettei ollut enää keittoa, jonka kanssa haukata lämmintä leipää!


lauantai 9. tammikuuta 2016

Ei tullut bonuksia


Eilen meillä päivä lipsahti vähän luksukseksi, mutta kyllä se tästä arkiintuu, ei epäilystäkään. Aloitimme aamun tryffelimunakkaalla ja avasimme iltapäivän Better Call Saul-maratonille pullon samppanjaa, sen joka on ollut kylmässä synttärin, isänpäivän, joulun ja uuden vuoden. Kammenpyörittäjän loma vetelee viimeisiään ja halusimme juhlistaa vielä vapaata hieman. 

Illan pimetessä pukeuduimme lämpimästi ja lähdimme bussipysäkille suuntana keskusta. Olimme menossa illalla oopperaan (se on Jyväskylässäkin toisinaan mahdollista) ja joukkoliikennettä on hyvä suosia pakkasilla ja samppanjalla kilistelyn jälkeen välttämätöntäkin. Minä en voisi koskaan myöhästyä bussista, niin aikaisin lähden pysäkille. Ei olisi ihme vaikka ehtisin edelliseenkin bussiin. Nytkin seisoimme siellä monta pitkää minuuttia ja lopulta loikkasimme Saarijärven pitkän matkan bussiin, sillä se tuli juuri ennen paikallisbussiamme.

Meillä oli tarkoitus suosia paikallista osuuskauppaa pitkästä aikaa. Keskimaa (ei se hobittien) on Jyväskylän ravintoloiden ykkösjyrä, mitä määrään tulee. Ketjupaikkoja on tiuhassa kaupungin hämmästyttävän pienessä keskustassa. Olimme huomanneet joku kerta ohiajaessamme, että Fransmanni mainostaa Simpukkaperjantaita. Eilen tuli mieleemme, että mehän menemme syömään simpukoita ennen oopperaa, se on mukavaa näpertelyä ja eikö simpukoita nyt osaa jokainen kypsentää? Tarkistin vielä ketjun verkkosivulta, että Simpukkaperjantai on edelleen olemassa oleva kampanja ja olihan se. Bonustakin oli luvassa. Sivulla mainittiin, että simpukoita on tarjolla niin kauan kuin niitä riittää. Se on kyllä ihan hyvä lisämaininta. 

Kävellessämme Harmoonin ohitse naurahdimme, että mennään sitten tuonne, jollei niitä simpukoita sitten olekaan ja sisimmässäni halusin sanoa, että mennään heti, eikä kävellä pitemmälle. Mutta kävelimme. Ravintola Fransmannin ulkopuolella kyltti ja ikkunaan teipattu mainos kehottivat tulemaan simpukoille. Istuimme pöytäänkin asti, mutta siihenpä se sitten lopahtikin. Ei ollut simpukoita, ei yhden yhtä elävää simpukkaa, eivät olleet saaneet ensimmäistäkään koko päiväksi. Mutta pakastettuja olisi ollut. Emme ole usein tehneet ravintolasta poistumista tässä vaiheessa, mutta eilen teimme. Jäi enää arvoitukseksi, että olisiko pakastettuja simpukoita myyty samalla hinnalla kuin tuoreita. Ymmärrän oikein hyvin, ettei ravintola aina onnistu saamaan tuotetta, jota se mainostaa olevan tarjolla, eihän tämä keskimaa todellakaan ihan meren äärellä ole. Mutta olihan se jokseenkin hassua. Olisin kyllä ravintolan henkilökuntana ottanut ainakin sen pihamainoksen lämmittelemään sisälle, jollen olisi viitsinyt raapia ikkunamainosta siksi päiväksi pois.


Menimme siis kysymään, että mahtuuko Harmooniin perjantain alkuillasta ilman varausta ja onneksemme mahtui. Viidessä minuutissa meillä oli edessämme alkujuomat ja keittiöntervehdys, pyysimme nopeutettua tahtia, mikäli se keittiölle sopisi. Näin ehtisimme syödä kolme ruokalajia ennen kulttuurinokosia oopperaa.



Harmoonin menu on suppea, mikä on hyvä juttu niin keittiölle kuin asiakkaallekin. Eikä se varmaan haittaa tarjoilijoitakaan. Kammenpyörittäjä valitsi kalaisan linjan, minä aloitin kasvisvaihtoehdolla ja otin pääruoaksi lihaa. 

Minun maa-artisokkakeittoni oli niin silkkaa samettia, että aivan kateellisena sitä lusikoin, en ikinä ole saanut itse keitosta noin sileää. Mutta kuumempaa se olisi voinut olla, ulkona oli niin kylmä, että vieläkin sormia nipisteli. Kammenpyörittäjän kylmä ahvenannos sen sijaan oli niin viileä, kuin sen pitikin olla.




Pääruoaksi Kammenpyörittäjä otti siikaa ja minulle tuotiin messevä poronpotka, jonka liha irtosi luusta haarukkalla uhaten. Lisäkkeet olivat kummassakin annoksessa kohdallaan, eikä meillä muutenkaan ollut mitään valittamista.



Jälkiruoaksi valitsin vikkelästi annoksen, jossa oli salmiakkia, lakritsia ja valkosuklaata. Kammenpyörittäjän myöhästyttyä tässä kohtaa oli otettava sitten porkkanakakku. Vaihdoimme annoksia puolivälissä, sillä en ole julma ihminen. Pidin myös porkkanakakusta kovasti.




Reiluun tuntiin söimme hyvän kolmen ruokalajin päivällisen viineineen. Annokset olivat kauniita, eikä jäljiltämme komposti huoannut kuin potkan luun ostalta. Lasku teki 150 euroa kahdelta, jossa juomien osuus oli melko tarkalleen puolet. 

Vastikään työkaveri kyseli suositusta minne mennä syömään tuttujen kanssa, kun pitäisi illastaa hieman fiinimmin. Minun pitää tänään tavatessamme korjata hieman suositustani Harmoonin suuntaan, niin hyvillä mielin lähdimme sieltä eilen kohti teatteria. Pakkanen oli kääntynyt laskuun ja ilmassa oli teräviä lumijyväsiä. Ne herättivät uneliaasta tyytyväisyyden tilasta sopivasti ennen illan kulttuuriannosta. 

Don Giovannia katsoessa ja kuunnellessa saattoi kyllä kiittää teatterin mukavia tuoleja verrattuna Savonlinnan piinapenkkeihin. Pidin iloittelevasta oopperasta, mutta myönnän auliisti, että kello kymmenen jälkeen silmäni jo luppasi, eikä ooppera olisi voinut loppua liian pian. En ollut juuri lukenut mistään tästä produktiosta, ainoastaan sen, että puvustus oli tehty vuodevaatteista. Lavastus oli aika tylsä, eikä se miksi pyörille rakennettuja  hökötyksiä koko ajan siirreltiin oikein auennut. Sitä en voinut olla myöskään ihmettelemättä  miten niin pienestä, teinitytön näköisestä Zerlinaa esittävästä Ena Pongracista tuli niin suuri lauluääni.

Nyt minun on siirryttävä keittiöön, sillä tänään on tiedossa työpaikan pikkujoulut ja minä olen lupautunut tekemään sinne jouluruokaa. Koska muut syövät, tai itkevät ja syövät mitä minä kokkaan, olen päättänyt, että tällä kertaa jouluruokana on butter chickeniä ja riisiä mangolassi kyytipoikana. Naania en rupea leipomaan 16-18 hengelle, vaan teen pari suurta aurinkoleipää. Jekkutyttö huolehtii iltapalaosuudesta ja Ms Cake Boss jälkiruoasta.


Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme.

EDIT: Lisäys 10.1.2016. Minua oli huijattu, menin lankaan aivan täysin. Jekkutyttö kyselikin mielipidettäni Jyväskylän ravintoloista sen tähden, että minulle haluttiin antaa lahjakortti ravintolaan. Pikkujouluissa eilen illalla sain työkavereilta kortin Pöllöwaariin ja toivotuksen viettää hyvä vuorotteluvapaa, takaisinkin toivottiin sitten talvella 2017. Pöytävaraus on vetämässä viimeisen työvuoron illaksi, sitä on mukava odotella.