Aika kuivan leivän kaupitsee

Talouden työssäkäyvälle järjestyi ylimääräinen vapaapäivä tänään ja siksi olenkin elänyt lauantaissa jo aamu seitsemästä asti. Aamiaiselle istahdimme kuitenkin vasta yhdentoista maissa, sillä vapaapäivän aamuina ei saa olla kiire. Ellei siis ole hoppu jonnekin, nyt ei ollut. Halusin jotain ranskalaiseen viittaavaa aamiaista ja keittiössä pyöriessäni huomasin täysin hengettömäksi kuivaneen patonginpätkän leipäpussissa. Ei se ollut alunalkaenkaan hyvä patonki, siksi sitä ei syötykään kokonaan. Mutta siitä se oli hyvä, että se vain kuivui aivan kalikaksi, eikä viitsinyt homehtua. Siitäpä minä sitten tein meille aamiaiseksi minikokoisia köyhiä ritareita, fiinimmin french toastia. Sain samalla kulumaan loppuun eilisen kirsikkakastikkeen ja liian ohueksi jääneen vaniljavanukkaan kastikkeena senkin. 

French toast vanhasta leivästä

• kuivaa patonkia sen verran kuin sitä nyt sattuu olemaan, meillä 2/3 täysin kuivanutta patonkia
• maitoa 
• kananmuna
• ripaus sokeria
• pikkuisen vaniljatangosta raastettua murua
• hilloa, marjakastiketta tai mitä nyt haluatkin lisäkkeeksi
• jäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljakastiketta

Sekoita laakeassa astiassa maito ja kananmuna tasaiseksi, maidon määrä riippuu siitä, kuinka kuivaa leipä on ja kuinka paljon paloja on kostutettavaksi. Lisää maitoa, jos se meinaa käydä vähiin. Lisää seokseen vähän sokeria ja vaniljaa. Leikkaa patonki tai muu vaaleahko leipä noin 2 cm pätkiin. Laita kunnon nokare voita pannulle ja pannu kuumenemaan. Asettele patonginpalat maitoseokseen ja anna niiden imeä nestettä hetken aikaa, käännä palat toisin päin. Tunnustele paloja hieman, ovatko ne vettyneet maidosta sopivasti, ei liikaa, ettei niistä tule mössöisiä. Paista paloja voissa molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin värinen. 

Minä asettelin toastit isolle lautaselle, lusikoin päälle kirsikkakastiketta ja kaadoin vielä päälle pikkuiset kupilliset vaniljavanukasta, jotka jäivät eiliseltä jälkiruoalta. Ne olivat vaniljakastikkeeksi sopivan paksuista. Olisin voinut liottaa paloja ihan pikkuisen pitemmän aikaa, minuutin tai kaksi, kuoriosa oli hieman sitkasta, mutta keskusta sopivan pehmeää ja onhan meillä hampaat suussa, joilla pureksia. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeinen etappi, numero 19 ajetaan tänään vuoristoisissa maisemissa, lähetys Eurosportilta alkaa jo klo 13. Siinä voi olla enää kenenkään mahdotonta saavuttaa Chris Froome etumatkaa kokonaiskilpailussa. Minulta tahtoo mennä mielenkiinto kisoihin, jos ne ratkeavat liian aikaisin, paitsi ei tietenkään silloin, jos suosikkini johtaa. 

Joku tykkää tämän kesän sadosta tontillamme

Torta Barozzi - kahvikiekon toinen elämä

Meillä juodaan kahvia jonkun verran. Riippuen kotibaristan läsnäolosta, Andreja lämpenee 2-3 kertaa päivässä. Minä en vieläkään "osaa" vaahdottaa maitoa, mutta kelvollisen espresson saan aikaan ja maito lämpenee kattilassa, joten maitokahvin minäkin sentään osaan tehdä. Kahvikoneen vieressä asuu keltainen knock box, johon tipahtaa kahvikakkusia päivittäin useita kappaleita. Ne ovat kauniita, jos kahvi on onnistunut ja niiden loppusijoituspaikka on milloin kukkaruukuissa, milloin kompostissa. Uuden, joskaan ei ehkä kovin suurissa volyymeissa käytettävän, huomasin huhtikuussa mukavassa Toinen Jalka Italiassa-blogissa, kun siellä oli tehty Torte Barozzia. Ihastuin heti ajatukseen  käyttää espressoshotista jäävä kahvikakku uudelleen. Ajatus jäi muistiini odottamaan tätä keväistä Italia-settiämme. 

Tänä aamuna etsin Taitsin antaman ohjeen jälleen esille ja sen rinnalle lueskelin kakusta sieltä täältä. Sain tietää kakun olevan peräisin Modenasta, tuosta kaupungista, jolle emme viime syksyn matkalla lainkaan lämmenneet. Luin monta ohjetta eri lähteistä, eikä missään niissä puhuttu käytettyjen espressopurujen hyödyntämisestä, useimmissa puhuttiin pikakahvista, joten palasin Taitsin postauksen pariin. Olinhan juuri tuohon uusiokäyttö se pointti, mihin olin huomiotani kiinnittänyt. 

Alkuperäinen kakun resepti on salainen, minäkin hiemen muuntelin Taitsin antamaa ohjetta, sen mukaan mitä meillä juuri kaapeista löydettävissä. Heti alkuun pettymys oli kyllä melkoinen, keltainen knock box oli aivan tyhjä! Ei yhtäkään kahvikakkua! Kammenpyörittäjä oli tyhjentänyt boxin illalla kompostiin. Ei hätä onneksi ollut paha, Andreja vaan tulille ja puolen tunnin päästä sain sekä nätin kahvikakkusen jäähtymään, että itselleni ison kupin maitokahvia.

• 200 g tummaa suklaata
• 80 g voita
• 100 g mantelimurskaa
• tuplaespressoshotin kahvikakkunen 
• 4 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 2 rkl Amarettoa (rommin puuttuessa)
• ripaus suolaa (valkuaismassaan)

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Valmistele haluamasi kokoinen vuoka vuoraamalla se leivinpaperilla, mitä pienempi vuoka, sitä korkeampi kakku, mikä vaikuttaa paistoaikaan. (käytin 20x20 cm vuokaa)
2. Sulata voi ja suklaa vesihauteessa ja sekoita mukaan käytetyt espressopurut, anna seoksen jäähtyä. 
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää valkuaisiin ripaus suolaa ja vatkaa ne vaahdoksi.
4. Hienonna mantelit myllyssä hienoksi murskaksi. (luin monesta lähteestä, että manteleita voi hieman paahtaakin)
5. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan rommi, mantelimurska ja hieman jäähtynyt suklaaseos. 
6. Yhdista valkuaisvaahto taikinaan nuolijalla käännellen.
7. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, mikäli tikku on puhdas pistoksen jälkeen, kakku on kypsä. 

Kakun maku on melkoisen muhevan suklainen ja jollei tietäisi, että siinä on käytettyjä kahvinpuruja, ei kyllä arvaisi! Mainio kakku, jonka arvelen vain paranevat säilytyksestä.

Giron tilanne on vasta muotoutumassa. Ikävää, että nyt ei ole pariin päivään ollut iltapäivällä suomenkielisellä selostuksella varustettua lähetystä, vain lyhyt kooste myöhään illalla. Toivottavasti tilanne pian muuttuu. Snookeritkin jo loppuivat.