Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen. 

Helppo ja nopea kiivi-appelsiinisalaatti

Olen koittanut tässä käyttää runsaasti kiivejä, sillä tulin ostaneeksi hävikintorjuntakassin, jonka pääasiallisin sisältö olivat kiivit. Eilen käytin niistä neljä salaattiin, jonka toisena pääraaka-aineena olivat appelsiinit, joita niitäkin on ollut taloudessa muutama liikaa. Vinkin otin tästä blogista. Etenkin siellä ollut kuva herätti mielenkiintoni, tuollaista tavoittelin minäkin, mutten ihan noin nättiä kyllä saanut aikaan. 

Kiivi-appelsiinisalaatti kahdelle

• 3 vihreää kiiviä
• 3 keltaista kiiviä
• 1 appelsiini
• 1 veriappelsiini
• 1 rkl hunajaa
• mintunlehtiä
• ripaus suolaa

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, leikkasin kuoret kahdesta vihreästä ja kahdesta keltaisesta kiivistä ja viipaloin hedelmät. Samoin kuorin ja viipaloin appelsiinit. Sommittelin lautaselle kiivi- ja appelsiiniviipaleita toistensa lomaan ja koristelin mintunlehdillä. Lurittelin päälle lusikallisen juoksevaa hunajaa ja ripottelin pinnalle hieman suolaa, kyseessä oli jopa minttusuola, purnukka jonka olen ties koska ostanut, en muista mistä. Jäljellä olevat kaksi kiiviä leikkasin kukan muotoon. Olen kuvitellut sen olevan vaikeaa, mutteipa ollut. Katsoin Youtubesta videon hakusanoilla "how to cut kiwi" ja heti eka onnistui kohtuullisesti. 

Veriappelsiinirisotto ja kaksi elokuvaa, joita en välttämättä enää koskaan katso

Veriappelsiinirisotto oli päivämme patryruokamme. Ainekset löytyivät hyvin varastoistamme. Tosin nyt pitää muistaa, että risottoriisiä ei ole enää yhtään jyvää, käytin ihan kaiken. Lisänä oli pakastimesta loput jättikatkaravut, niitä oli 9 kpl ja se sai luvan riittää. 

Veriappelsiinirisotto kahdelle

• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 l kasvislientä (vesi+ 2 rkl kasvisfondia)
• 1 dl veriappelsiinimehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä salottisipulia
• 1,5 dl parmesaaniraastetta
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Jättikatkaravut ja veriappelsiini lisäkkeenä

• 9 jäistä jättikatkarapua
• 2 veriappelsiinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl appelsiinilikööriä

Sulatin katkaravut paperin päällä lautasella. Kuumensin litran vettä kiehuvaksi ja lisäsin veteen 2 rkl kasvifondia. Fileroin kaksi veriappelsiinia ja puristin rangoista mehut talteen. Maustoin katkaravut suolalla ja pippurilla, kaadoin niille hieman veriappelsiinimehua ja oliiviöljyä.

Silppusin sipulit ja kuumensin paksupohjaisessa kattilassa lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, lisäsin kattilaan sipulisilpun ja kuullotin sitä pari kolme minuuttia. Kaadoin mukaan riisin ja kuullotin sitäkin saman verran, varoin polttamasta. 

Seuraavaksi kattilaan pääsi veriappelsiinimehu ja kun se oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä kasvislientä kauhallisen kerralla, sekoittelin koko ajan ja aina kun liemi oli imeytynyt riisiin, lisäsin seuraavan. Jatkoin kunnes melkein kaikki liemi oli käytetty, tällä kertaa sitä jäi noin 1,5 dl, mutta parempi niin kuin että loppuisi kesken. 

Kun riisi alkoi olla kypsää, laitoin paistinpannun kuumenemaan. Nostelin pannulle tilkkaan oliiviöljyä katkaravut ja appelsiinilohkot. Hetken päästä lisäsin pannulle vielä pikkuisen appelsiinilikööriä. Kääntelin rapuja pariin kertaan, että ne saivat kauniin vaaleanpunaisen värin. 

Riisin saavutettua optimaalisen kypsyyden, sekoitin risottoon parmesaaniraasteen ja nokareen voita. Lusikoin risottoa lautasille, asettelin päälle katkaravut ja lusikoin mukaan vielä appelsiinilohkot. Kiersin pippuria myllystä annosten päälle ja ripottelin vähän parmesaania ja tuoretta tilliä. 

Kun mietimme, mitä elokuvia katsoisimme ennen kuin sata tulee kasaan, muistin, että Citizen Kane on Areenassa katsottavissa. Se on katsottavissa vielä puolitoista vuotta sekin. Se on valmistunut vuonna 1941 ja on Orson Wellesin ohjaama ja pääosanäyttelemä. Olemme saaneet kuulla varmaan koko elämämme, että se on maailman paras elokuva. Olen katsonut sen varmaan kerran aikaisemmin, enkä silloinkaan muistaakseni pitänyt sitä kauhean mahtavana, enkä kyllä nytkään. Onhan se varmaan kuitenkin osa yleissivistystä katsoa Citizen Kane ainakin kerran. 

Illan toinen elokuvan oli takuuvarma käänteissuosikkini, Uhrilampaat (Silence of the lambs) vuodelta 1990. Se on vain liian pelottava minulle, joten tein pieniä kotiaskareita pahimmissa kohdissa. Parasta elokuvassa oli se, että netistä katsomani pituus, 2 h 12 min oli liioittelua, se kesti vain 1 h 50 min. Katsoin varmaan jonkun director's cut-pituuden. Kyllä Uhrilampaissa on hyvääkin, mutta kokonaisuus on sellainen, etten uskalla sitä kokonaan katsoa.

                 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990

Raikas jälkiruoka ennen ahdistavaa bunkkeria

Joskus keittiössä tulee paljon tiskiä. Kerätään aineksia kuppeihin mitoilla, vatkataan eri yhdistelmiä kulhoissa ja käytetään vispilöitä ja nuolijoita. Maistellaan lusikalla ja sutikoidaan vuokia. Hetkessä tiskiallas on jo täynnä tiskiä. Yleensä korjaan kyllä jälkiäni sitä mukaa, saatanhan tarvita jotain välinettä uudelleen hetkeä myöhemmin, pyyhin pöytiä ja laitan kananmunan kuoret kompostiin. Eilen olin hetken yksin keittiössä, eikä rivakka valmistelu antanut myöten siivota vasta kuin lopuksi. Kun jälkiruoka oli uunissa, mikä siinä oli siistiä keittiö sotkuista ja jäädä odottamaan miten onnistuu. 

Olin etsinyt kohokasohjetta, sillä halusin tehdä sitruskohokkaan. Löysinkin muutamia sopivia, mutta sitten osuin ohjeeseen kreikkalaisessa blogissa, ohjeessa tehtiin jälkiruokaa joka muistutti tekniikaltaan meksikolaista choco flania, tuota ihanaa cake impossiblea. Kreikkalaisen blogin postaukseen sai kyllä auttavan käännöksen, mutten sittenkään ihan ymmärtänyt miten taikina tehtäisiin ja ennen kaikkea paistettaisiin. Onneksi löysin saman kakun englanninkielisestä blogista The Merchant Baker ja sen ohjetta käytin lähes tipitarkkaan. Molemmissa blogeissa kakkua tehtiin (siitä käytettiin sanaa pudding cake) melkein neljä vuotta sitten, joten ihan uudesta villityksestä ei ollut kyse. Muutin Ramonan ohjetta vai ihan pikkuriikkisen, käytin sitruunan sijaan veriappelsiinia, koska (no tiedättehän) olemme kaikki hulluina veriappelsiiniin. Tästä ohjeesta tuli neljä annosta. 

Veriappelsiinikohokaskakku

• voita annosvuokien voiteluun 
• leipurinsokeria annosvuokien "jauhottamiseen" 
• 2 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• 1,6 dl maitoa (ohjeessa käytetty tuote reduced fat buttermilk)
• 2 rkl veriappelsiinimehua
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 0,6 dl vehnäjauhoja
• 1,6 dl leipurinsokeria (sitä oikein hienoa, muttei tomusokeria kumminkaan)
• ripaus suolaa (näköjään unohdin)
• koristeluun tomusokeria ja yllämainitun veriappelsiinin lohkoja fileoituna

Aloitin keräämällä kaikki ainekset valmiiksi, mutta siis suolan unohdin. Aina pitäisi tarkistaa. Erotin valkuaiset ja keltuaiset. Voitelin 4 parin desin vetoista alumiinivuokaa, "jauhotin ne sokerilla" ja laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Raastoin veriappelsiinista kuoren ja fileoin kaljun hedelmän lohkoihin. Puristin kuorien paloista ja rangasta mehua sen verran kuin siitä irtosi, vähän alle puoli desiä. Laitoin lohkot jääkaappiin odottamaan. 

Keräsin yleiskoneen kulhoon keltuaiset, maidon, veriappelsiinimehun ja -kuoriraasteen. Kone sekoitti lankavatkaimella seoksen tasaiseksi. 

Toisessa astiassa vatkasin sähkövatkaimella valkuaiset vaahdoksi, ei mitenkään liikaa, että vaahto lohkeaisi, mutta tanakaksi vaahdoksi kumminkin. 

Kuumensin uunin 165° C-asteeseen. 

Lisäsin yleiskoneen kulhossa olevaan vellimäiseen seokseen siivilän kautta jauhot sekä sokerin ja suolan (jos olisin muistanut). En nyt ole varma mitä sokeria lähdeblogissa oikein tarkoitettiin, sillä termit eivät olleet ihan yhteneviä. Mutta sokeri kuin sokeri, kai, vai? Tästä seoksesta tuli sellaista noin lettutaikinan vahvuista ohutta taikinaa. 

Sekoitin mukaan valkuaisvaahdon nuolijalla kulhon reunoja pitkin pyyhkäisten, ei siis vatkaten eikä kauheasti sekoittaen, vaan pyöräytellen, jolloin valkuaisvaahdon ilma ei lätisty pois. 

Otin esille lasisen vuoan johon neljä annosvuokaa mahtuisivat vesihauteeseen. Kuumensin kannullisen vettä kiehuvaksi vedenkeittimellä. 

Nostin annosvuoat jääkaapista ja jaoin kohokaskakkupuddinkimassan neljään osaan, vuoat täyttyivät noin 3/4 osaltaan. Sijoitin vuoat lasivuokaan ja kaadoin varovasti kiehuvan kuumaa vettä lasivuokaan niin, että sitä ylsi annosvuokien puoliväliin asti. Tämän vesihauteen on tarkoitus tasoittaa lämpötilaa ja antaa jälkiruoan kypsyä lempeästi, tai jotain. 

Sijoitin vuoan uunin keskikorkeudelle ja paistoin jälkkäreitä noin 40-45 minuuttia. Kurkistin luukun lasin läpi muutaman kerran. Noin paistoajan puolivälissä annokset kohosivat kohokasmaisesti noin sentin verran vuokien reunojen ylitse, mutta painuivat alemmas hetken kuluttua. Nyt ei siis haettu sitä maksimaalista kohoamista, vaan kyse oli taikinasta, jossa pohjalle muodostuu eräänlainen vanukas ja pinnalle ilmava, kuohkea kakku. 

Kun kakkujen pinta oli kauniin kullanruskea ja tuntui joustavalta sormella kevyesti painettaessa, olin lähes varma, että nämä paistokset olisivat valmiita. Nostin ne uunista ja pihdeillä pois vesihauteesta. Annoin niiden jäähtyä muutamia minuutteja, mutta minussa elävä pieni sörkkijä ei tietenkään malttanut odottaa kovin kauan. 

Kumosin annosvuoat lautasille. Kaksi annosta irtosi ihan täydellisesti, kaksi ei ihan. Minun tavallista tuuriani. Mutta onnistuneet olivat tosi kauniita, kalpeita kylläkin. Ehkä keraamisessa vuoassa ne olisivat saaneet kauniimman värin. 

Koristelin annokset tomusokerilla ja muutamalla veriappelsiinilohkolla. Meillä oli jälkiruokaviini, jota tahdoimme nauttia tämän jälkiruoan kanssa ja ne olivatkin täydellinen pari. Olimme vuosia sitten Jyväskylän Pöllöwaarissa viinintekijän illallisella, siellä viinitalon edustaja oli paikalla ja jätti unohtumattoman positiivisen vaikutelman. Nyt oli sopiva hetki palauttaa Schlumberger kielelle. 

Annosvuoan pohjalle (ja tarjotessa pinnalle) oli muodostunut vanukasmainen kerros, ei tosin mitenkään kauniin värinen, vaan haalea. Loppuosa annoksesta oli todella kuohkeaa kakkua ja ihan lautasta vasten oli uunissa päällepäin ollut rapea paistopinta. 

Todella kiva jälkkäri, mutta jos puolet ei suostu tulemaan kunnolla astiasta lautaselle, niin ei tämä ihan varma juttu ole, etenkään jos on ruokavieraita ja haluaisi aivan varmasti onnistua. Mielestäni voitelin vuoat ihan yhtä huolellisesti. Ehkä toinen astiamateriaali olisi voinut olla parempi. Söimme muuten jälkiruoan eilen ennen pääruokaa, monta tuntia ennen. Tämä siksi, että tahdoin ottaa kuvia ulkona, kun oli kerrankin valoisa hetki. Tämä jälkkäri sopii tarjottavaksi lämpimänä ja myös jäähtyneenä, eikä se lässähdä kohokasmaiseen tapaan, joten sen kanssa ei ole niin hengenhätä tarjoilla. 

Elokuvien maailmassa astuimme sitten hieman syvempiin vesiin, tai oikeammin laskeuduimme bunkkeriin. Katsottavien pinossa oli ollut jo useita päiviä Perikato (Der Untergang) 2004. Se ei ole mikään kevyt välipala, vaan intensiivinen kuvaus toisen maailmansodan viime hetkistä Berliinissä ja samalla Hitlerin ja hänen lähipiirinsä viimehetkistä. Olimme katsoneet elokuvan enintään kaksi kertaa aikaisemmin ja edellisestä kerrasta oli vuosia. 

Näyttelijäsuoritukset ovat kyllä tässä elokuvassa vertaansa vailla. Bruno Ganz on Hitlerinä aivan pelottavan hyvä, hän kuoli pari vuotta sitten 77-vuotiaana. Luin äsken, että osa elokuvasta on kuvattu Pietarissa, sillä siellä oli sopivaa rakennuskantaa jäljellä. 

Perikadosta on tullut tunnettu silläkin tapaa, että sitä on parodioitu runsaasti. Tunnettu raivokohtaus on sovitettu moneen enempi vähempi rankkaan tilanteeseen sopivalla tekstityksellä. Voi olla tietysti montaa mieltä siitä, onko se sopivaa vai ei, mutta kyllä nämä Youtube-pätkät ovat monta hymyä huulille nostaneet. Esimerkiksi viime vuonna Hitler sai kuulla Uudenmaan eristämisestä. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Mamma Mia! 2008

Moulin Rouge 2001

Ratatouille (Rottatouille) 2007

Madagascar 2005

Der Untergang (Perikato) 2004

Mozzarella veriappelsiinimehukylvyssä ja väärinmuistettu Magnolia

Viikko alkaa taas kallistua lopuilleen, olen ollut hieman viikkopöllönä, välillä etukenossa, välillä takakenossa, mutta nyt tiedän, että on torstai. Lumitöitä on tullut tehtyä, pikkuinen lumilinkomme on haukannut välillä suojalunta, välillä kuivaa pakkaslunta ja valmistaudumme viikonlopun pihabongaukseen pitämällä ruokintapaikat kunnossa.

Itseämme olemme ruokkineet tähdenlennoilla ja pienillä salaateilla, joista eilen vuorossa oli kirpeä tapaus. 

Veriappelsiinilla marinoitu mozzarella salaatissa

• pari kourallista erilaisia salaatinlehtiä
• 1 tiilenpunainen kumatotomaatti
• 2 pientä veriappelsiinia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• tuoretta basilikaa
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkasin veriappelsiineista kuoret ja puristin kuorenpaloista mehut talteen, hedelmät leikkasin viipaleisiin. Nämä olivat niin pieniä appelsiineja, etten viitsinyt alkaa fileoida niitä. Leikkasin tomaatin viipaleisiin ja levitin lautaselle salaatinlehtiä. Viipaloin mozzarellan ja kaadoin sen päälle punertavaa veriappelsiinimehua, kääntelin viipaleita, että ne saivat mehua joka puolelleen. Nostelin appelsiini-, tomaatti- ja mozzarellaviipaleet salaatinlehtien päälle. Sekoitin loppuun mehuun hieman oliiviöljyä ja pippuria ja kaadoin kastikkeen salaatin päälle. Nappasin mukaan muutaman basilikanlehden. 

Elokuvien kavalkaadi jatkui eilen vuosituhannen vaihteen massiviisella Magnolialla. Se sai ensi-iltansa USA:ssa joulun alla 1999 ja meillä alkuvuonna 2000. Olemme melko varmoja, ettemme käyneet silloin katsomassa elokuvaa teatterissa, poikaset olivat pieniä silloin, meillä oli vuorotyö ja yli kolmen tunnin elokuva teatterissa olisi ollut liian pitkä ajankäytöllisesti. Niinpä olemme ostaneet sen DVD:nä (milloin mahtoi ilmestyä siinä formaatissa, liekö edes samana vuonna?) ja katsoneet jossain sopivassa vaiheessa kotona. Voi olla, että minä olen nukahtanut kesken. 

Jotkut elokuvat jäävät mieleen hyvin, jotkut eivät. Magnolia oli meille kummallekin sellainen, ettei se ollut jäänyt mieliin oikein mitenkään. Kumpikin muisti jotain, Antti erään katolta putoamisen ja minä sammakot, mutta emme osanneet sanoa mihin kohtaan ne liittyvät, vai liittyvätkö sittenkään lainkaan. Olimme jo jonain aikaisempana iltana tässä kuussa tarttumassa Magnoliaan, mutta kun huomasimme sen massiivisen pituuden, laitoimme sen takaisin katsottavien pinoon. Sanoimme melkein yhteen ääneen, että ei sentään, ei jaksa. Eilen aloitimme sen tarkoituksella aikaisin, heti päivällisen jälkeen ja se oli hyvä ratkaisu. Minä iltaunisena en kärsinyt ollenkaan, vaan katsoin elokuvan silmät apposen auki koko kolmen tunnin ja kahdeksan minuutin ajan. 

Nyt oli kyllä toden totta aika tehnyt elokuvalle hyvää! Joistakin elokuvista on aikoinaan pitänyt, koska täytyy pitää. Myöhemmin huomaa, että tämähän on oikeasti aika tuubaa. Sitten on näitä elokuvia, joitten päälle ei ole aikoinaan ymmärtänyt, tai  muuten vain eivät ole jääneet mieleen ja juuri sellainen on Magnolia, aivan mahtava, loistava. Kuuntelimme sen soundtrackin jo viime viikolla palapeliä kootessamme ja sekin on hieno. Luin äsken muutamia arvosteluita elokuvasta sen ilmestymisen aikaan ja voin kuvitella, että olen itse ollut silloin sitä mieltä, että liika on liikaa ja nyrpistellyt elokuvan yltäkylläisyydelle. Nyt olen ihan myyty. Oli hienoa muistaa väärin ja olla väärässä. Sinänsä hieno juttu, ettemme olleet kierrättäneet Magnoliaa kotoisasta kokoelmastamme, vaikka emme muka pitäneet siitä. 

Minun lempihahmoni elokuvassa oli sympaattinen, vähän tunari poliisi ja onhan se hienoa, että voin lämpimästi kehua myös Tom Cruisen suoritusta, se on jo paljon. Hän on tässä elokuvassa vähän liiankin ajankohtainen, puistattavan ajankohtainen itseasiassa. 

Yksi elokuva oli unohtunut listastamme, katsoimme sen tammikuun alussa. Se oli silloin Areenassa nähtävillä ollut ranskalainen Sage Femme (Rakkaudella Béatrice) vuodelta 2017. Aika pian sen jälkeen katsoimme Haute Cuisinen, jossa on sama pääosan esittäjä, Catherine Frot.  Toisena tähtenä elokuvassa on Catherine Deneuve. Olen aina pitänyt ranskalaisista elokuvista, niissä on usein jollain lailla hieno vire, ihmisyys ja hyvät tavat, mutta toisaalta eurooppalaista brutaaliutta, joka on erilaista kuin amerikkalainen brutaalius. 

Tässä elokuvassa, jonka englanninkielinen nimi on Midwife, pääosaa esittää viisikymppinen kätilö, joka tekee paljon töitä ja asuu vähemmän hienossa lähiössä. Vapaa-aikanaan hän puuhastelee puutarhapalstallaan ja tapaa toisinaan lääketieteellisessä opiskelevaa poikaansa. Eräänä päivänä hänen puhelinvastaajassaan on viesti menneisyydestä, hänen edesmenneen isänsä entiseltä naisystävältä (tai vaimolta, en muista tarkasti) ja siitä alkaa rosoinen tarina taaksejääneen elämän kohtaamisesta enemmän tai vähemmän vastahakoisesti. Kumpikin Catherine tekee hienon roolityön ja mukana olevat miehet ovat myös erittäin todentuntuisia, rekkakuski ja lääkiksen drop out, joka tahtookin kätilöksi äitinsä tapaan. Tällaiset elokuvat, joitten tarina mahtuisi kyllä puoleen tuntiin, tekevät niin iloisiksi kestäessään kuitenkin melkein kaksi tuntia. 

Anekdoottina lisättäköön tieto, että elokuvan alun synnytyskohtaukset kuvattiin Belgiassa, sillä Ranskan lait eivät anna myöten kuvata alle kolmen kuukauden ikäisiä vauvoja elokuviin. Tai ehkä ainakaan suoranaista synnytystä? En ollut sellaista tiennyt, luin sen imdb:stä.

 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Lettulinjalla mennään

En ole vielä oppinut tekemään kuuden letun taikinaa. Tulin viimeksikin tehneeksi kymmenen letun taikinan, kun lettumieliteko iski. Neljä jäi tähdenlennoiksi, jotka suzetoin seuraavana päivänä. Oikeasti pitäisi olla ohuita crêpejä eikä tuollaisia pulskia lettuja. Annoksesta tuli hieman liian tuhti. Ehkäpä se siirtää seuraavaa lettumielitekoa aika pitkälle, mikä ei varmaankaan ole keskivartalolle pahasta.

4 suzetoitua lettua

• 4 tähdenlento-ohukaista tai oikeammin olivat vähän paksukaisia
• 1 veriappelsiini fileoituna ja raadosta puristettu mehu
• 2 rkl hunajalla maustettua konjakkilikööriä
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 2 rkl voita
• tarjolle myös jäätelöä

Taittelin letut neljänneksen kokoiseksi kolmioksi. Sulatin pannulla nokareen voita ja lisäsin sille sokerin. Kun seos oli kuumaa, nostin lettukolmiot pannulle ja paistoin niitä hetkisen. Lisäsin mukaan appelsiinimehun ja liköörin. Käänsin letut kertaalleen ja nostelin appelsiinilohkot päälle. Mehusta, likööristä, sokerista ja voista muodostui pian pannulle paksuhko kastike. 

Annokseen tuli kaksi lettua (yksi liikaa), vaniljajäätelöä ja loppu kastike pannulta. Täyttävää, todella täyttävää, veriappelsiini oli tähän juuri omiaan.

Elokuvafestarit jatkuivat eilen snookerin ja Amerikan uutisten ohella kolmella elokuvalla. Aloitimme ruoka-aiheisella ranskalaisella, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Kyseessä on Haute Cuisine (Les Saveurs du Palais). Olen käynyt katsomassa sen aikoinaan elokuvateatterissa ystäväni kanssa ja sittemmin elokuva oli jonkun aikaa Netflixissä. Tällä erää sitä ei löytynyt sieltä, joten vuokrasimme sen netistä. Edelleen presidentin kokin tarina on ihanaa katsottavaa, maisemien, ruokien, ihmisten, aivan kaiken vuoksi. Ja yhä edelleen tahtoisin täyttää savoijinkaalin lohella, kuten Hortense. Antti ei ollut nähnyt tätä elokuvaa aikaisemmin, mutta hänkin piti tästä kovasti. 

Toisena elokuvana oli sitten 80-luvun ylistys olkatoppauksille ja kiharakampauksille, ehta rakkauselokuva Falling in Love. Tämän olen katsonut lukemattomia kertoja, mutta tällä kertaa sillekin aika tuntui tehneen tepposet. Pidän kyllä edelleen Meryl Streepistä ja Robert De Nirosta tässä elokuvassa ja heidän välisestään kemiasta, mutta olihan tämä vähän tylsä. Myönnän. 80-luku näyttää tässä todella kauhtuneelta. 

Illan viimeinen elokuva About Schmidt vuodelta 2002 jatkoi viikonlopun Jack Nicholson-teemaa. Olimme katsoneet sen varmaan kerran silloin kauan sitten ja ainakin minä muistin elokuvan jotenkin ihan väärin. Luulin meidän alkavan katsoa jotain aivan toista elokuvaa, nimittäin sellaista kuin The Pledge (otin äsken selvää). Siinäkin on iäkkäämpi Jack Nicholson, mutta aivan erilaisessa roolissa, eläköityneenä poliisina. Tässä About Schmidtissä hän on myös eläköitynyt, mutta tällä kertaa aktuaari (en ihan tarkkaan tiedä, mitä aktuuaari tekee). Koska luulin meidän alkavan katsoa thrilleriä, oli tämä jokseenkin surkuhupaisa seikkailu jätti-isolla matkailuautolla vähän lässähdys. En tiedä miksi olen säästänyt tämän elokuvan kokoelmissamme. Oli sillä muutama hetkensä, mutten usko enää katsovani sitä koskaan. Elokuvan kudelmassa olivat mukana kirjeet, joita päähenkilö kirjoitti kehitysmaakummilapselleen, minusta se oli jotenkin pösilö juoniyritelmä. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

Sisäinen aurinko

Eilen ei aurinko paistanut sinne eikä sieltä, oli niin pimeä päivä kuin vain voi tammikuun lopulla olla. Olin ollut epärealistisen toiveikas, ettei lunta enää tulisi, kun tänne asti oli sinnitelty vähin tai olemattomin hangin, mutta tietysti sitä lunta tuli ja paljon. Kaipasin kuitenkin hieman valoa ja energiaa päivään ja tein meille päivälliselle pienen salaatin, josta sai puhtia. 

Kaali-appelsiinisalaatti kahdelle

• noin 100 g pala valkokaalia
• 3 pientä veriappelsiinia
• ripaus suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Leikkasin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja kaksi appelsiineista paloiksi. Kolmannen puristin mehuksi kaalisilpun  päälle. Sekoitin appelsiinipalat mukaan ja maustoin salaatin ripauksella suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Ihan vähän valkoviinietikkaakin olisin voinut laittaa, jos olisin älynnyt. Tämä salaatti oli mitä mainioin lisä ateriallamme, se pisti suupielet ylöspäin. 

Appelsiinilla terästetyt risotto ja broileri

Paras veriappelsiinisesonki on menossa ja olen  huomannut saman kuin moni muukin, pussissa on usein vain yksi tai kaksi kunnolla punaista hedelmää, eikä sisuksen väriä  voi aukottomasti päätellä kuoresta. Nyt osui kunnolla punainen appelsiini ja se päätyi ruokaan sekä mehuna että kuorena.

Veriappelsiinirisotto ja liekitetty broilerinfile kahdelle

Risotto

• 100 g risottoriisiä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 2 veriappelsiinin mehu (noin 1 dl)
• 0,5 dl cremantia (tai muuta kuohuviiniä, kuiva valkoviini käy myös)
• 0,5 l kanalientä
• 1 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria

Liekitetty broilerinfile

• 2 pulleaa broilerinfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 veriappelsiinin mehu
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 0,5 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Leikkaa broilerinfileisiin viiltoja kapeasta päästä leveään päin, niin että siitä tulee viuhkamainen.  Ripota pinnalle suolaa ja pippuria ja purista päälle appelsiinimehua. Jätä lautaselle odottamaan.

Silppua risottoa varten sipulit, raasta appelsiinista kuori ja purista mehu kuppiin. Mittaa risottoriisi ja kuumenna kanaliemi valmiiksi. Raasta parmesan ja ota esille voi, viini ja mausteet. 

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kaada sinne sipulisilppu ja appelsiininkuoriraaste. Sekoittele hetkinen. Lisää mukaan riisi ja kuullota sitä pari minuuttia koko ajan sekoittaen, varo polttamasta riisiä. Kaada kattilaan appelsiinimehu ja viini ja sekoittele, kunnes nesteet ovat melkein kokonaan imeytyneet riisiin. Ala lisätä kattilaan kuumaa kanalientä pieni kauhallinen kerrallaan ja sekoita kokoajan.

Samaan aikaan laita pannulle nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nosta pintamaustetut broilerifileet pannulle ja paista niitä muutama minuutti puoleltaan. Nosta ne lautaselle odottamaan.

Jatka risoton kypsentämistä, maistele silloin tällöin riisi kerrallaan, siihen on hyvä jättää pientä, selkeää purtavaa, muttei se saa olla liian napakkaakaan. Risoton tulee olla aika vellimäistä, minulla on siinä vielä oppimista. 100 g risottoriisiä nielee kyllä puolisen litraa nestettä ja kypsyminen vie noin 15-20 minuuttia.

Kun risotto alkaa olla valmista, vielä aavistus liikaa puruvastusta, jatka broilerin viimeistelyä. Kuumenna pannu uudelleen ja nosta fileet pannulle. Lisää mukaan vielä hieman veriappelsiinimehua. Ota apusekoittaja risotolle tai nosta kattila sivuun kuumalta levyltä siksi aikaa, kun liekität broilerin. Risotolle ei käy sillä välin kuinkaan.

Kaada pannulle broilerin päälle appelsiinilikööriä ja ota pannu pois liedeltä sivuun (ettei liekitysliekki loimahda liesituulettimen hormiin). Sytytä likööri palamaan ja liekuttele pannua sen verran, että liekki palaa loppuun, se vie alle puoli minuuttia. Nosta pannu takaisin kuumalle levylle ja kaada mukaan hieman kermaa. Sekoittele liemestä kastike ja lusikoi sitä broilerin päälle muutamaan kertaan. Laita kansi pannun päälle ja levy kohtalaiselle kuumuudelle, että broileri varmasti kypsyy loppuun. 

Jatka risoton kanssa. Kun riisin purutuntuma alkaa olla kohdallaan, sekoita mukaan iso nokare voita ja parmesan, sekoita ja maistele. Mausta pippurilla ja suolalla, mikäli liemessä ja juustossa ei ole riittävästi suolaamaan ruoka sopivaksi. 

Annostele lautaselle ensin risottoa ja nosta päälle viuhkamainen broilerifile, ripottele pinnalle tuoretta timjamia ja vielä hieman parmesania, jos sitä on jäljellä, sekä pippuria. Muistimerkiksi itselleni, 100 g risottoriisiä on aivan sopiva annos kahdelle. Appelsiini maistui hyvin risotossa ja broilerissa. Liköörissämme on mausteena myös kanelia ja olimme sen kanssa hieman epäileviä, kuinka se sopisi ruokaan, mutta sopi kuin nenä päähän. Ruokajuomana meillä oli samaa cremantia kuin risotossakin, eikä sekään ollut hullumpaa.