Ruokaa Jullouvillen markkinoilta

Tänään meillä oli muuttopäivä, tosin muutimme vain noin 50 metriä. Edelliselle paikallemme oli jo bookattu seuraavat asukkaat ja me odottelimme aamupäivällä, että tanskalaiset lähtisivät meidän uudelta paikaltamme. Tämä on sama pitch, jolla olemme olleet kahdelle edellisellä kerrallakin tällä alueella. Lähtijöidenhän pitää lähteä viimeistään kello 12 ja tanskalaisilla oli tarkkaa touhua, he ajoivat portista ulos kello 11.59. Onneksi meidän aiemmalle paikalle ei heti tullut ketään uutta, ehdimme muuttaa kamppeemme uudelle paikalle ja vaihtaa porttikortin ilman, että kukaan joutui odottamaan. 

Eilisiltainen ukkoskuuro viilensi säätä  niin, että täällä Normandian rannikolla on täsmälleen sama lämpötila kuin kotona. Tänään ei ole tarvinut ilmastointia, tuuli on mukavan navakka ja viileä. 

Antti kävi markkinoilla Jullouvillessä, sieltä mistä viimeinen Jeanne d'Arcin patsaamme oli peräisin. Täyteläisen oma-aloitteisesti hän osti kaksi annosta ranskalaista katuruokaa, joista sai pienen alennuksen, koska markkinat olivat juuri päättymässä. 

Niinpä pääsin kokkaamasta eikä se haitannut yhtään. Kumpikin oli oikein hyvää, vähän jäi riisiä ja kastikkeita ylikin. Huomenna on sitten taas kauppapäivä, kun jatkamme matkaa tältä alueelta. Täytyykin etsiä joku sopiva marketti, jossa täydennämme varastoja. 

Tour de Francessa oli tämän vuoden pisin etappi, 206 km. Lähetys oli meillä katsottavana sekä ranskalaiselta tv-kanavalta, että minun läppäriltäni ja sen nopein oli Mauro Schmid. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on vähän yli kolme ja puoli minuuttia perässä. Huomenna on vuorietappi, joka alkaa Mulhouesta, olimme siellä seuduin kesällä 2023. Tämän postauksen avauskuvassa on Belfortin leijona, näköjään vuonna 2023 etappi lähti sieltä kaupungista, tänään se päättyi Belfortiin. 

Noutoruokaa leirialueella

Tänään ei huvittanut tehdä ruokaa, etenkään huomattuanni, että leirialueen ravintolasta saattoi noutaa flammkuchenia, en tiedä onko ruokalistan nimi flammekueche ranskaa vai peräti bretonia. Saimme selville, että päiväpaussin jälkeen ravintola aukeaisi sunnuntaina uudelleen klo17 ja sekin selvisi, että pizzoja ja näitä flammekuecheja paistellaan muutamana päivän viikossa, hämmästyttävästi juuri sunnuntainakin. 

Viideltä sitten heti innokkaasti tilaamaan, mutta eihän se nyt niin helppoa ollut. Uuni olisi kuuma vasta seitsemältä, eikä suinkaan heti ravintolan auettua. Antti tilasi ja maksoikin sitten yhden pizzan ja yhden flammekuechen ja palasi leirillemme odottamaan pariksi tunniksi. Onneksi ei ollut hirveä nälkä. Sitten kun hän meni seitsemältä noutamaan tilaustamme, kuten oli neuvottu, sanottiin että noin 10 minuutin päästä sitten olisi valmista. Semmoista on Ranskassa. 

Mutta kumpikin paistos oli oikein hyvää ja näistä tämä vaalea flammekueche kuittaisi päivän ranskalaisuuden ruokahaasteeseemme. Muutama pala jäi vielä huomiselle. 

Tour de Francen toisen etapin seuraaminen venyi sitten tämän paistohommelin takia melko myöhään, emme malttaneet kuitenkaan oikoa kovin paljon, vaan katsoimme noin 120 km etapista. Nopein oli Isaac del Toro ja toisena maaliin ajoi (ja näytti, että antoi voiton Torolle) saman tallin Tadej Pogacar. Kokonaiskilpailun ykkösenä vain kuuden sekunnin turvin on Jonas Vingegaard ja toisena Tadej. Huomenna kolmas etappi alkaa vielä Espanjan puolelta, mutta päätyy Andien (korjaan Pyreneitten) yli Ranskaan. Meillä on jostain syystä sanottu Pyreneitä Andeiksi pitkän aikaa. 

Noutopizzaa Bourgesissa

Tänään siirryimme Gienistä Bourgesiin, välimatkaa näiden kahden kaupungin välillä on vain noin 70 km. Leikimme aamulla, että jossain on kruunajaiset (Charlesin kruunajaisista asti meillä on ollut "tapana", että aina, kun on jossain kruunajaiset, meillä on siivouspäivä CampaAdriassa) ja siivosimme auton ennen liikkeelle lähtöä. 

Poikkesimme matkalla katsomaan muutamia kirkkoja, niistä kahdessa oli myös Jeanne d'Arcin patsas ja/tai lasimaalaus. Kävimme myös yhdessä antiikkikaupassa, sillä olemme etsineet pientä Jeanne-patsasta (metallista tai kipsistä tai melkein mitä vain). Tuossa kaupassa oli kyllä tavaraa yllin kyllin, olisi ollut paavia ja Jeesusta, muttei ollut Jeannea. 

Bourges on meille uusi kaupunki, saimme ajatuksen tulla tänne vasta eilen ja varauksen tekeminen leirialueelle onnistui netissä hyvin, vastaus tuli nopeasti. Etsin jo valmiiksi meille paljon katsottavaa, tämä on mielenkiintoinen kaupunki. 

Leirialue on oikein hyvä ja siisti, auto on kovalla sora-alustalla. Saniteetit ovat erinomaiset ja muutenkin on mainiota. Wifiä ei ole, se on ainoa keksimäni miinus ja itseasiassa toinen on se, ettei ole leipäpalvelua tähän aikaan kautta, mutta lähimpään leipäkauppaan on vain lyhyt matka. 

Aloimme katsastella jossain vaiheessa iltapäivää, että aika karhean näköisiä pakettiautoja ja retkipakuja alkaa saapua ja niissä ihmisiä, jotka eivät näytä niin tavanomaisilta karavaanareilta. Muutama keski-iän ylittänyt punkkarin näkyi. Pienellä netinselauksella selvisi, että Bourgesissa on juuri meneillään festarit, joilla esiintyy monen monta bändiä, joista emme ole koskaan kuulleetkaan. Leirialuekin tuli täyteen. 

Päivän italialaisruoaksi lasketaan leirialueen ulkopuolella seisovasta autosta ostetut pizzat, joissa ei ollut valittamisen aihetta. Myös koko oli sopiva, jaksoimme syödä kummatkin pizzat loppuun yhdellä istumalla. Huomiselle on sitten taas tiedossa itsetehtyä italialaisruokaa. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli jo oikea vuorietappi eikä siellä Italiassakaan mitenkään liian lämmintä ollut. Maalialueella taisi olla 8 astetta. Jonas Vingegaard voitti etapin, muttei vie saanut pinkkiä paitaa. Afonso Eulálio sinnitteli vielä kokonaiskilpailun kärjessä ja hänellä on reilun kolmen minuutin kaula toiseksi nousseeseen Jonas Vingegaardiin. 

Aika-ajopizza

Tänään Giro d'Italia jatkui henkilökohtaisella aika-ajolla, joka ajettiin Luccasta Pisaan. Oli ikävää, että loppupuolella etappia alkoi sataa rankasti, joten loppupään ajajille (jotka ovat siis kilpailun kärkeä) olosuhteet olivat alkupään ajajia paljon huonommat. Voittajaksi saatiin taas uusi Grand Tour-etapin voittaja, Daan Hoole. Kokonaiskilpailussa Isaac del Toro piti ykköspaikkansa, mutta sen jälkeen järjestyksessä tulikin muutoksia, nyt minun suosikeistani Simon Yates on nelosena vähän yli minuutin kärjen takana ja Primoz Roglic viitosena Simonia muutama sekunti perässä. 

Meillä oli jo useita päiviä ollut suunnitelmana kuitata jonkun Giro-päivän ruoka noutopizzalla ja tänään se päivä oli. Olemme ennenkin luottaneet tuohon pizza&kebapilaan, joka on melko lähellä leirialuetta. Se on auki aamusta iltaan joka päivä, toisin kuin muut saman kadun paikat, jotka ovat auki ehkä jonain päivänä johonkin kellonaikaan (koska Ranska). Tässä suosikkipaikassamme yrittäjät ovat joko Turkista tai sen likeltä. Antti valkkasi margaritan ja toiseksi sellaisen, missä oli hyvälaatuinen pallero burrataa ja paljon rucolaa. Pidimme kummastakin enemmän ja huomiselle jäi muutama viipale lämmitettäväksi. 

Kun kaikki on ferme, voi pizzapaikkaan luottaa

Olemme keränneet suurta pizzamielitekoa jo useamman viikon ja tänään saimme ensin lounaaksi pizzaa ja toisen säästimme illemmaksi, jos vaikka jaksaisin valvoa Euroviisujen alkuun asti. Vielä parempi, jos koko karsintalähetyksen loppuun asti. Sitä ei voi vielä tietää. En muuten ole ollut Euroviisuista innostunut sitten lapsuuden, mutta nyt kiinnostaa. Mobiteddykin on puettu sopivasti leirialueen uima-altaan rannekkeille tuli uutta käyttöä.

Koko viime yön satoi aika hevisti ja aamulla myös, joten tästä tuli sateenpitopäivä, ei tullut käyntiä crepe-paikkaan eikä viinitaloon, mutta ei se haittaa. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla söimme noutoruokaa, kun Antti kävi hakemassa meille pizzat ja onnistui todella hienosti. Melko lähellä olevalla kadulla on monta pizzapaikkaa vierivieressä, mutta yhtä lukuunottamatta ne olivat (nettitiedoista huolimatta) joko ferme tai lopullisesti ferme. Mutta oli yksi paikka, jossa (mahdollisesti) turkkilaiset paistoivat pizzoja aivan hiki hatussa, ehkä joittenkin muittenkin kannattaisi ottaa mallia. Itse en siis kokannut tänään mitään, mutta hyvää silti söimme. 

Giro d'Italian neljäs etappi oli hyvä sekoitus tasamaata ja ylös-alas-ajelua. Katsoimme pienen pätkän lopusta mobiilidatan turvin ja saimme jälleen uuden etappivoittajan ja myös johtajanpaidan pitäjän, kummastakaan heistä en ole aiemmin kuullutkaan. Etapin nopein oli ranskalainen nimeltä Aurelien Paret-Peintre ja pinkin paidan norjalainen Andreas Leknessund. Remco Evenepoul on toisena 28 sekunnin päässä. 

Giro d'Italian päätöspizzat

Antin Retrokilpurit-viikonloppu ja minun Korea-huippukokoukseni Vaasassa on nyt ohitse. Antti ajoi kolme ajoa ja minä katsoin K-draamaa siskoni kanssa etänä noin 12 tuntia. Ei välttämättä olisi toiminut toisin päin. Nyt matka on jatkunut ja kuittasimme päivällisen hakemalla pizzat, on tehnyt mieli pizzaa jo kolmen viikon ajan.

Giro d'Italia loppui hienosti, etenkin minua miellyttävästi, kun Jai Hindley voitti. En sano enempää. Nyt alkaa haastevapaa kuukausi, Tour de Francen pariin sitten heinäkuun alussa!

Egan Bernalin päivä ja noutopizzaa

Tänään Egan Bernal otti voiton ennalta pahimmaksi tiedetyllä Giro d'Italian etapilla. Tosin sitä lyhennettiin reilusti lumisateen vuoksi, live-kuvaakaan ei saatu loppupuolelta vasta kuin 500 viimeistä metriä. Joka tapauksessa Egan otti etappivoiton ja vahvisti asemiaan kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna kisassa on toinen lepopäivä. 

Meillä oli kokkausvapaapäivä tänään, katselimme aamulla maltillisen määrän kirkkoja ja haimme noutoruokaa ostoskeskuksesta leiripaikan läheltä. Emme ole koko korona-aikana hakeneet/tilanneet kertaakaan pizzaa, joten nyt teimme sen ihan hyvillä mielin. Oli asialliset pizzat, tosin pestoa olisi voinut olla vähän vähemmän toisessa lätyssä.