Laita mies asialle, äläkä tee itse perässä

Kaupallinen yhteistyö, Familia.

Kesä ei ole ohitse, ei millään muotoa. Tänäänkin lämpötila nousi reippaasti yli viidentoista asteen, eikä ole satanut kenenkään perseestä. Kun pääsin töistä oikeitten työläisten aikaan, oli meillä kotona niin karitsan parikyljykset  kuin  erinäiset lisukkeetkin marinadeissaan, vapaapäivää viettävä kotikokki ei ollut marinadissa, mitä arvostin kovasti. Familia on tarjonnut nämä karitsan kyljykset meille, olivat piilossa pakastimessa. Löytyivät, kun Antti teki tilaa tämän vuoden mansikoille. 

Karitsan parikyljykset grillissä

• 8 karitsan parikyljystä
• colajuomaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 sitruunan mehu
• tuoreita yrttejä (rosmariinia, timjamia, minttua, rakuunaa, salviaa)
• kuivattuja valkosipulilastuja
• erityisen hyvää hunajaa

Yön yli sulaneet parikyljykset upotettiin aamupäivällä runsaaseen marinadiin, jossa oli kaikki ylempänä luetellut aineet. Antti vakumoi kyljykset vakuumirasiaan ja cola oli hyrskynyt mukavasti, mutta pysynyt sentään purkissa. Viestitse (ollessani töissä) onnittelin Mr Madinadea, ettei hän laittanut Mentoksia samaan rasiaan. Kyljykset olivat marinadissa jääkaapissa viitisen tuntia enne n grilliin päätymistä.

Kun tulin kotiin, Antti laittoi grillin tulille ja puolen tunnin päästä minä istuin mukavasti terassilla pöydän ääressä viinilasillisen kanssa ja katselin miten päivällinen valmistuu. Mukavaa sekin, vaikka yleensä tahdon itse tehdä kaiken, ei tartte auttaa. Antti grillasi ensin marinadista ongitut kyljykset, muutaman minuutin puoleltaan. Lämpötila grillissä oli kyljysten aikaan 250 astetta. Laitomme kyljykset (pakkohan minun oli asiaan puuttua) peltilautasella (Lidlistä ostettuja jokapaikan lautasia, ostakaa kun sattuu kohdalle!) folioon asettumaan. 

Lopuksi Antti käytti grillissä puolikkaita nektariineja, greippilohkoja, herneenpalkoja, sipuleita ja tomaatteja, jotka myöskin olivat marinadissa, jonka ainesosia minä en tiedä, mutta joka oli oikein mainio. 

Kiitos Familialle karitsan parikyljyksistä, pakkauksen paino oli noin 900 g ja syötävää lihaa niissä oli ehkä 300 g, se riitti meille oikein mainiosti. Grillaaminen onnistui oikein mainiosti ja jälkitasoittaminen myös. Jos luita olisi jäänyt enemmän, niistä olisi saanut hyvää karitsalientä. Nyt ei pakastimissa ole tilaa millekään ylimääräiselle, joten liemenkeitto jäi.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki terassimme vihreän munan käyttökokemuspostaukset. 

Tänään meillä oli erityisen kaunis kompostisetti, kun siivosin #pelastakaaleikkokukat-kimpun. Lopulle kimpulle ei saa edes hönkäistä, etteivät viimeisten ruusujen terälehdet varise. 

Soittotunti Big Green Eggillä – karitsanviulu

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Tänä vuonna olemme olleet ihan kahdestaan pääsiäisen pyhät. Ruokailu on toteutettu sillä mielin, että pakastimesta lähtisi jotain isokokoista pois, mutta ruokaa ei silti olisi aivan tolkuttomia määriä. Valmistelut alkoivat jo keskiviikkona, kun otimme sulamaan Familialta saamani karitsanviulun. Muistin väärin, että kyse olisi ollut lampaanviulusta, mutta onneksi kyse olikin pienemmästä palasta. Viulu suli kaikessa rauhassa jääkaapissa torstai-iltaan asti, jolloin teimme sille maustetahnan. Varsinainen valmistus oli sitten pitkäperjantaina.

Karitsanviulu grillissä

• 2 kg karitsanviulu
• 2 rkl minttuhyytelöä
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia
• 1 suuri yksikyntinen valkosipuli

Torstaina otin viulun vakuumipakkauksesta ja poistin siitä jonkun verran rasvoja ja kalvoja. Siinä oli niitä alunalkaenkin melko vähän. Kuorin valkosipulin ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Pistin terävällä veitsellä viiltoja viulun lihaisiin kohtiin ja tökkäsin valkosipulisuikaleita lihaan. Valkosipulista jäi noin puolet ja ne viipaleet silppusin yhdessä yrttien kanssa mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoitin yrtit ja valkosipulisilpun minttuhyytelöön ja lisäsin mukaan oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Laitoin viulun tarjottimelle, sivelin tahnaa joka puolelle palaa ja peittelin sen sitten tarjottimineen päivineen muovipussilla. Laitoimme viulun varaston jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Perjantaina iltapäivällä Antti viritti Big Green Eggiin epäsuoraa kypsennystä varten hienosti ConvEggtoriksi nimitelty vekottimen, jonka tarkoitus on jakaa lämpö grillin pesän reunoilta suoran kuumuuden sijaan. Arvelimme, että grillaamisessa menisi noin 2 tuntia, mutta se kävi kyllä nopeammin. Tavoittelimme alkuun noin 200 asteen lämpöä ja noin puolen tunnin kuluttua Antti laski lämmön 180 asteeseen. En oikein osaa sanoa, oliko se tarpeen tai hyvä tai huono, mutta joka tapauksessa tähtäämämme lihan sisälämpö, 63 astetta tuli täyteen noin 1h 40min kuluttua. Otimme silloin viulun pois grillistä ja käärimme sen moninkertaisiin folioihin vetäytymään ennen leikkaamista. 

Grillasimme kaasugrillillä vähän kasviksia lisäkkeiksi ja noin puolen tunnin vetäytymisen jälkeen esitin mestarinäytteeni, eli täydellisen karitsanviulun leikkaamisen. Oikeasti taas vain veistelin sitä sieltä täältä ilman vailla minkäänlaista järkeä. On se hankala kalikka leikata kauniisti. Mutta liha oli sopivan kypsyistä, ehkä asteen pari ylitse. Maustaminen oli kahdallaan, suolaa ripautin hieman annoksen päälle, mutta yrttipuoli oli oikein kiva ja valkosipuliakin sen verran, ettei haitannut vaikka olimmekin ihan kahdestaan, seuraavanakin päivänä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kokemuksiamme terassimme vihreän valtiaan käytöstä. 

Familialle kiitos karitsanviulusta, se oli erinomainen palanen, eikä tosiaan tolkuttoman iso kahdenkaan ihmisen aterialle. 

Nyt taas maistuu Espanja!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olin keväällä viisi viikkoa Espanjassa kävelemässä ja sinä aikana sain kiintiön täyteen sitä ruokaa, mitä caminon varrella sai helpoiten lautaselleen. Nyt kun siitä kävelystä on kulunut muutamia kuukausia, on taas mukava paneutua espanjalaisiin makuihin. On CampaKeittiön kuudennen Espanja-haasten aika, onhan La Vuelta, Espanjan ympäriajo taas alkanut. 

Palasin perjantaina Suomeen parin viikon reissulta ja jatkoimme Antin kanssa suoraan työporukan vuotuiseen mökkiviikonloppuun. Olin lupautunut (lue:änkeytynyt) tekemään liharuokaa koko porukalle ja jälkiruoaksi churroja. Näillä pitkulaisilla Espanjan munkeilla on ollut tähän asti kunnia päättää vuotuinen Espanja-haasteemme, mutta tällä kertaa ne saivat aloittaa haasteen. La Vueltaa emme päässeet eilen näkemään, mutta kisan avasi joukkueaika-ajo. 

Meitä oli mökillä kaikkiaan 15 tai 16 henkeä (en tullut laskeneeksi lukumäärää ja väki on sen verran liikkuvaista, ettei hetkeäkään oltu samassa paikassa kaikki yhtä aikaa. Noin suurelle väelle kokkaaminen vaatisi ehkä enemmän suunnittelua kuin sen, että matkalla Vantaalta Lahteen kirjoittaisi kauppalistan, mutta meni se noinkin. 

Olin jo ennen Englannin matkaani  (siitä voi halutessaan lukea CampaCaminosta) toimittanut jäiset lihapalat yhdelle työkaverille ja sopinut milloin hän ottaa ne sulamaan. Lihapalat olivat kaikki Familialta blogiyhteistyönä saatuja. Mukana oli suuri paketti flank steakia (neljä palaa), kaksi palaa presa ibércoa, kaksi suurta ankanrintaa ja suuri pala black angus-lihaa paksulla makurasvalla. Lihapalojen paino raakoina oli vähän yli kuusi kiloa. Jekkutyttö oli kyllä huolissaan ruoan riittävyydestä. Sen vuoksi hommasin Lahdesta vielä kaksi possunfilettä varuiksi. 

Pakkasin valmiiksi ruoanlaittovälineitäni, leikkuulaudan, veitset, raastimen, mausteita ja erilaista suolaa muutaman purkin, sekä lihamittarin, reikäkauhan ja esiliinan. Näillä pääsin hyvin alkuun, tosin työkaverin mökillä on kyllä välineitä ihan joka lähtöön. 

Kun pääsimme eilen perille mökille, lihapalat olivat juuri sopivan sulaneita ja lämmenneitä. Koko sakki ei ollut vielä koolla siinä vaiheessa, ehdin saada lihat siivottua ja marinadeihin ja churrotaikinan valmiiksi pursotinpussiin ennen kuin innokasta väkeä alkoi saapua. 

Marinoin kaikki samaan tyyliin tiskisotkun minimoimiseksi. Silppusin ison määrän tuoreita yrttejä, timjamia, basilikaa, persiljaa ja rosmariinia. Lisäsin niiden kanssa kulhoon oliiviöljyä ja suuren sitruunan kuoren raastettuna ja mehun puristettuna. Laitoin mukaan suolaa ja pippuria. Pyörittelin lihapalat marinadissa ja pakkasin kaikki laadut omiin pusseihinsa odottamaan. 

Kun etuvälipalat, alkujuomat, tietokilpailut ja mölkyt oli saatu alta pois muutamien tuntien päästä, aloin paistohommiin. Paistoin kaikki lihapalat paksulla Muurikka-pannun tyyppisellä rautalevyllä ja tein niille loppukypsytyksen kylmälaukussa. Grillaamiseksi sitä ei oikein voinut sanoa, mutta valmista tuli. Arvasin oikein, että makurasvallinen black angus vaatisi pisimmän ajan, joten laitoin sen heti ensimmäisenä kuumalle levylle. Rasvapuoli alkoi sulaa melko nopeasti, joten Antin täytyi tulla apuun ja kaataa hieman rasvaa pois painavalta levyltä, etten joutunut shallow fry-hommiin. Levylle mahtui samaan aikaan pari muutakin palaa, joten black anguksen kanssa yhtä aikaa kypsensin ensin presat, sitten flankit ja lopuksi ankat. Presassa tavoittelin 60 astetta, mutta mittarini eivät olleet aivan tarkimpia, mutta riittävällä holkkumalla kuitenkin. Kun olin mielestäni kypsentänyt paloja tarpeeksi, käärin ne paksuun folioon ja nostin foliolla vuorattuun kylmälaukkuun, se toimi heinälaatikkotyyliin oikein hyvin jälkikypsentimönä. Samaan tapaan paistelin kaikki valmiiksi, anguskin tuli valmiiksi samaan aikaan kuin ankanrinnat. 

Muut valmistelivat lisäkeperunat ja salaatit ja nostivat pinot kerta-astioita pöytään ja minä availin paketin kerrallaan ja leikkasin lihat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin ne astioihin ja Jekkutyttö kirjoitti kylttilaput, joissa luki mitä mikin liha on. 

Lopulta en siis ottanut niitä varalta ostamiani possunfileitä ollenkaan mukaan, mutta olisin kyllä voinut. Meillä oli valkosipuliperunoita noin kolmen kilon annos ja jättikulho salaattia, mutta lihat kyllä hävisivät aika nopeasti. Itse pidin eniten flank steakista, se onnistui minusta parhaiten, mutta joka laadulle oli ystävänsä. Olin erityisen iloinen siitä, että kylmälaukkukypsytykseni oli onnistunut, yksikään liha ei ollut sitkeää. Maustaminen oli aika maltillista, mutta suolaa ja pippuria oli pöydässä lisää. Kastikkeeksi sekoitin majoneesista ja srirachasta yksinkertaisen seoksen. 

Kiitos Familialle koko meidän mahtavalle joukkiollemme riittäneistä lihapaloista! Mietimme aamulla sitä, miten sama porukka voi olla niin keskittynyt, järjestäytynyt tiimi, jossa jokainen tietää paikkansa, kun töissä ollaan, mutta kun pitää aloittaa Alias-peli menee joukkueiden muodostamiseen ja säännöistä kiistelyyn kovaäänisesti hyvä tunteroinen! Hyvä niinpäin.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa ankaraa likoamista isäntämme uudessa malliston suurimmassa paljussa, siellä oli enimmillään laskujeni mukaan 12 tai 13 henkeä. Minä pysyttelin reunalla ja tarjoilin juomia, sillä nesteyttäminen on tärkeää. 

Illan pimetessä aloin churrohommiin. Olin tehnyt taikinan valmiiksi jo päivällä ja toivoin, ettei se olisi moksiskaan muutaman tunnin odottelusta. Käytin vakio-ohjettani, jonka triplasin. Tein churrot maidottomina. 

Churrot viidelletoista työkaverille

• 7,5 dl vettä
• 300 g maidotonta margariinia
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• sitruunan kuori raastettuna
• ripaus vaniljajauhetta
• 9 kananmunaa
• 3 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia viimeistelyyn
• erikseen levy vegaanisuklaata, jonka ostin Englannista seurueemme maidottomalle
• tavallista tummaa ja vaaleaa leivontasuklaata
• vettä

Kiehautin veden ja margariinin kattilassa ja lisäsin mukaan jauhot, suolan, vaniljan ja sitruunankuoren. Sekoitin ankarasti niin, että taikinasta muodostui suuri pallo. Jätin sen hetkeksi jäähtymään ennen kuin sekoitin mukaan kananmunat muutama kerrallaan. Taikina oli juuri niin suuri, että se vielä mahtui kattilaan ja jaksoin sekoittaa sen tasaiseksi nuolijalla. Antti auttoi pussittamisessa, minulla oli mukana suuri muovinen pursotinpussi, suuri tähtitylla ja kaksi pussinsulkijaa, kapea ja leveä. Kapealla suljin pussin täytön ja säilytyksen ajaksi juuri tyllan yläpuolelta ja kun kaikki taikina oli tungettu pussiin, suljin yläreunan leveällä sulkijalla. 

Kun oli viimein aika paistaa churrot, kuumensin öljyn kattilassa 170 asteeseen. Antti otti kapean pussinsulkijan pois tyllan yläpuolelta ja puristi jättisuurta pursotinpussia kuuman öljyn päällä, minä leikkasin saksilla 10 pätkää taikinaa kerrallaan paistumaan. Kääntelin niitä muutamaan kertaan ja noin kolmessa, neljässä minuutissa churrot olivat kypsiä. Nostin ne ensin talouspaperilla vuoratulle lautaselle hieman kuivahtamaan siksi aikaa, kun uusi satsi laitettiin paistumaan. Sitten nostelin churrot sokeri-kaneliastiaan ja pyörittelin ne siellä ja lopuksi nostin valmiit churrot tarjoiluastiaan. Taikina ei ollut lepoajasta moksiskaan, ehkäpä oli jopa parempi kuin valmistettu ja samantien paistettu. 

Suklaakastikkeet tein hyvin yksinkertaisesti sulattamalla suklaat vesihauteessa ja notkistamalla ne vesitilkoilla. Tavallinen suklaa pysyi hyvin aika pitkään notkeana, vegaanisuklaa jämähti illan viileydessä ulkona melko nopeasti, mutta oli ihan hyvänmakuista sekin. Moni työkaveri ei ollut syönyt churroja koskaan tai ei ainakaan Suomessa aikaisemmin ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Aamulla terassin pöydällä  suuressa kulhossa oli vain kaksi pikkuista palaa jäljellä. Tästä taikinamäärästä tuli noin 70-80 noin 8 senttistä churroa. Aikaa paistamiseen meni melkein tunti ja tarjoilimme ne osissa (jopa paljuun suoraan), että ne olivat kuumia eivätkä ehtineet lötkähtää. Kuvia churrohommeleista ei ole juurikaan, sillä olimme molemmat kiinni paistamisessa ja valokin oli jo vaihtunut elokuisen illan pimeyteen. 

Näin churrot aloittivat eilen kuudennen Espanja-haasteemme ja presa ibérico eilen sai luvan edustaa tämän päivän Espanja-osuutta. Saavuimme kotiin iltapäivällä, minä oltuani reissussa vähän yli kaksi viikkoa, Antti viikon. Niinpä tänään emme kokkaile mitään, mökillä syöty tukeva aamiainen taitaa pitää nälkää aika hyvin. Saimme myös mukaamme yhteiseväitä, sillä ruoka ei tälläkään kerralla loppunut kesken, vaikka se olikin Jekkutytön suuri pelko. 

Eilen Vueltassa ajettiin joukkueaika-ajo ja sen voitti SKY-talli. Kilpailun ykkösenä lähti tänään toiselle etapille SKYn Peter Kennaugh. Mukana ovat niin Chris Froome kuin Tour de Francen keskeyttämään joutunut Alberto Contadorkin. Myös Nairo Quintana on mukana. Yhtään nimekästä kirimiestä ei löytynyt listoilta. Päivän etapin voittoon ajoi Gianni Meersman Etixx-Quickstep-tallista, kokonaiskilpailua johtaa Michal Kwiatkowski. 

Lisää kesäkurpitsaa, nyt perunan kanssa paistoksena

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Tänään oli grillauspäivä, kokeilin ensimmäistä kertaa maminhaa, josta amerikaksi sanotaan tri-tipiksi. En ole aikaisemmin sitä koskaan kokeillut, mutta nyt tuli tilaisuus, kun sain palan Familialta. Lisänä meillä oli ranskalaista kesäkurpitsa-perunapaistosta, jonka ohjeen löysin Eva in the Kitchen-blogista. Eilen söimme kesäkurpitsaa raakana, nyt pehmeänä uuniruokana. 

Kesäkurpitsa-perunapaistos

• 1 keskikokoinen kesäkurpitsa 
• saman verran painossa perunoita
• nokare voita
• 2 dl kermaa (vähän vähempikin olisi riittänyt, noin 1,5 dl)
• 100 g juustoa raastettuna (meillä grappalla maustettua juustoa, jota sattui olemaan pikkupala)
• pippuria, ripaus suolaa

Kuumensin uuni 180 asteeseen. Voitelin uunin kestävä pienen valurautapannu huolellisesti voilla. Leikkasin kesäkurpitsan ja perunat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin viipaleet vuokaan vuorotellen spiraalin muotoon. Ripottelin päälle suolaa ja pippuria (ole suolan kanssa varovainen, mikäli juustosi ovat kovin suolaisia sortteja). Sekoitin juustoraasteen kermaan ja kaadoin seoksen vuokaan viipaleitten päälle. Paistoin uunissa kunnes perunat ja kesäkurpitsat olivat kypsiä ja pinta kauniin värinen. Minulla meni paistamisessa noin 35-40 minuuttia kiertoilmalla (se toimii uunissamme hyvin), peitin foliolla loppupuolella, koska pinta alkoi keskeltä tummentua melkoista tahtia.

Maminha grillissä

• 800 g pala maminhaa sulatettuna ja huoneenlämpöön lämmitettynä
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sipulitahnaa

Päätin kypsentää maminhan kaasugrillissä, jossa osaan säädellä lämpötilaa Weberin hiiligrilliä paremmin. Otin lihan pois vakuumista ja kuivasin sen pinnan. Leikkasin makurasvan pois, koska halusin kypsentää lihan nopeasti, enkä hukuttaa grilliparilaa sulavaan rasvaan. Hieroin pintaan oliiviöljyä, johon olin sekoittanut sipulitahnaa, suolaa ja pippuria. Kuumensin grillin niin kuumaksi kuin sen sai, noin 300 asteeseen kannen mittarin mukaan. Laitoin lihan grillin parilalle ja kannen kiinni. Muutaman minuutin päästä käänsin palan toiselle puolelleen muutamaksi minuutiksi. Käänsin lihaa vielä toisenkin kerran niin, että kokonaispaistoaika oli noin 8 minuuttia. Mittasin sisälämmön ja lopetin kypsentämisen 52 asteen kohdalla. Nostin lihan folion päälle ja käärin sen asettumaan noin 20 minuutiksi. Leikkasin palan viipaleiksi. Leikkuusuunnan kanssa kannattaa olla tarkkana, suunta vaihtelee lihassyiden eri suuntien vuoksi palan eri kohdissa. Neuvot paistamiseen otin epätrendikkäästä ruokablogista, jossa maminhaa oli tehty päivälleen vuosi sitten.

Kesäkurpitsapaistos sopi todella hyvin maminhan kaveriksi. Liha onnistui hyvin, se oli juuri sopivaa 20 minuutin lepuutuksen jälkeen. Ripotin hieman suolaa ja pippuria vielä viipaleille. Tykkäsimme!

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli täysiverinen vuorietappi. Ikävä kyllä Alberto Contador joutui keskeyttämään kilpailun tultuaan sairaammaksi eilisen jälkeen. Harmillista, mutta ymmärrettävää. Päivän lähetys oli mahtavan pitkä, alkoi jo yhden aikaan iltapäivällä, kun matkaa oli yli 170 km perille. Etapin lopussa satoi aivan tolkuttomasti ja rakeitakin nakkeli. Onneksi etappi päättyi ylämäkeen, joten se paransi turvallisuustilannetta.

Etapin voittoon polki Tom Dumoulin, ensimmäistä kertaa Tour de Francessa. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Chris Froome, josta en tällä erää jostain syystä tykkää ollenkaan. Eilen hän sai sakot motattuaan jotain katsojaa, joka oli tullut liian lähelle, ilmeisesti koskenutkin ajajiin, mikä on tietysti typerää. Nyt kun Alberto on lähtenyt kisasta, toivon Nairo Quintanan voittoa. En oikein tiedä onko hänestä vielä siihen, hän näyttää aina pikkupojalta, joka seuraa isoveljiään. Huomenna Tourissa on lepopäivä.

Kiitos Familialle maminha-palasta, oli ilo kokeilla sitäkin!

Campasimpukan kuudes Ranska-haaste lähti käyntiin sous vide-ankalla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Sous vide on ollut tämän vuoden uutuus keittiössämme. Sain Sansairen sirkulaattorin joululahjaksi ja heti vuoden alkupäivinä aloin opetella sen käyttämistä. Nyt kokemusta on niin lihan, kalan, kasvisten kuin kanan- ja strutsinmunan kypsentämisestä luimupupun laavalampuksi ristimällä tötteröllä. Onnistuneimpia ovat olleet lohi- ja hevoskokeilut. Muutama epäonnistuminenkin mahtuu joukkoon, niitä ei välttämättä ole blogissa varsinaisesti avattukaan.

Tänään meillä oli ankanrintaa sous vide, se on niin ranskalaista, niin ranskalaista.  Otin neljä rintaa sulamaan pari päivää sitten jääkaapin nollalaatikkoon. Arvoin valmistusmenetelmän kanssa, mietin tekisinkö ne confit-menetelmällä, mutta päädyin sitten sous videen. Ankanrinnat oli lähettänyt meille Familia, jonka tuotteita olemme kokeilleet pian pari vuotta. Nyt yhteistyöpostauksia on kinostunut useita pienelle ajalle, tämän jälkeen keskityn Ranska-teemaan ja syksyn tullen palaan erilaisten lihapalojen kokeilun pariin. 

Ankanrintaa sous vide 

• 1 ankanrinta syöjää kohden
• suolaa ja pippuria

Laitoin tasalämpökypsentimen kattilaan lämmittämään vettä, tähtäsin 62 asteeseen. Otin ankanrinnat pois pakastuspusseista ja kuivasin ne huolellisesti. Ripotin niiden lihapuolelle suolaa ja pippuria. Vakumoin kunkin ankanrinnan omaan pussiinsa ja laitoin pussit vesikattilaan, kun tavoitelämpö oli saavutettu. Olin lukenut eri lähteistä, että 45 minuuttia olisi minimiaika ja lihaa voisi pitää lämpimässä vedessä aina neljään tuntiin asti. Tämä antaa jo hyvin laajan aikaikkunan ruoanlaittoon. 

Lukemissani ohjeissa puhuttiin 57 asteen lämmöstä, mutta tarkistin mitä lämpötilaa oli käyttänyt aiemmin ankanrintojen kypsentämisessä. Yleisimmin olin käyttänyt 65 astetta, mutta tein nyt kompromissin ja käytin 62 astetta. Pidin ankanrintoja vedessä noin pari tuntia, sillä katsoimme Tour de Francen ensimmäistä etappia tietysti innolla. 

Vakuumissa ankanrinnan nahka ei tietenkään rapeudu, joten kun ruokailun aika lähestyy, nahka täytyy vielä paistaa ennen tarjoilua. Otin pussit pois vedestä ja avasin ne. Kuivasin ankanrintojen pinnat ja laitoin ne nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle, jota aloin lämmittää. Noin viidessä minuutissa rasva oli alkanut irrota melkoisen iloisesti ja nahkasta tuli aika hyvän rapea. Rintapaloja täytyi hieman painaa lastalla kuuman pannun pintaa vasten, että koko nahkaosa osuisi pannulle. Käytin myös lihapuolta pannulla lopuksi noin puolisen minuuttia. Annoin palojen levätä viitisen minuuttia ennen leikkaamista.

Lisäkkeinä meillä oli hanhenrasvassa paistettuja perunoita ja hauskaa luumukastiketta, joka oli oikein helppo tehdä. Otin ohjeen täältä. Muunsin hieman ohjetta, tietenkin.

Luumukastike ankalle

• 3 luumua
• 2 dl vettä
• 0,5 dl sokeria
• 0,5 dl roseviiniä
• 1 rkl maissitärkkelystä
• 2 rkl kylmää vettä

Leikkasin luumut paloiksi ja mittasin kattilaan veden, sokerin ja viinin lumupalojen lisäksi. Keitin seosta noin 10-15 minuuttia. Lisäsin mukaan maissitärkkelyksen kylmään vesitilkkaan sekoitettuna ja annoin sen kiehua mukana kastikkeessa muutaman minuutin vielä, jotta kastike saostui. Monissa ohjeissa oli kirsikkakastikkeita, mutta nyt meillä ei ollut kirsikoita. 

Ankanrinnoille sous vide-menetelmä osoittautui kyllä toimivaksi, mutta ehkä kuitenkin kypsensin niitä hieman liikaa. Maku oli hyvä ja rakenne myös, mutta mitään erityistä etua en tällä kertaa tasalämmöstä saanut ruokaan. Menetelmän eduksi voisin kuitenkin keksiä sen, että suuremmalle joukolle syöjiä saisi tasalaatuista tarjottavaa, kun kaikki lihapalat olisivat yhtä aikaa valmiita. Tulipa kuitenkin kokeiltua. Lisänä olleet perunat ja etenkin luumukastike olivat oikein hyviä.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Kiitos Familialle saamistamme ankanrinnoista!

Tour de Francen ensimmäinen etappi on ohitse. Siitä oli pitkä lähetys, vaikka reitti ei ollut kovinkaan kiinnostava maastoltaan, enimmäkseen tasamaata. Kaksi pientä nousuakin oli löydetty reitiltä, joten mäkikisakin saatiin käyntiin. Sää oli hyvä, tosin hyvin tuulinen. Maisemat olivat upeita, olemme matkailleet Mont-Saint-Michelissä ja Utah Beachillä, jotka olivat etapin alku- ja päätepisteet. 

Torstaisessa joukkueiden esittelyssä sain huomata, että kaikki suosikkini ovat tämän vuoden kisassa mukana. Olin luullut, ettei Giron tänä vuonna voittanut Vincenzo Nibali ei olisi mukana, mutta kyllä hän on, ei tosin Astanan kapteenina. Fabio Aru ajaa kapteenina tänä vuonna. Alberto Contardor, Nairo Quintana, Chris Froome, Mark Cavendish, Andre Greipel, Fabian Cancellara ja Peter Sagan asettuivat kaikki tänään lähtöviivalle, kun vuoden tärkein kisa alkoi. 

Etapissa oli ennalta-arvattava massakiri, jonka voitti Mark Cavendish. Tämä oli monien voittojen kirimiehelle ensimmäinen Tourissa niin, että hän sai keltapaidan päälleen. Aikaisemmat Tourin etappivoitot eivät ole olleet ensimmäisellä etapilla. 

Alberto Contardor joutui pahannäköiseen kolarointiin ja loukkasi ainakin olkapäänsä ikävännäköisesti. Ainakin toistaiseksi hän vielä pystyy jatkamaan kilpailua.

Karitsaa haudutuspadassa Touria odotellessa

Minä olen oikea metsämansikka!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Nyt ei ole varsinaisesti pitkään haudutettavien liharuokien kuumin sesonki, mutta yritän käyttää pakastimessa olevia tuotteita sen sijaan, että ostaisin uutta ruokaa kaupasta. Pääsiäisen alla sain Familian paketissa luuttoman karitsanpaistin, jota en pyhiksi valmistanut, koska en ollut kotia lähelläkään. Nyt otin lihapalan sulamaan alkuviikosta jääkaapin nollalaatikkoon. Eilen aamuna se oli vielä kohmeinen, mutta haudutuspatani Crock Pot kesytti paistin päivän kuluessa nyhtökuntoon. En käyttänyt mitään erityistä reseptiä tähän ruokaan, vaan valmistin sen ns. omasta päästä.

Karitsaa haudutuspadassa

• noin 1,2 kg karitsan luuton paisti
• märkärub: loraus oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulitahnaa, sipulitahnaa, chilihiutaleita, worchesterkastiketta
• 1 dl demi glace-kastikepohjaa
• vettä sen verran, että paisti oli 2/3 liemessä

Leikkelin lämmenneestä paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois. Sekoitin kulhossa kostean rubin ainekset. Olin tosi laiskalla päällä, enkä hakenut mitään yrttejäkään ulkoa. Pyörittelin paistipalan jokapuolelta tahnassa, joka aineksista muodostui. Nostin paistin haudutuspataan. Kaadoin päälle vettä ja otin vähän litran demi glace-purkista, jonka sain toukokuussa HKScanin vierailulta kotiintuomiseksi. Sisältö oli hyytelömäistä vahvaa tavaraa. Viiniäkään en jaksautunut hakemaan, joten hyvin vähin krumeluurein laitoin lihan kypsymään high-asetuksella aluksi kuudeksi tunniksi aamulla yhdeksän aikaan. 

Puolilta päivin käänsin paistin toiselle kyljelle ja kahden aikaan kokeilin, joko se nyhtyisi. Vielä piti jatkaa kypsentämistä. Puoli neljän aikaa haarukka oli juuri sopiva ase, liha oli hyvin irtoavaa. Nostin lihan useammassa palassa suurelle leikkuulaudalle, se nimittäin hajosi nostettaessa ja nyhdin sen haarukoilla suikaleiksi. Kalvot ja rasvat olivat hävinneet olemattomiin. 

Mietin miten lihan oikein tarjoaisin ja päädyin tekemään siitä pikaragùa. Keitin pastaa noin 150 g. Silppusin kaksi uutta sipulia varsineen ja pilkoin yhden suuren pihvitomaatin. Lorautin oliiviöljyä pannulle ja haudutin sipulia ja tomaattia hetkisen aikaa. Lisäsin noin puolet nyhtölihasta pannulle ja otin haudutuspadasta lientä kauhallisen mukaan. Maustoin vielä lisää ragùa suolalla ja pippurilla. Taaskaan en viitsinyt hakea ulkoa yrttejä, sillä satoi. Kaadoin kypsän pastan vadille ja päälle ragùn, päälle murustelin pienen palan fetaa, jota oli jäänyt jääkaappiin. 

Liha oli erittäin mureaa ja maukasta, söimme sitä mielellämme pastan kanssa. Toisen puolen voisin tehdä paimenenpiiraaksi huomenissa. Kiitos Familialle tästä karitsanpaistista, oli mukavaa että se oli luuton ja pakkauksessa oli oikein nimeä myöten kenen tilalta se oli peräisin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Eilen katselimme Eurosportilta koosteita viime vuoden Tour de Francesta, tämän vuoden Girosta ja muutamia ajajakohtaisia henkilökuvia. Illalla oli myös tämän vuoden Tourin joukkueiden esittely. Päivän ohjelmien parissa pääsikin hyvin jo Tour-tunnelmiin. Kilpailu alkaa lauantaina meille tutuista maisemista Mont-Saint-Michelistä ja ensimmäinen etappi päättyy lempparipaikkaamme, Utah Beachille. 

Tänään aion selailla ranskalaisen keittiön kirjojani ja käydä lävitse foodgawkerin French-kansioni, jossa oli toistasataa ohjetta, joissa on ainakin joku ranskisvivahde. Tälle kuudennelle Ranska-haasteelleni en ole ottanut mitään varsinaista teemaa, vaan yritän keskittyä siihen, että saisin jokaiselle kisapäivälle ranskalaisaiheisen ruokapostauksen blogiin. Pieniä kesäisiä reissuja on tiedossa, joten niille päiville saatan tehdä ajastetun postauksen, tai tehdä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Olen koittanut kannustaa itseäni viimein kokeilemaan croissantien tekemistä. Olen aikonut vasta viisi vuotta tehdä sen. Yllyttäkää, kertokaa sen olevan mahdollista ja että tekin teette niitä kaiken aikaa!

Presa Ibérica toisen kerran

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Grillasimme briketeillä Familialta saamamme presa ibérica-palaa muutama viikko sitten, mutta tavoittelemani kypsyysaste ei aivan onnistunut. Mittarin mukaan sisälämpö oli 62°C, mutta lepuutuksen aikana lämpö nousi varmaan useita asteita ja lopputulos oli liian kypsää makuumme. Nyt oli uusinnan aika. Hain eilen aamulla noin 700 g painavan palan sulamaan ja illalla se oli sopivan sula ja lämmin grillattavaksi.

Presa Ibérica grillissä

• 700 g pala iberico-possun niskapalaa, presaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 1 limetin mehu
• nippu korianteria silputtuna
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita

Ota sulanut ja lämmennyt possupala vakuumista ja kuivaa se paperilla. Leikkele hieman ylimääräisiä rasvoja pois pinnasta, mutta älä kaikkia, sillä niistä irtoaa hyvää makua. Tee muista aineksista marinadi lihalle ja hiero se palan jokapuolelle. Kuumenna grilli (meillä tällä kertaa kaasugrilli) ja varaa lähelle jo foliota lihan lepuuttamista varten. Grillaa palaa molemmilta puolilta niin kauan, että sisälämpötila on 62°C. Ibericon kohdalla se on turvallinen lämpötila, mutta jos et tätä tahdo ottaa uskoaksesi, grillaa pitempään. Kääri pala paksuun folioon ja anna levätä ainakin 30 minuuttia. 

Meillä lepuutusajasta tuli kaikkiaan 45 minuuttia pienen ateriaviivytyksen takia ja se oli  kyllä niin nappiin, että olen vieläkin aivan innoissani. Leikkasin palan oikein ohuiksi viipaleiksi ja ripottelin niille vielä pippuria ja suolaa.

Söimme presa ibéricaa tortillojen täytteenä. Tein guacamolea samalla tapaa kuin tässä postauksessa. Tortillalättyjä en tällä kertaa tehnyt itse, laiskuuttani ja uunin epävarmuuden takia. Kyllä ne kaupankin lätytkin ovat ihan hyviä. 

Presa ibérica oli tällä toisella kertaa aivan täydellistä, mehevää, sopivan kypsää, rapeapintaista ja sisältä mureaa. Onneksi Opiskelija tuli myös syömään ja jalkapalloa katsomaan, joten saimme melkein kaikki syötyä. Kahdelle tämä olisi ollutkin vähän liian suuri annos. 

Kiitos Familialle tästä erinomaisesta possupalasta, nyt tiedän osaaavani valmistaa sen hyvin! Suosittelen kokeilemaan, kun sellainen pala osuu kaupan pakastekaapissa kohdalle. 

Litistettyä helmikanaa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Teimme blogin ensimmäisenä keväänä pollo alla diovoloa, paholaisen kanaa ja sen tekeminen oli muistaakseni hauskaa. Saimme nyt vastikään Familialta kaksi helmikanaa, jollaisia meidän keittiössä ja lautasillamme ei ollutkaan aiemmin nähty. Helmikanat olivat pikkuisen yli kilon painoisia ja sulatin ne yön ylitse jääkaapissa.

Helmikanaa grillissä litistettynä

• 2 noin kilon painoista helmikanaa
• iso nippu tuoreita yrttejä silputtuna (oreganoa, rosmariinia, lipstikkaa nyt ainakin)
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 sitruunan mehu puristettuna ja puristellut hedelmän loput marinadiin nakattuina
• 1 limetti samoin
• 4 suurta valkosipulikynttä silppuna
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita

Kun kanat olivat sulaneet, leikkasin niistä selkärangat pois tukevilla kalasaksilla. Se käy helposti, kun laittaa sakset jommasta kummasta päästä lintua aivan selkärangan viereen ja leikkaa sen reunaa pitkin. Toisen puolen siitä sitten vain leikkaa samoin irti. Jos linnussa on kaula mukana, leikkaa sekin pois. Käänsin linnut rintapuoli ylöspäin ja painoin rintakehää napakasti kunnes se painui rusahtaen litteäksi (anteeksi, kuulostaa brutaalilta), näin kypsyminen nopeutuu ja on tasaisempaa. Kuivasin linnut joka puolelta. Sekoitin marinadin ainekset suuressa kattilassa, johon linnut hyvin mahtuisivat marinoitumaan. Pyörittelin lintuja marinadissa kunnolla ja jätin ne viileässä maustumaan muutamaksi tunniksi, yön ylikin olisi oikein hyvä. Pesin kädet ja työvälineet erityisen huolellisesti.

Laitoimme toisen kanoista halsteriin ja kypsensimme sen kaasugrillissä, koska halsterin puinen kahvanpää ei olisi mahtunut, eikä ollut järkevää laittaa Weberin kannen alle. Kaasugrillissä kahva jäi sopivasti pilkottamaan kannen raosta. Lintu oli mukavasti litteänä halsterissa, mutta ikävä kyllä siitä ei olekaan tullut otettua yhtään kuvaa. 

Weberissä oleva lintu litistettiin moninkertaiseen folioon käärityllä tiilellä. Tiilen olisi voinut laittaa jo grilliin valmiiksi kuumenemaan, mutteipa käynyt silloin mielessä. Grillasimme kumpaakin lintua noin 15 minuuttia ensin sisuspuoli alaspäin ja sitten rintapuolta noin saman verran. Kanoista lähti todella paljon rasvaa grilliin, mikä oli hämmästyttävää, niin laihoja linnut olivat. Kypsyys oli helppo tarkistaa pistämällä lintua koiven "kainaloon". Kun neste oli kirkasta, oli lintu kypsä. 

Leikkasimme tukevilla saksilla linnut rintakehän keskeltä kahteen palaan, että ne paremmin mahtuisivat lautaselle. Kaasugrillissä halsterissa kypsennetystä linnusta koipi irtosi ihan vain nostaessa, joten se kypsyi mehevämmäksi kuin brikeiteillä grillattu. En tiedä olisiko joku muu menetelmä, vaikkapa keittäminen tai padassa hauduttaminen, enemmän edukseen tälle hoikalle linnulle. Makua oli selvästi broileria enemmän. Syöminen oli hieman työlästä, mutta olimme perusteellisia. 

Kananrungot nakattiin lopuksi isoon kattilaan. Sinne lisättiin valkoviiniä, kokonaisia pippureita, valkosipuli ja sipuleita kuorineen päivineen, chilihiutaleita ja lopuksi vettä niin paljon, että rungot peittyivät kunnolla. Liemi laitettiin pihalle grillin sivupolttimolle kiehumaan lempeästi illan jalkapallo-otteluiden ajaksi ja iltamyöhään Kammenpyörittäjä siivilöi liemen ja purkitti kolmisen litraa maistuvaa, hyvää kanalientä käytettäväksi kesän kokkauksiin. 

Ei ollut päivän salaatti, vaan hieman savustuslastuja,
 joita pidettiin metallikotelossa Weberissä kanan kanssa samaan aikaan.

Kiitos Familialle helmikanoista, niitä oli hauska kokeilla, vaikken tainnutkaan osata valita niille edullisinta valmistustapaa.

Lihansyöntiä kerrakseen

Taikaluurini sopivassa valossa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Giro d'Italia loppui  viikko sitten Vincenzo Nibalin voittoon ja olen viettänyt hieman bloggausvapaata, kävellyt caminohengessä ja nauttinut ihanasta helleviikosta. Eilen olimme koko perheen voimin kaksissa ylioppilasjuhlissa ja niiden uuvuttamana nukahdin sohvalle ennen kello kahdeksaa. En jaksanut katsoa Frozen-elokuvaa, vaikka olen kuullut sen olevan hyvä.

Campakeittiössä on vietetty melkoisia lihansyöntipäiviä, perilliset ovat pari kertaa ystävällisesti tulleet auttamaan lihapalasten tuhoamisessa. Sain taas lihapaketin Familialta, siinä olikin kaikenlaista mukavaa grillikautta aloittamaan. Pari vuotta sitten hankkimamme Weberin hiiligrilli ei oikein aluksi iskenyt, kokeilumme brikettien kanssa jäi muutamaan kertaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni ja päätimme onnistua.

ois voinu pyyhkiä kannen siitepölyistä

En ollut koskaan kuullut presa ibéricasta, mutta sellaisia paloja Famialian paketissani oli tällä kertaa. Keittotaiteilijat olivat jo ehtineet grillata omansa. Etsiskelin neuvoja tämän mustan possun niskan tienoilta leikattuun palaan. Yksinkertaisin juttu olisi grillata pala, joten niin sitten tein. Sulatin presan ja leikkelin siitä hieman suurimpia rasvakohtia pois, hieroin pintaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Saimme Weberin briketit tällä kertaa kunnolla käyntiin, edelliskerroilla emme saaneet lämpöjä nousemaan kovinkaan kummoisiksi. Nyt se onnistui hyvin ja grillasin ensin lihapalan molemmin puolin komean näköiseksi. Sitten tökimme briketit grillin toiselle reunalle ja jatkoin presan kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpötila 62 asteeseen, jonka sain monesta lähteestä lukea olevan ibéricon kohdalla turvallinen lämpötila. Minun lämpömittarini olivat jokseenkin erimielisiä tällä kertaa, joten hieman arpoen mentiin. Käärin palan moninkertaiseen folioon asettumaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana valmistelin lisäkkeitä aterialle.

Lepuutuksen jälkeen leikkasin presan viipaleiksi, joista näki, että kypsyys oli hieman enemmän kuin mitä olin tavoitellut, mutta parempi niin, turvalliseen suuntaan. Presa oli maukasta, lihan rasvasyyt olivat sulaneet grillauksessa. Toisen palan kanssa haluan onnistua hieman paremmin, silloin minulla täytyy olla luotettava mittari käytettävissäni, mutta silloinkin haluan tehdä kypsennyksen Weberillä, nyt kun sen käyttäminen alkaa onnistua.

Toisena päivänä meillä oli niin ikään Familialta saatua angus flank steakia. Senkin grillasin ja käytännössä aivan samalla tavalla kuin presankin, mutta lämpötilaa en alkanut ohuempien flank steakien kanssa mittailla. Grillasin niitä molemmin puolin muutamia minuutteja, käärin folioon ja annoin levähtää puolisen tuntia. Kaksi paloista oli melko ohuita ja yksi selvästi paksumpi. Se sai jäädä aterian ajaksi folioon ja kun leikkasin sen myöhemmin Opiskelijalle ja Reippaalle mukaan evääksi, oli sen kypsyys aivan optimaalinen, sisus kauniin punertava, mutta juuri sopivan kypsä. Ohuemmat palat olivat hieman kypsempiä, mutta juuri valmistettuina syötyinä oikein maukkaita. En flankillekaan käyttänyt muita mausteita kuin suolaa ja pippuria.

Flank steak jäi hieman piiloon, kun otin liian pienen vadin tälle surf n' turf-henkiselle setille, jossa oli lihan lisäksi lohta, tiikerirapuja ja kampasimpukoita, sekä paahdettuja tomaatteja, joita ei tullut vahingossa liian vähän.

Kummastakin grillauskerrasta jäi muutamia lihaviipaleita, jotka perjantaina, hellejakson viimeisenä päivänä tein hävikistä herkuksi-teeman mukaisesti steak sarnieksi, tuoksi englantilaiseksi täytetyksi leiväksi, joita Jamie Oliver usein sommittelee ja kyllä niitä Emmerdalessakin välillä syödään. En leiponut itse leipää, sillä uunimme todellakin on hieman epäluotettava nyt, vaan ostin valmiit ciabattat. Olisi pitänyt hakea leipä Lidlistä, Prismassa myytävä rainbowleipä oli vähän turhan tiivis ja paksu. Ei tarvitse neuvoa käymään artesaanileipomoissa, ei niitä täällä ole.

Meillä ei ollutkaan säilöttyä paprikaa, joten tein paprikatäytteen leipiin tuoreesta paprikasta. Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, samoin muutaman ohuen alkukesän sipulin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kypsensin paprikaa ja sipulia siinä noin kymmenisen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kammenpyörittäjä leikkasin minulle valikoiman yrttejä pihan ja kasvihuoneen penkeistä, pyysin kaikkia muita paitsi minttua, mutta miksei sekin olisi passannut.

Kun paprika ja sipuli olivat kypsiä, kumosin ne leikkuulaudalle ja hienonsin ne suurella veitsellä pehmeäksi silpuksi, kaadoin mukaan hieman lisää oliiviöljyä ja silputut yrtit. Sekoittelin ja hienonsin hieman lisää. Käytin tähteenä olleet lihaviipaleet grillissä, samoin paistoin viipaleet pulskaa pekonia. Grillasin halkaistujen leipien sisäpuolet ja painoin niitä yrttiseen paprika-sipuliseokseen, jonka maut ja öljy imeytyivät leivän leikattuun pintaan. Lusikoin seosta leivän pohjapalalle, asettelin päälle presa- ja flankviipaleita, tirisevän pekonisiivun ja laitoin leivän kansipuolen päälle. Painoin leipää hieman lyttyyn ja leikkasin sen kahteen osaan. Söimme leivän aiolipurkin loppujen kanssa, eikä evästä ollut kyllä moittiminen.

Jonain alkuviikon päivänä meillä oli mukavaa grillattua jälkiruokaa. Olimme syöneet lettuja edellispäivänä ja niitä oli jäänyt muutama. Kun olimme jo grillanneet, laitoin vielä jälkilämpöön muutamia halkaistuja aprikooseja foliovuoassa. Mukaan laitoin hieman sokeria, voita ja marsalaa. Aprikoosit kypsyivät sillä välin, kun söimme pääruokaa. Jälkiruoka-annoksen sommittelin taittelemalla letut vadille, laittamalla päälle vaniljajäätelöä ja pehmeiksi hautuneita aprikooseja. Sokerista, voista ja marsalasta oli muodostunut vuokaan maukas kastike, jonka kaadoin jäätelön päälle.

Perjantaina teimme myös kesäisten drinkkien suosikkiani, PIMM'Siä. Tosin meillä oli pieni pullonpohja pirkkapimmsiä, Sainsburyn omaa tuotetta, emmekä raskineet avata vielä oikeaa PIMM'Siä, se jää tehtäväksi myöhemmin kesällä. PIMM'S-drinkkiin tulee mansikoita, kurkkua, jotain sitrusta, meillä appelsiinia ja sitruunaa (kirjoitatteko tekin aina ensin sirtuuna, sitten struuna ja vasta lopulta oikein keskittyen sitruuna?) ja paljon minttua. Likööriä yksi kolmasosa ja kaksi kolmasosaa sitruunalimodania. Paksu pilli lasiin ja jäätä, se on siinä.

Kuvassa esiintyvää PIMM'S-pulloa ei vahingoitettu kuvauksen aikana, vaan käytettiin pirkkapullo loppuun.
Ellu voi todistaa.

Kiitos Familialle saamistamme tuotteista.