Lohitartar kun vauhtiin päästiin

Perjantaina meillä oli alkuruoaksi lihaa ja pääruoaksi kalaa. Launtaina sinksautimme homman toisin päin, eikä siinäkään hassummin käynyt. Koska tartar ei ollut vaikeaa tehdä, eikä pahaa syödä, kokeilimme samaa kalasta. Tällä kertaa otin ohjeen Del's cooking twist-blogista. Ohjeen valkosipulia en käyttänyt, minulla on nyt menossa hienoinen valkosipulinvieroksuntakausi.

Lohtatartar kahdelle

• 1 mango
• 1 avokado
• 200 g ruodotonta ja nahatonta lohta
• 1 sitruuna
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• muutama chilihiutale
• seesaminsiemeniä
• tuoretta korianteria
• tuoretta tilliä
• 2 viipaletta paahtoleipää (oli vähän tarpeeton, eikä sitä ohjeessa ollutkaan)
• jotain vihreää lautaselle (minulla oli rucolanversoja)

Aluksi ainekset marinoidaan omina setteinään. Sekoitin marinadin ainekset, sitruunamehun, oliiviöljyn, suolan, pippurin, chilihiutaleet ja ruohosipulin silppuna. Marinadia tulee olla reilu desi. Jaoin se kolmeen kannelliseen rasiaan. 

Leikkasin lohen pieniksi kuutioiksi ja lisäsin lohen marinoimiseen tarkoitettuun astiaan silputtua korianteria ja seesaminsiemeniä (noin ruokalusikallisen). Laitoin lohikuutiot marinadiin ja sekoitin kunnolla. Peitin astian kannella ja laitoin lohen jääkaappiin marinoitumaan ja raakakypsymään. 

Halkaisin avokadon ja poistin keskuspallukan. Otin sisuksen kuoresta lusikalla ja leikkasin avokadon kuutioiksi, jotka sekoitin varovasti omaan marinadiinsa. Kääntelin kuutioita hellästi, etteivät ne menisi muusiksi. Laitoin avokadonkin jääkaappiin marinoitumaan.

Käsittelin sitten mangon, toivoin että ostamani yksilö olisi kypsä. Olin ostanut kaksi mangoa pakkauksessa, jossa kehuttiin hedelmien olevan syöntikypsiä. Toinen niistä oli melkein liian pehmeä ja toinen juuri ja juuri leikattavissa. Sain niistä kuitenkin aikaan tarpeeksi pieniä mangokuutioita. Mangon käsittely on minusta hankalaa, en koskaan saa sitä oikein kunnolla hyödynnettyä. Sinulla on varmaan hyviä vinkkejä, miten mangoa pitäisi käsitellä. Laitoin aikaansaamani mangokuutiot omaan marinadiastiaansa ja viileään.

Aloitin esillepanon lautasten valinnalla. Käytin laakeaa Ikean syvää lautasta, mutta valitsin aterimet väärin, liian pienillä oli hankala syödä syvästä lautasesta. Isot kihvelit, jos lautanen on syvä ja iso! 

Paahdoin ensin kaksi viipaletta paahtoleipää, sillä halusin saada alkuruoalle perustuksen. Leikkasin leivät hieman neliön muotoista stanssia suuremmiksi neliöiksi. Sitten otin kolme rasiaa jääkaapista ja valutin aineksista marinadia pois sen minkä niistä tihkui. Eniten kosteutta oli mangorasiassa, olihan hedelmä itsekin jokseenkin mehukas. Lohiastiasta ei valunut marinadia ollenkaan, eikä avokadostakaan paljon. 

Laitoin neliönmuotoiset metallimuotit leipäpalojen päälle ja lusikoin alimmaksi kerrokseksi mangoa kumpaankin annokseen silmämääräisesti yhtä paljon. Seuraavaksi kerrokseksi jaoin marinoidun avokadon ja päällimmäksi raakakypsennetyn lohen. Koristelin pienellä tillitupsulla ja sirottelin lautaselle annoksen ympärille minikokoista rucolanversoa, jossa on yllättävän kipakka maku ja näyttää nätiltä. Nostin varovasti stanssit pois annoksista ja ne pysyivät kuin pysyivätkin kasassa.

Tästä tuli oikein hyvä alkuruoka, joskin annoskoko oli vähän reilu, siitä olisi saanut helposti kolme, ellei neljäkin hyvän kokoista annosta pienemmillä stansseilla. Jos pääruoka olisi ollut kevyt keitto, olisi alkuruoan koko ollut passelimpi. Annoksen voi koota myös lasiin, jollei sopivia stansseja ole käytettävissä. Alimpana oleva leipäpala oli aika turha, sen olisi voinut hyvin jättää pois tai korvata vaikka ohuella, voissa paistetulla ruisleipäviipaleella. Paahtoleipä sitkistyi liikaa, eikä se korostanut muitten ainesten makujakaan. 

Jahvat tulloo, helemat paukkuu!

Muistatteko ärsyttävän appelsiinikautta mainostaneen pätkän takavuosilta? Huivipäinen nainen viiletti potkukelkalla vinhaa vauhtia ja jotenkin ne jaffat liittyivät asiaan. Ostin eilen pussillisen appelsiineja ja tänään niitä sitten syötiin, keiteltiin ja kieriteltiin sokerissa ja suklaassa. Ja kuunneltiin samalla radiota, sillä osallistun tutkimukseen radionkuuntelusta. Tutkimuksen saatteessa minua ensin hieman imarreltiin uskomaan, miten tärkeä osanen olen tätä tutkimusta ja onnekas päästyäni siihen mukaan. Nyt vain mietin sitä, että kuinka hyödyksi olen, sillä kuuntelen tällä erää vain netin kautta countrykanavia. Jos nyt muutan tottumuksiani tutkimuksen vuoksi, eikö se ole ihan väärin? 

Katsastelin foodgawkeria ja sieltä löysin Veggies & Gin-blogiin, jossa oli tehty tammikuun lopussa kandeerattuja appelsiinikuoria. Olin jo aikaisemminkin merkannut vastaavan ohjeen suosikkeihini, mutten ollut tullut kokeilleeksi. Myös Andalusian auringossa-blogissa oli tehty näitä äskettäin. Olen aina inhonnut appelsiinimarmeladia, jossa on appelsiinikuorta suikaleina, joten siksi tämä ohje kiinnosti minua kovin, pitäisinkö kuoresta kandeerattuna?

Aloitin siis laittamalla kauniin punaisen keittiöradioni päälle kuunnellakseni 977music.com-kanavaa. Siellä soitetaan kaikki kliseisimmät countryhitit, joista suurimman osan osaan jo ulkoa. Samoin harvakseltaan vaihtuvat mainokset, joista suuresti pidän. Minua erityisesti kiehtoo henkivakuutus, josta kuulema saa rahansa takaisin "even if you don't die!" Ja sokeiden hyväksi lahjoitettavat autot, blondiinina tahdoin pitkään uskoa, että autot lahjoitettaisiin suoraan sokeille. Merkitsin tunnollisesti tutkimuskaavakkeen ensimmäiselle aukeamalla sarakkeeseen "muut kanavat"  mihin aikaan aloitin kuuntelun.

Sitten otin kaksi appelsiinia ja leikkasin niistä kuoret pois. Ensin viilsin aplareista hatut kummaltakin navalta, jolloin hedelmä seisoi itsenäisesti leikkuulaudalla. Sitten vain leikkasin kuoren pois ylhäältä alaspäin menevin suikalein samaan tapaan kuin jos olisin fileroimassa appelsiinia. En vain leikannut kaikkea valkoista kuoren osaa pois. Nämä pari kolme sentti leveät suikaleet leikkasin ohuempiin suikaleisiin. Kiehautin suikaleita muutamaan otteeseen minuutin verran vaihtaen aina uuden veden, tämän toimenpiteen luvattiin poistavan kitkeryyttä kuoresta. Samaan aikaan keittelin pienen sokerisiirapin, johon tuli kaksinkertainen määrä sokeria veteen nähden. Laitoin vettä noin 2 dl ja sokeria 4 dl. Kun olin kiehauttanut kuoria neljä kertaa, lisäsin ne siirappiin ja annoin seoksen kiehua hiljalleen tunnin verran. Tarkistin välillä, ettei siirappi kiehu loppuun, mutten paljon sekoitellut. Kevyesti vain ravistelin, tärkeää oli, että kaikki kuoret olivat aivan siirapin peitossa. 

Tunnin kuluttua, kun soittolistakin oli jälleen alkanut alusta, otin kattilan pois tulelta ja kaadoin kuoret siivilään kalastaen siirapin talteen. Sitä kuulema voisi käyttää drinkeissä. Mietin sopisiko siirappi myös jonkun kakun kostukkeeksi. Annoin kuorenpalojen valua siivilässä noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen pyörittelin ne erikoishienossa sokerissa ja levittelin palaset voipaperin päälle kuivumaan irti toisistaan. Muutaman tunnin kuluttua, kun palaset alkoivat olla kuivia, sulatin tummaa suklaata ja kastoin palasten toisen pään sulaan suklaaseen. Viritin palat jälkeen kuivumaan, tällä kertaa tiheän ritilän päälle. Hauskoja makeisia, eivät kitkeriä, muttei näitä montaa kerrallaan söisi. Eikä tarvitsekaan.

rapatessa roiskuu

Alastomat appelsiinit fileroin, skalpeerasin ne vielä aivan paljaiksi leikkaamalla uuden ohuen siivun niiden pinnasta, jolloin valkoinen kuoriosakin lähti kokonaan pois. Leikkasin hedelmäviipaleet kalvojen välistä pois ja käytin palat jälkiruokaan, johon otin vinkit Cooks Joy-blogista. Minulla oli pari kypsää mangoa vailla käyttöä ja lisäsin appelsiinit mukaan. Ensin kuorin mangot ja leikkasin ne paloiksi. Laitoin muutamaa koristelupalaa lukuunottatta mangopalat ja appelsiiniviipaleet mikserin kannuun ja käytin konetta soseuttamisasetuksella hetkisen. Kaadoin kulhoon noin 5 dl turkkilaista jogurttia, jotka vispilöin hetken. Lisäsin mango-appelsiinisoseen mukaan, sekä pienen lorauksen hunajaa makeutukseksi ja pari tupsausta kanelia. Sekoitin massan tasaiseksi ja kaadoin sen kolmeen annoskulhoon. Päälle asettelin vielä appelsiinilohkoja ja mangopaloja ja ripsautin hieman kanelia. Kylmänä tämä jälkiruoka oli oikein mainiota ja käy myös aamiaisesta ja välipalastakin.

Mangopiiras perjantain kahvitunnille

Työviikko alkaa olla pian paketissa. Kun aloittaa aamusta varhain, pääsee poiskin aikaisin. Tänään tilanne oli töiden puolesta hiljainen, joten taukohetki oli hyvä käyttää leipomiseen. Olemme pikkuhiljaa keräilleet kaappeihin ja laatikoihin tarpeellisia välineitä ja pienen kuivaruokavaraston, joten pastakastikkeen, pannukakun tai puuron tekemiseen on mahdollisuus melkein aina. Maitoa, munia ja rasvaa löytyy myös ja hätätilanteessa pyydetään jonkun eväistä apua. 

Minulla oli eväänä mango, joka oli jo tarpeen käyttää, joten päätin sommitella kahvipöytään pienen mangopiirakan. Lunttasin hieman viime keväisestä piirakkapostauksestani ja sovelsin sen mukaan, mitä kaapeista löytyi. Käytin taikinaan:

• 2 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 tl vaniljasokeria
• 75 g voita sulatettuna
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• ripaus suolaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Voitelin ensin voinokareella pienen lasisen vuoan ja jauhotin sen korppujauheen puutteessa vehnäjauholla. Lopun voin sulatin ja jätin jäähtymään. Leikkasin mangon erittäin epätehokkaasti viipaleiksi. Vatkasin kaksi munaa ja sokerin käsipelillä niin vaahdoksi, kuin jaksoin. Mittasin jauhot ja sekoitin niihin leivinjauheen, suolan ja vaniljasokerin. Lisäsin jauhot, sulan voin ja jogurtin muna-sokerivaahtoon ja sekoitin taikinan tasaiseksi. Levitin taikinan vuokaan ja asettelin mangoviipaleet taikinan pinnalle. Ripottelin pikkuisen sokeria mangoviipaleiden päälle ja paistoin piirakkaa noin 50 minuuttia. Ongelmaksi meinasi koitua kakkutikun puute, sytkäriä ja nuuskarasiaa kyllä löytyi, muttei tulitikkua. Muistin onneksi, että spagetti sopii kakunkokeiluun oikein hyvin. Kuva taattua iLuuri-laatua.

Ruususia

Näin kauniita nektariiniruusuja täällä, Diane, A Broad-blogissa. Minulla ei ollut nektariineja, mutta tahdoin ehdottomasti askaroida jonkunlaisia hedelmäruusuja, eikä minulla ollut aikaa lähteä nektariinimetsälle. Niinpä ryhdyin soveltamaan. Kaapissa oli paketti filotaikinaa ja pöydällä kulhossa kotimaisia omenia ja syöntikypsä mango. Haaveilin ensin laittaa mangosta aivan ohkaisia paloja kuorineen, jotta saisin enemmän ruusunlehtivaikutelmaa, mutta mangon kuori ei kyllä voi olla niin ohuena palana, että sitä voisi/haluaisi syödä. Niinpä tyydyin kuorittuihin mangoviipaleisiin. Omenat käytin kuorineen.

• filotaikinaa
• 1 mango kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 2 kotimaista omenaa kuorineen, ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 50 g sulatettua voita
• 6 tl ruokosokeria

Aloitin pohjien valmistamisella. Kuumensin uunin 180 asteeseen. Leikkasin filotaikinasta koko nipusta noin 10 senttiä leveän suikaleen ja leikkasin suikalepinon kahteen palaan, saaden näin kaksi kasaa noin samankokoisia palasia. Sulatin voin ja asetin filopalasen leikkuulaudalle, sudin sitä voilla, asetin seuraavan palan poikittain alimpaan nähden, taas voita päälle. Seuraavat palat asettelin aina pikkuisen vinoon edelliseen nähden, jolloin taikinakasasta tuli ikäänkuin tähdenmuotoinen. Kuuden taikinapalan kasan nostin pieneen uunivuokaan, joita yleensä käytän pienten vanukkaiden paistoon. Painelin varovasti taikinapinoa vuoan pohjalle, sain sormeni tietysti ihan voisiksi. Valmistelin kaikki kuusi vuokaa samaan tapaan. Leikkasin leivinpaperista kuusi pientä neliötä, noin samankokoista kuin taikinalevyt olivat ja asetin palasen kuhunkin vuokaan. Paperin päälle jaoin joka vuokaan tasaisesti pussillisen paistopainoja (kuivat herneet käyvät yhtä hyvin) ja esipaistoin pohjia noin 6 minuuttia, jonka jälkeen nostin vuoat jäähtymään, nostin paistopainot leivinpaperipalan mutkassa sivuun jäähtymään. 

Esipaistamisen aikana leikkasin mangon ja omenat viipaleiksi. Kun pohjat olivat jäähtyneet, asettelin pohjalle suikaleet mangoa, yhteen vuoista laitoin pelkästään mangoa reunoilta sisäänpäin täyttäen, muihin laitoin sekä omenasuikaleita, että mangoa tavoitellen ruusunlehtien näköä. Filotaikinan voitelusta jäljelle jääneen voin liruttelin tasaisesti vuokiin ja sirotin jokaiseen teelusikallisen ruokosokeria. Paistoin hedelmäruusuja vielä 180 asteessa noin 20 minuuttia. Vähän aikaa jäähdyttyään ne irtosivat hyvin vuoasta, mutta voi olla, että ne on helpoin syödä suoraan astiasta vaikkapa vaniljajäätelöpallon kaverina.

Sunnuntaipuuhia

Olimme aamulla melomassa kaunista jokireittiä melko lähellä kotiamme. Ensin meillä oli vähän liian monta ystävää, kunnes saimme melottua sen verran karkuun, että sääsket jäivät jälkeen. Seuraavaksi hyökkäsivät paarmat, mutta avuksemme tuli sitten sadekuuro, joka kasteli meidät, mutta vei myös paarmat mennessään. Vesipisarat pomppivat korkealle joen pinnasta ja pidimme hetken sadetta rannan puiden alla. Aamuhetken kohokohta oli evästuokio, söimme eiliset steak sarniet loppuun, maitokahvi ja puolukkamehu säestivät.

Kävimme eilen harventamassa ystäviemme mansikkasatoa heidän ollessaan matkoilla. Tein mansikoista tänään pehmeää, hedelmäistä juomaa. Käytin juomaan myös ison mangon, yhden nektariinin ja noin puolitoista litraa mansikoita. Laitoin kaikki ainekset tehosekoittimeen ja päästelin täysillä, kunnes hedelmät ja marjat olivat pehmeää sosetta. Lisäsin joukkoon puolen sitruunan mehun ja kaadoin soseen kannuun. Sekoitin isolla puulusikalla joukkoon kolmasosalitran tölkin kirpeää sitruunalimsaa. Juomasta tuli pehmeää, hieman kirpsakkaa ja pillillä helposti juotavaa herkkua. Nuoriso joi juomansa sellaisenaan, me varttuneemmat lisäsimme omiin laseihimme pienet hömpsyt tequilaa. Valkoinen rommikin olisi varmasti sopinut. 

Lontoon olympialaisissa meitä kiinnostavana lajina on menossa juuri naisten maantiepyöräily, josta iloksemme on lähetystä ainakin paikoitellen, taas aluksi Ylellä ja myöhemmin Eurosportilla. Suomea edustaa kokenut Pia Sundstedt. Naiset ajavat samaa reittiä, kuin miehen eilen, mutta lyhyemmän matkan.

Tour de Francen odottelua ja mango-melonilassia

Wauhtiajot 2012

Kesäkuun harvoissa postauksissamme on laiteltu ruokaa aika vähän, olen tarkoituksella keräillyt voimia kuukauden viimeisenä päivänä alkavaa Tour de Francea varten. Kammenpyörittäjä tilasi jälleen aikuisten puuhapaketin lievittämään odottamisen tuskaa ja tällä kertaa meillä on hyvä kisakartta, josta voimme helposti seurata kisan kulkua eri puolilla Ranskaa. Paketissa oli mukana myös noin tunnin mittainen kooste viime vuoden kilpailusta ja katsoimme sen sunnuntaina. Se palautti mukavasti mieliin, miten kilpailu vuosi sitten kehittyi ja miten lopputulokseen päädyttiin. Tämän vuoden asetelmista ei voi vielä paljon sanoa, mutta toivon kilpailusta kehittyvän kiintoisan.

Suosikkijärjestelmäni ammattipyöräilijöiden suhteen on vähintäänkin merkillinen. Vuosien varrella olen pitänyt ykkösenä mielessäni milloin ketäkin ajajaa, eivätkä ulkonäköseikat ole lainkaan merkityksettömiä, sen auliisti myönnän. Suosikkini vaihtuu lennosta ja syy voi olla mitä kummallisin. Aikaisemmin pidin Cadel Evansia "ilkeän näköisenä", mutta pari vuotta sitten mieleni vain otti ja muuttui. Enää hän ei näytä minusta keljulta ihmiseltä ja olenkin lähes varma, että pidän häntä suosikkinani tämän vuotiseen Touriin. Alexandre Vinokourov "pääsi suosiooni" (ihan kuin hän sinne olisi halunnut) eräällä muutaman vuoden takaisella Giro-etapilla, jota ajettiin valkoisilla hiekkateillä ja kova vesisade teki tiet vaaleaksi mutavelliksi. Vino ajoi sinnikkäästi ja pyyhki valkoista sementtiä silmistään ja se  katse teki minuun vaikutuksen. Eivät nämäkään asiat ole vain järjenjuttuja, vaan myös sydämenasioita! Ainakin näin epäurheilijamaisella ihmisellä kuin minulla. Minä annan auliisti anteeksi seikkailut kiellettyjen aineiden parissakin. Kun rangaistukset on kärsitty, pidän jälleen vaikkapa Alberto Contadorista, olen pitänyt kaiken aikaa, sellaiset silmäripset miehellä! Kammenpyörittäjä nauraa toisinaan näille ranking-listoilleni, mutta nauruhan on ihmiselle vain hyväksi.

Keittiössä aion tämän vuotisen Tour de Francen aikana kokeilla joitakin sellaisia ranskalaisen keittiön klassikoita, joihin en viime vuonna vielä tohtinut tarttua. Tällaisia ovat ainakin kohokkaat ja croissantit. Viime vuonna ei tullut aivan totaalista mönkäänmenoa minkään Tour-kokkauksen suhteen, johtuen kyllä useimmiten vaikeuskertoimen alhaisuudesta. Mitään revanssia ei tarvitse välttämättä ottaa, samaan tapaan kuin esimerkiksi raviolin kanssa  kävi Italia-teemassa.  Tour de Francen alkuun on nyt  alle kaksi viikkoa, joiden aikana ehtisin kyhäillä jonkunlaista runkoa päivittäisille Ranska-kokkauksilleni. Luultavasti en saa aikaan mitään etukäteen, vaan kokkaan jälleen päivä kerrallaan.

Jotta ruoka olisi mukana edes pikkuisen tässäkin postauksessa, kerron aamiaisjuomasta, jota  meillä oli eilen. Sain siihen vinkin Pikku Leijona ja puoli valtakuntaa-blogin viikonloppuisesta postauksesta, jossa oli tehty mango-melonilassia. En ollut koskaan tehnyt lassia itse, mikä on kyllä pöhköä. Lassihan on ihana raikas juoma, jota voi varioida rajattomasti. Tällä kertaa tein kyllä melkein kuten esikuvapostauksessa. Meillä oli juuri parhaimmillaan ollut mango, joka ehdottomasti vaati jo käyttöä. Pilkoin mangon ja puoli pienehköä hunajamelonia paloiksi tehosekoittimeen ja lisäsin sinne puolisen litraa kreikkalaista paksua jogurttia ja pikkuisen hunajaa. Surrautus ja pehmeä aamujuoma oli valmis.