Tomaattinen lohipasta

Tänään saatoimme päästä lämpimämmän sään ulottuville. Tähän mennessä kuuden viikon aikana on ollut pari päivää lämpötila kahdenkympin tienoilla. Tänään on mennyt 25 astetta rikki. Vielä ei ole autossa ilmastoinnin tarvetta, paikkamme leirialueella on varjoinen. Ihan mukava istua ulkona kuuden jälkeen ilman villasukkia, vaikka kyllä on kivaa villasukkienkin kanssa. 

Päivälliseksi tein meille aivan omasta tai asiakkaan päästä pastaruokaa, vielä ei ole tylsistymistä pastaan. Tärkeintä oli käyttää eilen ostetut lohipalaset ja toisena agendana oli käyttää loppuun aurinkokuivattu tomaatti purkista, jonka Antti osti Neufchateaussa ollessamme. Tähän en etsinyt mitään varsinaista ohjetta, vaan tein kuten nyt tähän ikään osaa kotikokki pastaruoan tehdä. 

Tomaattinen lohipasta kahdelle

• 150 g lohta (2 annosviipaletta nahkoineen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl yrttioliiviöljyä
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia pieniin paloihin leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2,5 dl kuivaa pientä kuviopastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• tuoretta basilikaa ja timjamia 
• sitruunamehua
• raastettua parmesania (toivottavasti kukaan lukijakuntani monista nonnista ei suutu, vaikka laitoin kermaa ja parmesania ja kalaa samaan annokseen, se on tietääkseni valtiorikos Italiassa, siksi onkin hyvä pysyä Ranskassa, jossa mikään ei ole ihan niin tarkkaa)

Ensimmäisenä laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessa (kaasupanos tuli  myös vaihdettua) paistoin ensin lohiviipaleet öljyssä, olin pintamaustanut ne suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Käänsin viipaleita niin, että kaikki neljä pintaa kypsyivät hieman ja käärin palat folioon odottamaan, jolloin ne kypsyivät loppuun. 

Kun pastavesi kiehui, lisäsin kattilaan kuivapastan ja sekoittelin. Uudella kaasupanoksella oli hieman hankala saada pasta kiehumaan sopivasti, kun liekki olikin niin ponteva. Käytin vain 4 minuutin kypsymisajan vaativaa pastaa kaasunsäästösyistä. 

Leikkasin aurinkokuivatut tomaatit pieniin paloihin ja kaadoin ne samalle pannulle, jolla lohipalat oli paistettu, öljyä ei tarvinut lisätä, sillä tomaateissakin oli öljyä. Paistoin tomaatteja pari minuuttia ja lisäsin mukaan tomaattipyreen ja sekoittelin. Hetken päästä lisäsin vielä kerman ja kastike kiehui sopivasti kokoon juuri, kun pasta oli kypsää. Kumosin pastan kastikepannulle ja sekoitin. Annoksiin jaoin pastan kastikkeineen lautasille ja nostin foliokääreestä lohiviipaleet pastan päälle. Pintaan vielä yrttejä, sitruunamehua, pippuria ja parmesania. 

Kuvan oton jälkeen nostimme helposti irtoavat nahkat lohipaloista pois. Sanoisin, että oikein hyvä ateria taas ja täsmälleen oikean kokoinen, kumpikin jaksoi syödä annoksensa ilman ähkyä. Eikä jäänyt tähdenlentoja. Hinnaksi kahden hengen aterialle arvioin noin 6€, josta lohen osuus oli suurin. 

Giro d'Italia on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli jo 12. etappi. Nyt kun leirialueen wifi on epäkunnossa (liekö totta) olemme oman mobiilidatan varassa. Olemme alkaneet käyttää prepaid sim-korttia. Kuukautta on vielä jäljellä 10 päivää ja omat gigat alkavat olla loppupuolella. Tupakkakaupasta ostettu 200 gigan kortti oli helppo ottaa käyttöön puhelimeni toiselle korttipaikalle ja voin vaihdella sen ja oman varsinaisen sim-kortin välillä. Prepaid kortti on voimassa 30 vrk ja toimii ainakin Ranskassa, mahdollisesti myös muissa EU-maissa, mutta sillä ei nyt ole väliä, sillä aiomme olla Ranskassa vielä useita viikkoja. 

Tällä ostonetillä siis pystyimme katsomaan Giron etappia ja aloitimme siltä kohdalta, kun matkaa maaliin oli vielä 50 km. Nopein oli tänään Alec Segaert (ikinäkuullukkaa) ja Afonso Eulalio piti jälleen pinkin paidan omassa garderobissaan, ottipa jopa 6 sekuntia lisää etumatkaa Jonas Vingegaardiin voittaessaan yhden välikirin. 

Crostinit siirtymä- ja museopäivänä

Tämän vuoden reissullamme on ollut kaksi teemaa, hitaus ja meille uudet paikat. Olemme onnistuneet kummassakin oikein hyvin, auto on liikkunut melko vähän. Kuudessa viikossa on ollut huomattavasti enemmän päiviä, jolloin auto ei ole liikkunut metriäkään ja olemme olleet enemmän meille uusissa kuin tutuissa paikoissa. 

Tänään oli siirtymän lisäksi myös museopäivä, kävimme Valençayssa automuseossa ja linnassa, niihin sai ostaa yhdistelmälipun, joka oli hieman edullisempi kuin erikseen ostettuna ja sekös meille maistui. 

Keväisin tulee aina tämä pyhä- ja muiten vapaapäivien suma, joka alkaa nyt olla lopuillaan, vielä kaksipäiväinen helluntai ja sitten seuraavan kerran heinäkuussa, kun Ranskassa on kansallispäivä. Sitä emme tosin osaa edes aavistaa missä silloin olemme. Tänään saavuimme yhteen suosikkipaikkaamme, Amboiseen, jonne olimme tehneet pari päivää sitten varauksen pyhien ylitse. Nyt on kiva oikein rauhoittua tänne, missä pidämme eniten kaikesta. Jopa kuumailmapallot, joita olemme täällä usein nähneet, lähtivät juuri liikkeelle tutun puhinan kera. Vannon, ettemme yhtään hihitelleet pallon tekstiä. 

Siirtymäpäivän nopeaksi päivälliseksi sommittelin meille crostineja, italialaisia pieniä paahdettuja leipiä kahdella eri päällisellä. Meillä oli hieman ricottaa toisesta kokkauksesta jäljellä, samoin aurinkokuivattua tomaattia, tuoreita tomaatteja ja mozzarellaa ja niillähän homma jo melkein hoituikin. Eikä tullut ruokahävikkiä. 

Crostinit

• vaaleaa hapanjuurileipää (12 pientä viipaletta, kaupan leipäosastolla leikattua)
• yrttimaustettua oliiviöljyä
• 1/4 purkillinen ricottaa (Pirkkaa, kotoa asti tuotua, edelleen oli kunnossa)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• 2 tomaattia, vihreä ja punainen
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• purkillinen minimozzarellapalloja
• lisää tuoretta basilikaa

Tässä ei ole kovinkaan vaativasta reseptistä kyse, leipäviipaleet paahdettaan grillissä öljytilkassa. Kun ne jäähtyvät, sekoitetaan ricottatahna, johon tulee ricottan lisäksi sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit leikataan viipaleiksi ja suikaleiksi. Kun leivät ovat jäähtyneet, niille sivellään ensin ricottatahnaa, päälle lisätään tuoreita tomaattiviipaleita ja puolelle leivistä aurinkokuivattua tomaattia. Kummallekin laadulle sitten vielä mozzarellaa, pippuria ja basilikaa. Nälkä siirtyi ja huomiselle sitten taas jotain muuta. 

Giro d'Italian 11. etapin pariin pääsimme tallenteelta samaan aikaan, kun söimme crostineja. Laitoin tabletilta näkymään noin 40 viimeistä kilometriä. Sen nopein oli Jhonatan Narvaez, hän on tämänvuotisen Giron ihmemies, voitti jo kolmannen etapin. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja vähän alle puolen minuutin päässä on Jonas Vingegaard. 

Kanaa ja perunaa italialaiseen tapaan

Bourges on osoittautunut oikein mukavaksi kaupungiksi, päätimme jäädä tänne vähän pitemmäksikin aikaa. Kävimme tänään ensimmäisellä kaupunkikierroksella ja tarkastelimme katedraalia oikein huolella, se on Unescon maailmanperintökohde ja sieltä löytyi kuin löytyikin myös yksi Jeanne d'Arc. 

Päivällisellä meillä oli tänään kanaa ja perunaa, kumpaankin hain italialaista tunnelmaa. Perunoille tein salsa verdeä ja broilerin fileet täytin aurinkokuivatulla tomaatilla ja mozzarellalla. Ohjeet perunoihin täältä. Broilerit tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialainen ateria kahdelle

Perunat

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• 4 isohkoa kaprista (niitä joissa on varsi)
• 2 rkl oliiviöljyä
• sitruunamehua
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• suolaa ja pippuria

Täytetyt broilerinfileet

• 2 pienehköä broilerin filettä
• 4 minimozzarellapalloa
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl kuivaa valkoviiniä hauduttamiseen
• 2 ohutta puista varrastikkua

Ensimmäiseksi tein salsa verden, jonka kanssa piti tyytyä veitsellä pienimiseen, sillä meillä ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä sauvasekoitinta tai muutakaan, millä saisi silputtua aineksia kovin hienoksi. Leikkasin yrtit ja kaprikset pieniksi paloiksi ja silpuksi ja sekoitin niihin oliiviöljyä, sitruunamehua ja valkosipulimurskaa. Sekoitin tasaiseksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Leikkasin pienet Noirmoutierin perunat puolikkaiksi ja laitoin ne pieneen alumiinivuokaan, luritin päälle hieman öljyä ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Jätin vuokan odottamaan. 

Seuraavaksi valmistelin broilerin fileet. Leikkasin niihin viillon niin, että muodostui tasku, jonne laitoin aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellapallot puolikkaina. Suljin taskun pitkällä ohuella varrastikulla, sillä minulla ei nyt sitten olekaan mukana paistinarua. Ennenkuulumatonta! 

Kun oli aika valmistaa ruoka, laitoin perunat vuokassaan airfryeriin (malliston pienimpään) 160 asteeseen noin 15 minuutiksi. Antti paistoi ulkona pannulla täytetyt broilerinfileet tilkassa oliiviöljyä. Kun fileissä oli sievä paistopinta, hän kaatoi pannulle noin desin valkoviiniä lasistani ja laittoi kannen pannun päälle. Kaasu ihan pienelle ja haudutusta noin 5 minuuttia ja loput vielä kaasu sammutettuna. 

Samaan aikaan perunat olivat kypsyneet ja sekoitin niihin salsa verden. Lisäsin vielä hieman sitruunamehua, että maku raikastuisi ja terävöityisi. Oikein mainio ateria.

Giro d'Italian kahdeksannen etapin voittajaksi ajoi Jhonatan Narvaez, jo toinen etappivoitto hänelle tässä kisassa. Katsoimme lopusta noin 35 km eikä Italiassakaan liian kesäistä vielä näytä olevan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja reilun kolmen minuutin päässä toisena on Jonas Vingegaard. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on vuorossa kisan toinen välipäivä ja ensimmäinen varsinainen lepopäivä. 

Pinaatti-kanapastaa koska pinaattia on niin paljon

Tämän ruoan söimme eilen, mutta sen kanssa meni niin myöhään, että käytin eilisen postaukseen aiemmin tehdyn ruoan. Ei kai tästä tule mitään ikäviä seurauksia? Ja miksi pinaattia oli  niin paljon ja on yhä? Pyysin kaupasta aurinkokuivattua tomaattia ja niin pienen pakkauksen pinaattia kuin kaupasta löytyisi. 400 g pussi oli pienin ja kun kyseessä on pinaatti se on ISO pussi. Käytin ruokaan kolme suurta kourallista pinaattia, mutta sehän tunnetusti kutistuu olemattomiin, olisin voinut käyttää neljä tai viisikin kourallista. Joka tapauksessa pinaattia on yhä paljon jäljellä, siitä käytettiin jo toiseenkin ateriaan paljon, mutta yhä sitä vain riittää. Koitamme säilyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla ja syödä sitä ahkerasti, ettei paljon menisi hukkaan. Kotioloissa kuivaisin ylimääräiset tai pakastaisin mysiytettynä, mutta reissuolosuhteissa ne keinot eivät ole käytössä. 

On tässä sekin huoli vielä, että koska uskomme lapsuudesta asti meille tuputettua käsitystä, että pinaatti tekee ihmisestä vahvan, niin voi olla, että meistä tulee nyt liian vahvoja. Täytyy siis olla varovainen, jos alkavat hihat kiristää ja CampaAdrian oven saranat kärsiä liian suurista voimista ovea avatessa. 

Ohje eilisen päivän ruokaan on peräisin täältä. Se on yksi pisimmistä postauksista suurimmalla kuvamäärällä mihin olen osunut, eikä itse ohjekaan ollut lyhyt. Minä oikaisin muutamassa kohtaa enkä esimerkiksi laittanut ruokaan lainkaan niin paljon vettä (en laittanut yhtään) sillä en ymmärtänyt mikä sen funktio oli, eikä sitä mainuttu ainesluettelossa tai olin puusilmä. Mutta tämä on pastaruoka, joten saa käydä italialaisesta päivällisestä! En myöskään käyttänyt vehnäjauhoja ollenkaan kastikkeen sakeuttamiseen, se taas johtuu siitä, että minulla on mukana vain vähän vehnäjauhoja ja niille on jo käyttötarkoitus tiedossa. Seuraavalla tavalla ja aineista ruoan tein. 

Pinaatti-kanapasta kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä (olisin voinut käyttää aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, mutten TAJUNNUT)
• 1 rkl voita
• 200 g broilerin sisäfileitä suupaloiksi leikattuina
• 2 kevätsipulia silputtuna
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia paloiksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• kuivattua välimerellistä yrttiseosta (en rehellisesti sanottuna muista mitä siinä on, tein sitä talvella kuivurilla)
• 1 dl kermaa
• 3 suurta kourallista pinaattia
• spagettia kahdelle (etusormen ja peukalon muodostamaan ympyrään sopiva määrä, 4 minuutin kypsymisajalla, ettei mene kaasua paljon) 
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• raastettua parmesaania
• tuoretta basilikaa

Maustoin broileripalat suolalla ja pippurilla. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paistoin siinä hetkisen sipulia ja aurinkokuivattua tomaattia. 

Lisäsin mukaan voin ja kun sekin oli kuumentunut, kumosin pintamaustetut broileripalat pannulle. Paistelin noin viisi minuuttia koko ajan käännellen. Seuraavaksi laitoin pannulle pinaatit ja nehän mysiytyivät ihan hetkessä, olisi voinut laittaa enemmänkin. Ripottelin pannulle yrttiseosta. Kaadoin mukaan kermaa ja sekoittelin ja jätin kastikkeen kypsymään kannen alle pienellä liekillä.

Toisella kaasukeittimellä kiehui suolattua vettä ja kun arvelin, että kastike olisi pian valmis, laitoin pikaspagetit kypsymään. Kun ne olivat sopivan kypsiä, kumosin pastat pannulle ja sekoitin kastikkeeseen. Hieman pippuria ja suolaa, basilikan lehtiä, raastettua parmesaania ja annokset olivat valmiit. Oli muuten erittäin hyvä pastaruoka! Vaikka itse kehunkin, aurinkokuituista tomaateista tuli hyvää syvää makua ja pinaatti nyt on aina hyvää. 

Giro d'Italian toinen etappi Bulgariassa ajettiin jo aamupäivältä alkaen emmekä oman siirtymäpäivämme vuoksi ehtineet sitä katsoa reaaliajassa. Kun tämän päivän päivällinen (jonka postaan huomenna) oli syöty ja tiskit tiskattu katsoimme loppuosaa kisasta. Guillermo Silva voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon myös. Giron sivuja ei voi kiitellä, piti kaivella tietoja muiltakin sivuilta. Mikäli ymmärsimme oikein, Jonas Vingegaard on sijalla 15. Katsoimme lopusta vain noin 20 km ja juuri sitä ennen oli tapahtunut paha kolari, mutta keskeyttämään joutuneista ei ole tietoja Giron sivuilla, enpä  kyllä olettanut, että olisikaan. 

Italialaista lohta sipulin ja aurinkokuivatun tomaatin kanssa

Päivällislautasille asettelin tänään lohta italialaisella sipuli-tomaattikastikkeella. Lisäkkeenä oli pannulla paistettu riisikakku, pidimme sellaisesta jokunen viikko sitten, tein sellaiset uudelleen. Nyt osasin keittää riisiä täsmälleen oikean määrän, yhden desin raakaa sushiriisiä. Ohje on viitteellisesti otettu täältä. 

Lohta tomaatti-sipulikastikkeen kanssa kahdelle

• 300 g ruodotonta, nahallista lohta
• 1 punasipuli
• muutama kappale aurinkokuivattua tomaattia
• kourallinen tuoretta pinaattia
• 1 rkl voita
• 2 rkl Marsalaa
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (meillä persiljaa, tilliä ja rakuunaa)
• sitruunamehua (unohdin sen annoksesta, muistin kyllä halkaista sitruunan, mutta siihen se jäikin)

Lisäkeriisi ja pikkutomaatit

• 1 dl kuivaa sushiriisiä + vettä keittämiseen
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• kirsikkatomaatteja 6-8 kpl

Laitoin ensimmäisenä riisin kypsymään, lisäsin jo keittoveteen hieman suolaa. Leikkasin sipulin ohuiksi renkaanpuolikkaiksi ja aurinkokuivatut tomaatit vähän pienempiin paloihin. Erottelin pinaattipussin lopusta nahistuneet lehdet pois. 

Leikkasin kalapalan kahtia, noin 150 g annospaloihin, tarkistin ettei ole ruotoja. Ripotin päälle suolaa ja pippuria. 

Kun riisi oli kypsää, sutaisin kahden noin 8 cm halkaisijaltaan olevan stanssin sisäpuolen voilla ja jaoin kypsän riisin stansseihin, painoin pintaa siihen tarkoitetulla kannella tasaiseksi, jollei sellaista olisi, niin lusikalla tasoittelu kävisi yhtä hyvin. 

Kuumensin pannulla voita ja kun pannu oli melkoisen kuuma, laitoin lohipalat nahkapuoli alaspäin pannulle ja paistoin alapuolta noin 4 minuuttia. Käänsin palat ja paistoin toista puolta pari minuuttia. Nostin palat lautaselle ja peitin foliolla. 

Lisäsin hieman voita pannulle ja kumosin sille sipulit ja aurinkokuivatut tomaatit. Paistelin niitä hetkisen, kunnes sipulit olivat lievästi laiskistuneet. Kaadoin mukaan Marsalan (tämän voi jättää pois, ei ollut lähdeohjeessa) ja sekoittelin. Kun viini oli  melkein kiehunut pois, lisäsin pannulle kerman ja pinaatit. Annoin kastikkeen kiehua hetkisen. Maistelin, vaati hieman suolaa ja pippuria. 

Kuumensin toisella pannulla nokareen voita ja nostin stanssista pullauttamani riisikakut pannulle. Halkaisin kirsikkatomaatit ja nostin ne pannulle riisikakkujen molemmin puolin lämpenemään. Käänsin riisikakut muutaman minuutin päästä, kun niiden paistopuoli oli kauniin rapea. 

Nostin melkein kypsät lohipalat folion suojista takaisin kastikepannulle, valelin niitä sakeaksi käyneellä kastikkeella ja laitoin kannen päälle noin kolmeksi minuutiksi, kunnes riisikakkujen alapintakin oli ehtinyt paistua rapeaksi. Tässä ajassa lohipalat kuumenivat ja kypsyivät loppuun juuri sopiviksi. 

Annokseen nostin lautasen toiseen päähän riisikakun, toiseen kalapalan ja kauhoin kastiketta kummankin päälle ja reunoille mukavasti lämmenneet kirsikkatomaatit. Päälle ripotin tuoreita yrttejä silppuna. Söimme eilenkin kermaa, joten tänään emme ottaneet niin paljon kastiketta, sitä jäi hieman ylitse. Ei sitä voinut oikein pienempääkään määrää valmistaa, että oli millä valella kalapaloja. Mutta nyt on kerma vähäksi aikaa pannassa. 

Giro d'Italia siirtyi Sisiliasta mantereelle ja viides etappi oli kokonaismitaltaan 225 km, pisimmästä päästä  tässä kisassa. Luonteeltaan tämä on kolmen tähden vuoristoetappi. Jännitävän etapin voitti nuori italialainen Filippo Ganna, sama mies, joka voitti ensimmäisen etapin. Hän on myös tuore aika-ajon maailmanmestari. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Vaativa pastaprojekti

Tiedättehän tunteen, kun on kaatanut pastaa keitinveteen (luonnollisesti summamutikkamitalla) ja alkaa tuntua, että nyt sitä on liian vähän? Sivumaun Janikin siitä mainitsi jossain somessaan. Ja kuinka usein sitä todellisuudessa olisi liian vähän? Yleensä sitä tulee vielä lisäänneeksi pikkuhetken jälkeen ja lopulta kypsää pastaa on aina vähän liikaa, puhumattakaan siitä, että pasta kypsyy hieman epätasaisesti, kun sitä lisätään kesken keittämisen. Seuraus on tämä: kaappeihin kertyy pastapakkauksia, joissa on liian vähän kahdelle yhteen ateriaan, joten tulee avanneeksi taas yhden uuden pastapakkauksen. 

Nyt olen jonkun aikaa kieltänyt itseäni avaamasta uusia pastapakkauksia, ennen kuin kaikki loppujenloput ja pikkumäärät on käytetty pois tavalla tai toisella. Eilen en löytänyt yhtään pussin tai pahvirasian pohjallista, joten saatoin avata uuden pastapaketin. Se oli ruotsalainen lapsia kosiskeleva autokuviopasta, jonka paino oli 400 g. Koitin ottaa siitä autolleen 200 g, mutta luulen taas pistäneeni kierteen käyntiin.

Keskiviikkoiseen broileripastaan otin vinkkejä täältä, vaikkei meillä ollutkaan Asiago-juustoa. Ohjeen hyvä puoli oli se, että siihen sai käytettyä muutaman jääkaapissa lymyilleen aurinkokuivatun tomaatin ja pussinpohjan pinaattia. Koska ohje huusi juustoa, pääsi mukaan purkillinen pieniä mozzarellapalloja ja leikimme, että ne ovat Asiagoa. Eiväthän ne ole, kertoo wikipedia, muttei se niin tarkkaa ole. Tämä ruoka valmistui nopeasti, alle puolessa tunnissa. Ohjeesta poiketen marinoin broileripaloja hetkisen, sen aikaa kuin sipuli ja aurinkokuivattu tomaatti lämmittelivät pannulla. 

 Broileripasta väärällä juustolla

• 200 g pastaa 
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen 
• 2 kevätsipulia 
• 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia pienemmiksi biiteiksi leikattuna
• 200 g broilerin sisäfileitä paloiksi leikattuna
• puolikkaan sitruunan mehu (koska toista puolta ei ollut enää)
• 1 rkl oliivivöljyä
• suolaa ja pippuria
• ripaus paprikajauhetta
• 5 chilihiutaletta (no ei vaiskaan, muutama oman chilimaun mukaan)
• oliiviöljyä ja voita paistamiseen
• 1dl kermaa
• 1 rasia pieniä mozzarellapalloja (noin 10-12 kpl)
• kourallinen tuoretta pinaattia

Kuumensin veden kiehuvaksi ja suolasin sen reippaasti. Pilkoin sipulin ja aurinkokuivatut tomaatit ja pehmittelin niitä pannulla tilkassa oliiviöljyä. Sekoitin oliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta, pippurista, chilihiutaleista ja paprikajauheesta marinadintapaisen, jossa pyörittelin broileripaloja. 

Kun sipuli ja tomaatti olivat ottaneet toisistaan mittaa hetkisen, siirsin ne erätauolle lautaselle ja lisäsin pannulle hieman voita. Paistoin broileripalojen pintoja tuokion ja palautin sipulit ja tomaatit pannulle. Kaadoin mukaan kerman. 

Keitin pastat kypsäksi (keittoaika pakkauksen mukaan 5-7 minuuttia), vannon etten lisännyt pastaa kuin korkeintaan pari autoa kiehumisen alussa. Pastan kypsymisen aikana broileripalat ehtivät kypsyä kokonaan ja kastike saota mukavasti. Suolaa se ei tarvinnut lisää, mutta pippuria kyllä. Kaadoin kypsän pastan vadille, kaadoin päälle kastikkeen ja sekoitin. Kippasin pinnalle mozzarellapallot ja pinaatit ja sekoitin lisää. Kelpoisa pikaruoka. 

Pelkkää kalaa

Välillä CampaKeittiössä menee ihan pieleen. Näin kävi perjantaina, kun minun piti valmistaa tomaattista lohta ja sille lisäkkeeksi gnoccheja. Löysin nimittäin pakastimesta pussillisen keittovalmiita gnoccheja ja ajattelin pakastimen vajennusmielessä käyttää ne pois. Olen ennenkin keittänyt ja sitten paistanut raakoina pakastettuja gnoccheja, mutta tällä kertaa se ei onnistunut ollenkaan. Ne hajosivat jo keittäessä melkein kokonaan ja pannulle kalastettuina niistä tuli vastenmielinen mössö, joka päätyi kompostiin. Niinpä meillä oli pääruokana vain lohta. Eikä onneksi ollut ruokavieraita. Alkuruoka sen sijaan onnistui hyvin, siitä pidimme kumpikin.

Lohta aurinkokuivatuilla tomaateilla

• 400 g nahatonta, ruodotonta lohta
• nokare voita ja tilkka oliiviöljyä
• 1 punasipuli
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 5-6 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 dl valkoviiniä
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• lehtipersiljaa
• limetin mehua

Aloitin pilkkomalla sipulin ja valkosipulin silpuksi ja leikkaamalla aurinkokuivatut tomaatit muutamaan palaseen. Sitten leikkasin lohipalan neljään yhtä suureen annospalaan, tarkistin ettei niissä ole ruotoja ja leikkasin reunojen rasvaisia kohtia pois. Ripottelin paloille suolaa, pippuria ja hieman limetin mehua.  Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja paistoin kalapaloja molemmin puolin noin minuutin verran ja nostin palat sitten lautaselle odottamaan. 

Laitoin pannulle sipulit, valkosipulit ja aurinkokuivatut tomaatit ja kuullotin niitä hetkisen. Lisäsin mukaan viinin ja annoin sen kiehua melkein kokonaan kasaan. Kaadoin mukaan kermaa ja sekoittelin, maistelin ja maustoin hieman vielä suolalla ja pippurilla. Kun kastike oli kiehunut noin puoleen ja oli sakeaa, nostin kalapalat takaisin pannulle ja valelin niitä kastikkeella. Annoin kalan vielä kypsyä kastikkeessa pari kolme minuuttia. 

Kuten kerroin, lisäke meni pöhpilalle, mutta kyllä se kala oli oikein hyvää sellaisenaan. En alkanut siinä enää mitään muuta hosua, vaan haarukoimme kalan ja sen sakean kastikkeen sellaisenaan suihimme.