Alan kääntyä fenkolifaniksi – fenkoli-mozzarellasalaatti

En ole koskaan oikein paljonkaan pitänyt fenkolista, mutta Antti sen sijaan pitää siitä paljon. Otimme tässä muutama päivä sitten kaupasta  Carrefourin mainoslehtisen ja siinä oli kivannäköinen fenkolisalaattiohje. Lehti oli Belgian Carrefourissa, mutta se oli ranskaksi, joten päätin, että se kelpaa ranskalaiseen ruokahaasteeseemme. Ja huomatkaa miten kiltti olin, että tein ruokaa fenkolista, vaikkei se ole suosikkini! #kuihienooseon

Olen minä jonkun verran oppinut ainakin ruokaranskaa (lähinnä kauppalappujen ansiosta), sillä ymmärsin ohjeen ihan hyvin. Käytin käännösohjelmaa varmistaakseni, että tosiaan ymmärrän. Meillä ei ollut pistaaseja mobilekeittiössämme, eikä myöskään ohjeessa käytettyä burrataa, mutta mozzarellaa oli. Kuivattuja fenkolinsiemeniäkään ei ollut, jätin ne vain huomiotta. 

Fenkoli-mozzarellasalaatti

• puolikas fenkoli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 topakka kevätsipuli viipaleiksi leikattuna (lähdeohjeessa punasipuli)
• 1 pallo mozzarellaa (lähdeohjeessa burrataa)
• tummia viinirypäleitä noin kahden nyrkin kokoinen määrä pieniin nippuihin leikattuina 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• sipaus suolaa ja pippuria

Aloitin paahtamalla tummat rypäleet airfryerissä. Leikkasin tertun pienempiin nippuihin ja nostin ne pieneen foliovuokaan. Luritin päälle hunajaa ja oliiviöljyä, pyöräytin myllyistä päälle pikkuisen suolaa ja pippuria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja paahdoin rypäleitä noin 15 minuuttia 180 asteessa. 

Asettelin lautaselle ohuiksi viipaloidun fenkolin ja sipulin ja revin mozzarella siihen päälle. Kun rypäleet olivat hetkisen jäähtyneet, lisäsin ne lautaselle ja kaadoin foliovuokasta paahtoliemen mozzarellan ja muiden ainesten päälle. Lisäsin vielä hieman fenkolin tillinnäköisiä hapsuleita ja pippuria myllystä. 

Söimme tämän oikein hyvän salaatin valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa. Yleensä minä en syö paljonkaan rypäleitäkään, etenkin jos niissä on siemeniä, mutta näissä ei ollut ja maku oli aivan loistavan paahtunut, muttei kuitenkaan kuivunut. Fenkoli olisi voinut olla jopa voimakkaamman makuinen minullekin, tämä oli melko mieto. 

Tour de Francen kolmas etappi päättyi Dunkerqueen, josta me juuri muutama päivä sitten lähdimme pois. Emme edes kysyneet olisiko leirialueelle mahtunut kisan aikaan. Olimme seudulla vuonna 2022, kun etappi alkoi kaupungista ja silloin oli ihan täyttä sillä leirialueella, jolla me nyt olimme. Kisaa paikan päällä katsoessa tulee hieman kisakrapula ja huono omatunto, kun katsoo kaikkia niitä autokolonnia, jotka ajavat kisan edellä, sen aikana ja sen perässä. Helikoptereista puhumattakan. Että mikä järki tässä on. Tulee vähän huono fiilis olla mukana siinä hommassa. 

No oli miten oli, tänään katsoimme kisaa Luxemburgissa, tutulla leirialueella Wasserbilligissä. Varasimme tänne paikan pari päivää sitten, olimme täällä viimeksi toukokuussa minun synttärini aikaan. Silloin oli vapun takia täyttä, nyt on tilaa vaikka myymään alkaisi. Tällä alueella on erinomainen netti, jolla kisaa pystyy seuraamaan MAX:lta. Telkkaristakin taitaisi tulla lähetyksiä, mutta juuri kun aloimme katsoa kisaa, osui päälle kauhea ukkoskuuro, joten emme nostaneet antennia emmekä tiedä minkäkielistä selostusta olisi ollut, ranskan vai saksan. 

Etapin voittajaksi ajoi Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kolmen kärki pysyi ennallaan. Etapilla oli monta pahaa kolarointia, joitten vuoksi keskeytyksiltäkään ei taideta välttyä. 

Hesarin ohjeella taas – pekoniretiisipasta

Viime yönä näin unia, joissa oli monenlaista seikkailua, mutta niiden lomassa valmistin tai suunnittelin valmistaa kesäkurpitsarisottoa. Niin vain meni aivan hukkaan moinen yöllinen aherrus, ei meillä mitään risottoa syöty tänään! Usein tuo yöllinen valmistelu kyllä auttaa, aamulla tiedän miten keittiössä pitää toimia. 

Aamulla luin nettihesarista kiinnostavasta pastaruoasta ja merkkasin sen muistiin itselleni, jos vaikka joskus tarvisin tuon tyyppistä ohjetta. Olihan tänään tarkoitus syödä risottoa. Muutamaa tuntia myöhemmin Antti luki samaista Raisa Laineen nettihesarin ohjetta ja kysyi, että voisiko tässä olla ideaa jollekin päivälle. Muutin välittömästi suunnitelmani, meillähän sattui olemaan CampaPantryssä retiisejäkin. Mukautin aineksia hieman, sillä mikä se nyt sellainen pastaohje on, jossa ei olisi sipulia ja valkosipulia ja fenkoliakin sattui olemaan, sitäki piti käyttää.

Pekoniretiisipasta

• noin 100 g spagettia
• vettä + suolaa pastan keittämiseen  (0,75 dl säästetään kastikkeeseen)
• 80 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni uudensadon sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pieni pala fenkolia viipaleina
• 10 retiisiä pienine naatteineen neljään osaan leikattuina
• 1 kananmunan keltuainen + 0,74 dl pastankeittovettä
• 1 dl pecorinojuustoa raastettuna
• hieman fenkolin vihreitä haituleita koristeeksi (näyttävät samalta kuin tuore tilli)
• suolaa ja pippuria

Valmistelin silputtavat ja leikattavat ainekset valmiiksi ja laitoin pastaveden kiehumaan yhdelle kaasuliekille. Meiltä meni nyt loppuun nopeasti kypsyvä spagetti, saa ostaa seuraavalla kauppareisulla! Nostin paistinpannun toiselle liekille ja laitoin heti kylmälle pannulle pekonipalaset. Ne alkoivat aika pian kypsyä ja päästää irti rasvaansa. Lisäsin kuitenkin vielä tilkan oliiviöljyä. Hetken päästä lisäsin pannulle ylimääräiset ainekset (joita lähdeohjeessa ei ollut), sipulin, fenkolin ja valkosipulin ja paistelin niitä pekonin kanssa muutaman minuutin. 

Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja laitoin spagetin kypsymään suolattuun veteen. Tämä oli nopeaa kolmen minuutin pastaa, joten ei ollut aikaa tupakointiin. 

Nostin paistinpannun alla olevaa liekkiä hieman suuremmaksi ja lisäsin vielä tilkan öljyä ja sen jälkeen neljänneksiin leikatut retiisit pienine naatteineen. Paistelin niitä muiden pannulla olevien ainesten kanssa sen aikaa, että pasta kypsyi. Retiiseihin tuli kiva paistopinta. 

Otin talteen vajaan desin pastankeittovettä ja sekoitin kananmunan keltuaisen siihen. Kun pasta oli kypsää, Antti kaatoi veden pois ja sekoitin kypsään pastaan vesi-keltuaisseoksen. Yhdistin sen pannulla olevaan seokseen ja ripotin päälle puolet juustoraasteesta ja niin meillä oli hyvä ateria. Maustoin vielä annoksia ripauksella pippuria ja suolaa, fenkolinhaituleilla ja lopulla juustoraasteella. 

Giro d'Italiassa oli se perinteinen voi ei-päivä.  Kuudestoista etappi oli suuri vuorietappi ja katsoimme sitä tablettini gigoilla aika pitkään. Alkupuoli oli sateista ja kylmää, loppupuoli aurinkoista ja muttei hirveän kylmää. Primoz Roglic joutui keskeyttämään kisan ilmeisesti kaatumisen aiheuttaman loukkaantumisen vuoksi ja täytyy sanoa, että minulta vähän katosi motivaatio innostua tästä. Jokatapauksessa hienon vuorietapin kaksoisvoitti Astana-joukkue, ajajien nimet kuulostavat kohtuullisen italialaisilta, ekaksi leivottiin käsikädessä maaliin tulleista Cristian Scaroni ja toiseksi Lorenzo Fortunato, joka voisi olla kyllä nimen perusteella onnekkaampi, mutta eipä ollutkaan. Näitä parilla maaliin tuloja on nähty ennenkin ja muistaakseni niistä on tullut jotain sanomista, mutten tiedä tuleeko nykyään. 

Isaac del Toro piti edelleen pinkkipaitansa, mutta nyt ero toisena olevaan Simon Yates on enää 26 sekuntia ja siitä viiden sekunnin päässä on Richard Carapaz kolmantena. Minun pitää kyllä kaivaa arkistoistani se syy, miksi Carapaz joutui minun kirjoissani koirankoppiin ja voisinko jo luopua siitä. Nyt kun Primoz on pois pelistä, Yatesin äiteen poika voisi minun puolestani voittaa. Simonin velipoika on kymmentenä, ei paha sekään. 

Onhan se minestronekin tehtävä – revisited ties monetta kertaa

Tänään meillä oli päivällisenä tuhti minestrone, niitä on CampaSimpukan vuosien aikana ollut jo aika monta kertaa, etenkin nyt retkikokkaamisen kausilla. Melkein aina on varastoissa ainekset minestroneen, siihen kun voi laittaa melkeinpä mitä vain. Ehken kuitenkaan omenaa laittaisi. 

Tämän päivän minestroneen keräilin erinäisiä aineksia ja saimme kaksi aika suurta kulhollista ruokaa, vielä kun olisi palellut vaikka hiihtoretken jälkeen, niin jopa olisi ollut passeli. Me istuimme varjossa ulkona katsellen Giro d'Italian neljättätoista etappia ja kokkailu tapahtui ulkona yhdellä kattilalla yhdellä kaasupolttimolla. 

Mobileminestrone kahdelle

• 50 g pekonisuikaleita (Ranskassa lardon)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• 1/4 keskikokoisesta fenkolista silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 tetra suuria valkoisia Pirkka-papuja liemessä (kotimaasta tuotuja, sillä en ole Ranskasta vastaavaa tuotetta löytänyt)
• 2 tomaattia kuutioituna (keltainen ja punainen)
• 0,5 l vettä
• 1,5 dl kuivaa pastaa
• suolaa ja pippuria
• parmesaania raastettuna
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Aloitin paahtamalla ensin pekonisuikaleita kattilassa ja kun ne alkoivat päästää rasvaa irti, lisäsin kattilaan tilkan oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, valkosipulin, fenkolin, 'Ndujan ja tomaattipyreen. Paahdoin niitä kaikki välillä sekoitellen noin viisi minuuttia. Sitten kattilaan päätyivät tomaattipalat ja pavut sekä vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Sekoittelin ja annoin keiton kiehua noin viisi minuuttia. Seuraavaksi kattilaan päätyivät pastat ja tarkistin, ettei neste ole kiehunut liikaa kokoon. Sekoittelin muutaman minuutin välein ja kun pasta oli kypsää, maustoin keittoa vielä suolalla ja pippurilla. Annoksiin tuli päälle yrttejä ja parmesaania. Ai, että tykkään pavuista tämmöisissä keitoissa, olisi hyvin mennyt ilman lardoniakin, mutta ei se nyt ollut paha määrä/annos, 25 g. Ruoka näyttää ihan samalta kuin eilinen pasta-annos, mutta ei se mitään. Eri ruokaa se oli kuitenkin. 

Giro d'Italian neljännellätoista etapilla piipahdettiin Sloveniassa. Lopuksi palattiin kuitenkin Italiaan ja nopein oli tänään Casper Asgreen. Kokonaiskilpailun kärki muuttui sen verran, että Isaac del Toro on edelleen ykkönen, mutta Simon Yates on toisena, Juan Ayoso kolmantena, Richard Carapaz neljäntenä ja viimein viidentenä suosikkini Promoz Roglic. Huomenna on sitten jo oikea vuorietappi, vaikka sitä luulin jo tänäisen olevan. 

Risotto cacio e pepe

Olin ilokseni ottanut mukaan risottoriisiä, siitä riittää pariin ateriaan. Niistä toinen oli tänään. Tein pippurista risottoa Henkan Italia-kirjan mukaan, sen minkä pystyin. Minulla ei ollut mitään lientä mukana. Piti tehdä kasvisliemi itse. Tein kahden hengen risoton 1,5 dl riisimäärästä, se oli juuri sopivasti. 

Luin kirjasta, että ruokalaji on Massimo Botturan käsialaa ja vuodelta 2012, jolloin Italiassa oli hirveä maanjäristys ja parmesaanin käyttöä piti vauhdittaa tuhoja kattamaan. Me kävimme Botturan ravintolassa Modenassa vuonna 2013, mutten muista oliko silloin risotto cacio e pepe tarjolla. Sittemmin olemme jättäneet niin fiineissä ravintoloissa käymisen. Hienoja kokemuksia nämä tähtiravintolat, mutta nyt käytämme rahojamme toisin. 

Risotto e pepe kahdelle retkiolosuhteissa

• puolikas uuden sadon sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl valkoviiniä
• 0,75 l vettä
• puolikas sipulia, pieni pala fenkolia, 1 valkosipulin kynsi, 3 laakerinlehteä, suolaa ja pippuria, kuivattua yrttiseosta liemeksi
• 2 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesaania
• lisää suolaa ja pippuria

Laitoin pieneen kattilaan 0,75 l vettä ja sinne puolikkaan sipulin paloina, loput fenkolista (nyt se viimein loppui), 1 valkosipulinkynnen, laakerinlehtiä, kuivattua yrttiseosta, suolaa ja pippuria. Annoin liemen kiehua noin 5 minuuttia ja siivilöin se kattilaan ja kuumensin kiehuvaksi uudelleen. On tärkeää, että risottoliemi on kuumaa, kun sitä lisätään kattilaan riisiä kypsyttämään. 

Silppusin sipulin ja valkosipulin ja laitoin kattilaan oliiviöljyn kuumenemaan. Kuullotin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin mukaan riisit ja kuullotin niitäkin varoen polttamasta niitä. Seuraavaksi meni mukaan viini ja annoin sen kiehua kokoon. 

Sitten aloin lisätä kiehuvan kuumaa omatekoista kasvislientä. Lisäsin kauhallisen kerrallaan ja sekoitin kaiken aikaa reunoja ja pohjia myöten. Kun riisissä alkoi olla enää vähän puruvastusta, lisäsin mukaan nokareen voita ja parmesaania, maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. Annoksiin vielä laitoin todella paljon pippuria. Tämä on mukaelma cacio e pepe-ruoasta, pastan sijaan riisillä. 

Lisänä oli pienet lohipalat, jotka maustoin suolalla, pippurilla, sitruunalla ja paistoin voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla. 

Giro d'Italia on edistynyt taas etapin verran. Katsoimme toisella silmällä muutama kymmenen kilometriä tasamaan etappia. Sen nopein oli jälleen kerran Jonathan Millan (jo kolmas etappi tässä kisassa)ja kokonaiskilpailun ykkösestä ei ole epäilystä. Se on tietysti Tadej Pogacar. Kävin kurkkimassa koko listaa ja Nairo Quintana on sijalla 26. Taitavat hänen voitonpäivänsä olla jo ohitse. 

Antti vei minun pyöräni ja sen kukkaset läheiselle kanaalisillalle,
minäkin pääsen mukaan huomenna

Kanapasta 12 vuoden takaa

Ihan tarpeeksi sinne päin

Kävimme tänään matkan varrella kaupassa, oli vielä Hyper U-ketju tälle reissulle käymättä. Siellä oli vielä pyhien alla hyvin rauhallista, jopa kassalla (tosin juuri kassalla ihan kaikilta loppuu kiire Ranskassa, kaikki tekevät kaiken kuin hidastetussa filmissä). Olimme menossa kassalle, jolla työskentelevä henkilö viittilöi, että älkää nyt tänne tulko, tämä on pikakassa, max 20 ostosta. Koko ajan kun olimme jonossa ja asioimme, hän sai tarkastella kaikessa rauhassa kynsiään, sillä ihan kaikilla oli paljon enemmän ostoksia kuin 20. Hyvin toimittu. 

Niin siellä kaupassa (kun henkilökunnan arvostelultani ehdin) teimme useamman päivän ostokset, sillä huomenna alkaa piiiiiitkä viikonloppu. Ostimme mm. hyvin pienen pakkauksen kanaa, josta tuli päivällinen tänään. Mutta unohdimme ostaa vettä ja jotain muuta, jonka unohdin vielä tarkemmin. 

Fulli-moottoritiemaksulaite toimi taas oikein hyvin, tosin Antti on vielä epätietoinen kuinka laskun saa maksettua, sillä laskuthan on maksettava eikös juu? Nyt nämä parin viikon motariajelut näkyvät siellä Fulli-appissa, mutteivat vielä luottokortilla. Kai ne sieltä sitten kyselee perään? Liikennettä oli melko paljon etenkin Montpelierin ja Toulousen ohituksissa, mutta periferiquet vetivät kuitenkin melko hyvin. Yksi paha onnettomuus osui nähtäville, rekka oli jotenkin onnistunut jyräämään itsensä vastaantulijoiden kaistalle kaksiosaisen kaiteen läpi. 

Tulimme iltapäivällä Moissaciin, jossa emme ole ikinä kuuna päivänä olleet. Ajoimme viimeisessä ympyrässä harhaan ja jouduimme toispuoljokkee, mutta pääsimme aseman parkkipaikalla kääntymään oikeaan suuntaan. Missä on ympyrä silloin kuin sitä tarvitaan? Ei  missään. Osa leirialueen paikoista on hyvin märkiä, me otimme pikkuisen siihenkin asiaan tuntumaa, mutta emme liikaa. Nyt olemme betonialustalla ja tässä pysymme maanantaihin asti. Pulssikin on palannut normaaleihin lukemiin. 

Koska olin valinnut meille kanaa (täällä se todennäköisesti onkin kanaa, eikä broileria), piti minun löytää sille italialainen ohje. Googlatessa osuin vanhaan tuttuun blogiin, Perjantaikokkiin ja Petrin postaukseen kanaruoasta. Ja kuka se siellä kommentoikaan, jollei muuan CampaSimpukka. Vuonna 2012. Tämäkin ruoka on toteutettu sillä viisin, että sitä laitettiin mitä oli ja mitä ei ollut, jätettiin pois ja vähän lisäiltiin yhtä jos toista. 

Italialainen yrttikana kermassa

• oliiviöljyä
• 250 g kanan filettä suupaloihin leikattuna
• pieni pala fenkolia (sitä vain riittää, vaikka luulin kokanneeni sen loppuun jo pari ruokaa sitten)
• 1 uuden sadon sipuli varsineen (oma lisäykseni)
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl kermaa (yhä vain Valion kermaa, tätäkin vain riittää ja riittää, eikä mene pilalle)
• tuoretta basilikaa, timjamia ja rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• hieman chihiutaleita (koska halusin)
• pieni noutopizzan mukana tullut pussukka chiliöljyä (pitäähän se pois käyttää)
• parmesaania pinnalle

Tästä tuli hieman valjunnäköinen ruoka, mutta makua oli yllinkyllin. Leikkasin ensin kanapalat saksilla suupalan kokoon ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Silppusin sipulin, fenkolin ja yrtit. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja kumosin sipulin ja fenkolin sinne paistumaan. Muutaman minuutin kuluttua lisäsin kanapalat ja paistelin niitäkin noin 5-6 minuuttia. Samaan aikaan pastavesi kuumeni. 

Kun sipulit, fenkolit ja kanapalat olivat paistuneet parahultaisesti, lisäsin mukaan viinin ja annoin sen kiehua kokoon. Sitten lisäsin kerman ja yrtit, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Sekoittelin ja annoin kiehua maltillisesti sen aikaa, että pasta kypsyi, oli 9  minuutin pastaa. Koska ruoka oli vielä hieman laimeaa, lisäsin pippuria, chilihiutaleita ja jääkaapista löytämäni chiliöljynyssäkän sisällön. Jopa alkoi maistua. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen kastikkeeseen ja annosten päälle raastoimme (varmaankin vastoin kaikkia pastasääntöjä) parmesaania ja revimme yhden jättimäisen basilikalehden/annos. Kyllä ei ollut pahaa ja nälkä siirtyi. Kiitos Petrille sinne vuosikymmenen taakse ohjeesta, muista lukeneeni blogia siihen aikaan innokkaasti ja oikein odottaneeni perjantaita ja uutta postausta. 

Tällä leirialueella on hyvä ja toimiva netti, tosin ei se striimaukseen jaksa, eikä tarvitsekaan, siihen käytämme omia gigoja. Katsoimme ihan viime kilometrit Giro d'Italiaa ja oli oikein hauska nähdä, miten Pohjanmaan poika Julian Alaphilippe voitti 12. etapin. Tarkalleen ottaen Julian on kyllä ranskalainen, mutta olemme aina puhutelleet häntä Ala-Philippeksi. Kokonaiskilpailun asemat eivät ole muuttuneet, Tadej Pogacar johtaa. 

Päivän pyöräaiheisena kuvana on Antin eilinen #tussukumi . Onneksi  hänellä oli varasisuri ja pumppu mukana. Ja nyt #tussukumi on jo paikattu. 

Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta. 

Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen. 

Fenkolia papujen kanssa

Minähän en sitten ole mikään fenkolifani, mutta näin niin hyvältä näyttävän fenkoliruoan instassa, että sitä piti kokeilla. En löytänyt blogista ohjetta, en tiedä onko hänen bloginsa enää aktiivinen, vai ovatko muut somekanavat nyt enemmän tapetilla. Mutta ohje on kokonaan instassa nähtävillä. 

Pannulla paistettu fenkoli paputahnalla

• 1 fenkoli lohkoihin leikattuna (säästä vihreät tilliä muistuttavat haitulit, jos niitä on tallella fenkolimötikässä)
• 1 sipuli
• 1 tölkki valkoisia papuja liemineen (ohjeessa oli butter beans, mutten ole oikein suurikaan papuasiantuntija)
• vettä (jos tarpeen)
• voita ja oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• kuivattuja fenkolinsiemeniä
• sitruunan kuorta raastettuna ja sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Laita valurautapannulle ihan vähän oliiviöljyä ja paahda fenkolilohkoja muutamia minuutteja molemmin puolin. Lisää mukaan voita, timjamia ja mitä yrttejä nyt käytätkään ja pienennä kuumuutta pannun alla. Kypsennä lohkoja kunnes ne ovat kauniin värisiä ja pehmeitä, lisää voita mikäli se on tarpeen. 

Kuullota toisella pannulla silputtua sipulia oliiviöljyssä minuutti pari ja lisää mukaan valkosipulimurska ja fenkolinsiemenet sekä pavut liemineen. Sekoittele ja kypsentele muutama minuutti, pavuthan ovat kypsiä, mutta ne saavat hieman pehmetä vielä. Lisää mukaan vettä, jos seos meinaa tulla liian kuivaksi. Purista mukaan hieman sitruunamehua ja raasta sekaan vielä kuorta pikkuisen. Erota 2/3 seoksesta ja kaada se blenderin kannuun. Loput jätä pannulle ja mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Surruuttele blenderissä oleva osa tasaiseksi, lisää tilkka vettä, jos tasaisen tahnan aikaansaaminen vaatii. Kaavi tahna kannusta kulhoon ja lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. 

Kun fenkolilohkot ja paputahna ovat valmiit, lämmitä vielä jäljellä olevat kokonaiset pavut uudelleen ja sekoita mukaan fenkolin tillimäiset hapsut. Levitä tahna lautasille, asettele kypsät fenkolilohkot päälle ja lusikoi mukaan loput kokonaiset pavut liemineen. Vähän vielä sitruunamehua ja tuoretta yrttiä päälle ja valmista on! Voin jos vaihtaa öljyyn tai muuhun eläimettömään tuotteeseen, tulee vegaanistakin, mutta kasvisruokaa nyt kai ainakin voin kanssa. 

Tykkäsin tästä fenkoliruoasta enemmän kuin fenkolista koskaan, söin noin kolmasosan fenkolista ja Antti loput. Paputahnakin oli oikein hyvää. Meillä ei ollut mitään kunnollista leipää kaveriksi, mutta paahtoleipäkin kelpasi lautasen luuttuamiseen. 

Talvipäivän perhepäivällinen

Kesällä 2017 Minna-ku ite tekee aloitti #suurikeittokirjahaasteen  ja minäkin olen ollut mukana. Tosin haaste oli kohdallani pitkään tauolla, en ollut oikeastaan edes muistanut sitä. Sattumalta huomasin myös toisen Minnan juuri aloittaneen oman haasteensa ja palasin itsekin sen pariin pitkästä aikaa. Tarvitsin aasialaishenkisen kalakeitto-ohjeen ja pienellä googlailulla osuin Peggyn keitto-ohjeeseen. Muistin, että minullahan on hänen kalaruokakirjansa, sieltähän sopiva ohje näppärästi löytyikin. 

Sovelsin ohjetta hieman, osaksi mieltymyssyistä, osaksi siksi, ettei minulla ollutkaan ihan kaikkia raaka-aineita. Tuoreen inkiväärin unohdin ostaa. Uskon kuitenkin, että hyvin Peggy-henkinen tästäkin keitosta tuli. Valmistin sen haudutuspadassa, sillä aloitin ruoanvalmistuksen jo aamiaisen jälkeen. Ruoka valmistui itsekseen ja oli heti syötävissä, kun nuorempi sukupolvi saapui. 

Kalakeitto viidelle Peggyn ohjetta mukaillen

• 500 g kirjolohta
• 200 g turskaa
• 0,5 l kasvislientä
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• oliiviöljyä
• pieni palanen fenkolia suikaleina
• 200 g valkokaalia suikaleina
• 3 porkkanaa tikuiksi leikattuina
• 1 pieni chili silppuna
• puolikas punaisesta suippopaprikasta suikaleina
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta tikuiksi leikattuna
• 2 kaffirlimetinlehteä
• 1 rkl currytahnaa
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 1 limetin mehu
• 1 limetti lohkoina
• tuoretta korianteria

Peggyn ohje alkaa hyvin samaan tapaan kuin minunkin kokkailuistani suurin osa, eli sipulilla. Tänään jätin sipulin pois ja käytin sen tilalta pienen palan fenkolia. Silppusin sen ja kaalin ohuiksi suikaleiksi. Saman tein paprikalle ja chilille, kuoritut porkkanat ja kesäkurpitsan leikkasin ohuiksi tikuiksi. 

Leikkasin lohen ja turskan kuutioiksi ja laitoin ne vielä lautasella jääkaappiin odottamaan. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen haudutuspataan, jonka olin laittanut jo lämpenemään. Käytin pannulla oliiviöljyssä ensin kaali-ja fenkolisuikaleet, sitten porkkanat, kesäkurpitsan, paprikan ja chilin. Kumosin kaikki pataan kasvisliemeen. Sekoitin mukaan currytahnan, suolan, sokerin, jauhetun inkiväärin,  kaffirlimetin kuivatut lehdet ja hieman pippuria. Jätin padan hautumaan high-asetuksella muutamaksi tunniksi. Tähtäsin ruokaa noin kolmeksi iltapäivällä. 

Noin yhden aikaan lisäsin pataan kalakuutiot ja ensin yhden purkillisen kookosmaitoa. Koska halusin hieman enemmän lientä, lisäsin hieman vettä ja lopulta toisenkin purkin kookosmaitoa. Kala  kypsyi haudutuspadassa noin kolmessa vartissa, kun pata oli koko ajan high-asetuksella. Laitoin padan low-asetukselle loppuajaksi. 

Viimeistelin keiton limen mehulla ja tuoreella korianterilla. Keitto maistui ja lämmitti, kaikki hieman niiskuttivat pöydässä, chilin kevyt kuumotus tuntui kivasti. Olin hieman pelännyt, että chiliä tuli liikaa maistellessani keittoa valmistusvaiheessa. Kookosmaito pyöristi maun oikein sopivasti. 

Jälkiruokana meillä oli veriappelsiinipossetia. Se ei ehtinyt aivan täydellisesti hyytyä, mutta lusikoimme senkin kiltisti.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. Tämä oli 27. aihepiirin postaus. En ollut aiemmin vielä kokeillut ohjeita Peggyn kirjasta, mutta sen pariin kyllä palaan vielä myöhemmin. Liitän postauksen myös Crock pot-välilehdelle, jossa ovat kaikki CampaKeittiön haudutuspataohjeet. 

Bouillabaisse revisited

Saavuimme tänään kotiin pieneltä kotimaiselta campareissulta ja poikkesimme ihan viimeksi Cittariin sen toivossa, että kalatiskissä olisi jotain sopivaa ranskalaista mereneläväpäivällistä varten. Olihan siellä, ostin pieniä loppupaloja ja yksittäiskappaleita, sillä on hyvä, että nekin menevät kaupaksi. 

Bouillabaisse

• 4 pientä perunaa
• 1 porkkana
• 1 tomaatti
• 1 pieni fenkoli
• 2 uuden sadon punasipulia
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 1 dl valkoviiniä
• sahramia
• 5 dl kalalientä
• pieni pala lohta
• pieni pala tonnikalaa
• 4 kampasimpukkaa
• 2 tiikerirapua kuorineen
• 4 suurta raakaa kuorittua tiikerirapua
• suolaa ja pippuria
• tilliä ja fenkolihapsuja
• sitruunamehua
• loraus kermaa
• smetanaa

Leikkasin pestyt perunat, sipulit, valkosipulinkynnen ja fenkolin ohuiksi viipaleiksi ja tomaatin kuutioiksi. Kuumensin kasarissa lorauksen oliiviöljyä ja laitoin kasariin perunat, porkkanat, sipulit, fenkolit ja valkosipulit kypsymään. Hetken päästä lisäsin sinne myös tomaattikuutiot ja valkoviinin. Kun ainekset olivat kypsyneet hetken, lisäsin mukaan sahramin ja kalaliemen. Jätin keittopohjan kiehumaan maltillisesti siksi aikaa, että valmistelin merenelävät ja Tour de Francen etappi tuli maaliin. 

Leikkasin lohen ja tonnikalan suikaleiksi ja kuivasin sulaneet ravut. Kampasimpukoille en tehnyt mitään erityisiä temppuja. Ripottelin kaikkien päälle hieman suolaa ja pippuria. Kun oli aika viimeistellä keitto, kuumensin keittopohjan uudelleen oikein kuumaksi ja nostelin kalat, simpukat ja ravut kasariin. Puristin mukaan sitruunamehua ja kaadoin lorauksen kermaa ja sekoittelin. Maistelin ja lisäsin hieman pippuria, suolaa oli tarpeeksi. Keitto sai kiehua pari kolme minuuttia, että kalat, simpukat ja ravut kypsyivät. 

Annoksiin nostin runsaasti lientä, kasvissattumia, rapuja ja simpukoita tasamäärän ja kalaa silmämääräisesti yhtä paljon. Pinnalle lusikoin hieman smetanaa ja koristelin vielä tillillä ja fenkolihapsuilla. Ihan tolkuttoman hyvää keittoa, ei voi muuta sanoa. 

Tour de Francen 14. etappi oli, kuten eilen kerroin, brutaali vuorietappi. Me ehdimme kotiin reissusta niin, että koko etappi olisi ollut nähtävillä, ellei Eurosport ja Cromecast olisi kimppatemppuilleet muutamaan kertaan, missään nimessä ei ole käyttäjäpohjainen probleema... Saimme kuitenkin nähtyä, että Thibaut Pinot voitti etapin hienosti ja Julien Alaphilippe on edelleen kokonaiskilpailun ykkönen, eli ei hassumpi ranskispäivä! Huomenna vuorietappien sarja saa jatkoa, se on kirimiehille tuskaa, mutta eivät nuo vuoret näytä Nairollekaan maistuvan. 

Turskaa paperissa

Viikonloppuna söimme erään aterian alkuruokana kantarellikeittoa. Olin valmistellut jo pääruoan paperipakettiin ja kuumentanut uunin ja laittettuani alkuruokalautaset tiskariin, nostin pääruoan uuniin kypsymään. Otin ohjeen täältä, mutta unohdin siitä kokonaan tomaatit. Se harmitti minua, sillä arvelen, että olisin pitänyt tomaateista tässä ruoassa. Sen sijaan lisäsin siihen linssejä, sillä laiskamato otti minusta otteen enkä viitsinyt alkaa tehdä jotain muuta lisäkettä kalalle. 

Turskaa kahdelle paperissa

• 200 g ruodotonta turskafilettä (100 g/annos)
• palanen fenkolia ja muutama haituli sitä tillimäistä yrtinnäköistä fenkolin hörhelöä
• 1 ohut uuden sadon sipuli varsineen
• nokare voita
• sahramia (oma lisäykseni)
• pieniä tomaatteja (minä unohdin)
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl Pernod'ta
• 1 dl punaisia linssejä (kuivina)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kiehauta linssit suolatussa vedessä, niiden ei tarvitse tulla ihan kypsiksi. Ota kaksi palaa leivinpaperia ja lusikoi niiden keskelle keko melkein kypsiä punaisia linssejä pediksi kalalle. Nosta kalapalat linssien päälle. Mausta suolalla ja pippurilla, aseta pinnalle nokare voita, fenkolihörhöjä,  muutama sahramihippu, ohuita fenkoliviipaleita ja sipulisilppua. Jos et ole niin huonomuistinen kuin minä, laitat mukaan myös niitä pieniä tomaatteja puolitettuina. Kääri paperi reunoistaan niin, että siitä muodostuu paketti, jätä pieni kaatoaukko, josta lorautat päälle ihan pikkuisen Pernod'ta tai vaikka valkoviiniä, tai vettä, jos et perusta tässä kohtaa alkoholista. Sulje paketit kokonaan. Minä käytän varmistimina paperiliittimiä, niitä voi käyttää uunissa monta kertaa, eivät mene miksikään, kunhan eivät ole muovilla päällystettyjä. Paista paketteja noin 10-15 minuuttia riippuen kalapalan paksuudesta. Linssit olivat hyvä lisäke passelisti kypsyneelle kalalle. 

Kaksi on enemmän kuin yksi

Sous vide-kokkailut ovat olleet vuoden ajan aika pinnalla keittiössämme. On ollut hauska kokeilla erilaisia raaka-aineita tasalämpökypsennyksellä ja monen onnistumisen ja muutaman totaalisen floppaamisen jälkeen olen valmis sanomaan, että sous vide on ihan järkevä menetelmä kotikeittiössäkin, eikä mitenkään ylihifistelevä homma. Jos minua joku tässä harmitti oli se, että kokonaista ateriaa ei ollut mahdollista tehdä, sillä liha ja vihannekset vaativat niin eri lämpötilan kypsyäkseen. Sehän tarkoitti sitten sitä, että nettikaupoista metsästyi meille toinen sous vide-laite. 

Tämän uuden tötterön merkki on Steba ja se kehuu olevansa saksalainen. En ole vielä tutustunut sen merkin verkkosivuihin, Sansairen sivut ovat oikein hyvät ja siellä on paljon ruokaohjeita ja tietoa ruoan valmistamisesta tällä menetelmällä.

Lauantain päivällisen muodostivat naudan sisäfilepihvit, muutama erilainen kasvis sous vide-menetelmällä ja perunaespuma. Espuma on espanjaa ja tarkoittaa vaahtoa. Se ei ole kuitenkaan sellaista kuplaista vellivaahtoa, jota ravintoloissa vierastan, vaan ilmavaa, hyvin sileää pyremaista vaahtoa. Kokeilin tehdä perunaespumaa jo viikko sitten, mutta siitä tuli täydellinen epäonnistuminen, eikä massa päässyt (onneksi) edes sifoniin asti, vaan kompostiin jo sitä ennen. Käytin nimittäin väärää perunalajiketta ja sain aikaan semmoisen liisterin, että olisipa ollut kätevää, jos olisi juuri ollut tapetointihommia. Ei ollut ja älysin keskeyttää homman ja kokeilla perunaespumaa uudelleen jauhoisella perunalla. 

Naudan sisäfilepihvit sous vide

• 1-2 pihviä syöjää kohden riippuen fileen paksuudesta ja ruokailijoitten nälästä/ahneudesta
• suolaa ja pippuria
• voita viimeistelypaistamiseen

Minulla oli pakastettua naudan sisäfilettä, josta Antti sahasi päivän tarpeeseen sopivan palan lihan paloitteluun varatulla sahalla. Sulatin lihapalan ja leikkasin siitä pihvejä. Olimme juuri lukeneet edellisiltana, että pihvejä voi kypsentää enemmänkin kuin kerralla tarvitsee, kunhan pihvit heti jäähdyttää vakuumipussissaan ja sitten myöhemmin lihan pitäisi olla ihan ok kunnossa useiden päivien ajan. Saapa nähdä. Valmistelin kaikkiaan 7 pienehköä pihviä tasalämpökypsennykseen. Kun liha oli sulaa, kuivasin pihvejä paperilla ja ripottelin niiden pinnalle suolaa ja pippuria. Suljin lihapalat vakumointikoneella kypsennyksen kestäviin muovipusseihin, yhden pihvin kuhunkin pussiin. 

Kun ruoka-aika alkoi lähestyä, kuumensin vettä suuressa kattilassa Sansairella 55 asteeseen ja laitoin pihvipussit veteen. 55 astetta vastaa ymmärtääkseni medium miinus-kypsyyttä, tai ihan aavistuksen enemmän. Olin leikannut pihvit noin 3-4 sentin paksuuteen. Pihvit olivat 55 asteessa noin 90 minuuttia.

Kasviksia sous vide

• 1 suuri punasipuli
• 2 yksikyntistä valkosipulia
• palanen fenkolia
• 1 suurehko porkkana
• pikkuisen voita
• suolaa ja pippuria

Kuorin sipulin ja halkaisin sen kahteen osaan kannasta huippuun. Ripotin leikkuupinnoille suolaa ja pippuria ja tälläsin niille pikkupalat voita. Suljin puolikkaat vakuumiin. Olisin voinut varmaan laittaa molemmat palat samaan pussiin, mutta en kumminkaan laittanut. 

Porkkanan kuorin ja halkaisin pitkittäin kahteen pitkulaiseen palaan, nekin maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla, mutta maltilla. Sisustin niidenkin pussin pienellä voinokareella. 

Fenkoli oli just sillä rajalla, että pian se olisi ollut pilalla, trimmasin kehnot osat pois ja jäljelle jäi kaksi pientä palaa, jotka vakumoin samoin maustein kuin muutkin veggiet. Valkosipulit kuorin, halkaisin ja vakumoin.  Kuumensin Steba-tötteröllä veden toisessa kattilassa 85 asteeseen ja laitoin pussit veteen. 

Sekä lihan, että kasvisten oli määrä olla vedessä noin 90 minuuttia, jonka jälkeen ne olisivat sopivan kypsiä. Sen jälkeen olisi aikaa noin 3-4 tuntia, jonka aikana ruoka ei menisi suuntaan eikä toiseen vesihauteessa, mutta jossain vaiheessa rakenne alkaisi kyllä muuttua jonkunlaiseen muussautumisen suuntaan. Tätä en ole kokeillut. 

Perunaespuma sifonilla

• 300 g jauhoista perunaa
• 1,5 dl maitoa
• 0,5 dl kermaa
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan raastettu kuori
• pippuria
• suolaa
• muskottipähkinää
• tuoretta rosmariinia
• 1 kaasupatruuna

Ohje oli hieman epälooginen. Siinä puhuttiin oliiviöljystä, mutta ei missä vaiheessa se laitettaisiin. Käytin voita. En laittanut perunalisäkkeeseen lainkaan valkosipulia, koska sitä oli jo kasvislisäkkeenä. Kuorin perunat ja punnitsin ne. Arvelin, että onkohan viitisen perunaa noin 300 g ja minua nauratti, kun vaaka näytti 299 grammaa viidennen perunan jälkeen. 

Kypsensin perunat paloina vedessä ja kaadoin kypsät palat siivilään. Kuumensin samassa kattilassa maidon yhdessä rosmariinin, suolan, pippurin, sitruunankuoren ja muskottipähkinän kanssa. Lisäsin mukaan kerman. Puristin mukaan kuumaan liemeen perunat perunalumipuristimella. Sekoitin massan tasaiseksi. Se oli löysän vellin vahvuista. Maistelin ja lisäsin vielä suolaa. Siivilöin massan oikein tiheällä siivilällä, jonka Antti hommasi minulle, kun marmatin, ettei meillä ole tarpeeksi tiheää siivilää. No nyt on. 

EDIT 24.1. Näköjään minäkin olin epälooginen, unohdin mainita, että lisäsin voin sinne kuumaan maitoon ja perunalumeen.

Jätin massan kattilaan odottamaan ruoka-aikaa. Olisin voinut tehdä sen valmiiksi asti sifoniin, jos olisin käyttänyt sen heti, tai jos sous vide-kattiloissani olisi ollut noin 75 asteinen vesi, olisin voinut laittaa pullon sinne pysymään lämpimänä. Olen lukenut, että pulloa ei pitäisi pitää 75 astetta kuumemmassa vedessä. 

Juuri ennen kuin aloimme syödä, tein espuman valmiiksi. Kuumensin massan kattilassa sekoitellen sitä pohjia myöten ja kaadoin sen kuumana sifonipulloon. Laitoin pullon kannen tiivisteen kunnolla paikalleen ja laitoin kannen tiiviisti kiinni. Käänsin kaasupatruunan kiinni kahvassa ja kaasu pääsi oikealla tavalla pullon sisälle. Ravistin pulloa muutaman kerran rivakasti ja käänsin patruunakahvan irti. Laitoin tilalle metallisen tulpan. Nostin pullon pihvienkypsennyskattilaan, jossa veden lämpötila oli 55 astetta. Siellä se odotti sen aikaa, että viimeistelin aterian muut osat.

Annosten sommittelu

Ensin kuumensin paistinpannun kuumaksi ja laitoin sille pari hyvänkokoista nokaretta voita. Otin pannun kuumetessa neljä pientä pihvipussia pois vesihauteesta ja aukaisin pussit. Asetin pihvit talouspaperin päälle ja taputtelin niiden pinnat kuiviksi. Kun pannu oli kuuma, nostin pihvit pannulle saamaan viimeistelypinnan. 

Pihvien ollessa pannulla Antti avasi kasvispussit ja asettelin porkkanaa, sipulia, fenkolia ja valkosipulia lautasille. Kun pihvit olivat saaneet molemmille puolille hyvän paistopinnan, nostin ne lautaselle (kaksi folion alle odottamaan) ja lopuksi otin sifonin vesihauteesta patakintaalla suojatuin käsin. Kuivasin pullon pinnan ja ravistin pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Kokeilin pikkuastiaan ensin millaista jälkeä pullosta tulee ja se oli  juuri sellaista samettia, kuin pitikin, joten tein annoksiin muutaman täplän ilmavaa perunavaahtoa. Nostin vielä pihveille ohuet viipaleet maustevoita.

Kaikki aterian osat olivat kyllä niin hyvin onnistuneet, että olin aivan onnessani. Pihvin kypsyys oli aivan optimaalinen, kasvikset kypsiä, mutta napakoita rakenteeltaan. Perunaespuma oli ilmavaa, sileää ja niin hyvää, että söimme sitä enemmän kuin tavallisesti syömme perunaa aterialla. Olisi kiva, jos saisin rakenteen vielä pysymään korkeampana, nyt vaahto laskeutuu aika pian matalaksi läikäksi. ehkä hieman enemmän voita, tai lämmitetty lautanen auttaisi. En koskaan muista lämmittää lautasia, vaikka minulla on ihan sitä varten vempelekin. Etenkin punasipulin ja fenkolin rakenne oli ihastuttava ja kaikkiaan koko ateria oli mainio. 

Aterian jälkeen otimme loput pihvipussit pois vesihauteesta. Laitoimme suureen kattilaan isoja jääpaloja ja kylmää vettä ja upotimme pussit jääveteen jäähtymään nopeasti. Noin 20 minuutin kuluttua otimme pussit vedestä ja laitoimme ne jääkaapin nollalaatikkoon odottamaan seuraavaa päivää. Saa nähdä miten ne kestävät tämän ja onko pihvi vielä syötävää uudelleen lämmityksen jälkeen. Pitää vielä varmistaa, että tehdäänkö lämmitys pannulla vai miten. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide- ja Sifoni-välilehdille, joille kerään aiheisiin liittyvät postaukset.

Säästäväisen lohikeitto

Erään päivän savulohiaterialta jäi pieni pala kalaa ja tunnollisena laitoin sen jääkaappiin odottamaan hyvää tähdenlentoideaa. Nyt ei mikään piirakka innostunut, eikä kalaa ollut tarpeeksi oikein juuri mihinkään. Kahden hengen thaityyliseen keittoon arvelin kalan riittävän kuitenkin hyvin ja sellaista meillä oli sunnuntaina.

Thaityylinen kalakeitto

• 1 pieni nippu nuudeleita (sellaisia suoria spagetin näköisiä täysjyvänuudeleita, ties minkämaalaisia)
• noin 100 g lämminsavulohta
• noin 50 g jokiravun pyrstöjä
• pieni pala fenkolia (noin kolmannes keskikokoisesta möllykästä)
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• muutama pieni tomaatti
• 1 porkkana
• vettä
• puolikas säilykepurkki kookosmaitoa (sellainen hernaripurkin kokoinen)
• 1 tl osterikastiketta
• 1 tl sitruunakastiketta (jotain aasialaista, en muista mitä varten ostettu)
• 1 rkl vihreää currytahnaa
• loraus oliiviöljyä
• 3 laihaa kevätsipulia (niiden kunnossa olevat kohdat)
• puolikas punaista chiliä, ei kovin kuumottavaa
• muutama oksa tuoretta fenkoliyrttiä ja korianteria
• suolaa ja pippuria
• 1 limetti (puolikkaan mehu keittopohjaan ja toinen puolikas lohkoina tarjoiluun)

Aloitin kiehauttamalla vettä kattilassa ja keittämällä nuudeleita hetkisen vedessä. Otin melkein kypsät nuudelit lautaselle odottamaan. Kuorin porkkanan ja leikkasin sen mandoliinilla oikein ohuiksi kiekoiksi, samoin leikkasin fenkolin viipaleiksi ja tomaatit lohkoiksi. Raastoin kuoritun inkiväärin ja silppusin chilin ja sipulit. Otin jokiravut liemestä valumaan ja pilkoin lohen suupalan kokoisiksi. 

Kuumensin paksupohjaisessa kattilassa öljyn ja lisäsin sinne kuullottumaan porkkanat, fenkolit, inkiväärin, sipulit ja chilit (jätin muutaman chiliviipaleen koristeluun). Hetken kuluttua lisäsin mukaan vettä, currytahnan, sitruunakastikkeen ja osterikastikkeen. Maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että sitä oli kaikkiaan noin 3 dl ja ainekset kiehuivat melko vähässä vedessä. Noin viiden minuutin kuluttua lisäsin mukaan kookosmaidon, puolikkaan limetin mehun ja maistelin lisää. Lopuksi nostin sekaan melkein kypsät nuudelit, lohipalat ja ravut. Kuumensin kaikki ja annostelin keittoa kuppeihin. Laitoin pinnalle hieman fenkoliyrttiä, korianteria ja chiliviipaleita, sekä pari limettilohkoa. Olipa lämmittävää keittoa, nenä alkoi vuotaa. Keitossa oli mukava, lievä savuinen vivahde lohesta, muttei liikaa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki blogin tähderuokapostaukset. 

Pikkuinen mutta maukas salaatti

Sen siitä saa, kun laittaa Kammenpyörittäjän asialle, hän toi taas taloon fenkolin! Sitähän oli sitten koitettava käyttää. Etsin jonkunlaista salaattia, jossa fenkolia olisi ja löysinkin foodgawkerista kauniin salaatin, joka toteutti myös muuten syö kaikki loppuun-teemaani. Sain salaattiin menemään ikkunan yrttiastiasta rucolan ja talouden viimeisen verigreipin. Vähän muuntelin ja lisäsin aineksia, luonnollisesti.

Tujakka salaatti kahdelle

• kourallinen rucolaa
• 1 verigreippi ja sen mehu fileroinnin jälkeen
• pieni pala fenkolia
• muutama saksanpähkinä
• pieni pala fetaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Asettele rucola tarjoilulautaselle ja fileroi sen päälle greippiviipaleet, kerää siinä veitsitellessäsi hedelmän mehua talteen. Purista loppu mehu irti filerointijämästä kastiketta varten. Leikkaa fenkoli oikein ohuiksi suikaleiksi ja ripottele suikaleet salaatin päälle. Pilko muutama saksanpähkinä ja ripota nekin salaatin päälle, samoin murusteltu feta. Vispilöi mehuun hieman oliiviöljyä ja mausta kastike suolalla ja pippurilla. Kaada kastike salaatin päälle vasta juuri ennen tarjoilua. 

Söimme tätä salaattia maaliskuun alkupuolella, kun vielä olin kotona. Tämä postaus tulee ajastettuna, sillä olen juuri aloittamassa Camino de Santiagoa oltuani ensin muutaman päivänä sisareni luona Englannissa. Juuri näitä aikoja meidän pitäisi olla perillä Biarritzissa ja illaksi ehtiä kävelyretkemme aloituspisteeseen, St Jean Pied de Portiin. Matkaani voi seurata toisesta blogistani, CampaCaminosta ja Instagramista sen mukaan, miten pääsen niitä päivittämään matkan varrelta.