Kahta en vaihda, osterinsyömisen ja elokuvien katsomista

Osterit eivät vaan ole minun herkkuani, olen kyllä muutamia syönyt, niin että kyse ei vain ole siitä, että maistamatta sanoisin. Mutta Antti pitää kovasti ostereista ja meille on muodostunut perinne, jossa hän syö ostereita ja minä katson ostereiden syömistä. Reilu jako. Eilen meillä oli neljä osteria ja toimimme kuten perinne vaatiin, hän söi ja minä katsoin. Hän myös itse avasi osterinsa ja teki niille maustekastikkeen. En tiedä oikein tarkkaan miten hän kastikkeen teki, mutta arvaan siinä olleen oliiviöljyä, punaviinietikkaa, sitruunamehua, sipulia, suolaa, sokeria, chilihiutaleita ja tähtianis. Kastike maistui hyvältä, mutta ei siltikään houkuttanut minua syömään edes sitä pienintä osteria. 

Sadan elokuvan listamme jatkui kahdella elokuvalla. Ensimmäisessä ei ollut ääntä ja toisessa sitäkin enemmän. Vihjeestä voitte päätellä, että katsoimme mykkäelokuvan. Auringonnousu (Sunrise: A Song of Two Humans) on vuodelta 1927 ja on F. W. Murnaun uran loppupään työ. Auringonnousua on sanottu mm. maailman kauneimmaksi elokuvaksi ja ainakin erittäin kaunis se on. Siitä puuttuu monen mykkäelokuva-ajan elokuvan teatraalisuus ja esimerkiksi kamera-ajoja on jo merkittävän paljon. Näyttelijöitä ei ole enää meikattu teatterityyliin ja siinä on hyvin vähän tekstityksiä, tarvittavan kyllä ymmärtää ilmeistä ja eleistä. Ja tietysti loppu on sopiva. Auringonnousu on nyt Areenassa ja on katsottavissa tällä erää vielä noin puolitoista kuukautta. 

Kuten mainitsin, illan toisesta elokuvasta ei sitten puhetta puuttunut. Se on Pedro Almodóvarin Naisia hermoromahduksen partaalla (Mujeres alborde de un ataque de nervios) vuodelta 1988. En ole varma onko se ensimmäinen Almodóvarin elokuva, jonka olen nähnyt, mutta ainakin se on jäänyt mieleen nimensä puolesta. Voi sitä puheen määrää ja juonenkäänteitä, yhä monta kymmentä vuotta ilmestymisen jälkeenkin se on hengästyttävät tykitys, jonka ei katsomisen hetkellä ihan vielä toivo päättyvän. Se on minulle harvinainen elokuvankatsomistunne. Yleensä mikään elokuva ei pääty mielestäni liian äkkiä. 

Nyt listallemme sadan elokuvan joukkoon alkaa olla jo tungosta, pitäisi katsoa vielä sitä ja katsoa tätä. Joudumme miettimään tarkkaan, mitä kelpuutamme ja mitä emme. Löytyykö ehdotuksia? 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988

Museoita ja kaviaaria

Museokortti tykkää, että sitä käytetään, sen nyt tietää jokainen tuon keltaisen kortin hankkinut. Me käytimme korttejamme tänään kolme kertaa, kun oikein vauhtiin pääsimme. Kävimme katsomassa HAM:ssa olevan Yayoi Kusaman näyttelyn, jota ei voinut katsoa kuin leveä hymy huulilla. Oli ilo nähdä niin paljon lapsiperheitä museossa. Näyttely on avoinna 22.01.2017 saakka, suosittelemme lämpimästi. 

Seuraavaksi poikkesimme Didrichsenin taidemuseoon, jossa minä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Siellä on nyt hieno Lionel Smitin näyttely Faces, josta pidimme kovasti. Näyttely on nähtävillä 29.01.2017 saakka. Rakennus itsessään on jo näkemisen arvoinen, myös pihan veistoksia kannattaa käydä katsomassa. 

Päivän kolmas taidepläjäys sijaitsi Kiasmassa. Nyt siellä on Mona Hatoumin teoksia pari talon kerroksista. Kiasmassakin oli paljon väkeä, on aina todella hienoa, että museoissa on lähes tungosta. Hatoumeja voi nähdä 26.02.2017 asti. 

Henkisten herkkujen lisäksi kävimme alkuillasta Eteläsatamassa Finlandia Caviarissa nauttimassa melkoisia herkkuja. Kotona joku aika sitten syömämme pieni kaviaarialkupala oli sen verran hyvää, että halusimme hieman lisää. 

Antti oli sitä mieltä, että myös muutama osteri oli paikallaan. Minä rohkenin syödä yhden, tällä kertaa olin valmis pitämään osteria lähes hyvänmakuisena. Olivat kyllä hyviä ja hienoja ostereita, mutta minulle edelleen hieman pelkokerroin-ruokaa. 

Kaviaaripuolelta valitsimme annoksen, jossa oli jaettavaksi neljää erilaista kaviaaria, kutakin 10 g. Ei siinä siis mitenkään isolla lusikalla syöty, mutta todella hyviä olivat kaikki laadut. Lisänä oli tryffelivoilla siveltyjä paahtoleipiä, smetanaa ja viiriäisenmunia. Tämä ylellinen maisteluannos maksoi sen verran kuplivan juoman kanssa, että poikkesimme ostamaan iltapalaa kaupasta. 

Finlandia Caviar oli oikein viihtyisä paikka, meidän kanssamme yhtä aikaa sinne poikkesi venäläisiä ostamaan tuotteita mukaan tai syömään ostereita. Tarjoilu oli ystävällistä ja paikassa viettämämme tunti oli miellyttävä. 

Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme, sekä Poissa kotoa-välilehdelle, jonne keräämme reissuaiheiset jutut. 

Melkein rohkeana

Olen monta vuotta toivonut olevani niin rohkea, että uskaltaisin maistaa ostereita. Kammenpyörittäjä on syönyt ostereita joskus vuosia sitten ulkomailla, minä en ole uskaltautunut koskaan sitä tekemään, eikä kyllä tilaisuuksiakaan ole ollut pilvin pimein. Nyt oli marketin tiskissä ostereita saatavilla ja arvoimme hetken ennen kuin päätimme ostaa kuusi osteria. Ne maksoivat 1,5 euroa/kpl. 

Tarkoitus oli syödä ne raakana, mutta aloin jänistää jo aamusta ja päätin, että osterit tulevat tarjolle kolmella eri tapaa. Kaksi ostereista tarjoaisin raakana, kaksi grillaten ja kaksi höyryttäen ja sitten kinkkuun käärien. Näin kuukausi sitten Herkkusuun lautasella-blogissa pekoniostereiden ohjeen ja nyt palasin postauksen pariin. Muutkin osterineuvot otin samasta blogista.

Laitoin kaksi osteria höyrykattilaan ja odottelin kuoren aukeamista hyvän kymmenen minuuttia. Olen aikaisemmin valmistanut vain sinisimpukoita, joiden kuoret aukeavat kunnolla ammolleen ja vähän samanlaista vaikutelmaa odottelin nytkin. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Toinen osteri ei auennut ollenkaan, eikä se veitsellä vääntäenkään auennut suosiolla, joten sen yksilön jätimme syrjään. Toisen kuori oli auennut raolleen nätisti ja isohko osteri luiskahti leikkuulaudalle helposti. Käärin sen ainokaisen kypsän osterin serranonkinkkuviipaleeseen. Suljin paketin cocktailtikulla. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja siinä valkosipulimurskaa ja paistoin kinkkuun käärittyä osteria pari minuuttia puoleltaan öljyssä. Oli kyllä hassua tehdä yksi ainoa pieni tapaspala! Helppo näitä olisi tehdä montakin. 

Toinen tapa tarjota ostereita oli laittaa osterit sellaisenaan grilliin ja niin teimme kahdelle osterille. Sekoitin niille kastikkeen, jota mukailin taas Herkkusuun lautasella-blogin ohjeesta. Kastikkeeseen tuli loraus oliiviöljyä, pikkuisen balsamiviinietikkaa ja ihan vähän tomaattipyrettä (Herkkusuun ohjeen chilitahnaa meillä ei ollut). Kun osterit olivat kypsyneet grilliparilalla noin 10 minuuttia, ne aukesivat helposti ja yläpuolen kuori oli helposti väännettävissä irti. Ripotin ostereille hieman kastiketta. 

Kolmanneksi laitoimme kaksi viimeistä osteria tarjolle raakoina. Kammenpyörittäjä katsoi netistä osterinavaamisohjeita ja koska meillä ei ollut osteriveistä, hän käytti parmesanin kovertamiseen tarkoitettua veistä ja pyyhettä kätensä suojana. Olin juuri puuhaamassa sisällä jotain, kun osterin avaaminen tapahtui, joten en tiedä tarkasti kuinka helppoa tai vaikeaa se oli. 

Sitten se syömispuoli. Luulen, että kaikki kolme tapaa olivat oikein mainioita, osterit olivat elossa valmistamisen alussa (lukuunottamatta sitä yhtä varmaankin), kypsennettävät kypsiä syömisvaiheessa. Perheen teiniosasto oli heti kättelyssä sanoutunut irti tästä kulinaarisesta kokeilusta, joten heillä oli alkupaloina jokirapua paahtoleivillä. 

Jaoimme sen yhden yksinäisen serranonkinkulla päällystetyn osterin ja se oli oikein maistuva, vaikka suurimmaksi osaksi taisi maistua kinkku. Minun on nyt pakko tunnustaa, että uskallukseni loppui tässä vaiheessa. Kammenpyörittäjä maistoi ensin grillillä kypsennetyn osterin ja kertoi pitävänsä kastikkeesta kovasti, mutta osterissa oli kyllä liian monta purukertaa, että suutuntuma olisi ollut miellyttävä. Maistoin omastani vain pienen veitsellä leikatun viipaleen ja pidin kyllä siitä, kun suuhun ei jäänyt mitään pyörimään liian pitkäksi aikaa. Raakaa osteria en sitten kuitenkaan tohtinut maistaa. Kammenpyörittäjä söi toisen, mutta ei kyllä voinut sanoa pitävänsä siitä, miltä osteri tuntui suussa. Päätimme, että menemme joskus johonkin ravintolaan, jossa voimme luottaa osterien olevan asianmukaisesti tarjottuja. Olen itseeni vähän pettynyt, kun en uskaltanut. Ehkä vielä joskus!

No kyllä oli taas etapin loppu Vueltassa! Onhan se totta, että isossa ympäriajossa pitää olla vuorietappeja, mutta pitääkö lopun  tuollaista seinää olla? Denis Menchov voitti etapin ja olin kyllä purra kynteni olemattomiin odottaessani Alberto Contador ehtimistä maaliin. Hän ehti kuin ehtikin siinä ajassa, että johtopaikka pysyi hänellä. Huomenna on sitten viimeinen, seremoniallinen päätösetappi, joka päättyy Madridiin.