CampaReissu2/2024 viikko 7

Seitsemännen viikon alussa olimme vielä Locquirecissa. Säät olivat melko vaihtelevat, kotimaassa on edelleen lämpimämpää. 

Tiistai 10.9.2024 päivä 43

Viimeinen päivä Locquirecissa, kävelimme taas merenpohjaa muutamia kilometrejä. Sen aikaa sää oli oikein kiva, sittemmin on satanut hieman ja tuullut kunnolla. Etenkin, kun piti grillata hampurilaispihvit.

Eilen kun kävelimme kauempana leirialueesta, näimme talon, jonka omistaja on ehkä kyllästynyt siihen, postinkantaja erehtyy talon numerosta. Nyt luulisi näkevän.

Ja kissakin on joltain hukassa, sama ilmoitus on tuolla leirialueen respan lähellä. Toivottavasti Rösty löytyy.

Kaverimme pihasta saimme hieman laakerinlehtiä taas, otimme muutaman oksan siitä valtavasta laakeripuusta, jota on joka tapauksessa trimmattava. Se kasvaa täällä ympäri vuoden.

Hampurilaiset päivällisenä toteuttivat teemaa varastojen tyhjentämisestä. Pian saa taas ostaa uutta ruokaa, kun entisiä on syöty pois.

Huomenna matka jatkuu, muttemme vielä poistu Bretagnesta. Siirrymme vain noin parin tunnin matkan päähän kohti Normandiaa.

HUOM: en saa nyt kuvia siirrettyä, koska netti ei toimi kovin hyvin omilla gigoilla, enkä ala maksamaan kymppiä muutamasta tunnista leirialueen netistä. Joten siirrän kuvia päiväjuttuihin, kun seuraavan kerran on asiallinen netti.

Edellisellä leirialueella netti olisi maksanut vielä poskettomammin, joten siksi melkein koko viikko oli vielä taikinoimatta tähän postaukseen. Yleensä lisään päivän jaaritukset heti sen jälkeen, kun päivän insta on laitettu.

HUOM 2: No nyt se kuvien siirto onnistui, joten mussutukset loppukoon ja #ranskanpatti otsassa laskekoon, kuvat ovat paikoillaan.

Keskiviikko 11.9.2024 päivä 44

Locquirec jäi taas taakse, #mobileteddy näytti tavanomaisen innokkaalta, kun kotimatka alkoi.

Osoitteen laittaminen naviin Ranskassa on sitä, että jätetään kaikki turha pois. Tällä kertaa ensin laitetaan postinumero ja kaikki ennen Verteä voi unohtaa. Lopuksi tulee nuo muutkin tilpehöörit näkyviin ja jos kadun numeroa ei ole osoitteessa, laita vaikka 5. #closeenough . Ja toinen hyvä konsti on katsoa jonkun muun lähellä olevan firman osoite, jos navi tykkäisi siitä. Ja loput ikkunasta katsomalla. Töissä sanottiin, että VFR:nä.

Oli ajallisesti aika lyhyt siirtymä tänään, joten norkoilimme ruokakaupoissa pariin otteeseen. Ranskassakin ilmestyy yhä tosi paljon paperilehtiä, pitäisi kai sanoa printtimediaa. Viikkolehtiä, kuukausittain ilmestyviä, harrastelehtiä jättihyllyissä. Myös sanomalehtiä.

Emme olleet varsinaisesti vierailla seuduilla, oli tuttu #familychapel kaalipellon vieressä, kirkko marketin lähellä. Ja vesitornikaksikko.

Leirialueen vahtikoira on voimissaan, huolellisesti seuraa ketkä pääsevät portista sisään.

En muistanut, että täällä on noin suolaiset nettihinnat, joten persoonakohtaisten gigojen puitteissa mennään.

Ruokana #omastataiasiakkaanpäästä #pastaspam tai #spampasta ihan kuten tykkäätte.

Taylor Swift kaiuttimissa, koska se on oikein ja hyvä ja toivottavasti auttaa. Huom. siivouspäivä oli vasta edessä. Mutta koitapa saada noin hieno tasainen pölykerros aikaan, et varmaan onnistu!

Torstai 12.9.2024 päivä 45

Tänään Antti lähti pyörälenkille, joka typistyi sateen pitämiseksi juna-asemalla. Minä tein sillä välin pyykkijumppaa, sillä ukkoskuuro nousi päälle hyvin nopeasti. Ehdin nostaa pyykit sateen tieltä sisälle autoon, päivän agenda oli alusvaatenäyttely eri puolella CampaAdriaa.

Sain yhden uuden kirkkokuvan. Sen näen ehkä itsekin, kun jatkamme matkaa. (EDIT: en nähnyt, lähdimme ihan toiseen suuntaan).

Sään seljettyä kävimme pyörillä ravintolassa, jossa valitaan merenelävätiskeistä mitä haluaa syödä, minä taas crevettejä ja Antti ostereita. Viime vuonna paikka oli melkein täynnä, nyt oli vain toinen pariskunta meidän lisäksemme. Oli taas todella hyvä setti.

Pilvet alkoivat taas kerääntyä, mutta ehdimme leirille ennen seuraavaa sadetta. Poikkesimme lähikirkossa, koska ovi oli kutsuvasti auki.

Katsoimme Youtubesta Trump-Harris-väittelyn. Ei tullut oksettava olo, kuten vuonna 2020, kun katsoin silloisten kilpakumppanien huutokonserttia.

Silloin tuntui, että pitää saada lääkkeeksi vaikka Teksasin moottorisahamurhaajaa. Sitä ei kotoisasta elokuvakokoelmasta löytynyt, joten otin korvikkeeksi Lentoturmatutkintaa. Se toimii minulla hyvin stressin ja ahdistuksen poistoon yhäkin.

Iltapalaksi söimme ihania juustoja ja leikkeleitä. Oli kiva, että juustopaloissa oli oikein minikokoiset nimikyltitkin.

Perjantai 13.9.2024 päivä 46

Kylläpä ovat säät viilenneet, mittarissa oli aamulla 12 astetta. Kyllä se siitä vähän lämpeni päivän päälle, muttei meillä ole ulkokalusteita eikä markiisia otettuna. Maa on niin mutainen, huono nurmikko päästää mutaa koko ajan läpi, se tarttuu kenkiin ja kaikkeen. Puista putoaa omenoita, meidän katollakin saattaa olla muutama, ne pitää muistaa poistaa ennen lähtöä. (EDIT: ei ollut kuin yksi omena markiisin kotelon reunalla)

Aamun leipä oli taas sarjassamme "aina vain parempi" ja pussikin oli kiva.

Kävelimme naapurikylään, viimeksi siellä ei kirkkoon päässyt sisälle, mutta nyt oli joku siivous - ja remonttipäivä, tuoleja kunnostettiin ja tinneri haisi. Ketään ei kyllä näkynyt, ei ollut pökertyneenä penkkien välissäkään.

Palatessa hoksasimme kiivetä entisen tuulimyllyn katolle, sieltä näkyi hyvin lähikyliin ja kaupunkeihin. Myös Le Mont Saint Michel, jossa olemme käyneet vuonna 2000, ensimmäisellä Ranskan matkalla. Silloin änkesimme kaikkiin turistipaikkoihin ihan pidäkkeettömästi. Kuten vaikka Louvren alle parkkihalliin. Ei sitä enää semmoista. Varsinkaan CampaAdrialla.

Antti kävi tänään taas pyörälenkillä, kun eilen piti pikapalata ukkosen takia. Näkyi kirkkoja ja kappeleita.

Kävimme äsken uudelleen katsomassa merta, kun piti olla se korkein nousuveden hetki. Mutta nyt just on jotenkin laimea nousuvesi, johtunee kuun vaiheesta. Ei ns tullut vesi rantaan asti.

Leirialue on aika täysi. Kunnallinen alue tien toisella puolella meni tänään tältä vuodelta kiinni. Saimme jatkettua yhdellä yöllä viipymistämme, mutta sunnuntaina täytyy jatkaa matkaa. Tulee joku suuri autokolonna, 22 autoa ja alue on siitä eteenpäin muutaman päivän #complet.

Tarkistin, että koska se meidän laivanlähtö taas onkaan ja kirjasin päivät paperille. Ei ole vieläkään kiire.

Lauantai 14.9.2024 päivä 47

Aamun ensimmäinen herättävä ääni oli joku pieni lintulauma, joka laskeutui CampaAdrian katolle ja jatkoi saman tien matkaansa. Seuraavaksi klo 7 löivät kirkonkellot. Yhdeksältä viitsimme nousta ylös.

Antti lähti ostamaan aamiaisleipää, joka olikin tänä aamuna merkillisen muotoiset croissantit, jotka olivat kyllä muuta taikinaa kuin peruscroissanteissa.

Sitten oli aikuisuustuokio, siivosimme auton. Kolme rättiä ja imurin akusta puolet. Ollaan me siistejä, vain vähän hiekkaa, pölyä ja tahroja.

Antti kävi pyörälenkillä ja minä katsoin insta reelsejä. Molempi parempi. Antti näki enemmän kirkkoja ja vesitorneja kuin minä, mutta minä näin enemmän kissavideoita.

Päivällinen oli #koreandinner #beefbulgogi ja parit sivukkeet sekä tilkka sojua. Tein kerrankin tarpeeksi vähän.

Jälkiruokana oli kahvi ja ilmavat pikkuleivonnaiset, joiden nimeä en tiedä, ehkä nekin olivat taas beignetejä.

Katsoimme pitkästä aikaa Amelien, onpa se ihana elokuva.

Huomenna matka jatkuu, tiedämme jopa minne.

Sunnuntai 15.9.2024 päivä 48

Oli vähän harmi, että jouduimme lähtemään juuri tänä aamuna viime päivien leiriltä. Sinne oli tulossa tänään joku caravan club 22 autokunnalla ja olisi ollut mielenkiintointoista vilkuilla (lue:kytätä) miten saapuminen sujuu sille ahtaalle alueelle kapeita viimeisiä katuja pitkin niin isolla kolonnalla. Luultavasti se sujui kuin tanssi ja kaikki meni hienosti.

Me jatkoimme matkaa Normandian puolelle ja aikomus oli mennä Quineville-nimisen merenrantakaupungin leirialueelle. Mistään ei saanut selkoa mihin aikaan respa on auki, mutta olimme toiveikkaita, että se olisi ainakin puolille päiville auki. Navi lupasi meidän olevan perillä klo 11.55.

Kun matkaa oli enää 7 km, tuli eteen tietyö ja kiertotie ja meille tuli lisää matkaa noin 20 km ja aikaa tuhraantui niin, että olimme perillä klo 12.15. Respa oli yhä auki, mutta eihän se nyt mitään todistanut, kiinni se oli aukinaisuudestaan huolimatta ja avautuisi oikeasti vasta klo 15. Voitteko kuvitella, että olisimme jääneet odottamaan 2h45min? Nevöevö vaikka aikaa ois myytäväksi asti.

Tulimme muutaman kilsan päähän kesältä 2022 tutulle leirialueelle, jossa omistaja taas halusi kertoa, että hänen veljensä on Mika Häkkisen hyvä ystävä. Täälläkin on kallis ostonetti, joka ei viimeksi edes toiminut ja saniteetit ovat olleet hienot noin vuonna 1983. Mutta muuten kaikki ok, yöpyminen maksaa 22€ sähköineen ja vessaan ORM.

Matkalla näimme kirkkoja ja vesitorneja ja Ranskan lipun väreihin maalatun lehmän.

Päivälliseksi teimme raclettea, taas niin hyvää rankan hiihtopäivän päätteeksi.

Naapurit olivat ensin hyviä ystäviä toisen pariskunnan mökin terassilla ja nyt petankkikentällä, joku voisi luulla, että menossa on pahahko riita.

Kukko kiekuu, kello on kohta kuusi, mutta illalla. Koirilla on asiaa toisilleen yli tonttirajojen ja naapuruston omakotitaloihin asti.

Tiskit on tiskattu, ilta viilenee ja kun joku vielä kuivaisi tiskit, niin olisipa kaikki hyvin.

Maanantai16.9.2024 päivä 49

Seitsemäs viikko syksyn reissua tuli täyteen. Olemme toista päivää tällä Utah Beachillä olevalla leirialueella.

Ei tämä mikään huippupaikka ole, saniteetit ovat kulahtaneet, mutta vesi tulee ja menee, aamulla saa lämpimän patongin tilauksen mukaan. Suihkua varten saa kuuden minuutin poletin päivää kohden, ei maksa erikseen. Se meille riittää hyvin.

Vähän minua huoletti tämä täysnurmikkoinen tontti, kun vettäkin välillä sataa. Mutta kyllä tämä tästä, olemme strategisesti tontin takalaidalla, joten pois lähtiessä ei tarvitse liikaa kääntää etupyöriä kovemmalle alustalle päästäksemme.

Aamulla satoi vähän, joten otimme aamupalan jälkeen päikkärit ja sateen loputtua kävelimme 2,5 km edelliseen kylään (jonka leirille emme eilen päässeet), jossa on World War II museum. Niitä on täällä päin pilvin pimein, joka kerran käymme jossain uudessa. Nyt oli kyllä 9€ lipulle vastinetta, tosi hieno museo ja opimme, että tämä kohta rannikkoa oli sekä pohjoisin, että läntisin, jolle suuri maihinnousu ylsi.

Matkalla katsoimme rannan taloja ja yhdessä kohden oli niitä maalattuja kiviä pitkä käärmeellinen.

Rannassa kulkee ainakin kaksi eri vaellusreittiä ja pienen rappuskohdan kaiteeseen oli teipattuna lappu, ilmeisesti seuranhakuilmoitus, jossa (kai) 60 v urheilullinen sinisilmäinen mies etsii naisseuraa, ystäväksi tai enemmänkin. Mahtaako tärpätä? Vaeltajia näytti kulkevan paljon tuosta kohden.

Päivällisenä oli lihapullapastaa burrataa kanssa, en sotkenut mekkoa!

CampaReissu2/2023 viikko 2

Toinen viikko alkoi Tanskasta, elokuu oli taittunut toiselle puoliskolleen. Meillä oli toki paluulippu ja -päivä tiedossa, mutta tässä vaiheessa tuntui, että aikaa on ikuisuus. Hyvin epämääräinen käsite tuo ikuisuus. Emme tehneet kovin tarkkoja suunnitelmia, ajatus oli hieman venyskellä Saksassa ja sitten valua Ranskaan. Säät olivat kivat, ei liian kuumat, kun toinen viikko pyörähti käyntiin. 

 CampaReissu2/2023/päivä8 (18.8.2023)

Jokaisena reissun päivänä ei tapahtumia ole juurikaan paljon, tänään oli sellainen päivä. Koitimme aamulla pienesti päästä Odensen keskustaan parkkiin, mutta #noukänduu ja laitoimme navigaattoriin seuraavaksi Flensburgin.

Odensessa oli kyllä pari kivaa kuvaa talojen seinissä. Toinen #saattaasisältäätuotesijoittelua.

Parina Tanskan päivänä katsoimme hieman PostNord Danmark Rundt-maantiepyöräilykisaa. Tänään näimme monen tallin autoja menossa kohti Kööpenhaminaa, mahtaako kisa olla lopuillaan. 

Menimme Vähä-Beltin sillasta mantereen puolelle ja nyt ei ole lauttoja eikä pitkiä siltoja tiedossa ennen ensi kertaa. 

Muutama muukin oli aikeissa mennä tänään Hyggelandiasta Saksaan ja toinen mokona oli menossa toiseen suuntaan. Moottoritiet olivat niin sanotusti kuumat. Tanskaan päin oli rajalla valvontapiste, jostain sellaista olimmekin lukeneet. Ehkä oli kaivettu korona-aikaiset valvontateltat käyttöön.

Ajelimme Flensburgin vieritse, kävimme siellä olevassa CITTI PARKissa loivilla ostoksilla ja majoituimme kaupungin eteläpuolelle pienelle yksityiselle leirialueelle. Jo tippui hinta yöltä mukavampaa suuntaan Tanskan hinnoista.

Ja onkin oikein kiva leirialue. Hyvät saniteettitilat ja tiskipaikat, aurinko paistaa ja söimme ulkona #keräilyerät kotoa tuoduista sillipurkkien lopuista ja perunoista. Tasapainottaa taas kalliita Tanskan päiviä. Olut oli lähikaupasta, flensburgilaista. 

 CampaReissu2/2023/päivä9 (19.8.2023)

Toisinaan kaikki sujuu kuin tanssi, mutta välillä ei yhtään. Onneksi päivä alkoi kuitenkin mainiosti. Katsoimme nimittäin ensimmäisen Bismarck Turmimme!

Innostuin niistä jo viime vuonna ja merkitsin niitä CampaKarttaamme kymmenittäin. Useat niistä sijaitsevat metsäisissä paikoissa, joihin ei suurella autolla ole helppo päästä.

Nyt huomasin eilen, että melko lähellä viime yön leiriä olisi yksi Bismarckin muistoksi pystytetty torni (saksaksi Turm) Quernin kylässä ja aamulla ajelimme sumuisen maaseudun halki sitä katsomaan. Olikin sen väärti! 

Kaikkiin turmeihin ei ole sisäänpääsyä, jotkut ovat huonossa kunnossa, mutta tämä kyseinen oli oikein upea. Se on rakennettu vuosien 1900-1903 aikana ja kiipesimme ylös näköalatasanteelle asti. Sumu peitti maiseman melkolailla, muttei se haitannut. 

Ilahduttavan tornikokemuksen jälkeen lähdimme kohti Wolfsburgia, olimme toiveikkaita, että Hampurin ohitus lauantaina sujuisi kuin jo mainittu tanssi. No ei sujunut. Oli hirveästi liikennettä, tietyöalueita ja stauta. Noin neljän tunnin ajomatkasta tuli kuuden tunnin ähellys, jossa ajoimme jopa melko lailla Hampurin keskustassa, siitä todisteena kuva jostain jättikirkosta.

Loppumatkasta tietyön vuoksi suljettu tieosuus toi lisämatkaa aika paljon ja aikaa myös, näimme merkillisen kirkon. Pitää etsiä mikä se mahtaa olla. (lisäys: se on  Pyhän Nikolauksen kirkko Gifhornissa)

Aikomus oli tulla Wolfsburgin leirialueelle ja olla oikein kaksi yötä. Mennä aamulla Volkkari-museoon ja pitää ajamaton päivä.

Ei sekään sitten onnistunut, sillä täällä Saksassa on alkanut jalkapallokausi ja paikallinen seura voitti ekan pelinsä. Pelin vuoksi kaikki leirialueet ovat tupaten täynnä. Oli kuitenkin sen verran väsähtänyt kuski ja kartanlukija, että noudatimme leirialueelta annettua neuvoa yöpyä parkkialueella leirialueen vieressä. Tässä saa kuulema olla yötä. Leirialueella olikin kyllä tungosta, autoja ja vaunuja oli puolen metrin turvaväleillä, joten emme sinne oikein olisi tahtoneetkaan.

Huomenna sitten Volkkari-museoon heti kun se aukeaa ja siitä sitten eteenpäin. Ollaan jossain muualla sitten kaksi yötä.

 CampaReissu2/2023/päivä10 (20.8.2023)

Nyt ei palele, aamulla oli jo mittarissa 25, kun heräsimme Wolfsburgin puskasta. (Lisäys: oli aika vähäuninen yö, jonka aikana tulin tietämään, etten ole #puskamuija . Kuuntelin koko yön jokaista risausta auton ympärillä, joku liikkui mahdollisesti auton likellä mielestäni jatkuvasti ja oli todella lämmintä. Olen siis enempi #leirialuemuija ) 

Tuo aamu oli mainio esimerkki siitä, että olimme menossa ihan eri paikkoihin, minä johonkin Volkkari-museoon, Antti semmoiseen automaailmawunderlandiin. Menimme jälkimmäiseen. Sieltä saksalaiset volkkarin ostajat voivat hakea oman autonsa tuommoisesta tornista. Ei vissiin voi suomalainen vieläkään. 

Oli melkoinen viherpesula tuo Autostadt, hienoja puistoja, konsernin eri merkkien paviljonkeja jne. Ei ihan minun juttuni, mutta olenpa käynyt. Tänään oli vielä joku kesäfestivaalipäivä ja lippu maksoi 25€. Suomalainen Ina Forsman (?) esiintyi siellä tänään myöhemmin.

Volkkarispektaakkelin jälkeen suuntasimme taas motareille toivoen, että nyt koko Saksa ei olisi menossa mummolaan. Rekkojahan ei juuri ole sunnuntaisin Saksan moottoriteillä. (Lisäys: tuona sunnuntaina oli hyvin vähän liikennettä, mikä oli helpotus)

Nyt olikin väljempää, vain pari kolme pientä ruuhkaumaa tietyöalueidem vuoksi. Näimme toisen Bismarck Turmin, tosin niin kaukaa, että vain rankasti kuvaa suurentamalla tornin just ja just erottaa. Näköjään unohdin laittaa sen kuvan 🙄 (Lisäys: mutta nyt muistin)

Välillä moottoritie oli ihan täynnä, sitten taas ihan tyhjä. Tämäkin kuva unohtui. (Lisäys: se on tuossa vähän ylempänä)

Yöpymään tulimme Bambergin liepeille leirialueelle, joka on ihan hyvä paikka. Kävimme syömässä paikan ravintolassa, perusruokaa ja olutta. (Lisäys: oli sitä ruokaakin, pizzaa ja makkaraa, mutta kuvassa näkyvät vain ohrapirtelöt)

Yhä on lämmintä melkein 30 astetta. Nyt saa kuitenkin ilmastoinnin päälle nukkumaan mennessä.

Huomenna CampaAdria ei liiku, me menemme bussilla keskustaan.

 CampaReissu2/2023/päivä11 (21.8.2023)

Viime vuonna koin ensimmäistä kertaa yli 40 asteen lämpöjä enkä kyllä tykännyt niistä. Se hyöty siitä kumminkin oli, että nyt 30 astetta ei tunnu niin kamalalta.

Kävimme bussilla leirialueelta Bambergin keskustassa. Kuljettaja neuvoi ystävällisesti, että meidän kannattaa ostaa päiväliput, niin se tulisi edullisemmaksi. Maksoi yhteensä 7,80€ kahdelta. (Lisäys: matka kesti noin 20 minuuuttia)

Kävelimme katsomaan kaupungin katedraalia eikäkö tuomiokirkkoa ja kävimme jääkahvilla ja kirjakaupassa, sekä pikkuisen ruokakaupassa. Museot olivat tänään kiinni. Bambergiin voisi tulla uudelleen vähän viileämmällä säällä.

Iltapäivä leirillä varjossa on kulunut leppoisasti, söimme jääkaapin aarteita, viimeiset perunat ja vilhelmit pyttipannuna.

Kello on kahdeksan, jostain likeltä kuuluu haitarimusiikkia. Tiedä tässä tykkäiskö vai ei.

Huomenna edessä voimainponnistus (lähinnä henkinen) ja siitä lisää myöhemmin, jos selviän kunnialla.

 CampaReissu2/2023/päivä12 (22.8.2023)

Lämmin päivä taas, aamusta jo heti 25 astetta. Suunnitelmana oli tänään Alppien juurella asuvien vuosien takaisten tuttavien tapaaminen. Tutustuimme heihin parikymmentä vuotta sitten Kreikassa ja olemme kyläilleet muutamia kertoja vuosien varrella, edellisestä kerrasta oli kauan. Eipä tässä olla itsekään nuorruttu, hyvä käväistä vaikka introvertti puoleni aina hangoitteleekin vastaan.

Matkan aluksi poikkesimme pellolle, josta sai itse leikata mukaan kukkia ja maksaa lippaaseen. Se oli kivaa.

Ennen kyläilyä ajelimme mukavia punaisia teitä, kävimme ruokaostoksilla, näimme lukemattomia kirkkoja emmekä olleet moottoritielläkään hillossa. Oli hyvin maltillinen liikenne. Ruokakaupassa ihmettelin sitä, miten paljon viikkolehtiä Saksassa yhä on, kaikki näyttävät samalta ja arvelin, että jos tuosta pitäisi Omalle tai Opalle viedä se mieluisa, pitäisi kyllä tarkkaan katsoa, että valkkaisi oikean. 

Pikkuisen arveluttava oli tuo piirroslapsi mainostamassa olutta, mutta #maassamaantavalla .

Kyläilyn jälkeen aloimme etsiä majapaikkaa ja sepä meinasi olla hankalaa. Olimme jo kuulleet, että lomakausi on täällä Etelä-Saksassa noin puolivälissä ja kaikki leirialueet Alppien juurella olivat täynnä. Saimme vinkin hieman pohjoisempana olevasta alueesta jonne voisi mahtua. Ja niin tapahtuikin.

Lähellä on hieno kirkko, se on jopa valaistu, kunhan ilta pimenee se näyttää varmaan vielä paremmalta.

Päivällisenä tonnikalasalaatti, ei yhtään huonompi ateria melkein omista varastoista.

 CampaReissu2/2023/päivä13 (23.8.2023)

Tänään päivän kartastot näyttivät hyvältä, Ranska-kirja oli mukana reittisuunnittelussa. 

Ennen varsinaista #hittheroad hetkeä kävimme katsomassa Ottobeuren valtavaa basilikaa, se on yhteydessä käänteispieneen luostariin. Kirkkoon pääsi sisällekin ja ekana tuli kyllä mieleen, että onko mennyt koristelut vähän överiksi 🙄 Hieno kirkko, ilman muuta. Antti tönäisi vahingossa yhtä irtotuolia ja sen raapaisun ääni kesti ainakin kolme sekuntia, joten akustiikka lienee melkoisen hieno. Tai sitten ihan huono, minä mitään tiedä.

Seuraavaksi kävimme katsomassa toisen Bismarck Turmimme, se oli ihan likellä Memmingenin kaupungin liepeillä, sievä valkoinen torni. (Lisäys: tänne ei päässyt sisälle ja tavallaan tämä oli kolmas turmimme, jos se kaukaa nähtykin lasketaan)

Sitten olikin aika tosiaan siirtyä kunnolla tien päälle. Valitsimme osin moottoritiereitin ja osaksi pienempiä teitä. Hyvin luonnistui suunnistus, kaksi navia olivat välillä samaa mieltä reitistä ja me olimme kolmatta.

Eräässä kohden ennen Freiburgia oli tiessä ihan älyttömät suolisolmut, mutta paperikartassa ne olivat jääneet juuri sivujen taitteella enkä osannut niistä antaa kuljettajalle ennakkotietoa. Navin näytöltä otetussa kuvassa tulemme melkein itseämme vastaan eikä ihan suurinta sallittua nopeutta vaan vähän alle, onneksi jonossa eikä ekana.

Iltapäivällä pääsimme Ranskaan samoille tienoille, joilla olimme viime syksyn matkalla. Tulimme Turckheimiin tutulle leirialueelle ja heti oli kotoisa tunnelma, kun muutama ihminen sai aikaan kalabaliikin vailla vertaa. Onneksi mahduimme alueelle ja olemmekin täällä kaksi yötä. (Lisäys:päivällisenä näyttää olleen jotain valmisjuttuja, ehkä lihaa, ehkä kalaa, #eipystysanoon )

Huomenna on patonginhakua lukuunottamatta tonttipäivä, pyykkihuoltoa, siivousta, pastista, suunnittelua. 

Nyt on ilta pimennyt ja lämpötila laskenut alle 25 asteen. Kiva istua ulkona, ei itikoita, lasissa vielä tilkka viiniä ennen unten maita.

 CampaReissu2/2023/päivä14 (24.8.2023)

Pyykkipäivä, lämmintä ja hiostavaa.

 

Antti kävi katsomassa onko Staubin tehtaanmyymälässä hyvät tarjoukset, ei ollut. 

Samoin hän kävi katsomassa onko Velosolex-pyörämuseo auki. Ei ollut, oli ferme. 

Nyt iltasella on alkanut tuulla ja lämmintä on "enää" 28 astetta. Etäämpää kuuluu jyrinää. Hyvä, että markiisi on kunnolla kiinni. 

Emme vielä huomennakaan jatka matkaa. Tämä on hyvä paikka.

EDIT:Nyt viisi minuuttia myöhemmin sataa ihan kaatamalla ja salamoi

Näin tuli toinen reissuviikko täyteen ja olimme päässeet Ranskaan! Sitä hauskuutta sitten riittikin monen viikon ajan. Emme oikein osaa sanoa mikä Ranskassa on niin mukavaa matkailumaana, mutta edullisuus nyt ainakin on yksi seikka ja se, että vaikka ranskantaitomme ovat lähes olemattomat, aina kumminkin asiat sujuvat. Alussa vain meinaa nousta otsaan #ranskanpatti jos luvattu  netti ei toimi tai jonottaminen kestää ikuisuuden, mutta kärsivällisyys kasvaa päivä päivältä ja lopussa ei edes huomaa mitään ärsyttävää.