Eines-kadun empanadat, jotka vaivoin pelastuivat liekeiltä

Minulla ei ole nyt kauhean monta espanjalaisideaa ruokahaasteen toteuttamiseen, joten nyt menimme taas Eines-kadun kautta. Ostimme marketista valmiita pieniä empanada-piirakoita ja melkein täystössin niiden lämmittämisen kanssa. Ajattelin, että on todella hyvä idea laittaa ne kaksikerroksiseen bambuhöystimeen ja antaa kiehuvan veden tehdä tehtävänsä. Periaatteessa näin, samaan tapaan olen höyrystintä monta kertaa käyttänyt. Tällä kertaa kattila oli liian pieni, vaikkakin oli korkea ja kaasulieden liekki liian kovalla. Istuin vielä selin kaasulieteen nähden, mutta onneksi nenä alkoi kysellä, että onko nyt joku kohta tulessa. 

Ihan vähän (äidille kerrottava versio) meinasi melkein hiiltyä höyrystimen alemmasta kerroksesta ennen kuin pienensin liekin ihan pienelle. Sitten kyllä onnistui empanadojen lämmitys ja päivän ateria oli syötävissä. Arvatenkaan tästä ei mitään spektaakkelimaista ruokaohjetta saa aikaan. 

La Vueltassa oli koko kilpailun ainoa tasamaan etappi ja se ajettiin Sevillaan päättyen. Sää oli aivan hirveän kuuma, jossain vaiheessa selostaja mainitsi lämmöksi 47°C. Ihan liian kuumaa. Voittajaksi ajoin tsekkiläinen Pavel Pittner ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic. 

tehokkaasti pysäköity

Einestä lautasella

Minulla on suorastaan vapaa olo nyt, kun Giro d'Italia on loppunut ja Alastalon salissa on kuunneltu. Minulla on enää Espanja-ruokahaaste menossa, sitä on jäljellä vajaa kaksi viikkoa. Tänään en ehtinyt edes kokkaamaan mitään, osaltaan myös oli kyse siitä, ettemme ole majoittuneet aivan kaikkein parhaassa paikassa, mitä tulee fasiliteetteihin. Onneksi meillä oli mukana valmisempanada, jonka lämmitin mitä innovatiivisimmin foliovuokaan asennettuna ja kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päällä. Ehkä se uuni olisi kiva CampaAdrian CampaKeittiössä, vaikken millään luopuisi kyllä tuosta laatikkotilasta. 

La Vueltassa päivän etapin voittoon ajoi Michael Woods ja kokonaiskilpailua johtaa Richard Carapaz. Syy miksi Primoz Roglic menetti johtajan paidan sunnuntain etapilla oli kuulema sadetakin pukemiseen liittyneet ongelmat. Ehkä hän joutui eilen lepopäivänä harjoittelemaan sitä, sormet suppuun, yksi käsi/hiha ja sitten vetoketju nätisti kiinni. Kyllä sinä osaat!

Empanadat arjen aattona

Pitkähkön loman alkaessa tuntuu, että lomahan kestää ikuisesti ja on aikaa vaikka mihin. Parasta tässä talvisessa lomassa on ollutkin kiireettömyys, ei ole tarvinut tehdä mitään, ei mennä minnekään, jollei ole halunnut. Itseotettu täysi vastuuvapaus sosiaalisesta elämästä (poislukien netti) on maistunut hyvältä, joskin tästä voinee myös päätellä, etteivät erakkous ja mökkihöperyys välttämättä ole kaukana.

Ruokataloudessa on menty isoilla aallokoilla, välillä on keittiössä vietetty aikaa tuntikaupalla ja tehty monimutkaista ruokaa, välillä on vellottu tyvenessä ja oltu syömättäkin. En ole tehnyt mitään keittiöön tai blogiin liittyviä uudenvuodenlupauksia tai -päätöksiä. Olen onneton pitämään niitä ja huono omatunto on ikävä kumppani. Parempi kun ei lupaa mitään, niin saattaa yllättää itsensä! Ainoastaan blogin alkuperäinen teema palailee piakkoin pintavesiin, nimittäin ammatipyöräilyn seuraaminen ja niiden maiden ruokien kokeileminen, joissa kilpailuja milloinkin pidetään. Viikon kuluttua kausi alkaa ja unissani olen jo etsinyt epätoivon vimmalla ruokia, joita voi tehdä ja syödä pää alaspäin. 

Tänään oli vielä vapaata ja aamuisella kierroksella tuttuja ja tuntemattomia blogeja selaillessani päätin päivälliseksi tehtävän empanadoja. Niitä en loppukesän Espanja-viikoilla tehnyt, lähin sipaisu olivat pinaattitäytteiset voitaikinanyytit. Jääkaapissamme on ollut jo hetken aikaa pätkä chorizoa, myös paketti broilerin fileitä ja setti viiriäisenmunia kaipasivat käyttöä. Löysin monenmonia blogeja, joissa empanadoja oli tehty, eikä minulla ollut tietoa mitkä niistä ovat perinteisiä tai oikeita eikä se oikeastaan kiinnostanutkaan. Ne hylkäsin kättelyssä, joissa ohje alkoi valmiiden taikinakuorien sulattamisella, sillä sellaisia ei täällä ole saatavilla ja muutenkin tahdoin kokeilla taikinan valmistamista tähän tarkoitukseen. Ohjeen taikinaan ja viitteet täytteeseen otin tästä ilmeisen suositusta blogista.

Aloitin tekemällä taikinan ja siihen käytin (mitat muutettu meikäläisiksi niin tarkoin kuin osaan, alkuperäiset linkistä.):

• n 10,5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl suolaa
• 225 g voita
• 2 suurta kananmunaa
• n 1,6 dl kylmää vettä 
• 2 rkl etikkaa

Kumosin jauhot suureen kulhoon ja lisäsin siihen pieniksi kuutioiksi leikatun kylmän voin. Murustelin voin sormenpäillä hieroen jauhoihin tavoitellen leivänmurumaista silppurakennetta. Sekoitin pienemmässä kulhossa munat, veden, etikan ja suolan haarukalla ja lisäsin nesteen suureen kulhoon. Sekoitin taikinan käsin tasaiseksi ja lopuksi työstin sitä kämmenellä kulhon reunoja myöten niin, että sain aikaan kiinteän taikinapallon. Käärin pallon kelmuun ja nostin jääkaappiin asettumaan.  

Tässä kohtaa tulin ajatelleeksi, että lähes kaikki viime aikoina tekemäni taikinat ovat olleet juuri tällaisia, olen tullut kai vahingossa oppineeksi tekemään perinteistä, monikäyttöistä taikinaa! Vuosi sitten en ollut koskaan tehnyt tämänkaltaista taikinaa, olin ainoastaan aukonut keltaisia pakkauksia. On muuten ollut myös hauska huomata, että tunnistaa sen hyvän yksinkertaisen tuoksun, joka tulee siitä, kun voi taipuu sekoittumaan jauhoihin. Yksinkertaisia keittiöiloja!

Ohjeen mukaan taikina saa olla jääkaapissa kuusikin tuntia ja ymmärsin, että tämänkaltaisen taikinan voi myös pakastaa. Ehkäpä sen voisi  kaulita valmiiksi lätyiksikin, pakastaa vaikka voipaperipalojen väliin pinottuna, jolloin saisi niitä pakastettuja kuoria sitten kiireempään aikaan.

Taikinoiden suhteen olen tavallisesti kiltti tyttö ja täytteiden kanssa tottelematon ja sovellan.  Käytin täytteeseen:

• 4 broilerin filettä pieniksi kuutioiksi leikattuna
• noin 10 cm pätkä chorizoa (olisi saanut olla enemmänkin)
• 8 keitettyä viiriäisenmunaa
• 1 sipuli silputtuna
• 1 iso valkosipulinkynsi silppuna
• 1 suippopaprika suikaleina
• 2 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä paistamiseen
• laakerinlehti (nyt tuore, ostimme Tampereelta kasvin, joka ei vielä ole kuollut)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Paistoin broilerikuutiot oliiviöljyssä, lisäsin joukkoon muut aineet ja annoin täytteen hautua hetken aikaa, maistelin ja maustoin. Annoin täytteen jäähtyä.

Jaoin taikinan 18 palaan ja kaulin ne jauhoisella alustalla halkaisijaltaan  noin 15 cm letuiksi. Levitin lettusille vähän paksua turkkilaista jogurttia ranskankerman puutteessa. Osaan empanadoista laitoin täytteeksi keitetyn viiriäisen munan ja ison lusikallisen täytettä. Muihin laitoin täytettä ilman viiriäisenmunaa. Käänsin lettuset puolikuun muotoon ja kieritin reunan taitteelle samaan tapaan kuin puolalaisissa keitinpiiraissa. Voitelin empanadat veden ja kananmunan sekoituksella ja paistoin niitä 200 asteessa noin 30 minuuttia. Jäähdytin niitä niin kauan kuin ikinä maltoimme ja sitten aloimme varovasti polttaa kieliämme. Lisänä meillä oli salaattia ja patatas bravas. Yritin tehdä aiolia, mutta kesäinen aloittelijan moukantuuri ei toistunut, en saanut majoneesia muodostumaan, en sitten millään. Niinpä sekoitin nopean kastikkeen turkkilaisesta jogurtista ja valkosipulimurskasta aiolia paikkaamaan. Empanadat olivat maistuvia, täyttäviä ja kuori mukavan rapeaa eikä tehnyt mieli jättää reunuksiakaan syömättä. Maistunevat huomennakin välipalana.