Hugh Fearnley-Whittingstall on kiinnostava ruoka-ammattilainen, hoksasin hänet muutamia vuosia sitten tuijotellessani työkseni (lue:jalkapoikkilomakseni) BBC:n ruokaohjelmakanavaa. Ensimmäinen muistikuva miehestä on jostakin River Cottage-sarjan osasta, jossa hän ajeli kuhmuisella maasturilla ja poimi iloisena road killin matkaansa englantilaiselta maantieltä. Hänessä on sama hyvä puoli kuin Nigellassa, että hän on minua vanhempi, se kun näiden lapsinerokokkinuorukaisten maailmassa on niin harvinaista!
Ensimmäiseksi ohjeeksi valitsin triflen ja sitä varten toisena kokeiluna kakkupohjan samasta kirjasta. Viime kesän mustaherukkasatoa piti olla pakastimessa ja Crème de Cassista on kaapissa. Ostin sitä jo aikoja sitten, kun näin James Martinin valmistavan telkkarissa ihanalta näyttävää mustaherukkakakkua. En sittemmin löytänyt kyseisen kakun ohjetta ja puteli on avaamattomana edelleen. Nyt pienellä etsinnällä löysin kyllä kakun ohjeen, mutta taidanpa jättää sen kokeilemisen vielä hieman myöhemmäksi, vaikka viiden vuoden päähän... Tuo kakku olisi omiaan johonkin Masterchef-kilpailun tuskanhikihaasteeseen.
Mustaherukkaa ei sitten ollutkaan pakastimessa, ei vaikka Kammenpyörittäjä aukoili kaikki merkitsemättömätkin rasiat. Kai me sitten teimme mehua kaikista mustaherukoista. Olin jo aloittanut kakkupohjan teon trifleä varten, joten kokonaan en suostunut muuttamaan jälkiruokasuunnitelmiani. Sovelsin sen verran, että marjaksi valitsin vadelman ja jätin edelleen Crème de Cassis-pullon avaamatta.
Tein sienikakun (Genoese sponge cake) Hugh'n neuvojen mukaan heti aamiaisen jälkeen ja sain todistettua itselleni, että kakkupohja onnistuu hyvin ilman leivinjauhettakin. Puolitin kakun ainesosat, sillä aioin tehdä vain kohtuukokoiset annokset jälkiruokaa ja alkuperäisohje oli kuudelle.
Mustaherukkaa ei sitten ollutkaan pakastimessa, ei vaikka Kammenpyörittäjä aukoili kaikki merkitsemättömätkin rasiat. Kai me sitten teimme mehua kaikista mustaherukoista. Olin jo aloittanut kakkupohjan teon trifleä varten, joten kokonaan en suostunut muuttamaan jälkiruokasuunnitelmiani. Sovelsin sen verran, että marjaksi valitsin vadelman ja jätin edelleen Crème de Cassis-pullon avaamatta.
Tein sienikakun (Genoese sponge cake) Hugh'n neuvojen mukaan heti aamiaisen jälkeen ja sain todistettua itselleni, että kakkupohja onnistuu hyvin ilman leivinjauhettakin. Puolitin kakun ainesosat, sillä aioin tehdä vain kohtuukokoiset annokset jälkiruokaa ja alkuperäisohje oli kuudelle.
- 65 g vehnäjauhoja
- 30 g voita
- 65 g sokeria
- 2 kananmunaa
- ripaus suolaa
Sulatin voin ja annoin sen hieman jäähtyä. Voitelin pienen irtopohjavuoan ja jauhotin sen vehnäjauhoilla. Kiehautin kasarissa vettä ja asetin sen päälle kuumuutta kestävän vatkauskulhon niin, ettei kulhon pohja osunut kuumaan veteen. Kattila kulhoineen nostetaan vaikkapa pesualtaaseen, niin että kaltaiseni lyhyenläntä ihminenkin yltää pitelemään vatkainta suhteellisen mukavasti. Vatkasin sokeria ja kananmunia lämpöhauteessa hyvin kuohkeaksi, lämpö alhaaltapäin parantaa sokerin liukenemista kananmunaan ja kuohkeuttaa seosta. Vatkaaminen vie noin 10 minuuttia ja vaahdosta tulee hyvin vaaleaa ja tilavuus kasvaa lähes kolminkertaiseksi. Otin kulhon pois vesikattilan päältä ja siivilöin mukaan puolet jauhoista, johon suolaripaus oli sekoitettu. Pyöräyttelin jauhot mukaan isolla lusikalla. Lisäsin toisen puolen jauhoja ja voin edelleen lusikalla pyöräytellen kulhon reunoja myötäillen ja välttäen sitä, että vaahto lässähtäisi. Taikinasta tuli hyvin vaaleaa ja marenkimaista rakenteeltaan. Lusikoin taikinan jaohotettuun vuokaan ja paistoin sitä 180 asteessa noin 20 minuuttia.
Keitin noin puolen litran purkillista pakastettuja vadelmia hetken aikaa paksupohjaisessa kattilassa. Kun marjat olivat muusautuneet, pusersin ne siivilän läpi pyreeksi, niin että siemenet jäivät siivilään. Sekoitin pyreeseen pari ruokalusikallista tomusokeria makeuttamaan, mutta Hugh'n mukaan marjakastike saa jäädä vähän kirpeän puolelle, sillä vaniljakastike tulee olemaan makeaa.
Vaniljakastikkeen teko oli ohjelmassa seuraavaksi. Pienensin sitäkin ohjetta hieman, noin kolmanneksen. Kastikkeeseen tuli:
- 2 dl kermaa
- 2 dl täysmaitoa
- 1 vaniljatanko
- 3 keltuaista
- 75 g sokeria
- 1 tl maissitärkkelystä
Mittasin maidon ja kerman paksupohjaiseen kattilaan ja pudotin veitsellä halkaistun vaniljatangon mukaan. Kuumensin seoksen lähes kiehuvaksi ja jätin sen sitten vähän jäähtymään. Kulhoon erottelin keltuaiset ja mittasin mukaan sokerin ja maissitärkkelyksen. Vatkasin ne sekaisin kevyesti. Ongin vaniljatangon pois kermasta ja kaadoin vähän jäähtyneen kermaseoksen keltuais-sokeriseokseen koko ajan vispilällä sekoittaen. Pesin nopsasti kattilan ja kuivasin sen. Kaadoin kerma-keltuaisseoksen takaisin puhtaaseen kattilaan ja nostin sen tulelle. Puulusikalla sekoitellen aloin kuumentaa kastiketta. Sen sakenemiseen meni vain muutama minuutti. Lusikan selkäpuolelta kokeilin muutamaan kertaan, joko kastike on riittävän sakeutunutta. Kun kastikkeeseen saattoi vetää sormellä viivan lusikan pintaa pitkin ja viiva jää selvästi näkyviin, kastike on valmista. Kaadoin sen uuteen puhtaaseen astiaan ja nostin peiteltynä ulos jäähtymään.
Kokosin triflet juomalaseihin. Leikkasin ensin kakkupohjan pieniin kuutioihin ja ripottelin niitä muutamia juomalasin pohjalle. Tässä vaiheessa joku sopiva likööri olisi paikallaan, sillä kakkupaloja voisi kostuttaa ja maustaa. Minä jätin tämän vaiheen väliin, koska marjakin oli vaihtunut matkan varrella. Lurutin hieman jäähtynyttä vaniljakastiketta kakkunoppien päälle ja seuraavaksi vadelmapyrettä, toistin kerrokset kunnes lasit olivat melkein täynnä. Lopuksi lusikoin niihin päälle vielä isot lusikalliset melko löysää kermavaahtoa. Nostin annokset jääkaappiin tekeytymään ja juuri ennen tarjoilua otin pakastimesta muutamia irrallisia vadelmia annoksen päälle koristeeksi. Maistui hyvältä ja raikkaalta, kesällä pitää kyllä tehdä uudelleen, kun niitä mustaherukoita on saatavilla!
Keittokirjahaasteen osat 3-4/48 tulivat nyt tehdyiksi. Seuraavaksi varmaan Jamie Oliverin kirjan kimppuun, kunhan töitten lomassa ehdin taas keittiöön.
