Pavlovat kasvikuivurissa tehdyistä marengeista

Tartareista jäi kaksi valkuaista, jotka jemmasin mahdollisia marenkeja varten. Tällä kertaa en unohtanut käyttää niitä ja tein sen jopa säällisessä ajassa. Halusin kokeilla voiko kasvikuivurilla tehdä marenkeja, se vain sattumalta tuli mieleeni. Löysin aiheesta postauksia ja videoita ja pitihän sitä kokeilla. 

Marengit (6 kpl halkaisijaltaan noin 6 cm marenkia)

• 2 kananmunan valkuaista
• 1 tl sitruunamehua
• 1 tl etikkaa
• 150 g tomusokeria

Vatkasin ensin pelkkiä valkuaisia noin viisi minuuttia yleiskoneen kulhossa. Lisäsin sitten mukaan sitruunamehun, etikan ja noin puolet sokerista ja vatkasin lisää. Muutaman minuutin kuluttua lisäsin loput sokerista ja vatkasin kunnes massa oli kiiltävän valkoista ja tanakkaa marenkimassaa. Kaavin massan pursotinpussiin, johon olin laittanut melko suuren metallityllan. Se taitaa olla jonkunlainen venäläistyylisten kuorrutusten tekoon tarkoitettu, sen kuviointi ei toistunut marenkiin, mutta sain pursotettua melko samankokoisia marenkeja helposti leivinpaperin päälle. 

Laitoin marengit kuivuriin ensin 60 asteeseen noin tunniksi, lisäsin sitten lämpöä 75 asteeseen ja jopa alkoi tapahtua. Noin kolmen tunnin paistelun jälkeen marengit olivat kuivia ja irtosivat hyvin paperista. Joten ei varmaan voi puhua kovin energiankäytön kannalta järkevältä tavalta valmistaa marenkeja, mutta onpahan kokeiltu!

Pavlovat kahdelle

• 2 annoskoon marenkia
• 1 dl kermaa
• 1 tl Limoncelloa
• 2 rkl pakastettua, viipaloitua mansikkaa omassa mehussaan
• kaakaota

Nostin lautasille yhdet marengit. Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja maustoin sen Limoncellolla. Lusikoin hieman pakastemansikkaviipaleita marenkien pinnalle ja siihen päälle suuret lusikalliset kermavaahtoa. Siivilöin aivan pikkuruisen kaakaojauhetta. 

Marengit olivat sopivan rapeita ja sokeriton kermavaahto pienellä sitrusvivahteella tasapainotti hyvin makeaa marenkia. Vaikkei Antti olekaan pavlovan ja marengin suuri ystävä, tästä pienestä jälkiruoasta espresson kanssa hän kyllä piti. 

Pavlova

Eilinen myrsky ohitti meidät molemmilta puolilta, lähistöllä ollaan edelleen ilman sähköä. Iloisella mielellä tuumin, että olisi hyvä päivä paistaa marenkeja. Huono puoli tässä oli se, että aikeeni tehdä jälkiruoaksi pavlovaa oli tieten tehty oman nilkan sahaus. Kohtahan on alkamassa ammattipyöräilyn uusi kausi ja kuten olen jo hehkuttanut, se alkaa Australiasta. Minulla on ollut hakusessa australialaisia ruokaohjeita ja joka paikassa ensimmäisenä vastaan tulee pavlova, toki heti toisessa lauseessa kiistellään siitä, onko se kuitenkin lähtöisin Uudesta-Seelannista. Minun olisi siis pitänyt, jos olisin ollut järkevä, malttaa mieleni ja tehdä pavlovaa vasta Tour Down Underin aikaan, eihän aussiruokaohjereservini (huh mikä sana!) suorastaan pullistele runsauttaan. Mutta järki ja tunne eivät tunnetusti aina viihdy samassa päässä, tänään tuntui pavlovapäivältä, joten ei muuta kuin kananmunia erottelemaan, heti aamiaisen jälkeen!

Käytin samaa perusmarenkiohjetta, kuin  Eton Messiä tehdessäni. Siihen tulee yksinkertaisesti:

• 2 munanvalkuaista
• 100 g sokeria

Ohjeen mukaan valkuaisia vatkataan, kunnes vaahtoon jää viehkeitä piikkejä, jonka jälkeen sokeri lisätään lusikallinen kerrallaan. Minulle iski jokin epähuomio, sillä olin kipannut sokerin kulhoon heti sen punnittuani ja valkuaiset päälle. Vatkasin hetken ja aloin ihmetellä, että minne hukkasin sokerin. Pian kyllä huomasin käänteisen järjestyksen ja jäin toivomaan, ettei se pilaisi lopputulosta. Annoksesta tuli kuusi  noin 8 cm kiekkoa marenkia. Lusikoin marengin paperille ja tein punaiseen karamelliväriin kastetulla hammastikulla muutamia pyörteisiä kuvioita jokaiseen. Paistoin marenkeja 120 asteessa 80 minuuttia, jonka jäljeen ne saivat jäähtyä yhtä matkaa uunin kanssa.

Päivällisen jälkeen vatkasin kermaa pehmeäksi vaahdoksi ja lusikoin sitä marenkien päälle ja asettelin vadelmia, pensasmustikoita ja mansikoita pinnalle. Ihan ylimmäksi lirutin ihan vähän hyvää hunajaa. Marenki onnistui mainiosti, vaikka töpelöin järjestyksen kanssa, muutenkin jälkiruoka oli suussasulavan hyvää!