Pala turskaa juuressalaatilla

Tänään naapurikylässä (tai pikkukaupungissa) oli luvassa kirppari, näimme jo saapuessamme mainoksia siitä lyhtypylväissä. Antti kävi aamulla ostamassa leipomosta päivän leivän ja näki jo myyjiä sommittelemassa kojujaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rannan väylää pitkin parin kilometrin matkan Jullouvilleen. Näin heinä-elokuussa tätä reittiä ei saa pyöräillä koko matkalla, mutta kyllä siellä muutama pyöräilijäkin näkyi. Sovimme kaikki kulkemaan. 

Kirppariaukio oli tupaten täynnä kojuja, osa oli selvästi myyjiä, joilla oli tavaraa liikkeestään tai ovat ammattimaisia vanhantavaran myyjiä erilaisissa tapahtumissa, mutta osa oli kyllä ihan kotonurkistaan rompetta keränneitä myyjiä. Meiltä puuttuu vielä ostoslistalta se hääkuva (näimme noin kuukausi sitten hienon vanhan hääkuvan, muttemme sitä ostaneet, se maksoikin oikein 2-2,5€ ja se on jäänyt harmittamaan) ja ehkä yksi luulautanen vielä pitäisi saada. Jeanne d'Arceja ei kovin montaa enää tarvita. Tämänpäiväinen löytömme täydellistää kokoelmamme aika mukavasti. 

Sää on ollut melko lämmin, 28-30 astetta ja erittäin hiostavaa. Sääennusteiden mukaan piti alkaa ukkostaa jo alkuiltapäivästä, mutta ennuste on valunut myöhemmäksi tunti tunnilta, ehkei koko ukkosta tulekaan. Tuulee kyllä hyvin puuskaisesti ja kovaa, joten ruoanlaitto kutistui siihen, että sekoitin juuressalaatin ja paistoin kaksi turskapalaa ulkona pannulla. En mielelläni paista kalaa auton keittiössä. 

Tämän päivällisemme suurin ranskalaisuus on se, että kaikki raaka-aineet ovat Ranskasta peräisin ja näin kyllä ohjeita siitä miten ranskalaiset paistavat kalansa voissa. Niin että tämä saa riittää ranskalaisuudesta. Salaattiin meni eilen ostettu juuresseoksen loppu vähillä tuunauksilla. 

Turskaa juuressalaatilla

• 2 x 90 g pala nahatonta turskaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• silputtua ruohosipulia
• 1/3 pienestä juuressekoituspussista
• 1 keltainen tomaatti
• 1/4 vihreää paprikaa
• 2 rkl ranskalaista valkoista salaattikastiketta (pirkkaa jostain markettiketjusta)

Ensin sekoitin juuressekoitukseen pienen palan kuutioiksi leikattua paprikaa ja pienen tomaatin kuutioina. Sekoitin mukaan hieman neutraalia ranskalaista salaatinkastiketta.

Antti viritti minulle paistopaikan kaasuliedelle ja pannulle ja seisoi itse pitämässä lieden säilytyslaatikkoa ja itseään tuulensuojana. Sulatin pannulla voita ja paistoin siinä suolalla ja pippurilla maustetut turskapalat. Koska tuuli niin paljon, en saanut kovin sievää paistopintaa ja kaasupanoskin piti vaihtaa keskenkaiken. Mutta lopulta kalasta tuli juuri sopivan kypsää ja annoksen kruunasi pieni liraus sitruunaa kaloille ja ruohosipulisilppu. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi ja se oli jo yhdestoista, joten huomenna kääntyy tämä kuudestoista ranskalainen ruokahaasteemme loppusuoralle. Soren Waerenskjold oli kirin nopein ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. 

Tästä ei kannattanut mennä

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.

Oeufs en Cocotte – vesihauteessa kypsennetyt kananmunat

Tänään päivän ranskalainen kokkaus tuli jo aamiaiselle, sillä iltapäivällä meillä oli menoja, eikä ollut aikaa ja tarvetta valmistaa enempää ruokaa kotona. Etsin ranskalaisia aamiaisruokaohjeita ja valitsin niistä tällaisen kuin Oeufs en Cocotte. Sana cocotte viittaa pieniin korvallisiin astioihin, joissa annokset valmistetaan uunissa vesihauteessa (bain marie). Minulla ei ollut sellaisia pieniä korvallisia astioita, mikä on itse asiassa kummallista. Minulla on ollut vuosien varrella niin paljon tiettyä ruokaa varten just-eikä-melkein-astioita, mutta cocotteja ei ole koskaan ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin saattanut laittaa ne viime talvena kiertoon, kun vähensimme astioita ja ruoanlaittovälineitä ainakin puoleen. 

Luin ohjeita tähän ruokaan monesta paikkaa ja olen melkoisen varma, että olen tehnyt niitä aiemmin ja postannutkin ne, mutta kun blogilla on ikää jo 14 vuotta ja tekstejä on yli 2400, en millään enää löydä kaikkia enkä viitsi selata niin paljon. Käytin alussa paljon huterammin tunnisteita ja sittemmin liiallisesti. Mutta sen muistan, että sinä aamuna, kun tein niitä ajattelin jostain syystä kurssikaveriamme Paulaa. 

Tästä ruoasta vielä pitää mainita, että siihen on käytetty erinomaisia ranskalaisia kananmunia, sillä niitä oli vielä matkalta kulkeutunut kotiin asti. Ranskassa kaikki ostamamme kananmunat ihan hintaryhmästä riippumatta ovat olleet erinomaisen hyviä, niin nämäkin pienehköt ruskeat kananmunat. Niissä on muuten melkein aina todella paksu kuori, eikä rikkoessa koskaan saa ärsyttäviä pieniä kuorenpaloja pannulle tai taikinakulhoon. 

Oeufs en Cocotte kahdelle

• kiehuvaa vettä uunivuokaan
• 1 tl voita
• 2 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 2 tl yrttimaustettua ranskankermaa
• 2 viipaletta juustoa (oli vain leivälle laitettavaa mitä lie kermajuustoa)
• pippuria
• ruohosipulia

Kiehautin vettä keittimessä ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Sen kuumenemista odotellessa paistoin pannulla kaksi viipaletta pekonia ja kun ne olivat sopivan rapeina, nostin ne lautaselle ja leikkasin saksilla paloihin. 

Voitelin kaksi pientä kohokasvuokaa ja sommittelin reunoille juustoviipaleet ja pekonipalat. Lusikoin astian pohjalle pikkuisen ranskankermaa ja rikoin päälle kananmunat. 

Kun uuni oli kuuma, nostin pikkuvuoat uunin kestävään lasivuokaan ja kaadoin siihen kuumaa vettä noin pikkuvuokien puoliväliin asti. Nostin vuoan varovasti uuniin vettä loiskuttamatta ja paistoin cocotteja noin 16 minuuttia, niin että valkuaiset olivat hyytyneet, mutta keltuaiset olivat vielä pehmeitä. Kiersin pinnalle hieman pippuria ja ripottelin ruohisipulisilppua, varoin kuumia vuokia ja nostin ne patakinnas kädellä tarjoilulautaselle. 

Paistoin pekoninpaistopannulla pari viipaletta paahtoleipää ja niille lusikoimme kuumaa kananmunaa. Onneksi en laittanut yhtään suolaa, sitä oli pekonista riittämiin. 

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli jo 17. etappi. Katsoimme sitä tallenteelta palattuamme kotiin iltapäivän menoilta. Kyseessä oli 160 km mittainen tasamaan etappi. Etapin lopulla alkoi sataa ja hyvin lähellä maalia sattui suuri kolari. Vain kymmenkunta ajajaa ehti sen alta loppukiriin, jonka nopein oli Jonathan Milan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Ranskalainen linssisalaatti

Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

• 1 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
• 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
• 10 cm pätkä kurkkua
• pieni nippu ruohosipulia
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• enemmän tuoretta basilikaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 pieni uuden sadon punasipuli
• 1 tl dijonsinappia
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 

Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa. 

Tonttihortoiluletut

Ei pitäisi motkottaa, jos tontilla on pisteleviä nokkosia, ei vaikka ne tekisivät loppukesästä viinimarjojen poiminnasta kirvelevää hommaa. Siinä voi käydä niin, ettei tontilta lopulta löydy nokkosia edes litraa, kun kitkijä on ollut niin tehokas monen vuoden ajan. Tarkoitus oli tehdä nokkoslettuja jo toisen kerran, viime vuonna tein ensimmäisen kerran. Saimme aamulla kuitenkin etsittyä sen verran nuoria nokkosia, että oli järkeä ruveta letunpaistoon, lisäksi keräsimme mukaan tontilta löytyviä yrttejä ja kaivelin pakastimesta pussinpohjan pinaattia. 

Tonttihortoiluletut

• nuoria nokkosia (ennen ryöppäämistä noin 3 dl, ryöpättynä onneton märkä pieni keko)
• sekalaisia yrttejä (timjamia, basilikaa, rakuunaa, korianteria, persiljaa, ruohosipulia)
• muutama pieni kuutio pakastettua pinaattia (ovat pussissa sellaisia vähän tikkuaskia pienempiä irrallisia jäisiä palikoita)
• 2 pientä punaista suippopaprikaa
• 1 kevätsipuli varsineen
• 0,5 l maitoa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 40 g sulatettua voita + paistamiseen iso nokare
• 1 tl suolaa
• pippuria

Riivin nokkosen lehdet varsista ja ryöppäsin ne kiehauttamalla nopeasti vedessä, näin niistä lähti pois pistelevyys, jota nuorissa lehdissä ei paljon edes ollut. Leikkasin yrtit silpuksi ja paprikat pieniksi kuutioiksi ja nakkasin ne blenderin kannuun. Mittasin sinne maidon, jauhot ja suolan ja lisäsin vielä kananmunat ja sulatetun voin. Käytin blenderiä alhaisella teholla sen verran, että taikinasta tuli tasaista, kauniin vaalean vihreää. Kaadoin taikinan kannelliseen kannuun ja laitoin sen jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi. 

Rapu-mätikastike

• 3 dl kreikkalaista jogurttia + kermaviinipurkin jämät
• 1 kevätsipuli varsineen
• noin 0,5 dl kirjolohen mätiä, puolet pienestä purkista
• pikkuisen pakastettuja kypsiä katkarapuja
• 2 pientä punaista suippopaprikaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• kuivattua tilliä (tuoretta ei ollut)

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja laitoin jääkaappiin asettumaan.

Kun oli aika paistaa letut, kuumensin pannun melkoisen kuumaksi. Katsoin juuri jonain iltana tanskalaisen kokin ohjelmaa, sen joka näyttää prinsessa Victorialta, taitaa olla Mette nimeltään. Vai onkohan hän leipuri? Joka tapauksessa hän paistoin lettuja ja neuvoi, että pannun pitää olla kuuma, että letuista tulee rapeita ja pitsireunaisia. Olen usein paistanut liian miedolla lämmöllä ja letuista tulee lötköjä. Se ei ole kivaa. 

Laitoin pannulle nokareen voita ja kun se oli sulanut ja alkanut kuohua pikkuisen, sekoitin taikinan nopeasti kannussa ja otin sitä kauhallisen ja kaadoin pannulle. Kallistelin pannua niin, että taikinaa levisi koko pannun pohjalle. Paistoin letut molemmin puolin (olipa uutinen) ja kasasin ne keoksi lautaselle odottamaan. Tästä satsista tuli 12 lettua. 

Söimme sekalaiset yrttiletut rapu-mätikastikkeen kanssa, lisäsimme vielä kastikkeen päälle eiliseltä perhepäivälliseltä jääneitä kevätsipulin viipaleita ja napsimme rasiasta tomaattia, salaattia ja vesimelonin paloja. Kaikki tähdenlennotkin eiliseltä saatiin menemään. Lettuja ja kastiketta jäi vielä huomisellekin, jaksoimme syödä 2/3 lettua. 

Nyt alkaa tuntua, ehkä hieman valheellisesti ja perusteettomasti, että koronakevät on taittunut vähän vähemmän poikkeukselliseksi kesäksi. Minulla on vielä neljä viikkoa töitä ja sitten koittaa vapaus. Vielä 26 päivää, joka on 600 tuntia, joka on 36000 minuuttia, joka on 2160000 sekuntia. Kyllä minä jaksan. 

Pikamarinoitu mozzarella-tomaattisalaatti

Söimme keväällä aivan mahtavaa marinoitua mozzarellaa, jota ajattelin varmasti tekeväni uudelleen. Eräänä päivänä oli päivällinen jo muuten valmis, mutta mitään salaatintapaistakaan en ollut saanut aikaiseksi. Jääkaapissa oli pallero Pirkka-buffalomozzarellaa ja vadissa pöydällä valtava pihvitomaatti. Vaikkei ollut enää aikaa  vakumoida ja marinoida mozzarellaa pitempään, tein juustolle pikaisen kylvyn ja hyvä lisäke arkiselle pasta-aterialle oli valmis.

Pikamarinoitua mozzarellaa ja tomaattia

• 1 suuri pihvitomaatti
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• basilikanlehtiä
• ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin tomaatin viipaleiksi ja asettelin ne vadille hieman limittäin. Revin mehevän mozzarellapallon paloiksi tomaattiviipaleiden päälle. Sekoitin kastikkeen öljystä ja sitruunamehusta ja maustoin sen silputuilla yrteillä, suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen mozzarellan päälle ja hetkessä se maustoi revityn juuston aivan loistavaksi. Kun tomaatti ja mozzarella oli syöty, pyyhimme vielä vadin puhtaaksi leipäpalalla. 

Ranskalaiset rapukakut

En  käy useinkaan sunnuntaisin kaupassa, jollei ole aivan välttämätöntä. Usein katselen aamusta jo jääkaappia sillä silmällä, että saisiko sieltä päivällisen raavittua kasaan. Useimmiten saa. Nyt minulla oli pieni rasiallinen jokiravun pyrstöjä ja ajattelin tehdä niistä jonkunlaisia rapukakkuja. Löysinkin hyvän ohjeen, jota muuntelin ja lopputuloksen ranskalaisvivahteet tulevan jälleen maustamisesta. Rapuja oli sen verran vähän, että jatkoin taikinaa tonnikalalla.

Rapukakut

• noin 150 g jokiravunpyrstöjä
• 1 pieni purkki tonnikalaa paloina öljyssä
• 1 kananmuna
• 2 rkl kreikkalaista jogurttia
• 2 rkl korppujauhoja
• chilihiutaleita
• tuoreita yrttejä (rosmariini, rakuuna, timjami, ruohosipuli, basilika, persilja, ohuet sipulin varret)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• srirachaa
• oliiviöljyä paistamiseen
• pankomuruja leivittämiseen

Silppusin yrtit ja ravinpyrstöt pieneksi ja sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi massaksi. Kuumensin pannun ja sillä runsaasti oliiviöljyä. Otin öljytyin käsin taikinasta noin golfpallon kokoisia paloja ja taputtelin ne pieniksi kakuiksi, jotka pyörittelin pankomuruissa. Rapukakkuja tuli 7 kappaletta. Paistoin niitä kuumalla pannulla noin 3-4 minuuttia, käänsin ja paistoin toista puolta vielä pari minuuttia. Peittelin kakut metallilautaselle folion alle odottamaan, että yrttiset lyttypotut olivat kypsiä ja rapeita. Kastikkeeksi sekoitin nopean majoneesin, jossa oli hieman srirachaa potkua tuomassa. Rapukakut olivat tosi hyviä, sopivat hyvin kesäisen iltapäivän ateriaksi kotiterassilla syötäväksi. 

Tour de Francessa oli toisen jakson viimeinen päivä. 15. etappi oli täynnä jyrkkiä nousuja ja se oli vaativa ihan kaikille, mutta erityisesti kirimiehille. Huomenna Tour de Francessa on toinen lepopäivä ennen viimeistä kuutta etappia. Bauke Mollema onnistui voittamaan ensimmäisen kerran Tour de Francen etappinsa. Onpa hänellä kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa Chris Froome edelleen. Kisa jatkuu tiistaina.