Penne alla Vodka

Tänään postaus on lyhyt ja ytimekäs, sillä mobiilidatakiintiöni on ylittymässä. Söimme päivälliseksi pienen annoksen pastaa vodkakastikkeella. Olen aikaisemminkin tehnyt pasta alla vodkaa, mutta silloin tein sen haudutuspadassa ja siihen tuli aimo loraus vodkaa. Nyt oli kyse nopeasti pastaruoasta ja maltillisesta määrästä viinaa.

Penne alla Vodka

• 3 dl kuivaa pennepastaa
• 1 l reippaasti suolattua keitinvettä
• 50 g pancettamurusia
• 2 rkl kermaa
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl vodkaa
• pippuria
• kuivattua ja tuoretta basilikaa (lehtipersilja olisi ollut sopivampaa, mutta sitä ei nyt juuri ollut)

Keitin pastan hyvin suolatussa vedessä ja pastan kypsyessä paistoin pannulla ensin pancettamurusia muutaman minuutin. Lisäsin sitten pannulle kerman, tomaattipyreen, pippuria, kuivatun basilikan ja sekoittelin. Kun pasta alkoi olla melkein kypsää, lisäsin pannulle vielä lorauksen vodkaa ja jälleen sekoitin. Kaadoin kypsän pastan pannulle ja taas sekoitin. Jaoin ruoan annoskuppeihin ja revin päälle vielä hieman tuoretta basilikaa. Tämä on kyllä jännä ruoka, vodka maistuu ovelasti, ei liikaa eikä terävästi, vaan ovelasti. Oli juuri sopiva annos, sillä tavallisuudesta poiketen olimme syöneet päivemmällä välipalaakin, eikä nälkä ollut kovin suuri. 

Girossa oli toiseksi viimeinen vuorietappi, jonka loppua katsoimme. Voittajaksi ajoi Filippo Zana päihittäen kahden miehen hatkassa Thibaut Pinot'n. Kokonaiskilpailussa Geraint Thomas johtaa edelleen, mutta Primoz Roglic nousi kakkoseksi ja Joāo Almeida jätettiin kolmanneksi. Huomenna ajetaan taas vuorilla. 

Lohipasta Tiskivuoren emännän ohjeella

Pasta on meillä nykyään mielitekoruokien kategoriassa, emme syö sitä kovin usein, mutta kun mieliteko tulee, ei se lähde kuin pastaa syömällä. Minulla oli jemmassa pieni pala lohta ja tuli  mieleeni vilkaista kuka missä koska on tehnyt lohipastaa. Yhä vieläkin kaipaan TOP100-sivustoa, sieltä oli niin helppo löytää toisten blogaanien tekemiä ruokia. Googlekin jotenkuten selviytyy tehtävästä ja löysinkin ohjeen Tiskivuoren emännän lohipastasta. Hän kyllä kertoo postauksessa sen olevan ystävänsä aikoinaan tarjoama, pidän siitä että blogaani kertoo mistä ohjeen on alunperin löytänyt. Tein muutaman pikkumuutoksen, mutta ihan ohjetta noudattaenkin olisi ollut hyvää. 

Helppo lohipasta kahdelle

• spaghettia sen verran kuin suosiolla peukalon ja ja etusormen muodostamaan ympyrään mahtuu
• reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• 120 g ruodotonta ja nahatonta lohta suupaloiksi leikattuna
• palanen pippurituorejuustoa (enemmän olisi ollut parempi, mutta oli vain pikkuinen biitti)
• 2 kevätsipulia silppuna 
• 1 valkosipulinkynsi silppuna
• oliiviöljyä
• 0,5 dl valkoviiniä
• sitruunankuorta raastettuna 
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• parmesaania

Keitä pastaa pastaa pakkauksen ohjeen mukainen aika. Sillä välin ehdit tehdä kastikkeen. Silppua sipuli (jätä hieman kevätsipulisilppua laitettavaksi annoksen päälle) ja valkosipuli ja kuullota niitä pari kolme minuuttia. Lisää pannulle tuorejuusto paloina ja valkoviini. Sekoittele kunnes juusto on sulanut. Lisää pannulle suupalan kokoiset lohipalat ja kerma, raasta päälle sitruunankuorta ja purista puolikkaasta sitruunasta mehu mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen kiehua maltillisesti muutama minuutti, pasta alkaakin olla jo kypsää tässä vaiheessa. Kaada pasta siivilään ja sekoita se (ei siivilä) kastikkeeseen. Ripottele pinnalle loput kevätsipulisilpusta ja raasta päälle parmesaania. 

Eilen minulle tuli henkinen pahoinvointi katsoessani Valmontin, tänään oli vuorossa sitten samaan näytelmään perustuva Valheet ja viettelijät. Minulla oli muistikuva, että pidin siitä aikoinaan vähemmän kuin Valmontista, lähinnä näyttelijävalintojen vuoksi. Ja olihan tämä aika erilainen, puisevampi ja välillä näyttämöllisempi. Ja koska Valmont (Malkovich)  tässä elokuvassa oli minun mielestäni vähemmän viehättävä, hänen inhottavat tekonsa eivät tuntuneet niin inhottavilta kuin viehättävämmän Valmontin (Firth) tekeminä. Tiedän, logiikka on vähintäänkin omituinen. Myöskään Cecile ei vaikuttanut ihan niin nuorelta tässä versiossa. Mutta joka tapauksessa, Valmont saa jäädä kumpanakin versiona hyllyyn, mutten varmaan katso niitä pitkään aikaan. Se kolmas, Cruel Intensions, meiltä taitaa myös löytyä, se on vuosituhannen vaihteeseen sijoittuva nykypäivitys, en muista pitäneeni siitä juurikaan. 

Seuraavaksi on mahdollisesti ohjelmassa Kill Billit, tai sitten Haute Cuisine. Eikä yhtään Austeniakaan ole vielä katsottu. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Pasta alla vodka

Tammikuussa 2018 tein Nigella Lawsonin ohjeella roosaa pastaa, jota maustamaan tuli Marsalaa, sillä minulla ei ollut ohjeen vaatimaa punaista vermuttia. Tuumin silloin, että kai sitä vodkapastaakin pitää joskus tehdä. Tänään tein, oli aikomus jo eilen tehdä, mutta valitsin ohjeeksi haudutuspadassa tehtävän version ja se olisi pitänyt aloittaa jo aamusta varhain. Ohjeen otin täältä. 

Pasta alla vodka

• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• runsaasti tuoretta oreganoa
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vodkaa (lue vain eteenpäin, ei tarvitse säikähtää)
• 2 tölkkiä säilyketomaattia
• 6 palaa öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• parmesaania
• sopivasti pastaa (penneä tai mitä nyt sattuu olemaan)

Silppua sipulit ja kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä, pari kolme minuuttia. Kaada päälle vodka ja sekoita. Anna kiehua pari kolme minuuttia. Kippaa tomaattisäilykkeet haudutuspataan ja lisää sinne aurinkokuivatut tomaatit ja muutama kierros pippuri- ja suolamyllyistä. Kaavi pannulta vodkassa kiehuneet sipulit ja sekoita. Jätä pata low-asetukella 6-8 tunniksi tai high-asetuksella 4-5 tunniksi hommiin. Sekoittele välillä.

Kun on aika syödä, kaada kastike padasta blenderin kannuun (jos se kestää kuumuutta) tai sellaiseen astiaan, jossa voi käyttää sauvasekoitinta. Joka tapauksessa, surruuttele kastike tasaiseksi. Kaada soseutettu kastike sellaiseen kattilaan (tai siihen haudutuspataan), jossa voit kuumentaa sen uudelleen. Lisää mukaan kerma ja puolet raastamastasi parmesaanista ja sekoita, maistele, lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen. 

Keitä pasta kypsäksi ja lisää se kastikkeeseen, pasta on tarkoitus kokonaan hukuttaa kastikkeeseen. Annostele lautasille ja lisää päälle runsaasti parmesaania ja vielä tuoretta oreganoa. 

Tämä oli kyllä hämmästyttävä ruoka. Kun alussa lisäsin vodkan pannulle, tuli kyllä niin autenttinen hammaslääkärin tuoksu, että piti ottaa askel taaksepäin lieden äärestä. Mutta valmiissa ruoassa alkoholi ei maistu alkoholimielessä, vaan jotenkin eri tavoin, hyvällä tavoin. Eikä ihan ensimmäisillä lusikallisilla, vaan vasta vähän myöhemmin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeet. 

Giro d'Italian viidestoista etappi oli oikea vuorietappi. Siellä ajettiin Dolomiittien rinteillä ylös alas,  voittajaksi ajoi Tao Geoghegan Hart ja yhä vain Joāo Almeida jatkaa johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. 

Pasta e ceci – pastaa ja kikherneitä

Ranskalaisen ruokahaasteen aikana emme syöneet pastaa, nyt italialaisen ruokahaasteen aikana sitäkin enemmän. Tänään Giro d'Italian kolmantena kisapäivänä meillä oli pastaa kikhernekastikkeella. Löysin siihen ohjeen täältä. Pienensin ohjetta niin, että siitä olisi pitänyt riittää kahdelle, mutta kyllä siitä olisi riittänyt ainakin kolmelle, ellei neljälle. Laitan määrät sen mukaan, miten minä tein ja sanon, että syö siitä ainakin kolme. Vähän soveltelin 

Pasta e ceci – pastaa ja kikherneitä

• 200 g pientä korvan muotoista pastaa (mikä hyvänsä pasta käy, mutta mielellään jotain aika pienikokoista)
• vettä alkukeittämiseen + suolaa keitinveteen
• 2 rkl oliiviöljyä
• kourallinen varsiselleriä ohuiksi viipaleiksi leikattuna (minulla pakastimesta valmiiksi silputtua)
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni porkkana
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 oksa rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 1 tölkki tai tetra säilöttyjä kikherneitä (säästä liemi, niistä on voi tehdä marenkeja)
• 4 dl vettä
• paljon parmesaania (minulla noin tikkuaskin kokoinen pala raastettuna, pienestä palasta tulee hämmästyttävän paljon raastetta hienoteräisellä raastimella)
• basilikaa

Esikeitä pastaa noin puolet siitä ajasta, mikä on pakkaukseen merkitty keittoaika. Kumoa pasta lautaselle odottamaan. 

Kuullota sipulia, porkkanaa ja varsiselleriä oliiviöljyssä noin 4-5 minuuttia. Lisää mukaan valutetut kikherneet ja sekoittele. Kaada pannulle kiehautettua vettä niin, että kikherneet ovat hyvin peitoksissa. Sekoita mukaan tomaattipyre ja nosta rosmariinin oksa liemeen. Anna kastikkeen kiehua noin 10-15 minuuttia. Maistele välillä ja mausta suolalla ja pippurilla alustavasti. 

Jos haluat kastikkeesta hieman sakeamman, käytä pannulla hieman sauvasekoitinta, niin että osa kikherneistä rikkoutuu.  Minä en tehnyt tätä. Kun kastike on kiehunut jonkun aikaa, se on vielä melkoisen ohutta, sillä pasta on tarkoitus kypsentää loppuun pannulla. 

Kaada puolikypsä pasta pannulle, sekoita huolellisesti ja laita kansi päälle. Anna seoksen kiehua maltillisella teholla sen aikaa, että pasta on kokonaan kypsää. Lisää mukaan puolet parmesaaniraasteesta, sekoita ja maistele. Lisää suolaa ja pippuria mikäli tarpeen. 

Kun pasta on kypsää ja maut kohdallaan, kauho ruokaa lautaselle ja ripottele päälle tuoretta basilikaa ja vielä avokätisesti parmesaania. Tämä oli mukava ruoka, täyttävä ja maukas ilman lihaa tai kalaa. Pidimme kumpikin. 

Eilen ajettiin myös Belgiassa Liege-Bastonge-Liege-ajo, jonka lopun ehdimme nähdä heti Giro-etapin päätyttyä. Sepä olikin melkoinen jännittävä ja lopultaan nolo tuoreelle maailmanmestari Julian Alaphilippelle. Hän tuli tehneeksi kaksi möhlinkiä loppukirissä. Ensin hän teki varomattoman sivuttaisliikkeen ja niin ollen Marc Hirschin ja Tadej Pogacarin loppu meni läskiksi. Sen lisäksi Julian teki amatöörimäisen virheen ja tuuletti voittoa liian aikaisin, nosti kädet ilmaan ennen maaliviivaa ja Primoz Roglic meni ja voitti kisan. Ai että minua harmitti Julian Alaphilippen puolesta, varmaan hänellä oli jonkun sortin tappi otsassa loppuillan. Hän olisi ilman tuota maaliviivavirhettäkin tullut pudotetuksi alemmas tuloslistassa sijalle viisi. Tuota ajoa hän tuskin unohtaa ikinä. En ole pitänyt häntä koskaan kovinkaan sympaattisena ajajana, mutten silti toivo kenellekään noin huonoa päivää. 

Tänään ajettiin siis Girossa vuorietappi Etnalla, mittaa sillä oli 149 km ja etapin loppu ajettiin vesisateessa. Voittajaksi ajoi ecuadorilainen Jonathan Caicedo, tämä oli hänen ensimmäinen grand tour-voittonsa. Kokonaiskilpailun kärkipaikkaa vielä arpovat ja sääntökirjaa lukevat Italiassa, päivitän sen tiedon, kunhan sen saan selville.  Girossa on muuten kuohuviinin roiskuttelua palkintojen jaossa, mitä ei Tourissa nähty tänä vuonna. Pusuneidot eivät pusuttele, seisovat vain maskit kasvoilla palkintokorokkeen vierellä. 

Liian suuri pastakastike

Kotona kokkaan nykyään useimmiten vain kahdelle. Kun nuoriso ehtii päivälliselle, otan astetta isommat kattilat ja pannut esille. Toisinaan teen ruokaa vielä isommalle porukalle, yleensä työkavereille. Silloin tarvitsen järeimmän kalustoni, suuren haudutuspadan ja kymmenen litran kattilan. Meillä oli eilen työporukan yhdistetty ajankohtaisten asioiden kertauspäivä ja saunailta ja ruokaahan moinen koitos vaati. Paljon ruokaa, sillä ruoan loppuminen kesken olisi aika paha juttu. Minun täytyi tehdä niin ruoka etukäteen mahdollisimman valmiiksi, koska tila jossa vietimme koko päivän ja illan oli keittiönsä suhteen melko vaatimaton. Tästä syystä päädyin valmistamaan pasta bolognesea.

Perjantaiaamuna katselin netistä neuvoja ruokaohjeiden suurentamiseen sen mukaan miten paljon ruokailijoita on. Esimerkiksi HK:n ja Valion sivuilla on kivat laskurit, joihin vain syötetään henkilömäärä ja ohjelma suurentaa neljän hengen annokset tarvittavaan kokoon. Tietysti ohjeen voi myös pienentää aina yhden hengen annokseen asti, vaikka se tuntuukin vähän hassulta enemmän ruokaa laittaneesta, mutta aloittavalle kokkaajalle oikein hyödyllistä, kun kaikki on vielä uutta. 

Sivusto neuvoo myös maustamisessa, sillä mausteita ei voi ohjeen suurentamisessa suoraan vain samalla kaavalla lisätä, vaan täytyy maistella ja lisätä varovasti lisää mausteita, ettei saa esim. tönkkösuolattua tai vaikka liian chilistä ruokaa. Vähän minua kyllä hymyilytti, kun bolognesen ohjeessa mainittiin hauduttamisajaksi neljän hengen annokselle 15-20 minuuttia. Pitäähän sitä nyt ainakin pari tuntia muhittaa ennen kuin jauhelihakastiketta tohtii alkaa bologneseksi kutsua! Minä vannoutuneena crock pot-rouvana viritin patani perjantaina, kun oli tarkoitus syödä lauantaina. Ei tietenkään tarvitse liioitella, mutta vartti! (oikeasti ymmärrän mitä arkiruoka tarkoittaa)

Pastakastiketta ihan kaikille ja vielä ensi viikollekin

• 2 kg naudan jauhelihaa (10 % rasvaa)
• 2 kg tomaattituotteita (paseerattua, murskaa ja pyrettä)
• 8 porkkanaa
• 8 sipulia
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 kesäkurpitsa
• 1 nippu varsiselleriä
• tölkkien huuhteluvettä niin, että padat tulivat täyteen
• suolaa ja pippuria
• oreganoa

Aioin siis tehdä kastikkeen haudutuspadassa, oikeammin kahdessa haudutuspadassa. Näin ollen kasviksia ei tarvinnut ensin kuullottaa, vaan ne saattoi laittaa raakoina pataan. Jauhelihan halusin ruskistaa. Mietin miten saisin molemmissa padoissa samanmakuista kastiketta ja päätin tehdä ensin koko homman suurimpaan kattilaani, sekoittaa ja jakaa sitten patoihin. 

Aloitin kasviksista. Raastoin ensin porkkanat ja siivutin sipulit, kesäkurpitsan (se pääsi mukaan ihan vain sen takia, että minulla oli yksi joutilas kesäkurre, tiedän etteivät kaikki siitä niin perusta, mutta sinne se sulautui joukkoon) ja sellerinvarret. Käytin aikoja sitten ostamaamme Bamixin lisälaitetta, pientä raastin- ja siivutuslaitetta, jonka päälle sauvasekoitin tällätään ja sen moottori tekee työt. Ihan kätevä, mutten ole varma kuinka usein tulen käyttämään. Näin isommilla määrillä se oli kyllä mukava ja tiskin väärti, mutta toisaalta porkkana oli vähän kova pala Bamixille. Valkosipulinkynnet vain kuorin ja litistin veitsen lappeella. 

Keräsin kaikki raastokset ja silpukset kymmenen litran kattilaan ja sekoitin pontevasti. Lisäsin mukaan erissä ruskistetut jauhelihat, joihin olin joka pannulliseen kiertänyt suolaa ja pippuria myllystä näin alkajaisiksi. Sekoitin taas niin hyvin kuin pystyin ja lisäsin mukaan 2 pientä purkkia tomaattipyrettä, sekä noin kilon paseerattua tomaattia ja tomaattimurskaa kumpaakin. Huuhtelin purkit ja kaadoin huuhteluvettä mukaan noin puoli desiä/purkki. Punaviini jäi tästä kastikkeesta nyt pois, mikä oli harmi. Punaviini yhdessä sellerin kanssa tekevät bolognesessa niin paljon!

Kauhoin tämän kastikepohjan kahteen haudutuspataani, suurempaan ja pienempään ja kumpikin tuli aivan täyteen. En maustanut tässä vaiheessa vielä enempää, vaan jätin padat aluksi high-asetuksella töihin pariksi tunniksi. Illempana laitoin  padat low-asetukselle ja sekoitin hieman pohjia myöten. Padat tekivät töitä koko yön ja lauantaiaamuna tutkin tilannetta, kun palasin töistä. 

Kastike oli kummassakin padassa saanut oikeanlaisten tiilenpunaisen värin, ainekset olivat sulautuneet yhteen kuten pitääkin ja tuore oregano viimeisteli tuoksunkin. Tässä vaiheessa minä kyllä ymmärsin, että ruokaa oli liikaa. Päätin ottaa mukaan vain suuremman padan ja annostella pienemmän padan sisällön annoksiin, pakastaa ja viedä työpaikkalounaiksi. Aikomukseni tehdä pastakastiketta 15 hengelle muuntui noin 25 ellei 30 hengen annokseksi.

Minun oli tarkoitus kuljettaa ruoka pois kotoa kuumana, joten otin ensin keraamisen padan pois ulkokuorestaan ja annoin kuoren hetken jäähtyä. Pakkasin sitten padan ulkokuoren suureen paksuilla pyyhkeellä vuorattuun ostoskassiin. Nostin keraamisen padan kuoreensa ja tällä tavoin kuljetin sen paikkaan, jossa viettäisimme päivän. Täytyi varoa lukuisia töyssyjä, joita matkalla oli, sillä pata oli kutakuinkin piripintaan. Perillä laitoin padan heti päälle, ensin high-asetukselle noin tunniksi, että ruoka pysyi riittävän kuumana ja sitten lämpimänäpitoasetukselle siihen asti, että oli aika lounastaa. 

Koska paikassa ei ollut liettä, käytimme irtolevyä ja kotoa viemäämme induktiolevyä, otin mukaan myös kaksi suurta kattilaa, joissa keitimme 1,5 kiloa spagettia. Jekkutyttö oli valmistanut erinomaista salaattia ja paistanut patonkeja.

Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Tosi nopea rapupasta

Tämän tapaista ruokaa meillä on toisinaan, kun pitää nopeasti saada lautanen nenän alle, tai toisaalta haluamme syödä jotain helppoa. Tällä kertaa helppoudentoive johtuu hammasoperaatiosta ja siitä, ettei mitään karkeaa ja hankalaa saa olla aterialla nyt pariin päivään. Pisin aika tässä ateriassa kului siihen, että vesi pastakattilassa kiehui. Ainekset löytyivät jääkaapista, vähän sitä ja vähän tätä viikonlopun kokkailuista jäänyttä.

Jokirapupasta kahdelle + työlounasannos

• 250 g artesaanipastaa
• runsaasti suolaa pastan keitinveteen
• oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 punainen chili
• kourallinen kirsikkatomaatteja
• pätkä kesäkurpitsaa
• 2 dl kermaa
• loraus konjakkia
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• palanen parmesania

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa vesi reilulla kädellä. Keitä pasta pakkauksen mukainen aika. Minun pakkauksessani luki vain, että keitä sopiva aika. Huuhtele ja valuta jokiravun pyrstöt ja jätä ne siivilään valumaan. Leikkaa kesäkurpitsa, sipuli, chili ja tomaatit suikaleisiin tai millaisiin paloihin nyt haluatkaan. Kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle kerma ja loraus konjakkia. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kerman kiehua hieman kasaan, varo kuitenkaan kuivattamasta sitä liikaa. Kun pasta on kypsää, kaada se siivilään odottamaan. Lisää jokiravut pannulle ja sekoita kastikkeeseen. Yhdistä pasta pannulle kastikkeeseen, sekoita ja tarkista maku. Lisää vielä pippuria ja suolaa, jos siltä tuntuu ja ripota annoksen päälle basilikaa ja parmesania. 

Karitsaa haudutuspadassa Touria odotellessa

Minä olen oikea metsämansikka!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Nyt ei ole varsinaisesti pitkään haudutettavien liharuokien kuumin sesonki, mutta yritän käyttää pakastimessa olevia tuotteita sen sijaan, että ostaisin uutta ruokaa kaupasta. Pääsiäisen alla sain Familian paketissa luuttoman karitsanpaistin, jota en pyhiksi valmistanut, koska en ollut kotia lähelläkään. Nyt otin lihapalan sulamaan alkuviikosta jääkaapin nollalaatikkoon. Eilen aamuna se oli vielä kohmeinen, mutta haudutuspatani Crock Pot kesytti paistin päivän kuluessa nyhtökuntoon. En käyttänyt mitään erityistä reseptiä tähän ruokaan, vaan valmistin sen ns. omasta päästä.

Karitsaa haudutuspadassa

• noin 1,2 kg karitsan luuton paisti
• märkärub: loraus oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulitahnaa, sipulitahnaa, chilihiutaleita, worchesterkastiketta
• 1 dl demi glace-kastikepohjaa
• vettä sen verran, että paisti oli 2/3 liemessä

Leikkelin lämmenneestä paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois. Sekoitin kulhossa kostean rubin ainekset. Olin tosi laiskalla päällä, enkä hakenut mitään yrttejäkään ulkoa. Pyörittelin paistipalan jokapuolelta tahnassa, joka aineksista muodostui. Nostin paistin haudutuspataan. Kaadoin päälle vettä ja otin vähän litran demi glace-purkista, jonka sain toukokuussa HKScanin vierailulta kotiintuomiseksi. Sisältö oli hyytelömäistä vahvaa tavaraa. Viiniäkään en jaksautunut hakemaan, joten hyvin vähin krumeluurein laitoin lihan kypsymään high-asetuksella aluksi kuudeksi tunniksi aamulla yhdeksän aikaan. 

Puolilta päivin käänsin paistin toiselle kyljelle ja kahden aikaan kokeilin, joko se nyhtyisi. Vielä piti jatkaa kypsentämistä. Puoli neljän aikaa haarukka oli juuri sopiva ase, liha oli hyvin irtoavaa. Nostin lihan useammassa palassa suurelle leikkuulaudalle, se nimittäin hajosi nostettaessa ja nyhdin sen haarukoilla suikaleiksi. Kalvot ja rasvat olivat hävinneet olemattomiin. 

Mietin miten lihan oikein tarjoaisin ja päädyin tekemään siitä pikaragùa. Keitin pastaa noin 150 g. Silppusin kaksi uutta sipulia varsineen ja pilkoin yhden suuren pihvitomaatin. Lorautin oliiviöljyä pannulle ja haudutin sipulia ja tomaattia hetkisen aikaa. Lisäsin noin puolet nyhtölihasta pannulle ja otin haudutuspadasta lientä kauhallisen mukaan. Maustoin vielä lisää ragùa suolalla ja pippurilla. Taaskaan en viitsinyt hakea ulkoa yrttejä, sillä satoi. Kaadoin kypsän pastan vadille ja päälle ragùn, päälle murustelin pienen palan fetaa, jota oli jäänyt jääkaappiin. 

Liha oli erittäin mureaa ja maukasta, söimme sitä mielellämme pastan kanssa. Toisen puolen voisin tehdä paimenenpiiraaksi huomenissa. Kiitos Familialle tästä karitsanpaistista, oli mukavaa että se oli luuton ja pakkauksessa oli oikein nimeä myöten kenen tilalta se oli peräisin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Eilen katselimme Eurosportilta koosteita viime vuoden Tour de Francesta, tämän vuoden Girosta ja muutamia ajajakohtaisia henkilökuvia. Illalla oli myös tämän vuoden Tourin joukkueiden esittely. Päivän ohjelmien parissa pääsikin hyvin jo Tour-tunnelmiin. Kilpailu alkaa lauantaina meille tutuista maisemista Mont-Saint-Michelistä ja ensimmäinen etappi päättyy lempparipaikkaamme, Utah Beachille. 

Tänään aion selailla ranskalaisen keittiön kirjojani ja käydä lävitse foodgawkerin French-kansioni, jossa oli toistasataa ohjetta, joissa on ainakin joku ranskisvivahde. Tälle kuudennelle Ranska-haasteelleni en ole ottanut mitään varsinaista teemaa, vaan yritän keskittyä siihen, että saisin jokaiselle kisapäivälle ranskalaisaiheisen ruokapostauksen blogiin. Pieniä kesäisiä reissuja on tiedossa, joten niille päiville saatan tehdä ajastetun postauksen, tai tehdä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Olen koittanut kannustaa itseäni viimein kokeilemaan croissantien tekemistä. Olen aikonut vasta viisi vuotta tehdä sen. Yllyttäkää, kertokaa sen olevan mahdollista ja että tekin teette niitä kaiken aikaa!

Kuudennen etapin kanapasta

Tänään meillä oli taas pastaa, kiintiö ei vielä ole täynnä. Selasin Nigellissima-kirjaa muutaman sivun eteenpäin toissapäiväisestä kesäkurpitsapastasta ja huomasin tomaattisen kanakastikkeen ohjeen. Tein annoksen noin neljälle, syömme loput huomenna. Muuttelin hieman ohjetta, sillä meillä ei ollut ollenkaan tölkkitomaatteja, käytin tuoreita.

Kanakastike pastalle

• 3 nahatonta broilerin rintafilettä
• 6 pienehköä tomaattia
• 4 säilöttyä paprikaa (olivat suolaveteen säilöttyjä, eivät onneksi öljyyn)
• 3 kevätsipulia
• valkosipulitahnaa
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,5 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja basilikaa
• raastettua parmesania

Aloitin leikkaamalla tomaatit lohkoiksi ja nostelin noin puolet pienen paprikapurkin sisällöstä leikkuulaudalle. Leikkasin paprikat suikaleiksi. Samoin silppusin sipulit. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja haudutin sipulia ja valkosipulitahnaa muutaman minuutin. Leikkasin broilerin fileet suikaleiksi. Otin sipulit pois pannulta odottamaan lautaselle ja kuumensin pannun melko kuumaksi ja lisäsin sille öljyä. Paistoin broilerisuikaleita pannulla muutaman minuutin, ripotin niille suolaa ja pippuria. Kaadoin marsalan pannulle ja annoin sen kiehua melkein kokonaan olemattomiin. Palautin sipulit pannulle ja lisäsin sinne myös tomaatit, paprikat, tomaattipyreen ja vettä sen verran, että pannulle muodostui kastike, jossa broileripalat hyvin mahtuivat kypsymään. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että pastavesi alkoi kiehua ja pasta kypsyi. Maistelin kastiketta ja lisäsin pippuria, sekä tuoreet yrtit. Kun pasta oli kypsää, kumosin sen pannulle ja sekoitin kastikkeen joukkoon. Annoksen päälle pyöritimme myllystä parmesaania. 

Kuudes etappi Giro d'Italiassa tuli juuri valmiiksi. Alkumatkasta sää oli hyvin huono, sadetta ja kovaa tuulta estivät kuvamateriaalin saamisenkin, kun kopterit eivät päässeet ilmaan. Onneksi loppumatkasta sää oli jo parempi. Tom Dumoulin jatkaa edelleen kisan johdossa, tämän päivän voittajaksi ajoi Tim Wellens, joka sai ensimmäisen grand tour-voittonsa. 

Vielä ehtii osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kommentoi maanantain postausta, niin olet mukana arvonnassa, joka tehdään 16.5.

Tärkeitä humppapäätöksiä ja pastaa, että korvista pursuu

Määräaikaan mennessä saimme 16 humppalippuanomusta, toinen toistaan sydämeen käyvempiä ja liikuttavampia. Sellaisia sanakäänteitä ei usein suomalaisen miehen tai naisen näppäimistöltä lähde, joten saatoimme päätellä, että Eläkeläisten Tavastian keikan liput tulisivat monelle todella tarpeeseen. Tästä herkistyneenä hankimme kaksi lippua lisää, sillä onhan humppahätään vastattava ja vaivaa lääkittävä sen ollessa mahdollista. Näin ollen meillä oli kaikkiaan neljä pilettiä, joiden onnelliset omistajat saimme kutakuinkin sovussa päätettyä. Toivottavasti olemme puheväleissä ensi keskiviikkoon mennessä, sillä olisi todella keljua mennä keikalle suutuspäissään. Muihin päihin ei olekaan mahdollisuuksia, sillä piipahdamme Helsingissä piukasti työvuorojen välissä. Siispä sopu olisi suotavaa. 

Suoritimme hakupapereiden pisteytyksen ja liikuttavuusjärjestykseen laittamisen tässä aivan hetki sitten. Melkoisen kalabaliikin saattelemana ja pienoisten erimielisyyksien jälkeen päädyimme lopputulokseen, että kaksi lipuista menee Antti K:lle, sillä hän lupasi lähteä keikalle serkkupojan kanssa ja jättää emännän köökkiin, minne tämä kuuluukin. Antti K saa aivan tuotapikaa sähköpostia osoitetietojen urkkimiseksi. Soololipuista ensimmäisen saimme riideltyä annettavaksi Tapiolle, sillä hän järkevästi mainitsee anomuksessaan, että yleisössä pitäisi olla ainakin yksi Tapio Eläkeläisten uuden rumpistin vuoksi. Tätä perustelua on vaikea ohittaa ja Tapion ollessa nykyään onneksi niin harvinainen nimi nuoremman polven parissa, emme voineet olla palkitsematta tätä järkeilyä. Viimeiseksi: Koska sukupuolten välinen tasa-arvo on meille arvoista ainakin seitsemäs, päädyimme ilahduttamaan humppabarbi Juttaa viimeisellä joutilaalla lipulla. Sekä Tapiota, että Juttaa lähestymme oitis samassa aiemmin mainitussa urkintatarkoituksessa. Olkaatten hyvät ja vastatkaa tuota pikaa, niin liput lähtevät matkaan jo huomenna!

Kiitos kaikille muillekin vaivautuneille ja jopa kuvansa lähettäneille, vaikkei tarjouksessa mainittukaan nuoruusvuosiemme kirjeenvaihtoilmoituksista tuttua lausahdusta foto ois kiva. Elämä on epäreilua, eikä läheskään aina, tuskin koskaan, voi voittaa. 

Päivän espanjalaistyyppistä ruokaa askaroin jääkaapin aarteista. Keittelin tässä männäviikolla tomaattikastiketta ja sen oli aika päätyä loppukäyttöön. Koska pastaa ei voi syödä liikaa (kyllä muuten voi, muttei raja tullut vielä vastaan) keittelin sitä kastikkeen kaveriksi. Olimme ostaneet hyvän omantunnon tonnikalaa germaanimarketista sen Espanja-päiviltä, sillä omatuntoa kannattaa aina hyssytellä, jos se vain on mahdollista. Lasipurkin kyljestä löytyivät taikasanat MSC-sertifioitu ja sen nähtyäni tunsin käteni riittävän puhtaiksi. 

Tomaatti-tonnikalakastike pastalle

• 400 g tuorepastaa
• 2 dl tomaattikastiketta
• 10 kirsikkatomaattia
• 1 uusi sipuli varsineen
• 1 rkl oliiviöljyä (tonnikalapurkista, loppu imeytetään kompostiin)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa, timjamia ja oreganoa
• purkillinen öljyyn säilöttyä tonnikalaa
• 0,5  dl kermaa (ei mitenkään pakollista, kermapoliisi ei tule käymään, vaikka jättäisit pois)
• manchego-juustoa raastettuna annoksen pinnalle (joku muukin juusto passaa, paitsi viola)

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa tomaatit pariin lohkoon ja sipuli pieniksi renkaiksi. Kuullota sipulia ja tomaatteja pannulla öljyssä. Lisää tomaattikastike ja anna kiehua hetkinen. Palastele tonnikala kastikkeeseen, sekoittele ja lisää kerma. Sekoita taas, maistele tarvitseeko suolaa. Lisää pippuria, yrtit ja suolaa, mikäli viimemainittu on tarpeen. Keitä tuorepasta kypsäksi huolella suolatussa vedessä. Annostele lautaselle kypsää pastaa ja päälle kastiketta. Raasta pinnalle manchego-juustoa. Nyt ei kiitos pastaa ennen huomista, jolloin on tähdenlentopäivä. 

Vueltassa oli vuorossa kiintoisa mäkietappi, joka päättyi ylämäkeen. Nairo Quintana lähti vielä urheana matkaan, mutta joutui mukaan alkumatkan kolarointiin ja hänen solisluunsa murtui. Niinpä hän joutui keskeyttämään kilpailun. Etapin voittoon ehätti Fabio Aru, mutta pian hänen jälkeensä maaliin saapui pienessä joukossa Alberto Contador, joka ei vaihda punaista paitaansa mihinkään huomenna, vaan jatkaa 20 sekunnin turvin ykköspaikalla. Toisena on Alejandro Valverde ja kolmantena Rigoberto Uran. Huominen, jo 12. etappi on tasamaaluoteinen ja lupaa massakiriä. 

pyöräperheemme uusin jäsen, "latolöytö"

Muutin minkä päätin - nopea bolognese painekattilassa

Kun viimeksi tein bolognesea uhosin, etten koskaan sanoisi mitään nopeaa pastakastiketta bologneseksi. Kyllä sitä pitää 10 tuntia hauduttaa, ennen kuin saa edes alkaa b-kirjaimella. No se oli silloin se, nyt on nyt ja elän uutta höyrypannuaikakautta, jonka kantava voima on nopeus. Vielä haudutuspatani, tuo Crock-Pot-ystäväiseni ei ole myynnissä tai menossa SPR:lle, mutta kyllä se nyt on vähän lapsipuolen asemaan joutunut. Siellä se pantryssa kerää pölyä on nätisti varastoituna. 

Höyrypannukokeilu nro 3 - bolognese painekattilassa

• 700 g nautajauhelihaa
• 2 pientä keltasipulia silppuna
• 2 pientä punasipulia silppuna
• 2 varsisellerin vartta silppuna
• 2 porkkanaa raasteena
• iso turaus tomaattipyrettä
• iso turaus valkosipulipyrettä
• nippu tuoretta basilikaa
• 0,5 l paseerattua tomaattia + pullonhuuhteluvesi
• 0,3 l viraabelia punaviiniä
• oliiviöljyä kuullottamiseen
• suolaa ja pippuria

Kuullotin sipuleita, porkkanoita ja sellerinvarsia oliiviöljyssä hetkisen ja siirsin ne painekattilaan. Murustelin jauhelihan pannulle ja paistelin sen kypsäksi. Kaadoin muruset kattilaan. (alkuvalmistelutkin voisi tietty tehdä suoraan painekattilan pohjalla, mutta silloin pitäisi aineksia siirrellä väliaikaisesti lautaselle, joten saman verran tulee tiskiä, kun paistaa aineksia ensin pannulla). Lisäsin kattilaan paseeratun tomaatin, tomaatti- ja valkosipulipyreet ja viinin. Ripottelin mukaan suolaa ja pippuria ja basilikan silppuna ja sekoittelin. Sitten kansi päälle ja induktiolevy täysille. Kun painekattilan kannen kaksi merkkiviivaa tulivat näkyviin muutamissa minuuteissa, pienensin lämpöä toiseksi pienimmälle asetukselle ja annoin kastikkeen kiehua 30 minuuttia. Sammutin levyn ja jätin kattilan 10 minuutiksi päästämään painetta omia aikojaan ennen kuin päästin kahvasta varovasti pannulapasin suojatuin käsin loputkin paineet. Aukaisin kannen ja kurkistelin tulosta. 

On vielä vaikea uskoa, että puoli tuntia painekattilassa saa kastikkeen näyttämään ja maistumaan aivan samalta kuin 8-10 tuntia haudutuspadassa! Nopeaa, helppoa, hyvää! Alkuvalmisteluiden (raaka-aineiden kokoaminen ja pilkkominen) kanssa aikaa meni kaikkiaan 50 minuuttia. Kattilaani mahtuisi kaksinkertainen määrä raaka-aineita, jolloin määrällä ruokkisi isomman porukan tai voisi pakastaa osan kastikkeesta kiireisen päivän varalle. Toisaalta painekattilalla ehtii kiireisenäkin päivänä saada nopeasti ruokaa pöytään.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Paidanvaihtoa ja Pasta Alfredoelmaa

Voi miten surkeassa säässä ajettiin Giro d'Italiassa tänään! Viiden etapin ajan kilpailua johtanut Rigoberto Uran Uran joitui vaihtamaan takaisin tallinsa paitaan ja vaaleanpunaiseen pukeutui maanmiehensä Nairo Quintana voittaen etapin. Pitkään kahden vuoden takainen Giro-voittaja Ryder Hesjedal sinnitteli Nairo Quintanan mukana, mutta viimeinen jyrkkä pätkä tiputti hänet viimein kolumbialaisen matkasta. 

Meillä oli ruokana Pastaa Alfredo-muunnelmaa. Otin vinkkejä Handle the Heat-blogista.

Pasta Alfredoelma neljälle

• 4 broilerin rintafilettä
• 10 sentin pätkä kesäkurpitsaa
• 3 kevätsipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 dl kermaa
• 1 dl parmesanraastetta
• tuoretta persiljaa ja basilikaa
• suolaa ja pippuria, kuivattuja yrttejä, loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua
• loraus konjakkia
• 500 g kuivaa pastaa

Keitä iso kattilallinen vettä ja suolaa vesi runsaskätisesti. Veden kuumentuessa leikkaa kesäkurpitsa mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi viipaleiksi, jos kyseessä on isompi kurpitsa, leikkaa viipaleet puolikuiksi. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkaa broilerifileet suupalan kokoisiksi suikaleiksi ja tee niille pieni pikamarinadi kuivista mieluisista yrteistä, suolasta, pippurista, öljystä ja sitruunamehusta. Sekoita lihasuikaleet marinadiin. 

Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja pehmitä kesäkurpitsaa ja sipuleita muutamia minuutteja. Kun vesi kiehuu, laita pasta kypsymään. Nosta notkistuneet vihannekset pannulta lautaselle ja kuumenna pieni lisätilkka öljyä pannulla. Paista broilerisuikaleita öljyssä niin, että ne ovat melkein kypsät. Lisää notkeat vihannekset pannulle ja sekoita. Kaada mukaan kerma ja konjakkitujaus. Anna kiehua muutamia minuutteja, kunnes liha on ihan kypsää. Mausta vielä suolalla ja pippurilla, jos tarpeen. 

Kun pasta on kypsää, valuta se ja sekoita kastikkeeseen. Ripottele päälle parmesanraaste ja tuoreet yrtit. Syö heti. Annos on hieman vaisunvärinen, mutta maku kyllä korjaa asian. Käytin hauskannäköistä korvanmallista pastaa, jossa oli eri värejä, mutta kypsyessään värit haalistuivat. Ei sekään haitannut. Kesäkurpitsaa olisi saanut olla enemmänkin, se maistui oikein mainiolle. 

Bolognese

En tiedä miten niin on päässyt käymään, muttei Campasimpukan arkistoista löytynyt minkäänlaista mainintaa Spaghetti tai Pasta Bolognesesta. Erilaisia pastakastikkeita on kyllä keitetty, mutta tällä nimellä kulkevaa perussoosia ei vielä ollut postattuna. Nyt asia korjataan, eikä millään pikakastikkeella, vaan pitkään haudutetulla bolognesella. 

Olen varmaan jo tehnyt selväksi, että haudutuspata, Crock-Pot, on hyvä ystäväni. Se jaksaa tehdä työtä puolestani pyyteettä, se huolehtii keitoksistani ja tarjoaa raaka-aineille turvallisen pesän hautua ja maustua, pysyä mehevinä ja nousta sfääreihin. Näin kävi bolognesenkin kanssa. Vilkuilin ohjeita eri lähteistä ja tein osapuilleen näin:

Bolognese

• 1 kg naudan paistijauhelihaa
• 10 cm pätkä varsiselleriä
• valkosipulin kynsiä maun mukaan (jätin tällä kertaa pois tuoksusyistä)
• 5 kevätsipulia
• 2 porkkanaa
• 10 pientä tomaattia
• pari kunnon turausta tomaattipyrettä
• oliiviöljyä paistamiseen
• 2 dl punaviiniä
• 2 tölkkiä paseerattua tomaattia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta oreganoa ja basilikaa

Silppusin sipulit ja varsisellerin, pilkoin tomaatit muutamaan palaan ja raastoin porkkanat hienoksi raasteeksi. Kuullotin ensin sipulia ja varsiselleriä pannulla oliiviöljyssä ja lisäsin mukaan porkkanaraasteen ja tomaattilohkot. Annoin koko setin hieman kypsyä ennen kuin kumosin pannullisen haudutuspataan. Kypsensin jauhelihan kuumalla pannulla murustellen sen melko pieniin muruihin puisella lastalla. Kaadoin jauhelihamurutkin pataan ja lisäsin sinne tomaattimurskan ja punaviinin, tomaattipyreen, kunnon ripauksen suolaa ja pippuria. Sekoittelin kunnolla ja laitoin padan high-asetukselle kuudeksi tunniksi. Tuon kuuden tunnin kuluttua kastike oli jo melko maukasta, lisäsin tuoreita yrttejä ja suolaa. Tässä vaiheessa tomaattimurska vielä erottui ja jauheliha oli vaaleanruskeaa murua. Tässä kohtaa reissuunlähtevä perheenjäsen söi annoksen spagetin kera, eikä ollut kuulema kyynelin kerrottavaa. 

Vaihdoin padan low-asetukselle ja jatkoin hauduttamista, tai patahan sen itse teki, minä menin päiväunille. Iltasella kun pata oli ollut hommissa kaikkiaan 12 tuntia oli padassa paksua, tiilenpunaista kastiketta, jonka tuoksua voisi kuvailla huumaavaksi. Aika tosiaan teki tehtävänsä bolognesen kanssa, enkä koskaan enää yritä tehdä mitään vartin virityksiä ja kutsua sitä bologneseksi. Jäähdytin kastikkeen ja tänään kuumensin sen uudelleen päivällistä varten. Pakastettavaa ei kyllä jäänyt, vaikka niin kuvittelin.

Keitin tänään spagettia reilusti suolatussa vedessä ja kokosin siitä yhdessä bolognesen kanssa mainion annoksen, jonka pinnalle ripottelin muutamia parmesanhippuja. Basilikaa minun piti myös laittaa, ensin unohdin sen, sitten unohdin, että se läkähtyi eilisessä helteessä ja oli saattohoidossa, katsotaan kuinka sen käy.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Giro d'Italian toinen lepopäivä takana ja tänään oli tiedossa tasamaan etappi meillekin tutuissa maisemissa, Modenasta Salsomaggiore Termeen. Mittaa etapilla oli 173km ja uumoilimme massakiriä. Sunnuntain etapin jälkeen kokonaiskilpailun kärjessä minuutin kaulalla oli BMC:n Cadel Evans, joka ei ehkä mielellään vielä tässä vaiheessa esiintyisi vaaleanpunaisessa, sillä siitä  kiinnipitäminen on vielä aika iso homma.

Viimeisellä kilometrillä nähtiin melkoinen kolari, jonne jäi monta kärkimiestä. Tyler Farrar veti lipat ja siihen samaan kasaan jäi sitten monta kilpakumppania. Siitä täpärästi selvinneet hoitelivat loppukirin ja voittajaksi saatiin tässä kisassa jo kolmannen kerran Nacer Bouhanni, Jussi Veikkasen tallikaveri. Cadel Evans jatkaa huomennakin pinkissä 57 sekunnin turvin. Toisena on vanha takatukka Rigoberto Uran Uran.

Ragù Crock-Potissa ja pyöräilijät sateessa

Alenax sanoi rax!

Sunnuntait rytmittyvät meillä nykyään sen mukaan, onko esikoinen kotilomalla ja jos on, milloin hän lähtee takaisin. Tänään kyyti lähti alkuillasta ja päivällinen oli hieman tavallista aikaisemmin. Olin varannut naudan ulkofilettä palasen, mutta sateinen sää ei houkutellut grillaamiseen. Niinpä etsin Italiaan vivahtavaa ohjetta, johon saisin ulkofileen käytettyä. Samalla muistin, että meidänhän piti keskittyä erityisesti pastaan näillä pinkkiviikoilla, emmekä ole vielä syöneet kuin kerran pastaa (onhan jo kolmas päivä menossa). Parahin reseptipankkini foodgawker siis töihin ja muutamin harkituin hakusanoin päädyin Fuss Free Cooking-blogiin, jossa oli tehty melkein tasan vuosi sitten tätä ruokaa. Otsikossa jo mainittiin kolme taikasanaa, ragù, pasta ja slow cooker, joten etsintä loppui siihen. Soveltelin ainemääriä jonkunverran.

Ragù pastalle haudutuspadassa

• 800 g pala naudan ulkofilettä
• 2 keskikokoista sipulia
• 3 kevätsipulia
• 4 pientä valkosipulinkynttä
• kuivattua oreganoa
• 2 dl punaviiniä (ei kai ragùa tehdä ilman sitä?!)
• 1 tölkki Mutti-tomaattimurskaa (säästän purkin tulevaa käyttöä varten)
• 3 dl jotain vähemmän fiiniä tomaattimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 10 g voita

Leikkasin kuoritut sipulit suikaleiksi ja kuorin valkosipulinkynnet. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja haudutin sipuleita  ja kuivattua oreaganoa pannulla, kunnes ne muuttuivat Mysiä lainatakseni laiskoiksi. Siirsin sipulit haudutuspataan odottamaan. Pyyhkäisin pannun puhtaaksi ja sulatin sillä voinokareen. Paistoin kalvoista siivottua ulkofilepalaa molemmin puolin minuutin pari ja siirsin senkin pataan laiskojen sipuleiden päälle. Kumosin pataan tomaattimurskat ja punaviinin, ripottelin päälle suolaa ja pippuria. Sitten kansi päälle ja high-asetuksella aikaa kuusi tuntia. Tässä vaiheessa oli kello 09.15. 

Tarkastelin pataa välillä, että liha olisi varmasti uppeluksissa ja olihan sen. Kokeilin välillä lihapalan kypsyysastetta, kuudennella tunnilla se alkoi olla melkoisen mureaa. Nostin lihapalan padasta isolle leikkuulaudalle ja pienin sen suupalan kokoisiin suikaleisiin, lähes nyhtötyyliin. Sekoitin padassa olevaa haudutuslientä, joka oli muodostunut upean tiilenpunaiseksi tomaatista ja viinistä, eikä sakeuttakaan puuttunut. Nostelin lihapalaset takaisin kastikkeeseen ja sekoitin. Maistelin ragùa ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. 

Keitin pastan kypsäksi runsaasti suolatussa vedessä. Lisäsin ragùun nipun tuoretta basilikaa silppuna ja annoksen päälle vielä raastoimme parmesania. Kyllä meni italialaisesta tämä ruoka ja saatteli taas varusmiehen matkaan.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Giron kolmas etappi Pohjois-Irlannin Armaghista Irlannin Dubliniin oli 187 km mittainen tasamaanetappi ja viimeinen ennen ensimmäistä lepopäivää, jonka aikana nämä kestävyysurheilun kuninkaat siirtyvät Italiaan. Jälleen riitti sateista säätä, eikä kolareiltakaan vältytty. Massakirin voittoon ylsi taas synttärisankari, 26-vuotta tänään täyttävä GIANT-tallin Marcel Kittel, vaikka ehdin jo innostua, että Edvald Boasson Hagen SKY-tallista olisi onnistunut kirissään. Kilpailun johdossa jatkaa Orica-Greenedgen Michael Matthews. Huomenna Campakeittiökin pitää vapaapäivän, kuten ajajatkin.

Ei kerrota englantilaisille - poroa pastakastikkeessa

Pakastimien sulatus toi esille muutaman paketin porojauhelihaa, jota olemme saaneet äidiltäni. Se on harvinaista herkkua, eikä sitä tuhlata ihan mihin soppaan tahansa. Tänään oli tarkoitus tehdä pastakastike, jonka voimin alokas jaksaa pitkän matkan takaisin varuskuntaan, samalla tietysti tulisi ruokittua muukin perhe.

Etuviisaasti Kammenpyörittäjä kävi noutamassa paketin jauhelihaa jo illalla sulamaan, mikä oli kyllä hienosti tehty. Ei tarvinut väkivalloin sulattaa lihaa kokkaamisen aluksi. Minulla ei ole mitään varsinaista reseptiä, jota seuraan tehdessäni  pastakastikkeita, kunhan lisään kasariin sitä, mikä sinne tuntuu kulloinkin kuuluvan. Tällä kertaa näin:

Pastakastike porosta

• 500 g porojauhelihaa
• 5-6 kevätsipulia
• tölkki paseerattua tomaattia + tölkin huuhteluvesi
• pieni lasitölkki pastakastiketta Annan kaupasta, tuotteen nimi on liian vaikea muistaa + tölkin huuhteluvesi
• suolaa ja pippuria
• noin 20 kirsikkatomaattia kaltattuna
• tuoretta basilikaa
• oliiviöljyä sipuleiden hauduttamiseen ja pieni loraus jauhelihan paistamiseen

Silppusin sipulit oikein pieniksi, jätin tällä kertaa valkosipulin pois, ettei tuvassa tule moitteita. Haudutin hetken sipuleita pienellä pannulla ja samaan aikaan pienin hyvälaatuisen, tumman jauhelihan aivan pieniksi muruiksi kuumassa kasarissa oliiviöljylirauksen kanssa. Lisäsin sipulit kasariin ja sen jälkeen paseeratun tomaatin, valmiin kastikepohjan ja huuhtelin kummatkin astiat ja nakkasin huuhteluvedet kasariin myös. Annoin kastikkeen hetken aikaa kiehua, kun samalla kalttasin pieniä tomaatteja, kastike näytti niin hienojakoiselta, että tahdoin siihen vähän jotain purtavaa. Leikkasin puukolla tomaattien pintaan pienen ristin ja käytin niitä kuumassa vedessä, jolloin kuori alkoi heti irrota ja se oli helppo nykäistä pois. Leikkasin tomaatit kahtia ja otin kovan keskikohdan pois. Sekoitin kaltatut tomaatit kastikkeeseen ja jätin sen kypsymään kaikessa rauhassa. Noin puolen tunnin kuluttua maistelin kastiketta ja pyöräytin siihen myllystä monta kierrosta pippuria ja laitoin hieman suolaa myös. Poro tekee pastakastikkeesta mukavan intensiivisen makuista, eikä poro tarvitse tomaattisessa kastikkeessa kaverikseen rasvaisempaa lihaa, kuten esimerkiksi lihapullissa tai murekkeessa.

Tein aterialle myös leipää samaisesta Annan kaupasta ostamastani jauhosta, jonka sanottiin pussin kyljessä sopivan erityisesti pizzapohjan ja leivän leipomiseen. Ajatus oli tehdä focaccia-tyyppinen leipä, enkä tähänkään mitään erityistä ohjetta etsinyt, kunhan tein taikinan näppituntumalla. Kerrankin minulla oli tuorehiivaa blinien teon jäljiltä.

Focaccia

• 500 ml kädenlämpöistä vettä
• 2/3 palaa tuorehiivaa  (saisi olla koko palakin)
• 1 tl suolaa
• noin 600 g 00-leipäjauhoja
• iso loraus oliiviöljyä

Lämmitin veden ja murustelin hiivan veteen, sekoittelin kunnes hiiva oli liuennut veteen. Lisäsin mukaan suolan ja jauhoja vähitellen. Vaivasin taikinaa muutamia minuutteja ja lopussa lisäsin oliiviöljyn käteni kautta, jotta sain taikinan pois sormistani. Jätin hieman tahmean ja pehmeän taikinan kulhoon suihkumyssyn alle kohoamaan. Noin tunnin kuluttua taikina oli noussut kaksinkertaiseksi. Öljysin uunipannun ja molskautin taikinan pannulle. Venyttelin taikinan uunivuoan muotoiseksi levyksi ja peittelin sen vielä pyyhkeellä siksi aikaa, että uuni lämpeni 225 asteeseen. Sitä odottelessani silppusin yrttilaatikosta tuoretta basilikaa, rosmariinia ja persiljaa kuppiin, jonne lisäsin karkeita suolahiutaleita ja oliiviöljyä. Kun uuni oli lämmin ja taikina vielä hieman kohonnut, levittelin sormin yrtit, suolan ja öljyn leivän pinnalle ja painelin siihen kolosia. Paistoin leipää noin 30 minuuttia, kunnes sen pinta oli kauniin värinen ja koputtamalla kypsän tuntuinen.

Jos talvipyöräily kiinnostaa, kurkatkaa Winter Tweed Run 2014-tapahtuman Facebook-sivua. Kammenpyörittäjä meinaa pukea sarkaa ylleen ja lähteä polkemaan. Silloin on minun vuoroni keksiä tekemistä itselleni muutamaksi tunniksi Helsingissä, virittelinkin jo tätitapaamista. Emme välttämättä tuolloin istu Ruttopuistossa juomassa kuohuviiniä.

Aito jäljennös

Käydessämme Tallinnan Lennusadam-museossa tutustuimme kiintoisaan Titanic-näyttelyyn. Siellä sai ihailla vitriineissä esillä olevia eri matkustajaluokkien päivällisastiastoja, joista minun silmääni miellytti eniten toisen luokan serviisi. Kolmannen luokan mukeissa oli muuten todella paljon samaa näköä kuin alkuajan Pentikeissä. Näyttelyn jälkeen tiemme vei tavanomaiseen tapaan museon myymälään ja sieltä aina kuvausastioita haalivana en koettenutkaan vastustaa myytävänä ollutta toisen luokan lautasmallin kopiota.  

Tänään, kun ruokakuntamme entisestään pieneni, olin silti reipas ja kokkasin meille kahdelle. Meillä oli ollut jo jonkun aikaa jääkaapissa pakkaus mustaa tuorepastaa ja sille kehittelimme yhteistyössä kastikkeen. Tätä en ottanut mistään kirjasta tai blogista, vaan mietimme omissa pikkupäissämme (ihan selvinpäin kyllä) millainen soosin pitäisi olla. Päätimme jo kaupassa, että siinä pitää olla jotain punaista, muttei se saa olla muttitomaattikastike, sillä arvelimme kokopunaisen kastikkeen vievän mustan pastan väristä tehon. Lopulta kahden hengen annokseen meni:

• 250 g mustaa tuorepastaa
• n. 20 raakaa jättikatkarapua
• 1 kevätsipuli
• n. 10 kirsikkatomaattia
• yhden limen mehu
• pari pärskäystä vihreää tabascoa
• 1 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• 1,5 dl kermaa
• 2 rkl kirjolohenmätiä
• tuoretta basilikaa

Sulatin katkaravut ja kuivasin ne. Tein niille marinadin, johon tuli limen mehu, tabascoa, suolaa, sokeria ja pippuria. Laitoin kuivatut katkaravut marinadiin maustumaan. Kiehautin ison kattilallisen vettä pastaa varten. Sitä odotellessa silppusin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit muutamaan viipaleeseen. Kuumensin oliiviöljyä kasarissa ja kippasin ravut marinadeineen päivineen kuumalle pannulle. Sijoittelin ravut toistensa kanssa vierekkäin, niin että jokainen pääsi paistumaan alapuoleltaan. Hetken kuluttua käänsin ravuilta kylkeä ja melkeinpä ne sai samantien ottaa lautaselle odottamaan. Pannulle jäi hyväntuoksuinen paistoöljyn ja marinadin sekoitus, johon kaadoin sipulit ja tomaatit kypsymään. Kun pastavesi kiehui, suolasin veden anteliaasti ja asetin jopa ajastimen 3 minuuttiin. Samaan aikaan kaadoin kerman pannulle sipuleiden ja tomaattien kaveriksi. Kerma kiehui sakeaksi kastikkeeksi parissa minuutissa ja viimeiseksi minuutiksi ennen kuin pasta oli kypsää, lisäsin ravut vielä lämpenemään kastikkeeseen. Annokseen asettelimme keon pastaa lautaselle ja sen päälle muutaman lusikallisen kastiketta rapuineen päivineen. Ihan päällimmäksi ripotimme hieman kirjolohenmätiä. 

Kastike oli oikein onnistunutta ja  ravut juuri sopivan kypsiä, ei tietoakaan kumimaisuudesta. Joko lime tai kerma tappoi kyllä mädin maun kokonaan. Tosin sen tärkein tehtävä olikin näyttää nätiltä. Olimme hyvillämme, ettemme tuhlanneet annokseen siian tai muikun mätiä. Musta pasta oli dramaattisen näköistä ja kerrankin sattui niin, että kypsyyskin oli pastassa aivan oikea. Sattuu sitä paremmissakin piireissä.

ihmeiden aika ei ole ohi, blogaanin ruoka on oikeasti kuumaa

ruoka maistui aidolta jäljennökseltä