Välineurheilua mysteeripaistilla

Pakastimessa voi joskus olla jotain, mistä ei ole ihan varma. Se voi olla lientä, joka onkin omenasosetta. Tai omenasose onkin kanalientä, en ymmärrä miten ne kaksi voivat umpijäisinä palikoina ollakin niin samanlaisia. Kuin kaksi marjaa konsanaan. Kun tarvisi yhtä, ei se toinen oikein käy. Siispä onkin ihan fiksua merkitä nimilapuilla ruokia ennen kuin ne pakastaa. Tätä ei vaan tule tehneeksi, kun saa ruokatuliaisia. Jos niitä ei välittömästi valmisteta ruoaksi, ne usein laitetaan jatkamaan jäisenä olemista pakastimessa ja myöhemmin ihmetellään, että mitähän tämän nyt olikaan. Tällainen lihapala meillä oli nyt pakastimessa käsillä ja päätimme käyttää sen pois, olipa se mitä hyvänsä. Pakkauksesta päätellen se on peräisin äidiltäni, sillä päivämäärä on kirjoitettu tutulla käsialalla, mutta päivämäärän lisäksi pakkauksessa ei muuta luekaan. Varmasti meille on saataessa sanottu, mitä paketissa on, mutta emmehän me muista.

Pala oli sulamassa jääkaapissa toissapäivästä alkaen, sillä ruokasuunnitelmat tekivät jonotusjärjestelmällisen vaihdoksen Opiskelijan tultua syömään päivää aikaisemmin kuin ensin oli sovittu, pyynnöstä toki. Eilen savustimme lohta ansiokkaasti, samoin öljysimme nuotiopaikan penkit ja paimensimme oravanpoikaa, joka ei ollut ollut hereillä turvallisuusaiheisella oppitunnilla, vaan halusi osallistua öljyämiseen muunmuassa kiipeämällä Opiskelijan lainafeikkicrocseille. Toivottavasti sen äiti ei suuttunut sille, vaikka nostimme sen hanskakäsin kauemmas.

Tänä aamuna liha oli sulanut ja avasin sen pakkauksesta. Olin lähes varma, että se oli poroa, se oli niin tummaa väriltään, eikä äidin suunnasta ole hirveä tullut tuliaisena pitkiin aikoihin. Ehdotin Antille, että grillaisimme lihapalan Big Green Eggissä, tuli mitä tuli. Halusin myös käyttää uudelleen aikoja sitten hankittua Meater-lihamittaria, jota olemme käyttäneet tätä ennen vain kaksi kertaa.

Poronpaisti BGE:ssä Meaterilla mitattuna

• noin 500 g luuton poronpaisti
• oliiviöljyä
• loraus punaviiniä
• noin 10 kevyesti murskattua katajanmarjaa
• pari oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset vakumointiastiassa ja poistin lihapalasta kalvoja, ei niitä ollut kuin toisella puolella hieman. Kierittelin palaa marinadissa ja suljin rasian vakumointikoneella. Liha oli marinadissa kolmisen tuntia, olisi se voinut varmaan olla kauemminkin, vaikka yön yli. Otin rasian huoneenlämpöön noin tuntia ennen grillauksen aloittamista. 

Sitten seurasi vaihe, jossa etsimme Meater-mittarin anturia. Olin jo ladannut puhelimeen applikaation, ensimmäisellä käyttökerralla minulla oli vielä eri puhelin. Löytyihän se puulaatikko, jossa mittarianturi pitää majaa. Myös yhteydenotto puhelimen ja mittarin välillä onnistui pienen haparoinnin jälkeen, tämä ensimmäinen malli toimii bluetoothin kautta, myöhemmät toimivat langattomassa verkossa. 

Ohjelmoin sovellukseen 60 asteen tavoitelämmön, sillä en "jaksanut" (lue: viitsinyt) opetella uudelleen mitään monimutkaisempaa, vaan käytin manuaaliasetuksia. Se on muuten ihan päinvastoin kuin kameran kanssa, sillä kuvaan aina automaattiasetuksilla, kun en ole viitsinyt opetella manuaaliasetuksia.

Antti viritti Big Green Eggin niin, että saisimme ensin paistaa lihapalan pinnat kiinni suoralla lämmöllä ja sitten jatkaa kypsennystä epäsuoralla lämmöllä. Paistin pinnat saivat nätin raidoituksen ja sen jälkeen tökkäsimme Meaterin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Paistin sisälämpötila oli silloin 17 astetta, tavoite oli 60 astetta ja hetken applikaatio haki dataa. Pian se kertoi, että tavoitelämpötilaan pääseminen veisi 25 minuuttia ja pian myös grillin sisäinen lämpötila alkoi näkyä puhelimen näytössä, se oli ihan linjassa grillin oman mittarin kanssa. 

Loppu meillä meni sitten vähän sähläämiseksi, sillä terassille jalkoihimme saapui ilmeisesti sama pikkuorava kuin eilen, se joka tahtoi päästä öljyämään penkkejä. Sillä ei ole paljon päässä järkeä, sillä se pyöriskeli jaloissamme ja oli todella vähällä luikahtaa sisälle taloon. Varoimme astumasta sen päälle ja tekemästä liikaa tuttavuutta, sillä sen pitäis älytä pelätä ihmisiä. Otin siitä kuvan puhelimeni kameralla ja ilmeisesti tulin jotenkin sulkeneeksi Meater-appin, sillä se lakkasi näyttämästä. Hyvä minä. Mutta lämpötila oli siinä vaiheessa jo 54 joten otimme pian palan pois grillistä ja mittasimme sisälämmön toisella mittarilla. Se oli juuri sopivasti 61 astetta, joten käärin palan folioon lepäämään. Sillä oli ollut rankka päivä. 

Noin vartin päästä leikkasin paistin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli juuri passeli, ehkä asteen pari tavoitteen ylitse. Pidimme kumpikin tästä todellakin poroksi varmistuneesta paistista paljon ja söimme tavallista enemmän, ei sitä voinut jättää yhteen annokseen. Lopuista teemme huomenna jonkunlaisen salaatin lisukkeen. 

Meater oli aivan pätevä laite, tosin puhelinta ei tässä ensimallissa voi viedä kovin kauas grillistä tai muusta kypsennyslaitteesta eikä grillikään varmaan voi olla ihan hirmu kuuma. Eipä pizzakuumuuksissa paistomittaria laitetakaan ruokaan. Vielä kun viitsisi vähän opetella lisää ohjelman ominaisuuksia. 

BGE toimi odotetun hyvin, lämmönsäätely ja eri osat vihreän kuugelin sisuksissa alkavat olla CampaGrillaajalla hanskassa. Enkä nyt puhu itsestäni. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset, joita ei kauheasti ole, mutta edes jotain. 

Baskimaan lammaspata

Tänään alkanut Hävikkiviikko ei vielä näy keittiössämme, mutta loppuviikosta varmaan jo tarvitaan tähteiden jatkojalostustakin. Vapaapäivä on sopiva pitkään haudutettavalle ruoalle. Kipaisin jo aamusta kaupassa samalla, kun heitin Opiskelijan luennolleen. Kysyin, että tulenko saattamaan sisälle asti, kuten sinä päivänä, kun hän aloitti ensimmäisen luokan. Ei kuulema tarvinut. Omituista. 

Otin vihjeitä tämän päivän ruokaan The Kitchen Alchelimist-blogista. Hieman taas soveltelin.

Baskimaan lammaspata

• 1 kg lampaanpaisteja
• 1 l lihalientä
• 1 tölkki paseerattua tomaattia
• 1 rkl pimentonia
• 4 pientä porkkanaa
• 2 sipulia vihreine varsineen
• 6 pientä suippoa paprikaa, keltaisia, punaisia ja oransseja
• 3 valkosipulinkynttä
• 2 sellerin vartta
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• 5-6 perunaa
• sokeriherneitä
• persiljaa

Leikkasin lampaanlihan suurehkoihin kuutioihin. Minun oli tyytyminen paisteihin, muita lampaan osia ei ollut marketissa tänään myynnissä. Laitoin isoon muovipussiin noin desin verran vehnäjauhoja ja nostelin lihapalat pussiin, suljin pussin suun ja pyörittelin pussia niin, että lihat saivat tasaisen, ohuen jauhokerroksen. 

Pilkoin paprikat, sipulit, valkosipulinkynnet, sellerinvarret ja porkkanat pieniksi suikaleiksi ja kuutioiksi. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita ja tilkan öljyä ja paistoin jauhotettuja lihapaloja joka puolelta niin, että saivat rapean pinnan. Tämä kannattaa tehdä erissä, ettei pannu kylmene liikaa, tällöin ei saa pintaa rapeaksi. 

Minä valmistin ruoan haudutuspadassa, jonne olin laittanut jo lihaliemen kuumenemaan. Lisäsin pintapaistetut lihapalat liemeen odottamaan. Kuumensin pannun uudelleen ja laitoin sille voinokareen ja öljyä. Kuullotin kaikkia vihanneksia pannulla noin 10 minuuttia, en noudattanut ihan lähdeohjeen järjestystä, vaan kippasin kaikki samaan aikaan pannulle. Lisäsin pimentonin vihanneksiin. 

Kumosin haudutuspataan purkillisen tomaattia ja tilkan sherryetikkaa, meillä ei juuri nyt ollut sopivaa viiniä laitettavaksi. Yhdistin vihannekset pannulta pataan ja sekoittelin kunnolla. Pyöräytin monta kierrosta suolaa ja pippuria myllyistä pataan ja laitoin padan high-asetukselle 6 tunniksi. 

Kun päivällisaikaan oli enää noin tunti, pilkoin pataan muutamia siikliperunoita ja leikkasin sokeriherneitä vinottain viipaleiksi ja sekoitin pataan mukaan. Maistelin samalla liemen suolaa ja kokeilin onko liha hautunut mureaksi. Juuri ennen tarjoilua silppusin pataan ison nipun persiljaa, sitä vain riittää ja riittää pihan kulatungissa. Alkaa se hieman puisevaa olla jo, täytyy koittaa valita ne pienimmät lehdet.

Pata hautui kaikkiaan 5 tuntia, liha oli siinä vaiheessa jo mureaa, muttei vielä aivan haarukalla hajoavaa. Perunat kypsyivät tunnissa ja sokeriherneisiin jäi kiva purutuntuma, vaikka väri muuttuikin jo maastonvihreäksi. Söimme pataa tuoreen leivän kanssa ja pidimme ruoasta oikein paljon. Jätin padan vielä low-asetukselle hautumaan pariksi tunniksi, jotta lammas olisi huomenna vieläkin mureampaa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

La Vueltan 16. etappi on oikea vuoristoetappien perikuva. Ennen suoraa lähetystä näimme kuinka Juan Antonio Flecha ajoi viimeisen nousun ja kyllä hänkin hengästyi. Nyt karkuporukalla on vielä vähän alle 40 km maaliin, pääjoukko on vartin perässä. Huomenna kilpailussa on toinen lepopäivä. Eilisen etapin jälkeen Aru johti kokonaiskilpailua enää sekunnilla, saapa nähdä kuinka tänään käy.

Viiden kilon jääpaisti ja romesco-kastike

Olen aikaisemmin tehnyt melko maltillisia jääpaisteja, suurimmankin ollessa alle 2,5 kiloinen. Nyt oli tarpeen tehdä isompi. Meillä oli tiedossa työpaikan kekkerit, ei sentään pikkujoulut vielä, mutta paikalle oli tulossa noin 20 henkeä. Olimme keskiviikkona työkavereiden kanssa kaupassa hankkimassa tarpeita päivällistä varten ja siellä jouduimme jonkunlaisen mielenhäiriön valtaan ja ostimme pikkuista vaille viisikiloisen palan sisäpaistia. Luulenpa, ettei kukaan jää vaille haluamaansa määrää paistia. 

Toin tämän kunnioitusta herättävän lihakimpaleen kotiin ja sijoitin sen heti pakastimeen. Olin toiveikas, että se ehtisi sekä jäätyä, että paistua ennen lauantaisia kinkereitä. Laskeskelin ensin mielessäni, että minun on viisainta laittaa paisti uuniin perjantaiaamuna, mutta luin sitten aikaisemmat postaukseni paistihommista. Niissäkin oli mennyt 10-12 tuntia ja kyseessä oli aivan paistinpoikasia tähän isojen poikien paistiin verrattuna. Niinpä muutin suunnitelmiani niin, että laitoin paistin uuniin torstai-iltana kello 21 sataan asteeseen. Olin pyytänyt Kammenpyörittäjää herättämään minut tullessaan töistä yöllä, laittaisin paistiin mittarin siinä vaiheessa. Tavoitelämpötila oli jälleen 70 astetta ja siinä vaiheessa yötä mittarin anturin sai hyvin tökättyä osaksi sulaneeseen paistiin. Laskin uunin lämpötilan 80 asteeseen ja painoin pääni takaisin tyynyyn. 

Kun paisti oli päässyt kunnioitettavaan 70 asteen lämpöön oli aikaa kulunut kaikkiaan 15h 30min. En siis ollut lainkaan liian aikaisessa paistohommieni kanssa. Olin keittänyt valmiiksi  mausteliemen talon suurimmassa kattilassa. Siinä oli 

• kolmisen litraa vettä
• pari sipulia isoina lohkoina 
• muutama valkosipulinkynsi 
• yksi chili muutamaan palaan pilkottuna 
• iso loraus etikkaa
• kourallinen pippureita
• 3 rkl suolaa

Nostin paistin muovipussein verhotuin lapaskäsin liemeen jäähtymään, paisti sai olla liemessä yön ylitse. Kunhan liemi jäähtyi, laitoin kattilan varaston jääkaappiin. Ongin paistin kuiville aamulla ja leikkasin sen niin ohuisiin viipaleisiin kuin suinkin saatoin. Varasin mukaan suolakiteitä ja pippuria, mikäli liha vaatisi lisämausteita lautasella.

Paistin kaveriksi tein tujakkaa romesco-kastiketta sopimaan Espanja-haasteeseemme. Siitäpä tulikin melkoisen makukylläistä. Päätin, etten ota nokkiini, jolleivat työkaverit syökään sitä hulluina ja ruinaa loppuiltaa sen reseptiä. Otin ohjeen Jane Lawsonin Spanish Kitchen-kirjasta. Olin unohtanut koko kirjan hyllyyni, sehän on pullollaan mainioita ohjeita. Tein romescon kaksinkertaisena, laitan tähän alkuperäiset määrät. Vaihdoin myös nut-osastoa, koska juuri ohjeen mukaisia ei löytynyt.

• oliiviöljyä
• 10 kuorittua mantelia
• pieni kourallinen pinjansiemeniä (niitä hyviä, suippoja, italialaisia)
• leipäviipale ilman reunuksia
• 5 säilöttyä paprikaa (pimientos del piquillo, purnukka ostettu muistaakseni DeliDelistä)
• 1/4 tl pimentonia
• ripaus cayennepippuria
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl sherryviinietikkaa
• 1 kypsä tomaatti 
• ripaus suolaa

Ensin käytin pannulla mantelit ja pinjansiemenet pienessä oliiviöljytilkassa. Olisi kannattanut laittaa mantelit ensin yksinään, sillä pinjansiemenet paahtuivat paljon manteleita nopeammin. Nostelin molemmat talouspaperiarkin päälle odottamaan. Paahdoin leipäpalan molemmin puolin ja leikkasin sen pienempiin paloihin. Poistin tomaatista siemenet ja pilkoin sen muutamaan palaan. Kokosin yleiskoneen leikkuriin kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta ja jauhoin ne terällä melko sileäksi massaksi, lisäsin hieman oliiviöljyä ja maistelin. Ripautin hieman suolaa perään ja sekoitin lisää. Kaadoin tämän oranssinpunaisen kastikkeen säilöntäpurkkiin ja laitoin sen jääkaappiin. Toivoakseni se maistuu jääpaistin kanssa. Romescon sanotaan sopivan hyvin merenelävien, kanan ja pihvinkin kaveriksi.

tässä kuvassa ei ole ihan kokonaan se viiden kilon paisti

Vueltassa nähtiin eilen taas jännittävä loppukiri, jonka voittoon olisin toivonut Philippe Gilbertin ehtivän, mutta makeimman paikan nappasi Omega Pharma-Quick Stepin Zdenek Stybar. Tämän iltaisen etapin näemme vasta huomenna toivon mukaan onnistuneelta tallenteelta, kunhan kinkereistä ja loppusiivouksesta on selvitty. Kahdeksas etappi näyttää taas kuka osaa kiivetä vuoria, sillä kyseessä on 14 kilometrin loppunousu, siinä ovat kirimiehet taas kovilla.

Karitsanpaisti leikkii potkaa

Muutamaan kertaan ohitettu karitsanpaisti pääsi tänään lautasillemme, tosin vähän eri tapaan valmistettuna, kuin olin ajatellut. Etsiskelin paistiohjeita ja satuin blogiin, jossa oli tehty lampaanpotkia. Ruoka vaikutti niin herkulliselta, että päätin soveltaa sitä paistiini, jossa oli luutakin mukana. 

Otin noin kiloisen paistin huoneenlämpöön aamulla ja aamiaisen jälkeen valmistelin paistin uuniin. Aineksina käytin:

• 1 kg luullista karitsanpaistia
• oliiviöljyä paistamiseen
• 0,5 l lammaslientä
• 0,2 l punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa + tölkinhuuhteluvesi
• 1 iso sipuli
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 5 suurta perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 laakerinlehti
• tuoretta timjamia ja rosmariinia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois ja ripottelin sen pinnalle suolaa ja pippuria. Paistoin valurautapannulla paistin pinnat kiinni ja nostin sen isoimpaan pataani. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä pannulla hetkisen ennen kuin kaadoin ne pataan paistin päälle ja ympärille. Kumosin mukaan tomaattimurskan, liemen ja viinin ja sijoittelin eripuolille pataa yrtit. Kuumensin uunin 200 asteeseen ja nostin padan kannella peitettynä uuniin. Tunnin kuluttua laskin lämpötilan 160 asteeseen ja annoin paistin kypsyä toisen tunnin. Lisäsin pataan pilkotut porkkanat ja perunat ja paistoin kolmannen tunnin. Kokeilin lihan kypsyyttä ja annoin padan olla vielä kolmisen varttia uunissa. Söimme mureaa nyhtökaritsaa samassa padassa kypsyneiden peruna- ja porkkanalohkojen ja salaatin kanssa.

Pyöräilyn kevään merkkitapahtumien sarjassa on vuorossa Amstel Gold Race, kilpailu on vielä kesken, matkaa maaliin on 70 km. Sää Hollannissa näyttää jo lupaavan keväiseltä, jospa kevät tulisi jo meillekin!

Vielä yksi juhlaruokapostaus

Jääpaisti oli onnistunut valinta juhlapöytään. Mietin pitkään ja kyselin neuvoja, miten ajoittaisin jääpaistin tekemisen, sillä uunille oli tiedossa käyttöä koko juhlaa edeltävän päivän.  Hankin 2,3 kiloisen naudan paahtopaistin alkuviikosta ja ahdoin sen täpötäyteen pakastimeen. Torstai-iltana seitsemän aikaan otin kalikan pakastimesta ja laitoin sen niineen päivineen ritilälle uunipellin päälle 100 asteeseen. Illan pimetessä ja unen hiipiessä kohti, paisti oli sen verran pehmennyt, että sain laitettua paistomittarin anturin paksuimpaan kohtaan. Laskin lämpötilan 80 asteeseen ja sitten vain nukkumaan. Näin kyllä levottomia lihaksikkaita unia, mutta järkikin sanoi, ettei paisti voi siinä lämpötilassa palaa karrelle tai syttyä tuleen tai muuta sellaista. Nukuimme ulkona vaunussa sisämajoitustilojen ollessa vieraille varattuna, enkä niin ollen voinut rampata keittiössä vähän väliä kurkkimassa uuniin. Aamulla kuuden aikaan hermo ei enää pitänyt, vaan hiivin sisälle katsomaan paistia. Sisälämpötila oli 65 astetta ja paistin pinta asiaankuuluvan kiiltävän ruskea, pellillä vain parin lusikallisen verran tummaksi paahtunutta nestettä. Tavoitelämpötila oli 70 astetta. Viiden asteen nousua odotellessa keitin mausteliemen valmiiksi. Kiehautin suuressa kattilassa noin 3 litraa vettä, noin 1,5 dl väkiviinaetikkaa,  kourallisen pippurita, puoli valkosipulia kuorineen päivineen ja pari ruokalusikallista suolaa.

Kun paistin lämpötila ei ollut tunnissa muuttunut miksikään, kokeilin toista mittaria alkaessani epäillä anturimittarin luotettavuutta. Vanhanaikainen kinkkumittari väitti lämpötilaksi 70 astetta, joten otin paistin uunista ja molskautin sen mausteliemeen jäähtymään. Siellä paisti olikin sitten iltaan saakka, noin 12 tuntia talouden viileimmässä paikassa varastossa kaiken jääkaappitilan ollessa varattuna. Iltasella kalastin paistin folioon ja sijoitin jääkaappiin yöksi. Lauantaina ennen juhlaa paisti viipaloitiin ja nostettiin tarjolle, se sopikin erityisen hyvin perunasalaatin kanssa syötäväksi. Muutama suolakide ja pyöräytys pippuria annokselle vielä viimeistelyksi! Halutessasi voit kurkistaa, mistä alunperin otin neuvot  routapaistia varten.

Vaikka kuvalliset todisteet jäivät ottamatta, voin vilpittömästi vakuuttaa, että meillä syötiin myös Kokkeillaan-blogin  ohjeen mukaista  yrttilevitettä Sillä Sipuli-blogissakin kokeiltujen sämpylöiden kanssa. Nämä kumpikin ohje jää kyllä käyttöömme jatkossakin. Oli mukava saada tuoreita sämpylöitä juhlapöytään ilman, että juhlapäivän aamuna enää tarvitsi ottaa leivinlautaa esille.

Jossain vaiheessa juhlien päästyä vauhtiin, unohtui (ja hyvä niin) kuvien ottaminen blogia varten, joten makeitten leivonnaisten pöydästä meillä ei ole yhtäkään kuvaa. Toisekseen siinä puolessa luotin myös ostotuotteisiin, koska omat koristelutaitoni eivät ole parantuneet harjoittelematta, mikä sinänsä on kummallista. Luulisi sitä nyt kuvia katsomalla ja toisten blogien hienouksia ihailemalla jotain itsekin oppivansa.

Juhlan alkuun nostimme samppanjamaljat rippilapsen kunniaksi, alaikäisille oli ranskalaista Lorina-limonadia. Kesän marjoista keitettyjä mehuja meni litrakaupalla ja kotibarista valmisti kahveja toivomusten mukaan.

Näin keskiviikkoaamuna alkaa olla jo mieli Espanjaan ja La Vueltaan päin kallellaan. Olen hankkinut kolme espanjalaisen ruoan kirjaa, joista yksi keskittyy pelkästään tapaksiin. Olen selaillut kirjoja vasta laiskahkosti, sillä kaksi edellistä ruokahaasteen osuutta jo todisti, että turha stressata etukäteen, ehtii sitä olla paniikissa myöhemminkin!