Heinäkuu ja Tour de France alkoivat!

Meillä on CampaReissu22:n neljästoista päivä menossa, minun B:n matikallani olemme olleet kaksi viikkoa reissussa. Olemme onnistuneet siinä uutuustavassa, ettemme joka päivä vaihda leiripaikkaa, vaan olemme olleet enimmäkseen kahta yötä samassa paikassa. Olemme myös tehneet etukäteisvarauksia netin kautta, eikä sekään ole liiaksi kirvellyt, kun päivää tai kahta aikaisemmin olemme päättäneet seuraavan pysäkin paikan. Rannikoilla on ollut täydempää, se on aivan ymmärrettävää, mutta mitään vaikeuksia löytää majapaikkaa emme ole kohdanneet ainakaan vielä. 

Tänään ja huomenna CampaAdria on parkissa Rotterdamin eteläpuolella kivalla leirialueella, joka on Maas-joen rannalla, näemme koko ajan ohitse meneviä kontteja kuljettavia rahtialuksia, mahtaako nuo olla proomuja? 

Instan puolella olen maininnut, miten minun pyöräilyni tällä reissulla meinasi kuivua kokoon sähköavusteisen pyöräni akun kohdattua tiensä pään ja maailmantilanteen moninaiset kummallisuudet ovat tehneet uusista akuista sekä hankalia saada, että kalliita. Kyllähän pyörälläni voi ajaa ilman avustustakin, mutta se on hirveän raskas ajettava ilman. Onneksi eilen saimme uuden akun ostettua akkuihin erikoistuneesta liikkeestä Amsterdamin liepeiltä, heillä niitä oli hyllyssä, vaikka pyöräliikkeet myivät ei oota ja ei tiietä koska tuleekaata. Hinta oli suolainen, mutta olen päättänyt olla ajattelematta asiaa enempää, pakkohan se akku olisi ollut ostaa kotonakin. 

Siksipä itse tehdyt ruoat ovat nyt valttia ravintoloissa syömisen sijaan tasapainottamaan budjettia. Omassa keittiössä valmistui päivällinen tänäänkin ja koska Tour de France alkoi tänään, oli meillä lautasilla lämpimät leivät, jossa on ihan hirvittävästi ranskalaisuutta – koska sanon niin. Käytin leipiin sitä mitä meillä varastoissamme oli, siksi tässä autenttisuus on melkoisen hataraa. 

Jonkunlainen nizzansalaattileipä kahdelle

• 2 viipaletta maalaisleipää 
• 2 rkl voita 
• 1 kananmuna
• 4 retiisiä
• 2 minikurkkua 
• 4 kirsikkatomaattia
• kourallinen salaatinlehtiä
• 1 kevätsipuli varsineen
• 1 nektariini
• 130 g savustettua, nahatonta ja ruodotonta makrillia (sitä oli sopivasti Albert Hejn-kaupassa)

Vinaigrette

• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sileää Dijon-sinappia
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 tl samppanjaviinietikkaa (mikä hyvänsä etikka käy, minulla oli nyt tuota pullo CampaAdriassa)
• pippuria

Leikkasin ensin retiisit ja kurkut matkamandoliinilla ohuiksi viipaleiksi, viipaloin kananmunan ja nektariinin ja hain ulkoa matkayrttilaatikosta muutaman salaatinlehden. Tomaatit leikkasin neljään osaan. Kevätsipulin leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään. 

Laitoin kahdelle pannulle (meillä on uusi paistinpannu eikä vanhaa ole vielä kierrätetty, joten käytin kumpaakin) voita sulamaan liedellä ja kun voi hieman alkoi kuplia, nostin leipäviipaleet pannuille, näin sain kummankin annoksen tekeille samaan aikaan. Paistoin leipiä molemmin puolin minuutin verran. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja ladoin päälle ensin salaatinlehdet, sitten hieman sektoreittain retisiiä, kurkkua, nektariinia, tomaattia ja kananmunaviipaleita. Sitten nostin leiville savustetun makrillin palat ja ripottelin kevätsipulisilpun. Jaoin vinaigretten leiville ja sitten me söimme. Juomana oli Alsacen Rieslingiä, Albert Hejn-kaupan tarjouksesta sekin. Voi että vinaigrette kruunasi muutenkin toisiinsa sopivat maut ja yksi runsaasti ladattu leipä riitti oikein mainiosti. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Tanskasta, aivan kuin Giro d'Italia alkoi vuonna 2012. Silloin olimme paikanpäällä palelemassa ja katsomassa paria etappia. Tänä vuonnakin ajattelimme ensin mennä Tanskaan katsomaan etappeja, mutta muutimme mieltämme, koska voimme. Tänään kisa alkoi henkilökohtaisella aika-ajolla Kööpenhaminassa. En ole ehtinyt katsoa juurikaan keitä on mukana, muta Tadej Pogacar nyt ainakin! Emme näe nyt kisoja Eurosportilta, koska emme ole ehtineet selvittää mahtavilla ATK-taidoillamme, että kuinka paljon voisimme katsoa netin kautta puhelinliittymillämme. Saimme selville, että  Yves Lampaert voitti aika-ajon, toiseksi tuli Wout Van Aert  ja kolmantena oli Tadej Pogacar. Näillä kisa saadaan käytiin. 

Täytetty ciabatta

Tämän päivän italialaisena ruokapanostuksena nautimme täytetyn ciabattan, jonka olin häpeilemättä ostanut Lidlistä. Meillä oli jääkaapissa petite tender, naudan lavan osa ja se oli nyt kätevä käyttää pois. Sattui siis olemaan se tällä reissulla joka toisen hyvän sään päivä. 

Täytetty ciabatta kahdelle

Petite tender

• 1 petite tender
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia

Otin lihapalan vakuumipakkauksesta ja leikkasin siitä hieman kalvoja pois, se oli hyvin siisti palanen. Kaadoin tiiviisti suljettavaan pussiin lorauksen oliiviöljyä ja mausteiksi suolaa, pippuria, rosmariinia ja timjamia. Suljin lihapalan marinoitumaan pussiin noin tunniksi, kääntelin palaa suljetussa pussissa muutaman kerran. 

Antti kuumensi Gampingazin pienen matkagrillin ja grillasi lihapalaa kunnes sen sisälämpötila oli 58 astetta. Käärin lihapalan folioon odottamaan kunnes Giro d'Italian 14. etappi tuli maaliin. 

Muut hökeet

• 1 kaupan ciabatta pitkittäin halkaistuna
• 3 rkl vihreää pestoa
• petite tenderistä lepuutuksen aikana irronnut neste
• 1 solmu Lidlin hyvää luksusmozzarellaa
• 1 avomaankurkku kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi leikattuna
• 6 kirsikkatomaattia viipaleina
• salaatinlehtiä
• 4 pientä kevätsipulia suikaleina

Leikkasin ciabattan pitkittäin halki ja lurittelin foliopiilossa olleen lihan nesteet halkaistun leivän pohjalle, levitin leivälle myös hieman pestoa, painoin leivän kansipuolen pohjapuoleen kiinni, että siihenkin tarttui makuaineita. Avasin leivän uudelleen. 

Leikkasin petite tenderin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli sivumennen sanoen täydellinen, noin 20 minuutin lepuutus foliossa teki ihmeitä. Asettelin leivän pohjapalalle salaatinlehtiä, kurkkusuikaleita, tomaattiviipaleita, lihaviipaleita, sipulia ja mozzarellaa paloina. Kiersin vielä myllystä pippuria ja painoin kannen leivän päälle. Leikkasin annospaloja terävällä leipäveitsellä. Söimme kaiken, muruakaan ei jäänyt. 

Giro d'Italian neljästoista etappi päättyi brutaaliin nousuun lumiselle vuorelle. Ehdimme kirkkojenkatselulta etapin pariin, kun maaliin oli noin 60 km ja aivan lopun ehdimme katsoa rauhassa. Voittajaksi selviytyi nuori Lorenzo Fortunato, jonka nimi on selkeästi enne. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal, eikä kukaan enää saa väittää, että hän on vain sattumavoittaja, kuten parin vuoden takaisin Tour de Francen jälkeen saattoi sanoa. 

Ranskalaiset kana-sipulivoileivät

Eilen emme siis syöneet sitä kanaruokaa, jonka postasin, vaan toista, jossa ei ollut ranskalaisuutta nimeksikään. Siitä jäi kuitenkin kanaa sen verran, että jatkojalostin sen tänään ranskalaisiksi täytetyiksi leiviksi ja jopa sopii taas teemaan! Ohjeen leipiin otin täältä ja tein sitten sinne päin. 

Ranskalaiset täytetyt kana-sipulileivät

• vaaleaa valkosipulileipää halkaistuna
• pikkuisen pehmeää voita
• 4 kypsää broilerin sisäfilepalaa tähdepalana 
• voimakasta cheddaria 2-3 mm viipaleina
• 6 pientä uuden sadon keltasipulia
• 1 punasipuli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta
• aiolia
• tuoretta persiljaa

Jos sinulla ei ole valmiina kypsiä broileripaloja, ne voi nopsasti marinoida ja paistaa pannulla tai uunissa. Voit myös käyttää mieluista leikkelettä, vaikka kalkkunaa. Leikkasin broileripalat oikein ohuiksi viipaleiksi. Samoin silppusin sipulit. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sille silputut sipulit ja sokerin. Sekoittelin ja haudutin sipuleita puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Sipulit karamellisoituivat huumaavan tuoksuisiksi. Leikkasin juuston viipaleiksi.

Kun oli aika koota leivät, leikkasin leivän kahteen palaan, jotka halkaisin vielä puoliksi. Leipä oli kaupasta ostettua mukavan valkosipulista, melko pehmeää leipää. Kuumensin uunin 200 asteeseen. 

Laitoin liedelle parilapannun ja sutikoin leivän puolikkaille hieman voita. Kun parilapannu oli kuuma, laitoin leivät ensin sille voipuoli alaspäin ja painoin lastalla leipiä hieman litteämmiksi. Parin minuutin päästä käänsin leivät toisinpäin ja paahdoin kansipuoliakin. 

Otin uunipellille kaksi isohkoa palaa foliota valmiiksi ja niille pienemmät palat leivinpaperia. Nostin kummallekin palalle leivänpuolikkaat, alapuolet. Siihen päälle sommittelin ensin ohuita kanaviipaleita ja juustoa, jonka päälle karamellisoitunutta sipulia. Nostin kansipalat päälle ja käärin leivät kevyesti leivinpaperiin ja folioon ja laitoin ne uuniin noin 10 minuutiksi. 

Avasin paketit ja nostin kantta sen verran, että levitin leiville hieman valmisaiolia ja persiljaa ja laitoin kansileivän takaisin päälle. Kääräisin leivät kuvioituun käärepaperiin ja söimme leivät kuumina ranskalaisen omenasiiderin kanssa. Vähän piti olla lisärättiä, sillä suunpyyhintää riitti. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeinen, eli 19. etappi oli luonteeltaan tasamaaetappi.  Massakiriä siitä ei tullut, vaan jo aiemmin yhden etapin voittanut Søren Kragh Andersen repäisi itsensä viimeisen kymmenen kilometrin tienoilla irti hatkasta ja meni menojaan. Kokonaiskilpailun tilanteeseen ei tullut muutoksia, Primoz Roglic lähtee huomenna henkilökohtaiseen aika-ajoon johtoasemasta.

Kahdeksannen kerran – CampaKeittiön Italia-haaste

Tänään Giro d'Italia käynnistyy, samalla alkaa CampaKeittiössä tuoksua basilika ja mozzarellan kulutukseen tulee selkeä piikki. Jo vuodesta 2011 olemme toukokuussa kokkailleet italialaista ruokaa, vaihtelevalla intensiteetillä ja niin aiomme tehdä tänäkin vuonna. Aloituskokkaukseksi valikoitui nopea välipala, paistettu mozzarellaleipä. Näin siksi, että olen yksin kotona enkä halua kokata mitään suurempaa itselleni. Kaapissa oli kuitenkin sopivasti pallo buffalomozzarellaa ja myös kaikista valkoisinta paahtoleipää. Tämä ohje tuli vastaan In The Rustic Kitchen-blogissa. Pienensin määriä, sillä tein välipalan vain itselleni. 

Paistettu mozzarellaleipä

• 2 viipaletta paahtoleipää
• puolikas pallo mozzarellaa
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 pieni kananmuna
• 0,5 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• kasviöljyä

Ota esille pannu, jolle mahtuu kaksi kolmionmuotoista leipää paistumaan yhtä aikaa. Kaada pannulle sen verran kasviöljyä (minulla oli rypäleensiemenöljyä), että pohja on hyvin peitossa ja öljyä on noin puoli senttiä. 

Laita lautaselle vehnäjauhot. Sekoita syvällä lautasella maito ja kananmuna, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja viipaloi mozzarella. Asettele mozzarellaviipaleet toiselle leipäpaloista niin, ettei juustoa tule reunan ylitse. Aseta toinen leipäpala juuston päälle ja leikkaa kerrosleipä kulmittain kahdeksi kolmioksi. 

Kuumenna pannua ja sillä olevaa öljyä niin, että se alkaa melkein savuta. Nosta leipäkolmiot ensin vehnäjauholautaselle ja kääntele leipää niin, että siihen tarttuu kauttaaltaan ohut kerros jauhoja, myös leikkuupinnoille. Kasta sitten jauhotettu leipä kananmuna-maitoseokseen niin, että seosta tarttuu niin molemmille puolille kuin leikkuupinnoillekin. 

Nosta kolmiot pannulle kuumaan öljyyn paistumaan ja kun alapinta on kauniin ruskea, käännä kolmiot ja paista toistakin puolta. Nosta valmiit leivät hetkeksi lautaselle talouspaperin päälle, että ylijäämäöljy valuu pois. Syö leivät heti kuumina, varo polttamasta kieltäsi. 

Giro d'Italia alkoi historiallisesti ensimmäisen kerran Euroopan ulkopuolelta, Israelista. Kolme ensimmäistä etappia ajataan siellä ja sen jälkeen kisa siirtyy Italiaan, Sisilian saarelle maanantain lepopäivän jälkeen. Luonnollisesti tuo lepopäivä kuluu logistiikan parissa, kun kisarevohka siirretään Israelista Sisiliaan. 

Minä en ole vielä kovin hyvin perillä keitä kaikkia osallistuu tämän vuoden Giroon, mutta se kyllä alkaa selvitä kisan päästyä käyntiin. Tänä vuonna Giro ajetaan kahdeksanmiehisin joukkuein, mahtaakohan niin olla muidenkin suurten ympäriajojen kanssa, en muista. Tänään ajettu ensimmäinen etappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja sen selvitti nopeimmin aiemmilta vuosilta tuttu Team Sunwebin Tom Dumoulin ja niin ollen hän saa huomenna päälleen rosan paidan. Giron nettisivukin on taas muuttunut, enkä meinaa löytää sieltä tarvitsemiani tietoja, mutta siihenkin ehtii tottua.

Yövuorojen välistä aamiaista

Saatoin ottaa kuvan blenderin kannusta ulkona, ei mulla ainakaan lättäjalka ole!

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän yövuoroista. Se on oikeastaan hyvin kummallista, sillä minua iltaunisempaa ihmistä ei helpolla löydä. Kun yövuorot alkavat, olen niistä jo etukäteen iloinen ja parhaimmalla tuulellani olen juuri, kun olen päässyt yövuorosta kotiin. Niinä aamuina on kiva laittaa itselleen hyvää aamiaista ja laitan minä sitä Antillekin, jos hän on kotona. Tällä viikolla tein itselleni ihania aamiaisleipiä, joissa oli kaikenlaista pientä ripettä, eikä mitään varsinaisesti sitä varten ostettua. 

Rapeat lohi-sipulileivät

• 1 ruispala, sekä ylä- että alapuoli, saa olla kuivahtanuttakin ja olikin
• sipaisu voita
• Hannan lohipateeta (no ite tein, mutta Hannan neuvoin)
• sipuliherkkua

Paahdoin leipäpalat ja sipaisin niille voita ja lusikoin päälle lohipateeta purkin loppuun ja koristelin makoisilla sipulikiehkuroilla. Leikkasin kulmittain kahteen palaan, niin oli helpompi haukata. 

Smoothie ihan siitä mitä sattuu olemaan

• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 1 dl punaista maitoa
• 1 dl vadelmajogurtin loput purkista
• 1 dl pakastettua mansikkasurvosta
• pensasmustikoita 
• 1 rkl hunajaa
• tuoretta pehmeäoksaista timjamia

Surruuttelin kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi ja kaadoin kauniiseen lasiin, se tekee kaikille smoothielle eetvarttia. Minä tykkään makeuttaa smoothien hunajalla, jos marjat ovat kirpeita ja timjami sopii loistavasti marjojen ja hunajan kanssa. En kyllä keksi minkä kanssa timjami ei sopisi. 

Vaikka millä täytetty porkkanaleipä

Tänä vuonna jouluruokien määrä osui kohdalleen todella hyvin. Liekö syynä se, että olen ollut töissä lähes joka päivä, en ehtinyt hössöttää liikaa joulun takia. Nuoriso oli syömässä jouluna ja pakkasin heille mukaan mieluisia ruokia niin, että rasialaatikkoni ammottaa tyhjyyttään. 

Tähdenlento-osasto jäi hyvin vähäiseksi. Pieni pussillinen kinkkumurua jäi yhtä hernekeittosatsia varten pakastettavaksi ja viimeisen maksapateepurkin aion säilyttää avaamattomana ja tutkia myöhemmin omatekoisen pateen säilyvyyttä. Ainakin muissa kannet ovat olleet niin tiukasti kiinni, että umpioituminen lienee onnistunut koko satsissa. 

Eilen huomasin kuitenkin, että jotain unohtui joululta kokonaan. Olin ostanut kalkkunafileen, joka oli jäänyt jääkaapin nollalaatikon perukoille. Minun piti paistaa se joulupäiväksi, mutten lainkaan muistanut sitä. Onneksi se oli jäänkohmeessa ja uskalsin hyvin käyttää sen vielä. Toinen pienimuotoinen jäännöserä oli noin 250 g porkkanasosetta, sillä tein vain yhden pienen porkkanalaatikon joulupäiväksi. Nämä kaksi hävikkiä lähestyvää raaka-ainetta tein eilen ruoaksi.

Kalkkunafile sous vide

• noin 500 g kalkkunan nahaton file
• 2 dl appelsiinimehua
• 2,5 dl kanalientä
• 1 kanelitanko
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 tl suolaa
• paljon mustapippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2 rkl muscovadosokeria

Laitoin kalkkunafileen marinadiin jo aamulla. Noudattelin väljästi täältä löytämääni ohjetta. Blogi on ilmeisesti sittemmin lopettanut. Kypsennysaikaa ja lämpötilaa tarkistin muualtakin, mutta marinadin tein melkein kuten Peaches Please-blogaani. Minusta sitä oli mahdoton määrä lähdeohjeessa, tein maltillisemman määrän ja sekin riitti fileen peittämiseen hyvin.

Sekoitin kattilassa appelsiinimehun ja kanaliemen, maustoin sen suolalla, pippurilla, kanelitangolla, sokerilla ja laakerinlehdellä. Lisäsin mukaan rosmariinin ja timjamin. Kiehautin seoksen ja nostin kattilan sitten peitettynä hankeen pikajäähtymään. Hankea meillä riittää, siitä ei ole pulaa. 

Kun liemi oli jäähtynyt kaadoin sen vakumointirasiaan ja nostin kalkkunafileen liemeen. Poistin ilman rasiasta vakumointikoneella ja laitoin rasian jääkaappiin iltapäivään asti. Kääntelin rasiaan välillä, että filee varmasti marinoituisi joka puolelta kunnolla.

Iltapäivällä  laitoin sirkulaattorin kuumentamaan vettä suuressa kattilassa 68 asteeseen. Otin fileen pois marinadista ja taputtelin lihan pinnan kuivaksi. Laitoin lihan vakumointipussiin, sijoitin mukaan pienen nokareen voita ja hieman tuoretta timjamia. Suljin pussin vakumointikoneella. Kypsensin kalkkunafilettä 68-asteisessa vedessä noin kolme tuntia, kaksi ja puoli olisi tulkkausteni mukaan minimiaika.

Porkkanaleipä

• 0,5 l maitoa 
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 1 rkl hunajaa
• 2tl suolaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 250 g porkkanasosetta
• noin 10 dl vehnäjauhoja

Leivän tein omasta tai asiakkaan päästä, siksi jauhojen määrä on vähän epävarma, lisäilin niitä vielä leipomisvaiheessa jonkun verran. Mutta sanotaan, että jauhoja pitää olla tarpeeksi ja koska taikinasta tuli niin suuri, olisi kaksi pussia kuivahiivaakin voinut olla paikallaan. 

Lämmitin ensin maidon ja porkkanasoseen kädenlämpöisiksi. Sekoitin hiivan, suolan, hunajan ja noin desin jauhoja velliksi, joka otti vauhtia noin vartin verran. Aloitin leipomisen jo aamulla, joten taikinalla ei kerrakaan ollut  kiire. Kun velli alkoi lupaavasti kuplia, lisäsin sinne porkkanasoseen, öljyn ja vähitellen jauhoja niin paljon, että taikina oli paksua ja joustavaa. Vaivasin (tai kone sen teki) noin kymmenen minuuttia ja peittelin taikinan kulhossaan suihkumyssyllä noin tunniksi. Sinä aikana taikina nousi myssyyn asti, aivan kulhon täydeltä, joten ehkä se yksi pussi kuivahiivaa sittenkin oli ihan sopiva määrä. 

Kuumensin uunin 190 asteeseen kiertoilmalla. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja alustin taikinaa lisäjauhojen kanssa hetkisen. Jaoin taikinan kolmeen osaan ja pyörittelin paloista pitkulaiset pötköt, jotka nostin leipävuokiin. Leivät kohosivat vielä sen aikaa, että uuni kuumeni 190 asteeseen kiertoilmalla. Paistoin leipiä noin 35-40 minuuttia. Mittasin yhdestä leivästä sisälämpötilan ja kun se oli 98 astetta, otin leivät pois uunista ja kumosin ne hetken kuluttua ritilälle jäähtymään. Hieman leipien pinta vajosi, mutta ne olivat kyllä kypsiä kokonaan, todella pehmeitä vain. 

Täytetty leipä

• 1 vuokaleivän mallinen porkkanaleipä
• iso töräys majoneesia ja vähän srirachaa
• salaatinlehtiä
• kalkkunan filettä viipaleina
• nokare voita
• pippuria
• fetaa
• suolakurkkuja
• tuoretta basikaa

Otin sous vide-kypsennetyn kalkkunafileen pois vakuumista ja kuivasin sen pinnan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita. Käytin filettä pannulla ottamassa hieman paistopintaa ja jätin fileen sitten tasoittumaan siksi aikaa, että sommittelin leivän muut ainekset valmiiksi. 

Leikkasin porkkanaleivän pitkittäin kahteen yhtä paksuun puolikkaaseen. Koversin sekä alapuolesta, että hattupuolesta hieman keskustaa pois, että täytteille tuli tilaa. Sekoitin srirachaa majoneesiin ja sivelin leivän pohjapuolen seoksella. Asettelin sitten kerroksittain salaatinlehtiä, ohuita kalkkunafileestä leikattuja viipaleita, jotka pippuroin runsaasti, fetapaloja ja ylimmäksi pitkulaisia suolakurkkuviipaleita, joita meillä sanotaan läpsyttelykurkuiksi. Päällimmäksi nostin leivän hattupuolen ja painoin leipää hieman kasaan. Käärin ympärille paperia ja solmin muutaman kierroksen paistinarua pitämään leipää kasassa sen aikaa, kun se maustui. 

Kalkkunasta tuli pitkällä marinoinnilla ja tasalämpökypsennyksellä erittäin mehukasta ja maistuvaa, loput käytän jonkunlaiseen salaattiin piakkoin. Porkkanaleipä oli myös mehevää ja maistuvaa, ehkä liiankin porkkanaista, mutta hyvien täytteiden kanssa sen kyllä pisteli menemään. Leipä oli helppo leikata annospaloiksi ja haukata ilman, että täytteet levisivät liialti. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide- ja Tähdenlennot-välilehdille. 

Muhkea nyhtölammasleipä

Muutama päivä sitten luin Maalaisbistro-blogista confit-menetelmällä tehdystä lampaankoivesta. Pidän kovasti kyseisestä lihankypsennysmenetelmästä, mutta olen yleensä kypsentänyt lintujen osia joko ankanrasvassa tai öljyssä. Nyt minäkin halusin kokeilla lampaan valmistamista tällä konstilla etenkin, kun pakastimessa oli yhä suuri pala lammasta, hankalan muotoinenkin vielä. Kyseessä oli luineen melkein nelikiloinen lammaspala. 

Otin palan sulamaan toissapäivänä ja Antti sahasi siitä sen verran pois, että sain palan mahtumaan suurempaan haudutuspataani. Mallaamisen jälkeen nostin palan takaisin tarjottimelle sulamaan. Eilen aamulla pala oli kutakuinkin sula, sisälämpöä en mitannut, mutta arvelin kyllä haudutuspadan tekevän palasta selvää. 

Lampaankoipi confit-menetelmällä

• suuri pala luullista lampaanlihaa
• 2 litraa rypsiöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 uuden sadon valkosipuli
• 2 yrttikimppua (laakerinlehtiä, salviaa, minttua, rosmariinia, timjamia, ruohosipulia)

Laitoin aamulla varhain haudutuspadan lämpenemään ja kaadoin sen pohjalle noin pari desiä öljyä. Sitä kannattaa confit menetelmällä aina laittaa astiaan hieman ennen kypsennettäviä aineksia, etteivät ne jää pohjastaan kuivalle padan pohjalle, saattavat tarttua ja jäädä valjun värisiksi, mikäli eivät tule käännetyiksi kypsennyksen aikana. 

Kiersin myllyistä runsaasti suolaa ja pippuria lihapalan joka puolelle, mutten poistanut mitään kalvoja tai rasvoja, ajattelin padan kyllä hoitelevan sen puolen ajan kanssa. Nostin lihapalan pataan ja asetin sen molemmille puolille pitkittäin halkaistun valkosipulin puolikkaat. Kaadoin reunoja myöten öljyä niin paljon, että lihapala oli aivan uppeluksissa ja laitoin kannen päälle. Jätin padan töihin high-asetuksella ja kymmenen tunnin ajastuksella. Nukuin vielä pari tuntia ja herätessäni keittiöstä tuntui jo hieman tulevan viekoittelevaa tuoksua. 

Yrttejä kävin hakemassa päivän kunnolla valjettua, sidoin paistinarulla pari kimppua sekalaisia yrttejä ja upotin yrtit lammaspalan molemmille puolille. Pata teki työtään koko päivän, noin viiden tunnin kohdalla käänsin lihapalan kylkeä ja tietysti roiskautin paidalleni hieman öljyä. Sen kanssa saa olla varovainen! 

Kahdeksan tunnin kohdalla kokeilin hieman haarukkaa lihapalaan ja selvästi liha oli jo nyhtöisää. Nostin lihapalan peltitarjottimelle kahdella suurella haarukalla keihästäen, enkä siinä kohtaan ihme kyllä roiskinut öljyä sen enempiä. Annoin palan hieman jäähtyä ja kun näpit kestivät käsitellä, laitoin käsiini kertakäyttöhanskat ja nyhdin isoilla haarukoilla paloja lihasta ja vielä sormin kaavin loppuja rasvoja palan kyljistä. Suurin osa oli liuennut pataan. 

Luut irtosivat helposti ja liha oli kahdeksan tunnin kypsentämisen jälkeen helppoa nyhtää. Keräsin nyhteet lasivuokaan ja pyöräytin välillä muutaman kierroksen lisää pippuria ja suolaa. En punninnut lopputulosta, mutta arvelen, ettei nelikiloisesta jäisestä palasta tullut yli kiloa valmista syötävää lihaa.

Kotoisten hommien lomassa en ollut ajatellut sen tarkemmin, miten laittaisin nyhtölampaan tarjolle, mutta ei ollut yhtään perunafiilis tai riisitunnelma. Tein sitten viidessä minuutissa hauskat leivät, joihin sain menemään vielä pari purkinpohjaakin jääkaapista.

Muhkea nyhtölihaleipä kahdelle

• 2 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
• pieniä kantarelleja
• nokare voita
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• marinoituja sipuleita
• nyhtölihaa confit-menetelmällä
• aiolia

Otin esille kaksi pannua ja laitoin kummatkin lämpenemään, sulatin niillä nokareet voita. Laitoin toiselle pannulle muutaman pienen kantarellin, noin 12 kpl. Samalle pannulle kaavin taannoin hampurilaisen täytteeksi tekemieni marinoitujen sipuleiden loput ja silmämääräisesti kahden paahtoleipäviipaleen peittämiseksi tarvittavan määrän nyhtölihaa. Kääntelin hetken kantarelleja ja kaadoin niiden päälle hieman kermaa, ripotin päälle suolaa ja pippuria. Sipuleita ja lihapalasia lämmitin myös hetkisen. Toisella pannulla paahdoin voissa leipäviipaleita molemmin puolin sen aikaa, että pintaan tuli hieman rapeutta. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja asettelin niille lammassuikaleita, sipulia, kantarellit ja isot lusikalliset aiolia, sitäkin saadaksemme purkin tyhjäksi. Vielä hieman pippuria ja tuoretta timjamia ja nopea päivällinen kahdelle oli valmis. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crockpot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Illalla olimme kuuntelemassa Seminaarimäen Mieslaulajia Jyväskylän Lounaispuistossa. Olipa hauska keikka! 

Bifanas – nuo mainiot portugalilaiset täytetyt leivät

Tämän vuoden Portugalin kiertueen ensimmäinen ateria, ihanasti talouspaperin päältä tarjoiltuna vanhan miehen kuppilassa

Viime vuonna pääsimme caminoreissuni päätteeksi Portugalissa tutustumaan bifana-leipiin. Ystävämme, portugalilainen taiteilija Rita Vargas oli suositellut niitä meille ja mehän popsimme näitä äärest yksinkertaisia eväitä moneen kertaan myös tämän vuoden Portugalin-kiertueellamme, jolta juuri tänä aamuna palasimme. Päässä surisee niin väsymys kuin kaikki hienot jututkin, joita kahden viikon kierroksella näimme ja koimme. Huomenna täytyy palata töihin, tänään vielä söimme ensimmäisen kotipäivällisen portugalilaiseen tapaan, bifana-leipinä. 

Luultavasti aidommat syntyisivät possunlihasta, mutta tällä kertaa varioin ohjetta broilerilla. Sellaisiakin söimme matkan aikana. Portugalissa sämpylä oli aina aika rapeakuorinen, muttei mitenkään sitkas. Summamutikassa ostin Palokan perinneleipureitten sämpylöitä ja nehän sopivat tähän aivan hyvin. 

Kanatäytteiset bifanat

• ohuita broilerifileitä, mitä ohuempia sen parempia
• yhtä monta sämpylää kuin filepaloja
• oliiviöljyä
• voita
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• sinappia (no ei minulle!)

Nuiji broilerifileet niin ohuiksi kuin mahdollista, ei haittaa, vaikka menisivät rikkikin. Saa siis olla ihan millin parin paksuisia repaleisia paloja. Minulla ei ole brutaalia lihanuijaa, joten en saanut aivan niin ohuita repaleita aikaan, kuin halusin. 

Kuumenna pannu ja sillä voita ja öljyä. Ripota lihapaloille suolaa ja pippuria ja liraus sitruunamehua. Kun pannu on kuuma, paista broilerirepaleita minuutti pari molemmin puolin. Nosta palat laitaselle peitettyinä odottamaan. Halkaise sämpylä ja paista sitä pannulla minuutin verran molemmin puolin, että sämpylä lämpenee. Nosta sämpylän pohjaosa leikkuulaudalle, aseta broileripala päälle, lisää hieman sinappia. Se on kuulema oleellista, mutta minä en muka pidä sinapista. Laita päälle sämpylän kansiosa ja leikkaa kokonaisuus neljään palaseen. Syö kuumana. 

Meillä alkoi juuri sataa vettä, kun päivällinen oli valmis, joten kuvassa on justiinsa vain se bifana. Ja voin minä tunnustaa, että vaikka kävin ostamassa kaapit täyteen ihania kesän vihanneksia ja muuta tuoretta, me söimme vain ja ainostaan näitä kanatäytteisiä leipiä. Lupaan palata hieman terveellisemmän ruoan pariin pian, oikein pian! 

Ostoslistalle menee brutaali lihanuija, jolla ohuesta viipaleesta lihaa saa lähes läpinäkyvän. Pahoittelen, jos satunnainen lihaa syömätön lukija tuntee kuvotusta mielikuvasta. 

Tee itsesi tarpeelliseksi, osa 2

Meillä on työtiloissa nyt niin kylmä, että villasukat olisivat tarpeen, mutta lankojen ja puikkojen puutteessa tein lämmintä leipää tekemään oloa mukavammaksi. Kokeilin viime vuoden toukokuussa tortanoa ja semmoisen askaroin nytkin. Tein tavallisen puolen litran taikinan vaaleista jauhoista. Annoin sen kohota tunnin verran ennen kuin taputtelin sen leivinpaperin päälle pellille noin sentin paksuiseksi levyksi. Sirottelin pinnalle (jätin neljäsosan taikinalevystä ilman täytettä) aurinkokuivatun tomaatin paloja ja levitin pinnalle vähän tomaattista öljyä purkista. Sirottelin pizzayrttimaustetta taikinalevylle ja asettelin muutaman viipaleen parmankinkkua. Viimeiseksi raastoin täytteiden päälle comte-juustoa ja käärin taikinan rullalle. Käänsin taikinapötkön kiepille ja jätin sen vileä kohoamaan siksi aikaa, kun uuni kuumeni 250 asteeseen. Laitoin leivän uuniin, laskin lämpötilan 200 asteeseen ja paistoin leipää 35 minuuttia. Toiselta reunalta taikina hieman repesi ja paljasti täytteet, mutta vakuutin sen olevan juuri tarkoituskin. En ole ihan varma menikö se läpi.

Grillauspäivä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Hellman's

Campasimpukka kokeili Blogiringin kautta Hellmann'sin tuotteita. Sain joitakin aikoja sitten näyte-erän firman tuotteita ja eilen meillä oli sitten varsinainen majoneesipäivä. Emme käytä majoneesia ja valmiita maustekastikkeita juuri ollenkaan, lähinnä sen vuoksi, ettei vain ole tullut niin tehtyä. Olen joitakin kertoja kokeillut majoneesin tekoa ja se on sellainen nykäsmäinen 50/60-juttu, saattaa onnistua, mutta yhtälailla mennä metsään.

Oli oivallinen sää grillata, tosin olen sanonut ennenkin, että grillaan kyllä vaikka millä säällä, saa sataa, saa olla pakkasta, mutta olihan se kiva grillata, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tein aluksi jääkaappiin maustumaan cole slaw'ta, johon otin vinkit ystäväni sauvajyväsen blogista. 

• 1 pieni keräkaali
• 2 porkkanaa
• 1 dl Hellmann's Real-majoneesia
• 1 dl kermaviiliä (ei ollut ranskankermaa)
• 1 uusi sipuli
• 1 omena (suolapähkinöiden tilalta)
• sitruunamehua
• 2 tl sokeria

Raastoin kaalin, porkkanat, sipulin ja omenan karkeaksi raasteeksi ja sekoittelin ne toisiinsa kunnolla. Lusikoin majoneesin ja kermaviilin pieneen astiaan ja sekoitin kastikkeen tasaiseksi. Maustoin sen sitruunamehulla ja sokerilla. Pyörittelin kastikkeen raastettujen kasvisten sekaan joka puolelle ja nostin astian jääkaappiin maustumaan. 

Cole slaw säesti päivälliseksi tekemiäni pihvileipiä. Joku päivä sitten grillasimme pihvejä ja fileen kapea ja paksu pää jäivät kylmälokeroon odottamaan myöhempää käyttöä. Saamassani majoneesinäytepakkauksessa oli myös maustettuja majoneesikastikkeita, joitten arvelin sopivan pihvileivän mausteeksi. Kammenpyörittäjä oli niitä jo aikaisemmin kokeillutkin erinäisillä lautasilla. 

Leikkasin fileestä melko ohuita viipaleita, jotka öljysin ja maustoin suolalla ja pippurilla. Grillasin ne molemmin puolin. Samaan aikaan grillasin sipulirenkaita ja tomaattisiivuja kevyesti ja Kammenpyörittäjä keräili salaatteja ja muita tykötarpeita lähettyville. Halkaisin ciabatta-leivän ja kun pihvit olivat valmiit, nostin ne grillin ylätasolle lämpimään vatiin odottamaan hetkeksi. Laitoin leipäpalat avattuina pihvien grillausmehuisiin kohtiin kuumenemaan ja sitä odotellessa leikkasin pihvit ohuiksi viipaleiksi. Kukin kokosi lämpimälle leipäpalalleen mieluisia täytteitä, salaattia, pihvisuikaleita, majoneesikastiketta, grillattua tomaattia ja sipulia. Paljon servettejä ja iso lusikallinen cole slawta, lasillinen kylmää roseviiniä. Jopa minä hammaspotilaana haukkasin ylivarovaisia paloja, sillä lauantaista jatkunut nälänpito sai kertakaikkiaan loppua!

muita majoneesin kanssa hääränneitä:

Pikkuleijona ja puoli valtakuntaa

Hayley's Cuisine

Maistuis varmaan sullekin!
Ruokahommia
Liemessä
SOUL KITCHEN
tyrniä ja tyrskyjä
Prinsessakeittiö
TISKIVUOREN EMÄNTÄ
Avaruusasema

Yhteistyössä Hellmann's

Täytetyt kateleivät

Eilen söimme kalakeiton kaverina kateleipiä, joiden ohjeen löysin Tortelina-blogista. Käytin kääntäjää ainesosien suhteen, soveltelin ja  tein leipien muotoilun kuvien mukaan. Taikinaan tuli soveltelujeni jälkeen:

• 600 g vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 1 prk kermaviiliä
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 kananmuna taikinaan

Lisäksi:

• 1 kananmuna voiteluun
• seesaminsiemeniä koristeluun
• ohuita kinkkuviipaleita täytteeksi

Mittasin 500 g jauhoista isoon kulhoon ja keräsin sinne myös kaikki muut taikinan ainekset maitoa lukuunottamatta. Sekoitin aineksia alustavasti ja lämmitin maidon melko lämpimäksi. Lisäsin maidon ja alustin taikinan tasaiseksi palloksi, lisäsin hieman jauhoja. Jätin vähän jauhoja leipomista varten. Annoin taikinan kohota peiteltynä tunnin verran.

Valitsin sopivan pyöreän stanssin, jonka halkaisija on noin 8 cm. Leikkasin stanssilla pyörylöitä ohuista kinkkuviipaleista. Kaulitsin taikinan ohueksi levyksi jauhotetulle leivinalustalle. Otin taikinasta stanssilla pyörylöitä. Asetin sitten leivinpaperin päälle tasaisin välein taikinapyörylän, sen päälle kinkkupyörylän ja toisen palan taikinaa päälle. Leikkasin taikinaan viillot niin, että niitä oli tasaisesti kahdeksan noin kahden sentin verran reunasta kohti keskustaa. Taitoin sitten viillosta kaikki kolme kerrosta mutkalle niin, että kahdesta vierekkäisestä viillosta muodostui terälehden tapainen kuvio ja kinkkutäyte tuli näkyviin. Jätin leivät vielä nousemaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana lämmitin uunin 180 asteeseen. Ennen paistamista voitelin leipien pinnat kananmunalla ja ripotin pinnalle hieman seesaminsiemeniä. Paistoin leipiä noin 20 minuuttia. Minulle iski hoppu, enkä ehtinyt ottaa vaihekuvia leipien muotoilusta, mutta lähdeblogin kuvista se hyvin selviää.

Pulled pork, omasta tai asiakkaan päästä a.k.a nyhtöpossu

Meillä tapahtui eilen ketjureaktio, jonka johdosta söimme tänään pulled porkia, mikä se nyt olisi suomeksi, nyhtöpossua? Kammenpyörittäjä oli ulkosalla tekemässä tähdellisiä isännöintihommia ja minä menin sinne ihmettelemään. Kohta sain päähäni tiedustella, että voisiko kodinhoitohuoneen varajääkaapin (ystäviltä saatu, kiitos vaan, taitaa olla se kiitosviinitonkka toimittamatta) siirtää välivarastoon. Kammenpyörittäjä oli sitä mieltä, että kyllä se vain passaa ja alkoi lappaa varastosta pihalle polkupyöriä. 

Sain selville, että taloudessamme on 11 polkupyörää. Onkohan se tarpeeksi, mitä luulette? Pitääkö minun luopua haaveestani saada vanha Bianchi? Ei kai. Kun kaikki pyörät oli nostettu ulos, saimme siirrettyä varajääkaapin varastoon ja tässä vaiheessa löysin kaapin pakasteosasta umpijäisen possupaketin, jota olin aktiivisesti unohtanut kesäkuusta asti. Jätin paketin sulamaan ja päätin Scarlett O'Haramaisesti miettiä huomenna, mitä sen kanssa tekisin. Saimme melkein kaikki polkupyörät tukittua takaisin varastoon. Kolme jäi ylitse, pyörävanhukset, Gios ja Peugeot, muuttivat talveksi matkailuvaunuun ja minun maantiepyöräni nousi Tacx-trainerille ja on nyt takkahuoneessa, jossa meinaan ajella kilometrejä talven aikana. Tai ainakin se käy pyykkien ripusteluun, Kammenpyörittäjä on pessyt sen oikein hienon puhtaaksi. 

Mutta takaisin possuun. Vietin aamun leppoisasti sohvalla kaikenlaisia kotihommia vältellen  ja etsin mieleistäni possuohjetta kasslerille. Meinasin lannistua, kun menin avaamaan possupakettia, kun hintalapussa luki, että porsaankyljykset. Mutta kyllä siellä oli kuitenkin kassleria, hintalappu vain oli otettu Heilassa väärin. Nyt jää kyllä arvoitukseksi, hävisinkö vai voitin valuuttamielessä. En löytänyt mitään mieleistäni ohjetta, joten tein aivan omasta päästäni. Tähän liittyy otsikkoni, se on perheemme sisäinen vitsi. Joskus kauan sitten kotiseutuni sanomalehdessä, Lapin Kansassa oli ilmoitus, jossa luvattiin tehdä takkeja omasta tai asiakkaan nahasta. Se oli jotenkin nauruhermoja kutkuttava ja olemme muuntaneet sen moneen muotoon siitä lähtien. 

Tein aluksi mausteseoksen possulle. Vähän minä epäröin, että voinko laittaa sikapossulle ras-el-hanout-mausteseosta, mutta päätin olla rohkea. Lusikoin kaksi kukkurapäistä ruokalusikallista tahmeaa palmusokeria kulhoon, lisäsin sinne saman verran itsetekemääni ras-el-hanoutia, vähän suolaa ja lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin koko sotkun tasaiseksi ja hieroin mausteseosta kasslerviipaleisiin yltympäriinsä. Ladoin viipaleet valurautapataan kyljelleen, niitä oli 8 ja ne painoivat noin kilon verran yhteensä. Kaadoin pataan ranskalaista kuivaa omenasiideriä lihapalojen puoliväliin asti ja länttäsin kannen päälle. Olin kuumentanut uunin 225 asteeseen ja annoin padan olla siinä kuumuudessa ensimmäiset 45 minuuttia ja sitten alensin lämmön 150 asteeseen. Kolmen tunnin kuluttua otin padan uunista ja kurkkasin varovasti sisälle. Lihapalat olivat hyvän matkaa kypsymisen tiellä, lisäsin vähän persiljasuolaa ja käänsin palojen kylkeä ja jatkoin kypsentämistä vielä kolme tuntia. 

Illan pimetessä possu oli riipimiskypsää. Nostin viipaleen kerrallaan leikkuulaudalle ja nyhdin kaiken lihan suikaleiksi. Possu oli mehevää ja sopivan mausteista, muttei liian makeaa, kuten kävi ensimmäiselle pulled pork-kokeilulleni viime talvena. Silloin liemi oli liian makeaa. Söimme tätä possusuikaletta ciabatta-leivän kanssa, täytimme leipäpalaset salaatilla, tomaatilla, sipulilla ja runsaalla keolla possusuikaleita, lusikoimme päälle aromaattista paistolientä. 

en minä ihan tällaista kai kuitenkaan?

Pyöräilyä ja steak sarnie

Tällä viikolla olemme nauttineet lomasta, ulkoilusta, blogipaussista ja kaikinpuolisesta vapaudesta. Olen oppinut ajamaan pyörällä. Olen kyllä osannut lapsesta saakka ajaa pyörällä, mutta nyt olen opetellut ajamaan lukkopolkimilla. Hankin pyöräilykengät pari vuotta sitten, kun kuntoutin nilkkaani murtuman jälkeen. Poljin silloin jonkun verran sisällä trainerille tällätyllä pyörälläni, mutten sitten tohtinut koskaan kokeilla oikeasti ajaa ulkona. Nyt rohkaisin mieleni ja Kammenpyörittäjä vaihtoi polkimet pyörääni takaisin. Jännitin kyllä ensimmäistä kertaa niin paljon, että hiki nousi otsalleni, vaikkei ollut edes helle emmekä ajaneet kuin leppoisia pyöräteitä. Toisella kerralla kävimme sitten ajamassa Jyväsjärven ympäri ja seuraavana päivänä metsämansikoiden perässä lähimetsissä. Ajamiseen tuli kyllä heti kertaheitolla mielekkyyttä ja tehoa! 

Pyöräilystä saa taas nauttia myös television  kautta, kun olympialaiset pyöräilyt alkoivat, aluksi katsoimme Ylen lähetystä miesten maantieajosta, mutta loppupuolella myös Selinit pääsivät ääneen Eurosportilla. Oli mukava katsella englantilaisia maisemia ja ihastella yleisöpaljoutta kauniina kesäpäivänä. Jussi Veikkanen edusti Suomea, mutta hän oli melko näkymätön. Aluksi kisa näytti olevan aivan Sky-joukkueen heiniä, vaikka kansallisissa spandexeissa ajettiinkin. Loppua kohden kävi ilmeiseksi, ettei brittijuna jaksakaan maaliin asti. Myös ikävä reunukseenajaminen pilasi Fabian Cancellaran kisan. Näytti siltä, että solisluu otti tärskyn toistamiseen tälle vuodelle. Viimeisillä kilometreillä iskun tekivät lähes sekunnilleen yhtä aikaa Columbian Rigoberto Uran Uran (keväiseltä Giro-reissultamme tuttu "Takatukka") ja Kazakstanin Alexandre Vinokourov. Jännitys tiivistyi viimeisille sadoille metreille, jolloin Uran hieman uinahti ja Vino pääsi tekemään viimeinen iskun ja ajamaan ensimmäisenä maaliviivan ylitse. Kotikatsomossa hihkuimme aivan innoissamme! Ei tullut Mark Cavendishin kotivoittoa, ei Andre Greipelin tai Peter Saganin päivää, vaan 38-vuotiaan uransa viimeistä ammattilaisvuotta ajavan Vinokourovin. Hienosti alkoivat nämä kisat pyöräilyn suhteen!

Päivälliseksi tein Jamie Oliverin 30 minute meals-sarjan ohjeiden mukaisen steak sarnien. Leikkasin kaksi ciabattaa pitkittäin halki hatuksi ja pohjaksi. Nostin isolle leikkuulaudalle kolme maustelimeen säilöttyä paahdettua paprikaa ja hakkasin ne silpuksi yhdessä muutaman sileälehtisen persiljan oksan, basilikanlehtien ja pienen ruohosipulinipun kanssa. Jamien ohjeessa paprika oli säilötty öljyyn, mikäli oikein ymmärsin, joten lisäsin itse öljyä paprikahakkelukseen. Maustoin seoksen pippurilla ja suolaripauksella. 

Grillasin neljä häränlihapihviä melkein kypsiksi ja nostin pihvit paprikahakkelukselle ja kääntelin pihvejä pari kertaa puolelta toiselle, jotta hakkelusta tarttuisi lihan pintaan. Leikkasin sitten pihvit sivuttain ohuiksi viipaleiksi ja laitoin ne grillissä kuumenneeseen vatiin odottamaan. Lirutin hieman oliiviöljyä ciabattoille ja levitin hieman piparjuuritahnaa leipien pohjaosille. Peitin pohjat rucolalla ja nostelin sen jälkeen pihviviipaleita leiville niin, että koko pohja peittyi. Painelin ciabattan kansiosia leikkuulaudalle jääneeseen paprikahakkelukseen saadakseni leipään niin paljon makua kuin mahdollista. Keräsin vielä viimeisetkin rippeet hakkelusta veitsen lappeelle, jaoin sen leiville ja nostin kannen päälle. Leikkasin leivät neljään osaan ja söimme ne yhdessä raikkaan salaatin kanssa. Kaksi palaa pihvitäytteistä leipää jäi tähteeksi, käärin ne folioon ja ehdotin huomisaamulle melontaretkeä ennen ilmeisiä  iltapäiväukkosia.

1-vuotisarvonta tortanoa pureskellen

Giron kuudes etappi vaikutti hyvin ankaralta puurtamiselta. Italialaiset maisemat näyttivät ärsyttävän kesäisiltä ja sää lämpimältä, mutta kai se on ymmärrettävää, että Tanskassa oli kylmempää kuin Italiassa? Voittajaksi sinnitteli irtiottonsa pitänyt Miguel Angel Rubiano Chavez (kaunis nimi kertakaikkiaan, eikö olekin?). Lampren Adriano Malori johtaa nyt kokonaiskilpailua. Katsomme tallenteen etapilta huomenna tarkemmin, nyt vain vilkuilin leipomisen ohessa kisaa ja vakoilin lopputuloksen Steephillin sivuilta.

Kävin lukemassa taas mukavaa Pullan paikka-blogia ja mitä sieltä löytyikään? Siellähän oli ihan vastikään postattu tortano, joka on täytetty italialainen leipä! Riemastuin kunnolla, sillä tässä saisin yhdistettyä jälleen  hävikin vähentämisen ja Italian. Jauhojen määrä ei vielä ole sanottavasti pienentynyt, mutta jos tähän tahtiin leivon, alkaa se jossain näkyä. 

Vilkuilin ohjeita muualtakin, mutta palasin sitten Pullan paikan ohjeeseen. Tein aluksi taikinan, johon tuli:

• 3 dl haaleaa vettä
• 15 g tuorehiivaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• reilu ripaus suolaa
• 2,5 dl durumvehnäjauhoa
• 4 dl erikoisvehnäjauhoa

Jääkaapissa oli simanteosta jäänyt vajaa hiivapaketti, oli siitä poissaollessame jotain muutakin tehty, sillä ihan vähän reunoistaan kuivunut hiivapalanen oli juuri sopivan kokoinen. Hävikki vältetty! Murustin hiivan rakkaaksi käyneeseen Mason-kulhooni (joka muuten on ihan jatkuvasti minulla hukassa, iso valkoinen vati, en vain näe sitä, vaikka se olisi ihan keskellä pöytää!). Kaadoin päälle 3 dl haaleaa vettä. Eipä mennyt vettä hukkaan! No, vitsi vitsi. Lisäsin veteen suolan, hunajan ja öljyn. Raviolihommista oli jäänyt pussinpohjallinen durumjauhoja ja ne pääsivät nyt tositoimiin, pussi tyhjäksi ja taas hävikki oli vältetty ja jauhot käytetty ennen kuin parasta ennen-päivämäärä olisi ollut aikoja sitten. Lisäsin erikoisvehnäjauhoja, taas pussinpohjallisen, pikkuhiljaa ja alustin taikinan pehmeäksi joustavaksi palloksi. Taikinaan meni siis kolmea sellaista ainesta, joiden pakkaukset ovat olleet aikansa avattuina ja hyvin jo vaativat käyttöään. Itseasiassa oliiviöljykin oli peräisin kanisterista, jonka tänään käytin loppuun. Tein leipälevitettä ja kanisterin vihoviimeinen loppu meni pulloon, joka on aina saatavilla ruoanlaiton ohessa. Kammenpyörittäjä on jo himoinnut tuota kanisteria, siitä saa kuulema hyvän kasvatusruukun kasvihuoneeseen. Taikina sai kohota rauhassa kaksinkertaiseksi.

Pullanpaikassa kerrottiin, että tortanoon voi upottaa yhtä jos toista täytettä ja tämähän on aivan unelmajuttu, kun miettii kuukauden Hävikistä herkuksi-teemaa. Kammenpyörittäjä toi  maaliskuussa Saksasta mittavat varastot leikkeleitä, joita olemme yrittäneet hallinnoida päivämääräperusteisesti. Kaikesta tormakkuudesta huomimatta löysin jääkaapista yhden avatun meetvurstipaketin (jossa päivämäärää oli vielä ensi kuulle) lisäksi avaamattoman italialaisen ilmakuivatun kinkun pakkauksen, jossa komeili hämmästyttävän likeiseltä kuulostava päivämäärä, 12.5.2012. Tortano on ihan omiaan tälle lapsipuolen asemaan joutuneelle kinkulle. Hävikki vältetty kiperästi!

Juustopaloja meillä on välillä liiallisia määriä, ostamme niitä innolla, maistammekin, mutta loppuunkuluttaminen ei ole paras kohta tässä tarinassa. Keräilin erinäisiä juustopaloja pöydälle ja laitoin niistä kaikkia, jotka eivät haisseet kovin pahalle. Kammenpyörittäjä pitää hämmästyttävän pahanhajuisista juustoista, noin sivumennen sanoen. Raastoin juustot karkeaksi raasteeksi, sitä tuli noin 1,5-2 dl. Viimekesäisiä kuivattuja yrttejä on vielä vähän jäljellä, osasta on nimilappu salaperäisesti kadonnut, mutta melkein kaikki joskus vihreää ollut kelpasi. Keräsin kuppiin kaikkia, joista vähänkin aavistin, mitä ne voisivat olla, vain stevia, rosmariini ja minttu eivät saaneet armoa. Kuudesta päällekkäin kerätystä pakasterasian pinosta, jossa kuivattuja mausteita (ovat niitä hyviä rasioita, jotka pinoutuvat kätevästi ja kansi tarvitaan vain päällimmäiseen) on talven ajan ollut, meni kolme tyhjäksi! Eivätpä kummittele keittiötason reunalla, hävikki ainakin puolittunut!

Kun taikina oli kohonnut kaksinkertaiseksi, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle. Pullan paikka neuvoi, ettei taikinaa kaulita, vaan taputellaan hellästi noin sentin paksuiseksi levyksi. Olin luullut, että jääkaapissa lymyilisi purkinpohja aurinkokuivattua tomaattia, mutta ei sitä sittenkään ollut. Mutta punaista pestoa oli ja senhän minä tähän käytin, ilman muuta. Olemme välillä tärvänneet pestopurkkeja useampia, kunnes aloimme olla tarkkoja siitä, että pestoa otetaan aina puhtaalla lusikalla ja purkki pidetään tiukasti suljettuna ja yritetään käyttää mahdollisimman nopeasti. Silti välillä pesto pilaantuu. Nyt pesto oli kunnossa ja kierrätyslaatikko ilahtui tyhjäksi menneestä purkista. Levitin peston taikinalevylle jättäen pienen täytteettömät reunukset. Peston päälle  sijoittelin kinkkuviipaleet, juustoraasteen ja yrttisilpun. Kostutin taikinalevyn täytteettömät reunat vedellä ja käärin taikinalevyn löyhälle rullalle, jonka nostin varovasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Käänsin rullan rinkiläksi ja puristelin päät yhteen. .

Annoin rullarinkilän kohota leivinliinan alla vielä puoli tuntia, sinä aikana kuumensin uunin 250 asteeseen. Kun laitoin leipärullan uuniin, alensin lämpötilan 200 asteeseen  ja paistoin pyöryläistä noin 35 minuuttia. Leipä oli lämpimänä todella hyvää, se ei tarvinut mitään lisuketta (paitsi kylmää valkoviiniä äidille), täyte oli mehevää ja leipä ilmavaa. Ohje jää varmasti vakiokäyttöön kaikkien kampanjoiden ja teemojen mentyäkin, kiitos vielä Pullan paikalle ideasta!

Campasimpukan synttäripalkinnon saaja on selvillä!  Koska kyse on yksivuotiaasta blogista, palkinto lähtee ykkösenä kyseisessä postauksessa kommentoineelle. Reilua vai mitä? Olen blogeista lukenut, kuinka jotkut ottavat hyvin vakavasti nämä arvonnat, käyttävät jotain ohjelmiakin arpoessaan, minä en kertakaikkiaan ole niin vakavamielinen ihminen. Niinpä Saimalle lähtee paketti, jossa on Giro d'Italian virallinen avainnauha, jonka ostanut on tukenut myös Unicefia. Toisena osiona on jo siviilipoluille pyöräilemään siirtyneen Lance Armstrongin lanseeraaman LIVESTRONG-kampanjan keltainen ranneke, joka edelleen näkyy pyöräilypiireissä. Saiman saama kappale on aivan kampanjan alussa USA:sta ostettu "antiikkikappale". Kolmantena osiona on niinikään pyöräilyyn liittyvä tämän kevään uutuus, MyKnoaky, joka on ammattipyöräilijä Andreas Klierin aloittaman projektin symboli. Olen ottanut Saimaan yhteyttä, jotta hän saa tämän kolmen tarpeellisen tarvikkeen setin mahdollisimman pian. Hän varmaan pian ihmettelee, miten tulikaan toimeen ilman niitä näinkin kauan.