Jotkut asiat näyttävät toisen tekeminä niin helpoilta ja sitä on varma, että ihan tuosta vaan osaan itsekin. Ei ihan aina. Joskus loppukesästä Kammenpyörittäjä toi minulle malliston suurimman mandoliinin Eiringiltä, kun olin valitellut, että muovinen siivuttajani on ihan surkea. De Buyerin mandoliini oli pakattu suureen pahvilaatikkoon ja jostain kieli se, että ohjekirjan lisäksi pakkauksessa oli mukana DVD. En ihan heti tohtinut kokeilla laitetta, toissapäivänä otin sen esille alkaessani tehdä valkosipuliperunoita. Minuutissa lannistuin, otin sen muovisen viipaloijani ja sain perunat uuniin viidessä minuutissa.
Tänään tarvitsin pientä porkkanakuutiota lappilaiseen palapaistiin, joka on aina kuulunut minun lapsuudenperheeni jouluruokiin. Värväsin Kammenpyörittäjän avukseni ja olimme luottavaisia, että kyllähän me nyt yhtä mandoliinia soittelemme yhteistuumin. Haaveksin DVD:llä helposti esitellyistä diamond-kuviosta, joka sopisi pataruokaani hyvin.
Helpommin sanottu kuin tehty. Katsoimme DVD:n uudelleenkin ja silppusimme porkkanoita, perunoita ja kurkkua kaikin mahdollisin tavoin, mutta sitä diamond-leikkausta ei kyllä saatu aikaan. Laite lennätteli porkkanasilppua pitkin keittiötä ja olin iloinen, etten yrittänyt tehdä punajuuresta yhtään mitään. Lopulta silppusin porkkanaa veitsellä, että sain sen pataan lihan kanssa hautumaan.
Lupasimme pyhästi toisillemme, että etsimme youtubesta pätkiä, miten laitetta tulee käyttää ja kokeilemme uudelleen. Myöhemmin, ehkä paljonkin myöhemmin. Olemme kyllä varmoja, että laite on juuri sellainen kuin pitääkin, ehjä ja kaikinpuolin hyvä, emme vaan osanneet sitä käyttää. Saa neuvoa! Se vielä mainittakoon, että yhtään haavaa emme saaneet, joten siinä mielessä meni ihan hyvin.
 |
| Ihan tähän emme pyrkineet |
