Sivukkeena ranskalainen haudutettu purjo

Nyt on Tour de France jo niin lopussa, että työkielellä sanottiin: Kaarran tästä perusosalle! Huomisen jälkeen voidaan puhua jo finaalista. Meillä on ollut kiva päivä, eräässä kirkossa oli ehkä reissun tähän asti hienoin Jeanne d'Arc!

Päivällisellä meillä oli haudutettua purjoa ja pienet annospalat lohta. Annos oli oikein onnistunut, otin purjoon ohjeen täältä. Tein muuten ihan niin kuin lähdeohjeessa, mutta sinapin jätin tällä kertaa pois. Ja pienensin ohjetta rutkasti, en tiedä monelleko se oli alun perin tehty, mutta minä tein sen yhdestä keskikokoisesta purjosta. 

Haudutettu purjo 

• 1 rkl voita
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• 2 rkl voita
• 1 purjo, josta melkein kaikki vihreät osat poisleikattuna, halkaistuna ja pestynä, jonka jälkeen silpuksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 dl kermaa

Aloitin sivukkeen valmistamisen sillä, että silppusin ensin sipulin ja trimmasin, pesin ja silppusin purjon. Siinä oli hieman hiekkaa/multaa pestäväksi. Sulatin ensin ruokalusikallisen voita pannulla ja aloitin sipulin kuullottamisella. Sai olla varovainen, ettei sipuli ruskistuisi, kaasulla pannun kuumuuden hallinta on aika tarkkaa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, lisäsin loput voit ja pestyt ja silputut purjopalat pannulle. Sekoittelin ja paistelin niin pienellä liekillä kuin mahdollista, osaksi aikaa laitoin kannen pannun päälle. Kun purjo alkoi olla mysiynyttä, laitoin pannulle kannen ja nostin pannun pois liedeltä odottamaan. 

Sitten paistoin aterian kalaosuuden toisella pannulla, kaksi pientä lohipalaa ensin nahkapuoli alaspäin, suolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä maustettuna, myös pieni loraus sitruunamehua päätyi pannulle. Kun olin kääntänyt lohipalat, vaihdoin odottamassa olleen purjopannun liedelle ja nostin lohipannun syrjään ja kannen päälle. 

Nyt kaadoin purjoille noin desin verran kermaa ja sekoittelin ja kuumentelin seoksen. Lohipannulla kannen alla lohipalat kypsyivät loppuun. Kun purjoseos oli kuumennut ja kerma imeytynyt parissa kolmessa minuutissa sopivasti, oli koko ruoka valmis. Annostelin lautasille ensin purjoa ja päälle lohipalat. 

Voi että oli hyvää, purjon ujo, mutta tunnistettava maku oli läsnä ja lohi oli kypsynyt tismalleen oikein. Pidimme tästä pienestä ateriasta paljon!

Tour de Francessa oli tänään vuorietappi, jonka voittajaksi ajoi Richard Carapaz. Minä voisin ehkä, korostan sanaa ehkä, kohta luopua hänen dissaamisestaan. Koitin tässä pari päivää sitten etsiä sitä kohtaa, missä hän joutui epäsuosiooni, mutten sitä löytänyt. Ehkä se tarkoittaa, ettei enää kannata olla vihainen? Tadej Pocagar on tietysti vielä kokonaiskilpailun johdossa, toisena on Remco Evenepoul neljän ja puolen minuutin päässä. Huomenna ja ylihuomenna etapit päättyvät Alpe d'Huezille, eli sille tullaan  kahdesta eri suunnasta. Ja sunnuntaina ajetaan seremoniallinen päätösetappi Pariisiin. 

Churrot uudella tapaa haastevapaan kynnyksellä

Tänään päättyy CampaKeittiön kahdeksas vuotuinen kolmeosainen ruokahaaste.  Churroteltu  on jokaisena blogaanivuonna, useimmiten La Vueltan viimeisenä päivänä, toisinaan vähän aikaisemmin. Kerran aloitimmekin #spanishfoodchallengen churroilla, samantien melkein 20 hengelle. Siinä sitä oli uppopaistamista.

Tänä vuonna kyselin jo hyvissä ajoin nuorisolta milloin he ehtisivät churroille ja tämä La Vueltan päätöspäivä oli etukäteen sopivin päivä. Osalla oli sitkasta flunssaa, mutta toivoin, että kaikki pääsisivät tulemaan. Aloitimme perhepäpäivällisen suurella salaatilla, johon keräsin kaikenlaista hyvää.

Etsin churro-ohjetta jo edellispäivänä. Olen useimmiten käyttänyt tätä ohjetta, jolla churrot saa kyllä onnistumaan, mutta kovin autenttinen se ei taida olla. Siinä saa olla tarkkana, että taikina ehtii kypsyä kokonaan churron keskeltä. Viime vuonna kokeilin Arielan ohjetta kirjasta Andalusian auringossa, se oli hyvin paksua taikinaa, jonka pursottamisessa tarvittiin habaa. Lopputulos oli lähempänä madridilaisia churroja kuin aikaisemmin käyttämäni taikina. 

Tänä vuonna löysin kiinnostavan ohjeen minulle ennestään tuntemattomasta blogista Broma Bakery. Taitaa olla aika suosittu blogi. Ohjeen kiinnostava osa oli se, että taikinaan käytettiin siideriä ja omenasosetta. Ja niitä kumpaakin meillä oli saatavilla. 

Omenaiset churrot viidelle

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl jauhettua kanelia
• ihan vähän jauhettua neilikkaa
• ihan vähän jauhettua inkivääriä
• ihan vähän jauhettua muskottipähkinää
• 2 dl omenasiideriä
• 0,6 dl omenasosetta
• 6 rkl voita
• 1,5 rkl muscovadosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 kananmunaa
• kanelisokerisekoitusta loppukierittelyyn
• 1,5 l rypsiöjyä uppopaistamiseen

Churropuuhat

1. Kuumenna öljy 190° C padassa, pidä saatavilla padan kansi ja tukevat patakintaat.
2. Sekoita öljyn kuumetessa kuivat mausteet kulhossa jauhoihin. 
3. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan siideri, omenasose, voi, sokeri, suola ja vaniljatahna. 
4. Kuumenna seos kiehuvaksi. 
5. Sekoita mukaan jauhot kipakasti vatkaten, tukeva nuolija on tässä hyvä työväline. 
6. Anna seoksen jäähtyä hieman.
7. Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan, lopputulos on kiiltävä melko tahmainen taikina. 
8. Laita tukevaan pursotuspussiin tähtitylla ja sulje pussinsulkijalla juuri tyllan yläpuolelta, tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen kuin olet valmis uppopaistamaan.
9. Kaavi taikina pursotuspussiin ja sulje pussi yläreunasta leveällä pussinsulkijalla, on helppo kääriä pussia pienemmäksi pussinsulkijan ympärille taikinan vähetessä.
10. Ota lähettyville astia joissa on talouspaperia (tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen), toinen astia jossa on kanelisokeriseosta ja kolmas jossa valmiit churrot säilytetään lämpiminä syömiseen asti.
11. Kun olet valmis aloittamaan paistamisen, mittaa öljyn lämpötila ja kun se on 190 astetta, purista pussista taikinaa lähellä kuuman öljyn pintaa. Tämä taikina on paljon juoksevampaa kuin aikaisemmat käyttämäni taikinat, joten sitä piti kiemurtaa kuumaan öljyyn erinäisiksi kiehkuroiksi. 
12. Paista churroja kunnes niiden pinta on kauniin ruskea joka puolelta, kääntele pihdeillä tarvittaessa. 
13. Nosta valmiit churrot reikäkauhalla paperin päälle kuivahtamaan.
14. Pursota uusi satsi paistumaan.
15. Nostele kuivahtaneet churrot kanelisokerissa ja pyörittele ne kauttaaltaan seoksessa. 
16. Nosta valmiit churrot kolmanteen astiaan ja peitä se kannella. 
17. Paistumassa olevat ovatkin jo valmiita, joten nostele ne pois ja jatka samaa rataa, kunnes koko taikina on käytetty. 
18. Jätä öljy peitettynä jäähtymään. Siivilöi öljy käytön jälkeen viileänä takaisin pulloonsa, sitä voi käyttää samaan tarkoitukseen pari kolme kertaa. Älä käytä samaa öljyä makeitten ja suolaisten paistamiseen, saavat vain kummaa sivumakua puolin ja toisin. Kun öljyä ei enää kehtaa käyttää, imeytä se kompostiin muutamassa erässä muiden kompostoitavien seassa. 

Suklaakastikkeen tein tällä kertaa hyvin yksinkertaisesti sulattamalla Brunbergin laktoositonta suklaata vesihauteessa. Nämä churrot olivat hämmästyttävän aidon makuisia, hyvin ilmavia ja kevyen oloisia, mikä on tietysti oudosti sanottu uppopaistetusta syömisestä. Väri tuli aika tummaksi, johtuen muscovadosokerista, mitenkään palaneita kiehkurat eivät olleet. Pidimme kaikki näistä omenalla maustetuista churroista, mutta taikina olisi saanut olla hieman paksumpaa tai kylmempää tai molempia pursotusvaiheessa.

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin seremoniallisena Madridissa jo illan hämärtyessä. Madridia kyllä katseli mielikseen ja sinne voisi joskus mennäkin. Simon Yates leivottiin siis tämän La Vueltan voittajaksi ja se varmasti toimi keväisen itsetunnon kolhun parantajana. Kirimiesten taistelu lopussa oli kyllä aika sekava ja olin jo innostua, että Peter Sagan voittaisi, mutta ei. Elia Viviani voitti La Vueltan viimeisen etapin.

Tämän postauksen myötä CampaSimpukka siirtyy haastevapaalle aina ensi kevääseen asti. Piakkoin poikkeamme parissa länsinaapurimaassa ja niistäkin on tiedossa postauksia ravintoloiden ja nähtävyyksien tiimoilta. Vielä pitäisi yksi Viron kartano-postauskin puristaa, sillä haluamme muistaa missä kaikissa paikoissa olemmekaan käyneet.

Kunhan Espanjassa kuullaan tästä

Huomaa keskellä ruokaa rötköttävä suuri pastakiemura!

Tällä viikolla ovat menossa viidennen Espanja-haasteemme viimeiset päivät. Minulla alkavat paukut loppua, pakko myöntää. Selailen ohjeita ja mietin mitä voisin tehdä. En ole tänäkään vuonna tehnyt mitään vaativia ruokia. Suuritöisin oli paella, se oli myös onnistunein. Nyt kun on menossa Hävikkiviikko, katselin foodgawkerin sijasta jääkaappiin ja kasasin sieltä pöydälle elintarvikkeita, jotka oli käytettävä pois, tai itkettävä ja käytettävä. Niistä syntyi espanjalainen makaronilaatikko. Kunhan tämä "resepti" ehtii Espanjaan, siitä tulee siellä valtava hitti, veikkaan. 

Pöydälle päätyi seuraavat ainekset:

• puolikas pihvitomaatti, älkää kysykö miksi olin säilönyt sen rasiassa jääkaappiin, en osaa selittää
• noin 100 g pala manchegoa, sitä on mennyt tässä kuussa melkoisesti
• noin 150 g chorizoa, alkaa kiintiö jo täyttyäkin taas
• arkijuuston jämä, ohut kiekko, josta ei enää saa höylällä viipaleita
• laktoosittoman ja punaisen maidon tölkkien loput, päivämäärät jo käsillä tai ohitettu
• nahkea puolikas kesäkurpitsa
• varsistaan laiskistuneet sipulit
• olematon pala fetaa, taas voi kysyä kuka ei jaksanut syödä sitä, vaan laittoi sen jääkaappiin sitä 20 kertaa isommassa rasiassa
• kolme pussinpohjaa erilaisia pastoja, liian vähän yksin ateriaksi useammalle, yhteensä noin 600 g

Lisäksi ruokaan tuli:

• 700 g sikanautajauhelihaa, ostettu kaalikääryleitä varten, mutten ehtinyt niitä väkertää 
• 4 kananmunaa
• 5 dl maitoa
• muskottipähkinää
• pimentonia
• pul piber-maustetta
• suolaa ja pippuria

Hyvällä tahdolla espanjalainen makaronilaatikko

1. Laitoin talouden suurimman kattilan tulille pastan keittämistä varten, kurkkasin mitkä ovat keittoajat eri pastalaaduille. Ne vaihtelivat 9-15 minuuttiin. Suolasin veden runsaskätisesti ja kumosin pastat keitinveteen, pisimmän keittoajan vaativat ensin ja muutaman minuutin päästä loput. 
2. Kuumensin uunin 200 asteeseen.
3. Raastoin (laiskuuttani) sipulit ja kesäkurpitsan ja silppusin chorizon ja tomaatinpuolikkaan.  
4. Paistoin laakeassa kasarissa ensin chorizoa muutamia minuutteja ja lisäsin mukaan sipulin, fetanökäreen, kesäkurpitsan ja tomaatin. Haudutin niitä muutamia minuutteja ja raastoin sillä aikaa juustot. 
5. Lisäsin jauhelihan kasariin ja pienin sen puulastalla aivan muruiksi kasvisten sekaan ja paistoin kypsäksi, maustoin pimentonilla, pul piberillä, suolalla ja pippurilla. 
6. Rikoin kananmunat kulhoon (no tiedätte mitä tarkoitan) ja vatkasin rakenteen kevyesti sekaisin, kaadoin mukaan maidot ja vispilöin tasaiseksi. Raastoin mukaan muskottipähkinää.
7. Kaadoin kypsät pastat suureen lävikköön ja sitten takaisin kattilaan. 
8. Sekoitin maustetun jauhelihaseoksen pastaan ja jaon seoksen kahteen astiaan, pieneen espanjalaiseen keramiikka-astiaan ja samaan uuninkestävään kasariin, jota käytin ainesten paistamisessa. 
9. Ripotin osan juustoraasteista astioihin ja sekoitin juuston mukaan pastaan. Kaadoin päälle munamaitoa ja ripottelin loput juustoista pinnalle. 
10. Peitin keramiikkavuoan foliolla ja laitoin kannen kasarin päälle. 
11. Paistoin vuokia kiertoilmalla ensin peitettyinä 45 minuuttia, pienensin lämpöä, otin peitot pois ja paistoin vielä kunnes juusto oli saanut kauniin värin. 

La Vueltan 17. etappi on henkilökohtainen aika-ajo, jossa katsotaan kuka on kuka. Etappi ajetaan Burgosin ympäristössä ja se on hyvin tasainen profiililtaan. Lähetys alkaa siihen aikaan, että me olemme töissä ja muissa menoissa, mutta illalla pääsemme katsomaan kuinka tässä kilpailun kolmannen jakson aloitusetapissa käy, miten eilinen lepopäivä on keltäkin mennyt ja miltä alkaa näyttää kisan lopputulos. Kyllä tästä taas aivan kiinnostava kilpailu tuli, vaikka meinasin alussa hieman tylsistyä. Toisaalta, eivätpä he taida siellä ihan vain minun huvikseni ajaakaan.

La Vueltan sivulta