Karpalokeikauskakku

Aamuinen karpalostamisemme ei ollut niin satoisa, kuin olimme toivoneet. Joku oli ehtinyt suolle ennen meitä ja sehän on vain hyvä. On aina hienoa, että marjat luonnosta päätyvät jonkun ämpäriin. Meillekin riitti sen verran, että pieni ämpäri tuli lähes täyteen, noin 2,5-3 litraa. Kammenpyörittäjän uudet kumisaappaat tulivat testatuksi, enkä minäkään tällä kertaa kaatunut rähmälleni suohon. Vaihtelua. 

Halusin tehdä jonkunlaisen karpalojälkiruoan ja päädyin kakkuun. Löysin ensin kivalta vaikuttavan ohjeen amerikkalaisesta blogista, mutta sen kanssa olisi pitänyt alkaa yksikköjen muunteluun ja ainesmäärien muutteluun sopivaksi käyttämälleni vuoalle. Niinpä hylkäsin ohjeen ja naputtelin TOP-100 Ruokablogit-sivun hakuun sanan keikauskakku ja pian olinkin löytänyt mieleiseni ohjeen. Se löytyi muutenkin tuikitutusta sauvajyvänen-blogista. Siellä oli tehty raparperikakkua, mutta arvelin ohjeen toimivan myös karpalon kanssa. Muunsin ohjetta sen verran, että käytin fariinisokerin sijasta muscovadoa. 

Karpalokeikauskakku

Vuokaan:

• 50 g voita
• 2 dl muscovadosokeria
• 3 dl karpaloita
• pieni sipaisu voita vuoan reunoihin

Taikina:

• 150 g pehmeää voita
• 2 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljatahnaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Laita vuoan pohjalle voi ja muscovadosokeri (tai fariini, jos sitä käytät). Laita vuoka lämpenevään uuniin muutamaksi minuutiksi, kunnes voi sulaa. Levittele sokeri ja sula voi koko vuoan pohjalle ja jätä odottamaan. 

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna kerrallaan ja vatkaa tasaiseksi. Lisää mukaan jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe, sekä vaniljatahna (tai -sokeri). Sekoita taikina tasaiseksi. Sipaise hieman jäähtyneen vuoan reunat voinokareella ja kumoa karpalot vuoan pohjalle, levittele ne tasaisesti. Kaavi ja levitä taikina marjojen päälle sileäksi kerrokseksi. Minun vuokani on 26 cm halkaisijaltaan, vähän liian iso tälle taikinamäärälle, kakusta tuli aika matala. 

Paista kakkua uunin keskiosassa noin 50 minuuttia. Jos käytät irtopohjavuokaa, laita vuoka leivinpaperilla vuoratulle pellille siltä varalta, että vuoka vuotaa. Kokeile kakkua, jos tikku tulee puhtaana taikinasta, kakku on kypsä. Anna sen jäähtyä vuoassa noin vartin verran. Pyöräytä reunaa veitsellä ja kumoa kakku lautaselle. Jos olet onnekas, saat vuoan nätisti irti ja kakkuun jää kaunis marjapinta. Minun piti pieni reunanpala asetella takaisin paikalleen. Söimme kakkua jälkiruokana vaniljajäätelön kanssa. Hyvää, kirpeää, makeaa. 

Loma, metsämansikat, mustikat ja aika-ajo

Tällainen yllätyskesäloma on kyllä ihan kiva juttu, en ole ehtinyt kasata suuria (lue:mitään) odotuksia, joten voi olla, että loma sujuu mukavissa merkeissä ilman suuria pettymyksiä ja lässähdyksiä. Sen verran rennolla tuulella olen ollut, että kaikki ruokasuunnitelmat Ranskaan liittyen ovat tuntuneet liian suureellisilta alkaa toteuttaa. Mietin vain mitä huomenna söisimme. Tämän päivän päivällisen kuittasimme ras-el-hanout-marinoiduilla possu- ja kanavartailla ja erinäisin vihanneksin ja salaatein.

Kävimme aamupäivällä poimimassa metsämansikoita ja mustikoita. Minäkin viimein käytin uutta pyöräilykypärääni, kun ajoimme pienen matkan marjoja metsästämään. On kyllä huomattava ero entisen pottani ja uuden Gironi välillä! Löysimme metsämansikoita juomapullollisen verran ja mustikoita sen verran kuin sääskiltä maltoimme poimia. Tuumin, että ranskalaiset ihan varmasti pitävät niin mansikoista kuin mustikoistakin ja jos meillä olisi juuri nyt ranskalainen kylässä, tarjoaisimme hänelle päivällisen päätteeksi vaniljajäätelöä suomalaisten metsämarjojen kera. Tällä lapsuuteni muistojen marjaheinällä kuittaan päivän kokkauksen ja lupaan huomenna vielä kokkailla jotakin oikeasti ranskalaista. 

Tour de Francessa ajetaan toiseksi viimeistä etappia, henkilökohtaista aika-ajoa. Kokonaiskilpailun tilanne vaikuttaa kiveenkirjoitetulta, mutta aina pitää muistaa, että kukaan ei voita, ellei aja maaliin asti. Huomenna ajetaan viimeinen etappi Pariisissa, etappi johon kuuluu samppanjalasien kilistelyä (meilläkin on pullo jo kylmässä), kiivas loppukiri ja paljon matkailumainontaa.

Karpaloperjantai

Tänä syksynä kotimme lähellä olevalla suolla (koordinaatit salaisia) on todella paljon karpaloita, noita soidemme pikku vitamiinipommeja. Kammenpyörittäjä keräsi jo eilen pienen ämpärillisen marjoja, mutta sanoi niitä jääneen vielä runsaasti. Niinpä tämä aamuna myös taloutemme sohvavastaava ryhdistäytyi, nousi polkupyörän selkään ja pyöräili vaativan 10 minuutin matkan suon reunaan. Kaunis, aurinkoinen sää ja sopivan pieni ämpäri siivittivät minutkin poimimaan innokkaasti karpaloita, joita oli tosiaan aivan tolkuttoman paljon. Aiemmat kokemukseni karpaloiden poimimisesta ovat olleet sen kaltaisia, että yksi marja siellä ja toinen täällä, mutta nyt oli toisin. Suo oli paikoin melkoisen kostea, sen sain kokea myös ihan rähmälläni, sillä unohduin liian pitkäksi aikaa sijoilleni ja kaunis punainen kumpparini imeytyi suohon, jolloin seuraava askel jäikin haaveeksi ja otin kontaktia ainakin muutamaan eri sammallaatuun. Kiitos nykyisten ulkoiluvaatemateriaalien, ei muuta kuin rivakka suoveden kiertäminen pois polvista ja jatkamaan poimimista! Saimme parissa tunnissa viitisen litraa karpaloita, kylmät varpaat ja punaiset posket. 

Kotona oli ohjelmassa tietysti marjojen puhdistamista, joka ei ollutkaan kovin työlästä, suolta poimittujen karpaloiden seassa oli vain vähän kuivia heinänkorsia. Kammenpyörittäjä kehitti pikaisen iltapäivälämmikkeen, jonka nimesimme suoshotiksi. Pari lusikallista marjoja survottiin soseeksi. Lusikallinen sosetta, jääpala ja pikku tömpsy vodkaa talouden pienimpään lasiin, pinnalle muutama ehjä marja. Kylläpä puistatti (hyvällä tapaa) ja lämmitti. 

Suurin osa karpaloista päätyi sellaisenaan pakastimeen, mutta puolisen litraa meni tämän päivän jälkiruokaan, karpalokiisseliin. Laitoin puoli litraa marjoja ja litran vettä kattilaan ja annoin kiehua hetken aikaa, karpalot poksahtelevat iloisesti kuumetessaan, joten kansi ja varovaisuus oli paikallaan, kuuma karpalotirskaus ei tehnyt kauhakädelle hyvää eikä ollut niin kiva siivota liedeltäkään. Jätin kiehahtaneen kiisselipohjan kattilaan hautumaan noin puoleksi tunniksi, jonka aikana lopun suosaaliin puhdistaminen jatkui. Siivilöin marjojen kuoret pois liemestä ja painelin marjamössöä varovasti kauhalla, varoen niitä marjoja, jotka vielä eivät olleet poksahtaneet. Kaadoin siivilöidyn karpaloliemen takaisin puhtaaseen kattilaan ja kuumensin sen uudelleen, lisäsin mukaan ruokosokeria sen verran, että liemen kirpeäys taittui ja maku oli sopivan makea. Sekoitin noin 5 ruokalusikallista perunajauhoa tilkkaan vettä ja kaadoin suurusteen ohuena nauhana mehuliemeen ja nostin sen vispilällä kevyesti sekoittaen pulpahtamaan kerran tai kaksi, jolloin kiisseli sakeni. Kaadoin kiisselin kulhoon jäähtymään ja nautimme sen iltaisena jälkiruokana kermavaahtolusikallisen kanssa. 

Päivällisellä meillä oli toinen erä ravioli vs minä. Sen lopputuloksesta tuonnempana.