Järkyttävän hyvät pikkuleivät

Elokuussa meillä oli ilo olla paikalla, kun Mari Moilasen Syötäviä vietäviä-kirja julkaistiin. Saimme kirjan mukaamme tuosta mukavasta tilaisuudesta ja tänään kokeilin siitä ensimmäistä ohjetta. Vähän minä menin muuntelemaan, koska jauhovarastossani ei ollutkaan spelttijauhoja. Olin ihan varma, että olisi, mutta ne löytynevät vasta huomenissa, kun pikkuleivät on jo syöty. Noita ei nimittäin jää mihinkään vietäväksi. 

Toinen muutokseni oli lisätä taikinaan marachinokirsikoita, sillä niitä minulla oli ollut jo pitkään, ostin sen Hella & Herkku-kaupasta jo aikoja sitten. Tästä taikinasta tuli 21 isoa pikkuleipää. Vai pientä isoleipää? Ihan miten vain. Ai niin, lisäsin minä kananmunienkin määrää yhdellä, sillä varastoni kananmunat olivat ihan kamalan pieniä. Melkein piti olla suurennuslasi niitä etsiessä. 

Suklaa-kirsikkacookiet

• 200 g voita
• 3 dl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja (piti olla täysjyväspelttijauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa (piti olla 2 tl)
• 3 kananmunaa (piti olla 2)
• maito- ja valkosuklaanappeja pari pussinpohjaa (piti olla 3,5-4 dl rouhittua suklaata, eri värejä)
• 1 dl marachinokirsikoita (ei pitänyt olla, sorry)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla (200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan vehnäjauhot, joissa on mukana leivinjauhe, suola ja vanilja ja lopulta pyöräyttele sekaan suklaanapit ja kirsikat. Taikina on melko tönkköä, mutta siitä on helppo pyöritellä palloja. Jätä kunnon välit pallojen väliin. Minä laitoin 9 palloa toiselle pellille ja toiselle 12, eivätkä ne levahtaneet toisiinsa kiinni. Paista pikkuleipiä noin 13-15 minuuttia ja otettuasi ne pois uunista, paina ne kuumina lastalla litteämmiksi. Jäähdytä ja syö! 

Aivan älyttömän hyviä pikkuleipiä. Olen syönyt vasta pari, vielä ei kohdalle ole osunut kirsikkasattumaa, mutta onnistun varmasti sellaisenkin saamaan. Kerrankin on hyvä, että Antilla on iltavuoro. 

Kiitos Mari mainiosta kirjasta! Joulun lähestyessä sen ajankohtaisuus vain paranee. 

Nektariinikakkua omppulaatikossa

surinaa oreganossa

Kyläilimme eilen luimupupulassa. Heillä on ollut kiireisiä viikkoja muuton vuoksi, mutta he halusivat kutsua meidät syömään luokseen kiitokseksi Kammenpyörittäjän työkalulainoista ja kantoavusta. Kysyin voisimmeko tuoda tullessamme jälkiruoan, sillä heillä oli varmasti riittävästi puuhaa ilman leipomisiakin. 

Muistin, että luuhedelmät ovat isäntäväen mieleen ja ostamieni kypsien nektariinien hyödyntäminen tuntui luontevalta lähtökohdalta. Olen usein lukenut Kokkeillaan-blogissa käytetyistä Donna Hayn ohjeista ja sellaiseen törmäsin foodgawker-kierroksellanikin. Löytämäni postaus sisälsi kuitenkin muutamia epätarkkuuksia, joten googlasin muita postauksia löytääkseni alkuperäisen ohjeen. Luulen löytäneeni sellainen NYAM!-blogista, tai ainakaan minulle ei jäänyt mitään suuria kysymysmerkkejä ohjeen luettuani.

Nektariinikakku Donna Hayn tapaan

Täyte

• 2,5 kypsää nektariinia
• 55 g sokeria

Taikina

• 110 g sokeria
• 90 g pehmeää voita
• 2 kananmunaa
• 120 g mantelijauhetta
• 35 g vehnäjauhoja
• 1/4 tl leivinjauhetta
• puolikkaan greipin kuori raastettuna (appelsiinia alkuperäisohjeessa)

Siirappi

• 2 dl verigreippimehua (alkuperäisohjeessa appelsiinimehua)
• 0,5 dl appelsiinilikööriä
• 110 g sokeria

Aloita tekemällä hedelmätäyte. Puolita kypsät nektariinit ja poista kivi. Syö yksi ylimääräinen puolikas, tai jos arvelet kuuden puolikkaan mahtuvan käyttämääsi vuokaan, malta mielesi. Minä käytin pitkää, kapeaa irtopohjavuokaa, johon mahtui 5 nektariinipuolikasta taikinan päälle. 

Kaada pannulle sokeria ja ravistele varovasti niin, että sokeri leviää tasaisesti pannun pohjalle. Asettele nektariinipuolikkaat pannulle sokerin päälle leikkuupinta alaspäin. Kuumenna pannua keskilämmöllä. Sokeri sulaa ja puolikkaat alkavat kypsyä. Alkuperäisohjeessa neuvottiin kypsentämään niitä, kunnes sokeri olisi sulaa ja kullanväristä, mutta hedelmien kuori teki sokerista kiintoisan violettia. 

Kun nektariinit ovat hieman pehmenneet ja sokeri paksua, siirrä puolikkaat lautaselle odottamaan leikkuupinta ylöspäin ja siivoa pannu pikimmiten, ettei sokeri jymähdä pannuun. 

Kaada loppu sokeri pannulta johonkin kuumuutta kestävään, roskiin laitettavaan astiaan, vaikka tyhjän jogurttipurkin pohjalle. Sokeria ei kannata päästää viemäriputkistoon yhtään sen enempää kuin kinkkurasvaakaan. 

Seuraavaksi valmistele vuoka. Leikkaa sen pohjan kokoinen pala leivinpaperia. Sutaise pohjalle pikkuisen voita, aseta leivinpaperi pohjalle, voisipaisu auttaa kiinnittämään paperin. Voitele vuoan reunat. Kuumenna uuni 180 asteeseen. (alkuperäisohjeessa oli käytetty 160 asteen lämpöä, mutta se oli kyllä joko väärin muunnettu tai muutoin turhan alhainen lämpö)

Sitten on taikinan aika. Leikkaa pehmeä voi kuutioiksi ja laita kulhoon. Kaada päälle sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella, kunnes voi ja sokeri ovat muodostaneet pehmeän massan. Mittaa mukaan muut taikinan ainekset ja vatkaa taikina tasaiseksi. Mantelijauheen ansiosta rakenteesta tulee rakeista. 

siivoa jälkesi tai hommaa pätevä kölvi

Lusikoi taikina valmistellun vuoan pohjalle ja tasoittele pinta. Nosta nektariinipuolikkaat taikinan päälle tasaisin välein ja paina niitä varovasti taikinaan. Paista uunin keskitasolla noin 40-45 minuuttia. Aloitin paistamisen ohjeen 160 lämmössä, mutta eihän siitä meinannut tulla millään valmista, eikä ohjeen 30 minuuttia riittänyt mihinkään. Niinpä nostin lämpöä 20 astetta ja kaikkiaan paistoin 45 minuuttia. Jos aloittaa heti 180 asteella, pääsee luultavasti kypsään lopputulokseen hieman lyhyemmässä ajassa. Kokeile tikulla kypsyyttä, kun taikina ei enää tartu tikkuun ja pinta on hedelmien vierestäkin kullanruskea, kakku on kypsä. 

koekakku kotiväelle

Kakun ollessa uunissa, keitä sille sitruksinen siirappi. Meillä ei ollut yhtään appelsiinia, mutta yksi verigreippi löytyi, joten käytin sitä. Sen kuorta olin jo raastanut taikinaan ja nyt halkaisin sen ja puristin siitä mehut pieneen kattilaan. Mehua ei tullut aivan tarpeeksi, joten lisäsin mukaan hieman limellä maustettua purkkiappelsiinimehua. Lisää mehuun likööri ja sokeri ja keitä siirapiksi. Se vie noin 10-15 minuuttia ja jätä siirappi jäähtymään. 

Kun kakku on jäähtynyt, irrota se vuoastaan. Ohjeen mukaan kakku tarjotaan siirapin kera, enkä oikein osannut päätellä oliko siirappi tarkoitus heti valuttaa kakun päälle, vai asettaa tarjolle. Koska minun oli tarkoitus kuljettaa kakku kyläpaikkaan, jätin siirapin laittamatta ja otin sen pikkukannussa mukaan. 

Olin aivan varma, että minulla on jemmassa pitkulainen kakkulaatikko, siisti pahvinen rasia, jonka olin säästänyt, jos vaikka joskus tarvisin. Eihän sitä löytynyt eilen, kun oli tarvetta kuljettaa pitkänmallinen kakku. Onneksi varastosta löytyi (en kyllä tiedä miksi) tietokoneen myyntipakkaus neljän vuoden takaa. Siihen kakku saatiin hyvin sijoitettua kuljetuksen ajaksi. 

Meille tarjottiin erinomainen illallinen, jonka teemana oli vihreys. Lautasella oli yrttisiä lampaanlihapullia, tsatsikia, perunasalaattia uusista pienistä siikleistä, hernepyrettä ja uutta fenkolia pinjansiemenien ja sultanarusinoiden kera. Tämän viimemainitun lisäkkeen valmistamiseen minäkin pääsin osallistumaan, kun älysin kysyä voisinko olla avuksi miesväen vielä heiluessa vatupassien ja ruuvinväänninten kanssa. Jako se on perinteinenkin työnjako. 

Elokuisen illan pimentyessä askaroimani nektariinikakkukin pääsi pöytään ja hävisi melko nopeasti. Oli tosiaan hyvä, ettei siirappia oltu uutettu lämpinä kakkuun, vaan jokainen kaatoi sitä haluamansa määrän annoksensa päälle. Siirappi oli tanakoitunut aika paksuksi ja tujakan makeaksi. 

Hyvien kahvien jälkeen saimme vielä kävelyseuraa sillan pieleen asti, josta jatkoimme kohti keskustaa ja kotiin vievää bussia. Oli juuri täydellinen elokuun ilta, ei kylmää, ei kuumaa, ilma hivenen kostea ja raikas. Saunalautat uiskentelivat Jyväsjärvessä ja täysikuu nousi taivaalle. Kiitos luimupupuille miellyttävästä illasta, siitä jäi hyvä mieli!

kauhea ruuhka sillalla lauantaina iltapäivällä