Fromage Fort

Kävimme aamulla Tampereella Tulintorin kauppakeskuksen Boulangerie Marcossa, se avautuikin ranskalaisittain varhain, jo kello 07.30. Ostimme hapanjuurileivän ja patongin. Eiväthän ne halpoja ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Kotiin tultuamme tein meille nopeat uunissa paistetut juustoleivät, ohjeen nimi on Fromage Fort ja otin sen täältä. 

Fromage Fort

• erilaisia juustojen loppuja, comtea, gruyèreä, parmesaania, punakittijuustoa, brietä, tuhkajuovajuustoa yhteensä noin 150 g
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkasin veitsellä erilaisten juustojen loput pienehköihin kuutioihin ja keräsin ne blenderin kannuun, kaadoin mukaan ensin puolisen desiä viiniä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Laitoin blenderin töihin ensin pulsella ja sitten yhtäsoittoa siksi aikaa, että juustoista muodostui tahna. Lisäsin vielä hieman viiniä ja pippuria ja jatkoin seloittamista. Kun massa oli melkoisen tasaista ja aika paksua, kaavin sen lasiseen säilytysrasiaan. 

Leikkasin hapanjuurileivästä neljä viipaletta ja levitin niille juustotahnaa, tästä määrästä kului noin puolet. Loput laitoin jääkaapin kylmimpään osaan tiiviillä kannella suljettuna. Paistoin leipiä uunissa leivinpaperin päällä pellillä noin 15 minuuttia, kunnes juusto oli osaksi imeytynyt leipään ja osaksi saanut kivoja paistopilkkuja. 

Kiersin vielä pippuria kuumien leipien päälle ja nyt jälkeenpäin mietin, että juustomassaan olisi sopinut hyvin pieni tilkka Kirschwasseria, sitä viinaa jota laitetaan juustofonduen terävöittäjäksi. Ehkä teen lisäyksen loppumassaan huomenna, kun paistan vielä yhdet leivät meille airfryerissä. 

Tour de Francessa oli taas vuorossa vuorietappi. Ehdimme katsoa siitä tallenteena loput 20 km. Vaikka Richard Carapaz ei ole suosikkilistallani, en nyt murjota, vaikka hän voittikin etapin. Nyt hänkin liittyi siihen porukkaan ajajia, jotka ovat kaikki voittaneet etapin kaikissa kolmessa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Tadej Pogacar. Enää on jäljellä neljä etappia ja toivon, että Tadej pitää pintansa. 

Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Monessa kulttuurissa on omanlaisensa kanakeitto, niin korealaisessakin. Kuten olen jo aiemmin oppinut dak tarkoittaa kanaa ja kalguksu liittyy tapaan millä keiton nuudelit on valmistettu, tässä ruokalajissa käytetään veitsellä leikattuja (knife cut) nuudeleita. Niitä saa ostaa valmiinakin siellä, missä on suuret valikoimat korealaisia elintarvikkeita, mutta niiden tekeminen alusta astikaan ei ole vaikeaa. Samaan tapaan kuin tortillalättyjen tai pastan tekeminen alusta, nuudelit eivät ole sen hankalampaa. 

Käytin tähän ruokaan osan edellispäivänä kypsentämästäni kokonaisesta broilerista, käytin silloin painekattilaa kypsennykseen. Vinkit tähän keittoon otin Korean Baksang-blogin keittopostauksesta. Siinä tehtiin kaikki alusta asti, minulla oli siis jo kana valmiina. Pienensin nuudeliannosta, luulin pienentäväni sen kahteen annokseen, mutta tuli siitä vieläkin neljä annosta. Laitan tähän määrät jotka käytin, Hyosunin postauksessa on tarkasti kerrottu paljonko hän käyttää mihinkin määrään aineksia, tosin korealaiset taitavat syödä paljon suurempia annoksia ruokaa kuin me. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Nuudelit

• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1,5- 2 dl vettä
• 1 rkl öljyä

Tarvittavan veden määrä riippuu jauhoista, joten ei kannata heti kumota jauhoihin koko määrää vettä. Aloitin keräämällä jauhot, suolan ja öljyn kulhoon ja sitten noin puolet mittaamastani vedestä. Aloin käsin työstää taikinaa ja lisäsin vettä hieman kerrallaan. Käytin kaikkiaan melkein kaksi desiä vettä ja sain aikaan noin viiden minuutin työstämisen jälkeen taikinapallon, joka oli melko tiivis, ei mitenkään pehmeä. Näin ymmärsin, että pitää ollakin. Jätin pallon kulhoon kelmulla peitettynä tunniksi. 

Nuudelitaikinan kauliminen vaatii melko paljon jauhoja, jotta taikinan saa kaulittua ohueksi eivätkä leikatut nuudelit tartu toisiinsa. Jaoin taikinan kahteen osaan ja kaulitsin ne omiksi ohuksi lätyikseen. En saanut aikaan neliön mallisia lättyjä ja voi olla, että olisi pitänyt kaulita ohuemmaksi, mutta ekalla kerralla olin vielä vähän oppilaana omin nokkineni. Kaulitsin siis taikinan kahdeksi ohueksi lätyksi. Ripotin näille lätyille vielä hieman jauhoja, jotka levitin kämmenelläni tasaiseksi ja sitten käärin lätyn rullalle. Rullan leikkasin veitsellä suikaleiksi, jotka erottelin heti toisistaan ja peitin keittiöliinalla. Näytti, että nuudeleita tuli melko paljon, enemmän kuin yhteen ruokailukertaan tarvitsisimme. 

Muut keittoainekset

• valmiiksi kypsennettyä yrttimarinoitua broileria suikaleiksi nyhdettynä
• vettä
• 2 porkkanaa
• 4 retiisiä
• puolikas punainen suippopaprika
• puolikas oranssi paprika
• kevätsipulia
• 1 tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (kovanpuoleista merilevää, joka pehmenee keitettäessä, mutta otetaan pois muutaman minuutin keittämisen jälkeen)
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• soijakastiketta

Valmistelin muut ainekset nuudelitaikinan asettuessa ennen kaulimista. Leikkasin porkkanat, kevätsipulit, paprikat  ja retiisit ohuiksi viipaleiksi, varastoissani kasvikset alkavat taas olla vähissä, joten käytin sitä mitä sattui olemaan. Tähän sopisi hyvin kesäkurpitsa. Osan kevätsipulista säästin tarjoiluun. 

Kiehautin kattilassa vettä ja lisäsin siihen palan kelpiä ja kasvisliemen. Laitoin kasvikset liemeen kypsymään ja nappasin kohta kelp-palan pois. Lukemani mukaan sitä ei kannata uittaa keitoksessa kauhean kauan. Lisäsin mukaan kananyhteet, noin neljäsosan kokonaisen linnun lihoista. Arvelin, että sen verran me nyt kerralla söisimme. 

Lähdepostauksessa järkevästi neuvotaan kypsentämään ensin nuudelit omassa kattilassaan, jolloin niissä oleva irtojauho ei saosta keittoa, toisaalta sanotaan, että jos haluaa aavistuksen sakeampaa soppaa, voi nuudelit keittää varsinaisessa keittokattilassa muiden ainesten kanssa. Minä kypsensin ensin nuudelit kattilassa ja nostelin ne sitten kypsinä keittokattilaan. Käytin siis puolet tekemistäni nuudeleista ja pakkasin loput rasiaan toista käyttökertaa varten. Kypsyyttä kokeilin pienellä maistipalalla ja muutenkin nuudelit olivat jo nousseet keittoveden pinnalle, joten olivat ne noin neljässä minuutissa kypsiä. 

Sekoitin kypsät nuudelit keittoon ja lisäsin siihen mausteeksi vielä hieman soijakastiketta. Tein vielä erikseen keiton päälle lusikoitavan pienen annoksen kastiketta. 

Tarjoilukastike

• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• silputtua kevätsipulia

Sekoitin ainekset keskenään ja kaadoin kastikkeen pieneen tarjoilukuppiin. Ei vienyt kuin kaksi minuuttia, mutta oli hyvä kruunaus keitolle. Tämä oli todella hyvä kanakeitto, tuumimme, että nytpä olisi ollut pienelle nuhalle käyttöä, niin lämmittävää ja hyvää keitto oli. Ja muuten, söimme melkein koko keiton puikoilla, vasta loput liemet kupista piti lusikoida! 

Söimme kumpikin kaksi pientä annoskupillista ja sitten tuumimme, että lientä ja vihanneksia on vielä melko paljon ja vähän kanaa ja nuudeleita odottamassa toista käyttöä. Niinpä jatkoin keiton toiseksi ateriaksi, kumosin kattilaan loput kanat ja hieman lisää vettä, nostin keiton kiehumaan ja sitten lisäsin ne juuri varastoimani loput nuudelit keittoon. Annoin keiton kiehua noin kolme neljä minuuttia ja sen jälkeen jäähdytin sen ja pakastin sen myöhempää ateriaa varten. Tästä toisesta erästä tuli noin 0,75 litraa keittoa. Voin lisätä hieman vihanneksia, jos sattuu olemaan jotain sopivaa, kun sulatan keiton syötäväksemme. 

Ostin aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta kaupasta nipun kevätsipulia (en ole varma onko se sama asia kuin ohjeissa usein mainittu vihersipuli), koska nipun sipuleissa oli hyvät pienet juuret. Monesti sipuliniput on leikattu juurettomiksi. Eräässä k-draamassa naispääosanesittäjällä oli avioeron jälkeen asiat aika huonosti, mutta hänellä oli kuitenkin kevät/vihersipulia kasvamassa purkissa, siitä hän otti sipulia ja pian sipulit olivat taas kasvaneet ja niistä saattoi leikata jälleen varsia ruokiin. Hän kyllä antoi sen sipulin tapaamalleen mukavalle, auttavaiselle miehelle, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen sarjan oppa. 

Minun sipulini ovat nyt noin viikossa kasvaneet näin paljon, saan ehkä muutaman viikon kuluttua leikata niistä ruokiin varren tai ainakin palasen vartta. 

Varsinaiset keräilyerät – Jotain maukasta-kaalilaatikon mukaelma

Olemme olleet nyt muutaman päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.

Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois. 

Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan

• 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
• 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
• 650 g painava suippokaali silputtuna
• 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
• 3 rkl valkoviinietikkaa
• 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa) 
• suolaa ja pippuria
• kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
• 1 tl chilirouhetta
• 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan) 
• tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput) 

Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle. 

Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa? 

Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran. 

Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin  pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11. 

Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea. 

Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

XXL-koon kanaleikkeet

Eilen piti kattausta muuttaa juuri ennen syömistä. Meillä oli liian pienet lautaset. Piti ottaa isommat, ettei tekemäni ruoka mennyt reunojen yli kuten Hurtti-Ukon pizzat aikoinaan. Hyvin kauan sitten, siihen aikaan, kun pöydät olivat puhtaita pyyhkimättäkin, eikä asbestikaan ollut vielä kauhean vaarallista*. 

Tämä on niitä omasta tai asiakkaan päästä-ohjeita, ei ole olemassa mitään erityistä lähdettä sille. Mutta hyvän rautalankakuurin sain juuri päivää paria aikaisemmin, kun luin ystäväni sauvajyväsen vuosikatsauksen. Siellä oli mukana yksi erittäin hyvä juttu, nimittäin se, että käytetään ruoka-aineet tarkkaan. Ei tehdä liian suuria määriä leivitysaineitakaan, vaan sopivasti. Olen ollut juuri sellainen liikaleivittäjä. Mutta ei enää! Lainaan tähän pätkän sauvajyväsen postauksesta: "Reseptin löysin isotädiltäni peritystä vanhasta keittokirjasta. Olin sitä ennen googlaillut ohjeita, ja minut pysäytti näiden ohjeiden vertailu: tässä vanhassa ohjeessa ei hukata mitään. Paljon puhutaan ruokahävikistä, mutta kaikissa nykyisissä ohjeissa esim. leivitykseen käytetään vähintään yksi dl vehnäjauhoa, josta siis suurin osa menee hukkaan. Tuossa vanhassa ohjeessa käytetään yksi rkl, se määrä riitti juuri ja juuri, mutta mitään ei jäänyt hukkaan. Ihana ohje, ihana ruoka." 

XXL-koon kanaleikkeet

• 2 ohutta broilerifilettä
• 2 rkl (en nyt sentään tohtinut ihan yhteen vähentää)
• suolaa ja pippuria
• kuivattua persiljaa
• 1 kananmuna
• pankomuruja 
• voin ja öljyn seosta paistamiseen

Olin ottanut edellisiltana pakastimesta sulamaan kaksi vakumoimaani broilerin filettä. Ne olivat peräisin sellaista isosta pakkauksesta, jossa oli hieman repaleisia fileitä, iso setti, tarjouksessa, ehkä jopa punaisella lapulla. Joka tapauksessa siis liikaa kerralla kahdelle. Olin käyttänyt kaksi samana päivänä ja pakastanut loput osina. 

Kuivasin sulaneet filepalat ja laitoin ne paksuun muovipussiin nätisti vierekkäin. Hakkasin ne oikein kunnolla lihanuijalla, niin että ne olivat vieläkin repaleisempia. Jos olisi ollut joku trauma terapoitavaksi tai stressi purettavaksi, tämä toimi olisi sopinut siihen oikein hyvin. 

Sekoitin venhäjauhoihin suolaa, pippuria ja kuivattua persiljaa ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Kaksi ruokalusikallista riitti, muttei jäänyt yhtään ylitse. Sitten kastoin palaset kevyesti vatkattuun kananmunaan, siinäkin yksi kananmuna riitti juuri ja juuri. Lopuksi pyörittelin vielä palaset pankomuruissa, niitä oli melko avokätisesti, mutta niitäkin kaadoin käteni kautta niin, että tuli otettua vain tarpeeksi, eikä kompostiin laitettavaksi jäänyt yhtään, kuten yleensä. 

Paistoin leivitetyt XXL-koon kanaleikkeet (tässä kohtaa tapahtuu se taika, broileri muuttuu kanaksi) voin ja oliiviöljyn seoksessa molemmin puolin. Piti käyttää kahta pannua, sillä leikkeet olivat tosi isot, joskin ohuet. Ja piti tosiaan vaihtaa isommat lautaset. Lisänä meillä oli neljästä perunasta tehty muusi, sekin oli justiinsa oikea määrä ja höyrytettyjä porkkanoita ja ruusukaalipallukoita, sekä etikkapunajuuria ja -kurkkuja. Kaksi viimemainittua ei näköjään ole vielä kuvanottohetkellä päässeet niille suurille lautasille. 

* Tuo asbestijuttu liittyy siihen, miten joku jossain kertoi (tarkka lähdetieto on aina paikallaan) ehkä tekemästään remontista, että se tapahtui siihen aikaan, kun asbesti ei ollut vielä niin vaarallista. Se taisi olla joku Areenassa näkemämme pätkä, ehkä Antti muistaa. Hörähdimme nauruun siinä kohtaa. 

Hävikintorjuntalaatikko

Ostin viime viikonloppuna Lidlistä hävikintorjuntalaatikon. Meidän lähimmän Lidlimme kassojen jälkeen ikkunalla on ollut vaihtelevasti tarjolla parin euron laatikoita, joiden sisältö vaihtelee. Tarjolla on ollut paria kolmea laatikkoa kerrallaan ja toiveena on, etteivät asiakkaat käy vaihtelemaan sisältöjä. Otetaan tai jätetään ja jos otetaan, maksetaan kassalle kaksi euroa. Olin pari kertaa jättänyt ottamatta, sillä oli jo valinnut hevi-osastolta tarpeeksi kasviksia ja vihanneksia, mutta nyt tarjolla oli niin monipuolinen laatikko, että valinnoistani huolimatta ostin yhden hävikintorjuntalaatikon.

Sisältönä oli nippu varsiselleria, viitisen porkkanaa, muutama omena, pari appelsiinia, kaksi sydänsalaattia, yksi suuri punainen paprika, kaksi isoa suippopaprikaa, pari pientä punaista suippoa paprikaa, pieniä terttutomaatteja ja granaattiomena. Voi olla, että joku unohtui.

Tein tällä viikolla eräänlaista soffrittoa suuresta osasta kasviksia ja juureksia, vaikken tiedä kuinka tarkka tämä soffritton määritelmä on. Opin kätevän kasvishaudutteen teon Hannelelta reilu vuosi sitten ja nyt tein sitä kerralla isomman setin. Käytin hauduttamiseen crock pot-pataa ja koko päivän. Mikäli soffrittossa oikeasti on vain sipulia, porkkanaa ja selleriä, niin ei sitten kerrota kenellekään mitä kaikkea pataan keräsin. Joka tapauksessa sinne muodostui päivän aikana niin hyväntuoksuinen kombo, että määritelmistä viis. Mirepoix-määritelmästä voi luntata mitä eri maitten keittiöissä käytetään tähän sekoitukseen ja ihan varmasti saa laittaa mitä itse haluaa. 

Kasvishaudute monen ruokalajin pohjaksi

• nippu varsiselleriä
• 3 porkkanaa
• nippu kevätsipulia
• punaisia paprikoita (isoja, pieniä ja suippoja yhteensä 4-5 kpl)
• puolikas kesäkurpitsaa
• palanen fenkolia
• oliiviöljyä

Leikkasin ja silppusin kaikki ainekset niin tasaisesti pieniksi kuutioiksi kuin kärsivällisyyteni riitti. Kuvasta näkee, että fenkolin kohdalla ei ihan riittänyt. Keräsin kaikki pikkukuutiot suureen haudutuspataani ja kaadoin päälle oliiviöljyä sen verran, että sitä oli mukavasti koko seoksessa, ehkä noin puoli desiä kaikkiaan. Monen litran pata oli yli puoleen väliin täynnä.

Laitoin padan ensin high-asetukselle noin kolmeksi tunniksi. Sekoittelin välillä ja laitoin sitten asetukselle low moneksi tunniksi. Pata aloitti työt aamulla noin klo 11 ja illalla klo 19 seos oli niin tuoksuvaa ja valmista, että käytin hyvän aikaa sitä nuuhkimalla. Peittelin padan kylmään ja eilen pussitin seoksen pakastamista varten.

Soffrittoa tuli neljä pussillista, jokaisessa oli neljä kauhallista seosta. En käyttänyt mitään mausteita, en suolaa, en pippuria, kaikki maku (jota on paljon) tuli kasviksista itsestään. Nyt on helppo napata pussillinen kerrallaan, kun alkaa tehdä jotain ruokaa, johon tällainen kasvispohja on omiaan.

Muuten käytin hävikintorjuntalaatikon tuotteita kaali-appelsiinisalaattiin (yksi appelsiineista ei ollut ehkä veriappelsiini, juuri se laatikosta nappaamani).

Sydänsalaatit grillasin ja söimme ne ranskankerman ja lohenmädin kanssa samaan tyyliin kuin Tukholman Kagges-ravintolassa aikoinaan.

Omenat menivät piirakkaan ja pihan mustarastaille, paprikoista osan söimme leivän päällä. Pienet terttutomaatit ovat vielä jäljellä ja granaattiomena. Yhdestä suippopaprikasta ehti mennä osa pilalle, olin käyttänyt siitä puolet ja pilaantuminen alkoi leikkupinnasta. En ollut muistanut laittaa paprikaa jääkaappiin tai muutenkaan suojata sitä. Olen tyytyväinen kahden euron ostokseeni, sillä olen yleensä melkoinen huithapeli. Nyt hävikkiä ei todellakaan tullut paljon.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeet.