tiistai 31. heinäkuuta 2018

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

Anne 52 Weeks of Deliciousness-blogista oli tehnyt tosi houkuttelevaa mansikka-halloumisalaattia pari päivää sitten ja minun oli tarkoitus tehdä sitä eilen. Unohdin vain ostaa avokadoja, enkä viitsinyt enää kääntyä puolivälistä kauppaan uudelleen. Tänään saavuin yövuorosta kaupan kautta ja ostin avokadoja, kerrankin sopivan kypsiä. Se ilahdutti. Anne oli soveltanut Parhaita ruokahetkiä-kirjan ohjetta ja soveltamaan minäkin päädyin. Olin nimittäin käyttänyt kaikki loput sitrukset päivän sangriaan. 

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

  • 1 paketti halloumia
  • oliiviöljyä
  • 3 avokadoa
  • mansikoita
  • vadelmia
  • basilikaa

Kastike

  • oliiviöljyä
  • limoncelloa
  • pippuria
Leikkaa halloumi viipaleiksi ja paista ne pannulla tilkassa oliiviöljyä. Puolita avokadot, irrota kivet ja leikkaa toivonmukaan sopivan kypsä vihreä sisus viipaleiksi. Puolita mansikat ja varaa runsaasti basilikan lehtiä. Sekoita mansikat, vadelmat ja avokadoviipaleet kevyesti ja lisää mukaan paistetut halloumipalat ja basilika. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lurittele salaatin päälle. 

Limoncello paikkasi sitruuna- tai limenmehua ihan hyvin, jätin alkuperäisohjeen hunajan pois. Pidimme tästä kesäisestä salaatista oikein paljon, kerrankin tein sopivan annoksen kahdelle, jaksoimme helteestä huolimatta kaiken. 



Nyt tätä naputellessani huomaan, että tästähän tuli samalla yksi osa #suurikeittokirjahaastetta, sillä tuossa olohuoneen pöydällä kirjapinossa on juuri tämä samainen Parhaita ruokahetkiä-kirja! Sain sen Sillä Sipulin väeltä tuliaisiksi, kun he kävivät meillä viime kuussa. En ollut vielä tutustunut kirjaan paremmin, mutta tämän ohjeen perusteella teen sen mitä pikimmiten. Tämä on Ku-ite-tekee-Minnan viime kesänä aloittaman keittokirjahaasteen 25. osa minun osaltani ja vielä on varmaan 100 kirjaa kahlaamatta. Onneksi haasteella ei ole takarajaa. Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. 

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Parmesanperunat

Minulla oli jo valmiit päivällissuunnitelmat, mutta olin unohtanut ostaa yhden pääraaka-aineista, joten vaihdoin lennosta tähän ohjeeseen, jonka näin Minnan blogissa. Ja tätä tulen kyllä tekemään toistekin. Lisäilin hieman aineksia uunipellille ja saimme kokonaisen aterian. Paljon ei nyt jaksa kerralla syödä, mutta jotain kuitenkin.

Parmesanperunat ja vähän tilpehöörejä

  • 8 pienehköä perunaa
  • puolikas pala halloumia
  • 14 kirsikkatomaattia
  • 2 pientä uuden sadon sipulia
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • parmesania
Höyrytä perunat kypsiksi ja leikkaa ne viipaleiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita pellille leivinpaperia. Voitele paperi kevyesti oliiviöljyllä. Asettele perunaviipaleet paperin päälle ja sijoittele väleihin halloumipalasia ja kirsikkatomaatteja. Ripottele päälle sipuli ohuiksi renkaiksi leikattuna, hieman suolaa ja pippuria sekä tuoretta timjamia. Raasta koko komeuden päälle paljon parmesania. Paista noin 15-20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja perunat saaneet kauniin värin. Parmesanista muodostuu ihanaa rapeaa pitsiä, jota ei todellakaan jätetä pellille. 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Galette Hannelen tapaan

Näin Kokit ja potit-blogissa ihastuttavan antipasti-galetten ohjeen muutama päivä sitten. Se näytti juuri sellaiselta, johon olisi hyvä lopettaa tämän vuoden ranskalaisen ruoan haasteemme. Sää jatkuu lämpimänä, eikä ruokahalua ole juuri ollenkaan, mutta tällaisen kaunokaisen tahdoin kuitenkin toteuttaa niistä raaka-aineista, joita kotoa sattui löytymään.

Antipasti-galette


Pohja

  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl ruisjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl suolaa (voisi jättää pois)
  • 100 g kylmää voita
  • 3 rkl turkkilaista jogurttia
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan pieniksi paloiksi leikelty kylmä voi. Nypi voi jauhoihin niin, että seos muistuttaa hiekkaa. Lisää mukaan jogurttia ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jos koostumus ei meinaa asettua taikinaksi, voit lisätä pienen tilkan vettä. Laita taikina jääkaappiin peitettynä ainakin tunniksi. 

Täytteet


Paistettavat

  • vihreää pestoa
  • luumutomaatteja
  • mustia oliiveja

Paistamisen jälkeen

  • marinoitua mozzarellaa
  • oliivi- ja viinirypäleensiemenöljyä
  • baslikaa ja timjamia
  • suolaa ja pippuria (taas suolan voisi jättää pois)
  • puolikkaan limen mehu ja kuorta raastettuna
  • kirsikkatomaatteja
  • ohuita viipaleita salamia
  • kapriksia
  • basilikaa
Sekoita mozzarella marinadin ainekset, öljyt, suola, pippuri, limen mehu ja kuoriraaste ja revi mozzarellapallo mukaan, sekoittele. Jätä maustumaan tunniksi tai pariksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uuniin pelti kuumenemaan mukaan. Kaulitse pohja leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, käytä hieman jauhoja apuna, mikäli taikina meinaa olla tarttuvaista. 

Levitä pohjalle vihreää pestoa ja viipaleiksi leikatut tomaatit, jätä muutama sentti reunoilta ilman täytettä. Jos haluat, laita muitakin täyteaineita jo tässä vaiheessa, vaikka oliiveja. Käännä taikinan reunat täytteen päälle ja nipistele reunoja hieman, etteivät ne aukea uunissa. Siirrä galette papereineen päivineen kuumalle uunipellille ja paista noin 25-35 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat ja täytteet näyttävät hyviltä. 

Anna galetten jäähtyä ja lisää pinnalle mieluisia täytteitä, meillä oli marinoitua mozzarellaa, kapriksia, kirsikkatomaatteja ja oikein ohuiksi viipaleiksi leikattua salamia. Olipa kiva hellepäivän ruoka! Mozzarellan limemarinointi oli todella onnistunut ja hauskasti salamista tuli sydämen muotoisia paloja.



Tour de Francen viimeinen etappi oli perinteiseen tapaan seremoniallinen, eikä siinä enää kärjen tilanne muuttunut. Vain viimeiset kierrokset Pariisin keskustassa ajettiin kilpaa, etapin luonne vaihtui juhlinnasta kirimiesten kamppailuksi. Tosin tänä vuonna kirimiehiä ei ollut mukana alunalkaenkaan kovin paljon ja heistä suurin osa keskeytti tai jäi aikarajan taakse kilpailun kuluessa. Mutta kyllä tästäkin kirikamppailu saatiin aikaan. Norjalainen Alexander Kristotoff voitti.

Vaikkei Geraint Thomas olekaan suosikkini, olen silti ihan tyytyväinen hänen kokonaiskilpailun voittoonsa. Tähän pätee sama ajatuskuvio, jossa kateellinen ihminen ilahtuu yhtä paljon siitä, että joku menettää jotain kuin siitä että itse saa jotain lisää. Nyt CampaKeittiö jää haastevapaalle muutamaksi viikoksi ennen La Vueltaa, vuoden kolmatta suurta ympäriajoa. Toivottavasti tänä vuonna saamme toteutettua espanjalaista ruokahaastetta viime vuotista paremmin. Olimme silloin Espanjassa pari viikkoa ja siitä suuren osan ajasta kipeinä, joten söimme hyvin vähän ja kokkasimme vielä vähemmän. Sitä pohjanoteerausta ei ole vaikea parantaa. 

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Ranskalainen tomaattisalaatti

Tänään oli toiseksi viimeinen päivä tämän vuoden Tour de Francessa. Meidän kahdeksas Ranska-haasteemmekin siis veteli viimeisiään. Tarkoitus oli grillata hieman kanaa päivälliselle ja etsin sille lisäkettä. Tai oikeammin en ehtinyt edes etsiä, kun osuin Hellan ja viinilasin välissä-blogin postaukseen toukokuisesta tomaattisalaatista. Sen vielä luvattiin olevan ranskalaista, joten mikä sen parempaa?

Ranskalainen tomaattisalaatti kahdelle

  • 2 suurta tomaattia
  • 2 pientä salottisipulia
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • iso loraus oliiviöljyä
  • 1 tl cavaetikkaa (oma lisäykseni) 
  • suolaa ja pippuria
  • persiljaa ja basilikaa
Poista tomaateista kova keskusta omenaporalla ja leikkaa tomaatit viipaleiksi. Asettele viipaleet tarjoiluastialle. Silppua sipulit pieneksi ja sekoita etikka, öljy, sinappi ja sipulisilppu keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele kastike tomaattiviipaleille ja jos sinulla on aikaa, laita astia vielä jääkaappiin, etenkin helteellä tälle tekee hyvää olla kylmää. Juuri ennen tarjoilua sommittele päälle vielä paljon persiljaa. Minulla ei ollut kovin paljon persiljaa tarjolla, joten laitoin myös reippaasti basilikaa. Oli oikein soppeli lisäke grillatulle kanalle, vartaissa oli halloumia ja sitruunapaloja mukana.




Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Eilisen pitkän vuorietapin jälkeen tilanne oli se, että Geraint Thomas oli edelleen johdossa, Tom Dumoulin oli toisena ja Chris Froome "vasta" neljäntenä. Saatoin olla tyytyväinen tähän tänään, kun ehdin myös katsoa aika-ajoa päivällispuuhien lomassa. Sepä olikin jännittävä aivan viime hetkeensä asti. Minä olen oikein iloinen, että etapin voittajaksi itsensä ajoi Tom Dumoilin. Toiseksi tuli Chris Froome. Ajanotossa oli jotain epäselvyyksiä jossain vaiheessa, mutta lopputulos miellyttää minua. Geraint Thomas leivotaan huomenna kokonaiskilpailun voittajaksi, mikäli hän vain pääsee maaliin. Tom Dumoulin tullee toiseksi ja voin kestää sen mainiosti, että Chris Froome nousee kolmannelle palkintopallille. Tänäänkin hänelle buuattiin radan varressa, se on minusta oikein tympeää, enkä itse koskaan buuaisi kenellekään, jos etapin varteen pääsisin. Ja ehkäpä pääsenkin ensi vuonna, kun Tour de Francea taas ajetaan. 

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kikkailua kikkailun vuoksi – kampasimpukoita sipulikastikkeella


Ruoanlaitto voi olla helppoa ja nopeaa. Se voi olla myös kikkailua ja helppoa, muttei välttämättä enää nopeaa. Joka tapauksessa siitä voi tulla paljon tiskiä, kuten tuli viime keskiviikkona, jolloin vietin aikaa köökissä ja terassin kesäkeittiössä ainakin tarpeeksi. Sen päivän alkuruoka on jo esiintynyt blogissa, samoin virkistävä ruoanlaittojuoma. Tänään en taas ehdi keitellä tai paistella mitään, mutta käytän keskiviikon päivällisen pääruoan tämän päivän Tour de France-postaukseen.

Nyt kun taloudessamme on ollut sirkulaattori kaksi ja puoli vuotta, on tuota tötteröä (niitä on oikeastaan kaksi) tullut kokeiltua aika monta kertaa. Kaikki kokeilut eivät ole päässeet postauksiksi asti, joko oltuaan jo toistoja tai sitten on mennyt pieleen. Mitään todella pitkiä kypsennyksiä en ole tehnyt, esimerkiksi 36-tuntisia ribsien pehmennyksiä, sillä jotenkin minua hieman ahdistaa ajatus ruoan muhittamisesta muovissa niin pitkään. Jo pari tuntia alkaa olla sillä rajalla. 


Kaikki kokeilut eivät ole olleet kovin hyödyllisiä. Esimerkiksi hampurilaispihvin kypsentäminen sous vide-tekniikalla ei ollut kyllä vaivansa väärti, eikä hillon tekeminen, vaikka hyvää olikin. Kalan kanssa olemme onnistuneet parhaiten, 47-asteinen lohi oli kokolailla onnistunutta. Kaikkea ei tarvitse tehdä muovipussissa, kun sous vide on käytössä. Myös tiivis lasipurkki toimii ja sellaisia kokeiluja on muutamia, esimerkiksi broilerinmaksapatee ja crème brûlée. Siinä prosessissa opin fysiikasta. 

Kampasimpukoita on tullut syötyä monta kertaa, mutta vakuumiin en ollut niitä vielä laittanut, enkä sous vide-kylpyyn. Keskiviikkona tein sen. Simpukoille kaveriksi tein sipulikastiketta, jonka piti alunperin olla purjokastiketta, mutta pidimme keskiviikkona älä poistu tontilta-päivää ja vaihdoin purjon sipuliin ja kun kerran kikkailemaan oli alettu, vein soseutetun kastikkeen nextille levelille sifonilla. Alkuperäisohje hevisti muokattuna on täältä. Tein siinä mielestäni ihan nerokkaan oivalluksenkin, mistä lisäleuhkintaa myöhemmin.

Sous vide-kampasimpukat ja sifoni-sipulit

Simpukat

  • 10 kampasimpukkaa
  • nokare voita
  • timjamia
  • suolaa ja pippuria
  • toinen nokare voita
Sulata simpukat, ei sinulla  mitään tuoreita voi olla! Mutta jos voikin, niin olen paljon hieman kateellinen ja odotan sinun kertovat miten niitä tuoreita kuorineen päivineen oikein käsitellään. Kuivaa simpukat paperilla ja ripota niille suolaa ja pippuria. Asettele simpukat nättiin muodostelmaan vakuumipussiin. Pussi saa olla aika iso, suurempi kuin simpukat tilan puolesta tarvitsisivat. Tämä sen takia, että simpukoissa on kuitenkin kosteutta ja se imeytyy vakumoidessa kohti pussin suuta. Kun pussi on tarpeeksi pitkä, kosteus ei ehdi aivan pussin suulle asti ja vakuumista tulee kunnollinen. Meidän vakuumikoneessa ei ole sellaista moist and delicate-asetusta kosteille ja herkille aineksille. Tämä pitkä pussi-idea toimii aika hyvin. Sisusta pussi  muutamalla voinokareella simpukoiden väleissä ja lisää mukaan pari oksaa timjamia. Sulje sitten pussi vakuumiin. Laita pussi jääkaappiin, mikäli et heti laita pussia vesihauteeseen. 

Kuumenna vesi sirkulaattorilla 50 ° C-asteeseen kattilassa ja laita simpukkapussi veteen, kun ruokailuun on alle tunti. Simpukat vaativat tässä lämpötilassa noin 40 minuutin kypsennysajan, mutta pitempikään aika ei ole haitaksi, kunhan niitä ei jätetä sentään tuntikausiksi kylpyyn. Sous vide antaa hyvin väljyyttä ruoanlaittoon, voi valmistella muut aterian osat ja aivan lopuksi sous vide-kypsennetyt viimeistellään. 


Kun kaikki muu on valmista (kuten maailmassa usein on) ota simpukkapussi pois vedestä ja avaa se lautaselle. Kuumenna pannu kuumaksi ja sulata sillä nokare voita. Nostele simpukat nopeasti pannulle rinkiin ja kun olet saanut viimeisen nostettua, alkaa ollakin aika kääntää simpukat. Nehän ovat jo taiten kypsennetyt, nyt on tarkoitus ottaa vain väri pintaan. 20 sekuntia puolelleen riittää. 

Sipulikastike, voi sitä keitoksikin sanoa tai vaikka pyreeksi

  • noin 10 pientä uuden sadon sipulia
  • 2 viipaletta pekonia
  • 0,5 dl valkoviiniä
  • 0,5 dl maitoa
  • 0,5 dl kanalientä (vettä ja ihan pieni loraus kanafondia)
  • pippuria
  • timjamia
  • 50 g voita
Aloita etsimällä sifonin osat valmiiksi, puolen litran pullo, kansi ja siihen tiiviste, keittosuulake, patruunakahva ja yksi kaasupatruuna. Laitan tiiviste kanteen paikalleen ja keittosuulake kahvaan. 

Laita pannulle 1 viipale pekonia pannulle kypsymään, aloita kylmällä pannulla ja lisää lämpöä niin, että pekonista tulee oikein rapea ja se vapauttaa rasvana. Pienennä lämpö pannun alla, ettei rasva pala. Nosta viipale pannulta lautaselle. Alkuperäisen ohjeen mukaan tämä viipale käytettiin tarjoilussa, mutta minä halusin kastikkeeseen pekonin makua kunnolla ja toisaalta halusin annokseen vastapaistetun pekonin, joten aloin säveltää. 

Silppua sipulit karkeasti ja nosta ne pannulle pekoninrasvaan mysyitymään. Anna niiden hissuksiin kypsyä muutamia minuutteja ja kaada sitten mukaan ensin viini, sitten maito ja lopuksi kanaliemi, sekoittele ja anna kypsyä lisää joka välissä. Noin kymmenessä minuutissa sipuli alkaa olla antautunutta, mausta sitä hieman pippurilla, mutta ole varovainen suolan kanssa, sillä pekonin suola voi hyvinkin riittää. 

Leikkaa rapea pekoniviipale muutamaan palaan ja laita se yhdessä sipulisörsselin kanssa blenderin kannuun. Anna palaa niin kauan, että seos on tasaista. Lisää mukaan voi (tämäkin on poikkeama alkuperäisohjeesta, sillä sifonin kautta tehtävä kastike, keitto tai pyree tarvitsee voita kuohkeutuakseen) ja sekoita sekin massaan blenderissä. 

Siivilöi sileä massa tiheän siivilän läpi kattilaan. Ai että se pekoni paistaa sieltä ihanasti, aivan mikroskooppisen pieninä hituina ja millaisena makuna! Kuumenna sileä massa vielä kattilassa ja kaada se sitten puolen litran sifonipulloon (jos et käytä sifonia, sipulikastike on nyt käyttövalmis ja eikun syömään), kierrä kansi paikalleen. Laita kaasupatruuna kahvaan paikalleen ja kierrä kahva kanteen. Kun patruunan sinetti rikkoutuu, kaasu purkautuu pulloon. Pullon pinta kuumenee merkittävästi, varo käsiesi palamista. Ravista pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Jos ateria on ihan tarjoiluvalmis, sen kun pursotat sipuliunelmaa lautaselle, mutta jos muuta tekemistä on vielä, laita pullo kahvastaan sous vide-kattilan reunaan lämpöhoitoon, tai laske hanasta kuumaa vettä astiaan ja laita pullo sinne pysymään lämpimänä. Näin sifonin sisältö pysyy käyttökelpoisena usean tunnin ajan. 

Kuumenna vielä yksi pannu, toisella on tehty se kampasimpukoiden viimeistely, siitä jaarittelin jo aiemmin. Laita kylmälle, puhtaalle pannulle yksi iso viipale pekonia, tai kaksi pientä, mitenkä tykkäät. Paista pekoni rapeaksi. 

Annoksen kokoaminen 

Ota esille mieluisat lautaset ja pursota niille iso läikkä sipulikastiketta. Minä onnistuin roiskuttamaan ensimmäiselle lautaselle, maustepurkeille ja veitsitukkiin melkoisen pisarameren, joten otin yhden lautasen lisää. Toisaalta se sipulikastiketahra olisi voitu tulkita taiteeksikin. Nostele kastikkeen päälle kampasimpukoita, kolme riittää alkuruokakokoon, viisi hyvin pääruokakokoon simpukoiden koosta riippuen. Tällää keskelle pala rapeaa pekonia ja viimeistele tuoreella timjamilla. 


Sipulikastike tai kuohkea keitto oli kyllä taivaallista samaan tapaan kuin maissista tehty pyree alkukuusta. Vain kaksi selkeää makua, sipuli ja pekoni. Olin todella tyytyväinen siihen, että laitoin sen rapean peksun blenderiin. Simpukat olivat myös täsmälleen sopivan kypsiä, mutta en ole aivan varma onko niitä järkevää laittaa vakuumiin ja tasalämpökypsentää. Ehkä silloin, jos niitä pitää tehdä isolle porukalle. Mutta siltikin tarvitaan vielä se viimeistely pannulla. Tiskiä tulee joka tapauksessa. Oli kuitenkin hauska kokeilla kampasimpukoitakin sous videnä, se onnistui eikä ollut vaikeaa, kun on jo tottunut vakumoimaan eikä pidä työläänä hakea sirkulaattoria pantry 2:sta. Parasta sous videssä on sen antama ajallinen jousto. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet- ja Sous vide-välilehdille.


Tour de Francessa eletään jo lopun aikoja. Jäljellä on enää kolme etappia, joista tämän perjantain 200 km mittainen vuorietappi on yksi pahimmista. Minä menen iltavuoroon nauttimaan rallin tuomasta vilskeestä (huomioi mahdollinen sarkasmi) ja jään vielä työpaikan lepohuoneeseen nukkumaan huomisen erittäin aikaisen aamuvuoron tähden. Niinpä joudun turvautumaan Tour appin tietoihin ja päivitän tähän myöhemmin, miten etapissa kävi. Jos se menisi kuten minä tahtoisin, Nairo Quintana tietysti voittaisi enkä suuttuisi, jos Tom Dumoulin ajaisi myös ihan mahtavasti ja ryhtyisi johtamaan kisaa. Voi olla, että toivon liikoja. Lupaan etten ala itkeä, jos Chris Froome tapansa mukaan tikkaa itsensä etapin voittoon ja saman tien kilpailun kärkeen. 

torstai 26. heinäkuuta 2018

St Germain Shandy

Tänään en ehdi viettämään aikaa CampaKeittiössä, mutta nautimme eilen kuuman päivän virkistykseksi drinkin, johon tuli St Germain-likööriä ja pian tuosta pitkästä pullosta on käytetty jo ainakin 1/10. Ohjeen Antti otti St Germainin omilta sivuilta, siellä oli monenlaista juomaa, mutta tämä kylmä shandy kiinnosti eniten keittiöpuuhien lomassa. Shandy ei välttämättä ole kovin houkutteleva paperilla, mutta kannattaa kokeilla. Yleensä shandyyn tulee olutta ja virvoitusjuomaa, mutta tällä kertaa siihen pääsi myös tuota seljankukkalikööriä. 

St Germain Shandy

  • 5 osaa olutta
  • 1,5 osaa St Germain-likööriä
  • sitruunamehua ja -viipale
  • jäitä
Laita pitkään lasiin paljon jäitä ja purista sinne puolikkaan sitruunan mehu. Mittaa mukaan likööri ja toppaa oluella. Laita lasin reunaan vielä pullea viipale sitruunaa. Todella virkistävää ja raikasta!

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 


Tour de Francen tilanne muuttui eilen ratkaisevasti ja minun mielestäni hyvään suuntaan. Koitan olla hihkumatta sille, ettei tilanne taida olla aivan Chris Froomen suunnitelmien mukainen, sillä saatan olla totaalisen väärässä. Jo se, että Nairo Quintana ajoi eilisen kokoonkeitetyn kauhuetapin voittoon sai mieleni niin iloiseksi. Samaan tapaan viime vuoden Vueltassa repesin riemusta, kun Alberto Contador voitti etapin uransa viimeisellä mahdollisella hetkellä. Alberto oli muuten eilen haastateltavana ja hän ajoi yhden nousun yhdessä Juan Antonia Flechan kanssa. Mietin, mitä hän on mahtanut käyttää tai olla käyttämättä nyt uransa jälkeen, sillä hänen äänensä kuulosti erilaiselta kuin ennen. Espanjaa en osaa sen enempää kuin ennenkään, mutta hän näytti kyllä siltä, että ajeltua on tullut edelleen ja leppoisa lomaparta kruunasi kokonaisuuden. 

Tämän päivän etapista kuulen vasta illalla myöhään, kun pääsen töistä. Tiedossa on vaihteeksi tasamaan etappi, joka olisi kirimiesten mieleen. Heitä vain ei taida olla mukana enää montakaan. Peter Sagan kaatui eilen, mutta pääsi kyllä maaliin. Saa nähdä pystyykö hän jatkamaan tänään, toivottavasti. 





keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kaikkien keittiöpeikkojen äiti – juustokohokas

Tämän päivän postaus täyttää kolme eri tarkoitusta. Söimme ranskalaista ruokaa Tour de Francen merkeissä, tein sen #suurikeittokirjahaasteen mukaan ja se oli vielä keittiöpeikkokin. Jonkun aikaa tauolla ollut #suurikeittokirjahaaste jatkui Michel Rouxin kirjalla Muna. Olen tehnyt jo saman kirjoittajan kirjasta Piirakka yhden ohjeen. Tätä ei nyt voi kirjoittaa mitenkään, ettei lapsekkaita hihityttäisi (esim. Otin Munan esille ja etsin ohjetta, tai  Tartuin Munaan toiveikkaana) mutta tarvitsin siis ohjeen juustokohokasta varten ja Munasta se paras löytyi. #suurikeittokirjahaaste on Ku ite tekee-Minna viime kesänä aloittama haaste, jossa osallistuja koittaa kahlata keittokirjahyllyään läpi ja kokata joka kirjasta ainakin kerran. Minulla tämä on 24. haasteen osa. 

Olen tehnyt kerran mansikkakohokasta ja pari kertaa suklaakohokasta, mutta juustoinen versio on ollut aikomuksena jo vuosia. Nyt kun keittiössä on uusi uuni, ei ollut mitään tekosyytä esitettäväksi, ellei sitten helle olisi kelvannut sellaiseksi. Pienensin Munan neljän kohokkaan ohjetta puolella, mutta sittenkin se olisi riittänyt ainakin neljään annokseen. Laitan tähän ohjeen suunnilleen sellaisena kuin sen tein. 

Juustokohokas neljälle

  • hieman voita annosvuokien voiteluun
  • parmesania vuokien "jauhottamiseen"
  • 3 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
  • 10 g voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 1,25 dl maitoa
  • 100 g juustoraastetta (käytin cheddaria ja parmesania)
  • pippuria ja suolaa
Voitele ensin annosvuoat, sellaiset pienet suorareunaiset kupit, noin 2 dl vetoiset ja ripottele niihin raastettua parmesania. Pyyhi vuokien reunat puhtaiksi, jotta kohokasmassa pääsee nousemaan reunaa pitkin kohotessaan. Laitan vuoat jääkaappiin odottamaan etenkin, jos on niin lämmin sää kuin heinäkuussa 2018. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja ota esille isompi uunivuoka, mihin annosvuoat hyvin mahtuvat. Laita valmiiksi vesi kattilaan tai keittimeen, tarvitset kiehuvan kuumaa vettä suureen vuokaan vesihauteeksi kohokkaiden paistamisvaiheessa. 

Erottele kananmunien keltuaiset valkuaisista. Laita valkuaiset ja pieni ripaus suolaa puhtaaseen kulhoon (kuka nyt likaiseen laittaisikaan?) ja jätä odottamaan. Raasta muutkin käyttämäsi juustot. Sulata pikkukattilassa iso nokare voita ja sekoita vehnäjauhot sulaan voihin. Kypsennä seosta pari minuuttia koko ajan sekoittaen, varo suurusteen palamista. Lisää mukaan maito ja sekoita tasaiseksi. Mausta pippurilla. Kypsennä noin pari minuuttia, kattilaan muodostuu suurustunut kastikepohja. 

Kaavi seos kulhoon ja sekoita mukaan keltuaiset. Jätä seos jäähtymään siksi aikaa, että vatkaat valkuaiset tanakaksi vaahdoksi. Yhdistä kolmasosa valkuaismassasta kastikepohjaan kiertävin liikkein. Kun seos on tasaista, lisää loputkin valkuaiset ja juustoraasteet, sekoita mahdollisimman vähän. Lusikoi kohokastaikinaa annoskuppeihin niin paljon, että sitä on aivan kuppien reunoille asti, muttei niin, että reunat sotkeuvat. Näin kohokas pääsee nousemaan uunissa.

Nosta annoskupit uunivuokaan ja kaada vuokaan varovasti kiehuvaa vettä annoskuppien reunojen puoliväliin asti. Siirrä uunivuoka varovasti uuniin ja laita ajastimeen ensin viisi minuuttia. Seuraa koko ajan paistumista. Älä avaa luukkua paistumisen aikana ja etenkin varo paukauttamasta uunin luukkua kiinni. Minun kohokkaitteni paistumiseen meni kaikkiaan noin 15 minuuttia, mikä oli huomattavasti enemmän kuin Muna-kirjan ohjeessa. Kohokkaiden reunat nousivat hieman epätasaisesti, mutta riittävästi kuitenkin. Kun pinta on kauniin ruskea, nosta vuoka varovasti uunista. Nosta annoskupit tarjoilulautasille varovasti pihdeillä tai pyyhkeellä suojatuin käsin. Varo kopauttamasta annoskuppia lautaselle. 


Kohokas pitää tarjota samantien. Meillä kohokkaat eivät kyllä lässähtäneet mitenkään, vaan rakenne pysyi mukavasti kuohkeana. Juustokohokas oli mitä maistuvin alkuruoka. Annoskoko oli juuri sopiva eikä kohokas ollut tarttunut vuokiin lainkaan. Erittäin hyvä keittiöpeikko-onnistuminen. Vielä voisi säätää juustojen kanssa, joku voimakkaampikin sopisi. Ei sentään ulkojuusto-osastoa. Seuraava kerta menee varmaan totaalisesti pieleen! Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot- ja #suurikeittokirjahaaste-välilehdille. 





Tour de Francen 17. etappi oli erikoisen lyhyt, vain 65 km  mittainen. Heti startin jälkeen reitti vei brutaaliin nousuun. Eilen kaiteen yli lentänyt Philip Gilbert ei jatkanut kisaa enää, sen verran hän itseään loukkasi tapahtumassa. Nyt oli sellainen etappi, joka oli keitetty kokoon. Kahdessa ja puolessa tunnissa käytiin läpi kaikki tunnetilat ja voittajaksi ajoi minun suosikkini Nairo Quintana. Chris Froome ei enää ole tässä kisassa tallin ykkönen vaan, SKY varmaankin ajaa Geraint Thomasille. Hillitsen iloani siitä. Tom Dumoulin nousi kokonaiskilpailussa toiseksi. Nairo on sijalla 5. Ai että oli mukavaa, että Touriin tuli vähän eloa. 




tiistai 24. heinäkuuta 2018

Karpaloita camembertissa

Vuonna 2012 teimme viimeksi paistettua valkohomejuustoa ja ilmeisesti olimme silloin niin höveleitä valkosipulin kanssa, ettei kyseistä herkkua ole sittemmin tehnyt mieli. Ostimme pienen kiekon camembertia viime Viron matkalta ja nyt sen päivämäärä alkoi ahdistella sen verran, että tänään paistoimme taas valkohomejuustoa. Nyt jätimme valkosipulin kokonaan pois ja tilalle tulivat karpalot ja portviini. 

Karpaloita camembertissa

  • kiekko camembert-juustoa, koko sen mukaan miten suuria juustonystäviä on paikalla ja kuinka monta
  • rosmariinia
  • karpaloita
  • valkoista portviiniä
Juuston voi paistaa uunissa, mutta me teimme sen kaasugrillissä kannen alla yläritilällä. Ei huvita kuumentaa uunia sisällä, vaikka aivan upouusi uuni onkin viimein käytössä. Kuumensimme grilliä niin, että kannen lämpömittari näytti noin 200 astetta. Otin juuston pois pahvilaatikostaan ja irrotin muovikääreen. Laitoin juuston takaisin pahvikotelon alaosaan. Leikkasin juuston pintaan salmiakkikuvioita ja pistelin viiltoihin jäisiä karpaloita ja pieniä rosmariinioskia. Lorautin pikkuisen portviiniä päälle. 


Laitoimme juuston peltilautasella grillin yläritilälle noin 15 minuutiksi. Hieman juustoa saattaa paeta rasiasta, sen takia peltilautanen on tarpeen, ettei joutuisi siivoamaan grilliä. Kun juusto oli pehmentynyt ja alkoi tuoksua, laitoimme kaasun pois ja jätimme juuston kannen alle vielä hetkeksi. Leikkasimme patonkia viipaleiksi ja avasimme pullo Cremantia, sillä huomenna on vapaapäivä ja tänään oli jännittävä etappi Tour de Francessa



Ehdimme katsoa etappia tallenteelta vasta illempana. Etappi oli pitkä, yli 200 km mittainen ja siinä oli vuoria yllin kyllin, nyt oltiin jo Pyreneillä, jotka ovat tietysti suosikkivuoreni ihan heittämällä, enhän muita vuoria olekaan jalkaisin ylittänyt. Etapin alussa oli välikohtaus, jossa maanviljelijät olivat siirtäneet heinäpaaleja keskelle tietä reitin varrella. Mikäli oikein ymmärsimme, poliisit olivat häätäneet mieleosoittajia pois kyynelkaasulla, mitä olikin sitten leijunut kilpailijoidenkin silmiin ja heillä tuli tietysti siitä itku. Kilpailu piti pysäyttää siksi aikaa, että ajajat saivat huuhdottua silmiään ja tilanne rauhoittui. Kisa jatkui ensin etuauton takana tasavauhtia ennen kuin pääsi vauhtiin uudelleen. Matkaa maaliin oli tuolloin vielä noin 180 km. 


Philip Gilbert kippasi kivikaiteen yli kurvissa aivan hirveän näköisesti, mutta hetken päästä hänet nähtiin jo istumassa kaiteella lääkärien tutkiessa häntä ja mekaanikkojen hänen pyöräänsä. Sitten hän näytti kameralle peukkua ylös ja jatkoi matkaa. Olen kyllä ihmeissäni näistä ihmisistä, jotka aina vaan pystyvät kokoamaan itsensä ja jos fyysiset vammat eivät estä, he vain jatkavat. 

Etapin voittajaksi ajoi Julian Alaphilippe. Adam Yates oli jo kärjessä, mutta hän kaatui laskussa ja Julian meni ohitse. Pääjoukko saapui maaliin melkein 10 minuuttia  myöhemmin ja sen mukana varmistui, että kilpailun johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on Chris Froome. 

Vaikka eilen oli lepopäivä, kotoinen pyöräilijäni otti pientä osumaa Toyotaan ja Pinarello ja kypärä menevät vaihtoon. Suosittelin sairaalareissun jälkeen Antille uudeksi harrastukseksi vaikka postimerkkien keruuta, tosin se on hänen vanha harrastuksensakin. Nykyään olisi kaikkia kivoja muumimerkkejäkin. Voi olla, ettei hän suostu.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Shake vigorously – päärynädrinkki

Eräänä vapaapäivänä teimme oikein ihastuttavat drinkit, johon saimme käytettyä sitä St Germain-likööriä. Löysin ohjeen Perpetually Hungry-blogista. Blogi on sittemmin hiljentynyt, mutta tämä ohje on oikein käyttökelpoinen. 

Päärynädrinkki kahdelle

  • puolikas päärynä 
  • 2 oksaa rosmariinia
  • tonic-vettä
  • 1/4 cup St Germain-likööriä
  • 1/3 cup giniä (Kalevala)
  • 2 suurta jääpalaa
  • monta pientä jääpalaa
Leikkaa päärynänpuolikas kuutioiksi, jätä kaksi palaa koristeluun. Laita kuutiot shakeriin ja laita sinne monta pientä jääpalaa. Mittaa mukaan alkoholit, laita kansi päälle ja ravista rivakasti niin, että päärynäkuutiot osittain hajoavat ja antavat makuaan drinkkiin. Laita laseihin suuri jääpala ja kaada päälle juomaa shakerista. Käytä vielä välissä pientä siivilää, niin juomaan ei tule liikaa päärynäsohjoa. Toppaa lasi tonicilla ja laita koristeeksi rosmariinioksa, johon on seivästetty palanen päärynää. 


Tämä oli todella hyvä ja raikas kimara, pidimme todella paljon! Voisi tarjota vaikka Silläsipulin väelle. Tänään en tätä drinkkiä saanut, sillä on ollut työpäivä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Tour de Francen viidestoista etappi sujui ilmeisesti ilman minun vahtimistanikin, mitä suuresti ihmettelen. Tosin minulla on puhelimessa Tourin applikaatio,  joka nakuttaa viestejä aina, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu ja vaikkei tapahtuisikaan. Sillä pysyy kyllä kupletin juonessa mukana. Selasin hieman Tourin sivuilta ja huomasin myös Andre Greipelin keskeyttäneen kisan, joten kirimiehiä ei enää kovin montaa ole mukana. Tämän päivän etapilla oli kaksi pitkää nousua, 15 ja 20 km mittaiset. Aatteleppa nyt itekkin, jos vaikka työmatkalla olisi 15 km ylämäkeä ja pyörällä pitäisi sotkea joka aamu? Juuei. Ei vaikka kotimatkalla sitten saisikin vain lasketella muna-asennossa. Ehdin kotiin vasta yhdeksän jälkeen ja luin Tourin sivuilta, että Astanan Magnus Cort Nielsen voitti etapin ja kokonaiskilpailun kärki on ennallaan, Geraint Thomas johtaa, Chris Froome on toisena ja Tom Dumoulin kolmantena. Huomenna Tourissa on toinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössä velttoillaan myös.


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Pastamieliteko

Tänään teki mieli pastaa päivälliseksi. Etsiskelin ranskalaisvivahteista pastaohjetta ja otin mallia täältä, vaikka kyllä soveltelinkin jonkun verran. Meillä oli vain kaksi minimaalisen pientä keltaista kesäkurpitsaa, joten lisäsin mukaan muutaman pienen tomaatin ja sipulia. Ravut olivat jokiravun pyrstöjä. Tein samantien sen verran ruokaa, että siitä riittää huomisellekin, sillä silloin olen töissä pitkän päivän. Annos riittää hyvin neljälle tai viidellekin.

Nopea rapupasta

  • 500 g pastaa
  • pieniä kesäkurpitsoja (4-5 kpl olisi hyvä määrä)
  • 2 uudensadon punasipulia
  • 6 kirsikkatomaattia
  • oliiviöljyä
  • 0,5 dl kermaa 
  • tuoretta persiljaa, basilikaa ja timjamia
  • rasia jokiravun pyrstöjä
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • parmesaania
Laitoin pastaveden kiehumaan ja leikkasin kesäkurpitsat, sipulit ja tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Kun vesi kiehui, suolasin sen tanakasti ja laitoin 500 g pastaa kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaiseksi ajaksi. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kippasin sinne viipaloidut sipulit, tomaatit ja kesäkurret. Kun ne olivat sopivasti laiskistuneet, kaadoin mukaan hieman kermaa ja kun pasta alkoi olla kypsää, lisäsin pannulle ravut. Maustoin suolalla, pippurilla ja yrteillä, lisäsin vielä sitruunamehua, kun puolikas oli sopivasti käden ulottuvilla. Valutin kypsän pastan ja ja sekoitin sen pannulla kastikkeeseen. Annoksen päälle raastoin paljon parmesaania. Taas oli nälkä, kun lautanen oli nenän alla, mutta tämä helle ja painostava sää vaikutti, emmekä kumpikaan jaksaneet syödä koko annostamme. 


Tour de Francen neljästoista etappi oli mäkiseen maastoon sijoittuva. Pääjoukolla oli jälleen velttoilupäivä, se jäi kärjestä yli 20 minuuttia. Voittajaksi nousi Omar Fraile Astana-tallista ja toiseksi Julian Alaphilippe. Myös Peter Sagan ajoi mainiosti tullen neljänneksi. Etappi päättyi korkealla mäellä olevalle lentokentälle, sielläkin oli RWY12, kuten meilläkin. Pääjoukkokin hajosi lopussa, mutta Geraint Thomas piti kokonaiskilpailun ykköspaikkansa ja Chris Froome jatkaa toisena. 

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Uuden uunin ensimmäinen paisto – oikaisugalette luumuista

Nyt uusi uunimme on käytössä, viikon se otti, mutta nyt toimii! Ensimmäiseksi paistokseksi valikoitui pikagalette. On niin lämmintä, ettei tee mieli viettää aikaa paljon keittiössä, mutta sen verran kuitenkin, että saimme päivän jälkiruoan uuniin. Pääruokaa emme syöneetkään lainkaan, ruokahalu on hieman kadoksissa. 

Oikaisugalette

  • 1 rulla Lidlin puff pastrya
  • 10 pientä luumua
  • 1 rkl sokeria
  • 1 kananmuna
  • tarjoiluun tomusokeria ja vadelmapölyä
  • jäätelöä
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pelti uuniin kuumenemaan. Levitä puff pastry-rulla auki leivinpaperiarkin päälle ja leikkaa siitä pyöreä lätty. Leikkaa luumut lohkoiksi ja levitä ne keskelle taikinapyörylää. Jätä useita senttejä reunoilta tyhjäksi. Ripottele luumupalojen päälle sokeria ja taittele taikinareunat luumupalojen päälle, nipistele hieman taikinaa rypyille. Sivele taikinapintaa kananmunalla ja paista tätä oikaisugalettea noin 25-30 minuuttia. Kun paistos on hieman jäähtynyt sirottele päälle tomusokeria ja jos sinulla on, myös vadelmapölyä. Ei minullakaan ole sitä enää paljon, enkä yhtään muista mistä olen sen ostanut. Pyöräytä hyvästä vaniljajäätelöstä pallo galetteviipaleen kaveriksi ja syö  haaleana. Hyvän kirpeää ja maistuvaa. 



Tour de Francen 13. etappi oli kirimiesten erikoisalaa. Eilen heistä kaksi, Mark Cavendish ja Marcel Tukkajumala Kittel jäivät aikalimitin taakse ja heidät poistettiin kilpailusta. Myöskin Vincenzo Nibali joutui keskeyttämään, sillä eilinen kaatuminen viimeisessä nousussa aiheutti jonkunlaisen murtumavamman, eikä hän kyennyt enää tänään jatkamaan. Loppukirissä Peter Sagan oli jälleen nopein, ei tosin kuin etukiekon verran, mutta sekin riittää. Kokonaiskilpailun kärki on sama kuin eilen, ensimmäisenä Geraint Thomas ja toisena Chris Froome. 

torstai 19. heinäkuuta 2018

Ranskalainen porosalaatti, no tuota ei usko kukaan!


Viime vuonna tein hienon ankkasalaatin Ranska-haasteen alussa ja tänään varioin sitä hävikistä herkuksi-hengessä. Porohan on tunnetusti hyvin yleinen raaka-aine ranskalaisessa keittiössä. 

Porosalaatti kahdelle

  • muutama viipale tähteeksi jäänyttä grillattua poronfileetä
  • 2 sous vide-kypsennettyä perunaa
  • nokare voita
  • 2 kananmunaa
  • 1 nektariini
  • 4 aprikoosia
  • puolikas päärynä 
  • salaatinlehtiä
  • basilikaa
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 tl appelsiinivettä
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • 1 tl balsamicoa
  • suolaa ja pippuria
  • puolukoita
Keitin kanamunat ja leikkasin ne lohkoiksi. Pilkoin kaksi tähdeperunaa ja paistoin ne voissa rapeiksi. Asettelin vadille sekalaisia salaatinlehtiä. Leikkasin nektariinin, aprikoosit ja päärynän viipaleiksi, asettelin ne vadille renkaaksi salaatin päälle. Sommittelin kananmunapalat siihen päälle. Leikkasin tähteeksi jääneet poropalat ohuiksi viipaleiksi ja nostelin ne vadin keskelle ja ripotin rapeat perunapalat päälle. Asettelin basilikaa ympäri vatia, samoin muutamia jäisiä puolukoita. Sekoitin kastikkeen ainekset, sitruunamehun, sinapin, balsamicon ja appelsiiniveden tasaiseksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen salaatin niskaan. Ai että oli hyvää hellepäivän ruokaa!


Tour de Francen kahdestoista etappi oli se, joka päättyi Alpe d'Huezille, se on yksi kuningasnousuista Ranskassa. Viimeinen nousu oli aivan huiman jännittävä. Vincenzo Nibali joutui ilmeisesti katsojan kaatamaksi ja hänen mahdollisuutensa näyttivät ensin menevän kokonaan, mutta niinpä hän sieltä sinnitteli hyvin lähelle kärkeä. Nairo Quintana yritti kerran iskua, mutta hyytyi sitten. Chris Froome sai osakseen paljon buuauksia yleisöltä, mistä minä en tykkää yhtään, vaikkei hän suosikkini olekaan. Ykkökseksi tappeli itsensä eiliseltä tuttu voittaja Geraint Thomas ja toiseksi tuli Tom Dumoulin. Thomas jatkaa kokonaiskilpaillun ykkösenä ja Chris Froome on toisena.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Väliviikonlopun virkistävä cocktail

Etsiskelin joku aika sitten ranskalaisia cocktail-ohjeita ja monissa vilahteli yhtenä ainesosana St Germain-niminen seljankukka- ja sitrusarominen likööri. Aiemmin olen yhdistänyt seljankukan ja Ikean niin voimakkaasti, etten ole intoutunut seljankukkajuomista lainkaan. Nyt ihastuin kyseisen likööripullon jokseenkin prameaan ulkomuotoon ja tahdoin oitis hankkia sitä meille. Eipä se ollutkaan niin helppoa. Vaasassa  kyseistä herkkua oli yksi pullollinen myytävänä, muttei yhtään lähempänä. Aivan niin liköörinhaluinen en sentään ollut, että olisin lähtenyt ajamaan Vaasaan sen tähden vaan laitoin Antin asialle. Hän tilasi pullon lähimpään Alkoon ja muutamaa päivää myöhemmin minä kävin sen hakemassa. 

Tänään minulla alkoi pieni väliviikonloppu, on pari vapaapäivää edessä. Niinpä voimme avata tuon hienon pullon ja sekoittaa siitä ja Tallinnasta tuomastamme edullisen hintaluokan samppanjasta yksinkertaisen kimaran päivän ranskalaisuudeksi. Otin ohjeen Straight to the Hips-blogista, joka nimi kertoo kyllä välillä aika paljon blogaaniudesta. Mittoja sovelsin lasin koon mukaan ja unohdin sen syötävän kukan. Sitten muistin, että niiden syötävinä pitämieni orvokkien lähelle on eilen ripoteltu muurahaiskarkotetta, joten oli vain hyvä, että unohdin. 

Seljankukkakimara

  • 2 cl St Germain-likööriä
  • 8 cl kuivaa samppanjaa
  • 1 tl sitruunamehua
  • sitruunankuorta
Mittaa ainekset lasiin ja juo. Minä osaa mitään hienoja ravisteluja tai sheikkailuja, joten jätän ne väliin. Maistoimme likööriä myös ihan sellaisenaan ja se oli paljon parempaa, kuin oli uskaltanut toivoa. Se pullo ei ehkä jää vuosiksi kaappiin odottamaan käyttöä teelusikallinen kerrallaan. Pidimme myös raikkaasta cocktailista ja se sopi hyvin hellepäivän iltaan, joka on itsekin helleilta. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 



Tour de Francessa oli tänään lyhyt etappi, vain 108,5 km mittainen, mutta siinä oli vuorta kerrakseen. Katsoimme etapin lähetyksen hieman lyhennettynä ja sen ykköseksi polki Geraint Thomas ja ryhtyy johtamaan kokonaiskilpailua. Chris Froome on juuri siellä, missä ennustinkin hänen tässä vaiheessa olevan, eli kärjen tuntumassa toisena kokonaiskilpailussa, enää 1 minuutti 25 sekuntia perässä. En minä aio alkaa nurista, ainakaan paljon. Nairo Quintanassa ei näytä olevan sitä potkua, mitä kisa nyt vaatisi ja olen hieman epäileväinen, että kisa muuttuu minun sohvaltani katsottuna tylsäksi. Huomenna on legendaariseen Alpe D'Huezin nousuun päättyvä vuorietappi. Korjasin tuota Froomen eroa kärkeen, luin ensin tulosluetteloa väärin.