Sämpylät kuumalla kivellä

Paistoin aamiaiselle sämpylöitä, joiden taikinaan laitoin polttoaineeksi hunajaa. Taas meni yksi purkki Humppahunajata tyhjäksi, toivottavasti vielä ainakin yksi löytyy kaapista. Jokisen valinnassa ei näytäkään olevan sitä nyt valikoimissa. 

Hunajasämpylät (16 kpl)

• 2 rkl hunajaa
• 0,5 l vettä
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 2 tl suolaa
• 0,5 dl rypsiöljyä
• 1 dl ruisrouhetta
• noin 8-10 dl sämpyläjauhoseosta (en mitannut, mutta näppituntumalla)

Ensin kiehautin hieman vettä ja kaadoin sen hunajapurkkiin saadakseni kaikki loputkin hunajat käyttöön. Laitoin kannen purkkiin ja huljuttelin purkkia ja annoin hunajan liueta veteen. Kun purkki näytti puhtaalta, kaadoin veden mittakannuun ja lisäsin vettä sen verran, että sitä oli puoli litraa. Kaadoin veden yleiskoneen kulhoon ja sekoitin mukaan pussillisen kuivahiivaa, suolan ja öljyn, ruisrouheen ja noin 1,5 dl sämpyläjauhoja. Vispilöin seoksen tasaiseksi velliksi ja jätin ottamaan vauhtia siksi aikaa, että tyhjensin tiskarin. 

Lisäsin sitten velliin jauhoja muutamassa erässä niin, että kulhoon muodostui tahmea taikina, jätin sen tarkoituksella aika pehmeäksi. Annoin koneen vaivata taikinaa noin 10 minuuttia. Peitin kulhon kertakäyttöisellä suihkumyssyllä ja jätin taikinan kohoamaan siksi aikaa, että katsoin internetistä kaiken uuden, mitä yön aikana oli tullut.

Kumosin reippaasti kohonneen taikinan noin 45 minuuttia myöhemmin jauhotetulle tarjottimelle. Olin jo reippauksissani kattanut aamiaispöydän, eikä leivinlautani mahdu työtasolle, Nanna kyllä tietää miksi. Niinpä muotoilin taikinan muovisella tarjottimella, se on helppo siivota leipomisen lopuksi ja laittaa koneeseen. 

Leikkasin taikinan kahteen pötköön ja kummankin pötkön kahdeksaan palaan. Asettelin palat ympyrän muotoon leivinpaperille ja laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen kiertoilmalla. Uunissa kuumeni mukana mainio leipäkivemmekin, sillä saa leipien ja sämpylöiden paistamiseen lisäpotkua. 

Kun uuni oli kuuma ja sämpylät kohonneet paperin päällä lähes kiinni toisiinsa, nostin painavan leipäkiven pelteineen pois uunista. Luiskautin sämpylät papereineen päivineen kuuman kiven päälle. En halunnut nostella niitä enää erikseen suoraan kiven päälle, se olisi vienyt liikaa aikaa ja sotkenut nätin kohoamisen. Paistoin sämpyläympyrääni noin 12 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta oli kauniisti ruskettunut ja pyörylä näytti hyvältä ja kypsältä. 

Erinomaisia, pehmeitä sämpylöitä näistä tuli, mutta kyllä minä kaipaan Juurakon Huldaa ja sillä saatavaa rapeaa kuorta. 

Piimäsämpylät

Toukokuussa innostuin juurileivonnasta oltuani What's Cooking-tapahtuman juuripajassa. Sain sieltä mukaani oman juuren ja pian se oli ristitty Juurakon Huldaksi. Leivon juuresta kymmenkunta kertaa ja alkukesästä Hulda oli juurihoidossakin oikein hyvällä menestyksellä. Jaoin juuresta äidilleni ja Luimupupulaan ja pidin itseäni jo melkoisen hyvänä juurenkäsittelijänä. Niinhän siinä usein käy, moukantuurilla mennään vähän aikaa, mutta tuuri ja taito ovat kuitenkin eri asioita. Kesäkuussa Hulda alkoi olla heikossa hapessa ja heinäkuussa se piti laittaa kompostiin. Siihen kertyi pinnalle kirkasta nestettä liiaksi, se haisi tärpätille ja alkoi vihertää. Aivan tosi, uskokaa pois. 

Olen miettinyt monet kerrat mistä Huldan kurja kohtalo johtui. Siis muustakin kuin siitä, etten minä sittenkään ollut vielä kovin hyvä hommassa. Tärkein syy lienee se, että juuri kasvoi liian suureksi. Jakamisesta huolimatta siitä tuli melkein 3/4 litran purkin kokoinen. Sen ruokkiminen leipomisten välissä kävi työlääksi. Toinen tärkeä syy oli se, etten leiponut siitä tarpeeksi usein. Kahden hengen taloudessa meillä menee leipää melko vähän nykyään ja mieluiten syömme ruisleipää. Kun onnistuin saamaan Huldan hyvin töihin, olivat juurisämpylät todella hyviä, mutta tein niitä kerralla liikaa. Leipää en onnistunut saamaan kovin hyvin aikaan, useimmiten tuloksina oli likilaskuisia lättänöitä tai repeilleitä reuhkanoita. Kolmantena syynä voivat olla käyttämäni jauhot. Käytin vähän mitä sattui ja lopputulos oli sitten melkoisen sattumanvaraista. Tärkein syy lienee kuitenkin se, että kiireisinä alkukesän viikkoina melkein unohdin Huldan ja jätin sen välillä ruokkimattakin. Kerran kokeilin elvytystä radikaalilla pienennyksellä ja intensiivisellä ruokinnalla, mutta se oli liian vähän liian myöhään. 

Loppukesällä ajattelin, että kokeilisin Satu Koiviston neuvoin uuden juuren aloittamista. En ole vielä saanut tätä aikaiseksi. Minulla ei ole nyt juuri sen enempää aikaa, kuin kesälläkään emmekä vieläkään syö leipää kovin paljon. Mutta kun aloitan uuden juuren, lupaan pitää sen riittävän pienenä, niin että sitä mahtuu ruokkimaan purkkiin ja leipoa pieniä eriä, 6-8 sämpylää kerrallaan. Yritän myös muistaa pakastaa sämpylöitä, mikäli niitä meinaa jäädä, sitä en kertaakaan tehnyt. 

Sunnuntaina meillä oli sellainen aamu, ettei talossa ollut yhtä paahtoleipäpalaa enempää leipää. Niinpä tein aamiaiselle tuoreita sämpylöitä. Ihan sellaisia tavallisia, pehmeäkuorisia ja jokainen oman näköisensä nökönen. Vaikka ne olivat hyviä, puuttui niistä rapean kuoren haukkausmukavuus ja maun syvyys, jota aloin jo saavuttaa Huldan kanssa. Siksipä olenkin miettinyt Hulda II:sen aloittamista taas. Ohjeen piimäsämpylöihin otin täältä. Tein melkein niinkuin käskettiin.

12 piimäsämpylää

• 4 dl piimää
• 50 g tuoretta hiivaa
• 1 rkl hunajaa
• 0,5 dl rypsiöljyä (oma lisäykseni)
• 1 tl suolaa
• 8-9 dl jauhoja (sämpyläjauhoja, ruisleseitä, ruisjauhoa)

Lämmitin piimää hieman lähemmäs kädenlämpöä. Murustin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin lämpimän piimään päälle. Lisäsin mukaan suolan, hunajan ja öljyn, vispilöin seoksen tasaiseksi niin, että hiiva liukeni nesteeseen kokonaan. Mittasin kulhoon ensin 4 dl sämpyläjauhoseosta ja annoin koneen vaivata taikinaa hitaasti taikinakoukulla. Seuraavaksi lisäsin mukaan noin desin verran ruisleseitä ja toisen desin ruisjauhoja. Kone vaivasi taikinaa muutamia minuutteja ja koska taikina oli aika tahmeaa vielä, lisäsin vielä sämpyläjauhoja niin, että kaikkien jauhojen kokonaismäärä oli noin 8-9 dl. Jätin taikinan kohoamaan noin puoleksi tunniksi, jonka aikana kuumensin uunin 200 asteeseen. Jätin leivinkiven uuniin pellille kuumenemaan samaan tahtiin. 

Kun taikina oli kohonnut puolisen tuntia, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle. Sirottelin taikinan päällekin hieman jauhoja ja kääntelin taikinaa leipurinlastalla, että jauhot sekoittuivat taikinaan. Muotoilin taikinasta pötkylän, jonka leikkasin 12 palaan. Nostin palat leivinpaperin päälle odottamaan, että uuni olisi kuumennut. Nostin painavan leivinkiven pelteineen uunista ja asettelin sämpylät kiven päälle. Paistoin sämpylöitä noin 12 minuuttia, jossa ajassa niihin tuli kauniin ruskea pinta. Ei niistä kovin sieviä muuten tullut, mutta lämpiminä juustolla, kinkulla ja kurkulla päällystettyinä ne maistuivat oikein hyviltä. Taidan kaivaa esille sen Satu Koiviston ohjeen juuren aloittamisesta...

Tomaattivesisämpylät

No nyt on säästäväisyys huipussaan, vai mitä sanotte? Ei täällä vettäkään pistetä hukkaan, ei edes punertavaa tomaattien raastamisesta jäänyttä vettä! Tein muutama päivä sitten yksinkertaista tomaattiraastetta espanjalaiselle aamiaiselle ja raastamisesta jäi kulhon pohjalle 2,5 dl ihanan tuoksuista tomaattilientä. Kaikki siemenet olivat jääneet siivilään, joten liemi oli kirkasta ja kauniin väristä. Laitoin liemen purkkiin ja purkin jääkaappiin. Tänä aamuna muistin, ettei meillä ole yhtään leipää talossa ja pian oli minulla pieni sämpylätaikina nousemassa.

Tomaattivesisämpylät (8 kpl)

• 2,5 dl tomaattien raastamisesta jäänyttä siivilöityä lientä
• 1 pussi kuivahiivaa (puolikaskin olisi riittänyt 11 gramman pussista)
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• noin 6-7 dl vehnäjauhoja
• noin 0,5 dl ruisjauhoja (ihan huvikseen ja pussinpohjaa vähentämään)

Sekoitin kaikki ainekset yleiskoneessa taikinaksi, lisäsin jauhoja vähitellen. Taikina kohosi kulhossa suihkumyssyllä peitettynä ensin noin 45 minuuttia ja sitten sämpylöiksi muotoiltuina vielä sen aikaa, kun uuni kuumeni kiertoilmalla 200 asteeseen. Uunissa oli kuumenemassa myös leipäkivi uunipellillä ja uunin alaosassa syvä uunipelti pientä vesitilkkaa varten.

Kun uuni oli kuuma, nostin leipäkiven uunista ja asettelin sämpylät kuuman kiven päälle. Nostin kiven pelteineen takaisin uuniin ja kaadoin alaosan pellille pienen kupillisen kylmää vettä tuomaan höyryä uuniin. Paistoin sämpylöitä noin 12 minuuttia, kunnes niiden pinta oli kauniin ruskea. Jäähdytin sämpylät ritilän päällä ja söimme niitä aamiaisella niin eilen tekemieni hillojen kuin voin ja juustonkin kanssa. Tomaatti maistui vienosti sämpylöissä ja tuoksui ihanasti talossa.

Huldan pelastusta – vehnäjuuri vaikeuksissa

Juurakon Hulda selvisi mitä parhaiten juurihoidostaan luimupupulassa, olipa osallistunut talon töihinkin ainakin parilla leipomiskerralla. 

Kun palasimme reissusta, meillä oli kauheasti tekemistä, kuten töitä. En heti ehtinyt leipoa juureen, mutta ruokin sitä kyllä. Viime viikolla sitten otin osan leipoakseni leipää ja juureen oli tullut erilainen haju, tai ylipäätään haju. Se oli aiemmin ollut hyvin raikkaan tuoksuinen, tai lähinnä tuoksuton. Nyt siinä oli hieman etikkainen tai omenainen haju. En tiennyt onko se nyt menoa, vai vieläkö asialle voi tehdä jotain. Otin osan ja tein taikinan leipää varten. Taikina käyttäytyi kyllä ihan tavanomaisesti leivottaessa, kohosikin jonkun verran korissa, mutta uunissa se sitten levisi, eikä kovin hyvin noussut. Mittasin lämpötilaa leivän sisällä ja sen mukaan sen olisi pitänyt olla kypsää. Kuori oli mukavan kopsakka. Mutta leipä oli aivan likilaskuinen, tiivis ja pahanmakuinen, kun leikkasin sen myöhemmin. Olin hyvin pettynyt itseeni. 

Eilen kokeilin, vieläkö Huldasta oli eläjäksi. Otin 2/3 juuresta, jota oli nyt kaikkiaan noin 3 dl, kulhoon. Lisäsin siihen 80 g luomuvehnäjauhoja ja saman verran grammoissa luomuvettä. Eiku vettä vaan! Juuripurkkiin lisäsin 150 g jauhoja ja 150 g vettä. Sekoitin kummatkin erät tasaiseksi. Jätin Hulda-purkin pöydälle vähäksi aikaa, tai oikeastaan aika pitkäksi aikaa, sillä sain päähäni siivota jääkaapin, eikä se koskaan ole ihan pikkujuttu. Kun jääkaappi oli siisti, nostin Huldan sinne tavalliselle paikalleen. 

Kulhossa olevan osuuden annoin olla rauhassa pari, kolme tuntia. Kun tulin asioilta, kurkkasin kulhoon. Siellä oli mukavaa pientä elämää. 

Juurakon Huldan sämpylät

Ensin

• 2 dl henkitoreissaan olevaa juurta
• 80 g venhäjauhoja
• 80 g vettä

Sitten

• 2,5 dl vettä
• 2 tl suolaa
• 1 tl englantilaista hieman kosteaa leipähiivamurua
• 1 dl ruissihtijauhoja
• 0,5 dl ruisleseitä
• noin 4-5 dl vehnäjauhoja

Lisäsin kulhoon ruokittuun juureen vettä, suolaa, hiivamurut, ruisjauhot ja -leseet ja sen jälkeen pikkuhiljaa vehnäjauhoja. Vaivasin taikinan yleiskoneella. Taikinasta tuli melko kiinteä, muttei sentään muodostanut palloa taikinakoukun ympärille. Päätin pitää sitä sitten huoneenlämmössä joitakin tunteja suihkumyssyllä peitettynä, en laittanut sitä jääkaappiin. 

Neljän tunnin kuluttua taikina oli noussut jonkun verran, muttei mitenkään hulvattomasti. Kaavin sen jauhoiselle leivinalustalle ja kääntelin hieman reunoilta keskelle päin leipurinlastalla. Taikina oli oikein pehmeää, eikä tarttunut pahemmin lastaan kuin pöytäänkään. Laitoin uunin kuumenemaan 230 asteeseen kiertoilmalla ja leivinkiven sinne kuumenemaan yhtä matkaa. Uunin alaosassa oli syvä uunipelti odottamassa, sinne laittaisin paistamisen ajaksi hieman vettä.

Kun uuni oli kuuma, leikkasin leipurinlastalla taikinan lohkoihin, vähän eri muotoihin, niitä tuli 12 kpl. Nostin leivinkiven pellillään pois uunista ja nostelin nopeasti taikinapalat kivelle. Käänsin samalla palojen päitä hieman alapuolelle, niin niistä ei tullut niin eri kokoisia, vaan mahtuivat sopuisasti kiven päälle. Siirsin kiven takaisin uuniin ja samalla luukun avaamisella kaadoin alapellille 2 dl kylmää vettä. Paistoin ensin sämpylöitä 15 minuuttia, jonka jälkeen ne näyttivät jo aika kivoilta, päästin höyryä pois uunista avaamalla luukkua hetkeksi. Paistoin vielä 6 minuuttia ja silloin pinta oli kauniin ruskea ja kumea. Nostin kiven uunista ja siirsin sämpylät ritilälle jäähtymään. 

Nämä sämpylät olivat kauneimmat, joita olen saanut juuresta aikaan, totta kyllä, että autoin hieman hiivalla. Jännitti leikata sämpylä halki. Olisiko se kypsä, miltä sisus näyttäisi, miltä sämpylä maistuisi? Ei huolta, rapea kuori oli helppo leikata ja sämpylä halkaista. Sisällä oli kivasti reikiä  ja sisus oli kypsä. Ja maku? Ihan parhaita tähän mennessä! Ainakin toistaiseksi Hulda on pelastettu ja koitan pitää siitä nyt parempaa huolta jatkossa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jossa on ihan sitä itteään, Juurakon Huldan seikkailuita.

Vielä ehtii osallistua arvontaan, sunnuntai-iltaan asti sinulla on mahdollisuus voittaa tyylikäs, musta Tour de France-esiliina. Täällä lisätietoa.

Bifanas – nuo mainiot portugalilaiset täytetyt leivät

Tämän vuoden Portugalin kiertueen ensimmäinen ateria, ihanasti talouspaperin päältä tarjoiltuna vanhan miehen kuppilassa

Viime vuonna pääsimme caminoreissuni päätteeksi Portugalissa tutustumaan bifana-leipiin. Ystävämme, portugalilainen taiteilija Rita Vargas oli suositellut niitä meille ja mehän popsimme näitä äärest yksinkertaisia eväitä moneen kertaan myös tämän vuoden Portugalin-kiertueellamme, jolta juuri tänä aamuna palasimme. Päässä surisee niin väsymys kuin kaikki hienot jututkin, joita kahden viikon kierroksella näimme ja koimme. Huomenna täytyy palata töihin, tänään vielä söimme ensimmäisen kotipäivällisen portugalilaiseen tapaan, bifana-leipinä. 

Luultavasti aidommat syntyisivät possunlihasta, mutta tällä kertaa varioin ohjetta broilerilla. Sellaisiakin söimme matkan aikana. Portugalissa sämpylä oli aina aika rapeakuorinen, muttei mitenkään sitkas. Summamutikassa ostin Palokan perinneleipureitten sämpylöitä ja nehän sopivat tähän aivan hyvin. 

Kanatäytteiset bifanat

• ohuita broilerifileitä, mitä ohuempia sen parempia
• yhtä monta sämpylää kuin filepaloja
• oliiviöljyä
• voita
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• sinappia (no ei minulle!)

Nuiji broilerifileet niin ohuiksi kuin mahdollista, ei haittaa, vaikka menisivät rikkikin. Saa siis olla ihan millin parin paksuisia repaleisia paloja. Minulla ei ole brutaalia lihanuijaa, joten en saanut aivan niin ohuita repaleita aikaan, kuin halusin. 

Kuumenna pannu ja sillä voita ja öljyä. Ripota lihapaloille suolaa ja pippuria ja liraus sitruunamehua. Kun pannu on kuuma, paista broilerirepaleita minuutti pari molemmin puolin. Nosta palat laitaselle peitettyinä odottamaan. Halkaise sämpylä ja paista sitä pannulla minuutin verran molemmin puolin, että sämpylä lämpenee. Nosta sämpylän pohjaosa leikkuulaudalle, aseta broileripala päälle, lisää hieman sinappia. Se on kuulema oleellista, mutta minä en muka pidä sinapista. Laita päälle sämpylän kansiosa ja leikkaa kokonaisuus neljään palaseen. Syö kuumana. 

Meillä alkoi juuri sataa vettä, kun päivällinen oli valmis, joten kuvassa on justiinsa vain se bifana. Ja voin minä tunnustaa, että vaikka kävin ostamassa kaapit täyteen ihania kesän vihanneksia ja muuta tuoretta, me söimme vain ja ainostaan näitä kanatäytteisiä leipiä. Lupaan palata hieman terveellisemmän ruoan pariin pian, oikein pian! 

Ostoslistalle menee brutaali lihanuija, jolla ohuesta viipaleesta lihaa saa lähes läpinäkyvän. Pahoittelen, jos satunnainen lihaa syömätön lukija tuntee kuvotusta mielikuvasta. 

Juurakon Huldan sämpylät – juurileivontaa osa 2

Viime viikkoinen juurileivontakokeilu oli ihan kiva, sain aikaan sämpylöitä, joita söimme sinnikkäästi, vaikka ne alkoivat olla lopuksi aika kuivia. Makua niistä löytyi hämmästyttävän paljon, mutta taikinan tiiviys jäi harmittamaan. Koko viikolla minulla ei ollut aikaa juurileivontaan, mutta eilen illalla töistä päästyäni ryhdistäydyin ja otin juuripurkin (nimettäköön se nyt Juurakon Huldaksi ja ystäville vain Huldaksi) jääkaapista ja kurkistin sinne. 

Juuri näytti aivan samalta kuin ensimmäisen leivonnan alla, sitä oli purkissa noin kolme desiä, sen pinnalla oli hieman kuplaisia reikiä ja tuoksu oli raikas. Ei siinä auttanut kuin kaivaa kulho esiin ja aloittaa. Olin päättänyt nyt kokonaisen yhden kerran kokemuksella alkaa jo lempipuuhaani, eli säätämiseen. 

Säädetyt Huldan juurisämpylät

• 2 dl vehnäjuurta
• 5 dl vettä
• 2 tl suolaa
• 1 dl ruissihtijauhoja
• 1 dl ruisleseitä
• noin 8 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kylmää vettä uuniin höyryä muodostamaan
• juuren ruokintaan: 150 g vettä, 150 g luomuvehnäjauhoja
• vehnäjauhoja leivinlaudalle, käsiin ja vähän lattiallekin  varsinaisessa leivontavaiheessa

Otin juuripurkista 2 dl Huldaa ja lisäsin tilalle 150 g vettä ja 150 g luomuvehnäjauhoja. Sekoitin ja laitoin purkin takaisin jääkaappiin. 

Sekoitin kulhossa olevaan juureen veden, suolan, ruisjauhot ja -leseet. Lisäsin mukaan venhnäjauhoja noin 8 dl. Pienensin siis kaikkien jauhojen määrää tarkoituksella. Vaivasin taikinaa käsin muutamia minuutteja ja nyt sain aikaan pehmeän, sormiin tarttuvan taikinan. Ripottelin pinnalle vielä hieman jauhoja ja nostelin taikinakaapimella taikinan reunoja niin, että sain allekin hieman jauhoja. Nyt taikina oli huomattavasti ensimmäistä kertaa pehmeämpi ja tahmeampi. Se näytti samalta kuin Satu Koiviston esimerkkitaikina. Laitoin taikinalle suihkumyssyn päähän ja sijoitin kulhon jääkaappiin. 

Laitoin valmiiksi uuniin painavan leipäkiven pellille ja toisen, syvemmän pellin uunin alimmalle tasolle. Viritin valmiiksi leivinlaudan ja muut tilpehöörit, ettei minun aamulla tarvitsisi ennen töihin menoa paljon kolistella keittiössä. Sitten katsoin pari jaksoa universumin huonointa tv-viihdettä, en kerro mitä. 

Tänä aamuna heräsin riittävän ajoissa, laitoin heti uunin lämpenemään kiertoilmalla niin kuumaksi, kuin nupikka antaa myöten, 250 asteeseen. Leivinkivi kuumeni siellä mukana. Otin taikinakulhon jääkaapista leivinlaudalle odottamaan uunin kuumenemisen ajaksi. 

Kun uuni oli hot hot, kumosin taikinan runsaasti jauhotetulle leivinlaudalle. Taikina oli ihanan pehmeä, mutta turkasen tarttuvainen. Sirottelin pinnallekin kunnolla jauhoja ja taputtelin taikinan pitkulaiseksi soikioksi, jonka halkaisin kahteen pötkylään. Pötkylät leikkasin kuuteen palaan. Tein siis nyt neljä sämpylää vähemmän kuin viimeksi. Muotoilin tarttuvasta taikinasta jauhoisin käsin jonkunsortin pallukoita, vähän epämääräisiä niistä tuli muodoiltaan, muttei se niin nuukaa.

Nostin varovasti painavan pellin leivinkivineen uunista ja sijoittelin mahdollisimman nopeasti sämpylät kiven päälle. Sitten nostin pellin kaikkineen päivineen uuniin ja kaadoin alapellille kylmää vettä. Laitoin uunin luukun kiireesti kiinni ja laskin lämmön 230 asteeseen. Asetin ajastimeen 15 minuuttia ja jatkoin sen huonon tv-ohjelman katsomista. Ei ollut laatuuntunut yön aikana.

14 min ja 56 sek jälkeen (en antanut ajastimen piipata Antin yöunia häiriten) menin avaamaan uunin luukkua. Oli tarkoitus jatkaa höyryn päästämisen jälkeen paistamista vielä noin 10 minuuttia, mutta sämpylät olivat jo aivan valmiita, kauniin ruskettuneita, kumeita pohjaan kopauttaessa. Pintakaan ei ratkeillut niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla ja vähemmät ratkeamat olivat kauniimpia. Sämpylät tuntuivat huomattavasti pehmeämmiltä ja näyttivät paremmilta, ne kohosivat enemmän kuin ensimmäisen tiiviin taikinan teelmäni. Nostelin ne lastalla ritilän päälle jäähtymään ja muistin olla peittämättä niitä leivinliinalla. 

Tämä toinen yritys oli huomattavasti ensimmäistä parempi. Rakenne oli miellyttävämpi ja ulkonäkö parempi. Maku oli vähemmällä suolalla mielestäni lähempänä maistiaissämpylöitämme What's Cooking Helsinki-tapahtuman työpajassa. Pehmeämpi rakenne teki syömisestä miellyttävämpää. Nyt on kiinnostava nähdä, miten hyvin nämä pysyvät syömäkunnossa ikääntyessään. Edelleen lähetän kiitokset Satu Koivistolle ja Vatsasekaisin kilinkolin-blogiin siitä, että Hulda on päätynyt CampaKeittiöönkin! Ensi viikolla ehkä uskallan kokonaisen leivän paistamista. 

Samasta juuresta on leivottu kertaalleen ainakin 

Ja kaikkea muuta-blogissa 

sauvajyväsessä

Chocochilissä

Kuitetekee-blogissa

Mallaspullassa
Nautiskellen-blogissa

Aloitin CampaSimpukan ylälaitaan uuden välilehden, Juurakon Huldan seikkailut, jonne kerään toivottavasti paljon erilaisia juurileivontakokeilujani.

Ensimmäiset vehnäjuurisämpylät

Viime lauantaina sain What's Cooking Helsinki-tapahtuman Juuri ja sämpylät-työpajasta mukaani vehnäjuuren, joka oli nätissä lasipurkissa tiivin kannen alla. Vein purkin mukanani ensin Muruun päivälliselle ja sitten hotelliin, jossa purkki pääsi olut- ja limsatölkkien viereen minibaariin. Viritin itselleni muistilapun kaapin oveen, etten unohda purkkia lähtiessäni. Aamulla raotin kantta hetkeksi ja sieltä pääsikin aika pihaus. 

Villapaitaan käärittynä purkki pääsi ehjänä perille kotiin. Otin kumitiivisteen kannesta pois ja sijoitin juuripurkin jääkaappiin. Aikomukseni oli leipoa ensimmäiset sämpylät pääsiäisvapaitten ensimmäisenä aamuna. Hyvä, että muistin asian illalla, sillä aioin noudattaa Satu Koiviston neuvoja leipomisessa oikein tipitarkkaan.

En toista tässä nyt sen tarkemmin juuren valmistamista, kun en sitä ole itse vielä kokeillut, mutta kerron kuinka Satu neuvoi juuren käyttämistä ja jatkamista. 

Sämpylät vehnäjuureen (16 kpl)

• 2 dl vehnähapanjuurta
• 5 dl vettä
• 3 tl suolaa
• 1 dl spelttileseitä (minulla oli ruisleseitä)
• 2 dl ruissihtijauhoja
• 9-10 dl vehnäjauhoja
• 1dl vettä paistamisen aikana uunipellille

Juuren ruokkiminen

• 150 g vettä
• 150 g luomuvehnäjauhoja

Eilen illalla tein taikinan valmiiksi jääkaappiin ja näin se tapahtui:

1. Otin vehnäjuurta purkista leivontakulhoon noin 2 dl ja jätin loput purkkiin odottamaan. 
2. Lisäsin kulhoon veden, leseet, ruisjauhot ja suolan ja sekoitin.
3. Lisäsin vehnäjauhoja vähän kerrallaan käsin alustaen, laitoin vähän liikaa, sillä taikinasta tuli aika kiinteä. Ensi kerralla vähemmän. Kääntelin taikinan pallomaiseksi leipurinlastalla ja vein kulhon päälle kertakäyttösuihkumyssyn, joita tuon aina hotellimajoituksista tuliaiseksi itselleni.
4. Laitoin taikinan jääkaappiin yön yli. Voi kuulema olla vuorokaudenkin.
5. Ruokin purkkiin jäänyttä juurta lisäämällä painoltaan saman verran vettä ja jauhoja, sekoitin ja laitoin purkin takaisin jääkaappiin.

Tänä aamuna jatkoin sämpyläprojektiani tähän tapaan:

1. Laitoin uunin kuumenemaan 250 asteeseen kiertoilmalla, sillä uunini toimii vain sillä, tasalämpö ei toimi. Ärh. 
2. Asetin uuniin keskiosaan yhden tavallisen uunipellin ja alaosaan syvän uunipellin kuumenemaan yhtämatkaa uunin kanssa.
3. Otin taikinan jääkaapista ja se oli aika tiivistä kyllä, harmi että jauhoja meni liikaa. Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinlaudalle ja jaoin sen kahteen pitkulaiseen palaan, jotka pyöritin hieman ohuemmiksi pötköiksi. Pätkin pötköt 8 osaan. En juurikaan muotoillut paloja.
4. Kun uuni oli kuuma, nostin matalan pellin uunista ja asettelin nopeasti sämpylät pellille, en käyttänyt leivinpaperia. 
5. Laitoin sämpylät uuniin ja samalla luukun aukaisulla kaadoin syvemmälle pellille noin desin verran kylmää vettä, joka alkoi heti muodostaa höyryä uuniin. Luukku äkkiä kiinni, laskin lämmön 230 asteeseen ja sitten vain odottelin vartin.
6. 15 minuutin kuluttua nostin silmälasit päälaelle, etteivät ne saisi höyrykäsittelyä ja avasin hieman luukkua, jolloin höyry pääsi uunista pihalle. Paistoin sämpylöitä vielä noin 5-7 minuuttia, kunnes niiden pinta alkoi olla kivan vaaleanruskea ja pohja kopauttamalla kumiseva. Ei nyt mikään hirveä kumahdus sentään, Anttikaan ei herännyt.
7. Nostin sämpylät ritilälle jäähtymään, enkä peittänyt niitä, kuten Satu neuvoi. Näin sämpylöihin tulisi rapea pinta ja niissä jo olikin. 

Sämpylöiden pintaan ja etenkin leikkuupinnalle tuli repeämiä, johtui varmaan liiasta jauhoista. Maistoin yhden lämpimänä, enhän tietenkään malttanut odottaa kovin kauan. Leikkasin sämpylän halki ja sipaisin pinnalle voita. Makua oli kyllä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin leipomissani, hiivalla nostatetuissa sämpylöissä ja pidin rapeasta kuoresta. Suolaa olisin voinut laittaa hieman vähemmän. 

Satu neuvoi leikkaamaan sämpylät halki ja pakastamaan puolikkaina, jos ei ehdi syödä kaikkia tuoreina. Muovipussiin niitä ei kannata jättää huoneenlämpöön, ettei niistä tule sitkaita. Paahtimen kautta ovat kuuleman hyviä myöhemminkin, jos siis ovat alkujaan onnistuneet. Aion kokeilla. Koitin muistella millaisia maistiaissämpylät olivat viime lauantaina, eikä minusta omissa tekeleissäni ollut maun puolesta suurta eroa Sadun sämpylöihin. Ulkonäöllisesti minun paistokseni hävisivät selkeästi. 

Ensi viikonloppuna kokeilen uudelleen ja vähemmin jauhoin, jos vain jatkettu juureni on elossa silloin vielä. Tänä aamuna se ainakin oli raikkaan tuoksuinen ja mukavasti pullevoitunut purkissa. Olen toiveikas. 

Mikäli oikein ymmärsin Satu on saanut juuren minullekin tutulta blogaanilta, Vatsasekaisin kilinkokin- Riikalta, jonka puoliso etenkin on kunnostautunut juurileivonnassa. On hauska ajatus, että tuosta samasta juuresta on jaettu jo monelle kokeiltavaksi ja toivoakseni minäkin saan juuren pysymään hengissä. Kun olen pitempään pois kotoa, tiedän kyllä minne jääkaappiin kiikutan juuren hoitoon Jyväsjärven rantaan, jos siellä vain ollaan kotona.

Samalaisissa puuhissa on oltu ainakin Ja kaikkea muuta-blogissa, sauvajyväsessä, Chocochilissä, Kuitetekee-blogissa, Nautiskellen-blogissa ja Mallaspullassa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan uudelle välilehdelle, Juurakon Huldan seikkailut. Sinne tulee toivoakseni vielä monta juurileivonta-aiheista postausta!

Piimäpallot

En usein leivo leipää päivälliselle, mutta tänään talossa oli vain kaksi palaa kuivahtanutta ruisleipää ja muutenkin oli sellainen leipomisfiilis. Löysin ohjeen, jossa oli käytetty buttermilkiä, jota meillä kyllä löytyi. Tosin minun piti varmistaa, saanko sitä käyttää, minä kun en ole meillä se piimäsuu. Oikeasti en ole ihan varma kuinka hyvin amerikkalaisten käyttämä buttermilk vastaa meikäläistä piimää, mutta ei tästä minua varmaan oikeuteen haasteta? Ei kai? Meillä ei ole oikein sopivaa käännöstä tuolle sanalle dinner roll, kun en viitsinyt alkaa tehdä oikein rullalle pyöritettäviä taikinapallosia, joten kutsun näitä vain palloiksi. Siinäpä muuten oivallinen porsaanreikä, voin aina sanoa oikeudessa siellä Amerikassa, että minähän tein ihan erilaisia, nämä ovat palloja!

Piimäpallot

• 5 dl piimää
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 1 rkl sokeria
• 1,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 55 g pehmeää voita + jonkun verran voiteluun
• noin 8-9 dl vehnäjauhoja

Mittaa yleiskoneen kulhoon piimä, hiiva, suola, sokeri ja kananmuna, sekoita. Lisää noin puolet jauhoista ja pehmeä voi ja anna koneen vaivata taikinakoukulla muutamia minuutteja. Lisää jauhoja ja vaivaa lisää sen verran, että saat aikaan pehmeän, melko tarttuvaisen taikinan. Irrota taikinakoukku ja peitä kulho kelmulla. Anna kohota noin tunti.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa vielä hieman jauhojen kanssa, jaa taikina samankokoisiin paloihin sen mukaan minkä kokoisia haluat piimäpalloistasi. Minä tein noin golfpallon ja tennispallon väliltä olevia (nyt huomaatte  miten hienosita urheilulajeista minäkin tiedän). Pyöritä palat palloiksi ja laita ne joko vuokaan jättäen hieman väliä kohoamista varten, tai leivinpaperille toista kohoamista varten.

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla ja kun pallot ovat kohonneet sopivasti voitele pinta sulatetulla voilla. Paista niitä kunnes pinta on kauniin värinen, noin 10-15 minuuttia. Minun piimäpalloni kasvoivat uunissa noin appelsiinin kokoisiksi, mutteivat maistuneet yhtään appelsiinilta. Eivät ne varmaan olisi maistuneet golf- tai tennispalloiltakaan. 

Hirnuva hampurilainen

Käymme hampurilaisella harvoin. Se ei johdu siitä, ettemme pitäisi hampurilaisista, emmekä todellakaan nyrpistä neniämme pikaruoalle. Ulottuvillamme ei ole houkuttelevia gourmethampurilaisia myyviä ravintoloita, joten tavanomaisiin pikaruokaketjuihin on tyytyminen, mikäli hampurilaishimo käy liian voimakkaaksi. Ketjuista kelpuutamme mäkkärin. Kotona teemme hampurilaisia silloin tällöin. Olen löytänyt kunnollisen sämpyläohjeen, jota kiltisti noudatan, Jonna on esitellyt sen blogissaan jo vuonna 2012.  

Tämän lauantain päivällisestä päätin jo viime viikolla, kun sain ostettua hevosen lihaa. Söimme samantien hevosen ulkofilepalat, mutta jauhelihan vakumoin ja pakastin tuonnempaa käyttöä varten. Halusin kokeilla hevosenlihaa hampurilaispihveihin ja kutsuin Opiskelijan syömään. Otimme jauhelihan illalla jääkaappiin sulamaan ja tänä aamuna etsin tietoa hampurilaispihvin tekemisestä sous vide-menetelmällä. 

Viime aikojen trendi Campakeittiössä on ollut päivällispuuhien aloittaminen ennen auringonnousua. Yövuorojen jälkeinen hypetila oli tänä aamuna lakipisteessään, kuten viimeisen yövuoron jälkeen tuleekin olla. Tein pienen sämpylätaikinan kohoamaan varhain, olen alkanut nyt aina käyttää yleiskonetta leipätaikinoiden vaivaamiseen saatuani muutaman kerran sillä konstein niin paljon paremman sitkon taikinaan käsin vaivaamiseen verrattuna. Naputtelen sämpylöiden ohjeen tähänkin, vaikka se jo esiintyy blogissa pariin kertaan. Löydän sen itsekin helpommin, kun sitä taas tarvitsen. Sama ohje on myös mitä mainioin hot dog-sämpylöille, sen kun vain leipoo taikinan pitkulaisiksi sämpylöiksi.

Hampurilaissämpylät (6-10 sämpylää niiden koosta riippuen)

• 50 g tuorehiivaa tai 11 g pussi kuivahiivaa (käytä aina tuoretta, jos mahdollista, sillä onnistuu vielä paremmin kuin kuivahiivalla)
• 3,75 dl lämmitettyä maitoa
• 500 g vehnäjauhoja (unohdetaan nyt kaikki terveellisyysaspektit, hampurilaissämpylän pitää olla vehnäpullaa)
• 35 g voita
• ripaus suolaa

Keräsin kaikki taikinan ainekset kulhoon ja annoin koneen vaivata taikinaa 10 minuuttia, vaikka aika tuntui ikuisuudelta. Se kannattaa. Jätin taikinan suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan ensin tunniksi kulhoon. Sitten kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja leikkasin sen niin moneen osaan kuin tarvitsin sämpylöitä ja minkä kokoisiksi suunnittelin hampurilaispihvit valmistaa, tällä kertaa 7 osaan. Pyörittelin palat palloiksi ja nostin ne leivinpaperille kohoamaan. Jätin ne peitettyinä nousemaan 90 minuutiksi. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Paistoin sämpylät uunin keskiosassa. Tällä kertaa sämpylät olivat sopivan paistuneita 15 minuutin kohdalla. Pienemmät ovat valmiita noin 10-12 minuutissa. Peitin sämpylät leivinliinalla odottamaan hampurilaisten valmistamista.

Hampurilaispihvit hevosenlihasta 

• 1,2  kg hevosen jauhelihaa
• suolaa ja pippuria
• voita pannulla paistamiseen/pinnan viimeistelyyn

Luin ohjeita hampurilaispihvin valmistamiseen sous vide-menetelmällä Serious Eats-sivulta. Siellä pohdittiin kattavasti, onko sous vide ylipäätään kannattava menetelmä tässä yhteydessä ja jos sitä aikoo käyttää, mitä on hyvä ottaa huomioon. Kovin pieniä pihvejä sillä tavoin ei kannata alkaa valmistaa, vaan menetelmä on paremmin edukseen suurehkojen (170-225 g) pihvien kohdalla. Jauhelihaa ei myöskään neuvottu tyhjiöpakkaamaan vakumointikoneella, sillä se imee pakkauksesta ilman niin tyystin, että se myös litistää jauhelihaa liikaa ja menetämme tasalämpömenetelmän edun, ruoan mehukkaana säilymisen. Niinpä sivulla neuvottiin käyttämään ilmansyrjäyttämismetodia uudelleensuljettavalla muovipussilla Minigrip-tyyliin. 

Pihvien kannattaa olla niin tarkkaan samanpainoisia kuin mahdollista yhtäläisen kypsyyden saavuttamiseksi, joten noudatin neuvoa punnita jauheliha pihvi pihviltä. Koska sämpylöistäni tuli suurenpuoleisia, piti pihvienkin olla melkoisen suuria. Punnitsin jauhelihan 175 g kekoihin. (emme olleet aikeissa kolmeen pekkaan syödä koko määrää samantien, älkäätten peljästykö, sulamaan otettu jauheliha oli vain käytettävä kaikki samantien). 

Taputtelin keot pyöreiksi pihveiksi, joiden paksuus oli noin 2,5 cm. Ripottelin niille suolaa ja pippuria molemmin puolin. Pakkasin pihvit yksittäin suljettaviin muovipusseihin ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan.

Ruoanlaiton lähestyessä kuumensin Sansairella veden suuressa kattilassa 54 asteeseen. Tavoittelin medium-kypsyyttä. Serious Eats-sivulla on hyvät kuvat siitä, miltä eri kypsyysasteisten pihvien tulisi näyttää. Kypsymiseen käytettävä aika oli sivun taulukon mukaan vähintään 40 minuuttia ja pihvin optimikypsyyden luvattiin säilyvän tällä 54 asteen lämmöllä aina 4 tuntiin asti. Tämä antaa jo mukavan aikaikkunan ruoanvalmistamiseen.

Kypsensin pihvejä noin 60 minuuttia. Viime hetkellä paistoin hieman pekonia ja peittelin sen odottamaan. Kun kaikki muu oli aivan valmista, otin sous vide-pihvin kerrallaan vesihauteesta ja avasin pussin. Kuivasin pihvin pinnan ja paistoin siihen pannulla voissa rapsakan pinnan. Sous vide-menetelmä sopi ainakin tällaiseen syvänmakuiseen jauhelihapihviin hyvin, tavoittelemani medium-kypsyys taisi olla ainakin melko lähellä.

Onko sous vide-menetelmä sitten vaivan väärti kotikeittiössä, siitä voi olla montaa mieltä. Nyt kun olen kokeillut lyhyessä ajassa monta eri kertaa sous videä, en pidä sitä enää ollenkaan vaivalloisena, päin vastoin. Joissakin tapauksissa se on hidas menetelmä, mutta toisaalta se voi antaa laajankin aikavälin, jolla ruoka on jo valmista ja milloin se on vielä aivan yhtä hyvää. Ruoan pilaamiseen tällä menetelmällä täytyy oikein keskittyä. Hevosen lihalle annamme jälleen 10 pistettä ja ostan sitä varmasti heti, kun vain tilaisuus tulee.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Kunnon hampurilaispihvi vaatii kunnon sämpylän

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Hampurilaissämpylät ovat olleet aina minulle ongelmallisia. Kaupoissa myytävät ikisäilyvät sämpylät ovat useimmiten aivan surkeita, hajoavat kappaleiksi, eivätkä kuivuuttaan ime mitään hampurilaisen herkkukosteuksia. Kotoisiin yritelmiin käytin Fazerin paahtosämpylöitä niin kauan kuin niitä oli, mutta noin vuosi sitten ne hävisivät kaupoista. Pieniähän ne olivat, mutta leivänpaahtimen kautta niihin tuli sopiva sitkeys ja pienikokoiset hampurilaiset olivat lastenkin helposti syötäviä. 

Nyt meillä ei ole enää pieniä lapsia, nyt saa hampurilainenkin olla suuri. Sain Familian lihapaketissa kokeiltavaksi Black Angus-karjan lihasta tehtyjä tuhteja hampurilaispihvejä, joiden paino kappaleelta oli 200 g. Siispä sämpylänkin piti olla vähän suurempi kuin tennispallo.

Muistin, että tutuissa blogeissa kiersi muutama vuosi sitten hyvä hampurilaissämpylän ohje ja niitähän löytyi helposti TOP100-ruokablogien haulla. Se on tosi kätevä, suosittelen kun ette ihan muista, missä kotimaisessa blogissa näittekään jonkun kiinnostavan ohjeen. Jonnan postaus vuodelta 2012 oli se, mitä muistelin ja siellähän minäkin olin suuna päänä kommentoimassa. En ollut tuolloin tavannut vielä ketään postaukseen kommentoinutta, mutta nyt useimmat muutamaan kertaan. Kyllä blogaanius kannattaa, saa aivan mahtavia kavereita, tällainen introvertin perikuvakin! Jonna oli ottanut ohjeen Helené Johanssonin Leipä-kirjasta.

6 suurta hampurilaissämpylää 

• 3,75 dl maitoa
• 50 g hiivaa
• 500 g vehnäjauhoja
• 35 g voita
• ripaus suolaa

Lämmitin maitoa hieman ja keräsin kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon. Annoin koneen vaivata 10 minuuttia. Se on pitkä aika. Meidän keittiön pöytätaso on sellaista materiaalia, että Kitchen Aidin pohjatassut eivät oikein pidä siinä ja kone uhkaa vaeltaa pikkuhiljaa kohti reunaa pitemmissä vaivauksissa. Tietysti voisi siirtää koneen keskemmälle, mutta olisihan se nyt ihan liian järkevää! Laitan aina puisen haarukan koneen viereen ja jos se puskeutuu lattialle, kuulen sen kolahduksen ja ehdin vielä hätiin. Ei kai kukaan jaksa seistä 10 minuuttia katsomassa kuinka taikina vaivautuu? 

Kymmenessä minuutissa taikinaan tuli  hyvä sitko, jätin taikinan puoleksi tunniksi kulhoon kohoamaan peitettynä. Kumosin hieman kohonneen (ei vielä kaksinkertaiseksi ehtineen) taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja leikkasin se 6 osaan, sillä halusin tehdä suuria sämpylöitä, (leikkaa 10-12 palaan, jos haluat pienempiä). Pyörittelin palat palloiksi ja laitoin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Painoin palloja kämmenellä hieman litteämmiksi ja peittelin 1,5 tunniksi kohoamaan. 

Lämmitin uuni 225 asteeseen ja paistoin sämpylöitä noin 15 minuuttia. Paistoaika riippuu siitä, kuinka suuria säpylöistä tekee, pienempiä ei tarvitse juuri 10 minuuttia pitempään paistaa.

Hampurilaispihvit sulivat jääkaapissa aamupäivän aikana ja paistoin ne kaasugrillin parilalla. Öljysin hieman parilaa ja yritin malttaa mieleni, etten kääntäisi pihvejä liian aikaisin, jolloin ne eivät vielä suostuisi nätisti irtoamaan. Paistamiseen meni noin 10 minuuttia, ilmeisesti ne voisi laittaa jäisenäkin paistumaan, jolloin paistumisaika olisi pakkauksen mukainen 15-20 minuuttia. 

Lisänä meillä oli ohuita tomaattiviipaleita, suolakurkkua, salaattia, kevätsipulia ja ketsuppia. Joku siivoushullu oli laittanut alkuviikosta kaikki majoneesia muistuttavatkin purkinjämät pois.

Kiitos Familialle mehevistä pihveistä! Kerrankin sain pihvin ja sämpylän olemaan samaa kaliiperia ja Jonnan neuvoin tehdyt sämpylät olivat juuri sopivia, riittävän joustavia pitääkseen paketin kasassa, ihanan pehmeitä sisältä. Aivan ylivoimaisesti parhaat koskaan tekemäni sämpylät!

Giro d'Italiassa ajetaan parhaillaan 13. etappia Montecchio Maggioresta Jesoloon. Päivän italialaiseksi keittiöpuuhaksi jäi viinipullon avaaminen. Etapin lopputulos selviää myöhemmin tallenteelta.

Auringonkukkaleipä aamiaispöytään

Olen täysin hullaantunut Pikku Jääkäri-ruisleipään, mitä kuivemmaksi se ehtii, sen parempaa se minusta on, saatan tahallani jättää pussin auki, että kuivuminen edistyy. En yleensä käy S-ryhmän kaupoissa, mutta tuon leivän perässä poikkean ainakin kerran viikossa, nimittäin keskiviikkoisin saan varastojani täydennettyä. En ole maininnut leivän erinomaisuudesta muille perheenjäsenille, jääpä minulle enemmän!

Eilen rypistin sinisen paperipussin roskikseen ja varastoni olivat sitten siinä. Tälle aamulle tarjolla oli vain muiden suosikkia, tummaa pääsiäislimppua (jota jouluna kutsutaan joululimpuksi, kätevää vain vaihtaa pussin etikettiä), josta minä en niin paljon välitä. Niinpä päätin leipoa leivän aamiaiselle. Olin ostanut kuorittuja auringonkukansiemeniä Tallinna-kaupasta ja ajattelin hyödyntää niitä. 

Auringonkukkasisarusleipä

• 500 ml vettä
• 50 g hiivaa (tai 11 g pussi kuivahiivaa)
• 3 rkl tummaa leipäsiirappia
• 1 tl suolaa
• noin 10 dl jauhoja (minulla vehnä- ja vaaleita sämpyläjauhoja, parit pussinpohjat)
• 1 dl auringonkukkaöljyä + hieman leivän pinnalle
• 1-1,5 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää mukaan siirappi, suola ja noin 2 dl jauhoja. Sekoita vispilällä velliksi. Jos sinulla on aikaa, anna hiivan ottaa vauhtia vellissä noin 15-20 minuuttia. Jos aika on kortilla, jatka samantien taikinan alustamiseen. Jätä vispilä syrjään ja ala sekoittaa taikinaa käsin ja lisää jauhoja desi kerrallaan kunnes taikina alkaa muotoutua palloksi. Kaada mukaan öljy taikinaisen kätesi kautta, niin saat taikinan mukavasti irtoamaan sormistasi. Alusta vielä öljy mukaan taikinaan ja muotoile se kulhoon palloksi, jonka peität pyyhkeellä tai suihkumyssyllä. Anna taikinan kohota noin 30 minuuttia, tai jos on aikaa enemmän tunninkin verran, kunnes se on kaksinkertainen. 

Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja alusta sitä vielä lisää. Muotoile taikinasta pötkö, jonka leikkaat noin 16-18 palaan. Pyörittele palat jauhotetulla alustalla palloiksi. Öljyä sopiva uunivuoka tai vuoraa se leivinpaperilla ja asettele pallot niin, että niiden väliin jää vielä kohoamisvaraa. Anna taikinapallojen kohota puolisen tuntia, kuumenna uuni sillä välin 210 asteeseen tai kiertoilma 190 asteeseen. (tunnet itse parhaiten uunisi, sovella lämpötilaa sen mukaan).

Minun taikinani kohosi niin iloisesti, etteivät kaikki pallot mahtuneet kaavailemaani vuokaan, vaan minun piti ottaa toinenkin, pienempi käyttöön. Isompaan vuokaan mahtui 13 palleroa ja pienempään yhdeksän. 

Ennen paistamista kaada kädellesi hieman auringonkukkaöljyä ja taputtele kohonneiden leipäpallosten pinnalle öljyä. Sirottele auringonkukansiemeniä pinnalle sen verran kuin tykkäät. Ne ovat mietoja ja pehmeitä, niiden kanssa ei tarvitse kitsastella. Maista toki ensin, että ne eivät ole kitkeriä. Paista leipää noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen ja leipä on kypsää. Koputtele pintaa ja jos käytit leivinpaperia, voit nostaa sitä hieman kulmasta ja koputella pohjaakin. Minun leipäni eivät tarttuneet vuokaan ollenkaan, mikä oli mukavaa, sillä halusin välttää leivinpaperin taittelua mutkareunaisissa astioissa. Olen hankkinut nämä kauniit vuoat Annan kaupasta ja käytän niitä nykyään vähän kaikkeen paistamiseen, esillepanoon ja tarjoiluun.

Auringonkukansiemenet olivat aika irtonaisia leivän päällä. Ne eivät juurikaan tarttuneet öljyttyyn taikinapintaan. Mietin, että olisikohan voiteluna toiminut paremmin vaikka vesitilkkaan sekoitettu siirappi tai hunaja? Näitä irtosiemeniä ei kuitenkaan säikähdä leipäkorissa myöhemmin samaan tapaan kuin nigellansiemeniä.

Kurpitsakuurilla

Tänään oli ohjelmassa jo ennen iltavuoroa Operaatio Kurpitsa, johon kuului keskikokoisten myski- ja hokkaidonkurpitsoiden käyttäminen. En saanut ängettyä niitä Espanja-teemaamme ja ne edelleen nököttivät leipäkorissa tehden aamiaispöydän leipäpalat kodittomiksi. Jotain oli siis tehtävä. Kun missio on tämänkaltainen, ratkaisu on yleensä keitto, etenkin kurpitsakeississä. Ja mitä keitto kaipaa kaverikseen? Tietysti sämpylöitä. Otin vinkkejä kurpitsakeittoon Café Patita-nimisestä blogista. Sämpylät säveltelin ominpäin.

Kahden kurpitsan kookoksinen keitto neljälle

• 1 myskikurpitsa
• 1 hokkaidonkurpitsa
• 4 isoa valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä
• 2 dl kookosmaitoa (säästä tilkka koristeluun)
• tilkka sitruunamehua
• kiehuvaa vettä, jos tarpeen
• suolaa ja pippuria
• kurpitsansiemeniä koristeluun

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsat ja koverra siemenet ja rihmat pois. Laita puolikkaat uunipannulle ja lirauta niiden päälle pikkuisen oliiviöljyä. Aseta kolosiin isot valkosipulin kynnet kuorineen ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Paahda kurpitsoja uunissa noin 40-60 minuuttia kunnes terävä veitsi uppoaa kurpitsaan helposti ja niiden reunat ovat paahtuneet hieman ruskeiksi. Jätä puolikkaat jäähtymään siksi aikaa, että niitä pystyy käsittelemään. 

Koverra kypsynyt kurpitsan "liha" puolikkaista ja purista kypsä valkosipuli kuoristaan. Soseuta kurpitsamassa ja valkosipuli yhdessä kookosmaidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ota noin 1,5 dl sosetta talteen sämpylätaikinaa varten. Jos tarpeen, lisää hieman kiehuvaa vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Tiputa annoksen päälle pieniä tippoja kookosmaitoa ja piirtele niitä cocktail-tikulla. Sirottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. 

Kurpitsaiset sämpylät

• 5 dl maitoa (tai vettä)
• 1,5 dl kurpitsasosetta
• 2 pussia kuivahiivaa (7g pussissa)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai tummaa siirappia
• 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
• n 600-700 g vehnä- tai sämpyläjauhoja, mitä nyt tykkää käyttääkin
• 1 dl kaurahiutaleita
• maitoa sämpyölöiden voiteluun (tai luimupupua ajatellen: maitelointiin)
• kurpitsansiemeniä pinnalle

Lämmitä maito kuivahiivalle sopivan lämpimäksi. Kaada maito kulhoon ja sekoita mukaan hieman jauhoja, kuivahiiva, suola ja hunaja ja vispilöi siitä velli. Anna vellin saada vauhtia hetkisen aikaa. Lisää mukaan öljy, kaurahiutaleet ja keittopuuhista sivuun jättämäsi kurpitsasose. Ala lisätä jauhoja vähitellen, kunnes saat aikaan pehmeän, vielä hieman tarttuvan taikinan. Peittele taikinakulho ja jätä taikina kohoamaan noin 45 minuutiksi. Tuntikaan ei tee pahaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (200 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa). Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa jauhojen kanssa sen verran, että saat siitä muotoiltua pitkulaisen pötkön. Leikkaa pötkö paloiksi ja nosta palat pellille. Minä sain taikinasta 20 sämpylää. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele pinnalle muutama kurpitsansiemen. Paista sämpylöitä noin 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kypsiä. Tarjoa lämpimät sämpylät voilla siveltyinä oranssin kurpitsakeiton kaverina.

Ricottasämpylät

Viikonlopun kokkailuista jäi puoli pakettia ricottaa ja mietin mihin sen käyttäisin. Meillä oli leipä vähissä, joten päätin leipoa sämpylöitä ennen iltavuoroon menoa kotiinpalaavien iloksi. Kurkistin jauhokaappiini ja löysin pari pussinpohjaa, joten nekin pääsivät taikinaan.

Ricottasämpylät

• 5 dl maitoa
• 100 g ricottaa
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 l oliiviöljy
• 2 rkl hunajaa
• noin 10 dl jauhoja, käytin ohrajauhoja, sämpyläjauhoseosta ja hieman 00-jauhoja

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi ja sekoita maitoon suola, hunaja, kuivahiiva ja pari desiä jauhoja. Vatkaa seosta vispillä hetkisen ja jätä taikinavelli muutamaksi tekeytymään. Kun hiiva alkaa toimia, lisää jauhoja kädellä sekoittaen, kunnes taikina on sopivan paksua, mutta vielä hieman tahmeaa. Kaada öljy taikinaan kätesi kautta, siten saat taikinan irtoamaan hyvin. Jätä taikina kohoamaan noin tunniksi. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja leivo taikina sämpylöiksi. Tällä kertaa taikinasta tuli 16 isohkoa sämpylää. Paista sämpylöitä kiertoilmalla noin 10 minuuttia. 

Sämpylöistä tuli todella pehmeitä ja ilmavia, kenties ricottan ansiosta. Muistanpa toistekin käyttää purkinloput sämpylöihin.

Sattumasämpylät

Joululomalla pääsin irti lähes päivittäisestä leipomisvimmastani, mutta tänään annoin periksi ja leivoin aamun hiljaisena tuokiona setin sämpylöitä työkavereiden aamun iloksi. He kyselivät syötyään, että mitä ne sattumat olivat. Kerroin, että lattialta lakaisin.

• 0,75 l vettä
• 2x11g pussia kuivahiivaa
• noin 10 dl sämpyläjauhosekoitusta
• 80 g pähkinä- ja siemensekoitusta
• ripaus suolaa ja sokeria
• 1 dl oliiviöljyä

Sekoitin vedestä, hiivasta, suolasta, sokerista ja parista jauhodesistä vellin, joka sai ottaa vauhtia muutaman minuutin. Hetken kuluttua lisäsin jauhoja ja pähkinäsekoituksen ja vaivasin taikinan joustavaksi palloksi. Kohotin taikinaa noin 40 minuuttia ennen kuin leivoin sen sämpylöiksi, joita kohotin vielä toiseen kertaan. Paistoin sämpylät 225 asteessa noin 12 minuuttia. Hyvin kelpasi, etenkin kun laitoin tarjolle juustoa, kinkkua, paprikaa ja kurkkua.

Hävikintorjuntamuffinit ja -sämpylät

Aloitin ruokablogien lukemisen vuonna 2010, sitä ennen olin vain joskus vilkaissut jotain blogia, mutten vielä innostunut asiasta. Noihin aikoihin kiinnostuin itsekin ruoanlaittamisesta enemmän ja aloin etsiä ohjeita keittokirjojeni ulkopuolelta. Siinä vaiheessa suomalaisia ruokablogeja oli jo pilvin pimein, mutta muutamaan niistä juutuin ja niitä luen edelleen. Ensimmäisten joukossa oli jo silloin vakiintunut Pastanjauhantaa.

Tänään tarvitsin muffiniohjeen, johon voisin upottaa yhtä jos toista. Sellainen löytyikin Pastanjauhajien postauksesta vuodelta 2008. Minun täytyi hieman soveltaa ohjetta, niin hyvät kuin työpaikan ruokakaapin varastot ovatkin. Sovellukseni jälkeen 15 puolipienen muffinin taikinaan tuli:

• 2 tummunutta banaania
• 2 kananmunaa
• 100g tummaa suklaata paloina
• 50 g valkoista suklaata paloina
• kourallinen pähkinäsekoitusta paloina
• 125 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria
• 0,5 dl fariinisokeria
• 3 rkl maitorahkaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua kanelia
• 1 tl vanilliinisokeria

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Mittaisin kaikki aineet ja pilkoin suklaat ja pähkinät pieniksi paloiksi. Survoin kuoritut banaanit haarukalla muusiksi. Vatkasin sokerit ja voin vaahdoksi ja lisäsin mukaan kananmunat ja banaanimössön edelleen vatkaten. Yhdistin vaahtoon kuivat aineet ja rahkan ja sekoitin taikinan nuolijalla tasaiseksi. Lusikoin taikinaa pienehköihin muffinivuokiin ja paistoin muffineita noin 20 minuuttia.

Päivän toinen leipomus olivat sämpylät. Meillä työpaikalla jääkaappi jostain salaperäisestä syystä on usein aivan täysin kylmällä. Epäilen että tyrkimme säädintä aina kylmemmälle, kun tungemme kukin kaappiin eväsrasioitamme. Siksipä melko usein eväät ovat kohmeessa, mitä lähempänä takaseinää, sitä varmemmin ne ovat jäässä. Meillä on myös joukossamme eväspoliisi, joka mielellään ratsaa jääkaappia ja heittää pois toistenkin eväitä, mikäli päivämäärät ovat hänestä epäilyttäviä. Muiden mielestä ne voivat olla vasta lievää epäluuloisuutta herättäviä. Nyt tämä työkaveri on pitkähkösti pois töistä, joten voimme rauhassa syödä niin vanhoja eväitä kuin tahdomme. Virkistävää! Nyt bongasin jääkaapin takanurkasta purnukan, jossa oli erään keittolounaan sosekeiton jämät umpijäässä. Se pääsi mukaan näihin keltaisiin sämpylöihin, joita askaroin vaihtelevien lounaiden lisäkkeeksi. Kaksi pellillistä sämpylöitä muotoitui seuraavasti:

• 0,5 l vettä
• 2 pussia kuivahiivaa
• 0,5 l kasvissosekeittoa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 10 dl sekalaisia jauhoja, sämpyläsekoitusta ja vehnäjauhoja

Sulatin keiton ja lämmitin sen niin lämpimäksi, ettei se tappaisi hiivaa. Lisäsin kaikki ainekset kulhoon ja sekoitin löysähkön taikinan nuolijalla. Jätin taikinan kohoamaan siksi aikaa, kun tein muffineita. Taikina kohosikin iloisesti ja lässähti yhtä nopsasti kasaan, kun kumosin sen jauhotetulle alustalle. Lisäsin jauhoja noin 2 dl ja vaivasin taikinaa hetken. Muotoilin siitä pitkulaisen pötkön, jonka halkaisin kahteen hoikempaan pötköön, jotka taas leikkelin sämpylöiden kokoisiksi paloiksi. Nostatin niitä vielä pelleillä hetken, ennen kuin paistoin niitä 225 asteessa noin 15 minuuttia. Olivat pehmeitä ja maukkaita, enkä kertonut kaikille, mitä kaikkea niihin olin tunkenut. 

Tie työkavereiden sydämiin käy vatsojen kautta

Meillä alkaa olla työpaikan taukokeittiössä perustarpeet tavallisimpiin leipomisiin. Näin sadonkorjuun aikaan sieltä löytyy usein omenia yleisesti syötäväksi. Työpäivästä muodostui hiljaisen puoleinen ja muiden tullessa päivävuoroon, siirryin keittiöön kehittelemään jotain päiväkahveille. 

Käytin tätä Mustikkasuu-blogin ohjetta ja tuunasin sitä hieman. Edellisellä kerralla tein aivan ohjeen mukaan, joten nyt olikin jo aika alkaa soveltaa. 

• 4 kananmunaa
• 2 dl sokeria (vähensin määrää desillä)
• 150 g voita sulatettuna
• 2 dl maitoa
• 2 tl vanilliinia
• 3tl leivinjauhetta
• 5 dl vehnäjauhoja

Täyte:

• 6 pientä omenaa
• nokare voita
• 2 rkl fariinisokeria
• kourallinen kuivattuja, pehmeitä karpaloita

Kuumensin uunin 200 asteeseen (se pitää aloittaa hyvissä ajoin, taukokeittiön uuni on universumin hitain) ja sulatin voin kattilassa. Pilkoin omenat ohuehkoihin lohkoihin ja sulatin paistinpannulla nokareen voita. Lisäsin pannulle omenaviipaleet ja fariinisokerin, paistelin lohkoja hetkisen ja jätin ne sitten pannulle hautumaan lieden reunalle. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi. Lisäsin mukaan jauhot, leivinjauheen, vanilliinin ja maidon, viimeisenä sulan, jäähtyneen voin. Levitin taikinan leivinpaperilla vuorattuun lasivuokaan. Asettelin hieman pehmenneet, karamellisoituneet omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ripottelin väleihin kuivattuja karpaloita. Marjoja olisi voinut hieman painella taikinan sisälle, ne näyttivät kuivettuneilta rusinoilta valmiissa piirakassa. Paistoin piirakkaa noin 35 minuuttia. Kakkutikun puutteessa kokeilin kypsyyttä kuivalla spagetilla, jota kaapista löytyy myös aina. 

mustat pilkut EIVÄT ole kärpäsiä

Tein myös sämpylöitä, jotka tällä kertaa muotoilin vähän uuteen tapaan. Taikinan tein aivan näppituntumalla, mutta suurinpiirtein näitä aineksia käytin:

• 0,5 l lämmintä vettä
• 1 pussi kuivahiivaa
• 2 tl suolaa
• 2 rkl pizzamaustetta (yrttisekoitusta löytyi kaapista)
• 6 aurinkokuivatun tomaatin kappaletta pieniksi paloiksi leikattuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 6 dl jauhoja, joista osa oli karkeita sämpyläjauhoja, osa vehnäjauhoja

Sekoitin kaikki ainekset pehmeäksi taikinaksi ja jätin sen kohoamaan piirakan leipomisen ajaksi. Kun taikina oli kohonnut kaksinkertaiseksi, taputtelin sen soikeaksi kiekoksi uunipellille. Painoin sen keskelle juomalasilla pyörylän ja sen ympärille isolla veitsellä sektoreita. Paistoin sämpyläkiekkoa noin 20 minuuttia. Leivästä tuli hauskannäköinen ja kukin saattoi ottaa sen kokoisen palan kuin halusi. Pienellä tinkaamisella sain tarpeeksi kehuja, joita olin vaillakin. Kuvat ovat taattua iLaatua. En pahoittele.

Sämpylät kylmäkohotuksella, muistutukseksi itselleni

Käytän tätä Sillä sipulista löytämääni ohjetta, kun tarvitsen tuoreita sämpylöitä aamulla varhain tai ei ole aikaa leipoa alusta asti vaikkapa ennen juhlia. Sillä sipuli oli löytänyt ohjeen jo lopettaneesta Lettupannu-blogista, joka taas oli ottanut neuvot minulle tuntemattomasta Saara Törmän Saa vaivata-kirjasta. Kirjaan tämän ohjeen omaan blogiinikin sen vuoksi, että täältä sen löydän nopsemmin, kun sitä tarvitsen ja toisekseen, hyvää ohjetta voi nostella aika-ajoin. Se voi löytää uusia käyttäjiä.

Tällä kertaa leivoin työpaikan kinkereitä varten, joten tarvitsin ison määrän sämpylöitä. Alkuperäinen ohje on kymmenelle sämpylälle, joka on passeli nelihenkisen perheen aamiaiselle, jos pöytään sattuu kurnivavatsaisia teinipoikia. Kirjaan sovelletun (kuinkas muuten) ohjeen 10 sämpylälle, se on helppo tuplata tai triplata tarpeen mukaan. 

• 1/4 paketti hiivaa (tai puoli pussia kuivahiivaa)
• 3 dl kylmää nestettä (vettä, maitoa, heraa)
• 1 rkl öljyä
• 1,5 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• (1dl kaurahitaleita, jotka jätin pois)
• 6,5 dl sämpyläjauhoseosta tai hiivaleipäjauhoja

Mittasin kylmän veden (tarvitsin maidottomia sämpylöitä) nesteen kulhoon ja lisäsin sinne kaikki muut aineet jauhoihin asti. Tosiaan tällä kertaa en laittanut kaurahiutaleita, koska kyseessä oli kateleiviksi menevät sämpylät, niihin hiutaleet toisivat minusta liiallista "terveellisyyttä", pois se minusta! En kyllä mitannut jauhojakaan kovin tarkkaan, sillä käpälätuntumalla mentiin. Sekoitin ainekset vispilällä ja aloin lisätä jauhoja. Aluksi sekoittelin joustavalla silikonikauhalla, mutta kun jauhoja alkoi olla sille liiaksi, öljysin käteni (älykääpiönä molemmat) ja törkkäsin ne taikinaan. Onneksi Kammenpyörittäjä oli saataville lisäämään jauhoja pussista puhtain käsin. Taikina sai jäädä aika tahmeaksi ja löysäksikin, se oi tarkoituskin. 

Pesin sitten käteni ja otin esille pellin (oikeasti kolme peltiä, koska oli triplannut ohjeen) ja laitoin sille leivinpaperiarkin. Levitin leivinlaudalle runsaasti jauhoja ja kumosin taikinan kulhostaan jauhoiselle alustalle. Leikkasin taikinan 10 (lue 30) osaan isolla veitsellä ja erottelin paloja hieman toisistaan, etteivät ne heti solmisi läheisiä suhteita naapurinsa kanssa, taikina oli nimittäin niin tahmeaa. Kastelin käteni vesikupissa ja märin käsin pyörittelin taikinapalloa kerrallaan sen verran, että siitä muotoutui sämpylään muistuttava liukas pallero. Asettelin ne pellille niin kauas toisistaan, kuin tila antoi myöten. Taas käsien pesua ja puunausta.

Otin pienen siivilän ja siivilöin sämpylöiden päälle kunnon jauhohunnun, joka estäisi leivinliinaa tarttumasta taikinaan ja tekisi sämpylöihin paistamisen aikana kauniin pinnan. Jauhoja sai siis olla oikein reippaasti, sillä muotoilun jälkeen taikina oli märkää pinnastaan. Sitten liina päälle ja pelti jääkaappiin. Olin toki mittaillut, että pelti mahtuu jääkaappiin sopivasti. (ja ne kaksi muuta peltiä olivat toisaalla viileässä paikassa yön yli).

Aamulla nostin pellit sisälle lämpenemään siksi aikaa, kun uuni lämpeni 250 asteeseen. Sämpylät näyttivät hieman kohonneilta ja leveämmiltä, kuin illalla, pinta oli kuiva eikä leivinliina ollut tarttunut niihin. Paistoin pellin kerrallaan, en tohtinut käyttää kiertoilmaa, koska en muistanut toimiko se näille kylmäkohotetuille, eikä tässä ollut aikaa säätää enempiä. Paistoin sämpylöitä 13-15 minuuttia, ensimmäistä pellillistä enemmän, koska sillä olevat olivat kylmempiä, kuin myöhemmät odottelunsa vuoksi. 

Kylmäkohotus on oiva tapa saada aamuksi tuoretta leipää pöytään, ei tarvitse niin paljon kolistella ja siivoilla jälkiä, kuin jos leipoo toisten vielä nukkuessa. Edellisellä kerralla sain sämpyläni kohoamaan yön aikana hieman enemmän, toisaalta laitoin silloin enemmän yhdelle pellille, joten sämpylät kasvoivat jo yön aikana kiinni toisiinsa ja uunissa sitten korkeutta. Nyt kukin sämpylä kohosi itsekseen ja vain muutama hieman osui toisiinsa yhdeltä reunalta. Suosittelen tätä ohjetta etenkin illanvirkuille, siis täysin minun vastakohdilleni. Minä olen yleensä mennyt jo nukkumaan, kun olisi sopiva aika vielä illan päätteeksi tekaista sämpylät jääkaappiin aamuksi.