Saarielämä jatkuu La Vueltan ja papumunakokkelin kera

Tiedän jo toistavani itseäni, kun kerron olleen taas tosi kiva päivä. Mutta kun on, minkäs teet. Aamiaisella söimme niin lehtevät croissantit, että muruja jäi pikkulinnuillekin ja heti kohta sen jälkeen lähdimme päivän pyöräilylle. Mitään kovin uutta emme reissulla nähneet, sillä seurailimme keväisen matkan jälkiämme. Ensin pysähdyimme katsomaan seuraavan kylän kirkkoa uudelleen. Ensin näytti, että vastavalo pilaa kuvaamisen, mutta eipä. Ja pääsimme katsomaan sisällekin kirkkoon.

Sitten ajelimme pengertien alkuun, sille Passage di Goisille, jota pitkin tiettyinä laskuveden aikoina voi ajaa mantereelle ja tietysti toiseenkin suuntaan. Me emme koe halua ajaa sitä tietä, mutta kyllä se näyttää monille kelpaavan. 

Pällisteltyämme aikamme Goisia ajoimme hyvää pyöräväylää rannan reunaa takaisin omalle kylälle päin, oli tarkoitus käydä syömässä uudelleen ostereita ja crevettejä (en tiedä onko näillä joku suomenkielinen nimi, katkarapuja ne vissiin ovat, suuria ja pulleita). Kello oli sopivasti sen verran, että ajoimmekin muutaman kilometrin ohi ja kävimme Decathlonissa, joka oli menossa päiväpaussin ajaksi kiinni ja samalla ruokakaupassa. Pyöräväylät olivat paljon hiljaisempia kuin edeltävinä päivänä. Ainoastaan se ottaa välillä pattiin, kun ihmiset ajavat kapeilla reiteillä rinnakkain ja väistävät aivan liian myöhään yhteen jonoon. Se on vaarallista ja tyhmää. Mutta muuten en valita siitä, että ihmiset tekevät samaa kuin itsekin, eli ajelevat kivoja reittejä kauniissa säässä pyörillä.

Palasimme sitten osterien ja crevettien pariin, nyt toiseen ravintolaan, kuin alkuviikosta. Tässä paikassa panostetaan annosten ulkonäköön vielä enemmän kuin rannan toisessa mestassa. Annokset tilataan tiskiltä tässäkin, mutta mukaan saan semmoisen vekottimen, joka täristee ja piipittää, kun annos on valmis haettavaksi tiskiltä. Toimii. Nyt Antti söi 6 osteria ja minulle oli 10 crevetteä, joista annoin Antille kolme, koska olen niin hyvä vaimo. Lasi viiniä ja kaksi viipaletta leipää kuuluu annoksiin ja on niin hyvää, ettei ole tosikaan. Ruokailoittelu maksoi 20,50 €.

Iltapäivällä suoritimme kodinhoidollisia töitä, tiskasimme ja pesimme pyykkiä. Nyt oli niin hienot pesukoneet, että piti oikein ottaa kuva ja kehua pariin kertaan, että jopas on. Aivan uudet Mielen koneet (kolme pesukonetta ja kaksi kuivaajaa) olivat niin edistyksellisiä, että ohjelmavalinta oli helppoa ja pesuainekin annosteltiin valmiiksi, omaa ei saanut laittaa. Eikä ollut voimakkaan hajuista pesuainetta. Maksukin suoritettiin automaattiin lähimaksuna, ei tarvittu kolikoita eikä poletteja. Kuudenkympin ohjelma kesti 49 minuuttia ja se todella tarkoitti 49 minuuttia. Kone linkosi vaatteet niin hyvin, että ne kuivuivat leirillä auringonpaisteessa ja tuulessa parissa tunnissa kaikki. 

Kotitöiden jälkeen viritimme kisakatsomon ja edelleen maksettu netti toimii hyvin, se vain kolmen tunnin välein napsahtaa poikki ja pitää kirjautua uudelleen. Ei ole suuri vaiva. La Vueltan etapin lomassa valmistimme (tietysti aivan väärään aikaan) espanjalaisen kanamuna-papusivukkeen. Otin ohjeen Spain on a Fork-blogista. Hämmästyttävää kyllä, tein lähes juuri niin kuin Albert neuvoi. 

Papumunakokkeli kahdelle

• 4 kananmunaa
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 100 g vihreitä papuja 3-4 cm pätkinä
• vettä papujen kiehauttamiseen
• suolaa papuveteen
• suolaa ja pippuria lopuksi

Trimmasin vihreät pavut ja leikkasin ne muutaman sentin pätkiin. Kiehautin vettä ja suolasin sen tanakasti. Laitoin pavut kiehuvaan veteen noin kolmeksi minuutiksi ja kaadoin ne sitten siivilään odottamaan. Papujen kiehuessa, vatkasin neljä kananmunaa tasaiseksi massaksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin pannulle oliiviöljyä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Kun pavut olivat jäähtyneet siivilässä hieman, kaadoin ne kananmunamassaan ja sekoitin. Kuumensin pannua kaasuliekillä noin minuutin ja kumosin kanamunat ja pavut pannulle ja aloin heti siirrellä massaa nuolijalla pitkin pannua. Noin kolmessa minuutissa kokkeli oli valmista. Söimme sen valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa, ne osuivat silmään eilen kaupassa, olivat puoleen hintaan, sillä tänään oli viimeinen käyttöpäivä. Aterialle tuli hintaa noin 4 €. Kananmunat maksavat täällä noin 25-30 senttiä kappale ja pavut maksoivat 0,30 €. 

La Vuelta jatkuu minun mielestäni oikein hyvin, Remco Evenepoel on koonnut itsensä muutaman päivän takaisen huonon päivän jälkeen. Vaikkei hän enää pysty puolustamaan viime vuotista voittoaan, mutta mäkikirikilpailun hän on jo voittanut, kunhan ajaa sunnuntaina maaliin. Tänään hän saavutti 50. ammattilaisvoittonsa tullessaan maaliin ensimmäisenä. Noin 9 minuuttia myöhemmin saapui kisan kärkikolmikko maaliin ja edelleen Sepp Küss on kokonaiskilpailun johdossa. Toivon, että hän jaksaa lauantaisen rankan etapin ja pitää/saa pitää joukkuekaverinsa Primoz Roglicin ja Jonas Vingegaardin takanaan. 

Moni tuntuu ammattilaispiireissä toivovan Seppin voittoa, hän on vuosia ollut loistava domestic joukkuessaan ja hän jos kuka ansaitsisi kokonaiskilpailun voiton. Mutta sen näkee tulevina päivinä, kuinka hän itse kestää ja saako hän voittaa. Jos talli ei anna siihen lupaa, en tykkää Jumbosta enää yhtään. Enkä käy Jumbossa ostoksilla (se on suuri kauppaketju Alankomaissa). Tykkään tosi paljon Jumbon kaupoista, joten olisi viisainta tallin hoitaa homma niin, että minäkin pysyn tyytyväisenä. 

Punastuttava chorizokeitto

Olemme edelleen Gienissä, mikä hoppu tässä, kun on kiva leirialue. Teimme tänäänkin pyöräretken, tällä kertaa länteen päin. Katsoimme aamulla sääennusteita ja valitsimme sen, jonka mukaan ei pitänyt tulla yhtään sadetta. Tällä kertaa paikkaansa pitikin se, jonka mukaan sataisi. Kastuimme jonkun verran, mutta ei se mitään, aurinko alkoi paistaa palattuamme ja varusteet ovat jo kuivaneet. Pyöräilimme noin 32 km ja matkalla näimme kolme kirkkoa ja kaksi vesitornia. (en taaskaan saa tasattua tämän ensimmäisen kappaleen off linessä kirjoitettuja rivejä, murr)

Päivällisenä oli tänään omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen chorizokeitto ja chorizohan nostaa Espanja-tasot tappiin. Kävimme iltapäivällä leirialueen viereisessä vihanneskaupassa, jonne voi tilata aamuisin myös leivät. Ostimme vähän vihanneksia keittoa varten, esimerkiksi niin vähän pinaattia, että kaupan setä antoi sen ilmaiseksi.

Perunoita valitsin kolme ja käytin keittoon yhden ja vihreitä pitkiä papuja ostin kourallisen ja niitä jäi vielä puolet. Pitää käyttää nekin pian pois. Keitto onnistui oikein hyvin, se lämmitti niin, että posket olivat punaiset ainakin puoli tuntia. 

Posket punastuttava espanjalainen makkarakeitto

• 200 g chorizoa
• oliiviöljyä
• neljännes punaista paprikaa
• kahdeksasosa vihreää paprikaa
• 1 suurehko peruna
• 1 keltainen tomaatti
• 2 pientä keltasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• puoli kourallista pitkiä vihreitä papuja
• kourallinen suuria pinaatinlehtiä
• vettä liemeksi
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Leikkasin chorizon viipaleisiin, perunan, paprikapalat ja tomaatin kuutioiksi, trimmasin pavut ja viipaloin sipulit ja valkosipulin. Leikkelin suuret pinaatinlehdet vähän pienemmiksi. Paistoin ensin chorizoviipaleita pannulla muutaman minuutin ja kumosin ne kattilaan. Pannulle jäi hyvin öljyä makkarasta, mutta lisäsin tilkan oliiviöljyä pannulle ja paistelin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ennen kuin kumosin ne kattilaan chorizopalojen kaveriksi. Laitoin pannulle seuraavaksi peruna- ja paprikakuutiot ja kuullotin niitä muutaman minuutin ja lisäsin ne kattilaan. Nyt pannu jäi virattomaksi ja nostin kattilan Campingazin liekille. Kaadoin kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyivät ja nostin keiton kiehumaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua lisäsin kattilaan tomaattipyrettä, vähän suolaa ja paljon pippuria. Tästä viiden minuutin kuluttua lisäsin kattilaan pavut, tomaattikuutiot ja lopuksi vielä pinaatit. 

Annoin keiton kypsyä vielä viisi minuuttia ja kokeilin onko peruna kypsää. Kun se oli parahultaista, laitoin liekin pois kattilan alta ja annoin keiton hautua kattilan jälkilämmössä vielä muutamia minuutteja. Tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja runsaasti pimentonia. Annoksiin vielä revimme basilikan lehtiä ja tupsautimme hieman pimentonia. Olipa tosiaan lämmittävää keittoa, olisi ollut omiaan kylmettyneille sateesta kastuneille pyöräilijöille, mutta meitä ei palellut ja aurinkokin paistoi. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli tasamaaluonteinen ja lopussa siellä ajettiin kuin sunnuntailenkillä. Voittajaksi ajoi Geoffrey Soupe ja kokonaiskilpailua johtaa vielä Lenny Martinez, kiva että hän pystyi pitämään paidan. Huomenna sitten taas kiivetään vuorille ja lasketaan niiltä alas.