Ranskalainen kurkkusalaatti

Varsinaisesti söimme tänään espanjalaisen perunamunakkaan, mutta sen kaveriksi tein pienen ranskalaisen kurkkusalaatin. Olimme ostaneet söpöjä avomaankurkkuja ja ne olivatkin tosi hyvän makuisia. Ohjeen otin täältä, mutten ihan totellut. Siinä keskelta siemenosa jätettiin pois, mutta minä käytin senkin, sillä kurkkuja ei ollut kovin paljon. 

Pieni ranskalainen kurkkusaalaatti

• 3 avomaakurkkua kuorittuna
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl dijonsinappia
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• ripaus pippuria ja suolaa

Raastoin kuoritut kurkut ja jätin raasteen valumaan lävikköön noin vartiksi. Sekoitin kastikkeen ainekset kupissa ja kun oli aika syödä, kaavin kurkkuraasteen tarjoiluastiaan ja sekoitin siihen kastikkeen. Oli sopivan kirpeää ja maukasta tortillan kaverina. 

Tour de Francessa oli toista lepopäivää edeltävä raaka vuorietappi. Senkin aikana oli paha kolaritilanne, tällä kertaa ilmeisesti katsojan aiheuttama. Nopein oli Wout Poels ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hoiti oman keskinäisen taistelunsa muutamaa minuuttia myöhemmin. Samalla ajalla he ajoivat maaliin ja Vingegaard on tiistainakin keltapaidassa ja Pogacar toisella 10 sekuntia perässä. 

Kaljupää Nizzan salaatti

Kaljupää siksi, ettei ollut anjoviksia ja oliivit unohdin. Ja kalakin oli lohta, mutta ei se niin nokonuukaa. Minusta tästä tuli kiva salaatti, liian iso kyllä, yksi peruna/sierainpari olisi riittänyt. Ai, että teki pahaa kirjoittaa sierainpari, mutta kirjoitinpa kumminkin, oikein kahteen kertaan. 

Nizzan salaatti ilman sitä ja tätä

• 2 annospalaa lohta (noin 50 g/pala)
• voita paistamiseen
• 4 perunaa (2 olisi piisannut)
• 1 tomaatti
• 1 avomaankurkku
• 3 pientä uudensadon punasipulia (ilman varsia, koska ne olivat jo nahistuneet)
• 4 retiisiä
• 2 kananmunaa
• kourallinen herneenpalkoja
• salaattipuntin loput, tosi vähän (oli huono salaatti, jonka valitsin eilen, ihan laiska)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sitruunamehua

Keitin perunat ja kananmunat kypsiksi ja Antti kävi leirialueen keittiössä paistamassa lohipalat pannulla voissa. Oli sen verran sateen uhkaa, ettemme virittäneet grilliä ulos. Sillä välin viipaloin tomaatin, retiisit, sipulit ja kurkun ja otin salaatista irti sen, mitä siitä sai. Vieläkin harmittaa eilen valintani, tammenlehväsalaatti on aika hyvä retkisalaatti. Asettelin lautasille salaatinlehdet, tomaatit, sipulit, retiisit ja kurkut. Viipaloin kypsät perunat ja kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. Nostelin ne kaikki lautasille ja muutaman herneenpalon myös, laitoin ne raakoina, sillä ne olivat niin justiinsaongittuja, että olivat makeita ja rapsakoita ihan sellaisinaan. Kun Antti tuli paistoretkeltä, nostin lohipalat lautasille. Maustoin koko hommelin vielä suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä. Nizza enough, eiköstä vaan? 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi, jolle oli kaavailtu massakiriä, mutta sitä ei tullut. Peter Sagan on keskeyttänyt kisan, en saanut selkoa, että minkä tähden. Voittaja oli ensikertalainen suuressa ympäriajon voittamisessa, Nils Politt ja vaikka arvopaitaporukka jäi etapin voittajasta yli vartin, johtaa Tadej Pogacar edelleen kokonaiskilpailua. Huomenna etappi päättyy Carcassonneen, olemme toivoaksemme ajoissa majoittumassa, että ehdimme katsoa etappia paljon. 

Tänään kiersimme Oulujärven ja katsoimme 12 kirkkoa, tosin niistä pari oli kappelia, mutta menevät samaan laskuun. Tänään myös oli ensimmäinen vesisade muutamaan viikkoon ja muutenkin kaikki on mainiosti. Tulimme kivalle leirialueelle keskelle kainuulaista maaseutua, ei tietoakaan leirintähelvetistä, ei karaokeakaan. Tämä on entinen maatila, jota perilliset nyt pitävät leirialueena ja kaikki on justiinsa niin kivaa ja söpöä kuin olla ja voi. Kun kävimme tiskaamassa, jätimme crocsitkin kuistille, ettemme veisi ruohonkorttakaan sisälle. Tämän paikan nimi on Lentuankosken leirintäalue, tulkaa te kanssakaravaanarit tänne, jos haluatte hyvää!

Kirkkokatselmus myös edistyy, 450 kirkon raja räksähti tänään rikki ja lisää on huomenna tiedossa. Tänään pääsimme katsomaan moneen kirkkoon sisällekin  ja oli tosi monenlaisia erilaisia herranhuoneita nähtävillä. 

Täytetty ciabatta

Tämän päivän italialaisena ruokapanostuksena nautimme täytetyn ciabattan, jonka olin häpeilemättä ostanut Lidlistä. Meillä oli jääkaapissa petite tender, naudan lavan osa ja se oli nyt kätevä käyttää pois. Sattui siis olemaan se tällä reissulla joka toisen hyvän sään päivä. 

Täytetty ciabatta kahdelle

Petite tender

• 1 petite tender
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia

Otin lihapalan vakuumipakkauksesta ja leikkasin siitä hieman kalvoja pois, se oli hyvin siisti palanen. Kaadoin tiiviisti suljettavaan pussiin lorauksen oliiviöljyä ja mausteiksi suolaa, pippuria, rosmariinia ja timjamia. Suljin lihapalan marinoitumaan pussiin noin tunniksi, kääntelin palaa suljetussa pussissa muutaman kerran. 

Antti kuumensi Gampingazin pienen matkagrillin ja grillasi lihapalaa kunnes sen sisälämpötila oli 58 astetta. Käärin lihapalan folioon odottamaan kunnes Giro d'Italian 14. etappi tuli maaliin. 

Muut hökeet

• 1 kaupan ciabatta pitkittäin halkaistuna
• 3 rkl vihreää pestoa
• petite tenderistä lepuutuksen aikana irronnut neste
• 1 solmu Lidlin hyvää luksusmozzarellaa
• 1 avomaankurkku kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi leikattuna
• 6 kirsikkatomaattia viipaleina
• salaatinlehtiä
• 4 pientä kevätsipulia suikaleina

Leikkasin ciabattan pitkittäin halki ja lurittelin foliopiilossa olleen lihan nesteet halkaistun leivän pohjalle, levitin leivälle myös hieman pestoa, painoin leivän kansipuolen pohjapuoleen kiinni, että siihenkin tarttui makuaineita. Avasin leivän uudelleen. 

Leikkasin petite tenderin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli sivumennen sanoen täydellinen, noin 20 minuutin lepuutus foliossa teki ihmeitä. Asettelin leivän pohjapalalle salaatinlehtiä, kurkkusuikaleita, tomaattiviipaleita, lihaviipaleita, sipulia ja mozzarellaa paloina. Kiersin vielä myllystä pippuria ja painoin kannen leivän päälle. Leikkasin annospaloja terävällä leipäveitsellä. Söimme kaiken, muruakaan ei jäänyt. 

Giro d'Italian neljästoista etappi päättyi brutaaliin nousuun lumiselle vuorelle. Ehdimme kirkkojenkatselulta etapin pariin, kun maaliin oli noin 60 km ja aivan lopun ehdimme katsoa rauhassa. Voittajaksi selviytyi nuori Lorenzo Fortunato, jonka nimi on selkeästi enne. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal, eikä kukaan enää saa väittää, että hän on vain sattumavoittaja, kuten parin vuoden takaisin Tour de Francen jälkeen saattoi sanoa. 

Kuivagazpacho

Olen tänä vuonna #spanishfoodchallengen aikana kokeillut kyllästymiseen (teidän, ei meidän) asti gazpachoja. Yhdestä tuli kyllä omalla luvalla sanoen hieman vauvanruokamaista, mutta menköön. Vihreä gazpacho oli oikein hienostunutta ja vesimeloninen raikasta.  Tänään kokeilin ns. kuivagazpachoa, samoista aineksista tehtyä salaattia ja tälläsin sen avokadon puolikkaisiin. Idean otin täältä blogista, postaus on jo vuodelta 2009. Se on silti oikein toimiva ja kiva. Suosittelen. 

Kuivagazpacho avokadoveneessä kahdelle

• 1 sopivan kypsä avokado
• 2 punaista kirsikkatomaattia
• 2 keltaista kirsikkatomaattia
• 1 pienenpieni punainen paprika
• 1 tosipieni keltainen parkika
• 1 pieni avomaankurkku
• 1 pieni uudensadon sipuli varsineen
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 2 suurta salaatinlehteä
• persiljaa

Laita lautasille suuret salaatinlehdet alustaksi avokadoveneille. Leikkaa kypsä avokado puoliksi ja poista siemenpallukka. Ota sopivankokoisella lusikalla avokadon "liha" yhtenä kuopaisuna kuoresta ja laita puolikkaat lautasille salaatinlehtien päälle. Tiputa muutama tippa sitruunamehua ja oliiviöljyä puolikkaisiin ja mausta niitä pikkuisen suolalla ja pippurilla. 

Leikkaa tomaatit, kurkku ja paprikat ihan pieniksi kuutioiksi ja sipuli renkaiksi. Sekoita ne kupissa ja mausta sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Lusikoi tätä täytettä avokadoveneisiin, saa mennä vähän ylikin, ei se niin nokonuukaa. Kaada vielä vähän oliiviöljyä päälle ja koristele persiljatupsuilla. Söimme kuivagazpachot avokadoveneissä savustettujen ahventen kanssa. Niistä myöhemmin, onnistuivat sivumennen sanoen todella hyvin. 

La Vueltan 18. etappi oli luonteeltaan kaksijakoinen. Suurin osa siitä oli tasamaan rynnistystä ja lopussa seisoi kauhia mäki. Ehdimme katsomaan loppunousua päivällisen jälkeen. Se oli jännittävää katsoa ja voittajaksi ajoi Thibout Pinot. Simon Yates oli etapin toinen ja hänenkin ajonsa oli leikittelevän helpon näköistä. Hän johtaa yhä vakuuttavammin kokonaiskilpailua. Alejandro Valverde on edelleen toisena, mutta ero on nyt 1 minuutti 38 sekuntia. Nairon jalat ovat jääneet ilmeisesti kotimanteereelle yhdessä itseluottamuksen kanssa. 

Vihreä gazpacho ilonpäivän alkuruoaksi

Tänään minulla oli töissä päivä, ettei sellaista tule enää. Suoritin viimeisen kerran ammatissani vaadittavan kielikokeen ja vaikka minulla ei ollut mitään oikeaa syytä epäillä selviänkö puhtain paperein, minua kumminkin jännitti. Pärjäsin oikein hyvin, samoin kaikki muutkin meistä kauniisti sanottuna työpaikan dream teamista (lue:käänteisnuorimmat), kaikille tuli kielitaidon puolesta jatkoaikaa vuosikaupalla. Kielikokeen jälkeen harjoittelimme alkusammutusta, mikä on aina paikallaan, on hyvä muistuttaa mieliin miten sammutuspeittoa ja sammutinpulloja käytetäänkään. On hienoa, että työpaikalla huolehditaan tämmöisistäkin asioista. 

Kotona oli sitten ohjelmassa flank steakin grillaamista ja tomaatti-sipulisalaatin valmistaminen, mutta ennen pääruokaa söimme jo aamulla pikaisesti valmistelemani alkuruoan, vihreän gazpachon. Luin ohjeita muutamasta paikasta, mutten nimeä lähdettä erityisemmin, sillä käytin niin omaa kuin asiakkaankin päätä. 

Vihreä gazpacho kahdelle

• 4 avomaankurkkua
• 2 uuden sadon sipulia varsineen
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• muutama vihreä rypäle
• tuoretta timjamia

Tein keiton aamulla jo jäähtymään jääkaappiin ja vähän niinkuin unohdin siitä valkosipulin ja kesäkurren, joita olin siihen ajatellut laittaa. Mutta ei se mitään. Osaanhan sentään tarpeeksi englantia. 

Laitoin blenderin kannuun kurkut ja sipulit paloina ja suurruuttelin menemään, kunnes seos oli tasaista. Pienensin tehoa ja kaadoin kannun kurkistusluukusta hieman suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Annoin koneen käydä pari kolme minuuttia, että öljy emulgoitui ja keitosta tuli kermaista. Maistelin hieman ja lisäsin vähän pippuria. Kaadoin keiton tiiviisti suljettavaan kannuun ja laitoin sen jääkaappiin työpäivän ajaksi. 

Iltapäivällä sekoittelin keittoa ja maistelin, se oli muhevoitunut jääkaapissa kivasti. Kaadoin keittoa pieniin espanjalaisiin annoskuppeihin ja lisäsin päälle muutaman oksan timjamia, makeita espanjalaisia rypäleitä puolikkaina ja hieman oliiviöljyä ja pippuria. Keitto maistui taivaalliselle, makea rypälesattumat sopivat keittoon todella hyvin! Vihreä versio tästä keitosta oli oikein mainio. 

La Vueltan 11. etappi oli luonteeltaan "hilly", eli mäkinen. Pakko myöntää, että kisan seuraaminen jäi minulla hieman vähälle kaikessa iloisuudessani, mutta lopussa satoi vettä melko sikana (pardon my French)  ja etapin voittoon ajoi kumminkin Alessandro de Marchi ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Huomenna on taas mäkinen etappi. Saa nähdä mitä silloin tapahtuu. 

Taloon tuli uusi polkupyörä, ei tosin Wilier