Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

• 250 g vehnäjauhoja
• 20 g hiivaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 50 g sokeria
• 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
• ripaus suolaa
• 3 rkl aprikoosihilloa
• tomusokeria

Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 

La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 

Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 

Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

Ensaimadas!

Poikani opettaja vuosia sitten sanoi kuolemattoman viisauden, jolla pötkii elontiellä pitkälle: Maito ja pulla on hyvää! Se on totta. Nyt oli ohjelmassa espanjalaisen pullan leipominen. Olen ostanut kaupasta ensaimada(s)-nimisiä pullia tai leivonnaisiksiko niitä pitäisi kutsua. Ilmavia, pehmeitä, tomusokerilla kaunistettuja kiemuralle pyöritettyjä. Ohjeen näihin otin täältä, Delicious Days-sivuilta. Ihailin keväällä saman lähteen gnocchi-kuvia.

Ohjeessa lueteltua laardia ei ole ilmeisestikään saatavilla meikäkäisistä kaupoista, mutta lähteeni kommenttiketjussa kerrottiin voin passaavan hyvin. Ostin Oulun Stokkalta italialaista valkoista suolatonta voita ja arvelin sen sopivan tähän tarkoitukseen. Ankanrasva on suolattua, joten sitä en tohtinut kokeilla.

• 500 g vehnäjauhoa
• 75 g sokeria
• 40 g hiivaa
• 0,5 tl suolaa
• 2-2,5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 150 laardia (tai pehmeää voita)
• tomusokeria koristeluun

Kaada jauhot, sokeri ja suola suureen kulhoon (yleiskoneen kulhoon, jos aiot vaivata taikinan koneella) ja sekoittele hyvin. Tee seokseen kuoppa ja murustele siihen tuore hiiva. Kaada kädenlämpöistä maitoa kuoppaan sen verran, että hiiva peittyy, sekoita lusikalla muutama kierros. Jätä seos leivinliinan alle ainakin vartiksi, niin että hiiva alkaa kuplia. Lisää sitten loput maidosta, kananmunat ja oliiviöljy ja vaivaa taikina kiinteäksi. Minulla, kuten ohjeen antajallakin, taikina jäi melko tarttuvaksi, lisäsin jauhoja noin puoli desiä ja sain käteni suht hyvin irti taikinasta. Taas taikina peitellään ja jätetään lämpimään paikkaan nousemaan ainakin puoleksi tunniksi, mutta mielellään niin pitkäksi aikaa, että taikina on noussut kaksinkertaiseksi.

Kun et jaksa enää odottaa (minulla odotusintoa oli noin tunti ja taikina oli kaksinkertainen alkukokoon nähden), lytistä taikina nyrkilläsi ja kumoa se hyvin jauhotetulle leivinalustalle. (tässä huomasin, mikä ohjeessa ja kommenttiketjussa oli vähän tuntunut oudolta, moni ihmetteli kovin hiivalla kohottamisen saloja, hiivan hankkimista ylipäätään ja leipomista käsiteltiin paljon, meille suomalaisillehan pullataikina on melko jokapäiväinen juttu) Työstä taikinaa, kunnes se on kimmoisa pallo, pyöritä se tangoksi ja leikkaa kymmeneen osaan, jotka kaikki pyöritä pieniksi palloiksi. Jätä ne kevyesti jauhotettuina ja leivinliinalla peitettyinä kohoamaan taas ainakin puoleksi tunniksi.

Noin kolmen vartin päästä pullaset ovat nousseet huomattavasti, ovat ilmavan kevyitä ja helposti käsiteltäviä. Jauhota taas leivinalustaa ja kauli pallosista pyöreitä niin ohuita lettusia, kuin onnistut saamaan ilman, että ne tarttuvat alustaan. Levitä lettuselle pehmeää voita (tai laardia, jos sitä olet onnistunut hankkimaan) ja kääri lettu rullalle. Kun kaikki ovat valmiit, nosta rullat leivinpaperilla vuoratulle pellille (ohjeesta tuli 10 kpl, 5 kpl/pelti) ja käännä ne löyhälle kiepille, ne kohoavat vielä lisää. Sivele loppu voi kiemuroiden pintaan ja kohota taas, vaikka yön ylitse. Lähteeni mukaan muutama tuntikin riittää ja itse paistoin pullat kahden tunnin kohotuksen jälkeen 200 asteessa noin 15 minuuttia, viimeiset viisi minuuttia leivinpaperiarkilla peitettynä.

Sirottele runsaasti tomusokeria hieman jäähtyneiden pullien päälle ja nauti hyvän kahvin, teen tai kaakaon kanssa, eikä se kylmä maitokaan huono vaihtoehto ole. Haukatessa saat näkyviin pullan ilmavat kerrokset.

Vueltan 16. etappi Villa Romana La Olmedasta Haroon on parhaillaan menossa, mutta lähetys alkaa vasta myöhemmin. Kyseessä on tasamaan etappi, ellei tämäkin ole hämmästyttävän  mäkistä tasamaata, kuten kilpailun alun muutamat "tasamaat". Illempana pääsemme katsomaan kuinka tänään kilpailu edistyy ja viimeinen kolmannes lähtee käyntiin.