lauantai 13. heinäkuuta 2024

Varhaiskaalia ranskalaisittain

Tämän päivän panostus on melko vaatimaton ulkonäkönsä puolesta, mutta maku oli mainio. Meillä oli minun yhteenliitettyjen nyrkkieni kokoinen varhaiskaali odottamassa syödyksi tulemista. Leikkasin kaalin neljään osaan ja sutikoin niihin oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa, pippuria ja fenkolinsiemeniä. Paahdoin kaalipaloja airfryerissä ensin yhdeltä kantiltaan 10 minuuttia 190 asteessa, sitten toiselta kyljeltään ja lopuksi laitoin palaset vielä selälleen ja raastoin niiden päälle parmesaania. Se ei ollut paras juusto tähän, sillä se ei viitsinyt sulaa juuri ollenkaan, mutta ei ollut sopivampaakaan juustoa. Söimme nämä eilisen burgundin padan loppujen kanssa. 

Tour de Francessa päästiin jo Pyreneille, joita meillä jostain syystä sanotaan Andeiksi. Vuoriekspetrit olivat pääosassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja jatkaa tietysti kokonaiskilpailun johdossa. 

perjantai 12. heinäkuuta 2024

Jonkunlainen burgundinpata


En ollutkaan tehnyt burgundinpataa pitkään aikaan. Tänään tein, en aivan tipitarkkaan minkään ohjeen mukaan, vaan omaan muistiini ja järkeeni luottaen. Sehän se parhaiten aina toimiikin. 

Burgundinpata

  • 50 g pekonisilppua
  • 2 rkl voita
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • noin 500 g naudanlihaa
  • 3 uudensadon punasipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 50 g kuivattuja porcini-sieniä
  • 4 dl punaviiniä
  • 3 dl vettä
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • kotitekoista kuivattua yrttiseosta
  • 2 laakerinlehteä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
Laitoin pienemmän haudutuspadoistani lämpenemään high-asetuksella ja valmistelin ainekset. Laitoin kuivatut sienet lämpimään veteen likoamaan. Hetken päästä huuhtelin sieniä viileällä vedellä ja puristin niistä vettä pois, kun huuhteluvesi oli kirkasta. Leikkasin sipulit neljään lohkoon ja valkosipulinkynnet puolikkaiksi. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloiksi. Leikkasin naudanlihakimpaleen suupalan kokoisiin paloihin, poistin myös hieman kalvoja. 

Kuumensin kattilaa (roiskeita minimoidakseni) pari minuuttia ja kumosin sinne sitten pekonisilpun, paistelin niitä muutaman minuutin. Kun niistä oli irronnut rasvaa, lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit ja porkkanapalat. Noin viiden minuutin kuluttua kumosin kaikki kattilasta haudutuspataan. 


Lisäsin kattilaan hieman oliiviöljyä ja voita ja paistoin lihakuutioita muutamassa erässä viitisen minuuttia kutakin erää. Kumosin palaset pataan ja kun kaikki lihat oli pintapaistettu (tämä ei olisi välttämätöntä, ne voisi laittaa pataan ilman alkupaistoakin) lisäsin mukaan sienet ja ripottelin pataan vehnäjauhoja ja sekoittelin. Sitten maustoin suolalla, pippurilla, kuivatuilla yrteillä, laakerinlehdillä ja tomaattipyreellä. Sekoittelin ja kaadoin mukaan punaviiniä ja sen verran vettä, että ainekset juuri ja juuri peittyivät. Jätin padan high-asetuksella hommiin ja noin 4 tunnin kuluttua kurkkasin puuhommien lomassa pataan. Liha oli jo mureaa, suolaa ja pippuria täytyi hieman lisätä.

Sivukkeena meillä oli herneitä ja airfryerissä paistettuja hasselbackan perunoita sitruunalla piristettyinä. Tässä kului taas niitä Noirmoutierin perunoita, kaksi kummallekin. Pataruoan päälle ripottelin annoksiin runsaasti tuoretta persiljaa, se on lempiyrttini tällä erää. Nimenomaan sileälehtinen. 


Tour de Francen 13. etappi oli viimeinen tasamaanpätkä ennen vuorietappeja. Tulimme katsomaan niitä CampaAdriaan, sillä alkoi olla jo vieroitusoireita leiriolosuhteisiin. Minä jopa osasin laittaa Discovery+-kanavan näkymään puhelimeni kautta, sitä pidän suurena ihmeenä, sillä yleensä ehdin unohtaa kaikki sen temppuradan vaiheet, jos emme muutamaan kuukauteen käytä hotspotia ja chromecastia auton telkkarista katsoaksemme. 

Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Primoz Roglic on joulutunut keskeyttämään kisan. 


torstai 11. heinäkuuta 2024

Charcuterie ja vähän juustoja

Tänään oli sen verran tekemistä, ettei ruoanlaittoon ollut oikein aikaa eikä rehellisesti sanottuna kyllä intoakaan. Niinpä tein meille tunkutarjottimen, charcuterien, jossa oli myös juustoja. Ei tuollaisen setin sommittelu ihan halpaa ole, pienetkin palat juustoja maksoivat 3-5 euroa, mutta onneksi ne olivat oikein hyviä. Nyt on juustokiintiö täynnä hetken aikaa. 

Tälle aterialle valitsimme reissusta kotiin tuomamme viinin, jonka ostimme Noirmoutierin saarelta eräästä kaupasta, josta ei löytynyt jotain sillä hetkellä haluamaani vihannesta, olisikohan ollut fenkolia. Joten ostimme pullon viiniä. Se maksoi 4,50€, mikäli oikein muistan. Myöhemmin sama viini suuressa marketissa oli paljon halvempi. Samassa kaupassa möhlimme viime vuonnakin, ilahduin suosikkioliiviöljyä löytäessäni enkä katsonut hintalappua, se maksoi monta euroa enemmän kuin muualla suurissa kaupoissa. Eikä öljy edes ollut ihan loppu, olisin voinut ostaa pari kolme päivä myöhemmin sieltä suuresta marketista. Viinin valintaan luonnollisesti vaikutti etiketti, se oli ostopäätöksen suurin tekijä. Oli se ihan hyvääkin. 

Leikkele- ja juustolautaselle kokosimme ohutta kinkkua, minikokoisia salamimakkaroita puoliksi leikkatuina, omenaa, päärynää, rypäleitä, oliiveja ja patonkia. Juustoina oli tuhkajuovajuustoa, jonka nimi alkaa M-kirjaimella, Saint Aguria, punakittivalkohomejuustoa, Comtea ja jotain brietä.


Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka voittajaksi ajoi tämän kisan tähti Biniam Girmay, jo kolmas voitto hänelle tämän vuoden Tourissa. Ikäviä kolareita ja keskeyttämisiä oli useita. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Tadej Pogacar. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Ranskalainen peruna-maissisalaatti


Ostimme kotimaista maissia ja sitä piti heti kokeilla tietysti. Löysin kiva ohjeen täältä ja sitä sitten tein, melkein kuten lähdeohjeessa. Pienensin ohjetta ja käytin uudensadon punasipulia, jätin myös valkosipulin tällä kertaa pois. Yhäkin Noirmoutierin perunat ovat hyvässä kunnossa ja käytin niitä 6 tähän ruokaan. Kovin montaa ei ole enää jäljellä. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

  • 6 keskikokoista perunaa mandoliinilla viipaloituina
  • suolattua vettä perunoiden keittämiseen 
  • 2 pientä uudensadon punasipulia varsineen viipaloituina
  • tuoretta tilliä
  • 1 rkl karkeaa dijonsinappia
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • 1 rkl cherryviinietikkaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
Keitin ohuet perunaviipaleet suolatussa vedessä ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin ne lävikköön ja huuhtelin kylmällä vedellä. Jätin viipaleet valumaan lävikköön. Leikkasin sipulit ohuiksi viipaleiksi. Leikkasin maissinjyvät irti tähkästä, ne olivat ihanan makeita ja sopivat syötäväksi kypsentämättä. Keräsin kulhoon sinapin, etikan ja oliiviöljyn ja sekoitin ne tasaiseksi kastikkeeksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kun perunaviipaleet olivat jäähtyneet, sekoitin ne varovaisesti kastikkeeseen yhdessä maissinjyvien ja sipulin kanssa, lopuksi mukaan tuli vielä runsaasti tuoretta tilliä. Tämä todella hyvä perunasivuke oli meillä tänään pannulla paistettujen lohimedaljonkien kanssa. 



Tour de Francea pääsimme katsomaan vasta jälkilähetyksenä, kyseessä oli pitkä vuorietapiksi luonnehdittu etappi, vaikkei siinä aivan vielä Pyreneillä oltukaan. Olipa hauska nähdä Tadej Pogacarin ja Jonas Vingegaardin kaksinkamppailu etapin voitosta. Tällä kertaa Vingegaard oli se parempi, mutta Tadej Pogacar on yhä kokonaiskilpailun johdossa. 

tiistai 9. heinäkuuta 2024

Juuriselleriremoulade


Juuriselleriremoulade on ollut campareissuilla Ranskassa hyvin usein sivukkeemme erilaisilla aterioilla. Kerran satuimme ostamaan sellaista marketista ja ihastuimme siihen kumpikin. Sitä on usein jonkun kalaruoan kaverina tai kun paistamme makkaraa tai grillaamme. Nyt kokeilin itse tehdä sellaista ja sehän on helppoa kuin mikä, kun vaan sattuu löytämään juuriselleriä kaupasta. Nyt ei taida vielä olla sesonki, mutta kyllä minä palasen sitä löysin. Tein noin 250 g palasesta ja siitä tuli meille kahden aterian sivuke. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja jokseenkin tätä ohjetta mukailin

Juuriselleriremoulade

  • 250 g juuriselleriä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 2 rkl dijonsinappia
  • 4 rkl majoneesia
  • suolaa ja pippuria
Leikkasin uloimman kuoren pois juuriselleripalasta ja raastoin sen hyvin ohuiksi tikuiksi mandoliinilla. Sekoitin raasteeseen sitruunamehua, dijonsinappia, majoneesia, suolaa ja pippuria. Sekoittelin ja maistelin ja lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja pippuria. Todella helppo sivuke ja säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa muutamia päiviä. 


Varsinaisena ruokana meillä oli kaikkien tähdenlentojen äiti, lohipannukakku, johon tuli taannoisten crêpejen lopputaikina, josta tuli jo eilen pinaattilettutaikinaa. Nyt lisäsin mukaan hieman lohta ja vielä pinnalle eilisen kylmasavulohen loput. Paistoin pannukakun runsaasti voidellussa vuokassa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Annoin sen jäähtyä huoneenlämpöön. 


Tour de Francen toinen jakso alkoi tänään ja 10. etappi oli taas tasamaaluonteinen. Se ajettiin Orleansista melko suoraan etelään ja osin samoilla seuduilla kuin mekin tänä keväänä. Tässä etapissa ei ollut juurikaan jännityselementtejä massakiriä lukuunottamatta. Jasper Philipsen oli ykkönen ja Tadej Pogacar jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten jo vuorietapin vuoro. 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2024

Itseäni apinoiden – crêpet

Päivälliskattaus

Jo parin viikon ajan on tehnyt mieleni paistaa lettuja, mutta ranskalaisen ruokahaasteen aikana kyse on luonnollisesti crêpeistä. Otin ohjeen omasta postauksestani kolmen vuoden takaa. Taikina tuntui tällä kertaa riittävän paljon useampaan lettuun, paistinpannu on toki pienempi kuin silloin käyttämäni sähköinen paistolevy. 

Crêpet 

  • 2,5 dl maitoa
  • 2,5 dl kylmää vettä
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 2 rkl sulatettua voita
  • lisää voita paistamiseen
Sekoitin kaikki taikinan ainekset kannussa tasaiseksi ja jätin odottamaan paistamisen hetkeä. Paistoin crêpet (vai pitäisikö kirjoitta crêpit?) voissa aivan varsinaisella crêpe-pannulla. Paistoin niitä 6 kpl (+1 repeytynyt). Ensimmäiset söimme lämpiminä sokerilla ja sitruunamehulla  maustettuna, toiset sitten mansikoitten ja kermavaahdon kanssa ja viimeiset taas sokerin ja sitruunan kera. Tarjoiluehdotus ei näytä kovinkaan kummoiselta, mutta vannon sitruunan ja sokerin olevan tässä se juttu. 


Loput taikinasta säästin tuonnempaa käyttöä varten. Sokeriton taikina sopii suolaisiinkin ruokalajeihin ja meinaan tehdä niistä huomenna pinaattilettuja kuivatun pinaatin kanssa. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne ovat letut ja räiskäleetkin päässeet, miksei sitten crêpetkin.

Tour de Francen 9. etappi oli vähän erikoisempi tapaus, siihen mahtui 14 hiekkatieosuutta. Niitä ei varmaan ole kovin kiva ajaa maantiepyörällä. Etapin voittajaksi ajoi Anthony Turgis. Tadej Pogacar jatkaa huomisen lepopäivän jälkeen tiistaina kokonaiskilpailun johdossa. 

lauantai 6. heinäkuuta 2024

Varhaiskaali-lihapullakeitto niin ranskalaisittain kuin osasin

Eilen minulla oli ajatus, että tekisin tänään kaali-makkarakeiton Pardon Your French-blogin ohjeen mukaan, mutta miten siinä pääsikään käymään, että söimme makkarat jo eilen. Enkä sitten millään viitsinyt makkaroiden tähden lähteä kauppaan tänään. Olisihan se ollut vähän pöhköä syödä makkaraa kahtena päivänä peräkkäin. Olisin edes säästänyt puolet paketista tälle päivälle. Pakastimesta löytyi kuitenkin pakkaus jauhelihaa, joten päätin soveltaa keiton niin, että siihen tulisikin lihapullia. Puolet pullista säästin toista ateriaa varten, sillä emme sentään syö 12 lihapullaa kumpikin yhdellä aterialla. Tämän ruoan  nimi on ranskaksi ymmärtääkseni jonkunlainen maalaisten kaalikeitto ja maalaisiahan mekin olemme, vaikka faktuaalisesti asumme kaupungissa, mutta kyllä tämä aika landea on. 

Ranskalainen kaalikeitto lihapullilla


Lihapullat (24 kpl, joista keittoon 10)

  • 400 g naudan jauhelihaa
  • 1 viipale vaaleaa leipää
  • 0,75 dl maitoa
  • 1 kananmuna
  • tikkuaskin kokoinen pala comte-juustoa raastettuna
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 1 uudensadon punasipulin varsiosa silppuna
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl kuivattua Provencen yrttiseosta
  • 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen
Revin leipäpalan kulhoon ja kaadoin maidon päälle, sekoittelin nuolijalla niin, että leipä muussautui ja imi maidon itseensä. Keräsin hetken aikaa turvonneet leipämassan päälle jauhelihan, sipulin, kanamunan, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi. Paistoin mikrossa pienen maistipalan, ei tarvinut enempää mausteita. Pyörittelin taikinasta 24 pienehköä lihapullaa ja paistoin ne ebelskiver-pannussa oliiviöljytilkassa. En paistanut keittoon meneviä pullia ihan kypsiksi asti, ne 10 kpl nostin lautaselle odottamaan. Loput paistoin kypsiksi asti ja nostelin tiiviiseen rasiaan myöhempään käyttöä varten.

Loput keittoainekset

  • pienen varhaiskaalin 6 ulommaista lehteä
  • 2 pientä porkkanaa 
  • 3 perunaa 
  • 1 uudensadon punasipuli ilman varsiosaa (se meni lihapulliin)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 4 dl kasvislientä fondista
  • 2 laakerinlehteä
  • tuoretta basilikaa 
Silppusin sipulin ja suikaloin kaalinlehdet, kuorin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Kiehautin veden ja lisäsin siihen 2 rkl kasvisfondia. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin hetkisen sipulia, sitten lisäsin mukaan porkkanapalat ja kaalisuikaleet. Kuullotin kaikkia noin viisi minuuttia. Sitten lisäsin mukaan perunapalat, laakerinlehdet ja liemen. Nostin keiton kiehumaan lempeästi ja noin vartin päästä nostelin lihapullat mukaan kypsymään loppuun. Noin vartin päästä perunapalatkin olivat kypsiä, ne olivat niitä hitaasti kypsyviä Noirmoutierin perunoita.  Lopulta keitto kyllä hautui paljon pitempään meistä riippumattomista syistä, mutta se varmasti teki keitolle vain hyvää. Tuore hapanjuurileipä olisi nyt sopinut tähän, mutta piti tyytyä pakastimesta löytyneisiin sämpylöihin, kyllä ne paahdettuina ja hyvän ranskalaisen voin kanssa menivät. 


Tour de Francessa oli tasamaanetapiksi luettava ja noin 180 km mittainen. Ainakin lähdön hetkellä satoi rankasti ja sama jatkui ajoittaisina kuuroina pitkin päivää. Massakirihän siitä tuli ja sen voittajaksi ajoi Biniam Girmay, jo toisen kerran tässä kilpailussa. Tadel Pogacar ei vaihda paitaa huomennakaan. 

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Kesäkurpitsapaistokset – Croguettes des Courgettes

Tämä on kyllä melkoisen sama ohje kuin tämä muutaman vuoden takaa, silloin tein sen Italia-ruokahaasteen aikaan, italialaisena ruokaohjeena. Nyt otin ohjeen Pardon Your French-blogista, joka on täynnä kokeilemaan houkuttelevia ohjeita. Pienensin ohjetta sen mukaan, että minulla oli vain yksi pieni pyöreä kesäkurre, joka kulkeutui Ranskasta kotiin asti. Tekemästäni määrästä tuli kuusi pienehköä lettusta.

Cruguettes des Courgettes (6 kpl)

  • 1 pieni pyöreä kesäkurpitsa raastettuna
  • 1 uuden sadon punasipuli varsineen silputtuna
  • 4 ihan pientä valkosipulinkynttä silputtuna
  • 2 aivan minikokoista kananmunaa (nekin ovat Ranskasta asti kotiin kulkeutuneet)
  • 3 rkl vehnäjauhoa
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 1 dl juustoraastetta 
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • tuoretta basilikaa silputtuna
  • oliiviöljyä paistamiseen
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi ja puristele nestettä pois raasteesta. Sekoita raasteeseen sipuli- ja valkosipulisilppu, juustoraaste, vehnäjauho, leivinjauhe, kananmunat, basilikasilppu ja ripaus suolaa ja pippuria. Paista oliiviöljyssä pienehköinä lettusina muutama minuutti puoleltaan rapeaksi ja tarjoa kuumina. Meillä nämä pikkulettuset olivat tarjolla grillattujen makkaroiden ja eilisen linssisalaatin tähteiden kanssa. 


Tähdenlentoja
Tour de Francessa oli 7. etappi ja se oli henkilökohtainen aika-ajo, mittaa noin 25 km. Mark Cavendish lähti matkaan ensimmäisenä, sillä hän on kokonaiskilpailun viimeisenä tässä vaiheessa. Harvoin näkee niin iloisen näköistä kisan viimeistä, eikä useinkaan kisan viimeistä taputella olalle onnitteluiden kera näin paljon. 

Kilpailun kärkiajajat olivat aivan hurjassa vedossa, Remco Evenepoul oli kaikkein nopein ja voitti etapin, mutta Tadej Pogacar pitää kokonaiskilpailun kärkipaikan ja keltapaidan itsellään. 

torstai 4. heinäkuuta 2024

Ranskalainen linssisalaatti


Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

  • 1 dl kuivia vihreitä linssejä
  • 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
  • 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
  • 10 cm pätkä kurkkua
  • pieni nippu ruohosipulia
  • pikkuisen tuoretta persiljaa
  • enemmän tuoretta basilikaa
  • ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

  • 1 pieni uuden sadon punasipuli
  • 1 tl dijonsinappia
  • 1 rkl sherryviinietikkaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
  • suolaa ja pippuria
Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 


Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa. 

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Ranskalainen raparperi-mansikkapaistos murukuorella

Crumble tai crisp, ainakin niillä sanoilla tätä jälkiruokaa kutsutaan, mutta en tiedä mikä tämän jälkkärin nimi ranskaksi varsinaisesti on, otin ohjeen englanninkielisestä blogista. Pienensin ohjetta ja käytin summamutikkamittaa aineksia kerätessäni, mutta ajatus on tärkeintä, eikö niin?

Mansikka-raparpericrumble kahdelle

  • muutama todella ohut raparperin varsi (koko surkea satomme pihalta)
  • 2 rkl sokeria
  • noin 20 mansikkaa
  • 3 rkl sokeria
  • 2 rkl vehnäjauhoja

Muruseos

  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 0,75 dl muscovadon ja leipurin sokeria
  • pieni kourallinen erilaisia pähkinöitä murskattuna
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 0,5 tl jauhettua vaniljaa
  • ripaus kanelia
  • ripaus muskottipähkinää
  • 25 g kylmää voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
Leikkaa raparperit paloihin ja sekoita kupissa niihin sokeria hieman pehmentämään niitä. Leikkaa mansikoista kannat pois ja marjat (vai mitä turvonneita kukkapohjia ne nyt olikaan?) paloiksi, sekoita niihin sokeria myös. Hetken päästä kerää mansikoiden kanssa samaan kulhoon sokeriset raparperit ja pari rkl vehnäjauhoja. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Kokoa crumblen ainekset omaan kulhoonsa ja hiero kylmät voikuutiot mukaan sellaiseksi tasaisehkoksi massaksi, voi saa jäädä noin pähkinän kokoisiin palleroihin. Levitä mansikat ja raparperit uunin kestävän vuoan pohjalle, minä käytin pientä valurautapannua. 


Kun uuni on kuuma, levitä crumbleseos mansikka- ja raparperipalojen päälle tasaisesti, älä taputtele enempiä, saa jäädä pieniä epätasaisuuksia. Paista noin 45 minuuttia, tarkkaile ettei pinta pääse palamaan, mutta se kuplii houkuttelevasti. Jäähdytä ainakin 15 minuuttia tai jopa huoneenlämpöön. Tarjoa sellaisenaan tai jäätelön tai kreikkalaisen jogurtin kanssa. 



Ennen tätä jälkiruokaa söimme eilisen ulkofileen jatkojalosteena, tein sille punaviinipohjaisen liemen, maustoin lientä tilkalla soijakastiketta ja tomaattipyrettä. Sivukkeena oli riisiä ja lusikallinen ranskankermaa ja päälle vielä ruohosipulia. 


Tour de Francessa oli viides etappi, joka oli tasamaaluonteinen. Alussa kilpailijat ajoivat kuin minä sunnuntaiajelulla, mutta kyllä siitä sitten kisa saatiin aikaan. Toivoimme kovasti, että nyt olisi Mark Cavendishin päivä ja hän saavuttaisi 35. Ranskan ympäriajon etappivoittonsa ja menisi tilastoykköseksi tässä mielessä. Sitten hän voisi lopettaa uransa tänä vuonna hyvillä mielin. 

No nyt se päivä koitti, Mark kiri ykkösenä maaliin! Mahtavaa! Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa ja varmaan pöksyissäkin. Hieno Tour-päivä. Se, että ensimmäisenä kisapäivänä näytti, ettei Mark pysty pääsemään edes ensimmäisen etapin maaliin, on osoittautunut ohimeneväksi huonovointisuudeksi. 

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Ranskalainen pippuripihvi ulkofileestä grillissä


Olemme syöneet Steak au Poivrea muutaman kerran ranskalaisen ruokahaasteen aikana, esimerkiksi vuonna 2013 CampaSimpukan 500. postauksena. Tuolloin ja tuohon aikaan kypsensin lihan paljon alempaan lämpötilaan, tavoittelin 53 astetta ja lepuutuksessa lämpötila nousi vielä pari astetta. Tänään meillä oli taas ulkofile laitettavana, nyt valmistimme sen pannulla ja grillissä. Nykyään kypsennän naudanlihan paljon korkeampaan lämpötilaan, eikä se silti vielä ole liian well done. Ei ollut tarkoituskaan syödä kahdelleen koko lihapalaa kerralla, vaan tästä syömme ainakin kaksi, ellemme kolme kertaa. 

Steak au Poivre

  • 800 g pala naudan ulkofilettä
  • 1 dl kokonaisia mustapippureita
  • suolaa
  • 25 g voita
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • timjamia
  • rosmariinia

Kastike

  • pannulle jäänyt voin ja öljyn seos, jossa myös pippuria ja suolaa 
  • fileen lepuutusliemi (noin 1 dl)
  • 3 rkl konjakkia
  • 1,5 dl kermaa
Siivosin fileestä hieman kalvoja ja rasvaa pois ja kuivasin pinnan. Antti jauhoi myllyssä pipppurit karkeasti. Levitin pippurit isolle lautaselle ja ripotin mukaan hieman suolaa. Kääntelin filepalaa pippuri-suolaseoksessa ja painelin mausteita lihan pintaan. Antti viritti hiiligrillin tulille ja sillä välin paistoin pannulla fileen kevyesti joka reunalta voin ja öljyn seoksessa, johon olin lisännyt tuoretta timjamia ja rosmariinia. 

Kun grilli oli noin 185 asteinen, Antti nosti fileen epäsuoralle lämmölle kypsymään. Grillaus jatkui noin 20 minuuttia, 10 minuuttia puoleltaan. Silloin fileen sisälämpötila oli jo 62 astetta, jota hieman säikähdin, että menikö yli. Peittelimme lihan peltilautaselle ja folioon lepäämään. Se saikin levätä melkein tunnin. 

Keittelin nopean kerma-konjakkikastikkeen pannulla, jolla alkupaistaminen oli tapahtunut. Lisäsin pannulle filepaketin lautaselta lepuutusliemen ja konjakin ja kuumensin niin, että kastikepohja alkoi kiehua. Annoin sen kiehua noin puoleen ja lisäsin mukaan kerman. Sekoittelin ja annoin senkin sitten kiehua puoleen. Maistelin, lisäsin ihan vähän suolaa, mutta pippuria oli riittävästi. Lusikallinen jotain ärtsympää hilloa (vaikka mustaherukkaa) olisi voinut olla hyvä lisä, mutten silloin muistanut. 

Leikkasin fileen niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyin ja asettelin viipaleet vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä, persikkaa ja mozzarellapalloja. Liha oli juuri sopivan punertavaa, vaikka lämpötila oli päässyt niinkin korkeaksi, eivätkä nesteet enää karanneet leikatessa. Huomenna jatkojalostus lopulle fileelle. 


Juomina oli ranskalaista vettä, ihan vain pullon etiketin takia ostettua ja vähän vahingossa kotiin asti kulkeutunutta. Maistui ihan Tour de Francelle. Punaviinilasilliset nautimme Fleurien leirialueen viinimaistajaisista ostamistamme laseista. 


Tour de France siirtyi Ranskan puolelle aivan pyörillä ajaen, kyseessä oli kiperä vuorietappi, jolla oli mittaa noin 140 km. Olipa jännittävä loppu, viimeiset 18 km oli hirvittävää laskua ja Tadej Pogacar näytti kaapin paikan ja jätti Jonas Vingegaardin taakseen vakuuttavasti. Tadej riisui keltapaidan Richard Carapazilta, mistä en ole pahoillani. 

Entinen rautatietunneli kevyenliikenteenväylänä Ranskassa,
minä en ollut tuolloin mukana,
vaan Antti kävi minun pyörälläni pienellä reissulla minun pitäessä hellettä markiisin alla. 

maanantai 1. heinäkuuta 2024

Viimeksi vuonna 2011 ja nyt taas – kuha meunière

Blogin ensimmäisenä kesänä tein kuha meunière Hans Välimäen kirjan mukaan ja nyt taas! Ranskassa tässä kohden käytetään usein merianturaa, mutta kuha on oikein passeli kala tähän annokseen. Ostin yhden pienehkön nahattomaksi leikatun fileen ja poistin siitä ruotoja ja lopulta leikkasin kuuteen pieneen palaan, että saisimme kumpikin noin saman verran kalaa. 

Kuhaa meuniere kahdelle

  • 170 g nahaton kuhafile
  • 50 g kirkastettua voita (Viron Lidlistä ostamastani purnukasta, ei tarvinut itse kirkastaa)
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 15 g kylmää voita
Sekoitin lautasella venhäjauhoihin suolaa ja pippuria. Sulatin kirkastetun voin (se on kiinteässä muodossa purkissaan) ja silppusin tuoreen persiljan. Puristin sitruunamehun pieneen kuppiin. Poistin kalafileestä kaikki ruodot, jotka löysin ja leikkasin sen kuuteen palaan, pyörittelin palaset maustetuissa jauhoissa.

Kaadoin kirkastetun voin pannulle ja kuumensin sitä toiseksi suurimmalla teholla (induktiossa tehoväli 1-9). Kun voi alkoi väreillä pannulla, nostin kalapalat pannulle kypsymään. Paistoin paloja kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten peltilautaselle, jonka peitin toisella peltilautaselle. Ne pitävät hyvin lämpöä.

Lisäsin pannulle jääneeseen voihin silputun persiljan, sitruunamehun ja kylmän voinokareen, annoin kastikkeen kiehua hetkisen ja annostelin kalapalat lautasille yhdessä höyrytettyjen varhaisperunoiden kanssa. Lusikoin pannulta hieman ruskistuneen voi-persiljakastikkeen perunoille ja kalapaloille. Olipa onnistunut ruoka, herkän makuinen kala ja ensimmäiset tämän kesän kotimaiset perunat.


Tour de Francessa ajettiin yhä Italiassa, etappi oli tasamaaluonteinen, eli kirimiesten mahdollisuus. Ei ollut vielä Mark Cavendishin päivä, vaan eritrealainen Biniam Girmay oli nopein. Hän on ensimmäinen afrikkalainen Tour-etapin voittaja. Giro-etapin hän voitti muutama vuosi sitten, mutta tärväsi voittokuohuvaa avatessaan korkin silmäänsä ja se kisa päättyi siihen. Onneksi ei tullut pysyvää vammaa. 

Meillä on tehty tiedotteen mukaan reissumme aikana joku parannnus  nettiyhteyteen, kun mikään sivu ei tahdo päivittyä, etenkään Tourin sivu. Voisin ottaa takaisin se edellisen nettinopeuden  kiitos. Antti sai puhelimen appista katsottua kokonaiskilpailun tilannetta, kun läppärillä vaan jumittaa. Keltapaita vaihtuu Richard Carapazille. Tadej Pogacar on toisena samalla ajalla. Montakohan vuotta siitä on, kun Carapaz joutui epäsuosiooni, eikä ole vielä päässyt pois.