Myskikurpitsakeitto ja pestopuustit

Tässä ei ole mitään uutta, olen tehnyt tätä keittoa aikaisemminkin ja olen tehnyt näitä puustejakin aikaisemmin, mutta sain niin kauniita kuvia annoksista, että teen kuitenkin pienen postauksen. 

Myskikurpitsakeitto

• 1 myskikurpitsa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 1 dl kermaa
• 2 dl vettä
• 1 rkl voita
• timjamia
• 5 ultraohutta purjoa
• syötäviä kukkia, orvokkeja ja kurkkuyrttiä

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan ja raaputin siemenet pois. Leikkasin puolikkaat noin neljän sentin viipaleisiin. Laitoin viipaleet uunipellille, lurittelin paloille oliiviöljyä ja maustoin palat suolalla ja pippuria.

Paistoin paloja uunin keskikorkeudella 45 minuuttia ja jätin palat sitten uuniin pelille jäähtymään pariksi tunniksi, koska minulla oli jotain muuta tekemistä.

Kun palasin ruoanlaittoon, otin pellin uunista ja raaputin pehmeän kurpitsan blenderin kannuun. Lisäsin kannuun kermaa ja käytin konetta kohtuullisella nopeudella niin, että kurpitsasta tuli sileää massaa. Ohensin seosta vielä vedellä jonkun verran. Kaavin keiton kattilaan ja lisäsin mukaan ruokalusikallisen voita. Kun keitto oli kuumaa, maistelin sitä ja lisäsin vielä pippuria ja suolaa. 

Annoksen päälle laitoin pannulla  voinokareessa paistettua purjoa ja pihalta poimittuja orvokin ja kurkkuyrtin kukkia ja timjamia. Pihan viljelysten purjot olivat tosiaan aivan lyijykynää ohuempia hoikkiksia, käytin ne kaikki, koko sadon tähän ruokaan! 

Pestopuustit

• 2,5 dl vettä
• 25 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl avokadoöljyä
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl vihreää pestoa
• 2 dl raastettua parmesania
• oliiviyrttiä

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin kädenlämpöisen veden mukaan. Vispilöin sen verran, että hiiva liukeni. Lisäsin mukaan suolan ja öljyn ja puolet vehnäjauhoista. Kone vaivasi taikinaa pari kolme minuuttia ja sitten lisäsin loput jauhoista. Kone vaivasi taikinaa vielä kymmenisen minuuttia. Sinä aikana taikina kiertyi vatkaimen ympärille, mutta kun sammutin koneen, taikina irtosi hyvin koukusta. Jätin taikinan kohoamaan kulhoon noin puoleksi tunniksi. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille uunipellin ja asetin sille leivinpaperin. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja kaulitsin sen mahdollisimman neliönmuotoiseksi levyksi. Levitin taikinalle pestoa, oliiviyrttiä ja raastettua parmesania.

Käärin taikinalevyn rullalle ja leikkasin rullan noin kolmen sentin paloihin, jotka nostin uunipellille kohoamaan. Kohotin puusteja noin puoli tuntia, oli vähän kiire mukamas. Paistoin puusteja noin 25 minuuttia. Söimme ne sievän kukkaisen keittomme kaverina. 

Italialaistyyliset juustopuustit

Päivän ruokahaastepanostuksena meillä oli italialaisiksi tituleerattuja juustopuusteja. Otin ohjeen täältä. Aivan samoja juustoja minulla ei ollut, mutta ei se niin nokonuukaa. Mitat ovat sinnepäin konvertoituja. 

Juustopuustit

• 2,5 dl lämmintä maitoa
• 25 g tuoretta hiivaa
• 1 tl suolaa
• 2 rkl hunajaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• noin 8 dl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• noin 4-5 dl juustoraastetta (meillä parmesania, manchegoa ja jotain italialaista juustoa, jonka nimeä en muista)
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• vihreää pestoa (koska sitä oli vähän jäljellä eilisestä pastaruoasta)

Lämmitin maitoa hieman ja kaadoin sen kulhoon, lisäsin mukaan hiivan, jonka liottelin maitoon vispilällä. Aloin lisätä muut aineet mukaan, öljy, hunaja, suola, kananmuna ja lopuksi jauhot vähitellen. Vaivasin muutamia minuutteja. Peittelin taikinan leivinliinalla tunniksi kohoamaan. Sillä välin raastoin juustot.

Kun taikina oli kohonnut, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle. Kaulitsin taikinan suunnikkaan muotoiseksi ja levitin peston tasaisesti taikinalevylle. Ripottelin päälle juustoraasteet ja tuoreita yrttejä. Kieritin taikinalevyn rullaksi leveämmältä sivulta ja leikkasin pötkön noin 3-4 sentin paloihin.

Nostin palat leivinpaperille leikkuupinta alaspäin ja kohotin taas noin puoli tuntia. Paistoin puusteja 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Maistuivat makoisilta vihannessosekeiton kaverina.

Giro d'Italian 15. etappi oli 232 km mittainen ja sen alussa oli 160 km tasaista ja lopussa riittävästi nousuja ja laskuja. Etappi päättyi Comon kaupunkiin, samannimisen järven rannalle. Voittajaksi selviytyi kahden hengen hatkasta italialainen Dario Cataldo ja yhteiskilpailun johdossa jatkaa Richard Carapaz. Huomenna on vuorossa Giron toinen lepopäivä ja kisa jatkuu tiistaina vuorietapilla.

Pikkuruiset vaaleat limput

Söimme Oslossa Kontrastissa hauskat minikokoiset ruislimput ja halusin kokeilla kotonakin miniatyyrilimppujen tekemistä. Ostimme Decolasta neljä pientä vuokaa, olisin voinut samantien ostaa enemmänkin, mutta hyvä että älysimme ostaa edes ne neljä. Sunnuntain perhepäivälliselle tein kateleiviksi pienet vaaleat limput, nyt ei ollut aikaa leipoa ruisleipää. Tein pienen leipätaikinan päivän muiden keittiöpuuhien ohella.

Pienet katelimput

• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä
• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 6 dl vehnäjauhoja
• 1 dl ruisrouhetta

Sekoitin hiivan, sokerin, suolan ja oliiviöljyn veteen ja vispilöin mukaan noin 1,5 dl vehnäjauhoja. Annoin seoksen ottaa vauhtia, noin kymmenessä minuutissa se alkoi hieman kuplia, hiiva aloitti hommiaan. Lisäsin mukaan jauhoja ja ruisrouheen muutamassa erässä, kone vaivasi taikinaa kymmenen minuuttia. Peittelin taikinan kohoamaan kulhossaan kolmeksi vartiksi, se kohosikin hyvin, kaksinkertaiseksi ainakin.

Kumosin taikinan jauhotetulle leivinalustalle ja vaivasin vähän. Taikina oli pehmeää ja mukavan joustavaa. Leikkasin sen kahdeksaan osaan, joista neljä sijoitin pikkuruisiin vuokiin ja loput neljä muotoilin tavallisiksi sämpylöiksi. Peittelin ne vielä kohoamaan siksi aikaa, että uuni lämpeni kiertoilmalla 180 asteeseen. Juuri ennen uuniin laittamista tein leipurinterällä viillot leipien pintaan.

Paistoin leipiä ja sämpylöitä noin 15 minuuttia, en meinaa muistaa vieläkään, että käytössäni on uusi, tehokas uuni, hyvä etten polttanut näitäkin. Leivät kohosivat kauniisti ja niistä tuli niin sieviä, että olisin voinut suukotella niitä. Sämpylät olivat tavallisemman näköisiä, niitä ei tehnyt mieli suukotella. Otin hyvissä ajoin ennen ateriaa voita lautaselle ja ripotin sen pinnalle tryffelisuolaa. Kateleivät olivat sievän ulkonäön lisäksi oikein hyviä. Kokeilen vuokia kyllä ruistaikinaankin, kun minulla on aikaa leipoa ruisleipää. 

Piimäpallot

En usein leivo leipää päivälliselle, mutta tänään talossa oli vain kaksi palaa kuivahtanutta ruisleipää ja muutenkin oli sellainen leipomisfiilis. Löysin ohjeen, jossa oli käytetty buttermilkiä, jota meillä kyllä löytyi. Tosin minun piti varmistaa, saanko sitä käyttää, minä kun en ole meillä se piimäsuu. Oikeasti en ole ihan varma kuinka hyvin amerikkalaisten käyttämä buttermilk vastaa meikäläistä piimää, mutta ei tästä minua varmaan oikeuteen haasteta? Ei kai? Meillä ei ole oikein sopivaa käännöstä tuolle sanalle dinner roll, kun en viitsinyt alkaa tehdä oikein rullalle pyöritettäviä taikinapallosia, joten kutsun näitä vain palloiksi. Siinäpä muuten oivallinen porsaanreikä, voin aina sanoa oikeudessa siellä Amerikassa, että minähän tein ihan erilaisia, nämä ovat palloja!

Piimäpallot

• 5 dl piimää
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 1 rkl sokeria
• 1,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 55 g pehmeää voita + jonkun verran voiteluun
• noin 8-9 dl vehnäjauhoja

Mittaa yleiskoneen kulhoon piimä, hiiva, suola, sokeri ja kananmuna, sekoita. Lisää noin puolet jauhoista ja pehmeä voi ja anna koneen vaivata taikinakoukulla muutamia minuutteja. Lisää jauhoja ja vaivaa lisää sen verran, että saat aikaan pehmeän, melko tarttuvaisen taikinan. Irrota taikinakoukku ja peitä kulho kelmulla. Anna kohota noin tunti.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa vielä hieman jauhojen kanssa, jaa taikina samankokoisiin paloihin sen mukaan minkä kokoisia haluat piimäpalloistasi. Minä tein noin golfpallon ja tennispallon väliltä olevia (nyt huomaatte  miten hienosita urheilulajeista minäkin tiedän). Pyöritä palat palloiksi ja laita ne joko vuokaan jättäen hieman väliä kohoamista varten, tai leivinpaperille toista kohoamista varten.

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla ja kun pallot ovat kohonneet sopivasti voitele pinta sulatetulla voilla. Paista niitä kunnes pinta on kauniin värinen, noin 10-15 minuuttia. Minun piimäpalloni kasvoivat uunissa noin appelsiinin kokoisiksi, mutteivat maistuneet yhtään appelsiinilta. Eivät ne varmaan olisi maistuneet golf- tai tennispalloiltakaan. 

Sipuli-cheddarleipä

Tuore leipä päivällisellä on hyvää ja välillä on mukava tehdä leipä aivan alusta asti itse. Osuin foodgawkerissa leipäohjeeseen, jota ei kertakaikkiaan voinut kokeilematta ohittaa. Minulla oli hakusanana onion, sillä halusin käyttää niitä varastojen pienentämiseksi, mutten etsintää aloittaessani tiennyt vielä, että sipulit tulisivat leipään. Puolitin ohjeen, sillä alan viimeinkin muistaa, että kokkaan nykyisin pääasiassa kahdelle, alkuperäisen ohjeen mukaan tulee kaksi leipää. Mitat on muunnettu tavanomaisella huolettomalla, mutta riittävällä tarkkuudella.

Sipuli-cheddarleipä

• 2 sipulia (niiden määrää en puolittanut, pidän niin paljon sipulista)
• loraus oliiviöljyä
• (pikkuisen hunajaa, oma lisäykseni)
• 1,25 dl lämmintä vettä
• 2 tl kuivahiivaa
• 0,5 dl maitoa
• loraus oliiviöljyä
• ripaus suolaa
• ripaus sokeria
• noin 4-5 dl vehnäjauhoja
• cheddarjuustoa raastettuna makusi mukaan, minulla noin 100 g
• tuoretta timjamia

Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi tai suikaleiksi, ei sen niin väliä, ne laiskistuvat kuitenkin mikä mihinkin muotoon. Kaada kunnon loraus oliiviöljyä ja pikkuisen hunajaa paksupohjaiseen kattilaan tai pannuun. Minä lisäsin hunajaa, jotta karamellisoituminen lähtisi paremmin käyntiin. Kuumenna astia ja lisää sinne sipulit. Kypsentele sipuleita koko ajan sekoitellen keskilämmöllä 10-15 minuuttia, varo niiden palamista. Kun sipulit alkavat olla rentoja, pienemmä lämpöä ja jätä ne karamellisoitumaan 45 minuutiksi, sekoittele välillä. Tässä ajassa niistä tulee kullankeltaisia ihanuuksia, jotka tuoksuvat siltä, että haluaisit syödä ne samantien. Malta kuitenkin mielesi ja kaavi sipulit lautaselle jäähtymään.

Aloita taikina mittaamalla lämmin vesi, sokeri ja hiiva kulhoon, sekoittele ja odottele noin 3-4 minuuttia, että hiiva alkaa hommiin ja nesteeseen tulee hieman vaahtoa. Lisää mukaan karamellisoituneet sipulit, maito, oliiviöljy, suola ja jauhot ja vaivaa taikinaa kunnes siitä tulee kimmoisa pallo. Minä tein tämän osan yleiskoneella, annoin sen vaivata taikinaa 10 minuuttia. 

Jätä taikina kohoamaan noin 1-2 tunniksi, kunnes se on noussut kaksinkertaiseksi kooltaan. Mikäli aikaa on, taikina voi levätä jääkaapissa seuraavaan päiväänkin asti. Kun on leipomisen aika, raasta juusto ja kumoa taikina jauhotetulle leivinalustalle. Kauli siitä nelikulmio, pidä mielessäsi minkä kokoisessa vuoassa aiot paistaa leipäsi. Levittele juustoraaste ja tuore timjami taikinalevylle. Kääri taikina rullalle ja leikkaa se terävällä veitsellä keskeltä pitkittäin melkein koko matkalta halki. Toinen pää jää siis kiinni ja toinen on auki. Kierrä nämä kaksi toisesta päästä kiinni olevaa taikinapötköä toistensa ympäri ikäänkuin kiertäisit karkkipaperia kiinni. Saat aikaan kierteisen taikinarullan, josta hieman pilkottaa niin cheddaria kuin timjamiakin. 

Voitele pitkulainen leipävuoka tai vuoraa se leivinpaperilla. Nosta taikinarulla vuokaan ja jätä vielä kohoamaan tunniksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja paista leipää noin 50 minuuttia, kunnes pinta tuntuu sopivan joustavalta ja pinta on kauniin värinen. Ota leipä uunista ja anna sen jäähtyä vuoassa hetkisen ennen kuin kumoat sen ritilälle. Syö heti lämpimänä, ellet malta odottaa.

Tämä postaus tulee ajastettuna, sillä olen jo matkalla suureen seikkailuuni, kävelemään Camino de Santiagon. Tätä leipää söimme eräänä aurinkoisena päivänä, kun vielä valmistauduin matkalleni ja minua sekä jännitti, että pelotti kuinka minun käy. Matkaani voi seurata CampaCamino-blogistani ja Instagramista, joita päässen päivittämään matkaltakin.

Sämpylät kylmäkohotuksella, muistutukseksi itselleni

Käytän tätä Sillä sipulista löytämääni ohjetta, kun tarvitsen tuoreita sämpylöitä aamulla varhain tai ei ole aikaa leipoa alusta asti vaikkapa ennen juhlia. Sillä sipuli oli löytänyt ohjeen jo lopettaneesta Lettupannu-blogista, joka taas oli ottanut neuvot minulle tuntemattomasta Saara Törmän Saa vaivata-kirjasta. Kirjaan tämän ohjeen omaan blogiinikin sen vuoksi, että täältä sen löydän nopsemmin, kun sitä tarvitsen ja toisekseen, hyvää ohjetta voi nostella aika-ajoin. Se voi löytää uusia käyttäjiä.

Tällä kertaa leivoin työpaikan kinkereitä varten, joten tarvitsin ison määrän sämpylöitä. Alkuperäinen ohje on kymmenelle sämpylälle, joka on passeli nelihenkisen perheen aamiaiselle, jos pöytään sattuu kurnivavatsaisia teinipoikia. Kirjaan sovelletun (kuinkas muuten) ohjeen 10 sämpylälle, se on helppo tuplata tai triplata tarpeen mukaan. 

• 1/4 paketti hiivaa (tai puoli pussia kuivahiivaa)
• 3 dl kylmää nestettä (vettä, maitoa, heraa)
• 1 rkl öljyä
• 1,5 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• (1dl kaurahitaleita, jotka jätin pois)
• 6,5 dl sämpyläjauhoseosta tai hiivaleipäjauhoja

Mittasin kylmän veden (tarvitsin maidottomia sämpylöitä) nesteen kulhoon ja lisäsin sinne kaikki muut aineet jauhoihin asti. Tosiaan tällä kertaa en laittanut kaurahiutaleita, koska kyseessä oli kateleiviksi menevät sämpylät, niihin hiutaleet toisivat minusta liiallista "terveellisyyttä", pois se minusta! En kyllä mitannut jauhojakaan kovin tarkkaan, sillä käpälätuntumalla mentiin. Sekoitin ainekset vispilällä ja aloin lisätä jauhoja. Aluksi sekoittelin joustavalla silikonikauhalla, mutta kun jauhoja alkoi olla sille liiaksi, öljysin käteni (älykääpiönä molemmat) ja törkkäsin ne taikinaan. Onneksi Kammenpyörittäjä oli saataville lisäämään jauhoja pussista puhtain käsin. Taikina sai jäädä aika tahmeaksi ja löysäksikin, se oi tarkoituskin. 

Pesin sitten käteni ja otin esille pellin (oikeasti kolme peltiä, koska oli triplannut ohjeen) ja laitoin sille leivinpaperiarkin. Levitin leivinlaudalle runsaasti jauhoja ja kumosin taikinan kulhostaan jauhoiselle alustalle. Leikkasin taikinan 10 (lue 30) osaan isolla veitsellä ja erottelin paloja hieman toisistaan, etteivät ne heti solmisi läheisiä suhteita naapurinsa kanssa, taikina oli nimittäin niin tahmeaa. Kastelin käteni vesikupissa ja märin käsin pyörittelin taikinapalloa kerrallaan sen verran, että siitä muotoutui sämpylään muistuttava liukas pallero. Asettelin ne pellille niin kauas toisistaan, kuin tila antoi myöten. Taas käsien pesua ja puunausta.

Otin pienen siivilän ja siivilöin sämpylöiden päälle kunnon jauhohunnun, joka estäisi leivinliinaa tarttumasta taikinaan ja tekisi sämpylöihin paistamisen aikana kauniin pinnan. Jauhoja sai siis olla oikein reippaasti, sillä muotoilun jälkeen taikina oli märkää pinnastaan. Sitten liina päälle ja pelti jääkaappiin. Olin toki mittaillut, että pelti mahtuu jääkaappiin sopivasti. (ja ne kaksi muuta peltiä olivat toisaalla viileässä paikassa yön yli).

Aamulla nostin pellit sisälle lämpenemään siksi aikaa, kun uuni lämpeni 250 asteeseen. Sämpylät näyttivät hieman kohonneilta ja leveämmiltä, kuin illalla, pinta oli kuiva eikä leivinliina ollut tarttunut niihin. Paistoin pellin kerrallaan, en tohtinut käyttää kiertoilmaa, koska en muistanut toimiko se näille kylmäkohotetuille, eikä tässä ollut aikaa säätää enempiä. Paistoin sämpylöitä 13-15 minuuttia, ensimmäistä pellillistä enemmän, koska sillä olevat olivat kylmempiä, kuin myöhemmät odottelunsa vuoksi. 

Kylmäkohotus on oiva tapa saada aamuksi tuoretta leipää pöytään, ei tarvitse niin paljon kolistella ja siivoilla jälkiä, kuin jos leipoo toisten vielä nukkuessa. Edellisellä kerralla sain sämpyläni kohoamaan yön aikana hieman enemmän, toisaalta laitoin silloin enemmän yhdelle pellille, joten sämpylät kasvoivat jo yön aikana kiinni toisiinsa ja uunissa sitten korkeutta. Nyt kukin sämpylä kohosi itsekseen ja vain muutama hieman osui toisiinsa yhdeltä reunalta. Suosittelen tätä ohjetta etenkin illanvirkuille, siis täysin minun vastakohdilleni. Minä olen yleensä mennyt jo nukkumaan, kun olisi sopiva aika vielä illan päätteeksi tekaista sämpylät jääkaappiin aamuksi.

Täytetyt kateleivät

Eilen söimme kalakeiton kaverina kateleipiä, joiden ohjeen löysin Tortelina-blogista. Käytin kääntäjää ainesosien suhteen, soveltelin ja  tein leipien muotoilun kuvien mukaan. Taikinaan tuli soveltelujeni jälkeen:

• 600 g vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 1 prk kermaviiliä
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 kananmuna taikinaan

Lisäksi:

• 1 kananmuna voiteluun
• seesaminsiemeniä koristeluun
• ohuita kinkkuviipaleita täytteeksi

Mittasin 500 g jauhoista isoon kulhoon ja keräsin sinne myös kaikki muut taikinan ainekset maitoa lukuunottamatta. Sekoitin aineksia alustavasti ja lämmitin maidon melko lämpimäksi. Lisäsin maidon ja alustin taikinan tasaiseksi palloksi, lisäsin hieman jauhoja. Jätin vähän jauhoja leipomista varten. Annoin taikinan kohota peiteltynä tunnin verran.

Valitsin sopivan pyöreän stanssin, jonka halkaisija on noin 8 cm. Leikkasin stanssilla pyörylöitä ohuista kinkkuviipaleista. Kaulitsin taikinan ohueksi levyksi jauhotetulle leivinalustalle. Otin taikinasta stanssilla pyörylöitä. Asetin sitten leivinpaperin päälle tasaisin välein taikinapyörylän, sen päälle kinkkupyörylän ja toisen palan taikinaa päälle. Leikkasin taikinaan viillot niin, että niitä oli tasaisesti kahdeksan noin kahden sentin verran reunasta kohti keskustaa. Taitoin sitten viillosta kaikki kolme kerrosta mutkalle niin, että kahdesta vierekkäisestä viillosta muodostui terälehden tapainen kuvio ja kinkkutäyte tuli näkyviin. Jätin leivät vielä nousemaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana lämmitin uunin 180 asteeseen. Ennen paistamista voitelin leipien pinnat kananmunalla ja ripotin pinnalle hieman seesaminsiemeniä. Paistoin leipiä noin 20 minuuttia. Minulle iski hoppu, enkä ehtinyt ottaa vaihekuvia leipien muotoilusta, mutta lähdeblogin kuvista se hyvin selviää.

Pull-apart rolls - kateleivät

Tänään seikkailin aamusta amerikkalaisissa ruokablogeissa ja osuin High Heels and Grills-blogiin, jossa oli tehty pari viikkoa sitten kivoja kateleipiä. Ne näyttivät niin hauskoilta, että päätin tehdä niitä meidän isänpäivän päivällisellemme. Meillä on hyvin harvoin leipää päivällisellä ja itseleivottua vielä harvemmin. Tällä kertaa makeat juhlaleivonnaiset jäivät väliin, joten simuloidakseni huomaavaista vaimoa tein näitä leipäsiä ja toivoin, ettei tämä kostaudu äitienpäivänä. Onneksi siihen on vielä aikaa. 

Lähdeblogissani taikina vaivattiin yleiskoneella, mutta minä tein koko homman käsin ja onnistui se niinkin. Aloitin öljyämällä kevyesti keskikokoisen pyöreäpohjaisen lasikulhon. Olen usein nähnyt amerikkaisissa ruokaohjelmissa tehtävän näin, taikina kohotetaan öljytyssä kulhossa eikä se niin ollen tartu kulhoon ja sen kulhoa vasten oleva pinta pysyy joustavana. Taikinaan tuli pienin muunnoksin:

• 3,5 dl lämmintä vettä
• 1 rkl kuivahiivaa
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl öljyä
• 1tl suolaa
• n. 8-9 dl vehnäjauhoja
• 50 g voita
• 1 rkl hunajaa
• 1 tl suolaa

Sekoitin kuivahiivan, sokerin ja veden keskenään ja annoin seoksen hetken aikaa muhia. Lisäsin suolan, öljyn ja noin puolet jauhoista ja aloin sekoittaa taikinaa tukevalla nuolijalla. Lisäsin jauhoja pikkuhiljaa ja kun taikina alkoi olla aika paksua, jatkoin alustamista käsin. Alustin taikinaa, kunnes siitä muodostui kiinteä, pehmeä pallo, jonka nostin öljyttyyn kulhoon peitettynä kohoamaan. Taikina kohosi kaksinkertaiseksi noin 40 minuutissa.

Kuumensin uunin 190 asteeseen ja sulatin kattilassa voin, johon olin lisännyt suolan ja hunajan. Jauhotin leivinalustan kevyesti ja kumosin taikinan alustalle. Kaulitsin taikinan noin uunipellin kokoiseksi puolen sentin paksuiseksi levyksi. Sutikoin (Nellen sanalle heti käyttöä!) taikinalevyn pinnan voi-hunajaseoksella ja leikkasin taikinan taikinapyörällä noin 5x5 cm paloihin. Nostelin neljä palaa päällekkäin ja asetin pinon pystyasennossa muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja vähän erottelin taikinapaloja yläreunastaan toisistaan. Sudin vielä loput voi-hunajaseoksen kaikkien leipästen päälle, kun ne olivat valmiina vuoassa. Paistoin kateleipiä noin 18 minuuttia. Niiden ulkonäkö ei ollut niin kaunis, kuin lähdeblogissa, mutta ne maistuivat tosi hyviltä pitkään uunissa hautuneen lammaspadan ja paistinperunoiden kanssa.