Ranskalainen perunasalaatti savulohen kaverina

Tänään meillä oli päivälllisellä kuusi henkeä, kolme sukupolvea pientä sukuamme. Savustimme kirjolohta ja halusin sille jonkun mukavan lisäkkeen. Löysin ohjeen, jossa oli sopivasti ranskalaisuutta, Dijon-sinappi jo takaa, että nyt on niin ranskalaista niin ranskalaista. Ohje on täältä ja vähän minä myös soveltelin. 

Perunasalaatti

• 1 kg Annabella-perunoita
• 1 pieni tölkki säilykemaissia
• 1 pussi pakasteherneitä (oma lisäni ohjeeseen)
• 1 rasia kirsikkatomaatteja

Kastike

• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cavaetikkaa (tai valkoviinietikkaa, miksei omenaviinietikkaakin)
• 2 tl Dijon-sinappia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rakuunaa ja persiljaa silppuna

Sekoita ensin kastike pienessä purkissa, jonka saat suljettua tiiviisti. Kerää kaikki aineet purkkiin ja ravistele hyvin. Jätä kastike odottamaan.

Leikkaa pestyt perunat tasakokoisiin paloihin ja höyrytä ne kypsiksi. Alkuperäisohjeessa käytettiin painekattilaa, mutta minulla ei ollut nyt höyrypannufiilistä. Myös ohjeen sipulin jätin nuorisosyistä pois. 

Kiehauta herneet ja jos haluat maissit. Säilykemaissi on purkissa kypsää, ne voi kumota suoraan siivilään, huuhtoa ja hieman valuttaa. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi. Asettele mieluisalle vadille ensin perunat, kun ne ovat hiemaan jäähtyneet. Ripottele sitten päälle herneet, maissit ja tomaatit. Sekoittele kevyesti ja lurittele kastike päälle. Sekoita vielä ja tarjoa joko hieman lämpimänä, tai viilennettynä. Tämä oli ohje, joka jää kyllä käyttöön. Luulenpa käyttäväni sitä ensi kuussa, kun tiedossa on juhlat, joihin tarvitaan helppoa hyvää ruokaa isoja määriä. Muistimerkiksi itselleni, herneet voisi korvata kapriksilla!

Tour de Francessa oli tänään jännittävä etappi, joka päättyi keväisen Pohjoisen helvetin tapaan Roubaixiin. Mukana oli lukuisia mukulakiviosuuksia, jotka olivat monelle ajajalle aivan uutta, jos eivät tapaa ajaa kevään klassikoita. Paljon erilaisia kaatumisia ja kolareita olikin matkan varrella.  En ehtinyt katsoa kovin paljon etapista, ehkä myöhemmin katson parhaat palat. Voittajaksi selviytyi kuitenkin John Degenkolb ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet ja Chris Froome on jo sijalla 8, vaikkakin aikaero kärkeen on hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta alle kaksi minuuttia kuitenkin. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössäkin levätään ranskalaisista ruokalajeista.

Yksinkertaisesti hyvää – kampasimpukoita ja maissia

Useimmiten CampaKeittiössä syntyy ruokaa, jonka voi ihan hyvillä mielin lapioida suuhunsa, joskus lautasille päätyy oikein hyvää ruokaa. Sitten on hyvin harvakseltaan niitä päiviä, joina lopputulos on suorastaan erinomainen. Silloinkin on yleensä asettelussa toivomisen varaa, mutta kun maku on niin hyvä kuin eilen, olen iloinen. Eilen oli sellainen päivä, vieläkin hykertelen aikaaansaannokselleni. Edellinen tällainen kerta taisi olla maaliskuussa ja silloinkin puuhastelin sifonin kanssa. Otsikoin annoksen ravintoloiden tapaan, vain kahdella sanalla. Se on minusta hassua, vaikkakin ihan ymmärrettävää.

Kampasimpukoita ja maissia 

Kampasimpukat

• 10 kampasimpukkaa
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa (ihan aavistus) 
• pippuria
• 1 viipale pekonia
• korianteria
• muutama kuivattu chilihiutale

Maissipyree

• 1 keskikokoinen purkki (ei ihan hernekeittopurkin kokoinen) irrallista maissia
• 2 dl vettä
• 100 g voita
• 0,5 dl kermaa
• suolaa (ihan vähän)
• pippuria

Jos simpukkasi ovat jäisiä, kuten täällä keskimaassa usein ainoat saatavilla olevat merenelävät ovat, ota ne hyvissä ajoin sulamaan. Kun ne ovat sulaneet sen verran, että ne saa irroteltua nätisti toisistaan, laita ne talouspaperin päälle lautaselle ja kylmään odottamaan paistamista. Paperi imee kosteuden simpukoista ja ne on helppo paistaa. 

Valmista seuraavaksi pyree. Mikäli sinulla ei ole sifonia saatavilla, se ei ole maailmanloppu. Sileää pyrettä saa aikaan ilmankin. Tuore maissi on varmasti vielä parempi vaihtoehto, mutta purkkimaissi on erittäin hyvä vaihtoehto sekin. Pakastemaissista en tiedä, se on usein niin kuivaa. Mutta saattaisi sekin toimia. Purkkimaissi nyt ainakin takuuvarmasti toimii tuoreen puutteessa. 

Avaa maissipurkki ja valuta sisältö siivilään, purkissa on alle desi nestettä. Ota muutama lusikallinen pulleita maissinjyviä erikseen annoksen koristelua varten. Kaada loput pallerot kattilaan ja lisää päälle vettä sen verran, että maissi peittyy. Kiehauta. Maissihan on kypsää suoraan purkista, mutta tarkoitus on kuumentaa se soseuttamisen helpottamiseksi. Kaada keitinvesi pois ja kumoa maissinjyvät blenderiin. Lisää sinne paljon voita. Jos et käytä sifonia, pienempi määrä riittää, mutta sifonilla pyreen valmistaminen vaatii paljon rasvaa. Suurruuttele massa niin tasaiseksi kuin mahdollista, minuutin pari ainakin. Lisää hieman kermaa, mikäli haluat hieman juoksevampaa pyreetä. Mausta suolalla (vain vähän, sillä annokseen lisättävässä pekonissa on suolaa ja tarkoitus on saada maissin oma maku esille) ja pippurilla. Jos tahdot korostaa pyreen väriä, käytä hieman kurkumaa tai paria hippua sahramia, mutta omalla vastuulla, sillä ne peittävät helposti maissin omaa hentoa makeutta, jota tässä nyt tavoitellaan. Surruuta lisää, etenkin jos aiot käyttää sifonia, se ei yhtään tykkää pippurin muruista.

Kun pyree on mielestäsi sopivaa rakenteeltaan, kaada sen taloutesi tiheimpään siivilään, joka on asetettu kattilan päälle. (tämä itsestäänselvyys on saattanut joskus joltain tumpelolta unohtua ja rakkaudella väsätty pyree on mennyt pitkin pöytiä, usko tai älä) Sutikoi nuolijalla siiviliän pohjia myöten niin, että pyree edelleen silenee päätyessään sinne alla olevaan kattilaan. Siivilään jää lopulta hieman maissinjyvien kuorien jäämiä ja ehkä vähän pippuria ja kattilassa on aivan sileää, samettista pyreetä. Jätä se kattilaan odottamaan tarjoilua edeltävää lämmittämistä. Kylläpä minä saan tämän kuulostamaan pitkälliseltä jutulta, vaikka koko hommaan menee noin 5 minuuttia. Ehtii välillä vaikka ruokkia siiliä.

Jos käytät sifonia, ota valmiiksi puolen litran sifonipullo, keittosuulake, kaasupatruuna, sille kahva, kansi ja sen tiiviste. Kahden ja puolen desin pulloonkin tämä tekemäni määrä olisi mahtunut. Laske kulhoon tai kattilaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja jätä se odottamaan. Kuumenna pyree nopeasti, varo polttamasta sitä pohjaan. Kaada massa sifoniin, laita tiiviste huolellisesti kanteen ja kansi kiinni. Kierrä paikalleen keittosuulake ja kaasupatruuna omassa kahvassaan. Pullosta kuuluu vaimea suhahdus, kun kapselin kärki rikkoutuu ja kaasu karkaa pulloon. Pullon pinta muuttuu hetkessä kuumaksi, joten varo polttamasta käsiäsi. Ravistele pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja laita sitten pullo kahvastaan kuumaan veteen kattilaan tai kulhoon odottamaan tarjoilua siksi aikaa, kun paistat kampasimpukat. Jos et käyt sifonia, lämmitä vain pyree, kun simpukat alkavat olla valmiit. 

Silppua pekoniviipale ja laita silppu kylmälle pannulle, jota alat lämmittää. Kun pekoni on paistunut rapeaksi, kaavi se talouspaperiarkin päälle lautaselle ja peittele se foliolla tai toisella lautasella. Lisää pannulle voita kunnon nokare ja kun voi on sekoittunut pekonin rasvaan ja alkaa hieman ruskettua, lisää kampasimpukat pannulle. Paista niitä ensin minuutti puoleltaan ja sitten käännä ne. Jos simpukkasi ovat suuria, ne voivat vaatia kahden minuutin paistamisen puoleltaan. Näet kypsymisen asteen siitä, miten läpikuultavuus vähenee. Jos et käytä sifonia, kuumenna pyree tässä vaiheessa. Heti kun olet kääntänyt kampasimpukat, lisää pannulle vielä lusikallinen voita, puolen sitruunan mehu ja hieman kuivattuja chilihiutaleita. Voi ja sitruunamehu kiehahtavat ihan hetkessä karamellisoituneeksi kastikkeeksi. Kallista pannua ja valele kampasimpukoita seoksella. Nosta pannu pois kuumalta levyltä. 

Pursota sifonista maissipyreetä lautasille tai lusikoi sitä kattilastasi. Nostele kampasimpukat pyreen päälle, ripottele mukaan pekonimuruja ja koristeluun säästämiäsi maissipallukoita. Tiputa muutama tippa voi-sitruunakastiketta annoksen päälle ja viimeistele yritillä. Myös tilli kävisi, minulla oli korianteria. Syö äkkiä, sillä annos jäähtyy pian. 

Maissipyreen maku oli jotain aivan taivaallista, sileästä rakenteesta puhumattakaan. Vain yksinkertainen makea maissi, voi ja pippuri. Entä sitten kampasimpukat? Mielestäni paistoin ne nyt paremmin kuin koskaan. Kastikkeen sitruuna ja aavistus chiliä sopivat todella hyvin yhteen ja kypsyysasteesta en olisi ottanut moitetta vastaan edes Gordonilta. Enkä muutakaan kiukuttelua. Asetteluvinkin olisin voinut huolia. Viisi kampasimpukkaa teki annoksesta pääruokakokoisen, kolme olisi ollut alkuruokana sopiva. Ajattelin iltasella, että olisipa minulla ollut kuivia maissinjyviä, olisi voinut laittaa muutaman popcornin annokseen tuomaan rapeutta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoniohjeet-välilehdelle, jonne kerään ilokaasuaiheisia postauksiamme. 

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä.