Ostoruokaa vol 3. – kauppahallin raviolit ja jälkiruokana mansikoita balsamicon ja sokerin kanssa

Nämä valmiit raviolit söimme eilen, ne oli ostettu Noirmoutierin saaren pääkaupungin (joka on myös nimeltään Noirmoutier) kauppahallista. Ostovaiheessa silmät usein syövät enemmän kuin vatsa vetää, neljä raviolia meille kahdelle olisi ollut sopiva määrä, mutta niitä tuli ostettua kahdeksan. Täytteenä oli paikallista perunaa ja sipulia. 

Keitin raviolit kahdessa erässä, sillä ne olivat niin suuria, ettei neljää enempää mahtunut yhtä aikaa kypsymään. Näiden suurten keittoaika oli 3 min 30 sek, se oli ohjeistettuna pussiin lyödyssä leimassa. Myyjä myöskin kysyi, että syödäänkö ne heti samana päivänä vai vasta seuraavana. Koska tarkoitus oli syödä samana päivänä, hän antoi niitä, jotka olivat aiemmin valmistettuja ja alensi hintaa hieman. Tuoreudessa ei ollut mitään valittamista. 

Antti grillasi meille lihavartaat, jotka olivat punalaputettuja Intermarchessa. Niitä oli kyllä liikaa, mutta jatkojalostan niistä korealaista huomenissa. Kun Antti oli grillin äärellä, minä sulatin nokareen voita pannulla, tai oikeastaan lämmin sää teki sen jo ennen kuin laitoin kaasuliekin päälle. Oli melkoisen lämmintä, 32 astetta. 

Kun raviolit olivat kypsiä, nostin ne pannulle, jolla voi oli sulaa. Hieman lämpöä pannun alle ja mukaan loraus sitruunamehua ja puolikuivattuja salvian lehtiä. Kääntelin ravioleja varovasti. Pasta piti kuosinsa, täyte ei karannut ja sain annettua pienen voi-salviakylvyn ravioleille. Pinnalle vielä pippuria myllystä ja raastettua parmesania. Erinomaisia, ei voi muuta sanoa, mutta neljä syöjää kohden oli turhan paljon, kolme ehkä just sopiva määrä ja kaksikin olisi riittänyt. 

Tämän päivän oikeaksi italialaisuudeksi nautimme jälkiruoaksi Brachetto d'Arqui-viiniä mansikoiden, balsamicon ja sokerin kera. Tuon viinin ostimme jo vuosi pari sitten Systemistä Ruotsista ja muistimme ottaa sen kotoa mukaan tätä ainutkertaista tapausta varten. Ja jos jollekin tulee sellainen mielikuva, että tarjoilussa käytetyt servetit olisivat ihan kuin Finnlinesin buffetista, niin niin ne ovatkin. 

Giro d'Italian toiseksi viimeinen etappi oli jälleen rankka vuorietappi. Mittaa sillä oli 200 km ja siinä vaiheessa, kun asetuimme sitä katsomaan, oli matkaa jäljellä noin 50 km. Netti tökki hieman ja meidän piti monta kertaa odotella lähetyksen jatkumista. Jonas Vingegaard näytti taas toteen sen, että kovat jätkät käyttää pinkkiä ja voitti etapin ylivoimaiseen tapaan ja sinetöi huomisen kokonaiskilpailun voiton, kunhan saapuu Roomassa alkuillasta maaliin.

Ruokavapaus koittaa, Giro d'Italia päättyy

Vuosittain vitsailemme todella tuoreesti kolme kertaa, että ihanaa, nyt saa syödä mitä haluaa, kun Giro, Tour ja Vuelta loppuvat. Oikeasti tietysti syömmekin mitä haluamme, mutta omatekoisten haasteiden päätyttyä on aina pieni vapauden tunne olemassa. Ja mikäs se hauskempaa? 

Tänään emme syöneet italialaista pääruokaa, vaan kävimme vähän matkan päässä ravintolassa syömässä lounasaikaan mereneläviä. Emme ole suuntaamassa tällä matkalla sen enempää Bretagneen kuin Normandiaankaan, joten merenelävien syöminen loppuu nyt sitten tähän. Ensi kuun alussa oletamme Normandiassa olevan ruuhkaista D-Day-juhlallisuuksien vuoksi ja suuntaamme tästä minun sydänteni joelle, jota myös Loireksi kutsutaan. 

Kävimme tänään meille uudessa paikassa, Le Pilotis-nimisessä rannan läheisyydessä. Se oli ravintolamaisempi kuin ne kaksi muuta paikkaa, joissa olemme tällä kylällä käyneet. Antti otti rohkeana poikana merenelävälautasen, jossa oli ostereita, crevettejä, jotain simpukoita ja rapua, jonka nimeä en tiedä ja kolme jotain sellaista pylpyrää, joitten sisältöä en tunne myöskään. 

Minä otin sinisimpukoita noirmoutierilaisten perunoiden kera. Tiedoksenne muuten, että paikallisia perunoita pitää keittää ihan hirveän kauan, että ne kypsyvät. Sen huomasimme viime vuonna, kun yritin kypsentää niitä eikä siinä mikään aika riittänyt. Simpukat olivat hyvin pieniä, jonkun verran narskui kuorenpaloja hampaissa, mutta nämä minisimpukat olivat oikein hyviä. Niistä riitti Antillekin. 

Suolan tuotanto on hyvin tärkeä juttu tälläkin saarella, näitä "suolaviljelmiä" on hyvin paljon. Suolaa myydään hyvin monessa hintaluokassa. Antti osti aamulla muutaman pikkupussin kotiin vietäväksikin. 

Koska söimme jo lounasta, ei päivällistä tarvinnut tehdäkään. Muistin, että söimme mukavan jälkkärin pari vuotta sitten Ruotsissa samoissa Giron loppumistunnelmissa. Meillä oli nytkin kaikki ainekset, sokeria, mansikoita ja balsamicoa. Vino Santoa ei ollut, se on myönnettävä. Mutta kastoimme mansikoita ensin balsamicoon, sitten sokeriin ja nielaisimme. Juomana oli prosecco, josta emme silhoonkaan muista mistä se on meille siunaantunut. Ehkä se on ollut mukana kotoa asti ja sinne se on varmaan tullut Viron retkeltä. 

Giro d'Italia siis loppui ja katselimme vähän tuhmasti sitä ostonetillä, jolla ei saisi striimata, mutta kun ei täällä ole juuri ristin sielua (onpa minulla nyt kristilliset ilmaisut pinnassa) ja huomenna meistä pääsevät. Seremoniallinen päätösetappi ajettiin Rooman lähistöllä ja loppukierrokset ihan siellä ytimessä. Tadej Pogacarin täytyi vain päästä maaliin voittaakseen koko revohkan ja päätösetappien tapaan kirimiehet taistelivat etapin voitosta. Nyt sen teki Tim Merlier, toiseksi tuli Jonathan Milan. He kumpikin saivat tästä kisasta kaksi etappia nimiinsä. 

CampaKeittiö siirtyy nyt 34 päiväksi haastevapaalle, Tour de France alkaa tänä vuonna jo kesäkuun puolella olympialaisten vuoksi. Siihen asti syömme arvatenkin aika paljon korealaista.

Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii

Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 pallo burrataa
• 15 cm pätkä kurkkua
• 3 nektariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta oreganoa
• pippuria

Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli. 

Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta. 

Siitä mistä mozzarella on matalin

Tänään menimme melkoisen kevyin italialaisuuksin, mutta jos lautasella on mozzarellaa, sehän kelpaa, eikö vain? Aterian muut osat olivat valmiit leivitetyt kalaleikkeet ja selleriremoulade. Pistelin hassuihin pääkallotikkuihin (jostain Halloweenista jääneitä) vuorotellen mansikoita, kirsikkatomaatteja, minikurkkua ja pikkuisia mozzarellapalloja, lisänä vielä basilikan lehtiä ja päälle paksua balsamicoa. 

Giro d’Italian kuudes etappi tuli hetki sitten maaliin. Katsoimme viimeiset  18 km ja sen voittajaksi ajoi Pelayo Sanchez, aivan tuntematon ajaja minulle. Toki monia Sanchezeita on ollut vuosien varralla voittajina. Tadej Pogacar on ykkösenä kokonaiskilpailussa. 

Pieni jälkiruoka

Giro d'Italia lähestyy loppuaan, toiseksi viimeiseksi Italia-herkuksi valikoitui yksinkertainen jälkiruoka. Senkin otin Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Tätä pitää syödä toistekin. Ja juoda. 

Mansikat kahdella mausteella

• mansikoita 
• sokeria 
• balsamicoa
• juomaksi Vino Santoa

Mansikoita dipataan yksinkertaisesti joko balsamicoon tai sokeriin tai molempiin ja päälle otetaan pieni siemaus Vin Santoa. 

Giron viimeinen vuorietappi jäi meiltä katsomatta muiden puuhien vuoksi, mutta salainen toiveeni näyttää toteutyneen. Jai Hindley on voittanut etapin tänään ja noussut puolentoista minuutin johtoon kokonaiskilpailussa. En muista hänen taitojaan aika-ajossa, mutta hänestä saattaa hyvinkin tulla voittaja huomenna. Se passaisi minulle. 

Salaatissa Italian värit

Päivällisemme oli Italian lipun väreihin sommiteltu mansikka-mozzarellasalaatti, jossa salaatin virkaa toimitti babypinaatti. Ensimmäiset kotimaiset mansikat voivat tähän erityisen hyvää makua. Mozzarella oli Lidlin Italia-teemaviikon tuotetta, kaksi hauskaa solmuketta/pakkaus, kummallekin oma. 

Mansikka-mozzarellasalaatti

• 2 mozzarella solmuketta (ei pallon muodossa tässä pakkauksessa)
• kotimaisia mansikoita
• vadelmia
• babypinaattilehtiä
• oliiviöljyä
• balsamicoa 
• pippuria
• paahdettua patonkia viipaleina 
• parmesaania paahdettujen leipäviipaleiden päälle

Tässä ei paljon ohjeita tarvita, ainekset vain sievästi vadille ja päälle pikkuisen parhainta balsamicoa ja pippuria. Paahdoin leipäviipaleita oliiviöljyssä pannulla hetkisen ja raastoin kuumien leipien päälle vähän parmesaania. 

Tänään Giro d'Italian toisen etapin aluksi muistettiin 10 vuotta sitten kuollutta Wouter Weylandtia, hän menehtyi vuonna 2011 Giron alussa kaatumisen seurauksena saamiinsa vammoihin. Toinen etappi tänään oli pääosin tasamaalla ajettu ja siinä oli massakiri, jonka voittajaksi ehti Tim Merlier, mutta rosapaidassa jatkaa edelleen Filippo Ganna. 

Ranskalainen porosalaatti, no tuota ei usko kukaan!

Viime vuonna tein hienon ankkasalaatin Ranska-haasteen alussa ja tänään varioin sitä hävikistä herkuksi-hengessä. Porohan on tunnetusti hyvin yleinen raaka-aine ranskalaisessa keittiössä. 

Porosalaatti kahdelle

• muutama viipale tähteeksi jäänyttä grillattua poronfileetä
• 2 sous vide-kypsennettyä perunaa
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• 1 nektariini
• 4 aprikoosia
• puolikas päärynä 
• salaatinlehtiä
• basilikaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl appelsiinivettä
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl balsamicoa
• suolaa ja pippuria
• puolukoita

Keitin kanamunat ja leikkasin ne lohkoiksi. Pilkoin kaksi tähdeperunaa ja paistoin ne voissa rapeiksi. Asettelin vadille sekalaisia salaatinlehtiä. Leikkasin nektariinin, aprikoosit ja päärynän viipaleiksi, asettelin ne vadille renkaaksi salaatin päälle. Sommittelin kananmunapalat siihen päälle. Leikkasin tähteeksi jääneet poropalat ohuiksi viipaleiksi ja nostelin ne vadin keskelle ja ripotin rapeat perunapalat päälle. Asettelin basilikaa ympäri vatia, samoin muutamia jäisiä puolukoita. Sekoitin kastikkeen ainekset, sitruunamehun, sinapin, balsamicon ja appelsiiniveden tasaiseksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen salaatin niskaan. Ai että oli hyvää hellepäivän ruokaa!

Tour de Francen kahdestoista etappi oli se, joka päättyi Alpe d'Huezille, se on yksi kuningasnousuista Ranskassa. Viimeinen nousu oli aivan huiman jännittävä. Vincenzo Nibali joutui ilmeisesti katsojan kaatamaksi ja hänen mahdollisuutensa näyttivät ensin menevän kokonaan, mutta niinpä hän sieltä sinnitteli hyvin lähelle kärkeä. Nairo Quintana yritti kerran iskua, mutta hyytyi sitten. Chris Froome sai osakseen paljon buuauksia yleisöltä, mistä minä en tykkää yhtään, vaikkei hän suosikkini olekaan. Ykkökseksi tappeli itsensä eiliseltä tuttu voittaja Geraint Thomas ja toiseksi tuli Tom Dumoulin. Thomas jatkaa kokonaiskilpaillun ykkösenä ja Chris Froome on toisena.

Crostinit heraan tehdystä leivästä

Tein ricottamaista juustoa tässä eräänä päivänä ja siinä touhussa sivutuotteena oli muutama desi heraa. Käytin heran leipään, jonka ohjeen otin täältä. Tosin tein niin, että käytin nesteenä vain heraa, sillä halusin käyttää sen samantien kokonaan. 

Italialainen leipä

• 2,5 dl ricottan valmistamisesta jäänyttä heraa
• 50 g voita
• puolikas pussi kuivahiivaa (11 g pussi)
• 1 tl suolaa
• noin 5-6 dl vehnäjauhoja

Kuumensin ensin heran kattilassa ja lisäsin sinne voin sulamaan. Sillä välin mittasin noin puolet jauhoista yleiskoneen kulhoon, kaadoin sekaan suolan ja kuivahiivan ja sekoitin ne toisiinsa. Kun heran ja voin seos oli jäähtynyt hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi, kaadoin nesteen kulhoon ja annoin koneen veivata taikinaa muutaman minuutin. Lisäsin jauhoja sen verran, että niitä oli yhteensä 5-6 dl. Kone vaivasi taikinaa noin 10 minuuttia. Jätin taikinan kohoamaan kulhoonsa suihkumyssyllä peitettynä noin kahdeksi tunniksi. Taikina ei noussut ihan valtavasti, ehkä hiivassa ei ollut potkua kovin paljon. 

Leivoin taikinan pitkulaiseksi leiväksi ja jätin sen edelleen peitettynä kohoamaan siksi aikaa, että uuni kuumeni 200 asteeseen. Paistoin leipää sitten noin 35 minuuttia, kunnes sisälämpö oli 98 astetta.

Leikkasin leivästä viipaleita ja ensimmäisen söin voin kanssa kuumana ja seuraavista viipaleista tein crostinit. 

Crostinit

• vaaleaa leipää
• ricottaa
• mansikoita
• balsamicoa
• kirsikkatomaatteja
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• basilikaa

Paahdoin leipäviipaleita, tein sen paahtimessa, mutta pannulla öljyssä tulisi parempi. Levitin leiville kotitekoista ricottaa ja osalle levitin mansikkaviipaleita, jotka koristelin basilikalla ja balsamicolla. Osalle asensin kirsikkatomaatteja, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Kumpikin versio maistui mainiolta. 

Tein toisena päivänä pieniä crostineja alkupalaksi ja nekin olivat hyviä, ricotta tuli käytetyksi loppuun. Paistoin edellispäivän patongin paloja oliiviöljyssä hetkisen ja lusikoin päälle ricottaa ja pistelin koristeiksi kirsikkatomaattien lohkoja ja melkein läpinäkyvän ohuita salamiviipaleita. Kolme pientä crostinia alkuruoaksi oli oikein sopiva määrä.

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli 159  km mittainen, ensimmäinen mantereella ajettu. Sen voittoon ajoi Sam Bennett, joka onnistui peitota Elia Vivianin. Simon Yates jatkaa rosapaidassa. 

Suosittelen lämpimästi – epätrendikkään ruokablogin paahdettuja mansikoita

Miten joku voi tuoksua näin hyvältä?

Joskus on vain ihan välttämätöntä kokeilla ruokaohjetta heti, ei huomenna, ei ensi viikolla, vaan heti. Sellainen tuli tänään vastaan epätrendikkäässä ruokablogissa, jossa oli tehty paahdettuja mansikoita. Olin melkein varma, että kuvasta huokui tuoksukin suoraan sieraimiini. Minulla oli kaikkia aineksiakin, joten eipä ollut syytä aikailla.

Paahdetut mansikat 

• 500 g mansikoita
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 2 tl balsamicoa
• ripaus pippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita leivinpaperi uunipellille. Ota mansikoista kannat pois ja leikkaa mansikat puolikkaiksi. Mittaa kulhoon vaahterasiirappi ja balsamico ja sekoita. Kumoa halkaistut mansikat kulhoon ja sekoittele nuolijalla tai käsin niin, että kaikki puolikkaat ovat kastikkeessa. Nuuhkaise. Ihastu. Kumoa mansikat pellille paperin päälle ja levittele leikkuupinta alaspäin tasaisesti. Ripauta päälle hieman pippuria. Paahda uunissa noin 10-15 minuuttia. Nostele mansikat lastalla kulhoon tai laakealle lautaselle, varo rikkomasta leivinpaperia. Nosta paperi neljästä kulmastaan suppuun ja pistä siihen reikä kulhon päällä, näin saat kaiken kastikkeen talteen.

Sekoita kreikkalaiseen tai turkkilaiseen jogurttiin hieman vaniljatahnaa ja annostele mansikoita jogurtin päälle. Ihastu lisää. Tämä sopii niin jälkiruoaksi kuin aamiaisellekin ja mansikat sellaisenaan lettujen tai vohveleiden päälle. Voisinpa nähdä itseni illalla silkkiaamutakissa lusikoimasta mansikkahilloa purkista avoimen jääkaapin äärelläkin. Tai no ehkä en sentään.

Prosciuttoon kääritty mozzarella

Tänään söimme nopeasti sommitellut alkupalat, joissa oli buffalomozzarellaa prociuttoon käärittynä. Poimin idean täältä. Lähdeblogissa on ilmeisesti näppäräsomisempi tekijä, siellä näyttivät nätimmiltä. 

Prosciuttoa ja mozzarellaa 

• 2 palloa buffalomozzarellaa
• 1 pkt (9 viipaletta) prosciutto-kinkkua
• balsamicoa
• basilikan lehtiä

Levitä kinkkusiivut leikkuulaudalle ja aseta viipale mozzarellaa kullekin kinkkusiivulle. Kääri kinkku juuston ympärille. Tiputtele balsamicoa tarjoilulautaselle ja asettele kinkku-juustokääröt päälle. Koristele basilikan lehdillä.

Giro d'Italian viides etappi kulki Pedarasta Messinaan, mittaa ajolla oli 159 km. Etapin alussa oli nousua ja laskua, mutta loppupäästään tasaisempaa ja massakirihän siitä tuli. Fernando Gaviria onnistui saamaan jo toisen etappivoiton. Tässä meillä on uusi kolumbialainen pyöräilytähti! Kokonaiskilpailun kärjessä pysyy Bob Jungels.