Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Espanjalainen linssisalaatti

Nyt alkaa olla tämän vuotinen espanjalainen ruokahaaste aivan lopuillaan, enää oli jäljellä tämän päivän ruoka ja huomenna pitää vielä keksiä jotain tehtäväksi. Meillä oli syömäjärjestyksessä ensimmäisenä hyvin pienet possupalat ja niille sivukkeiksi tein hauskan espanjalaisen linssisalaatin, joka on tietysti Albertin keittiöstä peräisin. Ohje olisi huutanut säilykemaissia tai tuorettakin tietty, mutta sinä campapantryssani ei nyt sitten ollutkaan. Luulin, että olisi. Pitää ostaa, sitä saa ostaa sopivan pienissä purkeissa joka kaupasta, jollei tuoretta ole juuri sesongissa. Tein todella pienen annoksen tätä salaattia, jaksoimme syödä kiltisti kaiken kerralla. 

Espanjalainen linssisalaatti possupihvien sivukkeena

• 130 g säilykepurkki kypsiä vihreitä linssejä (mukana myös vähän porkkanaa ja ainakin yksi laakerinlehti, käytin samaa säilykettä viikolla keittoon, silloin paljon suuremman purkin)
• 1/2 uuden sadon sipulia + sen vihreä varsi silppuna
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 keltaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 vihreää paprikaa paloiksi leikattuna
• paljon tuoretta persiljaa
• vinaigrette: 1 rkl punaviinietikkaa (muuta etikkaa ei ole nyt mukana), 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria, kaikki sekoitettuna

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, sekoitin ensin kaikki salaatin ainekset keskenään ja sitten sekoitin kupissa vinaigretten, jonka sekoitin salaattiin. Paljon persiljaa päälle. Tämä huoneenlämpimänä syötävä salaatti sai maustua sen aikaa, että La Vueltassa alettiin olla viimeisessä nousussa. 

Aterialla oli myös kolme pientä possupihviä, jotka paistoin pannulla voissa ja oliiviöljyssä. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla sekä pimentonilla. Kaadoin pannulle vihoviimeisen tilkan kotimaista kermaa varastoistani ja armanjakkipullon loput, noin ruokalusikallisen. Valelin pihvejä sakenevalla kastikkeella ja lopuksi vielä lisäsin hieman suolaa ja pippuria sekä persiljaa. Tälle aterialle tuli hintaa noin 6€ ja siitä me kaksi henkeä söimme oikein hyvin. 

La Vueltassa jännitettiin viimeistä vuorietappia oikein kunnolla, sen nopeimmaksi ajoi Eddie Dunbar, joka on voittanut jo yhden muunkin etapin tässä kisassa. Primoz Roglic lisäsi hieman johtoaan Ben O'Connoriin ja niin ollen paranteli asemiaan huomista päätösetappia ajatellen. Tänä vuonna La Vuelta loppuu henkilökohtaiseen aika-ajoon, eikä ole mitään seremoniallisuutta tiedossa. Jokainen sekunti merkkaa, emmekä toivo kenellekään rengasrikkoja tai muita epäonnen hetkiä ja että sää pysyisi kaikille samanlaisena. 

Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

Tänään on ollut kiva päivä, emme ole jatkaneet matkaa vaan pysyneet aloillamme ja niin aiomme tehdä muutaman päivän tästä eteenpäinkin. Nämä Loiren pikkukaupungit ovat niin kivoja ja leirialueet suorastaan loistavia, luksusvapaita ja edullisia. 

Aamun kyllä aloitimme hieman epäranskalaisittain, sillä söimme pakastimesta toiseksi viimeiset palat Padasjoen ruisleipää, sitä josta Kekkonenkin piti. Antin isä antoi sitä meille mukaan, kun lähdimme reissuun ja nyt oli sellainen aamu, joka kaipasi juustovoileipää ja päälle vielä paprikaa. Niin meni juusto ja paprika loppuun. Pitää olla reissussakin taloudellinen ja käyttää ruoat loppuun. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen keskustaan, sinne tulee matkaa noin kilometrin verran, ensin joen vartta ja sitten Loiren ylitse. Nyt keskiviikkoaamuisin pienellä aukiolla on markkinat ja sieltä Antti osti juustoja. Se oli hauskaa katseltavaa. Hän valitsi kolme pientä juustopalleroa myyntikojun ulkopuolella olevalta pöydältä ja ryhtyi jonottamaan. Hänen edellään oli kaksi asiakasta, tai oikeastaan toinen heistä etuili, kun Antti ei ollut riittävän ripeä. Kumpikin näistä edeltävistä asiakkaista osti pieniä nykeröitä yhtä jos toista juustoa ja joka välissä kävi myyjän kanssa pitkät keskustelut, myös sen toisen myyjän kanssa, joka palveli toista asiasta. Siihen se varmaan perustuukin, ettei Ranskassa suurilla kauppaketjuilla ole liian voimakasta otetta koko maan kaupasta, että ihmiset oikeasti ostavat näiltä markkinoilta pienen palan sitä tai tätä, vihanneksia, kananmunia, hedelmiä, taimia, lihaa ja kalaa. 

Kävimme myös postissa (La Poste ranskaksi). Antti osti jo muutama päivä sitten muutaman postimerkin, silloin ilmeisesti koko konttorin melkein tyhjäksi. Nyt oli toinen tapaus. Gienin pienessä postikonttorissa kävi oikein kuhina. Nykyaikaisessa ranskalaisessa postikonttorissa on monta tiskiä, joiden takaa työntekijät voisivat palvella asiakkaita ja etenkin konttoreissa on useita erilaisia automaatteja. Voisi kuvitella, että automaattien tarkoitus on samankaltainen kuin meillä, eli vähentää työntekijöiden määrää, mutta mitä vielä. Ei Ranskassa. Kaikki palvelutiskit olivat tässäkin konttorissa tyhjillään ja työntekijät (ainakin neljä) olivat asiakkaiden (joita riitti) kanssa näillä konttorin seinustoilla olevien automaatteilla neuvomassa niiden käyttöä. He myös täyttivät asiakkaiden kanssa tai heidän puolestaan erilaisia paperikaavakkeita ja muutenkin tekivät töitä oikein ahkerasti. Antti sai apua madamelta, joka ymmärsi ulkomaanpellen haluavan ostaa postimerkkejä Suomeen ja hän lähti hakemaan erilaisia vaihtoehtoja. Postimaksut ovat muuten Ranskassa aika korkeat, ehkä jopa hieman enemmän kuin meillä ja huomattavasti Saksaa kalliimpaa. 

Kävimme tässä Gienin kaupungissa viime kesänäkin ja silloin vierailimme Gienin posliinitehtaan museossa ja tehtaanmyymälässä. Olin silloin niin pihinä, etten ostanut kaupasta mitään. Se jäi kaivelemaan ja osaksi sen takia tulimme kaupunkiin uudelleen. 

Nyt emme menneet enää museoon, mutta kävimme kaupassa ja ostimme kaksi lautasta. Muistelin, että olisin kaihonnut meille aamiaislautasiksi kauniita kukkasin koristeltuja lautasia ja niitä nyt ostimme, kaksi erilaista. Viimevuotinen pihiyteni hellitti hieman ja pystyin ostamaan kaksi lautasta viidellä kympillä. Mutta tämä ei tule tavaksi. Todistusaineisto pakattu kotiin asti, mutta uskotte varmasti. 

Kävelyretken jälkeen olimme olevinamme oikein ranskalaisia tai ainakin keski-eurooppalaisia ja söimme leirillä lounasta, kuten kaikki muutkin. Söimme vaan ihan väärää ruokaa, sillä teimme juustotarjottimen ja leikkasimme tuoretta patonkia, jonka ostaminen leipomosta oli sekin spektaakkeli vailla vertaa. Oi, miten rakastan Ranskaa! Antti siis osti torilta muutaman ulkojuuston (kuva ylempänä) ja marketista ostimme pienen valmiin valikoiman juustoja. Meillä oli rypäleitä, omenaa ja päärynää ja muutama innokas pörriäinen, jotka myös tahtoivat apajille. Minun juustomakuni on kieltämättä melkoisen lapsellinen, otin muutaman Babybel-palleronkin jääkaapista. Siitä ei geneerisyyttä puutu ja maistuu kaikille alle 3-vuotiaille ja minulle. Ulkojuustoihin en koskenut enkä sinihomejuustoon. 

Mikä ei kuulu joukkoon?

Päivän espanjalainen ruokaponnistus oli Spain on A Fork-blogin peruna-tomaattisalaatti, espanjaksi Ensalada de Patatas y Tomate. Se oli meillä sivukkeena höyrytetyn parsakaalin ja ohuiden pihvien kanssa. 

Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

• 2 perunaa
• 2 tomaattia
• 2 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl samppanjaviinietikkaa
• tuoretta basilikaa
• tuoretta timjamia
• puolikas pulskaa valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria

Meillä ei ollut nyt kunnolla persiljaa, jota Albert käytti blogissaan, joten käytin basilikaa ja timjamia. Hän taisi myös blenderöidä kastikkeen, minulla ei ole matkakeittiössäni siihen välinettä. En myöskään kuorinut perunoita, vaan kypsensin ne kuorineen. 

Leikkasin perunat viipaleisiin ja höyrytin ne kypsiksi, se otti yllättävän pitkän ajan, sillä höyrytysviritelmäni ei ole kovin tiivis, höyryä karkaa siivilän ja kannen välistä. Leikkasin tomaatit myös viipaleiksi ja sekoitin vinaigretten, johon tuli oliiviöljyä, samppanjaviinietikkaa (ainoa etikka, joka meillä on mukana), suolaa, pippuria, timjamia, basilikaa ja valkosipulia. 

Kun perunaviipaleet viimein olivat kypsiä, levittelin ne laakealle lautaselle ja siihen päälle tomaattiviipaleet ja kastikkeen. Lisäksi vielä hieman pippuria myllystä. Kastiketta oli vähän liikaa tai sen rakenne ei ollut ihan oikeanlainen sen matkablenderin puutteessa, mutta maussa ei ollut valittamista. Pihvit paistuivat nopeasti pannulla ja parsakaali höyryttyi kattilassa. 

La Vueltassa viidennen etapin voitti sama ajaja kuin toissapäivänä. Massakirin ykkösenä maaliin rynni Kaden Groves. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Remco Evenepoel, eikä kärkikymmenikön asemat juurikaan muuttuneet. Huomenna voimme katsoa kisaa hieman pitemmän pätkän, sillä on kuukauden viimeinen päivä ja matkagigoja on vielä jäljellä. 

Heinäkuu ja Tour de France alkoivat!

Meillä on CampaReissu22:n neljästoista päivä menossa, minun B:n matikallani olemme olleet kaksi viikkoa reissussa. Olemme onnistuneet siinä uutuustavassa, ettemme joka päivä vaihda leiripaikkaa, vaan olemme olleet enimmäkseen kahta yötä samassa paikassa. Olemme myös tehneet etukäteisvarauksia netin kautta, eikä sekään ole liiaksi kirvellyt, kun päivää tai kahta aikaisemmin olemme päättäneet seuraavan pysäkin paikan. Rannikoilla on ollut täydempää, se on aivan ymmärrettävää, mutta mitään vaikeuksia löytää majapaikkaa emme ole kohdanneet ainakaan vielä. 

Tänään ja huomenna CampaAdria on parkissa Rotterdamin eteläpuolella kivalla leirialueella, joka on Maas-joen rannalla, näemme koko ajan ohitse meneviä kontteja kuljettavia rahtialuksia, mahtaako nuo olla proomuja? 

Instan puolella olen maininnut, miten minun pyöräilyni tällä reissulla meinasi kuivua kokoon sähköavusteisen pyöräni akun kohdattua tiensä pään ja maailmantilanteen moninaiset kummallisuudet ovat tehneet uusista akuista sekä hankalia saada, että kalliita. Kyllähän pyörälläni voi ajaa ilman avustustakin, mutta se on hirveän raskas ajettava ilman. Onneksi eilen saimme uuden akun ostettua akkuihin erikoistuneesta liikkeestä Amsterdamin liepeiltä, heillä niitä oli hyllyssä, vaikka pyöräliikkeet myivät ei oota ja ei tiietä koska tuleekaata. Hinta oli suolainen, mutta olen päättänyt olla ajattelematta asiaa enempää, pakkohan se akku olisi ollut ostaa kotonakin. 

Siksipä itse tehdyt ruoat ovat nyt valttia ravintoloissa syömisen sijaan tasapainottamaan budjettia. Omassa keittiössä valmistui päivällinen tänäänkin ja koska Tour de France alkoi tänään, oli meillä lautasilla lämpimät leivät, jossa on ihan hirvittävästi ranskalaisuutta – koska sanon niin. Käytin leipiin sitä mitä meillä varastoissamme oli, siksi tässä autenttisuus on melkoisen hataraa. 

Jonkunlainen nizzansalaattileipä kahdelle

• 2 viipaletta maalaisleipää 
• 2 rkl voita 
• 1 kananmuna
• 4 retiisiä
• 2 minikurkkua 
• 4 kirsikkatomaattia
• kourallinen salaatinlehtiä
• 1 kevätsipuli varsineen
• 1 nektariini
• 130 g savustettua, nahatonta ja ruodotonta makrillia (sitä oli sopivasti Albert Hejn-kaupassa)

Vinaigrette

• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sileää Dijon-sinappia
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 tl samppanjaviinietikkaa (mikä hyvänsä etikka käy, minulla oli nyt tuota pullo CampaAdriassa)
• pippuria

Leikkasin ensin retiisit ja kurkut matkamandoliinilla ohuiksi viipaleiksi, viipaloin kananmunan ja nektariinin ja hain ulkoa matkayrttilaatikosta muutaman salaatinlehden. Tomaatit leikkasin neljään osaan. Kevätsipulin leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään. 

Laitoin kahdelle pannulle (meillä on uusi paistinpannu eikä vanhaa ole vielä kierrätetty, joten käytin kumpaakin) voita sulamaan liedellä ja kun voi hieman alkoi kuplia, nostin leipäviipaleet pannuille, näin sain kummankin annoksen tekeille samaan aikaan. Paistoin leipiä molemmin puolin minuutin verran. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja ladoin päälle ensin salaatinlehdet, sitten hieman sektoreittain retisiiä, kurkkua, nektariinia, tomaattia ja kananmunaviipaleita. Sitten nostin leiville savustetun makrillin palat ja ripottelin kevätsipulisilpun. Jaoin vinaigretten leiville ja sitten me söimme. Juomana oli Alsacen Rieslingiä, Albert Hejn-kaupan tarjouksesta sekin. Voi että vinaigrette kruunasi muutenkin toisiinsa sopivat maut ja yksi runsaasti ladattu leipä riitti oikein mainiosti. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Tanskasta, aivan kuin Giro d'Italia alkoi vuonna 2012. Silloin olimme paikanpäällä palelemassa ja katsomassa paria etappia. Tänä vuonnakin ajattelimme ensin mennä Tanskaan katsomaan etappeja, mutta muutimme mieltämme, koska voimme. Tänään kisa alkoi henkilökohtaisella aika-ajolla Kööpenhaminassa. En ole ehtinyt katsoa juurikaan keitä on mukana, muta Tadej Pogacar nyt ainakin! Emme näe nyt kisoja Eurosportilta, koska emme ole ehtineet selvittää mahtavilla ATK-taidoillamme, että kuinka paljon voisimme katsoa netin kautta puhelinliittymillämme. Saimme selville, että  Yves Lampaert voitti aika-ajon, toiseksi tuli Wout Van Aert  ja kolmantena oli Tadej Pogacar. Näillä kisa saadaan käytiin. 

Täydellinen päivä

Mitkä ripset!

 Tämä päivä on ollut aivan mahtava:

1. Viides Campareissu2021 alkoi.
2. Sää on minulle sopiva kesäkeli, ei liian kuuma, mutta aurinko paistaa.
3. Minulla on kiva kesämekko.
4. Näimme kuusi kirkkoa, joista viisi oli hienoa ja kuudes sopivan ruma.
5. Kuudesta kirkosta kolmessa oli vaivaisukko.
6. Ruoka oli ajatuksena hieman jännittävä, en ole tehnyt uppomunia retkiolosuhteissa, mutta ruoka onnistui aivan täydellisesti ja oli niin ranskalaista, niin ranskalaista.
7. Mark Cavendish voitti Tour de Francen etapin ja minä melkein itkin yhdessä hänen kanssaan. 

Sain viime vuonna sisareltani Rachel Khoon kirjan Little Paris Kitchen, mutta en jostain syystä oikein perehtynyt siihen silloin. Onneksi nyt aloin lukea sitä, sehän on täynnä mahtavia ruokaohjeita. Muutaman raaka-aineen periranskalaisia ruokia, joitten pelkät kuvat saavat kuolan valumaan. Valitsin sieltä tänään sellaisen, missä grillataan purjoa ja tehdään uppomunat. 

Purjoa, kinkkua ja uppomunia kahdelle

• 2 purjoa, niin nuorta kuin mahdollista
• oliiviöljyä 
• 2 kananmunaa
• pari tippaa valkoviinietikkaa
• 6 viipaletta ohutta kinkkua (ranskalaista mieluiten, mutta meillä italialaista saatavuussyistä)
• vinaigrette: 1 rkl valkoviinietikkaa, 2 rkl oliiviöljyä,  1 tl karkeaa Dijon-sinappia, ripaukset suolaa, sokeria ja pippuria

Teimme aterian tiimityönä, Antti hoiti kattamisen ja purjojen grillaamisen ja minä tein uppomunat, vinaigretten ja annosten kokoamisen. Leikkasin purjot ensin niin, että vihertävät osat jäi pois ja halkaisin ne pitkittäin, mutta jätin kannat, jotta ne pysyisivät koossa. Liotin purjoja noin 10 minuuttia kylmässä vedessä ja huljuttelin niitä, että mahdollinen hiekka lähti pois. Antti  sutikoi purjoihin hieman oliiviöljyä ja sytytti grillin (Lotus Grill joka toimii kirjaimellisesti muutamalla hiilipalalla ja grillaamisen jälkeen tuhkaa jää sen verran, että mahtuisi tikkuaskiin). Kun hiilet olivat parahultaiset, hän alkoi grillata purjoja, arvelimme että se veisi noin 6-10 minuuttia. 

Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään tasaiseksi seokseksi. 

Samaan aikaan laitoin retkikattiloistamme suurimpaan (taitaa olla 3 litrainen) vettä kiehumaan. Minun oli tarkoitus rikkoa kaksi kananmunaa omiin kuppeihinsa odottamaan. Olen paljastanut, että tunnen suoranaista ahdistusta, mikäli minulla on varastoissani vähemmän kuin 10 kananmunaa. Retkiolosuhteissa voin tinkiä määrän neljään. No, nyt minulla oli neljä kananmunaa, joista kahdesta meni heti keltuainen rikki, vaikkeivat olleetkaan vielä pilalla. Onneksi siis kaksi oli siis tarvittavassa kunnossa, keltuaiset pysyivät koossa. Huomenna syömme munakkaat aamiaisella, ei siinä sen kummempaa. Pitää muistaa ostaa kananmunia, ettei ala ahdistaa.

Laitoin siis ne kaksi kunnollista kananmunaa omiin kuppeihinsa (tuli tiskiä vähäsen paljon) ja laitoin niihin tipat valkoviinietikkaa. Kun purjot olivat olleet grillautumassa muutamia minuutteja, kiepautin kiehuvaa vettä kattilassa kauhalla reippaasti ja kumosin kananmunat yksi kerrallaan veteen ja kauhoin niitä, että valkuaista jäisi mahdollisimman paljon lähelle keltuaisia. Annoin munien kypsyä kolme minuuttia ja nostin ne sitten kauhalla lautaselle paperin päälle. 

Purjot olivat sopivasti kypsiä ja kokosin annokset laittamalla kummallekin lautasille kaksi purjon puolikasta, siihen päälle kolme ohutta kinkkuviipaletta, uppomunan ja ylimmäksi lusikoin vinaigretten. Nyt pitää kyllä sanoa, että vaikka itse sanonkin, niin olipa tyylikäs ruoka, etenkin kun se tehtiin camping-olosuhteissa. Alan haaveilla kohokkaista airfryerillä ja sen sellaisesta. Rachel Khoo on kyllä velho!

Kuten jo postauksen alussa tulin spoilanneeksi, Tour de Francen neljännen etapin voitti Man-saarten Räpsyripsi, Mark Cavendish, joka sai tälle kaudelle Lidl-tiimiltä (on sillä oikeampikin nimi) vielä mahdollisuuden. Hänhän voitti keväällä Turkin ympäriajossa neljä etappia, mistä riemuitsin suuresti. Tänään hän voitti ensimmäisen kerran etapin Tour de Francessa, vaikka hän on voittanut vaikka mitä uransa aikana. Arvasin heti, että maaliintulon jälkeen meistä kummatkin itkevät, enkä ollut väärässä, niin Markin kuin minunkin silmäkulmat kostuivat. Ehkä myös täydellisellä päivällä on osuutta asiaan. Mathieu van der Poel jatkaa keltapaidassa. 

Oikean väriset crocksit.

Ranskalainen porosalaatti, no tuota ei usko kukaan!

Viime vuonna tein hienon ankkasalaatin Ranska-haasteen alussa ja tänään varioin sitä hävikistä herkuksi-hengessä. Porohan on tunnetusti hyvin yleinen raaka-aine ranskalaisessa keittiössä. 

Porosalaatti kahdelle

• muutama viipale tähteeksi jäänyttä grillattua poronfileetä
• 2 sous vide-kypsennettyä perunaa
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• 1 nektariini
• 4 aprikoosia
• puolikas päärynä 
• salaatinlehtiä
• basilikaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl appelsiinivettä
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl balsamicoa
• suolaa ja pippuria
• puolukoita

Keitin kanamunat ja leikkasin ne lohkoiksi. Pilkoin kaksi tähdeperunaa ja paistoin ne voissa rapeiksi. Asettelin vadille sekalaisia salaatinlehtiä. Leikkasin nektariinin, aprikoosit ja päärynän viipaleiksi, asettelin ne vadille renkaaksi salaatin päälle. Sommittelin kananmunapalat siihen päälle. Leikkasin tähteeksi jääneet poropalat ohuiksi viipaleiksi ja nostelin ne vadin keskelle ja ripotin rapeat perunapalat päälle. Asettelin basilikaa ympäri vatia, samoin muutamia jäisiä puolukoita. Sekoitin kastikkeen ainekset, sitruunamehun, sinapin, balsamicon ja appelsiiniveden tasaiseksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen salaatin niskaan. Ai että oli hyvää hellepäivän ruokaa!

Tour de Francen kahdestoista etappi oli se, joka päättyi Alpe d'Huezille, se on yksi kuningasnousuista Ranskassa. Viimeinen nousu oli aivan huiman jännittävä. Vincenzo Nibali joutui ilmeisesti katsojan kaatamaksi ja hänen mahdollisuutensa näyttivät ensin menevän kokonaan, mutta niinpä hän sieltä sinnitteli hyvin lähelle kärkeä. Nairo Quintana yritti kerran iskua, mutta hyytyi sitten. Chris Froome sai osakseen paljon buuauksia yleisöltä, mistä minä en tykkää yhtään, vaikkei hän suosikkini olekaan. Ykkökseksi tappeli itsensä eiliseltä tuttu voittaja Geraint Thomas ja toiseksi tuli Tom Dumoulin. Thomas jatkaa kokonaiskilpaillun ykkösenä ja Chris Froome on toisena.

Ranskalainen perunasalaatti savulohen kaverina

Tänään meillä oli päivälllisellä kuusi henkeä, kolme sukupolvea pientä sukuamme. Savustimme kirjolohta ja halusin sille jonkun mukavan lisäkkeen. Löysin ohjeen, jossa oli sopivasti ranskalaisuutta, Dijon-sinappi jo takaa, että nyt on niin ranskalaista niin ranskalaista. Ohje on täältä ja vähän minä myös soveltelin. 

Perunasalaatti

• 1 kg Annabella-perunoita
• 1 pieni tölkki säilykemaissia
• 1 pussi pakasteherneitä (oma lisäni ohjeeseen)
• 1 rasia kirsikkatomaatteja

Kastike

• 3 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cavaetikkaa (tai valkoviinietikkaa, miksei omenaviinietikkaakin)
• 2 tl Dijon-sinappia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rakuunaa ja persiljaa silppuna

Sekoita ensin kastike pienessä purkissa, jonka saat suljettua tiiviisti. Kerää kaikki aineet purkkiin ja ravistele hyvin. Jätä kastike odottamaan.

Leikkaa pestyt perunat tasakokoisiin paloihin ja höyrytä ne kypsiksi. Alkuperäisohjeessa käytettiin painekattilaa, mutta minulla ei ollut nyt höyrypannufiilistä. Myös ohjeen sipulin jätin nuorisosyistä pois. 

Kiehauta herneet ja jos haluat maissit. Säilykemaissi on purkissa kypsää, ne voi kumota suoraan siivilään, huuhtoa ja hieman valuttaa. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi. Asettele mieluisalle vadille ensin perunat, kun ne ovat hiemaan jäähtyneet. Ripottele sitten päälle herneet, maissit ja tomaatit. Sekoittele kevyesti ja lurittele kastike päälle. Sekoita vielä ja tarjoa joko hieman lämpimänä, tai viilennettynä. Tämä oli ohje, joka jää kyllä käyttöön. Luulenpa käyttäväni sitä ensi kuussa, kun tiedossa on juhlat, joihin tarvitaan helppoa hyvää ruokaa isoja määriä. Muistimerkiksi itselleni, herneet voisi korvata kapriksilla!

Tour de Francessa oli tänään jännittävä etappi, joka päättyi keväisen Pohjoisen helvetin tapaan Roubaixiin. Mukana oli lukuisia mukulakiviosuuksia, jotka olivat monelle ajajalle aivan uutta, jos eivät tapaa ajaa kevään klassikoita. Paljon erilaisia kaatumisia ja kolareita olikin matkan varrella.  En ehtinyt katsoa kovin paljon etapista, ehkä myöhemmin katson parhaat palat. Voittajaksi selviytyi kuitenkin John Degenkolb ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet ja Chris Froome on jo sijalla 8, vaikkakin aikaero kärkeen on hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta alle kaksi minuuttia kuitenkin. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössäkin levätään ranskalaisista ruokalajeista.