Viime viikolla sain kaupassa päähäni ostaa kokonaisia ahvenia, niillä oli päätkin paikallaan. Esitin sitten kotiin tultuani kainon toivomuksen, josko Antti voisi tehdä niille jotain seuraavana päivänä, kun minä olisin töissä. Esimerkiksi laittaa ne ruoaksi. Hän suostui. Ja niistäpä tuli mainiot savuahvenet, niin mainiot, että teemme niitä toistekin.
Savustetut ahvenet
- noin 250 g painavia ahvenia (suolineen päivineen)
- karkeaa merisuolaa
- rosmariinia ja timjamia
- ohuita kuivattuja sitrusviipaleita
Kun minä ahkeroin töissä, Antti siivosi ahvenet ja laittoin niiden sisuksiin ja yltympäriinsä karkeaa merisuolaa noin pari tuntia ennen savustuksen alkua. Hän laittoi myös hieman savustuspurua kastumaan astiaan ja etsi muutaman palasokerin. Sille ei muuten taloudessamme ole enää muuta käyttöä, muutama pala vuodessa menee erilaisissa savustuksissa, joten olemassa olevan paketti riittää kyllä tämän elämän loppuun.
Minun saapuessani kotiin, oli savustin laitettu valmiiksi ja minä sommittelin lisäkkeet. Sellaisina meillä oli hauska kuivagazpachot ja omalta pihalta saadut perunat. Meillä ei ole perunamaata, vaan parissa saavissa on kasvanut perunoita muutaman kilon sadon verran. Ne ovat Annabella-lajiketta, joka on ihan suosikkini tällä hetkellä.
Huuhtelin myös ahvenista karkeat suolarakeet pois ja kuivasin kalat sisältä ja päältä ja toimitin ne savustimen äärelle. Antti on hommannut sellaisen kätevän ritilän, jossa on helppo savustaa pienehköjä kaloja ja olemme tehneet sillä vihanneksiakin. Teimme heinäkuussa keittoa kevyesti savustetuista vihanneksista ja silloin käytimme ritilää ensimmäisen kerran.
Kalojen sisälle meni tuoreita yrttejä, yhteen rosmariinia, yhteen timjamia ja yhteen ei mitään, se sai olla verrokkiahven. Yrtillisiin Antti taittoi kuivatut sitrusviipaleet lisäksi. Sitten hän nosti ahvenet ritilän kouruihin avattu vatsapuoli ylöspäin ja laittoi kalat savustumaan sähkösavustimeemme. Arvelimme, että kolme varttia voisi olla sopiva aika, mutta kalat olivat lopulta savustimessa noin tunnin verran. Siinä vaiheessa ne olivat sopivan kypsiä.
Perunat höyrytin melkein kypsiksi ja paistoin niitä hanhenrasvassa hetkisen, maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla. Pienet perunat olivat hyviä kuin karkit ja ne kalat! Ne olivat todella hyvin onnistuneet, mutta on kyllä pakko myöntää, ettemme kovin paljon osanneet makueroa tehdä eri yrtein ja verrokkikalan kanssa, kaikki olivat hyviä, eivätkä yrtit erottuneet merkittävästi.
